Luovutettujen munasolujen/alkioiden avulla raskautuneet

Kylläpä sinä sussuanna jaksat olla hyvin liikkeellä. Itse en pysty enää pitkiä kävelylenkkejä kävelemään, tulee paine alapäähän ja tuntuu kuin babyt tippuis ulos, muutoin ei vaivaa liikkumisen suhteen ole. En ole tuntenut kertaakaan mitään liitoskipuja, mitä aiemmissa raskauksissa ollut jo alkumetreiltä. Ihan uskomatonta. En tiedä onko tukivyö auttanut, mutta ehkei, olen sitä käyttänyt ( tosin erilaista kuin nyt ) joka raskaudessa.
Viikko sityen oltiin kylpylässä ja kelluin/lilluin vain lämpimässä altaassa, ei tee mieli edes mennä uimahallin viileään veteen. Juoksuvyötä en myöskään saisi enää mahtumaan

Toivottavasti hailaivalla kaikki hyvin, tule kertomaan kuulumisia =)

Persika on ihan mun kannoilla synnyttämässä, ei ole kauaa aikaa sinullakaan. Nyt nämä viime viikot tuntuu kuluvan nopeaaan, kun toisaalta olisi jo valmis luopumaan vatsasta, toisaalta odottaa lisää viikkoja, jotta vältyttäis teholta.

Kiva kun uusia odottajia tullut tänne ja saatte toisistanne vertaistukea. Se alkuaika menee niin madellen, kun odottaa ekaa ultraa, sitten nt-ultraa jne. Ja olokin on vähän outo, joillakin pahoinvointia ja se on ikävää, mutta hupskukkuu huomaatte, että aika kuluu ja kohta olette jo loppumetreillä. Täytyy sanoa, että on odotusaika yksi parhaista ajoista naisen elämässä, mä olen aina nauttinut ja olen onnellinen, että olen saanut kokea jo kolme onnistunutta raskautta ja nyt toivon tämänkin menevän loppuunasti hyvin.
Tämä kaksosraskaus on ollut kaikista "helpoin". Vaikuttaa varmaan sekin, että nyt en ole ollut töissä viiteen kuukauteen ( oma valinta ) eli olen saanut tehdä mitä haluan ja levätä paljon.

Ihanaa viikonloppua kaikille :heart:

T. Paulanna ja pavut 31+3

 

Onnea Anirazille plussasta!

Ulpuselle onnittelut pienestä pojasta!

Fannille tsemppiä alkumetreille, tiedän tuon tunteen niin hyvin. Itsellänikin molemmat aiemmat raskaudet päättyneet KKM:noon. Edes nyt vaikka pitäisi olla turvallisilla viikoilla , sama pelko palaa mieleen. Ei onneksi niin usein.

Aniraz mulla käytössä juuri nuo samat multitabs+omega raskaana oleville. Jota käytin jo ennen raskauttakin. Lisäksi lääkkeiden lopetukseen asti foolihappo.
Ei kai näitä lahjasoluhoito raskauksia mitenkään enemmän seurata muuta kuin oma rahalla yksityisellä. Mä kävin viikoilla 7, 10, 15 ja 17 yksityisellä ja viikolla 12 niskaturvotus ultrassa ja lisäksi viikolla ? päivystyksen ultrassa hematooman takia. Mulle oli ihan kauheeta tuskaa jo muutama päivä ultran jälkeen saada joku varmuus että kaikki olisi hyvin. Tämä kun vielä ollut tosi vähäoireinen raskaus.

Persika hienoa että sokerit kunnossa!

Paulanna hyvillä viikoilla oot jo, hieno homma! Kaverin äiti sai kaksoset 48 vuotiaana , en muista millä viikolla sektio tehtiin mutta oli kyllä niin jäätävän kokonen masu että pitkään kypsyivät.
Olis niin ihanaa jos ei tarvis töissä käydä mut kun on pakko, selkä kipeytyy kyllä tosi herkästi. Hyvä että sinä olet voinut olla pois työstäsi. Nyt jouduinkin töissä keskusteluun työnkuvan muuttamisesta kun ei pysty enään oikein nosteleen. Saas nähdä mitä kettuilua sielläkin saa taas kuulla. Huoh.

