*~ Maaliskuun mussukat 2013 ~* Joulukuussa

heidihelle ja perheellesi kaikkea hyvää tulevaan!:heart:

tervetuloa uusille!

triida hyvä et muistutit tammikuun aleista! mie jo täällä sormet syyhyten odotin et kun äitiysavustus ilmestyy tilille nii painelen ostelee pikkuiselle kaikkea, mut nyt taidankin malttaa mieleni tammikuulle!

nallu kiva kuulla hyvistä lääkärineuvolakuulumisista, toivottovasti ei mitään raskausmyrkytystä olis tuloillaan.

soonfab4 hyvä et tilanteesi näyttää olevan kunnossa. eiks aika monikin uudelleen synnyttäjä voi olla jo varhaisessa vaiheessa vähän auki ilman et meinaa kumminkaan mitään suurempaa?

mamikolle kaikkea hyvää, toivottovasti pienokainen vielä viihtyy vatsassasi pitkään!

laihdutus olen ymmärtänyt et synnyttämisen jälkeen ei kannata laihduttaa/ kiinteyttää liian nopsaan muuten voi nahat jäädä roikkuu eli pikkuhiljaa saada iho taas kuosiin, onko näin?

rokotus se yhdistelmärokote tietenki otetaan sekä toi rota mut sehän on tipoilla suun kautta kun annetaan, kumminki ku rotavirus voi olla pienelle lapselle aika vaarallinenkin... ei muita rokotteita oteta eikä kyl ikinä olla muuta tyrkytettykkään meille...

synnytysoppaita en ole lukenut mut googlettanut olen jonkun verran et netistähän sitäki tietoo löytyy

kivunlievitykset olen miettinyt ennen synnytksiä mut sit kun on tilanne päällä nii mulla ainakin lyö lukkoon kaikki mitä olen suunnitellut. ilokaasusta olen tykännyt mut sitä tosiaan pitää osaa ottaa oikeeseen aikaan, viimeks mies osas ainaki huomata mun ilmeestä koska pitää alkaa vetelee nii se sit aina siin neuvoi! ite kun jämähdin miettimään pitäiskö vai ei! spinaali oli pettymys, vei ponnistustarpeen pois muttei helpottanut ollenkaan kipuja... olen kovasti miettinyt et uskaltaisko mennä pelkällä ilokaasulla kun kummiskin on kaks aika nopeeta synnytystä ollut jo, tokahan tuli sillä tavalla, ei anestialääkäri ehtinyt kuin tulla kääntyy synnäriovelle ja mie olin jo ponnistamassa...

jotain muutakin oli muttei tuu mieleen vaikka kuin pinnistän....

pepper& typy 24+4

 

Heidille ja perheelle täältäkin kauniita ajatuksia. Mitä ikinä päätättekin tulevaisuudessa, onneksi teillä on toisenne miehesi kanssa.

Mamin masu on hurja! Onko se ihan pinkeä vai onko tilaa vielä venyä

Tuli mamin masusta mieleen, että Raskausarpi-gallup pakko pitää! Mikä teidän tilanne on? Miun perse on täynnä arpia, hämmästyttävää kyllä, ja nivusissa on sellasia syviä violetteja. Masussa on ehkä kymmenkunta 20-senttistä arpea molemmin puolin napaa, ei oo hirveän tummia onneksi. Sitten siihen missä nyt on kohdun korkein kohta, on tullu repeämiä, muutamia syviä violetteja. Tilanne on yllättävän hyvä! Raskaus on aivopessy miut ajattelemaan että nuo arvet on jotenkin tyylikkäitä, jotenkin sellasia rohkean naisellisia!

Tuli muuten mieleen, miten tuttu teille on sokerointi karvojenpoistossa? Ootteko ite sokeroinu tai jossain ammattilaisella? Mie harjottelen sitä käyttämään ja voin kuulkaas omalta osaltani kertoa että alakerran siistiminen oli TUSKAA ja veristä puuhaa.:kieh: Toinen kysymys: miten te siistitte alakerran, kun mie en ainakaan nää sinne enää? Oon sit peilin kanssa joutunu säätämään

Mamiko miekin toivon että kaikilla teillä joilla ennenaikaisuuden uhka on, mentäisiin piiiitkälle vikaa kolmannesta! Onneks me ollaan jo näin pitkällä, varmasti teilläkin huoli vähän edes helpottaa kun tietää, että vauvat on turvallisemmilla viikoilla!

Pave-vauva on ruvennu kylkiluita potkimaan aina kun istun. Hyvä meininki! Ja taitaa pikkupiru käyttää miun rakkoa stressileluna ja puristelee sitä vai liekö tyynynä sitä pitää?!

Nippa ja pave poksuu 27+0

 

Nippatäti: Maha on kyllä pinkeä et saas nähdä paljon siinä on venymisen varaa vielä.. Niin ja mä olen tota alakertaa siistinyt ihan näppi tuntumalla kun ei sinne tosiaan näe..

pepper:olen miettinyt kivunlievityksiä ja mulla ollut epiduraali molemmista lapsista ja alakertaa esikoisesta paikallis puuduttivat.. Olen miettinyt spinaalia, mutta en ole vielä varma mihin sitä kivun keskellä päätyy.. Ilokaasusta menin vain ihan pöhnään..

