Minkä ikäinen on "liian vanha" rattaisiin?

Meidän 3- vuotias käyttää rattaita enää todella harvoin, 1v9kk jonkun verran pidemmillä matkoilla, lähipuistoon ollaan viimeinen vuosi menty lähes aina ilman rattaita. just myytiin meidän phil & tedsit pois, kun ei tuo vanhempi niissä enää vuoteen oo viihtyny, oisko ollu pari kertaa viimeisen vuoden aikana käytössä.

Tiedän 2,5-vuotiaita jotka nukkuvat vielä päikkäritkin rattaissa.h

Jokainen perhe tekee miten parhaaksi näkee, mutta kyllä minusta tuntuu hieman oudolta, jos vaikka neljävuotiasta kuljetetaan rattailla joka paikkaan, eikä saa kävellä pieniäkään matkoja muualla kuin kotona ja omassa pihassa/ puistossa.

 

varmaan riippuu lapsesta.. Esikoinen istui toisinaan rattaissa vielä 3 vuotiaana (poika),mutta tyttö ei enää 3vuotiaana rattaihin suostunut.

 

Meillä esikoinen luopui rattaista kun sisko syntyi esikoisen ollessa 1 v ja 8 kk. Pikkusisko ehkä vähän myöhemmin kun oppi kävelemään vasta lähes 1,5 vuotiaana. Käytiin korkeasaaressa, linnanmäellä, Tukholmassa ym "normaalikohteissa" ja molemmat kävelivät ihan reippaasti sen mikä oli tarvis kävellä. Tosin mulla on ollu auto käytössä, eli kolmevuotiaalle en missään nimessä enää rattaita ostais.

 

Meillä vajaa 5 vuotiaalla lapsella edelleen rattaat käytössä. Lapsi on motorisesti erittäin taitava ja jaksaa hyvin. Kuitenkin kehitysvamman takia ei minkäänlaista vaarantajua tai itsesuojeluvaistoa. Kaupat, vilkas liikenne, paikat missä paljon ihmisiä, lapsi on rattaissa. Me ollaan näitä erityisperheitä joita muut katsoo nenänvartta pitkin ja siunailee että iso lapsi on polvet suussa rattaissa ja kun on selvästi ihan terve Kyllä välillä ahdistaa kun näkee katseet selässä, mutta ei voi mitään. Joskus haluaisi että otsassa lukisi: lapseni on kehitysvammainen vaikka näyttää normaalilta.

 

Miten hyvin se "liikunnallisen elämäntavan esittely" on sitten onnistunut, jos vielä 4-v. kuitenkin tyytyväisenä istuu rattaissaan? Älä hikeenny, esitän retorisen kysymyksen tarkoittamatta arvostella - varmaan kannustatte häntä liikkumaan paljon toisaalla. Mutta siis MITEN liikunnallisen lapsen saisikaan pysymään rattaissa edes 3-v:nä, I only wonder. Kai siinä on enemmän kyse temperamenttieroista sitten?

Meillä se toimii siten, että lapsi on oppinut siihen, että ne yhteiset lenkkeilyt ovat perheen yhteistä aikaa. Lenkkeillessä ehtii keskustella rauhassa kainelaista, seurata luontoa yms. Meillä nuo yli 10 km lenkkeilyt ovat useinmiten geokätköilyreissuja, joten siellä kätkön läheisyydessä sitten liikutaan, kiipeillään ja etsitään kätköä yhdessä ja kun se on löytynyt lapsi palaa rattiasiin, kun tietää että edessä on pitempi matka. Se toimii myös siten, että lapsi ei oletakaan, että mentäisiin autolla mihinkään, ellei ole ihan pakko.

 

Me ostettiin kaksivuotiaalle Brio Racet. Syksyllä palaan kouluun, ja lapsi menee tarhaan, jonne 2km matka. Ainakin aamulla vaunut tulevat varmasti tarpeeseen, koska vaikka lapsi jaksaisikin pari kilometriä kävellä, olisi se aamulla niiiiiin hidasta ja känkkäränkän tullessa en yksinkertaisesti vaan jaksaisi kantaa 14-kiloista lasta. Kauppareissuilla meillä on aina kärryt mukana, useimmiten niissä istuu ostoskassit eikä lapsi mutta varmuuden vuoksi ovat mukana kuitenkin. Polkupyörää meillä ei vielä ole, täytyy sellainen hankkia ja katsoa miten pyöräily sujuisi.

