Ollaankos me liian vaativia vanhempia?

Siis daa, ei harrastukseen voi pakottaa. Harrastuksen tarkoitus on mun mielestä se, että se on kivaa. Sori vaan, mutta taidatte kuulua niihin vanhempiin, jotka haluaa että lapsi harrastaa, että saisitte brassailla lapsenne harrastuksilla muille vanhemmille. Onhan lapsellakin oikeus vapaa-aikaan koulun jälkeen, vaikka se koulunkäynti oiskin helppoa

Ei minua brassailu kiinnosta, mutta se että kun meillä on varaa ja mahdollisuuksia tarjota lapselle vaikka mitä niin se pitäis käyttää hyväksi nyt. Omat vanhemmat tekivät hirveästi töitä että selvisivät kolmen lapsen harrastusten maksuista joten ei edes uskallettu lopettaa, vaikka toisinaan väsytti. Jälkeenpäin olimme tyytyväisiä pikku pakotukseen ettei heitetty hukkaan hommaa jos oli jotakin vastoinkäymisiä..

 

Mie muuten vein aikoinaan nämä epämusikaaliset lapseni pianotunneille (pyydän anteeksi lapset) lasten hyvän nimissä, tämä 17,5vee osallistui johonkin paikalliseen Tenavatähtikisaankin äidin innoittamana (anteeksi taas) - lie ikuiset traumat lapsilla noista

Jalkapalloon vein pienikoisen ekaluokkalaiseni ja melkein pallona pitivät poikaa milloin ei vaihtopenkillä istunut (anteeksi taas) :ashamed:

 

Älä näe sitä luovuttamisena.

Lapsellahan pitää olla välillä tylsää, jotta aivot kehittyvät.

 

Munkin tyttö on luistellut puoltoistavuotta, mut nyt ilmoitti ettei enää mene. Jossain määrin lapsia mun mielestä pitää kannustaa ja ehkä pakottaakin välillä harrastamaan, mutta kuitenkin niin, että lapsella on alkujaan se into itsellä ja jos vähän into lopahtaa kesken vuoden, niin tökitään avuksi eteenpäin. Ehkä lapsesi innostuu koulukavereiden kautta johonkin juttuun myöhemmin. Mieti vaikk ensi syksynä uudelleen.

Minulle on vaikea antaa itsellenikin anteeksi kesken luovuttaminen joten jos lapsi haluaa jättää jotakin kesken, se on vielä vaikeampaa..

josko eläisit itse omaa elämääsi, et lapsesi elämää. ja anna lapsesikin elää omaansa äläkä pakota häntä elämään sinun valitsemallasi tavalla. näin toimien saatatte olla lapsesi kanssa puheväleissä vielä 20 vuoden päästäkin.

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

 

minusta on kyllä hirveetä jos lapsen on harrastettava jotain, koska vanhemmat pakottaa, onhan se hienoa tietty sanoa, että meidän lapsi harrastaa sitä ja sitä, varsinkin jos on joku ns. hieno harrastus. mä muistan kun ukon veljen porukka pakotti lapset tytön soittamaan viulua ja pojan tanssimaan balettia. lapset aina itkien harrastuksiin läksivät. no pari vuotta kävivät. ja sit ne teki yhdessä sopimuksen, että molemmat kieltäytyy, vaikka pää lähtisi. kyllä siinä tuli koti arestit sun muut, mutta lapset lopulta päänsä pitivät,

 

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

No sitä suuremmalla syyllä, hyvänen aika!
En vaan voi tajuta tällaisia vanhempia, en millään. Olette varmasti jo päättäneet, että lapsenne tulee menemään lukioon ja yliopistoon ja hankkivat hienon ja hyvän ammatin, viis lasten toiveista. Eikö?

 

josko eläisit itse omaa elämääsi, et lapsesi elämää. ja anna lapsesikin elää omaansa äläkä pakota häntä elämään sinun valitsemallasi tavalla. näin toimien saatatte olla lapsesi kanssa puheväleissä vielä 20 vuoden päästäkin.

Näinpä juurikin. Tiiän yhen tapauksen, jossa äiti ja tyttö ovat väleissä vasta nyt (tyttö 27vee) kun äiti yritti koko lapsuus- ja nuoruusajan pakottaa tätä esim. harrastamaan urheilua jota tyttö inhosi yli kaiken...

