Miksi käytäy/et käytä meikkiä?

on taas niin rasvainen iho etten ole sen takia koskaan viitsinyt alkaa meikkaamaan.

Täysi työ muutenkin yrittää pitää finnit poissa(ja ikää melkein 30) niin meikkaa nyt vielä tähän naamaan....

 

En meikkkaa. Joskus käytin huulipunaa, mutta mies ei tykkää pussatta töhnähuulia ja valitsin sitten pusut.

Esim puuteri minusta on rumaa, kun näkee että ihminen on kuorrutettu jotenkin. Jos värivirheitä/arpia on naamassa paljon, minustakin peittävä meikkivoide on hyvä juttu (äitini on parempi joe blascolla kuin ilman..). Nyt naamassa on alkanut enemmän nenä punottaa ajoittain, joten ehkä muutosta tähän voi itsellä tulla, mutta pääsääntöisesti virheet kasvoissa eivät ole ihossani. Silmämeikkiä ei silmät kestä, silmät turpoavat jos meikkejä joutuu poistamaan tai pitämään kauemmin.

 

[QUOTE="nina";23699667]YÖKS!!![/QUOTE]

Niinpä.

 

Käytän:

puuteri,
ripsiväri,
peiteväri tarvittaessa.

Puhdas ja hyväkuntoinen iho on mielestäni paras "meikki". Mutta käytän vähän meikkiä ja tykkään olla huolitellun ja raikkaan näköinen. Luomivärit tai paksut rajaukset ei ole mun juttu, en tunne oloani omaksi silloin. Kaljalia käytän joskus.

 

En käytä muuta kuin juhlissa. Olen nätti ilmankin. Meikkaus on niin pinnallista ja aikaa vievää, että ei kiitos.

 

mun naama on välillä niin kirjava et pakko jotain siihen laittaa, ennenku lähtee ihmisten ilmoille :/ oon kyl ihan nätti ilmankin, tai kauneimmillaan varmaan just vähällä meikillä yritän meikata kevyesti, meikkipohjana meikkipuuteri, siihen ripsien taivutus ja ripsarit, ehkä kulmakarvoihin vähän väriä, jos oikeen innostun niin huulikiiltoa

 

En käytä meikkiä juuri koskaan, en vaan tunne oloani omaksi itsekseni jos on pakko meikata. Se on musta ikävää ja hankalaa. Joskus harvoin kun meikkaan teen sen puhtaasti muiden vuoksi, mutta joka päivä en kyllä ala ympäristöäni miellyttämään. Mä vaan viihdyn tälleen luonnonlapsena parhaiten. Ja kuvitelkaa, mulla ei ole edes lapsia! Ette pääse siis kauhistelemaan, miten oon antanu lasten rupsauttaa itteni tältäkin osin.

 

En meikkaa, koska en koe siihen tarvetta. Ihan kivan näköinen oon ilman meikkiäkin. Ripsiväri on ainoo meikki minkä omistan, ja sitäkin tulee käytettyä tosi harvoin koska ripset on luonnostaan pitkät, tummat ja taipuisat Jos käytän niin vain omaksi ilokseni jos olen lähdössä vähintään toiselle paikkakunnalle.

 

Minusta kauniisti meikattu ihminen näyttää hyvältä, vaikka meikkiä olisi runsaamminkin. Esim joskus näkee huolellisesti laitettuja gootteja joissa oikein silmä lepää.

Mutta minä itse olen aivan liian laiska meikkaamaan

Yritän pitää kulmakarvat siisteinä ja värjäytän ne, koska muuten eivät erotu lainkaan. Joskus laitan vähän puuteria/meikkivoidetta ja ripsiväriä, mutta usein menen vaan naama paljaana. Voimakas meikki ei tosin sopisikaan tyyliini.

 

Joskus juhliin laitan muuten vihaan koko hommaa. Meikki tuntuu ällöltä naamssa, pesu on tympeää, en osaa hommaa kunnolla jne. Ripset ja kulmat käyn kestovärjää aika ajoin. Siinäpä se sitten on mun "meikkailut". Hiuksiakaan en harjaa, pöyhin vaan vähän enemmän ylös

 

Joskus käytän, joskus en.. Riippuen siitä miltä tuntuu. Joskus meikki piristää, joskus se taas ei onnistu ollenkaan vaan lärvi tuntuu paljon hehkeämmältä ilman..

 

En jaksa meikata ja en kyl omistakaan juuri mitään meikkejä. Nekin mitä omista on jo niin vanhoja et varmaan syövyttäs kasvot. Kun on mustat ripset ja kulmakarvat luonnostaan, niin omaan silmään naama näyttää jo varsin "meikatulta".

 

En meikkaile yleensä arkisin lainkaan, mutta jos meikkaan niin ihan hitusen vain laitan peiteväriä/valokynää ja poskipunaa. Ihoni reagoi jokapäiväiseen meikkailuun, joten annan sen mieluummin olla luonnontilassa, samoin kun halailen lapsia ja he koskevat kasvojani, niin en halua heidän sotkeentuvan meikkiin. Ulkona toki tarvitsee suojaavan voiteen.

