mitä ajattelet miehestä, joka haluaa maksaa vain oman osuutensa, ja nainen maksaa omansa?

Mä en ole vielä ymmärtänyt, mikä naisissa on niin erikoista, että niihin pitää erityisesti olla "varaa"?
Tai kohdella ylipäätänsä jollain tietyllä tavalla?

Ei se pillu nyt niin ihmeellistä kenestäkään tee.

En taas ymmärrä miksi mitään vanhoja hyviä tapoja ei saisi arvostaa mieheltä? Miksi te otatte niin ylimielisen asenteen heti ja alatte loukata niitä jotka pitävät muodollisuuksista? Ei hätää he ottavat sitten kohteliaisuusmiehet ja te mitä tykkäätte, ei keneltäkään pois.

 

No sitten se vähemmän tienaava jää tietenkin. Emme ole kokeneet ongelmaa suunnitella asioita järkevästi. Olemme perhe ja aviopari, asiat voidaan yhdessä suunnitella. Emme aio ottaa eroa vaikka toinen alkoikin tienaamaan enemmän. Kauhean rahakeskeisiä ihmisiä, meille niin moni muu asia on niin paljon tärkeämpää elämässä.

Mutta entä, jos se enemmän tienaava haluaisi myös jäädä? Jos tulotaso on about sama, silloin mahdollisuus on molemmilla

Tunnen ikävä kyllä myös naisia, joille eron jälkeinen elintason lasku on ollut shokki. Naisia, jotka ovat katkeria siitä, että lapsillaan etävanhemman luona elintaso säilyy, mutta lähivanhemman luona lapset joutuvat tyytymään reilusti vähempään kuin mihin olivat tottuneet. Naisia, joille on tuottanut vaikeuksia tajuta, että eivät voikaan enää käydä kerran kuukaudessa kampaajalla värjäyttämässä juurikasvuaan vaan on tyydyttävä markettien hiusväreihin ja värjättävä itse. Poissa on ulkomaanmatkat, muotivaatteet jne. Monilta on eron myötä hävinneet aiemmat sosiaaliset suhteetkin, koska ei ole enää varaa harrastaa ja tehdä samoja asioita kuin ennen.

 

Kyllä mun miesmakuun on herrasmies joka tarjoaa naiselle etenkin suhteen alussa.
Sit kun asutaan yhdessä tai muuten pitkään oltu, niin silloin voi kumpi vaan maksaa.

 

Mutta entä, jos se enemmän tienaava haluaisi myös jäädä? Jos tulotaso on about sama, silloin mahdollisuus on molemmilla

Tunnen ikävä kyllä myös naisia, joille eron jälkeinen elintason lasku on ollut shokki. Naisia, jotka ovat katkeria siitä, että lapsillaan etävanhemman luona elintaso säilyy, mutta lähivanhemman luona lapset joutuvat tyytymään reilusti vähempään kuin mihin olivat tottuneet. Naisia, joille on tuottanut vaikeuksia tajuta, että eivät voikaan enää käydä kerran kuukaudessa kampaajalla värjäyttämässä juurikasvuaan vaan on tyydyttävä markettien hiusväreihin ja värjättävä itse. Poissa on ulkomaanmatkat, muotivaatteet jne. Monilta on eron myötä hävinneet aiemmat sosiaaliset suhteetkin, koska ei ole enää varaa harrastaa ja tehdä samoja asioita kuin ennen.

Pitääkin tässä heti kirjoittaa eropaperit että jos sitten tuleekin ero niin...eiku.
Mahdollisuus kyllä on molemmilla, mutta molempien mielestä näin päin on järkevämpi ja tyytyväisiä olemme.

 

[QUOTE="Ihmettelen";28019692]En taas ymmärrä miksi mitään vanhoja hyviä tapoja ei saisi arvostaa mieheltä? Miksi te otatte niin ylimielisen asenteen heti ja alatte loukata niitä jotka pitävät muodollisuuksista? Ei hätää he ottavat sitten kohteliaisuusmiehet ja te mitä tykkäätte, ei keneltäkään pois.[/QUOTE]

Saahan niitä arvostaa, enkä mä itsekään niitä epäkohteliaina pidä, mut en vaan tajua (nykyaikana) sitä ideaa siinä taustalla.

