Onko yhtään köyhien vanhempien lapsia?

Itse olen ja eliniäiset arvet on köyhyys jättänyt.

Miten olet köyhyyden kokenut?

 

Äitini oli yh ja rahat olivat aina tiukissa. Opin luovaksi, koska rahaa ei ollut ikinä tarpeeksi.

 

minulla on köyhät vanhemmat mutta mitään ei lapsuudessa puuttunut! ei ole arpia jäänyt ja olen itsekkin oppinut vähällä pärjäämään, ei se aina sitä sano jos on köyhyyttä ettei voisi asiat olla hyvin...

 

Nyt kun olen yli kolmekymppinen monen vanhemmat ostavat lapsilleen taloja, autoja yms. itse en saa mitään, en edes perintöä.

 

Nyt kun olen yli kolmekymppinen monen vanhemmat ostavat lapsilleen taloja, autoja yms. itse en saa mitään, en edes perintöä.

Ei oo meillä näkynyt. 90-luvulla isä jäi 14 vuoden jälkeen työttömäksi, kun oli ollut vähiten aikaa firmassa ja äiti oli kotihoidon tuella. Meitä 3 lasta.

En ole kärsinyt vaan on opettanuelämään pienelläkin rahalla ja arvostamaan sitä mitä saa.
Nykyisin minulla ja miehelläni on ihan hyvin omaisuutta "nuoresta" iästämme huolimatta.

 

Mä en ole köyhästä perheestä, mutta siltin en ole saanut kaikkea. Mm. ajokortin maksanut itse, kesätyöt aloittanut nuorena, muuttanut pois kotoa 18 vuotiaana jne. Enkä koe sitä muuta, kuin hyväksi, että vanhemmat opettivat, ettei raha kasva puussa.

 

minulla on köyhät vanhemmat mutta mitään ei lapsuudessa puuttunut! ei ole arpia jäänyt ja olen itsekkin oppinut vähällä pärjäämään, ei se aina sitä sano jos on köyhyyttä ettei voisi asiat olla hyvin...

Aamen, näin meilläkin.

 

En mä usko, että oltiin köyhiä, vähävaraisia kuitenkin. Opetti mulle, että materia ei ainakaan ole onnellisuuden ja tyytyväisyyden tae. Enkä kyllä oleta, että vanhempien velvollisuus olisi enää täysi-ikäistä lastaan rahoittaa. Jos heillä jotain ylimääräistä on, kehotan käyttämään vaikka siivouspalveluihin.

 

Nyt kun olen yli kolmekymppinen monen vanhemmat ostavat lapsilleen taloja, autoja yms. itse en saa mitään, en edes perintöä.

No voi voi oikeesti! Taloja ja autoja pitäis ostaa!!! :headwall:

 

minulla on köyhät vanhemmat mutta mitään ei lapsuudessa puuttunut! ei ole arpia jäänyt ja olen itsekkin oppinut vähällä pärjäämään, ei se aina sitä sano jos on köyhyyttä ettei voisi asiat olla hyvin...

Samoin täällä. Ainoa asia, mikä lapsuudesta ja köyhyydestä on jäänyt muistuttamaan nykypäiväänkin on suunnaton ihno kaikkea kateutta ja katkeruutta kohtaan.

 

minulla on köyhät vanhemmat mutta mitään ei lapsuudessa puuttunut! ei ole arpia jäänyt ja olen itsekkin oppinut vähällä pärjäämään, ei se aina sitä sano jos on köyhyyttä ettei voisi asiat olla hyvin...

Sama homma täälläkin... Ja itse olen toistaiseksi vielä köyhä, mutta lapsi on saanut sen minkä on tarvinnut. En ole kyllä kaivannutkaan autoa, ajokorttia, mopoa, asuntoa tai mitään tuollaista vanhemmiltani!

 

Mulla on kohtuuvarakkaat vanhemmat, mutta kotoa ei ole tullut mitään. Ihan samassa veneessä olen kuin te joilla on ns. "köyhät" vanhemmat.
Eikä elämän rikkautta rahassa mitata. Tärkeintä on sydämenrikkaus kuitenkin

 

Täällä. Kyllä se jätti katkeruutta ja huonoja muistoja esim kiusaamisista koulussa jne. Alkoperheestä tulen. Ei ollut uusia vaatteita, ei hienoja vaatteita, ei uusia tai kunnollisia suksia, luistimia jne. Kukaan ei maksanut harrastuksia eikä vienyt sellaisiin tai ohjannut sellaisiin.
Kaikki hankaloitui sitten toki koulussa kun oli aina rumissa tai huonoissa vaatteissa, luistimet aina kuluneet terottamattomat jonkun vanhat, sukset läpi ala-asteen siskon vanhat ruottalaiset joista kiusattiin jne.
Pääsin musiikkiluokalle 3:lla musikaalisuuden ja lauluäänen takia. Luokilla 3-9 olisi pitänyt olla jokin soitin jota sitten harrastaa. KAIKILLA oli paitsi mulla . Ihme että opettajat päästi mut musaluokista läpi.
jne...
Jaa niin, ja kun olin 4-8v asuimme vanhassa kartanossa vuokralla. Ei vessaa, ei lämmintä vettä, ei saunaa, ei suihkua, ei ammetta jne. Voitte kuvitella vaan taas . Koulussa kerran yksi tyttö piikittelikin että enkö ikinä peseydy. Kyllä hävetti.

