Marraskuun Mussukat 2014 *Lokakuussa*

Onnea Bosch! :flower:

 

Paljon onnea Bosch poikavauvasta!

 

paljon onnea vauvan saaneille

 

Lämpimät onnittelut, Bosch! :heart: :flower:

Tästä se sitten tosiaan lähti, marraskuisten ekat vauvat maailmassa. Odotan niin innolla lisää näitä uutisia! :heart:

Ankka & Bebe 37+2

 

Ihanaa! Onnea bosch!!:flower:

 

Valtavasti onnea, Bosch!:flower::flower::flower::flower::flower::flower::flower::flower:

 

Onnea Bosch! <3

 

Just, kun ajattelin, ettei mulle enää edes neljättä vauvakuumetta tule, niin pitikin eksyä teidän ketjuunne.

T: Marraskuun Mussukan 2013 (ja parin muun) äiti

 

Onnea ihan hirveesti Bosch!!!

Ja tulkaahan sittenkö pystyttä kertomaan synnytyskertomuksia! Ja alkuajan vauva-arjesta ois kans kiva lueskella. Mut tosiaan sit ko ootta selvinny synnytyksestä.

 

Bosch, hirveästi onnea pikkuisesta vauvasta! Varmaan ihanaa saada oma pikkuinen jo syliin. Tulehan sitten kertomaan synnytystarinoita meille muille odottaville vielä.

Itsekin olisin valmis luopumaan tästä mahasta ja ottamaan pikku-ukon syliin. Käytiin muuten synnytystapa-arviossa viikolla ja painoarvio olo 3,1kg. Jännä, et nyt painoi jo tuon verran vaikka tuon piti alkuun olla syntymäpaino! Saapa nähdä minkälainen kuulantyöntäjä sieltä sitten ulos putkahtaa! :O Alakautta saa tulla ja jopa yliaikaiseksi mennä. Sillä meidän vauvalla on kuulemma tosi pitkä tukka! Se on niin tuhannen söpön näköinen. En kestä. Se on niin ihana, kun se aina kaikkea siellä touhuilee. Nytkin haukotteli ja poskiaan silitteli sormilla. Lääkäri satelikin siitä jotain et "hyvävointinen, aktiivinen vauva...." :heart: Ainoa, joka synnytykseen painostaa on tuo isosisko. Päivittäin useaan kertaan hermostuu, että miksei se jo synny. Sano sille et syntyy jo! Mene nyt niitä portaita kiipeään et se syntyy. Mikset tee mitään sen eteen et se syntyy? Ja itse en nyt jaksaisi stressata vaan nauttia tästä ajasta vielä minkä saa olla rauhassa. Kyllähän se sieltä tulee, kun sen aika on..

Mixed 37+3

 

Onnea Boschille!!! ) <3

Mixed: minkä ikänen tää isosisko on? voi toista ku on malttamaton

harmi kun täällä oulussa ei oo tutustumiskäyntiä synnärille Pitäs joskus alkaa pakkaan sairaalakassia, mut tuntuu et kyl tässä nyt varmasti vielä monta viikkoa menee, pitkäkestosia ja nykyää kipeitäki harkkasupistuksia kyllä on paljonki, mut niitä on ollu rv20:stä asti ja ainakaa ei oo vielä koskaa mtn saanu aikaan ni hankala uskoa että saisivat nytkään...

luppelo 35+4

 

^No johan nyt, Luppelo, eikö niitäkään enää oo?! :O Esikoista odottaessa oli Oysiin mahdollista tehdä tutustumiskäynti, heillä oli tietyt ajat niille ja nää oli siis ryhmille. Päädyin synnyttämään samassa huoneessa joka oli meidän käynnin aikana vapaana ja nähtiin Tutustumiskäynnistäkin on tosin jo se 9 vuotta...

