Palstalaisille TOTUUDEN HETKI!! Oletko koskaan kurittanut lastasi fyysisesti?

Minusta esim. tuon 3-vuotiaan kiukuttelu on paljon helpompi kestää silloin kun hän ei ole nukkunut päiväunia, tiedän miksi hän on herkkä. Kyllä lapsillakin on syitä siihen omaan käytökseen ja minusta se on hyvä vaan jos vanhempi välttää niitä tilanteita joissa tietää tulevan ongelmia. Ei se kolmevuotias aina ole niin pieni vaan kasvaa ja kehittyy. Kun oppii lukemaan lastaan, niin se on loistava taito. Jos meidän 3v nukahtaa autoon niin minä tiedän jo miten hänet pitää herättää ja miten ei, ehkä se on sitten curlinkia että en nosta häntä lumihankeen kiukuttelemaan vaan kannan sisälle

Oon huomannut saman, siks pyrinkin aina järjellistämään sen lapsen käytöksen. Paljon helpompi kestää kun syy on tiedossa tai pystyy edes arvelemaan mistä se johtuu

Kuten pari päivää sitten kun päästiin nukkumaan vasta aamusella seitsemän aikaan, tyttö kiukkus koko yön ja jos edes yritti viedä sänkynsä suuntaan huuto oli järkyttävä... Kyllä siinä väsyneenä meinasi pinna kiristyä etenkin kun lapsi ei edes ollut kipeä vain kiukkuinen ja hyvin raivostunut jostain syystä mikä ei sitten missään vaiheessa selvinnyt... Päässäni selitin tilanteen painajaisilla, hampaiden tulolla (kaikki tosin tainneet jo tulla) ja ties millä jotta pysyin rauhallisena ja pystyin kestämään tilanteen

 

Minusta esim. tuon 3-vuotiaan kiukuttelu on paljon helpompi kestää silloin kun hän ei ole nukkunut päiväunia, tiedän miksi hän on herkkä. Kyllä lapsillakin on syitä siihen omaan käytökseen ja minusta se on hyvä vaan jos vanhempi välttää niitä tilanteita joissa tietää tulevan ongelmia. Ei se kolmevuotias aina ole niin pieni vaan kasvaa ja kehittyy. Kun oppii lukemaan lastaan, niin se on loistava taito. Jos meidän 3v nukahtaa autoon niin minä tiedän jo miten hänet pitää herättää ja miten ei, ehkä se on sitten curlinkia että en nosta häntä lumihankeen kiukuttelemaan vaan kannan sisälle

Juuri näin!

Odottelen mielenkiinnolla näiden vapaankasvatuksen uhrien aikuistumista. Kyllä tuo tasan kuulostaa curling-vanhemmuudelle, kun koko ajan luetaan lasta, ettei vaan hänellä mene asiat vinoon. Siirretään reissuja myöhemmälle ja pidetään huolta, ettei kaappi tyhjene, jottei tarvitse lapsen kanssa kauppaan lähteä, jos sattuu olemaan väsynyt. En minäkään nukkuvaa lasta ole lumihankeen nostamassa, mutta voin kaupassa käydä, jos sinne on tarvis mennä, ilman että maailma siihen kaatuu kenelläkään, eikä minun lapsi sen vuoksi tarvitse olla päiväkodissa pidempään, että yksin kotimatkalla käyn.

Meille arki on helppoa, yhdessä olemista ja tekemistä, ihan yleisesti vaikka muutaman kerran vuodessa tuleekin tilanteita, jolloin rajoja koetellaan siinä määrin että kevyt nippuri viimein tulee. Ollaan ehkä sitten huonompi perhe toisten mielestä, kun meidän koko perhe ei pyöri lapsen ja hänen tarpeidensa ympärillä pelkästään, vaan perustarpeet huolehditaan ja eletään yhdessä. Kaikki huomioon ottaen ja toisia kunniottaen.

