Minkälainen nainen ei halua lapsia?

Minä taidan olla juuri sellainen, joka ei ikimaaimassa olisi lapsia halunnut. Raskaus varmistui kuitenkin vasta lähempänä 20. raskausviikkoa, joten eipä tässä paljon vaihtoehtoja ollut: mä olen siis melko ura- ja opiskelukeskeinen, melko itsekäs, kova juhlimaan ja monella tavalla kovin naiivi.

Lapset eivät siis kuuluneet missään vaiheessa tulevaisuuden suunnitelmiin, ja täytyy myöntää, etten jaksa olla kovinkaan innoissani raskaudestani. Lähinnä ahdistun sellaisista asioista kuin yksilöllisyyden ja oman tilan menettämisestä. Minusta lapsen saaminen ei tunnu lainkaan normaalilta, vaan hetkittäin jopa pahalta unelta.

SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI LAPSEN ANTAMISTA ADOPTIOON. Saat jatkaa elämääsi ilman ahdistusta ja vaativaa olentoa, joka tulee surulliseksi, kun huomaa, että kukaan ei häntä odottanut ja se kaikista rakkain äitikin vaan pitää vaivana.
Anna lapsellisi siis mahdollisuus hyvään elämään ja anna hänen oppia rakastamaan ihmistä, joka hänestä välittää.

Mistä tuollainen asenne kumpuaa? Se, ettei lapsi ole suunniteltu, eikä alunperin toivottukaan, merkitsee sinusta automaattisesti sitä, etten osaa kohdella lastani inhimillisesti. Minä tiedän, että minulla on tarpeelliset valmiudet lapsen kasvattamiseen, mutta tässä kaikessa on vain äärimmäisen paljon sulateltavaa.

Kohtaan työssäni (olen viittä vaille valmis sosiaalityöntekijä ja jo valmis äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja) päivittäin kaltoin kohdeltuja lapsia ja tiedän, että olen tarpeeksi tasapainoinen lapsen saamiseen. Minulla ei ole sellaisia psykososiaalisia vaikeuksia, jotka rajoittaisivat mahdollisuuksiani huolehtia lapsesta: raskausuutinen on vain melko uusi, enkä ole mitenkään ehtinyt sopeutumaan ajatukseen.

 

Mun entinen kaveri ei ikinä halua lapsia, koska vihaa pikkuihmisiä. Meidän kaveruus on ollut historiaa siitä lähtien kun mun esikoinen syntyi.

 

Kummallisia mielipiteitä täällä, kumman ehdottomia äitien puolelta. Minäkin olen äiti, mutta en vaadi ketään kertomaan syitä miksi ei halua lapsia. Ajattelen, että kaikkien ei ole pakko. En näe mitään pahaa siinä, että haluaa olla vapaampi kuin mitä perhe-elämää viettävät ovat. En näe mitään pahaa siinäkään, että joku saattaa ehkä olla naiivi tai vastuunpakoilija. Harva kuitenkaan on, minä tunnen monta lapsetonta ihmistä jotka ottavat kyllä vastuuta elämän muilla osa-alueilla.

Olen kuitenkin ehkä outo äiti, sillä en korota itseäni muiden yläpuolelle siksi, että olen nainen jolla on lapsia. Vastuu lapsesta EI tullut minulle shokkina päin naamaa, vaan otin sen tyynenä vastaan. Saan iloa lapsestani, mutta hän ei ole elämäni ainoa ilo ja ylpeydenaihe! En myöskään kokenut imetysaikaa sitovana, enkä koe että olisin muuttunut kovinkaan paljon. Minulla on lapsi, se on uusi asia mutta kaikki muu on ennallaan: kiinnostuksen kohteeni, harrastukseni, luonteeni, huumorintajuni, menneisyyteni.

En ymmärrä miten joku voi pitää itseään parempana ihmisinä jos on äiti. Siinä on jotain ahdistavaa ja kieroa.