 

No niin, meillä ei ainakaan kyse ole siis siitä, että oltais jotenkin superliikunnallinen perhe ja lapsi istuisi kärryissä juoksulenkillä. Mikä sinänsä on mun mielestä kiva tapa koko perheelle liikkua! Meillä vaan on vauhdikas ja iso koira, asutaan useamman kilometrin päässä mistään palveluista (myös hoitopaikasta) ja taloudessa on yksi auto, jota ajaa toinen vanhemmista. Logistisesti ei kertakaikkiaan ole mahdollista olla käyttämättä rattaita, kun vielä lisäksi lapsi on oikeasti hiukan ikätasoaan jäljessä motorisessa kehityksessä, eikä ole mitenkään rohkea ja reipas rämäpää, vaan aika arka tapaus.

Keväällä pohdin asiaa paljonkin, kun lapsella tuntui jo toppavaatteissa olevan ahdasta silloisissa kapeissa rattaissa, muttei jaksanut kävellä vielä kuin n. 100 m matkaa. Päädyttiin silloin ostamaan kunnolliset rattaat, joissa lapsi kyllä taatusti tulee istumaan vähintään 3-vuotiaaksi ja luultavasti jonkin verran sen jälkeenkin, aina kun on kyse kilometriä pitemmästä matkasta (suuntaansa). Ei mekään tarvita kaksivuotiaalle rattaita kauppareissuilla tmv. joihin päästään autolla, mutta esim. hoitomatkoille tarvitaan väkisinkin. Kuka oikeasti kävelisi 3 km hoitomatkaa 3-vuotiaan kanssa tunnin joka aamu??

 

[QUOTE="vieras";23816658]Meillä se toimii siten, että lapsi on oppinut siihen, että ne yhteiset lenkkeilyt ovat perheen yhteistä aikaa. Lenkkeillessä ehtii keskustella rauhassa kainelaista, seurata luontoa yms. Meillä nuo yli 10 km lenkkeilyt ovat useinmiten geokätköilyreissuja, joten siellä kätkön läheisyydessä sitten liikutaan, kiipeillään ja etsitään kätköä yhdessä ja kun se on löytynyt lapsi palaa rattiasiin, kun tietää että edessä on pitempi matka. Se toimii myös siten, että lapsi ei oletakaan, että mentäisiin autolla mihinkään, ellei ole ihan pakko.[/QUOTE]

Tuo kuulostaa kivalta ja selittääkin paljon. Tarkoitan, että lapsi siis jaksaa sitten taas istua aloillaan, kun pääsee välillä kiipeilemään Kiitos kun vastasit asiallisesti, kysyin ihan aidon kiinnostuneena (kun en itse saanut omiani enää pienestä millään rattaisiin).

 

Tuo kuulostaa kivalta ja selittääkin paljon. Tarkoitan, että lapsi siis jaksaa sitten taas istua aloillaan, kun pääsee välillä kiipeilemään Kiitos kun vastasit asiallisesti, kysyin ihan aidon kiinnostuneena (kun en itse saanut omiani enää pienestä millään rattaisiin).

Ole hyvä vain. Ei meidänkään lapsi (hän on siis 3,5- vuotias tällä hetkellä) rattaisiin muilla reissuilla suostu, kauppaan mennään kävellen, päiväkodista tullaan kävellen pois (aamulla kyllä unenpöpperöisenä viel mielellään istuu), shoppailureissut hoidetaan kävellen, paitsi korkeintaan paluumatka, jos on päiväuniajasta kyse. Mutta noille retkille ja aamukävelyille päiväkotiin pidetään rattaat mukana vielä pitkään. Autoon tuo lapsi ei menisi kirveelläkään.