 

Kyllä köyhyys hävettää kun on varakkaat appivanhemmat ja pistää vihaksi omat vanhemmat. Niin paljon helpommalla on mieheni päässyt kun vanhemmat ovat tukeneet opiskeluissa yms.lisäksi saa ison perinnön.

 

Äitini oli yh ja rahat aina tiukilla, hyvä kun ruokaa oli päivittäin.. Olen onnellinen, että omat lapseni eivät moista joudu kokemaan.

 

Täällä. Kyllä se jätti katkeruutta ja huonoja muistoja esim kiusaamisista koulussa jne. Alkoperheestä tulen. Ei ollut uusia vaatteita, ei hienoja vaatteita, ei uusia tai kunnollisia suksia, luistimia jne. Kukaan ei maksanut harrastuksia eikä vienyt sellaisiin tai ohjannut sellaisiin.
Kaikki hankaloitui sitten toki koulussa kun oli aina rumissa tai huonoissa vaatteissa, luistimet aina kuluneet terottamattomat jonkun vanhat, sukset läpi ala-asteen siskon vanhat ruottalaiset joista kiusattiin jne.
Pääsin musiikkiluokalle 3:lla musikaalisuuden ja lauluäänen takia. Luokilla 3-9 olisi pitänyt olla jokin soitin jota sitten harrastaa. KAIKILLA oli paitsi mulla . Ihme että opettajat päästi mut musaluokista läpi.
jne...

On kuitenkin hyvä muistaa, että köyhä perhe ei aina ole alkoperhe tai toisinpäin...

 

Kyllä köyhyys hävettää kun on varakkaat appivanhemmat ja pistää vihaksi omat vanhemmat. Niin paljon helpommalla on mieheni päässyt kun vanhemmat ovat tukeneet opiskeluissa yms.lisäksi saa ison perinnön.

no mutta ap.. ehkä sinäkin pääset jotenkin joskus osalliseksi miehesi rahoista .

 

Samoja kokemuksi mulla kuin Fang-Ann 75 koulussa kiusattiin ja harrastuksia ei ollut.

 

Kyllä köyhyys hävettää kun on varakkaat appivanhemmat ja pistää vihaksi omat vanhemmat. Niin paljon helpommalla on mieheni päässyt kun vanhemmat ovat tukeneet opiskeluissa yms.lisäksi saa ison perinnön.

Juuri tällainen asenne pistää vihaksi, anteeksi vaan :\

 

Täällä. Kyllä se jätti katkeruutta ja huonoja muistoja esim kiusaamisista koulussa jne. Alkoperheestä tulen. Ei ollut uusia vaatteita, ei hienoja vaatteita, ei uusia tai kunnollisia suksia, luistimia jne. Kukaan ei maksanut harrastuksia eikä vienyt sellaisiin tai ohjannut sellaisiin.
Kaikki hankaloitui sitten toki koulussa kun oli aina rumissa tai huonoissa vaatteissa, luistimet aina kuluneet terottamattomat jonkun vanhat, sukset läpi ala-asteen siskon vanhat ruottalaiset joista kiusattiin jne.
Pääsin musiikkiluokalle 3:lla musikaalisuuden ja lauluäänen takia. Luokilla 3-9 olisi pitänyt olla jokin soitin jota sitten harrastaa. KAIKILLA oli paitsi mulla . Ihme että opettajat päästi mut musaluokista läpi.
jne...
Jaa niin, ja kun olin 4-8v asuimme vanhassa kartanossa vuokralla. Ei vessaa, ei lämmintä vettä, ei saunaa, ei suihkua, ei ammetta jne. Voitte kuvitella vaan taas . Koulussa kerran yksi tyttö piikittelikin että enkö ikinä peseydy. Kyllä hävetti.

Kumpikohan tässä on enemmän syy: rahattomuus vai alkoholismi?

 

Kyllä köyhyys hävettää kun on varakkaat appivanhemmat ja pistää vihaksi omat vanhemmat. Niin paljon helpommalla on mieheni päässyt kun vanhemmat ovat tukeneet opiskeluissa yms.lisäksi saa ison perinnön.