 

pakko tulla kommentoimaan mam-87lle

juu, mul oli esikoisen kaa epiduraali ja se oli kuin taivaanlahja, mut nää kaks muuta on olleet niin nopeita ettei sitä oo laitettu kun ei se ehtis vaikuttaa...
ilokaasu on just sen takia hyvä kun siin menee ihan pöhnään. tokassa synnytykses kun vedin sitä nii kesken kipujen aloin nauraa miehelle kun sen ilme oli nii huolestunut ja hoitaja vaa siin tokas miehelle et se on vaa pöhnäs! ja nyt viimeisimmäs yritin myös pöhnässä tarjota sitä kaasua miehellekin mut ei kelvannut! no, joo kyl se kans vie kärjen kivusta, varmaan juuri sen takia kun sitä menee ihan toiseen "ulottovuuteen"....

raskausarvista niitä löytyy reisistä, pakaroista, vatsasta, rinnoista. onneks ne vaalenee hyvin ajan kanssa.
alakerran siistiminen sit kun näköetävyys on hävinnyt olen suosiolla antanut sen paikan rehottaa, taitaa alkaa täs raskaudessa tulla se raja vastaan. en uskalla alkaa säheltää peilin avulla, kun muutenki onnistuu välil herkästi samaan haavoja aikaseksi.

 

Nippa: Mie sokeroin, oon kosmetologi Kerran kuussa riipasen karvat alakerrasta, jos menee yli kuukauden väli, niin sitten se koskee ihan tuhottomasti, karvatupet kerkeää laajenemaan. Ennen raskautta viinipullon kanssa pystyi ottaa pientä puudutusta, mutta nyt on ihan luomuna poistettava karvatkin
Näköyhteys siis vielä on Ja aiemmissa raskauksissa on kyl pysyny loppuun saakka näköyhteys, nyt voi olla että maha kasvaa isommaksi.
Karvatupentulehduksia tosin tulee nyt enemmän, kuivaharjauskaan ei tunnu auttavan, hormoneita syytän.

Raskausarvet: Ei ole tullut yhtään, enkä usko että tulee kun on nahka venynyt jo niin monta kertaa. Teininä ne suurimmat tuli...

Sone ja Paavo 26+6

 

Sone, mie meinasin pyörtyä oikeesti kun eka kerran sokeroin bikinirajaa, kun ne karvatupet on niin paksuja ja ihoa lähti niiden mukana ja ne vuoti verta Toka kerralla jo vähän paremmin onnistu, ei sattunu niin paljon, mutta kyllä varmaan pitää muutaman kerran käyttää että totun. Sen takia alotin ton sokeroinnin, kun joku aika sitten vahingossa viilsin höylällä itteeni sinne ja huusin ja itkin vaan miun miehelle, että kattoo miten pahasti kävi. Verta tuli ihan hulluna. Totesin sitten etten enää ikinä käytä höylää
No joo, miun elämä on välillä kun jostain jenkkikomediasta, huhhuh.

 

Nippa: karvatuppien vuotaminen on ihan normia sillon se iho ei ole ns. nilellä, tupen alta vaan pikkasen purskahtaa, eli ihon alta Ihanko oikeesti siulla irtos ihoakin :O käytitkö talkkia välissä?
No siulle kyllä sattuu, toivottavasti vahinko ei ollu suuri alakerrassa.. ? Oon ittekki joskus höylänny pikkasen liiikaa ja ärtyny mut ei oo veret irronnu onneks.

 

HeidiHe Voimia ja paljon lämpimiä ajatuksia!

Kivunlievitystä olen mäkin miettinyt, mutta en kyllä päätä mitään etukäteen. Siinä tilanteessa ajattelee kuitenkin sitten ihan eri tavalla!

Nallu ja pikkuveli 27+0 Poks!

 

käytin talkkia, se iho olikin niinkun niissä karvoissa kiinni, tai oliko sitten ihoa vai jotain muuta kudosta..

 

Parvorokosta mulla oli altistuminen muutamia viikkoja sitten ja kävin verikokeessa, jossa todettiin että vasta-aineet löytyy. Rv24 jälkeenhän se ei enää ole kovinkaan haitallinen.

Alakerran siistimisestä Mä olen käynyt pari kertaa ammattilaisella sokeroinnissa, eikä se mun mielestä ollut kovin kivuliasta. Itse en rupeis tekemään, kun tiedän että en osais nykiä tarpeeks räväkästi ja sit se sattuis. Mulla ei tuonne alaosastoon oo enää minkäänlaista näkyvyyttä, mies hoitaa ihan mielellään siistimisen

Kivunlievityksestä olen kovasti miettinyt TENS-laitetta, joten kokemuksia kuulen mielelläni minäkin. Ilmeisesti sairaalallakin laite/laitteita on, mutta pitäisiköhän varmistaa vuokraamalla jostakin. Haluaisin synnyttää ilman puudutuksia, mutta toisaalta en usko sen onnistuvan, kun käynnistys on todennäköinen.

Katsu ja Hippu rv24+3

 

Tervetuloa piikunen ja Rena! :flower:

SaHi80, mulla on ollut myös hetkittäistä ruokahalun katoamista. Aina ennen on ollut tosi hyvä ruokahalu, joka kasvoi ihan uusiin ulottuvuuksiin vielä tässä raskauden alkupuoliskolla. Nyt kuitenkin tuun tosi pienestä täyteen ja kesken annoksen saattaa ruveta syöminen tökkimään. Ehkä vauva painaa sen verran mahalaukkua jo?
Hienoa että teillä oli onnistunut ultrakäynti!

Sannamary hyvä että sait sairaslomaa, ja toivotaan että suppailut nyt sitten rauhottuu!

Mam_87 Onnea uuteen kotiin! Ja tsemppiä sokerirasitukseen! Mulla myös on noita yöllisiä supistuksia. Melkeen aina kun herään vessahätään, niin samalla supistaa. Aika moinen on kyllä sun maha jo. Mutta niin kaunis!

