miehen lapset ovat inhoja

\

edelleen...SUHDE EI VOI!!! TOIMIA TAI OLLA HYVÄ JOS EI PYSTY HYVÄKSYMÄÄN ED.LIITON LAPSIA!!! se näkyy jo näistä kirjoituksista.Joten kyllä tuolloin on parempi lähteä, lapset ovat pysyviä miehiä ja naisia tulee..Itse en jää suhteeseen jossa mies ei pysty hyväksymään lapsiani, jotenkin rupeaa "luonnostaan" tökkimään JA PAHASTI jos huomaan moista "inhoa".(itse kyllä huomaan sen, vaikka toinen yrittäisi muuta esittää).Toimin miehen lapsia kohtaan kuten toivon omiani kohtaan toimittavan ex.n uuden.EN VALITETTAVASTI VOISI JATKAA SUHDETTA jos en hyväksyisi ed. lapsia, kunnioitan vain sellaisia miehiä jotka asettavat lapsensa kaiken edelle, joten suhde ei toimisi jos en lapsia hyväksyisi.Toimin itsekin niin että kaikki lapset asetetaan ensimmäisiksi. :saint: mutta näin on!!!

SAMAA MIELTÄ TÄYSIN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

 

\

\

Tuo ihmeessä.Työni puolesta luulisin olevani "vaikeimpien" lasten kanssa tekemisissä että tervetuloa vaan!

Työstä saa sentään rahallisen korvauksen. :$
[/quote

Pakko sanoa että eipä tuo ole pakkotilanne kellekkään.Valinta ottaa lapsellinen mies on täysin vapaaehtoinen.Saan rahallisen korvauksen mutta on kokemusta myös uusperhe-elämästä ja mun tyyliin ei vaan kuuluu netissä lasten mollaaminen.En arvosta tollasia ihmisiä jotka niin tekevät.

 

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

 

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

Eli taas palataan siihen,että kaikki ongelmat johtuvat äitipuolesta,kaikki muut uusperheenjäsenet sekä etävanhemmat ovat täydellisiä,lähes pyhimyksiä...mutta eikö olekin hyvä,että on olemassa äitipuolia,joita voi hyvällä omalla tunnolla kaikesta syyttää...
Ja muuten nykyisen mieheni isän vaimo,siis anoppini,on erittäin mukava ihminen,soittelemme toisillemme ja puhumme kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä,ei ole valittamista.<br><br>

 

\

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

Eli taas palataan siihen,että kaikki ongelmat johtuvat äitipuolesta,kaikki muut uusperheenjäsenet sekä etävanhemmat ovat täydellisiä,lähes pyhimyksiä...mutta eikö olekin hyvä,että on olemassa äitipuolia,joita voi hyvällä omalla tunnolla kaikesta syyttää...

en tarkoita sitä vaan sitä että kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä. Kun ottaa puolisokseen jo elämää eläneen ja lapsiakin omistavan niin koko paketti pitää hyväksyä, myös ne lapset. Vanhemmuuteen kuuluu myös jotenkin se miehen lapsille "apuäitinä" oleminen ja lasten kasvatuksessa tukeminen.

 

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

On myös sekin jännä juttu että, jos nikkisi kertoo ikäsi suurinpiirtein, niin kuinka kykenet noin musta-valkoiseen ajatteluun....?
luulisi että olisi jokun verran kertynyt jo elämänkokemustakin jos ikää on yli 40v.........
Ehkä sinä sitten tulet toimeen kaikkien ihmisten kanssa joita tapaa....? Mutta epäilen suuresti. :/
Ja milloin "tittelit"
-miehen lapsi
- ex
-anoppi
ovat tehneet ihmisestä "puoli jumalan" ja täydellisen......?
Ja miten se että menee miehen kanssa yhteen jolla on ex-vaimo ja lapsia aikasemmasta liitosta , tekee naisesta automaattisesti pahan?

 

\

\

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

Eli taas palataan siihen,että kaikki ongelmat johtuvat äitipuolesta,kaikki muut uusperheenjäsenet sekä etävanhemmat ovat täydellisiä,lähes pyhimyksiä...mutta eikö olekin hyvä,että on olemassa äitipuolia,joita voi hyvällä omalla tunnolla kaikesta syyttää...

en tarkoita sitä vaan sitä että kannattaa myös katsoa peiliin ja miettiä. Kun ottaa puolisokseen jo elämää eläneen ja lapsiakin omistavan niin koko paketti pitää hyväksyä, myös ne lapset. Vanhemmuuteen kuuluu myös jotenkin se miehen lapsille "apuäitinä" oleminen ja lasten kasvatuksessa tukeminen.

