Onko 36-vuotias jo liian vanha äidiksi?

Ei ole

 

Joo on ihan ikäloppu :snotty: Taidan työntää tuon kuopuksen takasin sinne mistä tulikin

 

Mä oli 38 kun esikoinen syntyi eli ei ole liian vanha äidiksi.

 

No en mä itse menis enään 35 v yrittään lasta tekeen. Ja ajattelee ny vähän lastakin ettei äiti oo 60 v kun penska on 15 v

Ajattele, mun tuttava sai esikoisensa 44-vuotiaana
Rouva juhlii 5-kymppisiä kun lapsi on esikoulussa, järkyttävää eikö.

No kieltämättä aika järkkyä

Mä luulen että tuo on just teille nuoremmille järkkyä. Sitten kun vanhenette niin huomaatte että ei se niin järkkyä olekkaan.
Sitä vaan joskus 25-v luulee että joku 44 -v on ihan toinen jalka haudassa. Se on kuulkaa yks hujaus vaan kun heräätte keski-ikäisinä.

 

Mä luulen että tuo on just teille nuoremmille järkkyä. Sitten kun vanhenette niin huomaatte että ei se niin järkkyä olekkaan.
Sitä vaan joskus 25-v luulee että joku 44 -v on ihan toinen jalka haudassa. Se on kuulkaa yks hujaus vaan kun heräätte keski-ikäisinä.

Kun sitten vielä muistaisivat Itse ainakin olin ihan sietämätön tässä mielessä parikymppisenä, tosiaan nelikymppinen oli ihan vanhus.

 

ei ole... äitini oli 38 kun synnyin.

 

sain esikoiseni 43-vuotiaana, kun yksinkertaisesti emme saaneet lapsia aikaisemmin minun endometrioosin vuoksi. Olisi varmaan pitänyt jättää hankkimatta, ettei luulla mummoksi,hih, heh. Kyllä se niin on, että ne jotka lapsia saavat helposti voivat sanoa, että ei hankkisi lapsia kolmen kympin jälkeeen, kun ne on tulleet tupsahtaneet aikaisemmin. Asiat eivät vaan ole elämässä niin mustavalkoisia. Mielestäni se ikä ei ole niitä tärkeimpiä asioita vaan miten rakastettu ja haluttu lapsi on. Noi ulkonäköjutut on ihan huuhaata; moni kolmekymppinen näyttää kymmenen vuotta vanhemmalta ja päinvastoin. Se on ihan geeneistä ja tyypistä kiinni.

 

Itse en voi kuvitella saavani lasta vielä 4 vuoden päästä. Kyllä, olisin jo liian vanha. Lapset (3 kpl) olen saanut 30 ikävuoteen mennessä. Nyt on myös minun aikani elää ja käydä töissä.

 

Ihan sama minkä ikäisenä hankkii lapsen kunhan lapsi saa rakkautta ja aikaa vanhemmilta.

 

tota just tarkoitin, että ne jotka ovat lapsensa saaneet ns. nuorina voivat sanoa, että en voisi kuvitella hankkivani lapsia esi. yli 30 vuotiaana. Se on aika kornia sanoa, kun ei ole mitään tarvetta enää hankkia jos ne on jo olemassa. Jos minä olisin saanut päättää niin ilman muuta olisin "hankkinut" lapset 25 vuotiaana, mutta kun elämä ei aina mene niin kuin nuorena kuvittelee. Kuten joku kirjoitti, niin nuoret pitävät nelikymppisiä ikäloppuina, mutta yks kaks sitä huomaa itse olevansa sen ikäinen. Ymmärrän kyllä, että parin kymmenen vuoden ikäero on valtava siksi koska näiden nuorien vanhemmat ovat luultavasti juuri näitä nelikymppisiä ikäloppuja.

 

Ei kai sitä ole mitään oikeaa/tai väärää ikää. Eikös sen pitäisi riippua elämäntilanteesta. Itse ajattelen asian niin, että lapsia yritettään silloin, kun parisuhde on vakaalla pohjalla, taloudellinen tilanne suotuisa ja molemmat parisuhteessa TODELLA lapsia haluavat.

 

ei ole. jos kerran haluat lapsen ja susta ihan hyvä vielä saada.

 

Parempi ja todennäköisesti vakaampi perhe siitä tulee, kun vanhemmat eivät enää itse ole aivan kakaroita. Vanhempien erosta tai muusta epävakaudesta joutuvat kärsimään paljon todennäköisemmin n. 20-30-vuotiaille vanhemmille syntyneet lapset. Vanhempien erosta tai kypsymättömyydestä lapsi kärsii lähes vuorenvarmasti.

Tärkeintä ei kuitenkaan ole vanhempien ikä, vaan asenne parisuhteeseen ja perheeseen. Jos on vielä henkisesti niin alikehittyny, että bilettäminen yms on lapsia tärkeämpää, ei pitäisi perustaa perhettä, oli fyysinen ikä mikä tahansa.