Olen itse määrätietoinen ja vahva ihminen, olisi kummallista jos saisin ihan nössöjä lapsia, tempperamentissakin löytyy, ihan kaikilla. Tulinen kolmivuotiaani tietää kuitenkin, kuka viime kädessä asioista päättää ja kenen sanaa uskotaan, mutta uskaltaa kokeilla rajojaan ja uhmata minua. Nykyään hieman harvemmin kuin kahden vuoden uhmassa. Aina kiistatilanteiden jälkeen jutellaan, läheskään aina ei tarvita jäähyjä ja nippuria tosiaan vieläkin harvemmin. Nykyään puhekin menee paremin perille, ymmärryksen kasvaessa.

Pidän kyllä itseäni hyvänä vanhempana lapsilleni.

 

Minusta esim. tuon 3-vuotiaan kiukuttelu on paljon helpompi kestää silloin kun hän ei ole nukkunut päiväunia, tiedän miksi hän on herkkä. Kyllä lapsillakin on syitä siihen omaan käytökseen ja minusta se on hyvä vaan jos vanhempi välttää niitä tilanteita joissa tietää tulevan ongelmia. Ei se kolmevuotias aina ole niin pieni vaan kasvaa ja kehittyy. Kun oppii lukemaan lastaan, niin se on loistava taito. Jos meidän 3v nukahtaa autoon niin minä tiedän jo miten hänet pitää herättää ja miten ei, ehkä se on sitten curlinkia että en nosta häntä lumihankeen kiukuttelemaan vaan kannan sisälle

Juuri näin!

Curling-vanhemmat on nimitys, jota käytetään vanhemmista, jotka pyrkivät poistamaan esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvelevat heitä, täyttävät kaikki toiveet ja haluavat suojella heitä pettymyksiltä. Käsitteen toi julkisuuteen tanskalainen psykologi Bent Hougaard teoksellaan Curlingforældre og servicebørn (2000) mutta sitä oli jo muutama vuosi aiemmin käyttänyt ruotsalainen psykologi Bengt Grandelius.[

 

Minusta esim. tuon 3-vuotiaan kiukuttelu on paljon helpompi kestää silloin kun hän ei ole nukkunut päiväunia, tiedän miksi hän on herkkä. Kyllä lapsillakin on syitä siihen omaan käytökseen ja minusta se on hyvä vaan jos vanhempi välttää niitä tilanteita joissa tietää tulevan ongelmia. Ei se kolmevuotias aina ole niin pieni vaan kasvaa ja kehittyy. Kun oppii lukemaan lastaan, niin se on loistava taito. Jos meidän 3v nukahtaa autoon niin minä tiedän jo miten hänet pitää herättää ja miten ei, ehkä se on sitten curlinkia että en nosta häntä lumihankeen kiukuttelemaan vaan kannan sisälle

Juuri näin!

Curling-vanhemmat on nimitys, jota käytetään vanhemmista, jotka pyrkivät poistamaan esteet ja vaikeudet lastensa tieltä, palvelevat heitä, täyttävät kaikki toiveet ja haluavat suojella heitä pettymyksiltä. Käsitteen toi julkisuuteen tanskalainen psykologi Bent Hougaard teoksellaan Curlingforældre og servicebørn (2000) mutta sitä oli jo muutama vuosi aiemmin käyttänyt ruotsalainen psykologi Bengt Grandelius.[

Mitä pahaa siinä nyt yhtäkkiä on, että toimii kuten curling-vanhempi. Saattehan te toki omat lapset kasvattaa omalla tavallanne. Tuo lapsen kokoaikainen lukeminen on kuitenkin juuri tuota curling-vanhemmuutta. Pidetään huoli ettei tarvi kauppaankaan lähteä, kun lapsi on väsynyt pitkän päivän jälkeen.

Ei meilläkään lasta kaltoin kohdella ja ei todellakaan nostella nukkuvaa lasta lumihankeen. Elämä ei silti tarvi pyöriä lapsen mielialojen ympärillä ja jatkuvalla lukemisella, jottei tulisi konflikti tilanteita. Pakko on oppia käsittelemään pettymyksiä, pakko oppia sopeutumaan, joustamaan ja hieman sisuuntumaan, haluan että lapseni pärjää elämässä aikuisenakin, vaikka en silloin olekaan tasoittamassa hänen tietään. Pienet pettymykset menevät jo ihan olkien kohotuksella ohi.