Niinhän sitä luulisi...ainakin meillä lasten etä-äiti on kyllä tehnyt kaikin mahdollisin keinoin erittäin vaikeaksi olla isälle tukena lasten kasvattamisessa,vaikka ei itsekään ole kovin kiinnostunut lasten asioista.

 

\

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

Ja milloin "tittelit"
-miehen lapsi
- ex
-anoppi
ovat tehneet ihmisestä "puoli jumalan" ja täydellisen......?
Ja miten se että menee miehen kanssa yhteen jolla on ex-vaimo ja lapsia aikasemmasta liitosta , tekee naisesta automaattisesti pahan?

Samaa minäkin ihmettelen!

 

Jokainen ajatteleva aikuinen ihminen tekee itse omat valinnat elämässä. Kun alkaa seurustelemaan/ olemaan ihmisen kanssa jolla on lapsia, tekee tietoisen valinnan saada miehen mukana myös jälkikasvua. Mutta sinulla on oikeus omassa kotonasi laatia käytössäännöt, jotka koskevat kaikkia. Jos joku lapsista ei sopeudu sääntöihin, silloin täytyy asialle tehdä jotain. Lapset ovat usein uusio perheen pelinappuloita, ei varmaan ole tarkoitus kilpailla kumman lapset vai yhteiset lapset ovat fiksumpia tai parempia tai kuuliaisempia. Ongelma lapselle pitäisi vain uhrata enemmän aikaa ja ymmärrystä. tsemppiä

 

\

\

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

Ja milloin "tittelit"
-miehen lapsi
- ex
-anoppi
ovat tehneet ihmisestä "puoli jumalan" ja täydellisen......?
Ja miten se että menee miehen kanssa yhteen jolla on ex-vaimo ja lapsia aikasemmasta liitosta , tekee naisesta automaattisesti pahan?

Samaa minäkin ihmettelen!

Itse asiassa pitäishän meidän "yltää" exien "tasolle", koska ollaanhan mekin eronneita ja meillä on myös lapsia aikasemmasta liitosta.....
Vai tippuuko exät meidän "tasolle" jos heillä on uusi mies jolla on lapsia? ONka tilanne sitten +-0 eli voidaan vihdoin olla tasavertaisa...?
En käsitä... tähän tarvis pään pyöritys hymiön.... :/
Kai se on sitten niin että suurin virhe, minkä voi elässä tehdä, on mennä naimisiin miehen kanssa jolla on ollut elää ennen minuakin, ainakin tämän palstan kommenteista päätelle....
EX-VAIMOT:
Onko se teidän ex-mies jonkunlainen pyhäinjäännös, johonka kukaan muu ei saa koskaeron jälkeen?
Mistä on oikeasti kyse????

Ap:lle vielä...
anteeksi, että poikkesin varsinaisesta asiasta joissain määrin.... :ashamed:

 

\

. Lapset ovat usein uusio perheen pelinappuloita, ei varmaan ole tarkoitus kilpailla kumman lapset vai yhteiset lapset ovat fiksumpia tai parempia tai kuuliaisempia.

MITÄ?!?
Meillä ainakin ainut joka pelaa lapsilla on juuri lasten äiti! VALITTETTAVASTI! :kieh:

 

\

\

\

Tuo ihmeessä.Työni puolesta luulisin olevani "vaikeimpien" lasten kanssa tekemisissä että tervetuloa vaan!

Työstä saa sentään rahallisen korvauksen. :$
[/quote

Pakko sanoa että eipä tuo ole pakkotilanne kellekkään.Valinta ottaa lapsellinen mies on täysin vapaaehtoinen.Saan rahallisen korvauksen mutta on kokemusta myös uusperhe-elämästä ja mun tyyliin ei vaan kuuluu netissä lasten mollaaminen.En arvosta tollasia ihmisiä jotka niin tekevät.

Vapaaehtoista tässä elämässä on kaikki paitsi kuoleminen.
Koska tämäkin ketju nähtävästi on taas mennyt tähän samaan jankutukseen, lainailen tähän nyt muutamia rivejä tuohon jo aikaisemmin laittamastani linkistä, koska itseltäni loppuvat sanat.

Joskus olen kuullut äitipuolelle sanotun, että mitäs
valitat, tiesit mihin ryhdyit ottaessasi eronneen isän. Mutta ei tilanne ihan niinkään ole. Koskaan ei voi tarkasti tietää, mitä arki tulee olemaan, kun muuttaa yhteen toisen ihmisen tai toisten ihmisten kanssa. Ei sitä voi tietää ydinperhettäkään perustava. Ydinperheessä äiti kuitenkin voi päättää, onko perheessä lapsia vai ei. Uusperheessä äitipuoli ei voi tehdä sitä päätöstä, vaan hän elää toisten tekemien päätösten kanssa.

