\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 12:30 Sleepyhead kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 21.05.2007 klo 12:27 Annuska kirjoitti:
Ymmärrän hyvin, jos moottoriharrastus ei saa kannustusta, ei saisi minultakaan. Turhanpäiväistä päristelyä, aika kallis harrastus, ja Suomen sääolosuhteissa lyhytaikainenkin.
Lisäksi moottoripyöräilijä on helkutin suojaton rakkineensa kanssa. Minä en ainakaan voisi olla levollisin mielin, kun mies olisi ajamassa. Kuvittelisin koko ajan, missä sillankaiteessa tai rekankupeessa mieheni aivoja lusikoidaan muovipussiin...
Joku muu harrastus siis passaa. Mieheni käyttää lähes koko lauantait sekä tunteja viikollakin musiikki- ja kirjoitusharrastukseen. Rahaakin menee vehkeisiin jonkun verran, mutta menköön. =)
mutta tää on taas asia mitä mä en ymmärrä... Jos se moottoripyörä harrastus on MIEHELLE tärkeä tässä ap:n kertomassa tapauksessa niin miten ihmeessä kukaan voisi tyytyä johonkin toiseen harrastukseen, että meeppä kultaseni vaikka kirkkokuoroon, kun se on MINUN mielestäni parempi kun se ei ole niin vaarallistakaan...????
HALOO!!!!!
Eihän pariskunnilla tarviikkaan olla samat kiinnostuksen kohteet, mutta miks sitten pitäisi vähätellä toisen intressejä??
Joo, kyllä sulla pointti on, ilman muuta. Ei toista voi pakottaa postimerkkeilemään, jos vuorikiipeily on se todellinen intohimo.
Mutta on myös niin, että kun yhteen mennään ja jaetaan ehkä velka, aika, tehdään lapsia, ollaan vastuussa toisilleen asioista, niin pitää miettiä 1. mihin on varaa, 2. mikä on turhaa ja mikä tarpeellista riskiä, 3. mikä loukkaa tavalla tai toisella toista, 4. voiko jostakin luopua yhteiseksi hyväksi, 5. milloin pitää ja milloin ei pidä olla itsekäs.
Tälläkin palstalla surraan joka päivä jonkun itsekkyyttä, joka aiheuttaa murhetta muulle perheelle.
Yhdessäoleminen ja eläminen on loputon jono kompromisseja. Välillä toinen 'voittaa', välillä joku toinen perheenjäsen.
Tahallinen turha hengen vaarantaminen on minun mielestäni sellaista, mitä vastuullinen vanhempi ja puoliso ei tee.