Burma 19+1

 

Heipsuli taas, piti jo aiemmin kommentoida julkisesta seurannasta lahjamunasoluraskauksissa: Ainakin meidän kaupungissa lahjasolualkuiset raskaudet seurataan kuulemma rutiinisti ä-polilla. Omalla kohdalla asia selvisi vasta neuvolalääkärillä ja siihen käsitykseen jäin, että aiemmin olisi jo aloitettu, jos olisi neuvolasta huomattu tehdä lähete. Eli kysykää ainakin - kyllähän se pkl-maksu keventää kukkaroa huomattavasti vähemmän kuin yksityinen seurantakäynti.

 

ulpunen täytyykin mainita asiasta!

burma kiitos!

).( Maha on ihan sekaisin ollut pari päivää. Ensiksi aattelin et oon syöny jotain sopimatonta, mut tää on jatkunut nyt vaa. Yleensä tällaista ei mulla oo, paitsi vatsataudissa ja silloin olo on koko ajan huono, mietinki olisko hormoniperäistä?

 

Jihaa.. äpkl keikka takana nyt ja siellä kaikki hyvin Kaverilla painoa 2800-2900g (paino nousi vähän reisiluun vuoksi ) Hengitysliikkeitä näkyi, lapsivetta normisti ja liikettä muutenkin havaittiin. Kohdun suu oli sormelle auki, kanavaa 2cm johtoviivassa. Kaikki siis hyvin. Sain leikkuupäivän 18.2. , ollaan ekana listalla ko. päivänä. Kotiin sain tukisukat ja ohjeet valmistautumista varten. Perhehuoneeseen päästään mikäli on vapaina tuolloin. Kätilö kehoitti isää ottamaan leikkauspäivänä väljän t-paidan päälle, suosivat pitkää ihokontaktia myös sektiovauvoille. KUulemma sokerit ei laske tuolloin ja vauvat voivat muutenkin paremmin ihon lämmössä <3. Nyt sitten pitäis keksiä miten saa ajan kulumaan |O Vähän meinaa jo alkaa jännittää. Meidän vauvan synttäripäivä on muuten mun mummun synttäripäivä, osui ihan sattumalta samalle päivälle. Mikäli ei sitten päätä tulla aiemmin..

 

Millä viikolla tuo sektio on sussuanna ? ei ole enää kauaa sinulla odotettavaa

).( aamulla labraan, HB: n tarkistusta ja maksakokeita ( hienoista kutinaakin on ilmeentynyt ) ja sitten ke äitiyispolille. Voi, minäkin niin toivoisin jo selvyyttä miten nämä babyt syntyy...No, ehkä selviää onko alatiesynnytys edes mahdollista A:n istukan takia ja mitenkähän päin tuo A nyt mahtaa olla, tunne, että kääntynyt perätilaan. B on vahvasti perätilassa, kuten on ollutkin. Tänään aamulla huomasin vatsanmuodon muuttuneen, nyt laskeutunut alemmas ja se helpottaa vähän oloakin, ei ole hengittäminen niin tukalaa, mutta toisaalta nyt rakko täyttyy ihan supernopeaan.

Burma oletko hommannut tukivyön ? Olen kokenut tosi hyväksi liikkuessa. Hyvä vaan ajoissa lopettaa raskaat nostelut, ei kannata riskeerata yhtään. Ihan sama mitä muut siitä ajattelee.

T. Paulanna ja pavut 31+5
Tänään on kaksostenpäivä

 

Paulanna en ole vielä hankkinut. Mielessä on kyllä ollut mutta niitäkin tuntuu olevan niin monenlaisia ettei tiedä mikä ois hyvä. Onko sulla ollut minkälainen? Vinkkejä otetaan mielellään vastaan...
Seitsemän vuoden hoitojen salailu on tehnyt musta sellaisen etten uskalla edes katsella mitään lastentarvikkeita kaupassa saatikka mennä lastentarvikeliikkeeseen, ettei vaan kukaan nää...
Enään ei oo kertomatta kuin miehen vanhemmille mutta siinä on nyt pieni ongelma kun ei pääse kiertoon kasvokkain eikä tekis mieli puhelimessa kertoo.
Sit ei tarvis enään välittää näkeekö joku.