Mulla on harventuneet nuo kivuliaat supparit entisestään. Tiistaina sen sitten kuulee onko tehneet nuo vähätkään mitään, uskoisin kyllä kun kolmannella kierroksella jo ollaan..Mulla on Mixed muuten myös sellainen olo että painoarvio tulee olemaan jotain ihan muuta kuin aikaisempien ennusteiden perusteella
Muuten on jännä olo, kun aikaisemmissa raskauksissa sitä on ollut jopa vähän kade niille jotka synnyttyvät ennen laskettua aikaa, malttamattomana odottanut ja toivonut että pääsisi itsekin...mutta nyt odotan vaan innolla että saan päivitellä listaa teidän muiden osalta Jotenkin tekisi mieli pitää kynsin ja hampain kiinni tästä mahasta ja liikkeistä :heart: Ja sitten seuraavassa hetkessä iskeekin se närästys, puukonviiltomaiset kivut rinnan alla ja possumainen olo hankaloine liikkumisineen ja alan taas tarkkailemaan synnytyksen mahdollisia merkkejä...:snotty: Pääosin tää on kuitenkin ihanaa ja kuten Mixed sanoi; nyt voi nauttia tästä vielä rauhallisemmasta ajasta.

Onkos teillä muuten mitään veikkauksia, huumorimielellä tietysti, vauvan syntymäpäivästä? Meillä on eräänlaista numeroleikkiä kaikkien perheenjäsenten synttärit(jota kätilökin edellisen synnyttyä naureskeli), jännityksellä odotetaan poikkeaako tää kaavasta - pari hyvää päivämäärää vois olla jotta sama jatkuisi

Ankka & Bebe 37+3

 

boch Oi onnea pojasta koko perheelle :heart: Nyt niit rupeaa oikein satelemaan vauvoja en malta odottaa omaani saatikaan muiden vauvoja.. ja synnytystarinoita minäkin kaipailen kovasti

moon stars ja tirppa 34+3

 

WcAnkka: ei oo minkäälaista tutustumismahdollisuutta :/ tai en tiiä jos ois eriksee pyytäny mut tuskin sittekää

Me ollaa äitin kans puhuttu et ois hauska jos syntys 4.11., sopis mun ja äitin synttäreiden "rytmiin" oikein hyvin tuollon ois omien laskujen mukaan viikot mulla 37+6, ja nlan mukaan 38+4 joten senki puolesta kelpais... muttaa luulenpa että menee sinne jonneki marraskuun loppuun

 

Hurjasti onnea bosch!!!

Kukahan se sitten seuraavana ensi viikolla on vuorossa?

WcAnkka mä kyllä olen edelleenkin suht avoimesti kade niille, jotka pääsee synnyttämään kaksi kolme viikkoa ennen laskettua aikaa (kuten siskolleni aikanaan...). Meillä muksut ovat kyllä hyvin tiukasti pitäneet kiinni siitä lasketusta ajasta. Toisaalta saan olla onnellinen, etten ole koskaan joutunut kärvistelemään viikoilla 41+jotain (toistaiseksi...). Tosin tässä jos lähdetään miettimään päivämääriä, meillä ensimmäinen lapsi on syntynyt 5. päivä ja toinen 6. päivä, niin liekköhän tämä kolmonen tulisi sitten 7. päivä. Tosin tässä tapauksessahan kyse olisi sitten jo joulukuusta ja ihan liian suurista viikoista (mun henkiselle kantille), joten tuo sarja saa mun puolesta katketa

Mulla on nyt ruvennut polttelemaan hirmuisesti jo hoitopöydän kasaaminen ja vauvan sängyn laitto. Organisoin makkarinkin järjestyksen uuteen uskoon, jotta ne sinne sujuvasti mahtuivat. Pakko kuitenkin koittaa jaksaa hillitä itseä vielä jokunen viikko :/

Ja jälleen kerran tsemppiä kipeiden supistusten kanssa kärvisteleville, mä luotan vakaasti siihen, että joka synnytyksessä kipeiden supistusten määrä on vakio, eli jokainen ajoissa kärsitty on pois sieltä varsinaisesta koitoksesta Mulla niitä on takana tasan yksi, joten parisataa varmaan vielä jäljellä....