Nippatäti, ihanat odotukset sulla oli linnanjuhlista. Ei kyl mitään ihan katastrofaalista näkyny? Ihana masu jo sullakin!

Juli87, voi ei, miten ikävää! Toivottavasti vaurio ei ole pysyvää, ja saisitte esikoisen pian kotiin!!

Omppulimu, kyselit noista tuorejuustoista. Siis pastöroidustakaan maidosta tehtyjä ei suositella, koska niissä on riski, että saavat listriakontaminaation vielä myöhemmässä tuotantovaiheessa. Kuitenkin jotkut ovat sitä mieltä, että Suomessa valmistetut on ok. Nää on niitä asioita, mitkä pitää vaan itse harkita, syökö vai onko syömättä. Samoin ton kalan kanssa.

Niittyvilla, mä kävin kaks kertaa äitiysjoogassa. Siellä tehtiin lähinnä jotain nilkkojen ja jalkojen heilutteluja, venytyksiä ja hengitys- ja rentoutusharjotuksia. Vaikka kurssin kuvauksessa luvattiin lihasten vahvistamista. En tykännyt ollenkaan noista rentoutusharjotuksista, varmaan osasyy oli myös tosi ärsyttävä ohjaaja, jonka puhetyyli jo esti mua rentoutumasta kun ärsytti niin paljon. Lopetin sit käymisen kahen kerran jälkeen, vaikka olin jo maksanut 7 kerrasta. Ajattelin että ne rahat on menny hukkaan joka tapauksessa, kävin mä siellä sitten vielä ärsyyntymässä tai en. Enemmän tykkäsin äitiyspilateksesta. Se oli paljon fyysisempää ja lihaksissa huomasi tekevänsä, mutta liikkeet tuntu ainakin mun mielestä hyviltä raskaudesta huolimatta.

Minx82 Ikävää että jouduit taas käymään päivystyksessä. Mutta hienoa, ettei muutoksia ole kuitenkaan tapahtunut, sehän on pääasia! Nyt vaan hyvillä mielin eteenpäin!

Marais voih, teki varmaan kipeetä! Paranemiset nilkalle! Ihmettelen kyllä miten jotkut jaksaa tollasta, töitä ja kodin ja lapsenhoitoa ja vielä illalla väikkäriä... Nostan sulle hattua!!!

Triida kyseli influenssarokotuksesta. Mä oon kyllä ajatellut sen ottaa. Mulla ottaa tavallinenkin flunssa nyt niin koville ja hermo menee tässä potiessa, että en ees uskalla kuvitella, millaselta influenssa tuntuis näin raskaana ollessa. Samalla saa sitten vauva suojan.

Nippatädin raskausarpigallupiin vielä. Mulle ei ole vielä tullut arpia raskauden aikana. Sitä kyllä ihmettelen, koska luulin ihoni olevan taipuvainen niille.. mulla on muutamia valkosia viiruja alaselässä ja reisien sivuissa, tullut joskus aikoja sitten jo ihan pienistäkin painon vaihteluista. Että niitä maha-arpia odotellessa...
Alakertaan mulla on vielä jonkin lainen näkyvyys. Epilaattorilla ja höylällä mennään..

Peiton heiluttelusta... niin, on se vähentynyt täälläkin. : / Mies olis kyllä ihan yhtä innokas kun ennenkin, eikä mahakaan olis vielä pahemmin tiellä. Syy taitaa olla mun pääkopassa tai hormooneissa, mulla on halut kadonneet ihan totaalisesti. Seksi ei vaan voisi vähempää kiinnostaa. Johtuuko sitten osittain myös väsymyksestä ja alituisesta huolesta, meneekö raskaus hyvin. Makkarissa on ollut koko raskausajan säpinää ehkä kerran kolmeen viikkoon. Ja joka kerta se on kyllä mielestäni nautinnollista, mutta on vaan tosi vaikee päästä siihen fiilikseen... Ja poden tästä hirveän huonoa omatuntoa, kun tiedän että mies haluais enemmän...

Tulevaisuudesta. Moni on täällä puhunut miettivänsä jo kovasti synnytystä, lukevansa synnytys- ja lapsenkasvatuskirjoja, jännittävänsä millanen vauva tulee, laittavansa vauvanhuonetta jne... Mäkin haluaisin, mutta joku estää mua!! Mua pelottaa niin paljon, että tätä vauvaa en koskaan syliini saa, niin en ole vaan kyennyt ajattelemaan tulevaa. En oo ottanut synnytyksestä mitään selvää, en ole ostanut vielä pienintäkään asiaa vauvalle, en ole ajatellut millaista elämä vauvan kanssa olisi... En vaan uskalla! Kun en usko että siihen päästään. Onko täällä ketään muuta, joka kärsisi samanlaisista peloista? Samaan aikaan mulla on käynnissä fyysisesti ehkä yksi maailman helpoimmista raskauksista. Ei ollut mitään pahoinvointeja alkuun, ei ole ollut kipuja, ei ennenaikaisen synnytyksen uhkaa, ainoastaan väsymystä ja harkkasupistuksia. Muuten voin fyysisesti vallan mainiosti. Mutta tää henkinen puoli ottaa niin kovasti voimille että tää raskaus on kaukana nautinnollisesta.

Tylsä sunnuntai. Vieläkin sen verran räkäinen ja köhäinen ja kipeä olo, ettei oikein mitään viitti tehä. Mieskin lähti koko päiväksi isovanhempiaan tervehtimään, joten siitäkään ei saa iloa. T-Y-L-S-Ä-Ä !
Mukavaa sunnuntaita kuitenkin muille, voikaahan hyvin ja paksusti!