Enkä myöskään ymmärrä miksi kaikkien pitäisi pitää lapsista. Minä en pidä kuin harvoista ja valituista, suurin osa lapsista on samaa massaa mitä aikuisetkin ovat. Lapsissa ei ole mitään ihmeellistä verrattuna aikuisiin, ei mitään tutustumisenarvoista sellaiselle, joka ei halua lapsiin tutustua =)

 

Minä taidan olla juuri sellainen, joka ei ikimaaimassa olisi lapsia halunnut. Raskaus varmistui kuitenkin vasta lähempänä 20. raskausviikkoa, joten eipä tässä paljon vaihtoehtoja ollut: mä olen siis melko ura- ja opiskelukeskeinen, melko itsekäs, kova juhlimaan ja monella tavalla kovin naiivi.

Lapset eivät siis kuuluneet missään vaiheessa tulevaisuuden suunnitelmiin, ja täytyy myöntää, etten jaksa olla kovinkaan innoissani raskaudestani. Lähinnä ahdistun sellaisista asioista kuin yksilöllisyyden ja oman tilan menettämisestä. Minusta lapsen saaminen ei tunnu lainkaan normaalilta, vaan hetkittäin jopa pahalta unelta.

SUOSITTELEN LÄMPIMÄSTI LAPSEN ANTAMISTA ADOPTIOON. Saat jatkaa elämääsi ilman ahdistusta ja vaativaa olentoa, joka tulee surulliseksi, kun huomaa, että kukaan ei häntä odottanut ja se kaikista rakkain äitikin vaan pitää vaivana.
Anna lapsellisi siis mahdollisuus hyvään elämään ja anna hänen oppia rakastamaan ihmistä, joka hänestä välittää.

Mistä tuollainen asenne kumpuaa? Se, ettei lapsi ole suunniteltu, eikä alunperin toivottukaan, merkitsee sinusta automaattisesti sitä, etten osaa kohdella lastani inhimillisesti. Minä tiedän, että minulla on tarpeelliset valmiudet lapsen kasvattamiseen, mutta tässä kaikessa on vain äärimmäisen paljon sulateltavaa.

Kohtaan työssäni (olen viittä vaille valmis sosiaalityöntekijä ja jo valmis äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja) päivittäin kaltoin kohdeltuja lapsia ja tiedän, että olen tarpeeksi tasapainoinen lapsen saamiseen. Minulla ei ole sellaisia psykososiaalisia vaikeuksia, jotka rajoittaisivat mahdollisuuksiani huolehtia lapsesta: raskausuutinen on vain melko uusi, enkä ole mitenkään ehtinyt sopeutumaan ajatukseen.

En minäkään nauttinut raskaudestani, en odottanut innolla sitä että lapsi nostetaan rinnalle ja ah autuutta Olin aika ahdistunut siitä miten toinen tosiaan vie minun oman, henkilökohtaisen tilani. Mutta ei siinä kuitenkaan ihan niin käynyt, ja niin kuin aiemmassa viestissä sanoin, pysyin omana itsenäni.

Olen hyvä äiti, ja sinustakin tulee loistava äiti. Ainakin olet realisti, mikään ei ehkä tule yllätyksenä ja äitiyden negatiivisetkin tunteet osaat aivan varmasti käsitellä kuin vettä vain =)

 

Meistä se oli muuten mies, joka niitä lapsia enemmän halusi. Olen aika vapaudenkaipuinen ihminen, joten ajatus omasta lapsesta hieman kauhistutti. No, mieheni onneksi ymmärtää tätä puoltani ja antaa minulle tilaa, kun sitä tarvitsen.

 

Mun mielestä se on jotenkin outoa, en voi sille mitään. Lasten tekeminen ja haluaminen on kuitenkin niin normaalia, että vähän sama kuin se, että ihmisellä ei olis ollut kuin vain lyhyitä seurustelusuhteita elämässään? Ymmärrän ehkä paremmin tilanteet, joissa mies ei halua lapsia, mutta jos nainen ei niitä halua niin...en mä tiedä, ei se vaan oo sama asia. Mitä mielikuvia teille tulee sellaisista naisista? Sitoutumiskammoisia? Naiiveja? Itsekkäitä? Urakeskeisiä? Eivät ole vielä löytäneet itseään? Tai sitten vain ei ole sopivaa miestä vielä löytynyt? Olisi mielenkiintoista tietää.

Musta on tosi hyvä että kaikki eivät halua lapsia. Huonompi homma on se, että nainen "tekee" lapsia, koska niin "kuuluu tehdä" eikä ole lapsien etu sellainen ollenkaan.