Hiirenhäntä ja eikka 34+4

 

Täällä poksahti 33+0 ja näin ollen ollaan edetty kolme viikkoa niin että vauva on pysynyt matkassa. Supisteluabon päivittäin aktiivisuudesta (sekä omasta että vauvan) riippuen, mutta kipeät jomottelut ovat vähentyneet huomattavasti. Huomenna olisi terkkarineuvola, pitää kysyä, voiko omaa liikkumista lisätä yhtään kun viikot ovat edenneet vai vieläkö täytyy levätä. Alkaa vähitellen vain pitkästyttää,vaikka toisaalta tiedän kaiken olevan vauvan hyväksi.

Ahdistaakin omalla tavallaan se neuvolaan meno. Ensinnäkin paino (josta en ole huolehtinut, nousua n.10kg), kun tietää sen että syödä täytyy vaikka ei liiku. Olen toki yrittänyt pienentää ja säännöllistää ruokarytmiä nyt levon aikana. Toiseksi se, että viimeksi jostain syystä oli glukoosi yhdellä plussalla pissassa. Aikaisemmin kun ei ole mitään sokeriongelmia ollut ja rasitusarvotkin olivat paremmat kuin hyvät. Toki olin edellisellä kerralla ennen neuvolaa syönyt tuhdin aamiaisen ja edellisenä iltana herkutellut vieraiden kanssa mokkapaloilla, joten vaikutusta asiaan voi olla. Terkka rauhoitteli, että toisilla voi toki raskauden aikana helpommin munuaiset päästää sokeria läpi, mutta silti. Nyt ajattelin syödä vain tarpeellisen ja aamullakin "niukasti" jotta arvo olisi kohdillaan. En tahtoisi rasituksiin uudestaan,men sitten millään. Muutoinpa tuskin ylläreitä tulee. Vauva liikkuu ja omakin vointi on "mielenterveyttä" lukuunottamatta kunnossa.

Tulipas pitkä tarina..
MrsRock

 

Onnea Bosch! :heart:

Minua kans mietityttää tuo perhedynamiikan muutos, kun perheeseen tulee neljäs ihmisjäsen.
Esikko on nyt 1v9kk, eikä oikein tosiaan ymmärrä vauvan tuloa. Just ja just, et ehkä vauva on masussa, mutta ei varmasti, että se on myös oikeasti tulossa pois sieltä.

Kuulun kans pieniin ihmisiin ja elämä tämän mahan kanssa alkaa olla aikas tukalaa. Hain tukivyönkin, mut en saa laitettua sitä niin, ettei se ahdistaisi. Mut just 10 minuuttia pystyy käyttämään, joten vähän helpottaa imurointia ja muuta touhuilua, jossa joutuu kumartelemaan. Baby on tosi alhaalla jo ja kiinnittynyt.
Rennie ja Samarin ei auta yhtään enää, hain Gavisconia apteekista ja hyi yök, miten pahaa!! :x
Löysin toisen keinon helpottamaan närästysvaivoja. Reilusti maitoa joka kerta kun jotain syö, ni pysyy aika hyvin kurissa ilman lääkitystä.

Meillä on myös hieman veikkausta The Päivän kanssa, katsotaan meneekö nappiin.

Enää yksi työpäivä!! :kieh:

Muksaa viikkoa arvon naiset! :flower:


"MY" ja ViKa 34+1

 

Onnea vauvautuneille!! :flower:

täällä kanssa yksi joka miettii miten nuorimmainen ottaa vauvan.. ymmärrystä ei ole yhtään asiaan (1v 1kk), ja miten ite sen arjen järjestää kaikkien muiden lasten lisäksi.. :/ mut ehkä tuo tuosta sitten sutviutuu omalla painollaan..

närästystä joo löytyy.. ja siihen vielä Rennie auttanut.. ei vaan enää maistu illalla ruoka kun tietää miten siinä yöllä käy :x Gavisconista on tablettimuotokin olemassa, joka maistuu hivenen paremmalta kuin nestemäinen (kokeiltu on alkuraskaudessa)..

