Miksi mies ei saa harrastaa?

Tapaus on tämä:

Siskoni ja hänen miehensä tulevat ihan hyvin toimeen, lainan lisäksi ei muita luottoja, talopaketti oli yllättävän halpa ja rakennusapua saivat hyvin.

Molemmat käyvät töissä, ja heillä on kaksi lasta.

Nyt siskon mies on ostanut moottoripyörän (on siitä vuosia haaveillut), ja minä ja mieheni olimme ihan innoissamme tästä! Siis olimme iloisi miehen puolesta. Siskollani on kuitenkin pellollinen herneitä nenässä, ja hän on sanonut ettei halua nähdä koko rakkinetta silmissään ikinä.

Sisko sanoo myös, että sen rahan olisi voinut laittaa lapsille tai taloon, ja suuttui minulle kun sanoin, että täytyyhän toisella joku henkireikä olla pitkän rakennusurakan sun muun jälkeen.

Saako teillä mies harrastaa, ja miten suhtaudutte esim. moottoripyöräilyyn? Onko se niin kamala asia?

 

Onneksi Äijä ei halua harrastaa saastuttavaa moottoriurheilua.

Mutta on tossa juoksemisessakin (jota siis harrastaa) ne huonot puolet.
Eilen palasi koko viikonlopun kestäneeltä reissultaan jalat turvoksissa. Kävely on hidasta, kankeaa.

Tottakai suon harrastuksen, mutta iso mies voisi kyllä hieman miettiä mikä on terveellistä. :headwall:

 

onkohan vain kade miehelleen eli pääsekö itse toteuttamaan haaveitaan ja harrasteitaan? sehän se monesti on taustalla, perisuomalainen asenne: kun ei itse pääse, ei muutkaan...

meillä harrastetaan kumpikin ja ollaan sitä mieltä, että jos jotain harrastaa niin kunnon välineet ne olla pitää.

 

Tottakai saa harrastaa kunhan harrastus ei ole jokapäiväistä. Meillä mies käy pari kertaa viikossa bandyä pelaamassa. Sit lenkillä aika-ajoin. Ite en harrasta mitään, mut käyn sit kavereilla/shoppailemassa tms... En osaa moottoripyöräilyyn vastata, mut ei se ainakaan kaikkein turvallisin harrastus ole, mut mikäpä olis.

 

Siitä voi tulla kamalaa, jos kaikki aika menee harrastaessa.

Jos tällä vaimolla olisi halua elää omaakin elämää ja moottoripyörän tultua tähän ei ole ehkä mahdollisuutta, kun jonkun on hoidettava ne lapsetkin?

 

Tottakai saa, mutta saako rouva myös harrastaa vai onko hän aina lasten kanssa koton aja mies "harrastaa"

 

Meillä mies harrastaa ampumista.. ja tuli eilen kotia Virosta, oli siellä neljä päivää, ampumassa.. Ööh
Olisin kyllä erittäin iloinen jos mies motskarin ostais, pääsis ajelee.. mut sillä kun ei ole edes ajokorttia autoon B)

 

Meillä saa ja pitääkin harrastaa....

mä tiedän, että sillä menee aika ajoin aika hitosti rahaa tuohon corradoonsa, mutta ihan sama. Jos mies pysyy sillä tyytyväisenä niin se on pieni hinta siitä... Tuo ukko kun oikeesti aivan mahdottoman rasittava siinä vaiheessa, kun se murjoitus alkaa siitä, että ei ole mitään tekemistä tai rakentamista...
ja yleensähän se meinaa sitä auton rakentamista...

Kyllä se heikkona hetkenä, kun rahat on vähissä puhuu siitä että pitää varmaan myydä korppu pois, mutta mä en suostu!
Pitemmällä aika välillä se ei oo kannattavaa, kun mä en jaksa katella murjotusta enkä kuunnella valitusta.

Moottoripyörä on mun mielestä myös jees.
Meiltä löytyy yks, vähän epäkunnossa oleva, mutta ei kai sitä tuu myytyä,
laitetaan kuntoon sit joskus, kun sillä on taas aikaa ajella.....

Ehkä se sisko tuossa tapauksessa kokee, että nyt on sijoitettu iso summa mieheen eikä hän saa mitään...
pitäis keksiä sille naisellekkin joku kiva oma juttu...
menköön vaikka hyvällä omalla tunnolla shoppaileen, kun ukko mehustelee prätkänsä kanssa....

toki sekin on totta, että kaikki naiset ei tykkää prätkistä, mutta mä rakastan vauhdin hurmaa joten mulla on itselläkin aika kova prätkä kuume... ei vaan korttia siihen.... :/

 

Ymmärrän hyvin, jos moottoriharrastus ei saa kannustusta, ei saisi minultakaan. Turhanpäiväistä päristelyä, aika kallis harrastus, ja Suomen sääolosuhteissa lyhytaikainenkin.