Nanna 24+5 (munkin pitää melkeen joka kerta varmistaa tää raskauslaskurilla, kun ei toi muisti oikein pelaa.. )

P.S. sori taas tää ylipitkä kirjotus... pitäs kirjotella useammin, ettei kommentoitavaa kertyis aina yhdelle kerralle niin paljon!

 

Täällä ollaan ihan kunnolla flunssan kourissa, äänikin alkaa mennä. Höyryhengityksellä oon yrittäny tuota kurkkua elvyttää ja tuntuu tuo jonkun verran auttavan.

HeidiHe Jaksamista ja kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Raskas taival on takanasi :hug:

Nanna Minulla oli esikoista odottaessa jonkin verran tuota pelkoa et kaikki ei mee hyvin ja vauvalle sattuu jotain ja synnytyksen jälkeen ne pelot vielä paheni. Nyt en oo ressannu ollenkaan siinä määrin vaikka toki tiedostan että mitä tahansa voi sattua. En oikein osaa neuvoa mitä sille voisi tehdä. Auttaisiko siitä puhua esim. neuvolassa?

Alakerta on täälläkin saanu ihan rehottaa vaikka maha on vielä aika pieni. Mies aiko kyllä trimmailla lähiaikoina. Joskus oon ite vahannu bikinirajaa mut on se niin hemmetin kivuliasta et nykyään oon tyytyny siistimään koneella.

Virtsankarkailua on alkanut olla minulla kun pitää flunssan takia yskiä niin tahtoo herkästi tirahtaa pari tippaa. En kyllä viitsi pikkuhousunsuojia käyttää juurikin tuon hiivatulehdusriskin takia, pitää vaan vaihtaa pöksyjä usein...

Raskausarpia ei ole tullut eikä tullut ekassakaan raskaudessa.

Särö ja Jalo 28+2

 

Nanna*83 kyseli peloista. Mulla on tietyltä osin samanlaista, en viitti laittaa mitään vauvan huonetta (nurkkausta) valmiiks ennen ku vauva on tullu kotiin. Tai vaatteita kaappiin. En pelkää mitenkään 24/7 mutta olen jotenkin varautunut. Ymmärtäisin kai tällasen jos olis jotai keskenmenoa tai muuta huonoa kokemusta takana mutta ei ole mitään vaan tää on meidän ensimmäinen. Uskomatonta vieläki

Synnytys kyllä vähä jännittää. Pelottaa että se on kauhean vaikeaa ja ahdistavaa ja etten saa vauvaa ulos tai jotain, kipu pelottaa kanssa. Mieluitenhan sitä luomuna selviäis mutta vähä epäilen että tuleekohan vaan mun kohdalla menemään niin, tuskinpa. Mähän siis pelkään hammaslääkärikäyntiäkin Pelottaa että alapää muuttuu pysyvästi ja vaikuttaa seksielämään.Tai että klitoris repeää. Sit on toki se sektiomahis mut en tiedä haluanko maata vuorokautta sängyssä ennen ku pääsee jalkeille tai olla jonku haavan kanssa kotona varomassa kaikkea mahollista sen jälkeen.

Alapään siistiminen höylällä, niin kauan ku onnistuu. Sen jälkeen ei kai enää millään. Peilin kanssa vois yrittää sit viel ku maha tulee tielle jossai saunassa istuen.

Raskausarpia ei ole mahassa, ihme kyllä. Mullahan on murrosiän/lihomisen jäljiltä pohkeissa, reisien sivuilla, reisien sisäpinnalla, rinnoissa.. Tosin rintoihin on tainnu tulla tän raskauden aikana muutama.

Omppu ja papu 27+5

 

HeidiHe paljon voimia ja hyvää teille tulevaisuuteen! Vielä kerran suuri osanotto surussanne. :hug:

Tulin vain pikaisesti poksumaan, kommentoin paremmalla ajalla.

CandleLight ja poju 28+0 POKS!!:heart:

 

Pelkoja on täälläkin. Osasyy on siinä rakennelultran säikäyksessä. Aika on "kasvukontrolli" ultraan tammikuulle ja pelkään että siellä tehdään taas jotain huolestuttavua löydöksiä.

Välillä pelkään, että vauva vaurioituu synnytyksessä tai mulle tapahtuu jotain josta en toivu henkisesti / fyysisesti (siitä psykoosinpelostahan kirjoitin jo aiemminkin). Pelottaa nuo jo teidän aikaisemmin mainitsemat synnytyskivut, repeämiset jne. Mäkin piikkipelkoisena kammoksun ajatusta epiduraalista, mutta tuskipa luomuna kykenee mihinkään...

Raskausarpia ei ole tullut vielä, mun äidille ei tullut yhtään ja kaksi lasta on saanut. Jos ois venyvä nahka periytynyt mullekin... Alakerta on mullakin suonikohjujen raiskaama ja vähän kipeä koko ajan. Tuntuu painetta ja on hankala istua ja välillä kävelläkin.

Seksihalut on täysin menneet, viimeksi tuntui vain ikävää hankausta. (Mitäpä nautintoa niiden pullottavien suonien hankaamisesta voisi saadakaan!) Aiemmin olin se aktiivisempi osapuoli ja mies olisi mieluummin pelannut / katsonut telkkaa kuin jumpannut makuukamarissa. Nykytilanteessa ihan hyvä, että on tuollainen ukko :kieh:.

Näkyvyys alakertaan alkaa olla huono ja kun on muhkuraista "kastematomaastoa", niin pelkään höylääväni jonkun pullottavista suonista auki. Sitten kun alkaa käydä liian hankalaksi niin antaa olla koko siistimisen. Mä olen brunette ja karvat on valitettavasti paksuja ja mustia sekä säärissä, kainaloissa, että haaruksissa, joten luonnontila on aika YRGH.