Uusperheessä on oleellista keskustella meidän perheen
kasvatusperiaatteet: ruokailut, nukkumaanmenoajat, televisio ja tietokone, eli kaikki se, mistä ydinperheissäkin täytyy vetää linjat. Uusperheessä tilanne on vain monimutkaisempi, koska lapset ovat jo tottuneet tiettyihin tapoihin siihen astisessa elämässään. Silti äitipuolella on oikeus omiin näkemyksiinsä siitä, millaiset arjen pelisäännöt hänen kodissaan ovat. Joustamista toki tarvitaan puolin ja toisin, mutta kynnysmatoksi ei pidä kenenkään ruveta.

Arjen sietokyky joutuu koetukselle, mutta kun hyvin
käy, äitipuoli kehittyy ja hioutuu ja kasvaa ihmisenä. Uusperheessä jos missä harjoitusmaastoa riittää.

Jos työskentelet sosiaalialalla, olet varmaankin lukenut jonkin verran jonkin sortin psykologiaa ja voisi luulla, että silloin kun joku kirjoittaa nettipalstalle ongelmistaan, koski ne sitten lapsia, aikuisia tai mitä tahansa, kysymyksessä ei ole pelkästään jonkun toisen mollaaminen vaan halu saada neuvoja, apua, vertaistukea.
Silloin ei ketään auta kommentit tyyliin "En arvosta kaltaisiasi ihmisiä." "Olet lapsellinen."
Vaan omakohtaisiin kokemuksiin perustuvat neuvot ja myötäeläminen.
Suurin osa uusperheen äideistä varmaankin haluaisi että kaikki sujuisi kuin rasvattu, että olisi helppoa rakastaa niitä toisenkin lapsia. Olla ja hymyillä vaan ikuista pepsodent hymyä. Mutta kun me ihmiset emme ole sellaisia. Monesti kumppaneillakin on tapoja jotka ärsyttää. Niistä saa puhua ihan vapaasti ilman pahan vaimon leimaa otsassa.
Harmi, että tällä palstalla kun ongelmista puhutaan joskus kovaakin kieltä käyttäen, aina on joku viisastelija käsittämässä asiat niin, että lapsia ei hyväksytä, siedetä tai muuten vaan ollaan tosi pahoja ihmisiä.

 

\

\

. Lapset ovat usein uusio perheen pelinappuloita, ei varmaan ole tarkoitus kilpailla kumman lapset vai yhteiset lapset ovat fiksumpia tai parempia tai kuuliaisempia.

MITÄ?!?
Meillä ainakin ainut joka pelaa lapsilla on juuri lasten äiti! VALITTETTAVASTI! :kieh:

sama täällä!!! häneltä vietiin kaikki muu mahdollisuus kiusata meitä joten nyt ovat lapset käytössä!! viimeisin keksintö on että lapset eivät saa vastata isän tai tämän suvulta tuleviin puheluihin ja viesteihin!!! ja kyllä asia on mielestäni niin että perheessä perheen tavalla!!!! lapset oppivat nämä tavat nopesti, meillä ainakin!! on tietysti aina että miten lastenäiti lapsia ohjeistaa :kieh: !! ja tähän ymmärrän hyvin että ei välttämättä miehen lapsia rakasta mutta enpä usko että kukaan lapsille ilkeä on!!! ja miksi suhteen pitää ollahuonolla pohjalla jos ei lapsista välitä erityisemmin!! meillä suhde voi ainakin enemmän kuin hyvin ,vaikka eivät lapset etusialla minulle ole, ja mieheni tietää kyllä sen ja ymmärtää minua täysin!!! Taitaa olla exien toiveajattelua että suhde voi huonosti!! :kieh: ja tuskin kukaan välttämättä tajuaa suhteen alussa mihin alkaa!! purnataan monesta muustakin asiasta, mutta kun on kyse lähiäitien lapsista nouse heti meteli!! eipä kukaan voivottele niitä lapsia jotka joutuvat kärsimään lähiäidin terrorista, siltä suljetaan ns silmät!!! mutta jestas kun se pahaäitipuoli tulee ja uskaltaa purkaa itseään niin johan alkaa metakka!! ja hei hän ei tee sitä edes lasten kuullen kuten nämä terroristit!!!

 

\

on se jännä juttu että miehen lapset ja anopit on inhottavia mutta ne äitipuolet ja miniät on aivan huippuihmisiä itse!
Olisiko kysymys ihan hiukkasen vaan myös omasta asennoitumisesta?