Olen minäkin suhteellisen tarkka etiketistä, tarkempi kuin moni muu tuttavani, mutta tätä nimenomaista "mies tarjoaa naiselle"-etikettiä en ymmärrä, enkä näe sitä mitenkään tarpeellisena tai edes mukavana tapana.
En mä silti pidä tuota tapaa arvostavia naisia hölmöinä tms.

En vaan käsitä, miksi haarovälin sisältö määrittäisi jotain noin vahvasti.
Itse kohtelen ihmisiä ihmisinä, arvostan ja näytän sen ihan muilla perusteilla, kuin sukupuolen.
Oletusarvoisesti toki kaikille täytyy olla peruskohtelias.

 

Onpa helvetin iso asia tarjota sille naiselle kahvit ihan oikeasti, että pitää ihan väitellä ja solvata muita. Joo pillujuttuja onkin kovin aikuismaista ottaa tähän ketjuun mukaan. Kaikki kohteliaisuudesta pitävät naiset ovat elukoita ja tarjoiava mies on pillun perään. Asenne elämään on hieman kieroutunut.
Ei kai sitä naista ole pakko viedä viiden ruokalajin illalliselle jos rahatilanne ei anna myöten?! Ihan kahvit voi ekoilla treffeillä tarjota, luulisi nyt se pari euroa löytyvän.

Ei pillu ei ole niin tärkeä tai muodollisuutta arvostava nainen mikään lemmikki, kuinka hämmästyttävää.

Ällöttää miten jotkut ovat niin ylimielisiä omassa asenteessaan muita kohtaan. Antakaa kohteliaiden miesten pariutua näitä arvostavien naisten kanssa, ei teidän tarvitse sitten kärsiä kamalasta miehestä joka kahvit haluaa naiselle tarjota, tai jopa ruuan.

 

Pitääkin tässä heti kirjoittaa eropaperit että jos sitten tuleekin ero niin...eiku.
Mahdollisuus kyllä on molemmilla, mutta molempien mielestä näin päin on järkevämpi ja tyytyväisiä olemme.

Mutta tuo onkin ihan eri tilanne silloin Valitettavan usein vaan on niin, että raha ratkaisee päätöksiä myös silloin, kun ihminen ei haluaisi sen vaikuttavan. Vähemmän tienaava jää kotiin, koska muuta vaihtoehtoa ei oikeasti ole. Raha siis ratkaisee.

Erot ovat siitä ikäviä juttuja, että vieläkään ei ole kovin tavallista, että lapset jäisivät sille vanhemmalle, jonka luona lasten elämä mahdollisimman vähän muuttuisi. Yleensä äidistä tulee lasten lähihuoltaja, vaikka äidin tulot olisivatkin reilusti pienemmät kuin isällä. Lasten kannalta olisi parempi, jos kumpi tahansa voisi lunastaa toisen vanhemman ulos lasten kodista eikä siten lasten tarvitsisi muuttaa minnekään. Lasten elämä sekä etävanhemman että lähivanhemman luona olisi elintason suhteen varsin samanlaista eikä vanhempien välille syntyisi epäsuhtaa sen vuoksi, että toisen vanhemman kanssa saa hulppeampia asioita kuin toisen. Pahimmassa tapauksessa lapset oppivat toisen vanhemman läsnäollessa väheksymään niitä asioita, joita toisen vanhemman kanssa on koettu, jotta toiselle vanhemmalle ei tulisi paha mieli.

Realismi ei tietenkään ole yhtä mukavaa kuin romantiikka, mutta monasti se kantaa pidemmälle.

 

Ällöttää miten jotkut ovat niin ylimielisiä omassa asenteessaan muita kohtaan. Antakaa kohteliaiden miesten pariutua näitä arvostavien naisten kanssa, ei teidän tarvitse sitten kärsiä kamalasta miehestä joka kahvit haluaa naiselle tarjota, tai jopa ruuan.

Eh? Kyllä mä arvostan ihmisissä kohteliaisuutta tosi paljon, mutta en henk.koht. näe mitään erityisen kohteliasta siinä, että mies tarjoaa koska se on joku ikivanha tapa.

Samaa mieltä kyllä olen ihmisistä, jotka eivät millään kykene käsittämään sitä että joku muu ajattelee asioista eri tavalla, siis tuosta ylimielisyydestä.