 

Ehkä nämä naiset, jotka eivät halua lapsia pelkäävät, että elämä jää elämättä lasten takia. Ehkä ajatellaan, että saadaan omaan elämään enemmän hedonistisia nautintoja lapsettomana ja ajatellaan, että sitä kautta saavutetaan onnellisempi elämä, jossa on enemmän mahdollisuutta valintoihin kuin lapsien kanssa.

Tietynlainen putkinäköisyys on vallannut ison joukon ihmisiä erityisesti materiaalisessa yltäkylläisyydessä elävissä länsimaissa. Ei osata nähdä asioita laajemmassa perspektiivissä nähdään vain se oma valinta. Halutaan olla ainutlaatuisia ei haluta, että oman itsen kaltaisia ihmisiä on enää seuraavassa sukupolvessa.

Halutaan halveksua elämää ja ihmiskunnan mahdollisuuksia ratkaista ongelmia. Tämä toistuu usein lausahduksina "meitä on jo muutenkin liikaa täällä", "en halua olla aiheuttamassa yli kansoitusta". Ehkä kysymyksessä on jonkinlainen toivottomuus tulevaisuuden suhteen en halua, että lapseni kärsivät kun maailma kumminkin tuhoutuu tulevaisuudessa tms...

Jos joku ei oikeasti halua lapsia niin en minä heitä kuitenkaan kirkonkiroukseen asettaisi.

 

sellainen nainen, jolla ei ole isäksi sopivaa miestä

 

On monia syitä olla haluamatta lapsia, eikä se kuulu kenellekään ulkopuoliselle mitä nainen elämässään tekee, niin kauan kuin ei mitään rikollista.
On sairauksia, henkisiä ja fyysisiä jotka altistavat odotusaikana äidin hengen vaaraan. On myös erittäin tunnollisia naisia jotka ovat sitä mieltä etteivät soveltuisi äidiksi. On karuja lapsuudenmuistoja jotka ovat aiheuttaneet varmuuden siitä että joku ei lainkaan halua perhettä.
Mielestäni jokaisen päätöstä asiasta pitää kunnioittaa . Ei se loppujen lopuksi ole hassumpi päätös ettei halua lapsia. Silloin voi tehdä kaikenlaista muuta eikä tarvitse kantaa vastuuta kenestäkään. Ei potea huonoa omaatuntoa tai unettomia öitä.

 

Minä en halua lapsia. En vain halua. Kummilapseni ovat minulle rakkaita, mutta heitäkään en jaksa kovin pitkään. Mieheni kyllä haluaisi lapsia, ja meillä on takana kaksi vahinkoraskautta joista toinen päättyi keskenmenoon ja toinen ennenaikaiseen synnytykseet. Kuolleita lapsiammekin suren vain mieheni puolesta, hänelle poikiemme menehtyminen vain päivien ikäisinä oli kova paikka. Minulle se oli lähinnä helpotus.

 

Lapsettomuus on ekologinen valinta. Itse en voisi niin tehdä ja minulla onkin kolme lasta. Jotkut tekevät enemmän ja jotkut vähemmän.

 

Mun mielestä se on jotenkin outoa, en voi sille mitään. blaablaa

Valehtelet. Heti kun nainen on 40 + tai 45 + tai enemmän, sä et enää olekaan tuota mieltä!

 

Ehkä nämä naiset, jotka eivät halua lapsia pelkäävät, että elämä jää elämättä lasten takia. Ehkä ajatellaan, että saadaan omaan elämään enemmän hedonistisia nautintoja lapsettomana ja ajatellaan, että sitä kautta saavutetaan onnellisempi elämä, jossa on enemmän mahdollisuutta valintoihin kuin lapsien kanssa.

Tässä onkin oikein oiva esimerkki stereotypioista. Voi hyvää päivää mitä potaskaa...

 

Minä en tiedä, haluanko ollenkaan lapsia. Ajauduin tännekin keskustelemaan ihan muista asioista. En ole sitoutumiskammoinen ainakaan, koska olen ollut mieheni kanssa yli 10 vuotta yhdessä. Mieskään ei tiedä, haluaako lapsia ollenkaan. Ei se vaan ole meille tuntunut mitenkään "pakolliselta" koskaan.