Hohhoijjaa, eiköhän ihmisiä löydy moneen junaan ihan jokaisesta luettelemastasi ihmisryhmästä. Ei ole mitään stereotypia-anoppeja eikä liioin stereotypia-miniöitä, lapsia tai äitipuolia...


:headwall:

 

\

\

\

. Lapset ovat usein uusio perheen pelinappuloita, ei varmaan ole tarkoitus kilpailla kumman lapset vai yhteiset lapset ovat fiksumpia tai parempia tai kuuliaisempia.

MITÄ?!?
Meillä ainakin ainut joka pelaa lapsilla on juuri lasten äiti! VALITTETTAVASTI! :kieh:

sama täällä!!! häneltä vietiin kaikki muu mahdollisuus kiusata meitä joten nyt ovat lapset käytössä!! viimeisin keksintö on että lapset eivät saa vastata isän tai tämän suvulta tuleviin puheluihin ja viesteihin!!! ja kyllä asia on mielestäni niin että perheessä perheen tavalla!!!! lapset oppivat nämä tavat nopesti, meillä ainakin!! on tietysti aina että miten lastenäiti lapsia ohjeistaa :kieh: !! ja tähän ymmärrän hyvin että ei välttämättä miehen lapsia rakasta mutta enpä usko että kukaan lapsille ilkeä on!!! ja miksi suhteen pitää ollahuonolla pohjalla jos ei lapsista välitä erityisemmin!! meillä suhde voi ainakin enemmän kuin hyvin ,vaikka eivät lapset etusialla minulle ole, ja mieheni tietää kyllä sen ja ymmärtää minua täysin!!! Taitaa olla exien toiveajattelua että suhde voi huonosti!! :kieh: ja tuskin kukaan välttämättä tajuaa suhteen alussa mihin alkaa!! purnataan monesta muustakin asiasta, mutta kun on kyse lähiäitien lapsista nouse heti meteli!! eipä kukaan voivottele niitä lapsia jotka joutuvat kärsimään lähiäidin terrorista, siltä suljetaan ns silmät!!! mutta jestas kun se pahaäitipuoli tulee ja uskaltaa purkaa itseään niin johan alkaa metakka!! ja hei hän ei tee sitä edes lasten kuullen kuten nämä terroristit!!!

Mistä lähtien ydinperheisiin on voinut "tilata" täydellisiä ja ongelmattomia lapsia?
Pitäähän se lasta tehdessä TIETÄÄ mitä seuraavat 20 vuotta tulee olemaan
On se niin helppoa sanoa!

Meillä tämä lapsilla pelailu on mennyt siihen pisteeseen että miehen toinen lapsista asuu meillä, eikä halua tavata äitiään äidin käyttäytymisen johdosta :\|
Mutta kai sekin on äitipuolen vika.... :/

 

\

\

\

\

. Lapset ovat usein uusio perheen pelinappuloita, ei varmaan ole tarkoitus kilpailla kumman lapset vai yhteiset lapset ovat fiksumpia tai parempia tai kuuliaisempia.

MITÄ?!?
Meillä ainakin ainut joka pelaa lapsilla on juuri lasten äiti! VALITTETTAVASTI! :kieh:

sama täällä!!! häneltä vietiin kaikki muu mahdollisuus kiusata meitä joten nyt ovat lapset käytössä!! viimeisin keksintö on että lapset eivät saa vastata isän tai tämän suvulta tuleviin puheluihin ja viesteihin!!! ja kyllä asia on mielestäni niin että perheessä perheen tavalla!!!! lapset oppivat nämä tavat nopesti, meillä ainakin!! on tietysti aina että miten lastenäiti lapsia ohjeistaa :kieh: !! ja tähän ymmärrän hyvin että ei välttämättä miehen lapsia rakasta mutta enpä usko että kukaan lapsille ilkeä on!!! ja miksi suhteen pitää ollahuonolla pohjalla jos ei lapsista välitä erityisemmin!! meillä suhde voi ainakin enemmän kuin hyvin ,vaikka eivät lapset etusialla minulle ole, ja mieheni tietää kyllä sen ja ymmärtää minua täysin!!! Taitaa olla exien toiveajattelua että suhde voi huonosti!! :kieh: ja tuskin kukaan välttämättä tajuaa suhteen alussa mihin alkaa!! purnataan monesta muustakin asiasta, mutta kun on kyse lähiäitien lapsista nouse heti meteli!! eipä kukaan voivottele niitä lapsia jotka joutuvat kärsimään lähiäidin terrorista, siltä suljetaan ns silmät!!! mutta jestas kun se pahaäitipuoli tulee ja uskaltaa purkaa itseään niin johan alkaa metakka!! ja hei hän ei tee sitä edes lasten kuullen kuten nämä terroristit!!!