Ymmärrän toki tuonkin tavan, jossa on myös helppo elää, kun lasta lukee koko ajan ja voi siten vaikuttaa siihen, ettei tule niitä konflikteja eikä tarvitse riidellä. En vaan itse halua elää niin. Sekin kun on mielestäni aika hyvä taito aikuisenakin, että uskaltaa ottaa asioita esiin ja uskaltaa riidellä. On aika tärkeää, että uskaltaa ilmaista mielipiteensä ja ajatuksensa, vaikka siitä voi tulla erimielisyyksiä tai jopa riitaa.

 

Curling-vanhemmuudella ja lyömättömällä linjalla on hieman eroa..

Mikä lie syyllisyys nyt jollain painaa

 

Odottelen mielenkiinnolla näiden vapaankasvatuksen uhrien aikuistumista. Kyllä tuo tasan kuulostaa curling-vanhemmuudelle, kun koko ajan luetaan lasta, ettei vaan hänellä mene asiat vinoon. Siirretään reissuja myöhemmälle ja pidetään huolta, ettei kaappi tyhjene, jottei tarvitse lapsen kanssa kauppaan lähteä, jos sattuu olemaan väsynyt. En minäkään nukkuvaa lasta ole lumihankeen nostamassa, mutta voin kaupassa käydä, jos sinne on tarvis mennä, ilman että maailma siihen kaatuu kenelläkään, eikä minun lapsi sen vuoksi tarvitse olla päiväkodissa pidempään, että yksin kotimatkalla käyn.

Heh. Minä en päästänyt kaappeja tyhjiksi edes sinkkuna, joten miksi minun pitäisi ryhtyä siihen nyt - siksikö, etten olisi mielestäsi CURLING-ÄITI? . Sellainen, että tyhjennetään kaikki varastot ja lähdetään kauppaan vasta sitten ei vaan kuulu tyyliini. Ja onhan minulla myös mies, joka voi tuoda maitotölkin tullessaan, en ole ainoa kaupassakävijä perheessämme.

Ja koska kävelen kaupan ohi tullessani koulusta kotiin, niin pitäisikö minun ohittaa kauppa, mennä päiväkodille joka sijaitsee alle sata metriä kotoamme, kävellä lasten kanssa takaisinpäin sinne kauppaan, tehdä ostokset, ja sitten palata takaisin päiväkodin ohi kotiin? Sehän olisi epäloogista, ja minä olen looginen ihminen. Eli lapset olkoon 15 minsaa kauemmin hoidossa jos käyn kaupassa - kyllä he silti joka viikko useampaan kauppaan mukaan tulevat, eivätkä heidän hoitopäivänsä ole pitkiä & arkivapaita on joka viikko. Jos lapsi menee hoitoon kello 9 ja haen hänet 14:15 niin hoitopäivästä ei tule kohtuuttoman pitkää siksi, että äiti poikkesi kauppaan ohi kävellessään. Sitäpaitsi, mies on käytettävissä myös näissä asioissa: hän hakee lapset usein.

Lapset eivät meillä määrää. En pelkää kieltää heitä tai asettaa heille rajoja. Mutta tahallaan en heitä ärsytä tai henkisesti kiusaa. En kiellä kaikkea periaatteesta, vaan kielloillani on joku syy: en sano EI vain sanomisen ilosta. Tottakai luen lapsia - luen myös miestäni ja itseäni, tiedän että meillä kaikilla on päiviä jolloin joku asia ei suju ja silloin on turha lähteä kiusaamaan itseään tai muita. Meilläkin elo on leppoisaa, mutta lapset pidetään ruodussa ilman nippauksia ja tukkapöllyä. Minut ja veljeni on kasvatettu samalla lailla, ilmeisen onnistuneesti koska molemmat olemme "kunnon kansalaisia", pysyneet poissa vaikeuksista, ja olemme läheisiä vanhempiemme kanssa.

 

HEEEEEIIIIII!!! Åbo, sun pitäis olla siivoamassa!!