Noh ensi viikolla olisi sit rakenneultra sitä nyt sit jännitetään...

 

Voihan se olla Paulanna niin, että A on laskeutunut alemmas ja olosi helpompi (?) sen takia. Toivotaan että on rt, luulisin ettei suositella geminimammalle alatiesynnytystä mikäli molemmat pt:ssä.. Tai varmaan riippuu mitä mieltä itse olet asiasta ja toki miten aiemmat synnytyksesi ovat menneet. Mutta kannattanee luottaa lääkäreiden mielipiteeseen tuossa synnytystavassa.
Oi Burma mäkin muistan miten rakenneultara jännitti. Ja vieläkin jännittää joka kerran kun lääkärille menen. Jos siellä kuitenkin on jokin pielessä... No onneksi ei toistaiseksi ole semmoista tietoa tullut ja kaikki siis hyvin.
Paulanna kyseli synnytyspäivän viikkoja; mulla siis la 2.3. eli silloin viikot 38+2. Tänään on alkanut tulla jo limatulppaa...Toivotaan ettei kuitenkaan meinaa muuta kuin hienoista kehon valmistautumista :/
Tänään siis rv 36+1.

 

Tukivyöstä : Mulla ollut ANITA-merkkinen, minkä ostin liiviliikeestä ja sellainen vanha myyjätäti sen minulle mittasi ja on ollut tos hyvä on sellainen missä n. 10 cm leveä vyöusuus, mikä kiinnittyy tarroilla ja sitten vatsalle tulee sellainen " pussukka". Näitä on myynnissä myös esim. tori.fi, kantsii katsella. Maksoin muistaakseni lähemmäs 50 e, eikä kyllä kulu miksikään, olen aina käyttänyt päällihousujen päällä. Huomioitavaa, että jos käyttää kokoa M vaatteissa, voi tuo vyö olla kokoa S.

Polikäynti takana ja babyillä kaikki ok kuten minullakin. A oli raivotarjonnassa ja istukka siirtynyt pois kohdunsuulta, eli saa tulla alakautta ekana ja B sitten samaa reittiä perätilassa, näin olisi suunnitelma, jos kaikki hyvin menee. Mulla verenpaineet nyt niin hyvät ja lääkitys niin pieni, että lopetettiin ja seuraan arvoja kotona. Virtsaa ei tarvitse joka päivä enää stixata, paineiden mukaan seuranta. Kohdunsuu kiinni ja kanavaa jäljellä Liikkua saa voinnin mukaan. Ei ole laskeutunut A vielä, vaikka minusta jo siltä tuntuikin.
Hb 112 ja sillä pärjään, otan rautaa miten pystyn. Närästyslääkkeen annostusta nostettiin, ollut liian pieni annos. Nyt tosin muutamana yönä olen hyvin nukkunut ilman närästystä ja sappihappoja suussa.
Nyt siis kerättän vielä viikkoja ja seur kontrolli rv 35 ja silloin sitten voidaan jo miettiä, että milloin se h-hetki mahdollisesti olisi, alatiesynnytykseen siis tähdätään.

Hyviä vointeja kaikille ja varsinkin alkuvaiheessa olijoille, joilla pahoinvointi voi olla kaameeta...mutta toivotaan, että loppuu sekin

T. Paulanna ja pavut 32+0
Tää oli taas yx mun etapeista, seuraava ois rv 35

 

Hyvältä kuulostaa Paulanna arvot kohdillaan ja etapit paukkuu

Mulla kanssa yksi etappi takana. Kävin eilen ultrassa ja kaikki oli kunnossa. Oli kasvanut hyvin, koko vastasi täysin ikää (tosin laskettua aikaa on nyt laskettu kahdella eri tapaa ja päivän heittää siitä mitä itse aluksi laskin) ja muutenkin kaikki näytti juuri siltä kuin pitikin. Kuulin sydänäänetkin, se oli yllätys kummasti kyllä ultra rauhoittaa mieltä. Lääkkeet saisi/pitäisi nyt lopettaa, ovat kuulemma tehtävänsä tehneet. Hiukan hirvittää, Tsekki-ohje oli rv. 12 loppuun asti. Lopettamisella voi olla positiivista vaikutusta oloon ja turvotukseenkin, onhan lääkkeillä sivuvaikutuksia.