Mistä lähtien ydinperheisiin on voinut "tilata" täydellisiä ja ongelmattomia lapsia?
Pitäähän se lasta tehdessä TIETÄÄ mitä seuraavat 20 vuotta tulee olemaan
On se niin helppoa sanoa!

Meillä tämä lapsilla pelailu on mennyt siihen pisteeseen että miehen toinen lapsista asuu meillä, eikä halua tavata äitiään äidin käyttäytymisen johdosta :\|
Mutta kai sekin on äitipuolen vika.... :/

Kaikki on aina äitipuolen vika,erityisesti se että lasten biologinen äiti on jo vuosia ennen äitipuolen ilmaantumista kuvioihin halunnut jättää miehensä ja lapsensa on äitipuolen vika...kun lapset eivät enää koe läheiseksi äitiään,joka ei pidä lapsiinsa mitään yhteyttä tapaamisten välillä,eikä milloinkaan kuuntele lapsiensa mileipiteitä ja toiveita,niin sekin on äitipuolen vika,vaikka kyse onkin sen "oikean" äidin välinpitämättömyydestä johtuva tilanne.Itseasiassa maailmassa ei taida olla mitään mikä ei olisi kamalien,katalien,toisten ihmisten lapsia varastavien äitipuolien vika.

 

Varmasti äitipuolena eläminen on rankkaa, mutta en voi välillä olla miettimättä kun näitä juttuja lukee, että onko odotukset (omat ja muiden) jotenkin sekaisin.

Moni valittaa, että äiti puolelta vaaditaan hyvää käytöstä, pinnaa, rakkautta, mistään ei saa sanoa jne. Miehen lapsia ei saa komentaa, käyttäytyvät kuin pellossa ja syövät ruoat suunnilleen toisten suusta, eivät siivoa jälkiään jne.

Kuka on alunperin päättänyt, että sen pitää mennä näin????????

Eihän noin voi jaksaa elää ja väistämättä alkaa kauhulla odottaa lasten vierailua.

Lapsellinen mies on tietenkin paketti johon kuuluu lapset. Paketti jota ei voi purkaa, mutta oleellista on varmaan miten miehen kanssa saa sovittua pelisäännöistä kotirintamalla kun lapset tulevat vierailulle.
Saatan olla mustavalkoinen, mutta välillä jostain kirjoituksista tulee mieleen, että inhoa nyt mieluummin miestäsi kuin tämän lapsia.
Joku kirjoitti, että mistä äitipuoli sitten saa tukea ja lohtua, mieheltäkö? No, TOTTAKAI!
Ei kuulosta siltä, että parisuhde toimii kauhean hyvin(kenellä nyt kauhean hyvin aina toimisikaan) jos miehen kanssa ei saada näitä asioita sovittua niin, ettei lasten tulo ole IHAN sietämätöntä äitipuolelle. Eikös miehen juuri kuuluisi tukea näissä asioissa (ja toisinpäin).

Vaikuttaa tosiaan siltä, että uusperheessä on haastetta montakertaa enemmän kuin tavallisessa perheessä ja parisuhteessa. Osa on varmaan kiinni myös tuurista, millainen exä sattuu miehellä olemaan jne., mutta paljon kiinni varmaan myös siitä mitä mies vaatii tai antaa exän vaatia äitiipuolelta ja mitä kaikkia vaatimuksia äitipuoli koittaa hammasta purren noudattaa.
Eihän noin voi elää!
Jossain vaiheessa kai tilanne räjähtää ja sitä koittaa tehdä oman kantansa selville ja jos ei auta on varmaan aika tajuta nostaa kytkintä.

Tottakai alkaa inhota lapsia jos saavat vierailuillaan tuhota kodin. Joka kodissa on omat säännöt ja jos ne eivät ole ihan älyttömät vaan ihan vaan hyvään käytökseen ja terveellisyyteen liittyviä ei minun pieneen maalaisjärkeen ainakaan mene miksi niitä ei voisi vaatia miehenkin lapsilta?
Jos mies on eri mieltä tai exä saa tahtonsa läpi ja jäljelle jää vaihtoehto jossa äitipuolen tulee vaan purrahammasta ja siivota jälkiä kehoittaisin kyllä miettimään tyydyttääkö tuollainen parisuhde.
Riippuen vähän miehen perusteluista saattaisin kyllä olla myös sitä mieltä, että miehessä on aika älyttömän paljon vikaa tuollaisessa asetelmassa.


En siis varsinaisesti kehoita ketään eroamaan, mutta miettimään onko inhon ja vihan kohde ihan aina oikeasti lapset.
Tämä ei siis ole tarkoitettu kaikille täällä kirjoitteleville, mutta joidenkin kirjoitukset on välillä laittaneet miettimään.