 

Jos mies tarjoaisi tiukasti vain itselleen, pitäisin häntä jälkiteininä. Treffikumppanina varoisin kumpaakin ääripäätä: ehdotonta maksamista ja ehdotonta maksattamista, molempiin suuntiin. Niihin kun tahtoo liittyä muutakin vilunkia. Pihin miehen kanssa en haluaisi olla tekemisissä, koska vaikka alun perin oltaisiin miten itsenäisiä molemmat, koskaan ei tiedä miten elämässä käy ja joutuukin toisen varaan tavalla tai toisella.

Ja mitä tuohon eron jälkeiseen elintasoromahdukseen tulee: asiasta puhutaan turhan vähän. Onhan se selvää ettei kahteen samantasoiseen huusholliin ole varaa kuin mitä yhdessä pystyttiin hankkimaan.

Minun nähdäkseni tarjoamisen hyväksymisen juju on juurikin päinvastainen kuin epäselvyyksien ja kiitollisuudenvelkojen välttäminen tai hyväksyminen: miehen kasvatukseen pitää sisältyä sen ymmärtäminen, että nainen ei ole ostettu vaikka hänen kaffekuppinsa tai syömisensä on maksettu. Haluan nähdä että tämä on miehelle selvää ja luonnollista, ennen kuin edes harkitsen suhteen mahdollisuutta. Mikään ei ole kauheampi ajatus kuin joutua kotileikkiin ihmisen kanssa, jonka mielestä olen hänen prostituoitunsa jos syön pettuleipäni päällä hänen savulohtaan samalla kun hoidan palkatta hänen lapsiaan.

Yllätyin, että keittis oli tuolla kannalla. Mielestäni tasa-arvo toteutuu tässä niin, että viisas nainen maksaa seuraavat treffit ihan nähdäkseen miehen reaktion siihen ja tarjoilut pidetään molemmin puolin sillä tasolla mihin on varaa. Näin molemmat näkevät myös jotain toisen realismin tai haihattelun asteesta. En nimittäin myöskään haluaisi miestä joka eläisi yli varojen tehdäkseen vaikutuksen ties keneen, tai jäykkäroolista sankarimiestä joka mieluummin menisi narun jatkoksi kuin kestäisi työttömyyden nöyryytyksen.

 

En ole koskaan tykännyt ottaa almuja vastaan sukupuoleni takia. Isäni saa maksaa puolestani halutessaan, mutta muuten mie piuvaan vastapuolellekin.

 

Siis Keittiönoidan mielestä naisen pitää antaa seksiä, jos mies tarjoaa sapuskat?

Sullahan kuulostaa olevan hyviä miehiä...

 

No jotkut harvat hyvät tavat mitkä nykymiehiltä löytyy on kiva pitääkin arvossa, sitä tosiaan voi mennä edulliseen kahvilaankin ensitreffeillä. Joillekin tuokin on niin tasa-arvoraivo että voi jee. Jos tuollaisesta saa jonkun sätkyn itselleen niin kyllä mä menen kauas koska mietin tuleeko koko elämä ko miehen kanssa olemaan noin hankalaa jos se ensitreffienkin 2e pienihyvä ele on kova pala. En ole ihminen joka jaksaa miettiä sitä rahaa niin paljon jatkuvasti ja vääntää jatkuvasti kuka maksoi ja mitä maksoi, näitäkin kyllä näkee ja tulee mieleen että onneksi meillä ei ole noin. Huoh uuvuttavaa. Ja se mitä tulee kotiin jäämiseen niin meillä ei olisi ollut mahdollista toisinpäin VIELÄ koska minä vasta opiskelen, mutta mies itse varta vasten halusi lapsia minun kanssa kun olen parikymppinen, joten ihan valinnoista kiinni. Eroa ei alkanut miettiä siinä vaiheessa kun alkoi tienaamaan kolminkertaisesti, kumma juttu. Ehkä joku muu asia painoi avioliitossa sitten tiedä en. Ja edelleen se nainen voi toki toisilla treffeillä tarjoutua tarjoamaan ja seKIN on hyvä tapa, ei odotella toisen aina makselevan. Mieheltä hyvä vanha tapa tarjota ne ekat kahvit, eikä tarvitse seksit ja pillut painaa vaikka ne tissipillupyllyt tuleekin muilla ilmeisesti ekana mieleen...

 

Joo anteeksi kärkäs kirjoitustyyli, olen pahalla päällä ja taisin hieman provosoitua....

 

älkää sitä tasa-arvoa nyt ihan joka asiaan tunkeko, vaikka se hieno homma onkin.