Lisäksi moottoripyöräilijä on helkutin suojaton rakkineensa kanssa. Minä en ainakaan voisi olla levollisin mielin, kun mies olisi ajamassa. Kuvittelisin koko ajan, missä sillankaiteessa tai rekankupeessa mieheni aivoja lusikoidaan muovipussiin...

Joku muu harrastus siis passaa. Mieheni käyttää lähes koko lauantait sekä tunteja viikollakin musiikki- ja kirjoitusharrastukseen. Rahaakin menee vehkeisiin jonkun verran, mutta menköön. =)

 

Kyllä meillä mies harrastaa, moottorikelkkailua. Tiedän, että harrastus on hänelle rakas, ja kausi on lyhyt, mutta.

Jos minäkin saisin jotain harrastaa, enkä olisi lukittuna kotia 24/7 ei mua haittais sen harrastus. Mies kun on viikot (ma-to) töissä muualla, ja vapaa-aika menee tunturissa. Jos hän edes ottais meidät mukaan, mutta kun ei. Mulla saattaa mennä kuukausi ennen kuin on tuntikaan omaa aikaa perheestä. Kaupassa mä saan käydä, ennen ku mies taas lähtee ajelemaan.

Kyllä mä itsekki kelkkailisin ja tunturiin haluaisin, mutta kun mies harrastaa mielummin yksin. Ehkä mun vaan pitää oppia hyväksymään se.

 

\

Tottakai saa, mutta saako rouva myös harrastaa vai onko hän aina lasten kanssa koton aja mies "harrastaa"

kyllä siskokin harrastaa, mutta enemmän kotona, sisustaa (siis todella harrastaa sitä, siellä ei mikään ole ennallaan vaikka viikon sisään kävisin ), käy lenkillä ja salilla. Siksi en ymmärräkään miksi toinen ei saa tehdä mitään...

Ja muutenkin, täytyykö kaikki aika olla kotona? Mitä, jos yhteistä harrastusta ei vain löydy? Pitääkö sillon molempien jäädä kotiin, ettei toiselle tule paha mieli?

 

\

Tottakai saa harrastaa kunhan harrastus ei ole jokapäiväistä. Meillä mies käy pari kertaa viikossa bandyä pelaamassa. Sit lenkillä aika-ajoin. Ite en harrasta mitään, mut käyn sit kavereilla/shoppailemassa tms... En osaa moottoripyöräilyyn vastata, mut ei se ainakaan kaikkein turvallisin harrastus ole, mut mikäpä olis.

No meillä mies harrastaa joka päivä paitsi lauantai Välillä hermostun mutta en aina

 

\

\

Tottakai saa, mutta saako rouva myös harrastaa vai onko hän aina lasten kanssa koton aja mies "harrastaa"

kyllä siskokin harrastaa, mutta enemmän kotona, sisustaa (siis todella harrastaa sitä, siellä ei mikään ole ennallaan vaikka viikon sisään kävisin ), käy lenkillä ja salilla. Siksi en ymmärräkään miksi toinen ei saa tehdä mitään...

Ja muutenkin, täytyykö kaikki aika olla kotona? Mitä, jos yhteistä harrastusta ei vain löydy? Pitääkö sillon molempien jäädä kotiin, ettei toiselle tule paha mieli?

Voisko siinä olla jotain pelkoa miehen puolesta kun moottoripyörällä ajelee?
Ei musta tarvi aina olla kotona, en minäkään lähe mieheni mukaan jäkistä katsomaan

 

Meillä mies ei harrasta vaikka sais =)
Ja kyllä on sanottava että jos menis moottoripyörän ostamaan niin kyllä mä suutuisin, meillä ei yksinkertaisesti olisi varaa siihen, ja sillä ei oo kateuden kanssa mitään tekemistä.

 

\

Ymmärrän hyvin, jos moottoriharrastus ei saa kannustusta, ei saisi minultakaan. Turhanpäiväistä päristelyä, aika kallis harrastus, ja Suomen sääolosuhteissa lyhytaikainenkin.

Lisäksi moottoripyöräilijä on helkutin suojaton rakkineensa kanssa. Minä en ainakaan voisi olla levollisin mielin, kun mies olisi ajamassa. Kuvittelisin koko ajan, missä sillankaiteessa tai rekankupeessa mieheni aivoja lusikoidaan muovipussiin...