 

Lapset eivät meillä määrää. En pelkää kieltää heitä tai asettaa heille rajoja. Mutta tahallaan en heitä ärsytä tai henkisesti kiusaa. En kiellä kaikkea periaatteesta, vaan kielloillani on joku syy: en sano EI vain sanomisen ilosta. Tottakai luen lapsia - luen myös miestäni ja itseäni, tiedän että meillä kaikilla on päiviä jolloin joku asia ei suju ja silloin on turha lähteä kiusaamaan itseään tai muita. Meilläkin elo on leppoisaa, mutta lapset pidetään ruodussa ilman nippauksia ja tukkapöllyä. Minut ja veljeni on kasvatettu samalla lailla, ilmeisen onnistuneesti koska molemmat olemme "kunnon kansalaisia", pysyneet poissa vaikeuksista, ja olemme läheisiä vanhempiemme kanssa.

Niin samaa mieltä.

 

HEEEEEIIIIII!!! Åbo, sun pitäis olla siivoamassa!!

Niin sunkin

 

HEEEEEIIIIII!!! Åbo, sun pitäis olla siivoamassa!!

Niin sunkin

Juu, juu... kokoajan. Lakaisin ja moppasin jo ainakin pari neliötä lattiaa...

 

HEEEEEIIIIII!!! Åbo, sun pitäis olla siivoamassa!!

Niin sunkin

Juu, juu... kokoajan. Lakaisin ja moppasin jo ainakin pari neliötä lattiaa...

Me mopattiin alkuviikosta, ja eilen imuroin kun vauva :heart: tuli kylään. Keittiönkin sain jo siistiksi, enää pitäisi purkaa pyykkisuma mutta onhan tässä aikaa...11.1. alkaa vasta koulu

 

Lapset eivät meillä määrää. En pelkää kieltää heitä tai asettaa heille rajoja. Mutta tahallaan en heitä ärsytä tai henkisesti kiusaa. En kiellä kaikkea periaatteesta, vaan kielloillani on joku syy: en sano EI vain sanomisen ilosta. Tottakai luen lapsia - luen myös miestäni ja itseäni, tiedän että meillä kaikilla on päiviä jolloin joku asia ei suju ja silloin on turha lähteä kiusaamaan itseään tai muita. Meilläkin elo on leppoisaa, mutta lapset pidetään ruodussa ilman nippauksia ja tukkapöllyä. Minut ja veljeni on kasvatettu samalla lailla, ilmeisen onnistuneesti koska molemmat olemme "kunnon kansalaisia", pysyneet poissa vaikeuksista, ja olemme läheisiä vanhempiemme kanssa.

Niin samaa mieltä.

Tähän täydellinen peesi :flower:

 

Holding on myös fyysistä kuritusta, muttei väkivaltaista. Tai kädestä kiinni pito. Sehän on kurinpitoa ja lisäksi fyysistä toimintaa.

Minulle sana kurittaminen merkitsee rankaisemista, lapsen tuhmuudesta sakottamista, kurinpito on taas sellaista ennaltaehkäisevää toimintaa lapsen parhaaksi. En siis näe holdingia fyysisenä kurituksena, vaan eräänä toimintatapana.

Hyvin tulkinnanvaraisia kyllä nämä termit ovat.

Holding on laillistettua väkivaltaa muka lapsen hyväksi

 

mä myönnän kyllä nippailleeni, niskavilloistakin olen ottanut kiinni... ja jäähylle kannetaan välillä ihan kädestä roikottamalla... mutta meillä ei lasta lyödä, retuuteta, tönitä (paitsi kerran kun löi mua isolla leikkitraktorilla päähän niin työnsin pojan kauemmaksi ehkä kovemmin kuin oli tarkoitus.. silmissä vilisti tähtiä ja jouduin tosissaan hillitsemään itseni ettei päässä napsahda...) remmiä en edes harkitse ja niskavilloistakin otan vain kiinni, en siis revi,kisko tai muutakaan.. korvasta on myös otettu kiinni... nämä otetaan käyttöön vain silloin kun tilanne on mahdoton ja järjen puhuminen ei onnistu... normisti meillä käytössä jäähy ja kun lapsi on rauhoittunut niin asia puhutaan... välillä tuon jätkän uhma on niin kamala ja tekee asioita jotka on vaarallisia ja kiellettyjä.. ja tahallisia...
mä olen sitä mieltä että on eriasia pahoinpidellä lasta kuin kurittaa.. niissä on vissi ero.. ja olen myöskin sitä mieltä että lapsi oppii tietyt asiat kun itse ne kokee... kuitenkaan tähän ei kuulu lyöminen taikka potkiminen..