 

Kyllä se mielestäni näyttää aika erikoiselta jos yli 3 -vuotiasta kuskataan rattaissa. Ei sille mitään voi. Ja kun on törmännyt vielä siihen ilmiöön, että lapset on n. 5 -vuotiaina rattaissa bussiin astuttaessa, niin oikeastaan surkuhupaisaa. Ison lapsen jalat solmussa, mutta kun ilmaiseksi pitää matka saada... Kun on päästy ulos lapsi suorastaan ryntää pois "vankilastaan".

 

Eikö muiden 3-vuotiaat nuku päiväunia ollenkaan, meillä kun usein lähdetään esim. keskustassa käymään, niin tuo isompikin nukahtaa rattaisiin ja nukkuu siis pienet unet siinä.
Ja toisekseen jos minä haluan käydä keskustassa kiertelemässä, niin mun on otettava molemmat lapset mukaan ja ei tuo vajaa 3v todellakaan jaksa kävellä koko matkaa ja siinä menisi ihan liian kauan ja usein kun kotiin tullaan kauppakassien kanssa, niin ei siinä voi alkaa haahuilemaan, vaan pitää tulla ihan ripeästi, ettei ostokset liikaa lämpene tai pakasteet sula, niin lapset kyllä istuu rattaissa.

 

Miksi et ANTAISI? Onko se istuminen jotenkin väärin??

Lapsi oppii laiskaksi. Esim. kilsa lähikauppaan ja takaisin on niin lyhyt matka, että mun +- 3 v kävelisi sen kyllä.

Lapset kuulemma liikkuvat nykyään liian vähän, ja sen näkee monesta. Ei ole totuttu kävelemään, ja kun pitäisi kävellä niin se on joko yhtä kitinää ja rutinaa, tai päättömästi sinkoilua.

 

4-5v ei enää.

 

[QUOTE="kyllikki";23816642]Meillä vajaa 5 vuotiaalla lapsella edelleen rattaat käytössä. Lapsi on motorisesti erittäin taitava ja jaksaa hyvin. Kuitenkin kehitysvamman takia ei minkäänlaista vaarantajua tai itsesuojeluvaistoa. Kaupat, vilkas liikenne, paikat missä paljon ihmisiä, lapsi on rattaissa. Me ollaan näitä erityisperheitä joita muut katsoo nenänvartta pitkin ja siunailee että iso lapsi on polvet suussa rattaissa ja kun on selvästi ihan terve Kyllä välillä ahdistaa kun näkee katseet selässä, mutta ei voi mitään. Joskus haluaisi että otsassa lukisi: lapseni on kehitysvammainen vaikka näyttää normaalilta.[/QUOTE]

Mä voin ymmärtää teidän tilanteen täysin.
Meillä ollaan "vasta/jo" 2v10kk ja lapsi näyttää n. vuoden vanhemmalta kuin onkaan. Istuu rattaissa lähes polvet suussa, mutta rattaita on pakko käyttää. Jos otan hänet pois rattaista, lapsi lähtee juoksemaan sinne minne nenä osoittaa eikä kuule eikä näe enää sen jälkeen mitään. Itsesuojeluvaisto siis puuttuu täysin ja todellakin juoksee vaikka auton alle.
Olen vakavasti miettinyt valjaitakin että päästäisiin käymään edes lähikaupassa ilman rattaita, mutta toistaiseksi menemme näin. Voin vain kuvitella mitä mummot silloin päivittelisivät kun jo nyt tarjoamme päivittelemisen aihetta...

Tutkimuksia odotellessa, ne koittavat vihdoin syksyllä.

 

Lapsi oppii laiskaksi. Esim. kilsa lähikauppaan ja takaisin on niin lyhyt matka, että mun +- 3 v kävelisi sen kyllä.

Lapset kuulemma liikkuvat nykyään liian vähän, ja sen näkee monesta. Ei ole totuttu kävelemään, ja kun pitäisi kävellä niin se on joko yhtä kitinää ja rutinaa, tai päättömästi sinkoilua.

