[QUOTE="tea";23360303]Ihanteellisintahan on, että ensin pariskunta menee naimisiin KESKINÄISEN rakkautensa takia ja vasta sitten alkavat hankkia lapsia ja ottavat asuntolainan. Avioliitto on puolisoiden välinen sitoutuminen, jossa sitoutumista ei määritä mikään tai kukaan ulkopuolinen, vain puolisoiden oma tahto ja sydän.
Ei niin päin, että vauvakuumeen tai talokuumeen takia alkavat hankkia lapsia ja asuntolainan sellaisen kumppanin kanssa, joka ei tunnu niin Oikealta, että hänen kanssaan voisi mennä naimisiin. [/QUOTE]
No mielummin mä ainakin teen ne lapset ja asun tilavasti kämpässä, jota mulla ei olisi yksin varaa maksaa, sekä elelen mukavaa yhteiseloa jonkun ihan kivan miehen kanssa kuin jään odottamaan sitä Tosi Rakkautta (sitähän ei voi tietää löytyykö sitä ikinä, vai vasta joskus vanhainkodissa), jään pahimmassa tapauksessa kokonaan ilman lapsia ja elelen yksikseni jossain kuppaisessa yksiössä, vaikka olen aina haaveillut perhe-elämästä, isosta pihasta ja kasvimaasta enemmän kuin mistään muusta.
Ei mulla ainakaan ole kohdalle sattunut vielä yhtään miestä jota voisin sanoa rakastaneeni, vaikka ikä lähenee kolmeakymmentä. Hyvä suhde meillä on silti nykyisen kanssa, tullaan hyvin toimeen keskenämme ja miljoona kertaa parempaa molempien elämänlaatumme on yhdessä kuin yksin, vaikkei kumpikaan suurta rakkautta tunnetakaan toisiamme kohtaan ja tuskin koskaan menisimme naimisiin.
Jos mies nyt jotenkin vinksahtaisi ja kosisi minua, en varmaan kuitenkaan kieltäytyisi, jos asia olisi tärkeä hänelle. Mutta mitään prinsessakermakakkusydänrakkaushäitä mulla ei olisi kyllä pokkaa järjestää.
.