 

\

tuttu tunne,meillä vaan ooneksi ei mieheni lapset asu meillä, luojalle kiitos!!! Riittäää kun he vierailevat meillä, onneksi erittäin harvoin!! He vain kerta kaikkiaan ovat rasittavia ja huonon käytöksen omaavia äiti kun kasvattaa heitä kuin pellossa!! ja teidän että se ei ole lasten vika, mutta näin vaan on! en jaksa heitä! he kirjaimellisesti ovat riesa, josta ei pääse eroon!!! nyt jo jokaine yh näkee punaista ja taas on yksi paha äitipuoli olemassa!!! korattakoon en ole mitekään lapsille ilkeä enkä näytä heille että en pidä heistä!! he kuitenkin ovat vieraita lapsia minulle!!! ja tuskiin kukaan kauheasti vieraita lapsia rakastaa!!! tsemppia kaikille samassa tilanteessa oleville!! :hug:

no kannattaa muistaa, että jos nyt sattuisi käymään niin, että miehesi exä kuolisi tai muuten ei kykenisi huolehtimaan lapsista (sairaus) lapset kaiketi tulisivat teille vai miten on?

Kannattaa miettiä tuota kauhuskenaariota. Ystävälleni kävi niin, että uusi vaimo lähti kun lapset muuttivat kotiin. Aika katkeraksi jäi, sanoi ettei ikinä olisi mennytkään naimisiin jos olisi tiennyt tämän.

 

Täällä hoetaan: mitäs otit lapsellisen miehen; ottaessasi tiesit että miehllä on lapsia ja entistä elämää, turhaan siinä vikiset
Ja: aikusten pitää päättää kodin säännöistä ja pelisäännöistä ja puhaltaa yhteen hiileen että se tapaajalasten ja "sinun " lasten kanssa eläminen sujuu.
Ja: lapsi on syytön tähän kaikkeen, he ovat niin viattomia ja kärsivät kamalasti.
Ja: käyttäykää aikuisemaisesti ja kätketää kaikki muut tunteet ja ottakaan käyttöön vaan rakkaus, hyväksyntä, pitkämielisyys, ymmäys, kärsivällisyys
Ja: jos on noin vaikeaa, niin erotkaa!

Missäs on lasten vastuu ?
Miksi kukaan ei VASTUUTA lapsia tapahtumista ja episodeistä, joita perheessä on? Siksikö, että kaikki aikuiiset eivät ole biologisia vanhempia ko. lapsille??

Normaalissa ydinperheessäkin lapsilta vaaditaan jotakin. Ikätaso huomioon ottaen. Ja jos ei homma toimi useamman kauniin ja kovan sanomisenkaan jälkeen, seuraa sanktio.

Etenkin murkkuikäiset osaavat vaatia että vanhempien ja etenkin äidin on taivuttava ihan mahdottomiin suorituksiin ilman, että itse nähdään vaivaa asian eteen ollenkaan. Ja kun itse on mokannut jotakin, aletaan syyttämään vanhempia ja vaatimaan että heidän on korjattava tilanne ja tasattava tie jotta moka saada vielä korjatuksi ja tilanne pelastetuksi.

ITsekin olisi otettava vastuuta joistakin asioista. Jos mielipaita pitää olla puhdas ja kuiva tiettyyn ajankohtaan mennessä, ja äiti on vuorotyössä´tai kiireinen tai vain unohtaa, miksi nuori itse ei tee asian eteen mitään - paitsi huutaa ja syyttää? Pesisi itse farkkunsa tai muisuttaisi edes äitiään..

Kuinka moni äiti ja isi katselee hymyssä suin, kun kultamussu mässää sapuskaa naamriinsa kuin pieni possu yhteisessä ruokapöydässä ja lapsen huone on kuin läävä ? Ilmeisesti aika moni, kun tälläkin palstalla semmosia lapsia tuntuu sen ex-pouolison kautta tulevan. Toinen puoli on sitten minun kaltaisiani niuhottajia, jotka vaatii lapsista -myös puolison lapsilta - alkeellisimpia ikätasoisia käytös- ja toimintatapoja.


Mutta kun ko. murkku on etälapsi, tai puolison lapsi ylipäätään, ei muuta voi kuin ymmärtää ja sietää ja rakastaa ja keskustelut onkin käytävä puolison kanssa - ei lasten kanssa!?!?!