Mies tarjoutuu maksamaan, mutta jos nainen haluaa maksaa oman osuutensa, niin asiasta ei jäädä vänkäämään. Tällä kaavalla asiat pysyvät yksinkertaisena.

 

Jokainen treffikumppanini on halunnut maksaa.
Ja kyllä myös pettyisin jos mies olisi muuten lupaava mutta ei tekisi elettäkään maksaakseen minun osuuttani.

Tämänkaltaisilla naisilla pitäisi olla varoitusteksti otsassa. Kiertäisin helvetin kaukaa.

 

Kyllä kulmia nostattaa, jos mies ensin pyytää treffeille, ja sitten maksaa vain oman juomansa. En pidä piheistä ihmisistä, enkä halua myöskään suhteeseen, jossa lasketaan kaikki joka sentin päälle, tyyliin sinä olet syönyt 64,5 prosenttia kinkkuleikkeestä niin maksat siitä juuri sen verran...

Olen käynyt sillä tavallakin treffeillä, että oli lapsi mukana ja mies halusi maksaa muksun jäätelön. Tosin kieltäydyin siitä, se tuntui hassulta.

 

Mä olen aina treffaillut vaan sellaisia miehiä, joihin olen jossain jo etukäteen tutustunut (opiskelu, työ, harrastus). Eli tuntemattomia en ole koskaan deittaillut. Ehkä siitä syystä mulle on ihan luonnollista se, että mies maksaa, minä maksan tai kumpikin maksaa osuutensa. Mä en oikeastaan tee tuon perusteella miehestä vielä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä, tosin kaikki deittikumppanini ovat olleet sellaisia, että heille käy noista mikä tahansa kuvio. Eli ehkä mun kohdalla on se, että tykkään tietyntyylisistä miehistä, jotka suhtautuvat tietyllä tavalla (aika rennosti) myös tuohon maksuasiaan. Yleensä kuvio on mennyt niin, että mies kysyy, miten minä haluan toimittavan. Esimerkiksi sanoo tyyliin, että haluaisin kovasti tarjota sinulle tämän leffareissun, mutta en halua loukata, joten jos sä haluat toimia jollain muulla tavalla, niin tehdään niin. Käytännössä homma on mennyt niin, että välillä tarjoaa toinen, välillä toinen. Eikä kummallakaan ole ollut toisen suhteen mitään taustaoletuksia (esimerkiksi seksistä).

Mä luulen, tai oikeastaan tiedän, että tuntemattomien kanssa olisin hanakampi maksamaan itse oman osuuteni, sillä heidän tarkoitusperistään ja logiikastaan tuon maksamisen kanssa en voisi olla varma.

 

[QUOTE="vieras";28020509]Kyllä kulmia nostattaa, jos mies ensin pyytää treffeille, ja sitten maksaa vain oman juomansa. En pidä piheistä ihmisistä, enkä halua myöskään suhteeseen, jossa lasketaan kaikki joka sentin päälle, tyyliin sinä olet syönyt 64,5 prosenttia kinkkuleikkeestä niin maksat siitä juuri sen verran...

Olen käynyt sillä tavallakin treffeillä, että oli lapsi mukana ja mies halusi maksaa muksun jäätelön. Tosin kieltäydyin siitä, se tuntui hassulta. [/QUOTE]

Huh, mäkään en kestä sellaisia ihmisiä, sukupuoleen katsomatta, joiden pitää saada maksaa tarkalleen oma osuutensa. Se tuntuu nololta. Treffeillä voidaan maksaa puoliksi tai se maksaa, joka on treffeille pyytänyt. Ensitreffeillä on mun mielestä ihan ok maksaa lasku puoliksi. En toki saa hepulia, jos mies tarjoutuu maksamaan, mutta jos mä haluankin maksaa puolet, on kiva jos mies "suostuu" siihen ilman turhaa jankutusta.
En kyllä ymmärrä, mikset voi antaa miehen tarjota lapsellesi yhtä jäätelöä, jos annat itsellesi tarjota? Sehän on kiva kohteliaisuudenosoitus lasta kohtaan. Eikö siinä mene jo vähän periaatteet sekaisin? "Mulle saat tarjota koska olen nainen, mutta lapselle et". Häh?