27+2

 

Nannalle83 piti tulla kommentoimaan noista peloista. Olenhan niitä itsekin täällä jo moneen kertaan manaillut. En ole miettinyt synnytystä, nimiä, ristiäisiä, esikoisen suhtautumista enkä oikein mitään muutakaan vielä etukäteen. Sukupuolikin jätettiin pimentoon osittain juuri noiden omien pelkojen takia. Ja ihan sama juttu oli itselläni esikoisen kanssa. En uskonut vielä synnyttämään lähtiessäkään, että meille on oikeasti tulossa vauva. Enkä usko nytkään. Pahin pelko on nyt väistynyt, kun tunnen liikkeet päivittäin, mutta en silti osaa nauttia raskaudesta ja ajatella tulevaa positiivisin mielin. Ja kuten mainitsit, minullakin on fyysisesti mitä helpoin raskaus meneillään. Pelkojen takia tunnen myös ajoittain huolta tulevasta ja siitä, etten ole tarpeeksi valmistautunut vauvan tuloon ja että mielikuvien puuttuminen vaikeuttaa tunnesiteen muodostumista vauvaan syntymän jälkeen. Pelkään myös, etten osaa lopettaa huolehtimista vauvan syntymän jälkeenkään. Yritän kuitenkin luottaa siihen, että viimeksikin kaikki meni hyvin, vauva tuntui rakkaalta ja omalta heti synnyttyään ja äidinvaistolla vanhemmuus onnistuu ilman oppaiden lukemistakin. Huolehtiminenkin loppui kuin seinään. En oikein osaa neuvoa sinua asiassa, olenhan itsekin samassa jamassa. Mutta on lohdullista kuulla, että meitä on muitakin! Neuvolasta en koe saavani tukea asiaan. Ensinnäkin, käyntejä on niin harvoin ja toisekseen, terkan kommentit aiheesta ovat tyyliin "nyt olet jo pitkällä, kyllä ne keskenmenot tapahtuvat yleensä varhaisilla viikoilla". Kyllähän minä sen tiedän ja on varmaan todennäköisempää, että kaikki menee hyvin, mutta ei tämä pelko olekaan järjellä selitettävissä. Siksi siihen on muiden niin vaikea mitään sanoakaan ja itsensä rauhoittelu onnistuu aina noin viisi minuuttia, jonka jälkeen pelko saa jälleen vallan. Voimia sinulle ja ei tässä auta muu, kuin uskoa, että tällä kertaa kaikki oikeasti menee hyvin ja meillä on pikkuiset kainalossamme maaliskuussa :heart:

Piti kommentoida muutakin, mutta koska tästä tuli tällainen romaani, jätän kirjoittamisen tähän ja jatkan toiste. Mukavaa sunnuntaita kaikille!

kwaidan ja Puh 26+4

 

Jos minäkin tulisin pitkästä aikaa kirjottelemaan =)
Silloin tällöin olen käyny lukemassa jutut läpi, mutta kommentointi on sitten vaan jäänyt.
Jotenkin nyt kun ollaan jo vähän turvallisemmilla viikoilla, niin uskaltaa oikeasti ruveta ajattelemaankin että meille tulee vauva =)

Peloista on ollut juttua. Itse olen menossa pelkopolille vuodenvaihteen jälkeen. Niinkään se synnytystilanne ei itsessään pelota, vaan kaikki se mikä voi mennä pieleen, ja jos joutuu sektioon, se on se pahin pelko. Että jos tässäkin käy jotain ja tehdäänkin sektio, ja sitten kävisi samoin kuin viimeksi.
Vaikka kipulääkkeet ei auttanutkaan viimeksi, niin silti en jotenkin sitä jännitä. Tiedän että spinaali auttaa mulla, ja sen aion ottaa tällä kertaa. Epiduraali oli viimeksi aivan tehoton. Mutta se kuulemma johtui osaksi lapsen asennosta, kun oli tulossa väärässä asennossa.
Koitan olla miettimättä tuota mahdollisimman pitkään. Sitten kun on pelkopolilla käyty niin alan miettimään enemmän sitä synnytystä

Sen verran edelliskerrasta "viisastuneena" olen jo päättänyt, että vaikka kuinka ois kipeä ym. niin LIIKUN!! Ei tossa edellisessäkään synnytyksessä niin hirveän kauaa menny, mutta ois se vauhdittanut ja auttanut asiaa jos oisi vaan kävellyt vaikka käytäviä edes takas.
Ja suihku! Kuuma suihku! siitä ammeesta en haaveile ollenkaan, edellinenkin käynnisty vesien menolla, niin jos niin käy tässäkin niin en sinne ees pääsis. Mutta Kuuma suihku oli aivan ihana!

Karvoitus Täällä annetaan vaan rehottaa. näkyvyys on jo melkein kokonaan mennyt, ja tohelo kun olen, niin saisin höylällä vaan haavoja aikaseksi. Miehelle sanoin että jos sitä alkaa häiritsemään tuo karvoitus, niin herra on hyvä ja siistii sitte Edellisessä raskaudessa näin tekikin. Kerran viikossa-kahessa mies höyläs paikat siistiks

Raskausarpia ei ole vielä tullut uusia. Vanhoja on sen verran runsaasti, että ei tarttis tullakaan tällä kertaa yhtään lisää. Viimeksi tuli vasta ihan loppuraskaudessa, tyyliin viimeisen kuukauden aikana. Ja niitä tuli myös polvitaipeisiin, mikä on erittäis ärsyttävää!