 

Lasten kanssa ei saa keskustella,vaikka olisivatkin jo ns. isoja,sehän järkyttäisi heitä,jos heidän täytyisi alkaa sopeutumaan siihen,että sillä naisella,jonka kanssa he saman katon alla asuvat voisi olla jotain sananvaltaa siihen,miten hänen(kin) kodissaan asutaan.Näin ainakin meillä.
Siitä olen kyllä yhtä mieltä,että kyllä se millaisia ns.lapsipuolien vanhemmat ovat,vaikuttaa myös siihen millaiseksi kehittyy lasten ja äitipuolen suhde.Biologinen äiti voi tehdä kaiken niin hankalaksi,että lopulta alkaa tuntua,että helpommalla pääsisi,jos puolison lapset eivät asuisikaan saman katon alla.Ja sehän on,ainakin meidän tapauksessa,tämän ns. oikean äidin pyrkimyskin...hajoittaa perhe,huolimatta siitä onko se lasten edun mukaista vai ei,tärkeintä on päästä eroon exän uudesta vaimosta,joka estää ex-miehen,lasten isän,pompottelun.

 

\

kesäloma kolkuttaa jo ovella ja v..tus kasvaa, kun miehen 2 lasta tulevat meille viettämään kesälomaa seuraavat 3 viikkoa. Oma lomani menee pilalle osittain. Ikävää, mutta totta, mutta en pidä pätkääkään mieheni lapsista. Minua ei kiinnosta heidän tekemisensä. Kun he tulevat meille "asumaan" tuntuu ,että meille tulee 2 vierasta asumaan usemmaksi viikoksi. Mieheni ei ymmärrä kuinka en voi tykätä hänen ihannista lapsukaisistaan. He ovat rasite, ei rikkaus. En ole sopeutunut ollekaan uusperhe-elämään, joten tämän vuoksi aion jättää mieheni. En halua hänen lapsiaan omaan elämääni. Oli viimeinen kerta kun sekaannun mieheen jolla on jälkikasvua valmiiksi. Miksi näi että inhoan heitä, viattomia lapsukaisia. Syy on siinä, että heitä ei saa komentaa, me olemme heitä varten olemassa. omat menoni jäävät pois kun he tulevat meille. meidän pitää olla kokojan yhtä suurta ja onnellista perhettä. Mies ei suostu tekemään lastensa kanssa mitään kolmestaan tai jos tekee on siitä minulle kamala kenkkuilu, etten minä tee mitään ja haluan elää vain omaa elämääni. En yleesäkään pidä vieraitten lapsista, ja mieheni lapset vieraita. Hyvää kesää vaan kaikille äideille ja eritoten niille, jotka ottavat tästä hernettä nessuunsa.

Fiksu nainen olet, kun huomasit ettei se elämä ole sinua varten. Ei siitä mitään tulekaan jos inhoaa puolisonsa lapsia. Mies etsii naisen, jolla on sydäntä hänenkin lapsilleen - niin on paras! Ja sinä etsit miehen jolla ei ole lapsia. Kyllä lasten on saatava sellainen äitipuoli, joka haluaa olla heidän kanssaan. Ei missään perheessä pidemmän päälle onnistu tuollainen elämä, jota sinä nyt haluaisit elää..

 

\

No on aika raaka tekstiä.... :headwall: :headwall: :headwall:
Itse olen uusio perheen pää nykyään....vaimolla on pieni poika, jota rakastan kuin omaani ja meillä on myös yksi yhteinen poika (10kk)...
Mitäs te alatte seurustelemaan sellaisen kanssa, jolla on jo lapsia ja sitten he eivät saisi tulla isänsä/äitinsä luo käymään....olettekos miettineet sitä, että mitä jos lapsi onkin kiintynyt uuteen äitiin/isään ja se onkin sitten tollainen vi******n ihminen.........
mut hyvää kesää kaikille....

Olen samaa mieltä!!

 

\

edelleen...SUHDE EI VOI!!! TOIMIA TAI OLLA HYVÄ JOS EI PYSTY HYVÄKSYMÄÄN ED.LIITON LAPSIA!!! se näkyy jo näistä kirjoituksista.Joten kyllä tuolloin on parempi lähteä, lapset ovat pysyviä miehiä ja naisia tulee..Itse en jää suhteeseen jossa mies ei pysty hyväksymään lapsiani, jotenkin rupeaa "luonnostaan" tökkimään JA PAHASTI jos huomaan moista "inhoa".(itse kyllä huomaan sen, vaikka toinen yrittäisi muuta esittää).Toimin miehen lapsia kohtaan kuten toivon omiani kohtaan toimittavan ex.n uuden.EN VALITETTAVASTI VOISI JATKAA SUHDETTA jos en hyväksyisi ed. lapsia, kunnioitan vain sellaisia miehiä jotka asettavat lapsensa kaiken edelle, joten suhde ei toimisi jos en lapsia hyväksyisi.Toimin itsekin niin että kaikki lapset asetetaan ensimmäisiksi. :saint: mutta näin on!!!