 

Ajattelen, että se on pihi, kömpelö, tai tosi nuori. Opetin pojallekin, että pitää maksaa tyttö syömään. Ja sitten me annettiin sille rahaa mukaan, ettei se joudu häpeään.

Mutta vaan siinätapauksessa, jos ollaan muutakin kuin kavereita. Kaveri ei tietenkään maksa, sehän olisi vähän kiusallista, ellei sitten vuorotella.

 

Ihannetilannehan on se, että kumpikin on valmistautunut maksamaan ainakin oman osuutensa. Sitten voidaan somasti ja leikkimielisesti väitellä hetki aiheesta ja sopia siinä samalla seuraavat treffit, joilla on toisen vuoro maksaa. Kaikkinainen jäykkyys noissa asioissa kielii mielestäni yleisestä neuvottelukyvyttömyydestä, varsinkin jos se jäykkyys ilmenee "minä en maksa" -asenteena.

Eniten karsastan sitä, että aikuiset työssäkäyvät ihmiset laskevat kuitista että kuka otti munkin ja kuka dallaspullan ja kuka on kenellekin 30 senttiä velkaa. Itse tarjoan kahvit kavereillekin, jos olen heitä ulos pyytänyt. Ja sitten ensi kerralla toisinpäin.

 

Itse olen pitänyt etenkin ensitreffien kohdalla siitä peukalosäännöstä, että se joka syömään kutsuu ja paikan valitsee, maksaa kutsumansa henkilön ruoan. Ystävälleni kävi joskus niin, että mies kutsui illalliselle Chez Dominiqueen ja esitteli kulturellia makuaan tilaamalla naisenkin puolesta, tiesi jonkin verran hänen maustaan ruokien suhteen ja pöytään mies tilasi pullon hyvin kallista viiniä kyselemättä mitään seuralaiseltaan. Kun yli kolmensadan euron lasku tuli, mies totesi tarjoilijalle "erikseen".

Ystäväni joutui tässä kovin hämmentävään tilanteeseen. Myöhemmin tuumaili mulle, ettei todellakaan olisi antanut miehen tilata puolestaan, jos olisi tiennyt molempien maksavan omansa.

 

Yllätyin, että keittis oli tuolla kannalla. Mielestäni tasa-arvo toteutuu tässä niin, että viisas nainen maksaa seuraavat treffit ihan nähdäkseen miehen reaktion siihen ja tarjoilut pidetään molemmin puolin sillä tasolla mihin on varaa. Näin molemmat näkevät myös jotain toisen realismin tai haihattelun asteesta. En nimittäin myöskään haluaisi miestä joka eläisi yli varojen tehdäkseen vaikutuksen ties keneen, tai jäykkäroolista sankarimiestä joka mieluummin menisi narun jatkoksi kuin kestäisi työttömyyden nöyryytyksen.

No mä miellän tuon samaksi kuin että molemmat maksavat oman osuutensa, jos kerran maksetaan vuorotellen. Oleellista on se, että tapailu tulee molemmille kutakuinkin yhtä kalliiksi.

Jos nyt vaikka ajatellaan, että tapaisin jotain tyyppiä 2 kertaa viikossa ja silloin käytäisiin leffassa, teatterissa, konsertissa ja/tai ravintolassa syömässä/viinilasillisella tms, niin per naamari kuukaudessa menisi noin 400-500 €. Oletetaan, että tapailukumppanini tienaisi vaikkapa 3000 €/kk nettona, josta hänellä menisi yhtiövastikkeeseen 300-400 € tai vuokraan 800-1000 €, mahdollisiin pariin vielä alaikäiseen lapseen 600-700 € ja sitten sähkölaskuun, vakuutuksiin, kenties autoon yms se mitä menee. Mielestäni 400-500 €/kk on ihan kohtuullinen summa investoida tapailuun, varsinkin kun sillä kustantaa omat lippunsa, matkansa ja syömisensä/juomisensa. Olen ehkä outo, mutta en voi edellyttää, että mies olisi valmis investoimaan tapailuun 800-1000 €/kk vain sen vuoksi, että on mies ja miehen "kuuluu" maksaa myös naisen osuus. Tunnen itseni ja tiedän, että jossain vaiheessa alkaisin valita ravintolan listalta niitä edullisempia ruokia ja juomia ja ehdottaisin edullisempia ravintoita. Yhteistä matkaa suunnitellessa ehdottaisin varmaan Järvenpäätä, vaikka mieleni halajaisi Pariisiin Pian kävisi niin, että vaikka nimenomaan tämän miehen kanssa haluaisin tehdä kaikkia kivoja juttuja, niin joutuisinkin tekemään ne joko yksin tai sitten jonkun muun kanssa. Jollekin toiselle asiassa ei varmaan olisikaan mitään ongelmaa vaan antaisi miehen maksaa kaiken, mutta mä maksan mieluummin oman osuuteni itse, koska silloin mä voin valita just sen vaihtoehdon, minkä haluan.