Haettiin viimeviikolla pinnasänky valmiiksi, ja lipasto vaatteita varten. Ensin oltiin ajateltu että esikoinen siirtyisi isojen sänkyyn tämän toisen synnyttyä, mutta tultiin sitten toisiin ajatuksiin. On sen verran levoton nukkuja, ja käyttää kyllä koko pinnasängyn tilan yöllä, että putoais vaan koko ajan tavallisesta sängystä. Ja kun ikääkin sillon vasta 1v6kk, niin olkoot vaikka sinne parivuotiaaksi pinnasängyssä =)

Tulokkaalle ei olla vielä vaatteita laitettu valmiiksi lipastoon, ja pinnasänkykin on kokoamatta. Laitetaan sitten lähempänä maaliskuuta. Vaatteet nyt on pesua vaille valmiina, odottavat esikoisen jäljiltä komerossa =)
Mieli tekis jo laittaa kaikki kuntoon, mut jotenkin vaan tuntuu olevan vielä ihan liian aikaista.

Tuplarattaista suositelkaas hyviä tuplarattaita! mulla ei ole mitään hajua millaset hommattais. ikäeroa tosiaan tulee se 1v6kk, joten vähän pakolliset ovat. Bussilla pitäis mahtua kulkemaan hyvin.

Huomenna ois sitten toinen sokerirasitus edessä. rv12 oli ensimmäinen, silloin paastoarvo oli rajalla. Nyt jännittää että miten käy. Viime raskaudessa oli rd, jota hoidettiin sekä aterianjälkeisellä, että iltainsuliinilla. Kun arvot heitti ihan miten sattuu ruokavaliosta huolimatta.

Vielä iso voimahali ja jaksamisia kaikille surua kohdanneille!

Ja voimia ennenaikaisuuden vaaran kanssa painiville!!

Santzuu+höpöti 24+4 (niin ne viikot vaan menee)

 

Nippatäti kyseli raskausarvista, ja alakerran siistimisestä. Miulla ei oo viel toistaseks tullu ollenkaan arpia, vaikka masu on venynyt uskomattoman paljon! :O Veikkaan kyllä, että jos maha vielä vähäsen kasvaa, niin arpia tulee, ja pelottaa hieman että tulee aivan älyttömät arvet sitten, kun tähän asti on selvinnyt ilman. Rasvailen kumminkin koko vartalon aina suihkun jälkeen kosteuttavalla voiteella tai vauvaöljyllä, niin toivottavasti auttaisi! Kuivaan ihoon ainakin toimii.

Alempaa siistin höylällä, yritän kuikuilla, mutta pääosin käsikopelolla mennään, kun ei mahdu tarpeeksi kumartelemaan. Sitten kun ei nää, niin saapi mies ajella karvat veks, mie en tykkää, jos alapää on epäsiistin näköinen. :/ Enkä kyllä siitäkään, jos muut karvat rehottaa.

Peiton heiluttelusta on ollut asiaa, niin täällä päin edelleen todella aktiivista. Osa asennoista ei enää onnistu, mutta seksi on upeaa niissä asennoissa mitkä toimii. Himot jyllää päivittäin, eikä tuo maha ja kömpelyys vielä oo vaikuttanut asiaan millään lailla, ja ihan hyvä niin. :heart:

Synnytyksestä sen verran, että myö miehen kanssa katottiin jotain siistejä synnytysvideoita, mutta pitäisi varmaan edelleen yrittää totuttautua ajatukseen. Mie en kyllä käsitä, miten ihmeessä 3-4 kiloisen vauvan pitäisi muka mahtua tulemaan ulos tuolta. :O Pelottaa että sattuu ihan sikana, kaikki repeää ja menee pieleen, joten voi olla että pitää kysyä tarkemmin pelkopolista, kun synnytyksestä ekana tulee mieleen verta ja suolenpätkiä kauhuleffa tyyliin. Hurjaa ajatella, että jo nuinkin pian pitäisi synnyttää. :O

Varsinkin kun poika saattaa olla vähän isompi tapaus, kun lapsivettä on ultran mukaan normaalisti, mutta kohdun kasvu menee silti ihan yläkäyrää pitkin, ja neuvolassa ihmettelevät kohdun kokoa. Saas nähdä miten käy.

Viude ja Dude 27+3

 

Tsemppiä kaikille, joilla pelkoja on! :hug: Mä en ole suostunut edes ajattelemaan, etten vauvaa kotiin saisi. Luotto on kova, että maaliskuussa meillä on pieni ihana vauva. Alkuraskaudessa toki pelkäsin paljonkin jotain käyvän, mutta nyt en suostu sellaista ajattelevan. Eipä siihen suruun osaisikaan etukäteen varautua. Synnytyksessä pelkään tosin omaa kuolemaa, suurimmaksi osaksi esikoisen vuoksi ja aikaisemmassa sektiossa vuotamani verimäärän takia. Luotto vauvan hyvinvointia kohtaan kuitenkin on kova, ja toivottavasti vaistot menee oikeaan. Mutta tosiaan en halua liikaa ajatella mitään ikävää, koska silloinhan pelot ottaa vallan

Tänään tasan 3kk laskettuun aikaan :heart:

Nallu ja pikkuveli 27+1

 