(.) on alkanut ottamaan koville tuon harkkasupisteluiden kanssa.. tullee välillä kipeitä viiltoja alamahalle.. tiedä sit tuota tekeekö paikoille mitään.. täällä kun ei ole lääkärin tarkastusta enää.. oma aika polille kokoarvioon on marraskuun alussa, jolloin saavat kyl tarkastaa tilanteen.. pelkkä kävelylenkki tekee noita kipeitä supisteluita.. pistää miettimään millaisella vauhdilla kaveri tulee ulos sitten kun tulee, kun edellisestä on aikaa vaan se vuosi :/

mutta hyvää viikkoa kaikille

muumimamma-81 33+5

 

Mulla on muuten auttanut närästykseen Rennien ohella maitohappobakteerit! Jos unohdan jälkimmäisen, saatan Renniestä huolimatta herätä yöllä närästykseen, mutta maitohappobakteerit kun muistan myös ottaa menee yökin kivasti.

Isommista sisaruksista puheen ollen, täällä on yö valvottu tuon nuoremman(3v8kk) tulevan isosiskon kanssa. Tyttö on syntymästään asti ollut kainalovauva ja nyt olisi pakko opettaa nukkumaan omassa sängyssä : / Nukkuu isosiskonsa kanssa samassa huoneessa(tai nukkui peräti viikon kun huonejärjestys muutettiin), mutta iltaisin käydään kauhea naururalli ja isosiskon härnääminen läpi, sen jälkeen nukkuu max pari tuntia ja sitten hiipii meidän sänkyyn, samalla hetkellä kun mekin mennään. Aivan kuin nukkuisi koiranunta, josta havahtuu heti meidän liikkeisiin. Hankala olla jo, kun tila loppuu kesken ja sittenhän se vasta loppuukin kun vauva syntyy - puhumattakaan siitä ettei minkäänlaista parisuhdetoimintaa tule harrastettua siinä yön aikana, tyttö kun herää heti jos koitetaan lähteäkään sängystä. Viime yönä sitten meni homma aivan yli ja päätettiin että nyt riittää. Kannettiin vuoronperään tyttöä omaan sänkyynsä kolmen tunnin ajan, tuohon aikaan sisältyi 2 noin 5-10min pätkää jolloin ehdittiin itsekin hetkeksi pitkäksemme mutta muuten se oli sitä että hädin tuskin ehdittiin kävellä oman makkarin puolelle takaisin kun tyttö jo kipitti perässä. Eli tuohon kolmeen tuntiin sisältyi helposti kymmeniä takaisinkantokertoja : /Periksi ei kuitenkaan enää tässä vaiheessa anneta kun homma on laitettu kerran alulle.
Mies tekee nyt pari kk töitä kotoa ja päätti sitten nousta yöllä töihin jotta saisin nukkua. Sieltä työhuoneen ovelta tarkkaili tilannetta ja kävi tyttöä viemässä takaisin omaan sänkyynsä, pisin pätkä oli sitten aamulla siellä nukuttu peräti reilu tunti |O Isosiskollakaan(8v) kun ei ole helppoa herätä aamulla kouluun tällaisen illan ja yön jälkeen. Kannattipa tätäkin lykätä sitten näin pitkälle :ashamed: Jos jollakulla on vinkkejä, täällä otetaan innolla vastaan! Saisi edes pari viikkoa sängyn vain aikuisten käyttöön

A & B 37+4

 

Kirjoitampas minäkin jotain, seuraillut olen sivusta, mutta nyt oli niin mielenkiintoisia juttuja että pakko ottaa kantaa.

Meille siis tulossa neljäs. Vanhin kohta 7v, sit 5v ja nuorin kohta 3v. Laskettuaika 21.11 ja tyttöä odotellaan.

Närästyksestä: mulla on ollut sitä alkuraskaudesta asti, ei auttanut mitkään närästyslääkkeet, ei edes reseptillä saatavat Refluksilääkkeet. Oksensin siis verta alussa, kun ruokatorvi oli niin rikki. Eikä närästys ole missään vaiheessa hellittänyt. Pois olen jättänyt kahvin, suklaan, sitrushedelmät, rasvaiset ruuat ja einekset yms yms monia närästystä aiheuttavia. Mutta nyt se, mikä auttaa mulla ihan parhaiten: SOODA!! Lasilliseen vettä sekoitatte reilun 1tl soodaa, sekoitus ja nopea litkitys. Vettä vielä päälle ja avot! Kohta alkaa ihanat "limsaröyhyt" ja ylävatsakipu alkaa hellittää jne... autuasta!