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Suhde ei voi toimia jos ei hyväksy puolisonsa lapsia. Olen itse äiti ja äitipuoli. joten näkökulmaa on molemmilta puolilta. On parempi erota, sillä tuollainen vihamielinen suhtautuminen nakertaa suhdetta ja kyllä lasten isä varmaan lopulta kyllästyy tuollaiseen naiseen.

 

siinähän se on että ei uusioperheen elämää voi tietää ellei sitä ole kokenut. Itselläni ei ole lapsia enkä minä yleensäkään pidä lapsista. En toki inhoa heitä, mutten saa mitään sydämen sykäyksiä jos näen lapsia. vihamielinen suhtauminen mieheni etälapsiin... Olenko vihamielinen, jos en pidä heistä? Minulla ei vain riitä sydäntä mieheni etälapsiin. so what eli turha on tuomita minua vihamieliseksi. Luulisi kirjoittajan ymmärtävän ettei toisen lapsia voi väkisin yrittää rakastaa. Ei sinunkaan lapsia kaikki rakasta. On varmasti tuttavia jotka inhoavat lapsiasi. Eivät he varmasti niin ihania ole kuin omasta mielestäsi.
Oli niin tai näin, olen kokenut uusioperheettä etälasten muodossa ja se ku ei sovi minulle niin se ei sovi. Turha tuomita. Päinvastoin olen fiksu kun pystyn sen sanomaan ja jättämään mieheni. Miksi pilata oma elämä sellaiseen elämään jota ei halua. Miehenikin varmasti ymmärtää sen myöhemmin että parempi näin. Silloin kun mieheni lapset eivät ole meillä käymässä, meidän parisuhde kukoistaa, teemme yhdessä asioita, mutta kun lapset tulevat visiitille, on täys kaaos päällä. valitettavasti olemme kasvaneet tähän. Minä en saa mitään negatiivista kokea & sanoa etälapsista, mieheni ottaa hernettä nessuun todella helposti. Kai minullakin on oikeus omassa kodissani sanoa yhtä lailla sääntöjä kuin miehellänikin. Mutta ei, mm tämän vuoksi minusta tuntuu että elän omassa kodissani muutaman päivän kuukaudessa vieraitten ihmisten kanssa ja se on kuluttavaa. Ei syyt niin musta-valkoisia ole kun vastanneet ovat antaneet ymmärtää....

 

\

\

edelleen...SUHDE EI VOI!!! TOIMIA TAI OLLA HYVÄ JOS EI PYSTY HYVÄKSYMÄÄN ED.LIITON LAPSIA!!! se näkyy jo näistä kirjoituksista.Joten kyllä tuolloin on parempi lähteä, lapset ovat pysyviä miehiä ja naisia tulee..Itse en jää suhteeseen jossa mies ei pysty hyväksymään lapsiani, jotenkin rupeaa "luonnostaan" tökkimään JA PAHASTI jos huomaan moista "inhoa".(itse kyllä huomaan sen, vaikka toinen yrittäisi muuta esittää).Toimin miehen lapsia kohtaan kuten toivon omiani kohtaan toimittavan ex.n uuden.EN VALITETTAVASTI VOISI JATKAA SUHDETTA jos en hyväksyisi ed. lapsia, kunnioitan vain sellaisia miehiä jotka asettavat lapsensa kaiken edelle, joten suhde ei toimisi jos en lapsia hyväksyisi.Toimin itsekin niin että kaikki lapset asetetaan ensimmäisiksi. :saint: mutta näin on!!!

Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi! Suhde ei voi toimia jos ei hyväksy puolisonsa lapsia. Olen itse äiti ja äitipuoli. joten näkökulmaa on molemmilta puolilta. On parempi erota, sillä tuollainen vihamielinen suhtautuminen nakertaa suhdetta ja kyllä lasten isä varmaan lopulta kyllästyy tuollaiseen naiseen.

En kyllä käsitä miten ei voi suhde toimia?? outo ajatus maailma!! olen ollut mieheni kanssa jo tavallisen kauan yhdessä vaikka en erityisemmin hänen edellisen liittonsa lapsista pidäkkään!!! eikä mieheni minuun ole kyllästynyt päin vastoin menimme naimisiin vuosi sitten!! ja mieheni tietää että en hänen lapsiaan rakasta !! haremmin sitä kuitenkaan Ns"vieraita lapsia" lapsia suuresti rakastaa!! en tietenkään heille ilkeä ole!! en muillekkaan lapsille jos sattuu olemaan sillälailla että en heistä välitä!!! ja eipä täällä minusta kenenkään suhtautuminen ole vihamielelistä ollut!!!