Kiitos kaikille hurjasti tsempeistä

Poika voi tällä hetkellä ihan hyvin, tutkittu nyt ollaan. Tasapainonongelma on luultavasti aivo peräinen, eli pysyvä taitaa olla. Onneksi häiriö ei ole vielä kovin vakava. Me käydään nyt sitte joka viikko sairaalassa. Mutta poika saadaan huomenna kotiin!!
NYT KOMMENTOIN MUUTAKIN JA MASUKKI!
Eilen poksui 28+0
Ultrassa vauva oli melkein kilo ja pituutta päälle 30cm Tuntuu nii hyvältä kun vauva kasvaa noin hyvin ja pysyy masussa.
HeidiHe osaanotot vielä kerran ja iso halaus tulevaan
Alakerta aika vapaasti on saanut nyt olla ja saakin, ei nyt kuitenkaan rehota vielä ympäriinsä... Onneksi. Mies ei ole innokas ajelija ehdokas.. Pelkää satuttavansa. Enkä mä muutenkaan
Raskausarpia on tullut tasan yksi! Edellinen raskaus kesti niin hetken että ei kerinnyt edes tulemaan
Synnytys kyllä jännittää!! Mutta yritän olla miettimättä, ehkä pelkopoli olisi hyvä kerran käydä
Tuplat ois hankinnassa meilläkin mitä nyt oon kerinny selailee niin ehkä bugaboot,emmaljungat tai britaxit.
Peiton heiluttelut sama tahti välillä joskus ei sitte ollenkaa haluta. Varsinkaa nyt ku aina jompikumpi o sairaalassa tai raksalla
Muutto ollaan jo aika pitkällä ! Ollaan saatu kaikki kuntoon, ihanaa pientä näpräämistä sisustuksessa. Uudet ostajat muuttaa ensi perjantaina. Sitte vielä siivotaa tämä ja vola'

Nyt tuli kommentoitua, mukavaa viikkoa kaikille

Juli ja Ensku 28+1

 

Nallu: Mie myös pelkään synnytyksessä eniten omaa kuolemaa :/

Juli TOivotaan että tasapaino-ongelma vielä korjaantuisi ainakin jonkunverran, aivothan uusiutuu huimaa vauhtia pienillä lapsilla :heart:

Santzuu Samoilla linjoilla, mie aion todellakin tässä synnytyksessä LIIKKUA ENEMMÄN!!! Viimeeks en jotenki ilenny lähtee käytäville kävelee kun yöllä oli synnytys käynnissä, eikä siinä huoneessa ravaaminen oikeen onnistunut, oli niin pieni koppi! Suihkussa olinkin aika paljon yön aikana ja se oli parasta lääkettä!


Piti tulla vielä poksahtamaan rv 27 :heart:

 

Moi piitkästä aikaa! Ollut työreissua ja kaikkea tohinaa, etten olen ehtinyt kirjoitella enkä paljon lukeakaan. On ihanan aktiivinen tämä meidän pino!

Julille kovasti voimia! :hug:
Heidille syvimmät osanotot...
Uusille tervetuloa!
Ja voima-ajatuksia kaikille niitä tarvitseville.

Kyllä tulee itselle sellainen olo, että vähällä olen päässyt. Supistuksia ei juurikaan ole, välillä harvoin sellaista kovettumista. En osaa pelätä syntymää enkä muutakaan liittyen raskauteen tai sen jälkeiseen aikaan. Olen tyyppinä sellainen, että otan tilanteet sellaisena kuin ne tulee enkä ole tosiaan kokenut pelontunteita ollenkaan. Aamupahoinvointia minullakin on ilmennyt tässä keskiraskaudessa pari kertaa viikossa, se tuntuu oudolta, muttei häiritse elämää liikoja.

Sokerirasituksen toinen kierros on parin viikon päässä, vaikka ensimmäisen tulokset oli ihanteelliset. Toivottavasti näin edelleen..

Masun ympärys on 98 ja paino ei ole noussut kuin sen nelisen kiloa. Neuvola ensi maanantaina, että silloin taas tarkempaa tietoa.. Oman vaa'an mukaan ei ainakaan ole paino tuosta kivunnut juurikaan.

Siistin alakertaa ihan sellaisella ladytrimmerillä ja nyt kun ei näkyvyyttä oikein enää ole, mies tekee sitä ihan mielellään. Raskausarpia ei ole ilmaantunut vielä.

Rakastan graavilohta ja isäni tekee mielettömän hyvää sellaista. Kuitenkin ajattelin jättää syömättä jouluna ja pantata syntymä jälkeen, ihan vain varoiksi. Se yleensä muodostaa suurimman osan jouluruoastani, joten vähän erilainen ateria tällä kertaa..

Remontointihommat on kyllä hankaloituneet masun myötä. Ja pientä stressiäkin ne aiheuttavat, etenkin miehelle.. No, lähdetään lomareissulle viikoksi uudenvuoden yli, se tulee kyllä tarpeeseen!

Ihanainen 25+2

 

Candlelight Itsellä myös maksalaatikko suuri herkku jouluna. En ajatellut jättää sitä pois kokonaan, vaan otan vaan vähemmän. Kaupan laatikoissa en usko suhteessa kovin paljoa maksaa olevan.

Jäin sitten kiinni sokerirasituksessa viime ke. 2h arvo oli juuri se viitearvo, joten joudun seurailemaan sokereita. Ruokavaliomuutoksia en tee ellei arvot pakota siihen. Tuntuu taas tosi naurettavalta. Tyttöä odottaessa 2h arvo oli 0,1 yli ja en saanut mittauksilla lähellekään niitä max arvoja. Vaikeinta on muistaa ottaa näyte 1h ruokailusta :/

Supistukset Vatsan kovettumisia tulee selällään jalat suorassa maatessa. Sama oli edellisessä raskaudessa, että mikäli joutuisin vuodelepoon, niin pitäisi olla koko ajan jalat pystyssä.