 

Mä luulen että tuo on just teille nuoremmille järkkyä. Sitten kun vanhenette niin huomaatte että ei se niin järkkyä olekkaan.
Sitä vaan joskus 25-v luulee että joku 44 -v on ihan toinen jalka haudassa. Se on kuulkaa yks hujaus vaan kun heräätte keski-ikäisinä.

Ei se musta järkkyä ole.
Eikä 50-vuotiaskaan mun mielestä ole vanha.

Mutta silti en voisi kuvitella itse jaksavani vauva-arkea enää yli kolmikymppisenä.
Mun äidistä tuli mummo 43-vuotiaana. Se ei todellakaan ole vanha, mutta mielellään mäkin haluan sen ikäisenä uudelleen omistautua itselleni ja mahdollisille lapsenlapsilleni. Vielä jää aikaa hoitaa äitiäkin, jos se vielä porskuttaa.

Ei se tarkoita, että paheksuisin niitä jotka lapsensa saavat siinä iässä. Jokaisella on syynsä ja tärkeysjärjestyksensä.

Ja esim. jonkun sairauden/lastensaannin vaikeuden tai toisen sopivan vanhemman puuttuminen on luonteva syy sille, ettei niitä lapsia ole nuorempana.

Lähinnä paheksun tapaa, jolla moni (ei kaikki, en missään nimessä halua yleistää ) vanhempi äiti suhtautuu siihen 10-15 vuotta nuorempaan äitiin.
Ei ikä tee kenestäkään sen huonompaa tai parempaa äitiä, molemmissa on varmasti puolensa.

Yhtälailla paheksun nuorempien äitien negatiivista suhtautumista vanhempana lapsensa saaneisiin.
Sitä vaan olen nähnyt vähemmän, johtuen varmasti myös siitä, että itse olen se nuorempi äiti.

Jokainen meistä on omille lapsilleen ainoa äiti, ja kaikilla lienee pyrkimys olla paras mahdollinen äiti omilleen.

Mä en vieläkään ymmärrä, miksi täällä aina sitä omaa paremmuutta tarvitsee korostaa mollaamalla nuorempia/vanhempia, imettäviä/pullosta ruokkijoita, sektiolla/alakautta synnyttäneita ja niin edelleen...

 

Mä en tajua sitä että tehdään lapset tosi nuoria että jää sitten itselle aikaa vanhempana. Mä ainakin NUORENA halusin mennä, asua yksin, olla vastuussa vain itsestäni, matkustella, bailata, tavata ihmisiä yms. Mulla ei kiinnostanut siirtyä melkein heti omasta lapsuusajan perheestä perustamaan omaa perhettäni. Ei kiitos!

 

No ei oo, mun oma äiti sai mut 36 vuotiaana ja ihan hyvin jakso mun teinikiukuttelut yms.

 

Ai siis vasta 32 olet. Kylhän sä ehdit vielä vaikka montakin tehdä. Ei tossa vaiheessa välttämättä vanhene paljonkaan. Ehkä joku nelikymppinen alkaa olla hiukka iäkäs. Mutta jos on motivoitunut, jaksaa varmasti silloinkin raskauden yms.

 

Siinä ja siinä.
Jaksaako vanhana teinin kanssa...

Toi oli oikein reps-veto, jaksaako "vanhana" teinin kanssa...!

Heh heh, palstalla on paljon 25 plus/miinus -ikäisiä äitejä, jotka eivät jaksa vauva- tai taaperoikäisen kanssa! Laskekaapa aloitukset, joissa valitetaan vauvojen yöitkuista tai taaperoiden uhmasta. Sitten laskekaa aloitukset, jossa vanhempi äiti valittaa teinistä. Vaakakuppi painuu kumeasti kolahtaen nuorempien äitien jaksamisvalitusten puolelle. Juu, heitä on varmaan enemmän kuin vanhempia äitejä, mutta jos tehtäisiin tasakokoinen otos kummastakin ryhmästä, jaksamisesta valittajia on enemmän nuorissa.

Fyysisellä iällä ei ole loppukädessä juuri mitään tekemistä henkisen jaksamisen kanssa, vauvan/taaperon/murkun kanssa jaksaminen on kiinni ennen kaikkea omasta henkisestä ja tunneälyiästä.

Aika hyvä veto. Olen 36 v ja mulla on sekä teini että vauva. Molempien kanssa on jaksettava ja samaan aikaan Mutta murheet on tuon pienen palleron kanssa ihan eri luokkaa kuin tuon ison nuoren neidin kanssa joka pian 15 v. Että silleen. Jaksaminen ei ole vakio juttu joka päivä. Toisina päivinä jaksaa paremmin ja sitten on taas niitä päiviä jolloin ei jaksaisi EDES itseään. :headwall: Semmoista se äitinä olo on. Ylämäkeä ja alamäkeä, mutta päivääkän en vaihtaisi pois... ainakin nyt tuntuu siltä, katsotaan illalla sit taas mikä on tämän päivän saldo

Mulla on taas kätevästi sekä murkkuja että uhmis..samaan katastroofiin menee. Enkä minäkään päivääkään vaihtaisi pois, ja joskus antaisin koko porukan suosiolla.