Tänään olo on ollut hiukkasen parempi kuin viime viikkoina, jee! Jospa tämä tästä iloksi muuttuisi

Fanni 9+1

 

Kiva lukea kohta synnyttävien kuulumisia ja kuulla että kaikki on sujunut hyvin.

fanni oletko käynyt aikaisemmin ultrassa? Mä suuntaan sinne rv 7+0. Onnittelut hyvistä uutisista!

).( täällä on aika pysähtynyt tai siltä tuntuu varhaisultraa oottaessa! iltapäivällä alkaa huono olo, vilunväreet ja väsymys. Yritän olla aktiivinen, käydä jumpissa ja salilla, mutta otan sitten iisimmin tarvittaessa. Oireet on mukavia siinä mielessä että valavat uskoa siihen että raskaana ollaan. Yritän ajatella positiivisesti, suurin osa raskauksista menee hyvin eikä varhaisultrassakaan yleensä käydä, vaan raskaustestiin luotetaan.

 

Aniraz juu, olen käynyt varhaisultrassa yksityisellä rv 7+0 ja nyt siis 9+0. Lisäksi neuvolan ensikäynnillä 8+1 ultrattiin. Itselle tiheä seuranta on ollut tärkeää, koska edellinen raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon. Silloin kävin ultrassa muistaakseni rv 7+1 ja sydänäänet löytyi. Ilman mitään oireita keskenmenosta keskeytyminen huomattiin rv 10+1 ultrassa, johon menin itseäni rauhoittaakseen. Raskaus oli ilmeisesti päättynyt melko pian ultran jälkeen alkion koosta päätellen.

Ensi viikolla lähdetään matkoille reiluksi kahdeksi viikoksi, eikä mahdollisuutta ultraan taida olla ennen virallista alkuraskauden ultraa rv 13, kun palaamme kotiin. Saas nähdä kuinka tää kestetään =) Oireet on mullakin "rauhoittanut" ts. en ole ollut ihan niin hermona kuin edellisessä raskaudessa. Nyt tietty taas lääkkeiden lopettelu pikkuhiljaa tuo uutta jännitystä siitä meneekö kaikki hyvin. No päivä kerralla eteenpäin, eikös juu?
Päästään mekin pian ns. turvallisemmille viikoille.

Fanni 9+2

 

Täällä onkin mukavasti kaikilla asiat. Mulla oli puhelin huollossa ja useita päiviä pimennossa.. Sussuannakin poistuu poistuu ihan just odottajista ja ei oo kauaa paulannallakaan. Mun seuraava etappi on 30, sitten lähden kaupoille

Ihanaa että fanni pääsee lomaileen, etelän lämpöön?

Oma vointi jotenkin parempi, ulkoilla jaksaa enempi ja muutenkin olla jalkeilla.
Äitiyspakkaus saapui, ihania pieniä juttuja!
Äitiyslomaa odotellen . ootko burma jäämässä normaaliin aikaan vai varhennetulle?

Hailaiva on hävinnyt ?

P 27+4, aika lentää!!

 

fannille ihanaa lomamatkaa

Persikallemkärsivällisyyttä odotella äitiyslomaa, aloitatko 30 vai 50 pv ennen ? Aloitin edell. 50 pv ennen, siihen asti olin töissä ja hyvin meni. Nythän olen ollut kotosalla jo yli 5 kk ( kummasti se aika kuluu näinkin ). Hankinnat tehty ja kaikki valmiina vauvojen tuloon, hyvä niin, enää en juuri jaksaisi. Päivät menee paljon levätessä. Ulkona käyn joka päivä pienellä hitaalla lenkillä, kummasti on askel lyhentynyt mutta mihinkäs mulla kiire ? Koiraa en uskalla enää remmissä kuljettaa ettei vedä mua kumoon.
Kuopukselta kävelin vielä sinä päivänä kun syntyi 5 km lenkin ja aika reippaasti, ainoa vaiva kesken lenkin oli pissahätä ja piti käydä pari kertaa silloin pusikossa

Anirazille onnea ultraan :heart:

Hankitko Burma tukivyön ? Ootko yhtään uskaltautunut lastentarvikkeita hipelöimään ? Eihän niitä toisaalta mikään kiire ole hankkia ennen äitiyslomaa, muistan miten esikolta laitoin kaiken valmiiksi kahdessa viikossa, kun äitiysloma oli alkanut ja sitten sainkin lähteä synnyttämään kaksi viikkoa ennen la:ta.