*muoks* Lisäänpä vielä, että miehen varallisuus ei ole ensimmäinen asia, mitä uuden tyypin tavatessani tiedustelen. Olen tavannut varsin mukavia tyyppejä, jotka ovat pienipalkkaisessa työssä, työttöminä, opiskelijoita tai sairaseläkkeellä. Jos lähtökohta on, että heidän pitäisi maksaa myös mun osuuteni, mun pitäisi kahvilassa tilata se halvin peruskahvi, ravintolassa halvin ateria tai mieluiten sanoa, että en ole nälkäinen, vaikka vatsassa kurnisi, en voisi ehdottaa ravintolaa enkä tekemistä, koska aina pitäisi arvoida, paljonko miehellä on varaa investoida yhdessä vietettyyn aikaan. Vaikka pidänkin ihannetilanteena, että deittikaverini on suurinpiirtein samoissa varoissa kuin minäkin, en silti suoralta kädeltä halua tyrmätä miehiä, joilla on syystä tai toisesta pienet tulot.

 

Pihin miehen kanssa en haluaisi olla tekemisissä, koska vaikka alun perin oltaisiin miten itsenäisiä molemmat, koskaan ei tiedä miten elämässä käy ja joutuukin toisen varaan tavalla tai toisella. ...

miehen kasvatukseen pitää sisältyä sen ymmärtäminen, että nainen ei ole ostettu vaikka hänen kaffekuppinsa tai syömisensä on maksettu. Haluan nähdä että tämä on miehelle selvää ja luonnollista, ennen kuin edes harkitsen suhteen mahdollisuutta....

Yllätyin, että keittis oli tuolla kannalla. Mielestäni tasa-arvo toteutuu tässä niin, että viisas nainen maksaa seuraavat treffit ihan nähdäkseen miehen reaktion ...

Niin juuri tämän vuoksihan miehet myös tarjoavat naisille, osoittaakseen 'varakkuuttaan' jotta nainen kokisi taloudellista turvaa ja näin ollen miehen mahdollisuudet 'johonkin' paranevat.
Hienoa että myönnyit tähän samaan käytösmalliin joka on ollut olemassa jo ihmisyyden synnystä lähtien.


Mutta hetkinen seis!, /sinunnaisen tarve säästää ja syödä kakku samaan aikaan?
Miehet pitää kuitenkin kasvattaa sillä tavalla että vaikka he tarjoaisivat taloudellista turvaa tai ovat muuten maksumiehenä niin se ei kuitenkaan tarkoita _mitään_, sillä ei saa olla merkitystä jotta nainen ei kokisi olevansa mitään 'velkaa' miehelle ?..Toimiikohan tämä käytännössä , vaikkapa tunnetasolla ? Vai juuriko tästä Keittiönoita puhuu `?

Tietysti voi tarjota miehelle lounaan ihan vain _nähdäkseen_ hänen reaktion_ `? ei siis sen takia että sellaista roolia sinulta odotetaan tai että sinun odottettaisiin pystyvän tukemaan naista jos..odotas...

"koskaan ei tiedä miten elämässä käy ja joutuukin toisen varaan tavalla tai toisella.."

En yllättynyt että keittiönoita oli realistina tuolla kannalla kuin oli. Vaikka monesta muusta asiasta oltaisiin varmaan erimieltä.

 

Jos pari on treffeillä niin jompi kumpi on kutsun esittänyt ja näin ollen on tarjoajan roolissa. Tökeröä olisi kutsua syömään ja sitten olettaa, että kutsuttu itse maksaa. Aina voi tarjoutua maksamaan omansa tai jopa molempien tilaukset, mutta pääsääntö on, että kutsuja maksaa oli hän mies tai nainen.

 

On ok yleensä mutta jos esim. mies kutsuisi minut ravintolaan ja minulla olisi synttärit, niin olettaisin miehen tarjoavan.