 

Paljon säälittävämpää on nähdä parikymppisiä pissiksiä rööki suussa vaunujen kanssa. Ja sitten nelikymppisiä ammattiin kouluttautumassa, koska parikymppisenä piti saada kersat, jotka kasvatettiin yksin työttömyys- ja toimeentulotuella!!

 

Ei ole. Äitini sai pikkuveljeni 38 vuotiaana ja kaverin äiti sai hänet 44 vuotiaana

 

Ai siis vasta 32 olet. Kylhän sä ehdit vielä vaikka montakin tehdä. Ei tossa vaiheessa välttämättä vanhene paljonkaan. Ehkä joku nelikymppinen alkaa olla hiukka iäkäs. Mutta jos on motivoitunut, jaksaa varmasti silloinkin raskauden yms.

Tästäpä onkin tullut pitkä ketju

Olen siis 32v ja haluaisin tulevaisuudessa vielä ehkä yhden... Tässä välissä aion vaihtaa ammattia ja saada toivottavasti hyvän työpaikan.

 

Ai siis vasta 32 olet. Kylhän sä ehdit vielä vaikka montakin tehdä. Ei tossa vaiheessa välttämättä vanhene paljonkaan. Ehkä joku nelikymppinen alkaa olla hiukka iäkäs. Mutta jos on motivoitunut, jaksaa varmasti silloinkin raskauden yms.

Tästäpä onkin tullut pitkä ketju

Olen siis 32v ja haluaisin tulevaisuudessa vielä ehkä yhden... Tässä välissä aion vaihtaa ammattia ja saada toivottavasti hyvän työpaikan.

Juups, hyvältä kuulostaa. Eiköhän tääkin galluppi kallistunut sille puolelle, että teille vielä yksi pikkuinen ilmaantua. :wave:

 

Mulle on 30 raja lapsille. En tietenkään näe pahana, jos muut hankkii lapsia vielä sen jälkeen. Lähinnä mietin asiaa lasten kannalta, ja tottakai omiakin etuja.. Onhan se parempi, että teini-iässä lapsella on nuorehkot vanhemmat, jotka ovat vielä edes jotenkin ajanhengessä kiinni. Muutenkin lastenhoidossa on helpommin apua saatavilla omilta vanhemmilta, kun he ovat vielä suht vetreässä kunnossa. Jos omat vanhempasi ovat saaneet lapsia "vanhoilla päivillään" ja sinä jatkat perinnettä, niin voi hyvin käydä niinkin, että joudut hoitamaan lapsesi ja vanhempiasi samanaikaisesti.

Mummuni sai äitini 41- vuotiaana, ja äitini ensimmäisen 17v. Mummu invalidisoitui 62- vuotiaana ja pappa oli jo aikaisemmin halvaantunut. Sitten äitini pyöräytti vielä 42- vuotiaanakin yhden vatsavaivaisen vauvan (huusi öisin kolmivuotiaaksi asti). Ei varmasti ollut helppoa ja antoisaa hoitaa lapsiaan ja vanhempiaan samaan aikaan. Tosin pappa kuoli jo vuonna -82 ja mummu 2003. Nyt sitten miltein 52- vuotiaana on sitten se yksi vielä vuosia hoidettavana, me muut lapset olemme jo aikuisia. Ei ole varmasti herkkua!

 

Yleensä naiset ajattelevat lapsen ajoitusta vain oman äitiyden näkökulmasta. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että jos äidillä on kovin paljon ikää, niin hoidettavana on lapsien lisäksi omat ja puolison vanhemmat. Vaikka vanhemmat asuisivatkin eri osoitteessa ja olisi kotipalvelut ym. niin asioiden hoitamista silti riittää enemmän kuin paljon (lääkärissä käynnit lähes viikottain, lääkkeiden annostelu, niiden hakeminen apteekista, raha-asioiden hoito, siivous, ruoanlaitto...).

 

Mulle on 30 raja lapsille. En tietenkään näe pahana, jos muut hankkii lapsia vielä sen jälkeen. Lähinnä mietin asiaa lasten kannalta, ja tottakai omiakin etuja.. Onhan se parempi, että teini-iässä lapsella on nuorehkot vanhemmat, jotka ovat vielä edes jotenkin ajanhengessä kiinni.

Hyvä, että pystyt, siinä mielessä, että olet nuorempana löytänyt sen kumppanin, jonka kanssa voit perheen perustaa. Kaikki eivät ole niin onnekkaita. Jos noin paljon ajattelet lapsia ja tuolta kannalta, jättäisit ilmeisesti perheen perustamatta lasten edun takia, jos et olisi löytänyt sopivaa isää lapsillesi ennen kuin vaikka kolmivitosena?

Nuorekkuus on korvien välistä kiinni, ei fyysisestä iästä. Mutta siinä onkin fakta, jonka moni tajuaa vasta vähän kypsyttyään.

Elämä ei ole mustavalkoista.