Sussuanna mitkä on tunnelmat ? Synnytys varmaan pyörii mielessä...

Päivä kerrallaan ja rauhallisesti tässä edetään kohti tulevaa, jokainen päivä mahassa on plussaa ja siellähän on hyvä kasvaa ja kohtahan tässä tulee raskausaikaa ikävä, ei uskois vielä on helppoa mm. kauppaan lähtö jne. Kohta on pakattava pari babya mukaan ... Kuuntelin yx päivä Radio Suomipopilta Jaajon tarinaa kaksosarjesta, hänen perheeseen syntyi ennen joulua tuplat.

Hyvää sunnuntaita kaikille :heart:

T. Paulanna ja pavut 32+4

 

Äitiyspakkauksen tulo on ihanaa, tulee taas konkreettista siitä että vauva on tosiaan taloon tulossa Mä sain silitettyä osan vauvan vaatteista ja pakkailen sairaalakassia, aika paljon kamaa tulee mukaan. Viikon tarpeiksi. Suurin mietinnän aihe on mitä kaikkia ihania herkkuja otan sinne sairaalaan kun saan vähän jo herkutellakin
Kyllä se munkin vauhti on hiipunut ja vatsaa kiristelee jos yhtään pidempään kävelee, niin viimeistään siinä kohtaa pitää hidastaa. Mutta pikkuliikunta tekee hyvää. Olen ollut melkein koko alkuvuoden jonkunsortin flunssassa ja hapenotto on aika heikkoa. Suuhengityksellä mennään !
Äitiyslomalla olo on vähän kaksipiippuista; toisaalta ihanaa ja tarpeellista huilia kun sille tuntuu, mutta toisaalta pitää kyllä jotain pikku aktiviteettiä kehitellä ettei ihan mökkihöperöidy. Nyt lopussa kyllä huomaa että väsyy tosi helposti ja kun yöt on katkonaisia niin on taivaallista vetää pikku tirsoja tarpeen mukaan.
Mulla oli tänään viimeinen neuvolakäynti ennen synntystä, kaikki hyvin, nyt ei edes sokerit näkynyt pissassa. SF mitta oli 31 cm eli tukee sitä että aika keskikokoinen tenava siellä on tulossa. Mutta vaaka sitten kertoo totuuden.
Seuraava etappi on ensi tiistai 17.2 labraan otattamaan vielä pvk+t ja x-koe. Tiistaina soittavat osastolta ja varmistavat leikkausjärjestyksen ja sairaalaanmeno ajan. Tiistai illalla kunnon pesu ja leikkauspäivänä tukisukat jalkaan, syvä sisäänhengitys ja menoksi :O Hui.

 

sussuanna äitiyspakkaus, ihanaa! Mä oon käynyt ihastelemassa sitä netissä.

). ( eilen koettiin kauhunhetkiä punaisen vuodon alkaessa. Rauhoittui tuhruksi ja tänään loppui. Hätäultrassa tänään näkyi päiviä vastaava alkio ja syke! :heart: Mutta löytyi myös hematooma, lääkäri varoitteli lisävuodoista ja sanoi että se lisää km-vaaraa. Olin niin shokissa eilisestä etten oikein edes osannut iloita alkiosta ja sykkeestä, katsoin vain näyttöä pöllästyneenä että voiko näin tapahtua mulle? Ja tuo hematooma-löytö tietenki huolestuttaa. Seuraavan viikon jätän salit ja jumpat pois, ymmärrän että se ei oikeasti riskiä laske, mutta henkisesti helpompaa näin. Viikon kuluttua taas ultraan.

aniraz_ 6+0

 