Ymmärrän, mutta olisiko sullakin tässä taustalla se, että et ole päässyt olemaan tarpeeksi lasten kanssa, eli tietämättömyys. Ja voihan sitä olla yhdessä vaikka kuinka kauan, mutta ehkä se on sitten sitoutusmikammoisuutta lapseen, se on kuitenkin eri asia. Ei haluta ottaa vastuuta.

Tai sitten on ollut liikaa lasten kanssa. Mun mielestä "ei haluta ottaa vastuuta" on hyvä asia. Miksi kaikkien pitäisi tykätä lapsista???? Rakastan toki omiani ylikaiken ja heidän kanssa on kiva jakaa elämää. Mutta en kuuna päivänä lähtisi lastentarhaan töihin ja ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka haluavat elää aikuisten elämää.

Peesi.

Mun elämä ei olisi kaatunut jos en olisi lapsia saanutkaan, uskon että lapseton elämäkin voi olla rikasta, hyvää ja rakastavaa.

 

mulla yks kaveri ei oo tehny lapsia siksi ku pelkää niin kovaa synnytyskipuja. OIkeesti, niin hän kertoi mulle.

 

Tässä onkin oikein oiva esimerkki stereotypioista. Voi hyvää päivää mitä potaskaa...

Tässä ketjussahan kysyttiin millainen sinun mielestäsi on nainen, joka ei halua lapsia. Ei tässä ketjussa käsketty arvostelemaan toisten mielipiteitä. Miksi sinulla on noin kova tarve mitätöidä toisten mielipiteitä? Saathan sinäkin kuvitella paljon lapsia haluavista naisista mitä tahansa.

Minun mielestäni nainen joka ei halua lapsia on jollakin tavalla tunnekylmä, ei ainakaan eläinrakas tai ihmisystävällinen, jollakin tavalla viallinen. Viallisuudella tarkotan sitä, että ei halua lapsia esim. perinnöllisten sairauksiensa takia tai ei kykene tulemaan raskaaksi. Lisäksi tulee mieleen itsekkyys ja se, että lapsettomaksi haluava nainen ei oikein ole sinut itsensä kanssa.

Mieleen tulee myös miesmäisesti ajatteleva uraohjus, joka haluaa ylisuunnitella ja ylihallita elämänsä jokaista vaihetta pikkutarkasti. Lapset vain jäävät hankkimatta, koska kalenterin mihinkään vaiheeseen ei ole saanut mahtumaan aikaa lapsia varten.

 

järkevät? :xmas:

Täysi peesi!

Ja jos on itserakas, niin eikö ole parempi olla tekemättä lapsia??
Ei luulisi olevan keneltäkään pois jos joku ei halua lapsia, kateellisuus se näkyy tekevän kummallisia ajatuksia...

 

Tässä onkin oikein oiva esimerkki stereotypioista. Voi hyvää päivää mitä potaskaa...

Tässä ketjussahan kysyttiin millainen sinun mielestäsi on nainen, joka ei halua lapsia. Ei tässä ketjussa käsketty arvostelemaan toisten mielipiteitä. Miksi sinulla on noin kova tarve mitätöidä toisten mielipiteitä? Saathan sinäkin kuvitella paljon lapsia haluavista naisista mitä tahansa.

Minun mielestäni nainen joka ei halua lapsia on jollakin tavalla tunnekylmä, ei ainakaan eläinrakas tai ihmisystävällinen, jollakin tavalla viallinen. Viallisuudella tarkotan sitä, että ei halua lapsia esim. perinnöllisten sairauksiensa takia tai ei kykene tulemaan raskaaksi. Lisäksi tulee mieleen itsekkyys ja se, että lapsettomaksi haluava nainen ei oikein ole sinut itsensä kanssa.

Mieleen tulee myös miesmäisesti ajatteleva uraohjus, joka haluaa ylisuunnitella ja ylihallita elämänsä jokaista vaihetta pikkutarkasti. Lapset vain jäävät hankkimatta, koska kalenterin mihinkään vaiheeseen ei ole saanut mahtumaan aikaa lapsia varten.

Tuntemani lapsettomat ovat erittäin eläinrakkaita, se ettei halua IHMISlapsia ei poissulje sitä etteikö voisi haluta paljon eläinlapsia.