WcAnkan kans sama ongelma, meillä tuo vajaa 3v on mahdoton sylityyppi ja äitinpoika. Ei millään pysy sängyssään ja aina ois vieressä.. jännittää miten tullaan pärjäämään ku vauva syntyy, tuo kun tunkee yöllä syliin ja saman peiton alle aina. Ja hipelöi koko ajan ja kraaaah.
Tällä hetkellä saatu (jollain kumman keinolla) poika nukahtamaan omaan sänkyyn, viime yönä tuli vasta aamuyöstä viereen. Ja jollain kumman keinolla se on oppinu menee mun selän taakse nukkuu, ettei enää syliin onneks tunge. Hipelöimisen varalta oon ottanu sille oman peiton meidän sänkyyn, ettei saman peiton alle saa tulla. Ja omasta peitosta teen hiplaus-suojan.

Illat se kans riehuu tyttöjen kans ja valoja laitetaan päälle yms. Ja ärsyttää kans ton koululaisen kannalta... menee liian myöhään nukahtaminen ton iltavillin kans. Tytöt aikanaan opetettiin nukkumaan omassa huoneessa mankan avulla. Rentouttavaa kehtolaulua tms kuulumaan hiljaiselle tai nyt isompana rauhallinen satu cd... sitä jäivät kuuntelemaan ja nukahtivat. Nyt isompana edelleen käytössä, vuoroiltoina saavat valita cd:n. (Ja joskus jos on oikeen villiä menoa, niin äiti valitsee jonku rentouttavan cd:n...)
Ja sit tuo sänkyyn takaisin palauttaminen...

mut tolle vajaa 3veelle ei auta mikään!

( . ) ja tääl maha kans valtaisa. Selkäkivut ja jalkakivut ja kaikki maholliset vaivat niin rajuja etten tajua miten jaksan ne synnytyskivut vielä tähän päälle!! Saatan eka kertaa toivoa käynnistystä, ku ei oikeesti jaksais enää pätkääkään tätä raskautta!! Ois ees tovi kivutonta, niin sais siivottua vauvaa varten, laitettua vauvan kamat ja vaatteet valmiiksi, ommeltua pari mekkoa sille yms...

Hirvittää millanen vauva-aika on, miten tuo 3v sen ottaa ja entä isommat. Miten ite jaksaa ku tää raskaus on ollu niin syvältä ettei oo jaksanu miettiä koko vauvaa!! Jota niiiiiin odotettiin ennen ku raskaus alkoi... ei oo aiemmar raskaudet ollu näin kamalia...

Neljättä odottava rv 35+3

 

Neuvolasta palattu hymyilevänä. Ne sokerit, jotka viimeksi olivat + pissassa, olivat nyt - mutta vaadin, että mitataan vielä sormenpäästäkin. Eihän ne toki kerro kuin suunnan, kun en ollut paastonnut ja toisaalta syönyt vastikään aamupalan, mutta jos aamupalan jälkeen tulos on 4,4, sokeri pissassa oli vain sen hetken oikku. Paineet ja paino hyvä, nousua +240g/viikko, mutta kyllähän se vauvakin jo sen verta kasvaa. Parhaan jätin kuitenkin viimeiseksi. Terkkari tunnusteli toki kohdun ja vauvan asennon, rt ja laskeutunut, mutta ei kiinnittynyt. Ollaan kuulemma menossa siinä, missä pitäisikin, joten 3 viikon lepo auttoi. Sain luvan rauhalliselle kävelylle, kuten kaupassa käynnille, jos joku toinen kantaa ostokset. Pääsen siis ihmisten ilmoille! Ehtona oli kuitenkin levätä reilusti, mielummin yli oman tarpeen. Mutta sellainen "pakkolepo" on nyt kumottu. Kohdunsuun tilannetta ei toki tarkistettu, mutta kipeitä supisteluja/jomottelujakaan ei ole ollut.