Tuo ei oo mitään muuta kuin kateellisuutta, mutta näissäkin asioissa on kääntöpuolensa, mm. mun eksä, rahnaa on vaikka muille jakaa, jotain tarttee niin senkun rimpauttaa porukoille ja isi hoitaa, MUTTA, perhe elämä on ollukkin sitä köyhempää sitten, hää oli kateellinen meidän perheelle, sille et ollaan tiiviisti yhdessä ja tehdään juttuja porukalla... raha ei tuo onnea ja jos sitä rahaa tekemällä tehdään, niin jostainhan se on aina pois..

Joo, meillä ei ollu rahaa, mutta meillä oli sitten jotain muuta senkin eestä.

 

Mun äiti oli kolmen lapsen pienituloinen yh. Hän ei itse oikein hallinnut rahankäyttöään ja velkaantui lopulta pahasti. Ei osannut oikein kieltää meiltä lapsena mitään vaikkei siihen olisi ollut varaakaan. Jouluisin meillä oli aina paljon lahjoja ja varsinkin veljeni sai aina kaiken jota vähän vinkaisi. Välillä ei sitten ollut rahaa ruokaan.

Mulle jäi tuosta lähinnä mieleen se kauhea ahdistus jota äitini koki vaikka toisti samoja virheitä uudestaan ja uudestaan. Tajusin vasta teini-iässä millainen meidän taloudellinen tilanne todella oli ja meninkin sitten nuorena töihin ja yritin auttaa minkä voin. Äiti täyttää tänä vuonna 60vuotta. Hän on masentunut ja varsinkin isääni katkeroitunut ihminen. Pahimmista veloista pääsi kun minä ja siskoni autoimme. En ole hänen kanssaan enää paljoa tekemisissä koska hän ei apuani huoli ja toisaalta käyttäytyy arvaamattomasti omien lapsieni nähden. Ostaa myös meille aina paljon lahjoja kun tulee käymään mikä on taas minusta ahdistavaa sillä olen myöhemmin oppinut että yrittää tuolla materialla korvata jotain muuta mikä puuttuu. Ehkä läsnäolo.

 

Täällä. Kyllä se jätti katkeruutta ja huonoja muistoja esim kiusaamisista koulussa jne. Alkoperheestä tulen. Ei ollut uusia vaatteita, ei hienoja vaatteita, ei uusia tai kunnollisia suksia, luistimia jne. Kukaan ei maksanut harrastuksia eikä vienyt sellaisiin tai ohjannut sellaisiin.
Kaikki hankaloitui sitten toki koulussa kun oli aina rumissa tai huonoissa vaatteissa, luistimet aina kuluneet terottamattomat jonkun vanhat, sukset läpi ala-asteen siskon vanhat ruottalaiset joista kiusattiin jne.
Pääsin musiikkiluokalle 3:lla musikaalisuuden ja lauluäänen takia. Luokilla 3-9 olisi pitänyt olla jokin soitin jota sitten harrastaa. KAIKILLA oli paitsi mulla . Ihme että opettajat päästi mut musaluokista läpi.
jne...
Jaa niin, ja kun olin 4-8v asuimme vanhassa kartanossa vuokralla. Ei vessaa, ei lämmintä vettä, ei saunaa, ei suihkua, ei ammetta jne. Voitte kuvitella vaan taas . Koulussa kerran yksi tyttö piikittelikin että enkö ikinä peseydy. Kyllä hävetti.

Kumpikohan tässä on enemmän syy: rahattomuus vai alkoholismi?

Alkoholismi JOSTA seurasi rahattomuus. Köyhänä siis eleltiin.

 

Kyllä köyhyys hävettää kun on varakkaat appivanhemmat ja pistää vihaksi omat vanhemmat. Niin paljon helpommalla on mieheni päässyt kun vanhemmat ovat tukeneet opiskeluissa yms.lisäksi saa ison perinnön.

Tuo ei oo mitään muuta kuin kateellisuutta, mutta näissäkin asioissa on kääntöpuolensa, mm. mun eksä, rahnaa on vaikka muille jakaa, jotain tarttee niin senkun rimpauttaa porukoille ja isi hoitaa, MUTTA, perhe elämä on ollukkin sitä köyhempää sitten, hää oli kateellinen meidän perheelle, sille et ollaan tiiviisti yhdessä ja tehdään juttuja porukoilla... raha ei tuo onnea ja jos sitä rahaa tekemällä tehdään, niin jostainhan se on aina pois..

Olen samaa mieltä. Sitä suurinta onnea elämässä ei rahalla saa...

 

Samoja kokemuksi mulla kuin Fang-Ann 75 koulussa kiusattiin ja harrastuksia ei ollut.

:hug: . Siitä on kiva yrittää itteensä alkaa aikuisena muokkaamaan alusta asti kun ei ole mitään ns normaalia pohjaa elämälle.