Miksi mies ei saa harrastaa?

Onneksi meidän Äijä itsekin tajuaa, ettei ole soveliasta lähteä juoksemaan Ateenaan, ellei etelänmatkailu muuten perheen kanssa kiinnosta.

Muutoin olisin tottavie se tiukkis joka kieltää harrastuksen hauskimmat puolet.

 

Kaali kääryle:

mutta mun on vaikea kuvitella, että tuommoinen ongelma tulisi jotenkin yht äkkiä.... siis että mies vaan saa mennä ja sit jos nainen haluaakin mennä ilman lapsia johonkin niin sit ollaankin heti naama nyrpällään....
Koska kai kaikki pariskunnat ovat kerenneet ainakin jonkun aikaa olla yhdessä ennenkuin taloon on tullut lapsia niin onko silloinkaan naisella saanut olla omia menoja? Jos ei ole, niin ei se mies varmaan siitä lasten myötä muutu mihinkään.... Tai ainakin on aika kova koulutuksen paikka edessä.... Mutta pohjimmiltaan kyse onkin siitä, että mihin itse olet valmis suostumaan tai alistumaan....
Jos sä itse suostut siihen, että sun oma elämä ja mahdollisesti omat kaverit jää vaan sen takia, että sä olet nyt parisuhteessa niin ei siitä enää oikeen jälkikäteenkään auta itkeä... Kuka pakottaa kattelemaan sellaista???
Jos sä et itse elä omaa elämääsi, niin ei sitä kukaan muukaan tee....

Mulle myös perheen keskeinen aika on ihan yhtälailla tärkeetä, enkä mä voisi kuvitella eläväni semmoisessa parisuhteessa missä lyödään kahleita nilkkoihin... kyllä asioista pitää pystyä neuvottelemaan...
ei saa pitää itsestäänselvyytenä mitään, mutta ei saa tehdä asioita liian vaikeaksikaan...
meillä puhutaan ainakin puolin ja toisin menoista eikä siinä ole kysymys mistään muusta, kuin toisenkin ja koko perheen huomioon ottamisesta ja siinä ei pitäis olla mitään vaikeeta kenellekkään.....

ja juu, meneehän tää vähän aiheen vierestä, mutta mitäs sitten....


töllin ruusa: juu tuon pointin ymmärrän oikein hyvin itsekkin, että jos ei kiinnosta tehdä muunkin perheen kanssa vaikka etelän matkaa niin mikä ihme siinä sit kiinnostaa tehdä se ilman meitä... jurppis muakin....

 

\

Ymmärrän hyvin, jos moottoriharrastus ei saa kannustusta, ei saisi minultakaan. Turhanpäiväistä päristelyä, aika kallis harrastus, ja Suomen sääolosuhteissa lyhytaikainenkin.

Lisäksi moottoripyöräilijä on helkutin suojaton rakkineensa kanssa. Minä en ainakaan voisi olla levollisin mielin, kun mies olisi ajamassa. Kuvittelisin koko ajan, missä sillankaiteessa tai rekankupeessa mieheni aivoja lusikoidaan muovipussiin...

Joku muu harrastus siis passaa. Mieheni käyttää lähes koko lauantait sekä tunteja viikollakin musiikki- ja kirjoitusharrastukseen. Rahaakin menee vehkeisiin jonkun verran, mutta menköön. =)

moottoripyörissä (uusissa) on turvallisuus kehittyny aivan huimasti. tietenkään ne ei kaikkea suojaa, huomattavasti enemmän on kiinni ajajasta itsestään. kunnon ajovarusteilla ja riittävällä ajotaidolla tekee paljon. reikä päässä voi tempoa radalla.
mä huolestuisin ennemmin mopolla ajavan teinin turvallisuudesta, niillä ku todella harvoin näkee mitään muuta varustusta ku kypärän... voisin lyödä vetoa ettei yksikään tällasisa nuorista tai niiden vanhemmista oo koskaan nähny kunnon asfaltti-ihottumaa, eikä niille oo kerrottu mitä käy ku kaatuu pahasti sen pienen nyrkin kokosen kiven päälle, joka nyt vaan sattu olemaan siinä tien laidassa.

lisäksi, mootoripyöräilijöden kuoulnkolarit on vähentyny huomattavasti suhteessa huimasti nousseeseen harrastajien määrään.

 

\

Kaali kääryle:

mutta mun on vaikea kuvitella, että tuommoinen ongelma tulisi jotenkin yht äkkiä.... siis että mies vaan saa mennä ja sit jos nainen haluaakin mennä ilman lapsia johonkin niin sit ollaankin heti naama nyrpällään....
Koska kai kaikki pariskunnat ovat kerenneet ainakin jonkun aikaa olla yhdessä ennenkuin taloon on tullut lapsia niin onko silloinkaan naisella saanut olla omia menoja? Jos ei ole, niin ei se mies varmaan siitä lasten myötä muutu mihinkään.... Tai ainakin on aika kova koulutuksen paikka edessä.... Mutta pohjimmiltaan kyse onkin siitä, että mihin itse olet valmis suostumaan tai alistumaan....
Jos sä itse suostut siihen, että sun oma elämä ja mahdollisesti omat kaverit jää vaan sen takia, että sä olet nyt parisuhteessa niin ei siitä enää oikeen jälkikäteenkään auta itkeä... Kuka pakottaa kattelemaan sellaista???
Jos sä et itse elä omaa elämääsi, niin ei sitä kukaan muukaan tee....