Peesi. Moni perustelee raittaiden käyttöä isommalla lapsella sillä, että kun se muuten säntäilisi sinne tänne (tätä käyttävät etenkin monikkovanhemmat, ymmärrettävästä syystä...). MUTTA KUN miten ne lapset oppivat kulkemaan asiallisesti sieltä rattaista käsin? Meidän kaksoset oppivat tosi pian liikennesäännöt, tien ylitykset, vihreät ja punaiset jne kun vain lähdettiin kävelemään itse. Hienosti pysähtyvät ennen autotien ylitystä ja katsovat autoja (3,5 v). Itse asiassa tuntuvat ihan kilpailevan tässä keskenään, kumpi osaa paremmin.

Ja kävelemään pitää tosiaan totutella, onhan se vaikka 500 metriäkin paha matka jos ei sitä ole ennen kokeillut. Ihan oikeasti lapset kyllä jaksavat ja osaavat, kun vain vanhemmat antavat

 

Ei kai sille ole yksiselitteistä ikärajaa, rattaiden käyttöön vaikuttavat mielestäni myös sellaiset seikat kuten liikuttujen matkojen pituus ja vaarallisuus- ja kiireellisyysaste.

 

Miten hyvin se "liikunnallisen elämäntavan esittely" on sitten onnistunut, jos vielä 4-v. kuitenkin tyytyväisenä istuu rattaissaan? Älä hikeenny, esitän retorisen kysymyksen tarkoittamatta arvostella - varmaan kannustatte häntä liikkumaan paljon toisaalla. Mutta siis MITEN liikunnallisen lapsen saisikaan pysymään rattaissa edes 3-v:nä, I only wonder. Kai siinä on enemmän kyse temperamenttieroista sitten?

Liikunnallinen lapsihan ei suinkaan tarkoita samaa kuin keskittymisvaikeuksista kärsivä tai adhd-ongelmainen lapsi. Meidän liikunnallinen lapsi kyllä on 4 vuotiaana malttanut istua kun tilanne vaatii, autossa, rattaissa, penkilläkin. Meillä tosiaan tuota liikuntaa harrastetaan päivässä aikuiset 2 tuntia ja lapsi leikkii päiväkodissa, sen lisäksi arkisin lapsi pyöräilee päiväkotiin aamulla tai kävelee, ja takaisin. Viikonloppusin lapsi kävelee leikkipuistoon, kaupoilla hän aina kävelee. mutta silti hän istuu juoksurattaissa kun tilanne vaatii, eli me aikuiset haluamme vetää kovan juoksutreenin, mihin ei sovi lapsentahtiin tepastelu, vaan meno on kovaa. Ja uskokaa tai älkää liikunnallinen nelivuotiaamme nauttii näistä reissusita joka kerta. Sen lisäksi, että hän köröttää rattaissa ilmeisesti monen mielestä passsiivisena , hän osaa uida, luistella, pyöräillä, pelata monia pallopelejä, hän juoksee määränsä verran jo aika lujaa ja jaksaa kävellä kyllä helposti 4km putkeen. Silti hän muös malttaa istua kun tilanne vaatii, kotona ruokapöydässä, mummon autossa, pyörän kyydissä, juoksurattaissa. Ehkä juuri siksi, että hän saa päivässä niin paljon virikkeitä ja tekemistä , ettei häntä se reilun tunnin istuminen juoksurattaissa kiusaa. Usein hällä on siellä kirjoja mukana joita katselee samalla Se on ihan meidän rutiini se.

 

mulla kaveri lykkää tuplissa 7 ja 4 vee poikiansa. Eikä puhettakaan että ois motoriikka kunnossa, enkä todellakaan ihmettele. Ne rattaatki näyttää olevan jo niin viimeisen mutterin varassa että eiköhän ne kohta hajoo niin pääsee poikaset kävelyn makuun

 

Noh.. eiköhän se 3v. kulkis pyörän kyydissä pidemmät matkat ja sitten kävellen ne lyhyemmät. Talvea vasten on jo kasvanut ja jaksaa varmasti kävellä sitten muutaman kilometrin reissut. Mutta jos kävelymatkaa tulee enemmän, niin ostaisin esim. brio ponyt.