Täällä ollaan niiiiiiiin iloisia!

MrsRock

 

Pitkästä aikaa minäkin aktivoituneet kirjoittelemaan. Olen kyllä seuraillut kuulumisia etenkin nyt äitiyslomalle jäätyäni.

Onnea vauvasta bosch!

Mulla nyt viikkoja 36+6, eli huomenna on tämä raskaus täysiaikainen! Ristiriitaisesti odottelen synnytystä, vointi on hyvä ja toisaalta on ihanaa nauttia arjen helppoudesta ja mahdollisuudesta antaa huomiota pelkästään esikoiselle, toisaalta odotan kovasti jo vauvan syntymää. Vauva on laskeutunut jo todella alas ja kiinnittynyt, tukalasta olosta ei siis tietoa. Kämmen mahtuu hyvin mahan ja rintojen väliin "tyhjään tilaan". Kipeitä supistuksia ollut, mutta nyt nekin rauhoittuneet.

Meillä esikoinen 2v, kovasti puhuu vauvasta, yllättävän realistisesti ja odottaa. Jännittää toki silti mitä todellisuus tuo tullessaan!

Mulle tuli ekat raskausarvet..:/ toivottavasti ei tule lisää..

Synnytys jännittää vähän, mutta aika positiivisesti kuitenkin, entä muita?

 

Synnytyksestä: Mulla mennyt aina ne 'helposti', joten ei sinänsä tämäkään synnytys pelota. Jokainen synnytys ollut erilainen, millainenhan tämä!? Nyt vaan ollut niin kipeä, että se jännittää miten siedän enää enemmän kipua. Aiemmin ajattelin, että haluaisin kokea toisen luomusynnytyksen altaaseen, mutta se taitaa jäädä haaveeksi... ehkä pyydän kaikki kivunlievitykset mitä vain saa.. 8)

Mullakin kämmen mahtuu helposti rintojen ja vatsan väliin, silti olo tukala ja kipeä... :/

Boschin synnytyskertomusta odottelen mielenkiinnolla, jospa se toisi tulevan vauvan syntymän lähemmäksi ajatuksiin..

Huomenna lääkärineuvola, jännittää onko supistukset tehneet mitään alakerrassa...

 

Uskomatonta miten nopeasti kaikki on käynyt, me ollaan eilen päästy sairaalasta kotiin ja nyt jo tuntuu kuin vauva olisi aina ollut elämässä mukana Ensimmäinen yö kotona nyt oli tietysti mitä oli mutta enhän muuta odottanutkaan. Kirjoitan nyt jotain pientä kertomusta, vaikka edelleen onkin vähän hajanaiset olotilat ja muistikuvat..

Vettä alkoi tirskahdella torstai-iltana klo 20.30 aikaan, miltei oppikirjan mukaisesti siitä kesti noin kaksi tuntia niin alkoi supistella. Alkuun aika pliisusti ja noin kymmenen minuutin välein, oli kuitenkin selvä että nukkumisesta ei tulisi mitään. Sairaalasta annettiin lupa saapua seuraavana aamuna, siis 12h vedenmenosta.

Klo 3.30 aikaan supistukset alkoi olla hurjempia ja väli jo alle viisi minuuttia, enää niitä ei vaikeroimatta kestänyt.. Herätin miehen ja soitin uudestaan sairaalaan, sanoivat ettei kannata vielä tulla ja kehottivat kokeilemaan suihkua joka kyllä vähän auttoikin. Klo 6-7 olin jo todella kipeä ja tuntui että supistukset kestää ikuisuuden ja entinen ei edes lopu kun uusi jo alkaa! Päätin että enää ei turhia soitella vaan lähdetään ajamaan Kättärille. (onneksi muuten ehdittiin ennen perjantain aamuruuhkaa, siinä olisi vitsit olleet vähissä jos ruuhkassa olisi jouduttu jonottelemaan )

Sairaalassa menin pitkin seiniä. Päivystysosastolta lähettivät suoraan synnytyspuolelle kasvojen ilmeen perusteella. Kun lopulta supistus laukesi edes siksi aikaa että kätilö sai kurkattua tilanteen niin olinkin sitten jo 8cm auki. Anestesialääkäri hälytettiin heti paikalle ja (luojan kiitos) ehdin saada epiduraalin ilokaasun lisäksi. Puudutus oli lahja taivaasta ja olin jo miltei nukahtamassa kun kätilö tuli tarkistamaan tilanteen uudestaan.