Onnea sykkeestä aniraz :heart:
Saisitkos sairaslomaa nyt alkuun, jottei vuoto hematoomasta uusiutuisi ? Itse varmaan hakisin ihan varmuudeksi. Hyvä, että sinulla ultra jo viikon päästä uusiksi, nyt peukut pystyssä, että pieni pysyy kyydissä ja hematooma häviää kohdusta, mielellään ilman ihmeempiä vuotoja

Olen käynyt tuolla "hoitopalstalla" lueskelemassa ja ihan pihalla olen mitä kellekin kuuluu, sinne tullut niin paljon uusia, mikä on tosi kiva juttu ja uusia plussia tullut :heart: Se on aina sydäntä lämmittävä juttu. Vähitellen me pidempään täällä olleet päädytään synnytykseen ja uusille tulijoille tervetuloa toivotamme !

Sussuannalle pakko kommentoida, että ei oo ihme et mulla tukala olo jo pitkään, mulla sf jo ennen joulua 32 cm, mitä lie jo nyt ... Ahdistaa kyllä välillä henkeä ja sisäelimiä. Nyt sentään pystyn taas pitämään osan päivää rintaliivejä, nekin painoi tuossa jokunen aika niin paljon, että turha oli edes yrittää niitä pitää. Luulis kyllä ahdasta olevan jo babyilläkin. Liikkeet on kyllä muuttunut paikallisemmiksi, ei enää koko maha heilu kun pyllyä käännetään, ei enää mahdu, on tämä niin tiukka paketti jo.

Laskeskelin tuossa, että mulla jo n. 4 kg vauvoja mahassa plus istukat ja vedet, joten hyvinkin 7 kg tavaraa ja se on edelleen se kilomäärä mitä on lisää tullut. Eli ihan hirveesti en enää usko kerääväni painoa, tosin turvotustahan voi tulla, mutta en pääse mihinkään plus 25: een raskauskiloon, hyvä niin

T. Paulanna ja pavut 32+5
Kyllä tässä vielä kärvistellään vaikka miten päin loppuaika, tätähän sitä on niin kauan haluttu :heart::heart:
Koskaan en siirtojen aikaan osannut edes unelmoida kaksosista

 

paulanna teilläkin on pitkä taival takana. Mä muistan iha selkeesti kun plussasit, tuota palstaa on tullut seurattua pitkään, tuntuu että siitä on vasta hetki!

Sairaslomaa en arvaa pyytää, mutta oma työ on tosi kevyttä toimistotyötä onneksi. Ja menee päivätkin nopeemmin. Tosiaan, saisi se hematooma parantua, luin netistä että se saattaa imeytyä kohdun seinämään, tätä toivon! On tää alkuraskaus piinaavaa, turvalliselle viikoille on niin pitkä aika ja mitä tahansa voi sattua. Mutta jokaisen on tää vaan jaksettava. Mä vaan luulin että piinapäivät päättyis plussaan!

 

Aniraz siitä plussastahan se piina vasta alkaakin! Mutta älä turhaan ressaa sitä hematoomaa, mullahan oli kanssa sellainen joka rupesi vuotamaan muistaakseni viikolla 10. Säikähdin ihan hirveesti kun verta tuli ihan älyttömästi mutta vauva oli ihan kunnossa vuodosta huolimatta.

Tänään olí rakenneultra jossa kaikki hyvin, kaikkee ei suostunut paljastaa kuten sukupuolta joten kahden viikon päästä uudestaan.... Vaikka on kyllä ollut jo vahva fiilis niskapoimuultrasta lähtien kumpi sieltä on tulossa...

Paulanna vielä en ole ostanut tuki vyötä mutta kunhan kerkiän niin haen kyllä. Täytyy vaan mennä jonnekin missä saa sitä kokeilla.
Enkä oo hipelöiny kaupoissa viä mitään, hinku ois jo kyllä kova.
Töissä sain onneksi helpomman homman, jossa nosteluita ei pahemmin ole.

Persika luulen että en jää varhennetulle jos ei ole pakkoa, ainakin nyt tuntuu siltä.

Burma 20+3 ( aivan uskomatonta...)

 

Moiiiiiiiiii kaikille!