Mulle myös perheen keskeinen aika on ihan yhtälailla tärkeetä, enkä mä voisi kuvitella eläväni semmoisessa parisuhteessa missä lyödään kahleita nilkkoihin... kyllä asioista pitää pystyä neuvottelemaan...
ei saa pitää itsestäänselvyytenä mitään, mutta ei saa tehdä asioita liian vaikeaksikaan...
meillä puhutaan ainakin puolin ja toisin menoista eikä siinä ole kysymys mistään muusta, kuin toisenkin ja koko perheen huomioon ottamisesta ja siinä ei pitäis olla mitään vaikeeta kenellekkään.....

ja juu, meneehän tää vähän aiheen vierestä, mutta mitäs sitten....


töllin ruusa: juu tuon pointin ymmärrän oikein hyvin itsekkin, että jos ei kiinnosta tehdä muunkin perheen kanssa vaikka etelän matkaa niin mikä ihme siinä sit kiinnostaa tehdä se ilman meitä... jurppis muakin....

Se on ihan hyvä, jos tilanne on sellainen, että pystyy neuvottelemaan ja keskustelmaan ja molemmilla on omat harrastukset. Ikävä joskus käy niin, että nainen joutuu joustamaan, kun mies ei yksinkertaisesti tajua tekevänsä jotain väärin ja eikä ole valmis kompromisseihin. Kyllähän se itse pitää raja vetää, että mihin alistuu, mutta kun ei se ole helppoa, jos kumppani on idiootti :/ siinä sitä sitten muuttuu naputtavaksi akaksi, joka ei anna miehen harrastaa. Ja jos nainen jonnekin lähtee, niin hirveä huuto tulee ja lapset jää ihan hunningolle, kun mies on sitä mieltä, että se on naisen velvollisuus huolehtia jälkikasvusta. Siinä aika usein käy niin, että nainen jää kotiin ja alistuu, koska se vaihtoehto on lapsille paras. Tämmöistä perhe-elämää olen sivusta nähnyt, eikä se kovin kivalta vaikuta... ei nyt siis sitten mitenkään liity tämä kirjoitus alkuperäiseen aiheeseen, tuli vaan mieleen... kaikilla kun ei ole fiksua ja huomaavaista kumppania.

 

\

Kaali kääryle:

mutta mun on vaikea kuvitella, että tuommoinen ongelma tulisi jotenkin yht äkkiä.... siis että mies vaan saa mennä ja sit jos nainen haluaakin mennä ilman lapsia johonkin niin sit ollaankin heti naama nyrpällään....
Koska kai kaikki pariskunnat ovat kerenneet ainakin jonkun aikaa olla yhdessä ennenkuin taloon on tullut lapsia niin onko silloinkaan naisella saanut olla omia menoja? Jos ei ole, niin ei se mies varmaan siitä lasten myötä muutu mihinkään.... Tai ainakin on aika kova koulutuksen paikka edessä.... Mutta pohjimmiltaan kyse onkin siitä, että mihin itse olet valmis suostumaan tai alistumaan....
Jos sä itse suostut siihen, että sun oma elämä ja mahdollisesti omat kaverit jää vaan sen takia, että sä olet nyt parisuhteessa niin ei siitä enää oikeen jälkikäteenkään auta itkeä... Kuka pakottaa kattelemaan sellaista???
Jos sä et itse elä omaa elämääsi, niin ei sitä kukaan muukaan tee....

Olen ainakin tätä palstaa lukiessani käsittänyt niin, että monet isukit nimenomaan lasten syntymän jälkeen ovat havahtuneet siihen, että hei, jos tuo vaimo nyt karkaa johonkin harrastukseen, niin minähän joudun olemaan vastuussa lapsesta, hui kauhistus! Eli ongelmaa ei ole ollut silloin, kun kumpikin on voinut miettiä omat menonsa miten tykkää.

En kirjoittanut mitenkään erityisesti omasta tilanteestani. Kyllä mä osaan elää omaa elämääni oikein hyvin. Mulla vaan nousee karvat pystyyn aina, kun huomaan äiteihin ja isiin kohdistuvan täysin erilaisia odotuksia. Mulle on ollut kova paikka tajuta, että kaikki isät eivät halua / kykene nauttimaan perheestään. Ehkä se johtuu siitä, että oma isäni on ollut ihana ja osallistuva, ja minä raukka olen kuvitellut kaikkien isien olevan sellaisia. Myös oman miehen toivon olevan vapaasta tahdostaan sellainen. Pakottaa en tietenkään voi, mutta olen yrittänyt valita sellaisen miehen, jolla on samansuuntaiset arvostukset kuin minullakin. En ole halunnut rinnalleni miestä, jolla "oma aika" menee kaiken muun edelle, ja yhteinen aika on "kotiin kahlitsemista".

 

\

Siinä aika usein käy niin, että nainen jää kotiin ja alistuu, koska se vaihtoehto on lapsille paras. Tämmöistä perhe-elämää olen sivusta nähnyt, eikä se kovin kivalta vaikuta... ei nyt siis sitten mitenkään liity tämä kirjoitus alkuperäiseen aiheeseen, tuli vaan mieleen... kaikilla kun ei ole fiksua ja huomaavaista kumppania.

Just näin. Tässä tiivistettynä se, mitä minäkin yritin äsken sanoa.

 

se on kyllä sääli, että kaikilla ei ole semmoista miestä joka itse osaisi huomioida ja löytyisi halua olla lasten kanssa ihan itekseen, mutta silti mä olen sitä mieltä, että vaikka se monesti siltä tuntuukin, että lasten kannalta on paras vaan alistua niin ei se ainakaan minkäänlaista muutosta tee kyseiseen asiaan.....
Ehkä joissain tapauksissa miehille lasten teko ei juurikaan tarkoita mitään, eivät ole etukäteen sitten miettineet, että se muuttaa heidänkin elämäänsä tai ainakin sen pitäisi muuttaa.....
Mutta nyt kyllä menee jo aika pahasti sivuraiteille...