Hmm, uraohjus, itsekäs, elämää ylisuunnitteleva ja ylihallitseva, tunnistin jokaisen piirteen itsessäni ja olen niistä erittäin ylpeä Mitä pahaa on esimerkiksi itsekkyydessä?

No, jäi ne lapset sitten tekemättä kun ikääkin on lähemmäs 40, mutta eipä asia kyllä mitenkään harmitakkaan.

 

Mä en halua lapsia ja sillä selvä. Ei mun tarvitse sitä sen kummemmin kenellekään perustella tai selitellä.
Enkä pidä itseäni mitenkään outona tai epänormaalina.
Ja olen erittäin naisellinen nainen, ulkonäöltäni ja muutenkin. Naiseus ja äitiys on kaksi täysin eri asiaa.

 

Ehkä nämä naiset, jotka eivät halua lapsia pelkäävät, että elämä jää elämättä lasten takia. Ehkä ajatellaan, että saadaan omaan elämään enemmän hedonistisia nautintoja lapsettomana ja ajatellaan, että sitä kautta saavutetaan onnellisempi elämä, jossa on enemmän mahdollisuutta valintoihin kuin lapsien kanssa.

Tietynlainen putkinäköisyys on vallannut ison joukon ihmisiä erityisesti materiaalisessa yltäkylläisyydessä elävissä länsimaissa. Ei osata nähdä asioita laajemmassa perspektiivissä nähdään vain se oma valinta. Halutaan olla ainutlaatuisia ei haluta, että oman itsen kaltaisia ihmisiä on enää seuraavassa sukupolvessa.

Halutaan halveksua elämää ja ihmiskunnan mahdollisuuksia ratkaista ongelmia. Tämä toistuu usein lausahduksina "meitä on jo muutenkin liikaa täällä", "en halua olla aiheuttamassa yli kansoitusta". Ehkä kysymyksessä on jonkinlainen toivottomuus tulevaisuuden suhteen en halua, että lapseni kärsivät kun maailma kumminkin tuhoutuu tulevaisuudessa tms...

Jos joku ei oikeasti halua lapsia niin en minä heitä kuitenkaan kirkonkiroukseen asettaisi.

Liikakansoitus ei muuten ole mikään subjektiivinen kokemus, tai halveksuntaa ihmiskunnan mahdollisuuksia kohtaan, vaan fakta ja perussyy ongelmiin. Saa kuvan, että vähättelet liikakansoituksen merkitystä .Ennen kuin mikään kehitteillä olevista ratkaisuista tulisi toimimaan oikeasti, täytyy väkiluvun tasoittua.


Uusiutumattomia resursseja ei voi repiä tyhjästä määräänsä enempää, eikä uusiutuviakaan. Joo, toki on teknologian avulla ratkaisuja kehitteillä esim. polttoaineisiin, mutta se, mikä täytyy korjata, on perussyy eli liikakansoitus.

Teknologia on siirtymävaiheen ensiapua, joka pitemällä tähtäimellä vain sysää ongelmat eteen päin ja saa ne kumuloitumaan.

Että kyllä se on ihan pätevä "syy" olla hankkimatta lapsia, jos sille nyt joku syy ja oikeutus täytyy edes keksiä.

 

Liikakansoitus ei muuten ole mikään subjektiivinen kokemus, tai halveksuntaa ihmiskunnan mahdollisuuksia kohtaan, vaan fakta ja perussyy ongelmiin. Saa kuvan, että vähättelet liikakansoituksen merkitystä .Ennen kuin mikään kehitteillä olevista ratkaisuista tulisi toimimaan oikeasti, täytyy väkiluvun tasoittua.

Liikakansoitus ei ole mikään syy ainakaan Suomalaiselle jättää lapsia hankkimatta, koska väestöennusteen mukaan eurooppalaisia ja Suomalaisia on 30v päästä vähemmän kuin nykyään. Olisi Suomalaistenkin etu, että väestön ikääntyminen hoidettaisiin syntyvyyttä lisäämällä eikä maahanmuutolla.

Vaikka Eurooppalaiset lopettaisivat kokonaan lisääntymisen ja kuolisivat sukupuuttoon tarkoittaisi se vain sitä, että ajan kanssa täällä asuvat ihmiset korvaantuvat Islamin uskoisilla, jotka lisääntyvät tehokkaammin. Tämä ilmeisesti on tiettyjen piirien tarkoituskin, koska he ajavat sukupuuttoon kuolemisen uhallakin omia mielipiteitään yhteiskunnassa.