 

joskus olen kuullut, että lapsen kiinnipitäminen on fyysistäkuritusta, sillä periaatteella siis kuritan lasta fyysisesti. en tukista, töni, lyö yms. eipäs, kun tönäsinhän mä kerran esikoista, kun mulla oli kuopus sylissä ja esikko tuli nyrkit viuhuen päin. tuuppasin huoneeseen ja vedin oven kiinni... :ashamed: vaan mitäpä sitä tilanteessa olisi pitänyt?

 

Holding on myös fyysistä kuritusta, muttei väkivaltaista. Tai kädestä kiinni pito. Sehän on kurinpitoa ja lisäksi fyysistä toimintaa.

Minulle sana kurittaminen merkitsee rankaisemista, lapsen tuhmuudesta sakottamista, kurinpito on taas sellaista ennaltaehkäisevää toimintaa lapsen parhaaksi. En siis näe holdingia fyysisenä kurituksena, vaan eräänä toimintatapana.

Hyvin tulkinnanvaraisia kyllä nämä termit ovat.

Holding on laillistettua väkivaltaa muka lapsen hyväksi

kerrotko mulle, mitä sitten pitää tehdä, kun lapsi on niin raivon sokaisema, että on jo vaaraksi itselleen/ muille. esim. mun lapselle ei siinä raivon suurimmassa vaiheessa mene puhe perille, hänet joutuu ottamaan syliin ja pitämään siinä kunnes rauhoittuu. vasta sitten voi alkaa puhumaan. ja tähän turvautuvat myös pk:ssa ja toimintaterapiassa, lastenkodeissa yms. kasvatuslaitoksissa.
ja se on myös sen lapsen hyväksi! kyllä mun pojalla raivon jälkeen tulee pahamieli, jos on päässyt satuttamaan. ei hän sitä sisimmässää kuitenkaan tarkoita. hänellä ei vaan ole keinoa hallita vihaansa. ja toki sitä keinoa me harjotellaan hyvinä hetkinä, raivon vallassa se näkö vaan sumenee.

 

joskus olen kuullut, että lapsen kiinnipitäminen on fyysistäkuritusta, sillä periaatteella siis kuritan lasta fyysisesti. en tukista, töni, lyö yms. eipäs, kun tönäsinhän mä kerran esikoista, kun mulla oli kuopus sylissä ja esikko tuli nyrkit viuhuen päin. tuuppasin huoneeseen ja vedin oven kiinni... :ashamed: vaan mitäpä sitä tilanteessa olisi pitänyt?

En mä ainakaan nää sun käytöstä fyysisenä kurittamisena.

 

Mulla ei ehkä ole oikeutta osallistua tähän keskusteluun koska esikoinen on vasta kaksivuotias, mutta koskaan en vielä ole niin paljon hermostunut että olisin tukistanut, nipannut tms. Henkilökohtaisesti pidän fyysisestä koskemattomuudesta, myös lapsilla. Poikkeuksena vaaratilanteet joissa joutuu ehkä ottamaan kädestä kiinni tms. Kiinnipitoakaan (holding?) en ole joutunut käyttämään, kädestä olen ottanut kiinni jos lapseni on aikonut lyödä.

Muoks. en siis pidä holdingia fyysisenä kurittamisena

 

En ole ja toivottavasti en koskaan kuritakaan.