Hyvää alkanutta vuotta, onnea raskauden saavuttaneille, onnea synnyttäneille, hyvää alkanutta vuotta jne!


Olen koko ajan lukenut (lähinnä imetyksen lomassa) teidän kuulumisia, mutta vastaamaan en ole kyennyt puhelin kädessä, ja muuten en ole ehtinyt. Sellaista hulabaloota on ollut kahden lapsen, miehen työmatkojen ja muuton yms. takia. On ollut ihanaa, on ollut raskasta, välillä on tullut kirottua mielessään lapset (ei sitä väsyneenä joka sekunti jaksa arvostaa sitä, mitä on saanut...). Isompi (runsas 3 v) oli jossain vaiheessa tosi hankala tapaus, mutta onneksi rauhoittui nopsaan. Vauva on jo kohta 8 kk (lasketun ajan mukaan 6 kk) eikä siis ole enää mikään pikkuvauva, vaan utelias liikkumisen taidon oppinut pieni ihminen. Sydän sulaa ja liikutus iskee, kun tytöt välillä hassuttelevat keskenään :heart::heart:

Olen todella onnellinen ja kiitollinen, että jotenkin ihmeellisesti saimme nämä kaksi "ihmettä" omaksemme. Ja olen niiiiiiin onnellinen, ettei enää koskaan tarvitse lähteä hoitoihin (tarkoitan sitä toivon ja pettymysten sarjaa + rahan menon murehtimista + pitkiä matkoja siirtoihin yms.) Raskausaikaa en kaipaa, koska ne ovat olleet mulle todella rankkoja henkisesti (ensin menettämisen pelko, sitten ennenaikiaset synnytykset ja pakko myöntää, että raskauspahoinvoinnit on myös olleet todella kuluttavia). Mahtava lukea, että jotkut teistä uskaltavat tehdä hankintoja suurin piirtein alkuraskauden ultran jälkeen ja nauttia raskaudesta Ainoa minkä ehkä haluaisin kokea vielä, on synnytys. Mutta ehkä hyvä näin, kun on kaksi helpohkoa synnytystä takana

Paulanna, en ole tainnut onnitela sua kaksosraskaudesta, kun siitä on niin pöajon aikaa, kun viimeksi täällä kirjoitin. Ihan mahtia, ja hienoa, kun olet jo noin pitkällä! Musta kyllä tuntuu, et oot ollu jo ikuisuuden raskaana, vaikka yleensähän tuntuu, että muiden raskaudet etenee vauhdilla.

Taukulle haluan kommentoida, että oli todella iloinen ja lähes liikuttunut lukiessani, että vauva tuntui heti omalta :heart: Toivottavasti teillä menee siellä hyvin. Niin kuin kaikilla muillakin synnyttäneillä vauvoineen.

Teille jotka olette jo pidemmällä raskaudessa toivotan, että kaikki menisi jatkossakin hyvin, ja samaa tietenkin toivon myös raskauden alkuvaiheessa oleville. Eipä sitä oikein muuta voi kuin vain toivoa...

Jään nyt taas taustalle lukemaan ja pitämään peukkuja pystyssä. Ehkä sitten kesällä kirjoittelen seuraavan kerran


amv


p.s. Mulla olis Anitan tukivyö kokoa s. Hyväkuntoinen, voisin myydä noin 15 eurolla.

 

Kiva kuulla amv:n arkikuulumisia :heart: Ajatella, että sinunkin nuorin jo 8 kk, niin se aika kuluu. Hyvää jatkoa teille !

 

burma kiva kuulla että hematooma ei aiheuttanut kuin sydämentykytyksiä! Olen lukenut aiheesta netistä, suurella osalla hematooma katoaa/vuotaa pois ja raskaus jatkuu. Onnittelut ultrakuulumisista!

