Olipas tästä tullut pitkä ja mielenkiintoinen juttu..
Käymme tapaamassa lasteni isää perhetapaamisissa, tila on perus yksiön kokoinen eikä siellä ole vartijoita, saamme olla keskenäämme 5h. Lapsille tämä on tärkeää, he eivät ilman ilman minua sinne pääsisi, toinen vaihtoehto on sossutäti, mutta sitä ei kuulemma kukaan (edes ammattilainen) suosittele, tunnelma muuttuu kuulemma kokonaan.
Hän on siis ex-mieheni, mutta on myös yhdessäoloaikanamme ollut vankilassa... Itse olen koulutettu normaali ihminen, jolla kyllä on toivottoman huono itsetunto, kun en osaa vieläkään päästää kokonaan irti rikollisesta, jotenkin säälin häntä ja onhan hän lapsieni isä.... Kukaan tuttavistamme (ystävät ovat eriasia) eivät tiedä tästä, he luulevat että olen ollut jo vuosikausia yh ja arvostavat minua kovasti, että jaksan yksin pyörittää tätä kaikkea. Minun lapseni ovat kaikki todella kilttejä ja herkkiä lapsia, jotka eivät todellakaan kiusaa ketään tms, mitä tänne oli kirjotettu... Taidan kuitenkin yhä olla kertomatta lapsille, sillä he ovat niin herkkiä etteivät kestäisi sitä että heitä syrjittäisi sen takia missä heidän isänsä on ja liian pieniä olemaan kertomatta... Nyt jo nuorin itkee "miksi meillä ei ole isiä kotona vaikka muilla on", en voi lisätä hänen tuskaansa enempää.... Ja niille jotka ihmettelivät miksi yhä käymme vankilassa niin vastaus on, se että lapsilleni oli aivan kamalaa se, kun emme käyneet, he näkivät painajaisia ja itkivät kaikki miksi isi on hylännyt heidät jne, ammatti-auttajat suosittelivat pitämään yhteyttä isään, vaikka hän vankilassa onkin.
Kiitos teille, jotka kirjoititte lämpimiä vastauksia ja ymmärsitte ettei ole meidän vika se, että isä on narkkari.
