Lueskelin tuossa kahvikupin äärellä koko viestiketjun läpi. Ihania tarinoita meillä täällä. Elämänmakuisia. :heart: Herään aina niin ajoissa, että kerkiän juomaan aamukahvin YKSIN, ilman yksiäkään pienten jalkojen tömistyksiä. Sitten jaksaa koko päivän, kun patterit on ladattu.
Ihanaa, tuo keväinen auringonpaiste. Kummallisesti antaa voimia, vielä vaan kun löytyis ne aurinkolasit jostain, niin ei tarttis siristellä. Oli taas mukava viikonloppu. Oon oppinu ottamaan rennosti. En tee viikonloppuisin yhtään mitään ylimäärästä ja annan "ajatusten viedä". Vielä kun tuo 2vee heräsi molempina vkonloppu aamuina ennen 7.00, niin kerkisi enemmän kuin yleensä.
Moneltako se nousee, kun kelloja siirretään? Eikös niitä kohti kesää siirretä. Siis 8.00!!! Ei paha.
Täällä ollaan hyvästelemässä tuo täti, näinä päivinä lähdössä pois.
Kamalaa vertauskuvaa. Siis suomeksi, menkat on pian lopuillaan. Olo on rauhallinen ja odottava. Olen koko viikonlopun tehny jotain psyykkistä tsemppausta raskauteen. Semmoinen olo, että on saatava normaali "viimeinen" raskaus, ilman sairasteluja ja kamalaa maksa-arvo seurantaa ja allergista vauvaa. Eihän sitä vielä voi tietää, mitä tapahtuu tulevaisuudessa, mutta toiveet on korkealla.
Ja onko mitään ihanampaa kuin vauva-arki? Ei ole mihinkään kiire. Ja saa olla kotona, kun tuo keskimmäinen alkaa eskarin. Ja vaikka hurauttaa mummulaan keskellä päivää, jos siltä tuntuu. Ja olla yöpaidassa koko päivän!! Voi mitä kummallisuuksia sitä ihminen kaipaakaan. Niin ja tietysti hoitaa sitä maailman ihaninta ihmettä, siinä sivussa
Maanantaita kaikille!
johnu