 

Täällä loma lähenee. Tänään käyty antamassa labrat sikiöseulontoja varten. Se olikin haasteellisempi juttu, kolmeen kohtaan piti pistää, että saivat kaikki putkilot täyteen. Sain moitteita, että enemmän pitäisi juoda ennen labraan tuloa...hmmm...kovasti oon yrittänyt kyllä

Juu, "etelään lähdössä" ollaan siis, suuntana meillä Aasia. En ollut osannut ajatella, että lentämisessä olisi mitään sen kummempaa näin alkuraskaudessa, mutta Suomi-lääkärini määräsi ennen lentoja Klexane-pistoksen ja baby-aspiriinia. Lisäksi tietty runsasta veden juontia, lentosukat ja liikkumista mahdollisuuksien mukaan. Lääkkeet lopetin viimein kokonaan tänään. Viikko sitten lopetin Terolutin ja tänään Estradotin ja Crinonen. Jännittää:O Sitä kuulostelee joka nippasua.

Sussuannalle tsemppiä synnytykseen. Jännittää puolestasi.
Paulanna sulla ei myöskään enää montaa viikkoa odotusta jäljellä. Hengessä ollaan vaikka pallon toiselta puolelta
Aniraz Onnea sykkeestä! Toivottavasti hematoomasi katoaa, eikä säikäytä enää.
Burmalla jo puoliväli, onnea siitä. Luo toivoa itsellekin.
Persika Shoppailuiloa

Fanni 10+0

 

Hei,
Olen seuraillut tätä palstaa sivusta ja välillä käynnyt myös kirjoittelemassa luovarilla yrittäjien puolelle.

Meillä ensimmäinen IVF keskeytettiin = ei päästy siirtoon, sillä 9 solusta hedelmöittyi vain 4 ja nekin olivat epänormaaleja (esim. pahasti fragmentoituneita).

Toinen IVF keskeytettiin myös = ei päästy siirtoon, sillä 10 solusta yksikään ei hedelmöittynyt.

Munasolutasolla siis vikaa eli eivät LH huipun jälkeen kehity normaalisti. Miehellä hyvä sperma, joka sinällään ei valitettavasti minua auta.Luovutettujen munasolujen käyttöä on meille väläytelty, mutta meillä on yksi luomulapsi ja hyppy tuntuu isolta.

• Olisin kiinostunut siitä, onko täällä odottajissa/ synnyttäneissä henkilöitä, jotka ovat kokeneet vastaavaa ja päätyneet luovutettuihin munasoluihin?
• Etenkin synnyttäneiltä olisi kiva kuulla millaisia ajatuksia luovutetulla alkunsa saaneen lapsen kanssa on syntynyt - ajatukset sukulaisuhteesta erityisesti siis raskausajan jäkeen kiinnostavat?
• Miten mies on suhtautunut lapseensa, josta puolet ovat tuntemattomalta naisluovuttajalta?

Kiitos jos jaksatte vastata, tiedän, että palstalaisilla on vauvat masussa/ sylissä ja ajatukset muualla

 

Mimosa
Ensinnäkin pahoittelut tilanteestanne.
Meillä on lapsi lahjasoluilla
Syitä oli monia mutta mm se että omista soluista tuli vain viallisia alkioita.
Lähteminen hoitoihin on aina yhteinen päätös. Eli teidän kantsii puida miehen kanssa kaikki nurin ja oikein. Me käytiin tää läpi ja miehelle oli ok lähteä hoitoihin. Eikä hän koe mitenkään outona että lapsessa on vieraan perimää. Ei sitä tuu ikinä ajateltua arjessa. Mut toki jos mies nyt yhtään epäröi niin kannattaa miettiä loppuun saakka.
Lapsi on ollu rakas alusta saakka. Ja etenkin pitkä imetys on läjentänyt meitä todella tiiviissä äiti-lapsi pariksi. Päivääkään ei ole ollut että olisi miettinyt lasta mitenkään "vieraana", päinvastoin. Ei edes silloin kun joku saattaa sanoa että hassua ku teissä ei oo samaa näköä. Pikemminkin se hiljaa naurattaa. Aikaisemmin mietin että en voisi kellekään kertoa taustoista mut nyt on jo sellainen olo että miksi ei. Ei siinä ole enää mitään ihmeellistä. Eihän sitä nyt tuu tietenkään huudeltua mut noin ajatuksena.
En tiiä millaisia ajatuksia muuten kaipaat mutta ainakin omasta mielestäni tää on ollu elämäni ihanin juttu ja välillä naurankim että en mä edes haluaisi biolapsia kun nehän peris vaan mun huonot puoleni kuitenkin