Lauantaisin kun lähdetään perheen kanssa ostoksille/kyläilyille niin meikkailen kyllä lähes aina, tosin hillitysti silloinkin. Olen ollut niin kauan ilman meikkiä etten tunnista itseäni enää samoissa meikeissä kuin kaksikymppisenä Iltamenoihin ja erikoisempiin menoihin saatan kyllä sitten panostaa ihan kunnolla. Olen nuorena ollut sellainen jokapaikkaan tälläytyjä, että ihmiset eivät varmastikaan olisi edes tunteneet minua meikittä

 

laiskuuttani meikkaan tosi harvoin. En varsitenkaan käsitä, miksi mun pitäis työkavereita varten meikata. Asiakkaita en työssäni kohtaa.

 

Ei huvita.

 

Ilman vähintään ripsaria ja huulipunaa en kyllä lähde mihinkään.

 

Arkisin ei tule meikattua ja varsinkaan töihin.
Vapaalla laitan vähintään ripsiväriä ja huulikiiltoa.
Kunnon menoihin enemmän ja juhliin sotamaalaus.

 

En meikkaa, ei vaan tunnu meikit mukavalta, eikä ihokaan pysyisi yhtä hyvänä, jos meikkejä aina laittaisin ja pesisin. Juhliin yms. erikoistapauksiin yleensä kevyesti puuteria ja huulipunaa, muut käytännössä käyttämättöminä kaapissa (7 vuotta sitten hankin koko arsenaalin häämeikkiä varten ;-).

 

Meikkaan lähes päivittäin suojatakseni ihon kylmältä, viimalta, auringolta, saasteilta jne. Ja itsellä on paljon freesimpi olo, kun edes puhdistuksen jälkeen mineraalipuuterin laittanut. Ja ripsarin.

Näin. Jos meikki tuntuu töhnältä, kuten joku sanoi niin tod.näk. ei vaan osaa meikata. Meikin ei ole tarkoitus edes näkyä, vaan korostaa parhaita puolia ja juurikin suojata.
Jos taas tuntuu että meikillä menee iho huonoon kuntoon, siitäkin joku mainitsi, niin silloin ei edelleenkään osaa meikata, huoltaa välineitä, käyttää laadukkaita tuotteita ja poistaa meikkiä oikein.

 

Jos lähden vaikka kaupungille, bänditreeneihin kyläilemään tms. ja haluan näyttää edustavalta, meikkaan, ja usein myös laitan piilarit. Jos olen vaan lapsen kanssa pihalla/leikkipuistossa/kaupassa/kotona niin en jaksa meikata ja pidän rillejä päässä.

Heh, työpaikan pikkujouluissa kun olin bändin kanssa esiintymässä, moni ei tuntenut minua, sanoi vaan että näytän tutulta. Olen siis aika eri näköinen laittauduttuani, kuin rillit päässä, ilman meikkiä ja hiukset ponnarilla.

 

Meikkaan harvoin, silloin jos mennään viettämään iltaa, tms on jtoani hienompaa menoa. En muuten. Kuka mua kotona tai töissä kattelis? Kaupassakin voin ihan kevyesti käydä tukka takussa ja haisten kirjaimellisesti paskalle, jos tuun suoraan töistä.

 

en meikkaa. meikkaaminen ei nyt iso vaiva ole, muuta en jaksa ja viitsi putsata naamaani joka ilta niin perusteellisesti, että saisin sen meikin irti. lisäksi olen pihi feministi

 

Meikkaan joka päivä.Käytän vähän aikaa ja vaivaa myös pukeutumiseen niin tuntuis jotenkin "vajaalta" ilman meikkiä.
Mökillä,rannalla tms. olen kyllä ilman meikkiä,eikä mulle oo mikään katastrofi olla ilman meikkiä.

 

Ennen en lähtenyt kotoa meikittä. Hyvä kun roskat vein "puhtaalla" naamalla.. Sen jälkeen kun nykyisen mieheni tapasin jäi meikkaaminen vain tiettyihin tilanteisiin, eli illanviettoihin tai muihin "erikoisempiin" tilanteisiin.

Nykyisen mieheni myötä tajusin, että ei mulla ole tarvetta meikata ja piiloutua sinne meikin alle, ennen kätkin huonon itsetuntoni siihen meikkiin. Toki näytän mielestäni hyvältä meikissä, ja vähemmän hyvältä ilman meikkiä, mutta osaan käydä kaupassa, kylässä, kaupungilla ym. ilmankin. Eikä se meikittömyys edes häiritse. Iho ei ole mitenkään parhaassa kunnossa, aina löytyy vähän tai vähän enemmän näppyjä, mutta so what?! Jos joku jaksaa päätänsä niistä vaivata niin se on heidän ongelmansa..

 

Tällaiseksi minut on luotu, enkä ole keksinyt vielä yhtään syytä miksi meikkaisin. Jos joku ei kestä katsella niin katsokoon jonnekin muualle sitten.