Olin täysin auennut noin klo 9.40 kun todettiin että vauvan sydänäänet laskivat liiaksi. En edes ehtinyt tajuta mitään kun huone oli täynnä porukkaa ja jostain oli jo imukuppi kaivettu esiin ja piti ruveta ponnistamaan. Kipua en tuntenut onneksi yhtään, siis oikeasti, en yhtään. Kolmen ponnistuksen jälkeen lapsi oli ulkona imukupin avustamana ja taas en ehtinyt edes kissaa sanoa kun hänet jo juoksutettiin virvoitteluun.

Jäätiin miehen kanssa kahdestaan ihmettelemään että mitäs tässä nyt oikein tapahtui. Kohta jo kuului onneksi käytävän päästä ensirääkäisy ja muutaman hetken kuluttua tuotiin näytille pieni pojanrääpäle. Kaiken vakuutettiin olevan nyt kunnossa ja vauva pääsi isin paidan alle lämmittelemään.

Itse olin sekä revennyt että leikattu (onneksi en ollut tuntenut sitäkään ) ja lääkäri näki parhaaksi viedä leikkaussaliin ommeltavaksi. Heräämössä meni kolmisen tuntia ja sitten pääsin osastolle missä isi ja poju kovasti jo odottelivatkin. Olin vielä aika pöllyssä ja sidottuna katetriin ja tiputuksiin joten ensi hetket lapsen kanssa oli vähän "sumuisia". Myrkkyjen poistumisen myötä alkoi oksentelukin Suunta oli onneksi ylöspäin ja seuraavana päivänä oltiin jo voiton puolella.

Kokemus oli aikamoinen mutta en koe traumatisoituneeni siitä. Kivunlievitys pahimmassa vaiheessa oli 10/10 joten se vaikutti kokemukseen myönteisesti, lisäksi luotin osaavaan henkilökuntaan sataprosenttisesti.

Nyt kuuluu kutsuhuuto, palataan asiaan. Tsemppiä seuraaville jakaantujille!

Bosch ja poju 3vrk.

 

Munkin on pakko vielä kommentoida tähän perhetilanteen muutokseen... Meillä on lapset sen verran isoja, että kieltämättä hirvittää tuollaiseen pikkulapsirumbaan lähteminen, taas... Kuinka helppoa mulla nyt onkaan, mun muksut voi olla itsekseen ulkona, saavat itse vaikka jogurtin jääkaapista ja ne nukahtavat itsekseen, ilman että vieressä täytyy päivystää kolmea tuntia... Ja ne yöheräilyt! Argh!

Ja diamantti kyseli synnytyksestä. Mua ahdistaa ainoastaan se ponnistusvaihe, kaksi synnytystä takana, mutta mulla ei vieläkään ole hajuakaan siitä miten pitää ponnistaa (tai jos olisi ollut, olisin sen varmaan jo unohtanut). Kipu sinällänsä tuntuu siedettävältä ajatukselta (tai alkaa sekin varmaan ahdistamaan kunhan rupean asiaa tarkemmin miettimään), ja aiemmat synnytykset olenkin pärjännyt lääkkeittä. Sama olisi nytkin mielessä, mutta sen kummemin en kyllä rupea koko synnytystä suunnittelemaan, mönkäänhän ne omat suunnitelmat tällaisessa aiheessa aina tuppaavat menemään...

Bongasin omalta kohdaltani (poikaraskaus) muuten mukavan poikkeuksen tyttöraskauksiin ja ei-raskaanaoloon verrattuna. Naama on kerrassaan erinomaisessa kunnossa ja mun ohkanen tukka ei ole koskaan ollut näin semipaksu! Normaalisti aina suihkun jälkeen on jäänyt kasa hiuksia siihen viemärikannelle, mutta nyt ne pysyy päässä