Joku muu harrastus siis passaa. Mieheni käyttää lähes koko lauantait sekä tunteja viikollakin musiikki- ja kirjoitusharrastukseen. Rahaakin menee vehkeisiin jonkun verran, mutta menköön. =)

mutta tää on taas asia mitä mä en ymmärrä... Jos se moottoripyörä harrastus on MIEHELLE tärkeä tässä ap:n kertomassa tapauksessa niin miten ihmeessä kukaan voisi tyytyä johonkin toiseen harrastukseen, että meeppä kultaseni vaikka kirkkokuoroon, kun se on MINUN mielestäni parempi kun se ei ole niin vaarallistakaan...????
HALOO!!!!!
Eihän pariskunnilla tarviikkaan olla samat kiinnostuksen kohteet, mutta miks sitten pitäisi vähätellä toisen intressejä??

 

Meillä mies myös moottoripyöräilee, eka pyörän osti kymmenisen vuotta sitten ja nyt ajelee silloin tällöin kauniilla ilmaalla.

Alussa mulla oli myös tuo sama reaktio, kuin siskollasi mutta ajan kanssa olen tottunut ja jopa ollut matkassa reissuissa omat coretexit päällä. Se oli aika hauskaa ja romanttistakin.

Moottoripyörä ei ole autoa vaarallisempi, jos noudattaa liikennesääntöjä ja nopeusrajoituksia. Myös kaikenlaiset kilpaajot vaarantavat hengen, toisena osapuolena niissä yleensä on joku autokuski.

 

kyllä meillä saa ainakin mies harrastaa ,käy pelaamassa squassii.

 

Olen huomannut ihan saman, että naiset nalkuttaa hirveästi jos miehellä on vähänkin omia juttuja.

Ja moottoripyöristä, eilen viimeksi reissun päällä niitä ihailtiin ja tultiin siihen tulokseen, että niitä ostetaan sitten jonain päivänä kaksin kappalein, bmw ja harrikka, reissataan niillä ympäriinsä jotta minäkin saan ajaa kun mies ei kuulemma mun kyytiin uskalla tulla

 

Isälläni oli/on tapana ostella itselleen harrastusvälineitä (mm veneitä, aseita, kalastustarvikkeita) sen kummemmin äitini kanssa keskustelematta. Luonnollisesti äiti on hiukkasen nyreänä ollut asian takia, sillä rahat heillä on yhteisellä tilillä ja niiden käytöstä pitäisi siis keskustella. Kun isä on ostanut jotakin, niin sitten ei olekaan jäänyt enää rahaa siihen, että äiti olisi voinut osta itselleen jotakin. Nykyään tilanne on tosin parempi, kun vanhemmillani on enemmän tuloja. Äitikin pääsee siis harrastamaan.

Ehkä siskostasi tuntuu, että ne rahat (olkoonkin, että sitä ylimääräistä oli) olisi pitänyt käytää tasa-arvoisemmin? Ehkä hänestä nyt tuntuu, että hän ei raaski ostaa itselleen tai lapsille mitään, kun moottoripyörä on ostettu? Tai jospa mies osti pyörän, vaikka siskosi ei ajatuksesta pitänyt? Sisko voi olla myös huolissaan, että miehelle tapahtuu onnettomuus... syitä voi olla monia. Tuskin juuri se pyörä on ongelma, luulisin ainakin.

 

Meillä eletään moottoripyörien keskellä

Ja meillä kyllä mies saa harrastaa ja normaalisti käy 4-5 kertaa viikossa töiden jälkeen treenaamassa.
Nyt on kyllä rakennusprojektia, ettei ihan niin paljon ole ajamassa käynyt, mutta normaali rytmi olisi tuommonen.

Kyllähän joskus ottaa päähän, että yhteistä aikaa jää ihan liian vähän.
Lapset on "aivopesty" mopoiluun jo niin , että viihtyvät mopojen parissa, ajamassa ja tallilla..
Taidan olla ainoa "yksinäinen"

Kaikesta huolimatta tiedän, että miehelleni mootoripyörät on tärkeä henkireikä raskaan työn päälle ja pidän sitä tärkeänä.Samoin jo ihan kunnon takia.

Harrastusten, oli ne mitä tahansa pitäisi pysyä kuitenkin semmoisissa rajoissa, että aikaa jää myös perheelle.
Kyllähän se varallisuuskin pitäisi huomioon ottaa.

Tais tulla aikamoinen sepustus, mutta pointti..Saa harrastaa!

 

\

\

Ymmärrän hyvin, jos moottoriharrastus ei saa kannustusta, ei saisi minultakaan. Turhanpäiväistä päristelyä, aika kallis harrastus, ja Suomen sääolosuhteissa lyhytaikainenkin.

Lisäksi moottoripyöräilijä on helkutin suojaton rakkineensa kanssa. Minä en ainakaan voisi olla levollisin mielin, kun mies olisi ajamassa. Kuvittelisin koko ajan, missä sillankaiteessa tai rekankupeessa mieheni aivoja lusikoidaan muovipussiin...