Meillä esikoinen jätti rattaat ennen 3 vuoden ikää ja oli tosi reipas kävelemään. Keskimmäinen oli 3v. kun kuopus syntyi ja en hommannut tuplia enää heille. Mutta niitä olisin todella tarvinnut, tyttö nukahteli seisomalautaan kerhoreissuilla kun kuopus nukkui vaunuissaan. Kesällä on helppoa kun pienempikin lapsi voi kulkea pyörällä, mutta talvella pitäisi sitten tallustaa toppatamineissaan vaikka minne. Katsos kun ainakin täällä kaupungissa pyörätiet hiekoitetaan ja pulkkaa on mahdoton silloin käyttää.

 

Aika asiatonta esittää, että jos 3-v. punkee "minä itse"-mentaliteetilla rattaista kävelemään, olisi kyseessä jotenkin keskittymishäiriöinen tai adhd-lapsi. Ei sellaista diagnoosia ihan sen pohjalta rakenneta, että lapsi jaksaa toista tuntia istua rattaissa aloillaan.

Ryysyrannan rinsessa sen sijaan heitti illan parhaan ... voin kuvitella näyn!

 

Ostaisin potkupyörän tai ihan 12" pyörän apurenkailla. Tosin jos kulkisin paljon pitkiä matkoja kävellen, hankkisin käytetyt rattaat. Meillä on koettu hyväksi pyöräperäkärry kolmevuotiailla. Nelivuotiaskin istuu vielä vielä pitkiä matkoja.

 

Ryysyrannan rinsessa sen sijaan heitti illan parhaan ... voin kuvitella näyn!

Minun ei tarvi edes kuvitella. Meillä tuo kohta 5v tyttö toisinaan aamulla päiväkotiin mennessä istuu 6v veikan vieressä tuplarattaissa jos isi on heitä viemässä...

 

mulla kaveri lykkää tuplissa 7 ja 4 vee poikiansa. Eikä puhettakaan että ois motoriikka kunnossa, enkä todellakaan ihmettele. Ne rattaatki näyttää olevan jo niin viimeisen mutterin varassa että eiköhän ne kohta hajoo niin pääsee poikaset kävelyn makuun

Minun kaveri vei kaksosensa eskariin rattailla. Arvatkaa vain sitä kuittien määrää.... Lapsiraasut. Mutta kun ne oli kaksoset, niin pitihän ne tukea sinne kaksostenrattaisiin samanlaisine vaatteineen.

Toinen oppi ajamaan pyörällä tokaluokalla. Toinen oppi ekaluokan aikana. Miettikää, minkälaista on opetella pyöräilyä 9-vuotiaana 24" pyörällä kavereiden ihmetellessä, että miksi et kulje pyörällä ja miksi et osallistunut luokan pyöräretkeen.

Kyllä teki hallaa tuo paapominen.

 

Minun ei tarvi edes kuvitella. Meillä tuo kohta 5v tyttö toisinaan aamulla päiväkotiin mennessä istuu 6v veikan vieressä tuplarattaissa jos isi on heitä viemässä...

Erityislapsista tässä ei taidettu puhua.

 

[QUOTE="vieras";23817859]Erityislapsista tässä ei taidettu puhua.[/QUOTE]

Kaikkien lasten erityisyys ei näy päällepäin ja kyllähän tuossakin sanottiin ettei niiden lasten motoriikka ole kunnossa.

Näin itsekin jokuseen kertaan olen törmännyt siihen oletukseen että meidän lapsilla on motoriikassa vikaa nimenomaan siksi että rattaat on käytössä.



muoks. pointti näissä lienee se että se iso lapsi rattaissa on siis ohikulkevan silmiin naurettava näky, vaikkei ohikulkija kyseistä lasta edes tunne. Mutta onko se 6-7v lapsi sitten pyörätuolissa yhtä naurettava näky kuin brion ponyissa? Näyttääkö se pyörätuolissa lasta työntävä vanhempi yhtä laiskalta ja saamattomalta kuin se rattaita työntävä?