 

Kokemuksesta voin sanoa että kannustaa voi ja pitää mutta pakottaa ei voi. Taukoja on hyvä pitää. "Elämän mittaista" harrastusta ei kukaan voi löytää toisen puolesta, ei edes vanhemmat lapsen puolesta. Se pitää löytää itse ja 7 vuotiaalla on siihen aikaa. Kohtuus kaikessa. Totuus nimittäin on että pakottamisella muuttuu kivakin laji ihan paskaksi.

 

Mie muuten vein aikoinaan nämä epämusikaaliset lapseni pianotunneille (pyydän anteeksi lapset) lasten hyvän nimissä, tämä 17,5vee osallistui johonkin paikalliseen Tenavatähtikisaankin äidin innoittamana (anteeksi taas) - lie ikuiset traumat lapsilla noista

Jalkapalloon vein pienikoisen ekaluokkalaiseni ja melkein pallona pitivät poikaa milloin ei vaihtopenkillä istunut (anteeksi taas) :ashamed:

Minä en ole ehdottanut lapselle musiikkia koska siitä hän ei pidä eikä ole koskaan osoittanut siihen kiinnostusta. Mutta kuvataiteessa on lahjakkaampi kuin minä koskaan ja kielipäätä lapsesta löytyy, urheilu toki on miehen haavelistalla, mutta kun tuon ikäinen nyt on muutenkin kovin toiminnallinen..

 

Mä oon omille lapsille sanonut että harrastuksiin ei tartte mennä kun vasta sit,kun itse haluatte ja löytyy joku juttu mistä tykkäätte

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Ja sitten siitä vähästä yhdessä olo ajasta pitäis harrastuksiin vielä riittää aikaa? Kannattais käyttää se aika koko perheen yhdessä oloon, jäis lapsellekin paremmat muistot kuin niistä harrastuksista, joihin hänet on pakotettu.

 

Siis daa, ei harrastukseen voi pakottaa. Harrastuksen tarkoitus on mun mielestä se, että se on kivaa. Sori vaan, mutta taidatte kuulua niihin vanhempiin, jotka haluaa että lapsi harrastaa, että saisitte brassailla lapsenne harrastuksilla muille vanhemmille. Onhan lapsellakin oikeus vapaa-aikaan koulun jälkeen, vaikka se koulunkäynti oiskin helppoa

Ihan sama tuli mieleen. Ja vielä tuo, että tekevät pitkää päivää töissä kertoo vielä enemmän vanhemmista.

No mitäs se kertoo sitten vanhemmista? Työhömme emme pysty itse paljonkaan vaikuttamaan..

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Tämä kuullostaa erikoiselta ja pahalta. Onhan lapsella oltava mahdollisuus ihan tavalliseen perhe-elämään, sohvalla lötköttelyyn, juttelemiseen vanhempiensa kanssa, television katsomiseen, kiukutteluun, yhteisen iltapalan tekemiseen, kävelyretkiin, ikävystymiseen; normaaliin elämään.

Ei mikään harrastus hävitä näitä perhe-elämään liittyviä perustarpeita.

Piika-äiti

 

mun mielestä lasta ei saa pakottaa harrastuksiin. siinä ei ole mitään järkeä laittaa lapsi harrastamaan jotain mitä se ei halua. jos sille riittää koulu, niin sillä hyvä. kun aika kuluu, niin voihan olla että kun kaveri jotain harrastaa, niin lapsikin haluaa sit alkaa sitä harrastamaan.

Mun mielestä nyt ois korkea aika aloittaa joku elämänmittainen harrastus eikä vaan sit jos joku kaveri on jossain.. kavereita saa sieltä harrastusten kauttakin sitten.. eikä lapsi osaa itse päättää asioista..

Menoa on muhun luotettiin 7- vuotiaaana sen verran, että jos sanoin ei niin se sitten tarkoitti kanssa ei! Tosin mulla oli pari mieluisaa harrastusta, jotka löysin kavereiden kautta. Kyllä muksua ahdistaa jos sille kaupitellaan jotain kerhoja..

 

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

No sitä suuremmalla syyllä, hyvänen aika!
En vaan voi tajuta tällaisia vanhempia, en millään. Olette varmasti jo päättäneet, että lapsenne tulee menemään lukioon ja yliopistoon ja hankkivat hienon ja hyvän ammatin, viis lasten toiveista. Eikö?