Kyllä minä ainakin olen sen verran ylpeä omista Suomalaisista ja eurooppalaisista juurista, että lasten saaminen oli minulle itsestäänselvyys. Minulle onkin ollut täysin selvää, että minun sukuni ei tule kuolemaan sukupuuttoon ainakaan vielä tässä sukupolvessa. Muutenkin elämi on rikkaampaa kun saan viettää aikaa lasteni kanssa. On hienoa kun saa kuluttaa rahaa omien lasten hyvinvointiin pelkästään itseni sijaan. Ei sitä tietenkään lapsettomalle ihmiselle pysty selittämään mitä lapset merkitsevät, mutta ehkä joku päivä tajuat mistä puhun.

 

Minulla ei ole lapsia, koska silloin kun olin vielä terve ja riittävän nuori ei ollut elämässäni miestä, jonka kanssa niitä tehdä. Halusin lapsia ja täysin itsekkäistä syistä; halusin jonkun tuhisemaan kainalooni, jonkun josta etsiä omia ja miehen piirteitä, jonkun jonka kehitystä seurata ja jonkun joka kävisi katsomassa minua vanhainkodissa. Niin vain ei käynyt. Nyt minun kainalossani tuhisee avomiehen lapset. Kun olin lapseton ja miehetön, tunsin olevani joidenkinperheellisten silmissä toisenlaatuluokan nainen. Nyt olen melkein ihminen. Ja silti olen sama ihminen.

 

Minun mielestäni nainen joka ei halua lapsia on jollakin tavalla tunnekylmä, ei ainakaan eläinrakas tai ihmisystävällinen, jollakin tavalla viallinen. Viallisuudella tarkotan sitä, että ei halua lapsia esim. perinnöllisten sairauksiensa takia tai ei kykene tulemaan raskaaksi. Lisäksi tulee mieleen itsekkyys ja se, että lapsettomaksi haluava nainen ei oikein ole sinut itsensä kanssa.

Mieleen tulee myös miesmäisesti ajatteleva uraohjus, joka haluaa ylisuunnitella ja ylihallita elämänsä jokaista vaihetta pikkutarkasti. Lapset vain jäävät hankkimatta, koska kalenterin mihinkään vaiheeseen ei ole saanut mahtumaan aikaa lapsia varten.

Voin kertoa, että ainakin yksi lapsettomaksi omasta tahdostaan jäävä ei sovi tuohon mielikuvaan. Pidän ihmisistä, lapsista siis yhtälailla kuin aikuisista, ja olen rakastava täti sisarusten muksuille. Mitään lapsenhankkimista estäviä sairauksia ei ole, eikä itsetuntemuksessakaan ole vikaa. Itseasiassa juuri itsetuntemus on auttanut minua ymmärtämään sen, että äitiys ei ole minun juttuni.

Olen perinteisellä naisvaltaisella alalla, yliopistokoulutus löytyy mutta uraa ei. Koen kyllä työni kiinnostavana ja pidän mielekästä työtä tärkeänä asiana. Läheiset ihmiset (aviopuoliso, sisatukset lapsinen, vanhemmat, ystävät perheineen) ja tasapainoinen elämä merkitsevät minulle paljon.

Veikkaanpa, että suuri osa vapaaehtoisesti lapsettomaksi jäävistä ei oikein sovi stereotypioihin. Yhtään sen enempää kuin kaikki äiditkään sopisivat pullantuoksuisen mamman rooliin.

 

Auts, lainaus meni pieleen. Toivottavasti tuosta saa selville mikä on minun tekstiäni.

 

järkevät? :xmas:

Täysi peesi!

Ja jos on itserakas, niin eikö ole parempi olla tekemättä lapsia??
Ei luulisi olevan keneltäkään pois jos joku ei halua lapsia, kateellisuus se näkyy tekevän kummallisia ajatuksia...

Mä en oikeen ymmärrä miksi ihminen ei saisi olla lapseton omasta halustaan. Kaikki ei vain halua lapsia ja olisi todella typerää "tehdä" lapsi sen takia, että niin kuuluu tehdä.

Sehän ei tosiaan ole pois keneltäkään jos joku ei halua lapsia.