Sheivaaminen on jäänyt vähemmällä, mutta pakko miestä pyytää välissä ajamaan partakoneen trimmerillä pisimpiä, ku alkaa ärsyttää. Varsinkin kun ne kerää paakuiksi valkkaria.

Peiton heiluttelu ei ainakaan miehen puolelta ole ongelma. Itsestä se tuntuu jotenkin isotöiseltä. Ekassa raskaudessa ei touhuttu, koska pelättiin, että jotain sattuu.

Raskausarvet Esikoisesta tuli loppuraskaudessa alavatsaan ja navan päälle, nyt ei ole vielä tullut uusia, mutta luultavasti tulee. Reisissä on arpia jo teinivuosilta.

Synnytyksestä Mikäli päästään alatiesynnytykseen, niin eniten pelkään välilihan puolesta, kun se on aika tiukka.

linea negra Sitähän sanotaan poikaviivaksi. Minulla tuli tyttöä odottaessa viiva ihan alhaalta rintoihin asti ja se ei ihan kokonaan ehtinyt kadota ennen tätä uutta raskautta, jossa se nyt ei ainakana ole vahvistunut. Joten se uskomus on osaltani aivan huuhaata. Vatsan muoto Tyttöä odottaessa levisin vatsan kohdalta, joten raskaus näkyi hyvin edestäpäin. Nyt edestä ei välttämättä huomaa että olen raskaana ja poikaa luvattu, joten se pitäisi paikkansa.

Neuvolalääkäri olisi ensi viikolla, että ultralla nähdään, että kuinka sitä on kasvettu. Potkitaan ainakin lujasti vatsan läpi Liikkeet ei minullakaan ole vähentyneet vielä. Nythän niitä käsittääkseni pitäisi tuntua eniten kun on vielä tilaa liikkua. Esikoista odottaessa liikkeet tuntui loppuraskaudessa alavatsalla myllerryksenä (jalat). Oikeassa kyljessä hipelöintinä (kädet) ja rintalastan alla päänpyörityksenä (perätila). Toivottavasti nyt saan toisenlaiset liikekokemukset

kaz 27 *poks*

 

Maksalaatikosta: laskin juuri viikonloppuna kaupan valmismaksalaatikon pitoisuuksia . Olikohan Saarioisten laatikko, jonka ostin ja siinä on maksapitoisuus vain 12%, suurin osa siis riisiä ja muuta höttöä. Maksaa saa syödä 30g päivässä, joten pikaisen laskutoimituksen jälkeen uskalsin syödä 200g lootaa pitkästä aikaa ja ai että oli hyvää! Kotitekoisissa maksaa on tietty enemmän joten niitä ei uskalla paljoa vedellä.

Aika ankea joulu on kyllä tulossa, koska meillä joulupöytään on kuuluneet maksapatee ja -laatikko, graavilohi, sillit, mäti... Mitä mä syön, salaattia, leipää, kinkkua ja perunaako vaan kuten firman pikkujoulussa :'(. Kiva katsoa vierestä kun muu perhe vetää katkarapuja naamariin.

Töihinpaluu tänään pyhien ja miniloman jälkeen oli tosi raskas. Selkään sattuu ja nivuseen myös (uusi verisuoni pullahtanut ja aristaa) ja sain vessassa käydessä supistuksen :O. Liittyi ehkä siihen, että olin pidätellyt epätoivoisena aika pitkään että mut tultaisiin päästämään veskiin, oli kai liikaa painetta koska kun pytylle pääsin niin saman tien meni ihan kovaksi koko alavatsa. Oli tyyliin toinen tuntemani supistus. Yöllä on harvakseltaan joskus ollut, mutta ei päiväsaikaan.

27 + 3

 

Neuvolasta soitettiin tänään että sokerirasituksessa oli arvot kunnossa! Jee! Voi olla että joudun myöhemin vielä toisen kerran testiin, kun tämä tehtiin nyt näin ajoissa, mutta toivotaan että arvot pysyy jatkossakin ihan hyvinä kun nyt kerta oli.

Flunssa vaivaa edelleen ja ihan kauhea yskä. Tuntuu että meinaa jo supistella sen takia kun vatsalihakset on koko ajan niin kovilla yskimisestä. Ärsyttävää... Kävin tänään varmuudeksi työterveydessä tarkistuttamassa korvat/poskiontelot/nielun/keuhkot ja ei onneksi mitään erikoisempaa löytyny. Höyryhengistystä siis vaan... Viime yönäki piti käydä puoli kahdelta vetämässä höyryt henkeen ku ei tullu yskimisestä muuten millään loppua eikä saanu nukuttua. Mutta onneks tuo auttaa.

Renalle piti kommentoida kieliasioista. Mun serkulla on vähän samanlainen tilanne, että vanhemmat puhuu lapsille molemmat omaa äidinkieltään, yhteisesti englantia ja asuvat vielä maassa jossa puhutaan neljättä kieltä. Hyvin on kaikki kolme lasta (5-10v) pärjänneet ja kaikkia kieliä enemmän tai vähemmän oppineet. Eihän niiden suomi mitenkään täydellistä ole, mutta ihan hyvää kumminkin. Koska isän toinen kotimaa on Englanti, lapset käy englanninkielistä koulua ja se on heidän vahvin kieli. On hyvä muistaa, että maailman väestöstä kuitenkin aika suuri osa on monikielisiä, vaikka me ei sitä tajuta tai osata aina arvostaa kun eletään täällä Euroopan perällä muista eristyksissä... Mutta monikielisyys ja -kulttuurisuus on kuitenkin mahtava voimavara myöhemmin elämässä!

Piula 24+4