Joku muu harrastus siis passaa. Mieheni käyttää lähes koko lauantait sekä tunteja viikollakin musiikki- ja kirjoitusharrastukseen. Rahaakin menee vehkeisiin jonkun verran, mutta menköön. =)

mutta tää on taas asia mitä mä en ymmärrä... Jos se moottoripyörä harrastus on MIEHELLE tärkeä tässä ap:n kertomassa tapauksessa niin miten ihmeessä kukaan voisi tyytyä johonkin toiseen harrastukseen, että meeppä kultaseni vaikka kirkkokuoroon, kun se on MINUN mielestäni parempi kun se ei ole niin vaarallistakaan...????
HALOO!!!!!
Eihän pariskunnilla tarviikkaan olla samat kiinnostuksen kohteet, mutta miks sitten pitäisi vähätellä toisen intressejä??

Joo, kyllä sulla pointti on, ilman muuta. Ei toista voi pakottaa postimerkkeilemään, jos vuorikiipeily on se todellinen intohimo.

Mutta on myös niin, että kun yhteen mennään ja jaetaan ehkä velka, aika, tehdään lapsia, ollaan vastuussa toisilleen asioista, niin pitää miettiä 1. mihin on varaa, 2. mikä on turhaa ja mikä tarpeellista riskiä, 3. mikä loukkaa tavalla tai toisella toista, 4. voiko jostakin luopua yhteiseksi hyväksi, 5. milloin pitää ja milloin ei pidä olla itsekäs.

Tälläkin palstalla surraan joka päivä jonkun itsekkyyttä, joka aiheuttaa murhetta muulle perheelle.

Yhdessäoleminen ja eläminen on loputon jono kompromisseja. Välillä toinen 'voittaa', välillä joku toinen perheenjäsen.

Tahallinen turha hengen vaarantaminen on minun mielestäni sellaista, mitä vastuullinen vanhempi ja puoliso ei tee.

 

Annuska kirjoitti;Tahallinen turha hengen vaarantaminen on minun mielestäni sellaista, mitä vastuullinen vanhempi ja puoliso ei tee.

Näin.

Juuri näin.

 

Mun ukolla on uusi keväällä ostettu moottoripyörä. En nyt sinänsä kannata harrastusta, juuri koska on kallista, saastuttavaa ja vaarallistakin. Mutta ajattelin, että täytyyhän miehen saada toteuttaa elinikäinen haaveensa (maksoinkin ison osan pyörästä, koska ukolla ei ollut tarpeeksi käteistä).

Se on alkanut kyllä nyppiä, että ajelemaan pitäisi päästä joka päivä, kun ei sada (nyt on ollut vähäsateista jo pari kuukautta). Jos pyydän auttamaan kotitöissä tai pitäisi lähteä kylään, seuraa kauhea murjotus kun ei pääse ajamaan.
Ennen kävimme yhdessä pyöräilemässä ja kävelemässä, nyt saan mennä yksin

Eli kyllähän harrastuksia saa pariskunnalla olla, sekä omia, että yhteisiä, mutta pitää sitä aikaa riittää muuhunkin kun vain siihen omaan harrastukseen.

 

Annuskalle:

Oletko koskaan ajatellut, että jo pelkästään olemalla elossa otat tietoisen riskin siitä, että saatat kuolla??

No joo, mutta minä en ymmärrä miksi moottoripyöräily/vuorikiipeily tekisi toisesta vastuuttoman puolison tai isän? Koskeeko se kaikkia harrastuksia?

On totta että liitossa ollaan yhdessä, ollaan vastuussa ja jaetaan lapset ja lainat, mutta siinä liitossakin kumpikin on edelleen yksilöitä, joilla on erilaiset intressit. Onko sinulla oikeutta sanoa toiselle aikuiselle, mitä saa tehdä ja mitä ei?

 

Meillä mies käy lentopalloa pelaamassa. Mua äsrytti täällä ketjussa kun sanottiin, että perheen äiti harrastaa sisustamista. Mä yritän kanssa meidän kodin pitää nättinä ja välillä keksiä uusia juttuja, mutta kuonoon vetäisin, jos joku sanoisi sitä mun harrastukseksi. Kai mä siinä tapauksessa harrastan myös siivousta, pyykinpesua ja ruoanlaittoa... :/

Usein vaan on niin, että äiti hoitaa lapset kun isi on töissä, äiti hoitaa lapset kun isi harrastaa, äiti hoitaa lapset kun isi on kavereiden kanssa. Ja kun äiti käy kavereita moikkaamassa, niin ylläriylläri-lapset on mukana. Ymmärrän siis jos emäntä vetää herneet nenuun moottoripyöräilystä! Siihen kuluu rahaa, jolla ehkä koko perhe voisi tehdä jotain kivaa. Eikä se moottoripyöräily kyllä niin kovin turvallista ole... :\|