Totta kai tuo menee lukioon. Ja arkkitehtiä siitä suunnittelin, mutta sekin käy että lähetän hänet Chigagoon ystäväni yksityisopetukseen taideopintoihin.. no niin vetäkää henkeenne jos haluatte

 

Kerkiäähän tuo vielä harrastaa vaikka mitä Mun tyttö ois halunnut alkaa pianonsoiton, mutta julma äiti ei antanut. Tytön luonnolla ei olisi istuttu pitkiä aikoja pianon ääressä harjoittelemassa tylsiä skaaloja. Olisi mennyt pienotunneille vain sen takia ku paras kaverikin meni.

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Ja sitten siitä vähästä yhdessä olo ajasta pitäis harrastuksiin vielä riittää aikaa? Kannattais käyttää se aika koko perheen yhdessä oloon, jäis lapsellekin paremmat muistot kuin niistä harrastuksista, joihin hänet on pakotettu.

Lapsi ehtisi harrastaa noita jo ennen kuin meidän työpäivät loppuu..

 

Uskon Fleur että ajattelet lapsesi parasta ja lulet tekeväsi oikein, mutta anna tytön aloitella rauhassa sitä köulunkäyntiä ensin, ja katsokaa vaikka ensi vuonna asiaa uudestaan.
Koulunkäynnin aloittaminen on jo pelkästän iso juttu, vaikka perustaidot olisivatkin hanskassa.
Aloita tytön kanssa yhteinen harrastus, käytte vaikka välillä kävelylenkeillä iltaisin. =)

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Ja sitten siitä vähästä yhdessä olo ajasta pitäis harrastuksiin vielä riittää aikaa? Kannattais käyttää se aika koko perheen yhdessä oloon, jäis lapsellekin paremmat muistot kuin niistä harrastuksista, joihin hänet on pakotettu.

Lapsi ehtisi harrastaa noita jo ennen kuin meidän työpäivät loppuu..

Sulla on selvä pakkomielle;Säälittää sun lapset!

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Tämä kuullostaa erikoiselta ja pahalta. Onhan lapsella oltava mahdollisuus ihan tavalliseen perhe-elämään, sohvalla lötköttelyyn, juttelemiseen vanhempiensa kanssa, television katsomiseen, kiukutteluun, yhteisen iltapalan tekemiseen, kävelyretkiin, ikävystymiseen; normaaliin elämään.

Ei mikään harrastus hävitä näitä perhe-elämään liittyviä perustarpeita.

Piika-äiti

Älkää nyt ymmärtäkö etteikö meillä koskaan olisi tuota, olemmehan elokuvafriikkejäkin koko perhe ja kirjastokin on yks lempparipaikkamme joten kotosalla myös lueskellaan.. mutta valitettavsti aikataulumme menvät yleensä ristiin joten koko perhe ei ole useinkaan yhdessä paikalla.

 

Ettekö ole kohta muuttamassa? Olenko oikeassa perheessä Tyttö ehkä ajattelee ettei kannata aloittaa harrastusta, koska joutuu sen kohta lopettaan. tekee jo valmiiksi surutyötä kun joutuu kaverinsa jättään?

 

Mä taas ihmettelen sitä, että lapsille on pakko tunkea niitä harrastuksia, ettei ole aikaa ollakotona perheen kanssa.

Ei ole valitettavasti aikaa muutenkaan olla kotosalla aina yhdessä..

Ja sitten siitä vähästä yhdessä olo ajasta pitäis harrastuksiin vielä riittää aikaa? Kannattais käyttää se aika koko perheen yhdessä oloon, jäis lapsellekin paremmat muistot kuin niistä harrastuksista, joihin hänet on pakotettu.

Lapsi ehtisi harrastaa noita jo ennen kuin meidän työpäivät loppuu..

Sulla on selvä pakkomielle;Säälittää sun lapset!

Lapsi

 

Ettekö ole kohta muuttamassa? Olenko oikeassa perheessä Tyttö ehkä ajattelee ettei kannata aloittaa harrastusta, koska joutuu sen kohta lopettaan. tekee jo valmiiksi surutyötä kun joutuu kaverinsa jättään?

Eikä olla muuttamassa yhtään mihinkään ikinä koskaan.

 

Mulla on päinvastainen ongelma, kun 7v tyttö haluaisi harrastaa:
Uintia (tätä on harrastanut jo 2 vuotta - ui siis kilpaa)
Ratsastusta
Telinevoimistelua
Tanssia
4H kerhoa
Partiota
Soitaa pianoa ja viulua
Laulaa kuorossa

Kaikkia on kokeiltu ja uinti on aina ollut mukana
Oonko mää nipo kun mun mielestä 2 harrastusta riittää (sekin tuntuu paljolta kun tuo uinti vie kaksi kertaa viikosta)