 

lapsen kiinnipitäminen sylissä on uhmaikäiselle hyvä tapa rauhoittua..kiukun jälkeen voi lasta hellitellä ja kertoa miksi tämä kiukustui ja pyytää lasta pyytämään anteeksi.
Ihan lasten psykallakin käytössä huone, jossa on pehmustetut seinät ja lattiat ja jossa hoitajat todella pitävät lapsen siellä maassa kiinni käsistä ja jaloista rauhoittumassa. Olen käynyt kyseisessä paikassa. Kiinnipitotilanteen jälkeen keskustelevat lapsen kanssa auki tilanteen.
Eikö tämän soveltaminen arkeen ole sitten sallittua? Minä ainakin oman uhmaikäiseni kanssa pidän häntä sylissä(jossa potkii ja yrittää purra ja lyödä)ettei satuttaisi itseään. Hänellä kun on tapana heittäytyä lattialle tai juosta tyyliin seinää päin. Sylissä pitäminen on silloin mielestäni turvallisempaa. Lopuksi kerron että "sinua saa suututtaa mutta et saa käyttäytyä noin vaikka kiukuttaisikin" ja pyydän häntä pyytämään anteeksi käytöstään. Sitten hän antaa suukot ja halit ja tilanne ratkaistu. Toimii meillä =)
Myönnän kyllä että kaupasta tulee joskus lähdettyä äkäisemmin, kun lapsi kiukkuaa, mutta ei voi aina mennä lapsen mielen mukaan.

 

lapsen kiinnipitäminen sylissä on uhmaikäiselle hyvä tapa rauhoittua..kiukun jälkeen voi lasta hellitellä ja kertoa miksi tämä kiukustui ja pyytää lasta pyytämään anteeksi.
Ihan lasten psykallakin käytössä huone, jossa on pehmustetut seinät ja lattiat ja jossa hoitajat todella pitävät lapsen siellä maassa kiinni käsistä ja jaloista rauhoittumassa. Olen käynyt kyseisessä paikassa. Kiinnipitotilanteen jälkeen keskustelevat lapsen kanssa auki tilanteen.
Eikö tämän soveltaminen arkeen ole sitten sallittua? Minä ainakin oman uhmaikäiseni kanssa pidän häntä sylissä(jossa potkii ja yrittää purra ja lyödä)ettei satuttaisi itseään. Hänellä kun on tapana heittäytyä lattialle tai juosta tyyliin seinää päin. Sylissä pitäminen on silloin mielestäni turvallisempaa. Lopuksi kerron että "sinua saa suututtaa mutta et saa käyttäytyä noin vaikka kiukuttaisikin" ja pyydän häntä pyytämään anteeksi käytöstään. Sitten hän antaa suukot ja halit ja tilanne ratkaistu. Toimii meillä =)
Myönnän kyllä että kaupasta tulee joskus lähdettyä äkäisemmin, kun lapsi kiukkuaa, mutta ei voi aina mennä lapsen mielen mukaan.

tuo hymynaama tuli tuonne vahingossa.

 

Curling-vanhemmuudella ja lyömättömällä linjalla on hieman eroa..

Mikä lie syyllisyys nyt jollain painaa

Ei paina syyllisyys, en lapsiani koskaan ole lyönytkään, vaan joskus annan pienen nippurin, jos ei jäähy tai joku muu juttu toimi. Kävi vaan selville, että nämä jotka tässä eniten mölyää, ettei koskaan tarvitse lasta kurittaa, on pienten lasten vanhempia, jotka koko ajan pyrkivät ennakoimaan tilanteita, jotta konflikteja ei syntyisi.

Näyttää aika tavalla siltä, että ainakin näin pienessä otannassa nämä on nimen omaan curling-vanhempia. Jokainen toki tavallaan. Itselleni tuo on kuitenkin viimeinen asia, johon haluan sortua, mieluummin se pieniluunappi, kun sitä ei todella tarvikaan kuin pari kertaa vuodessa antaa, kun lapsi testailee rajojaan. Ja on niin sitkeä, ettei muut konstit auta riittävästi.

Kai sitä saa kriittisesti analysoida sitäkin kasvatustapaa, kun luunapeistakin nousee niin suuri haloo. Minulla on ollut tuttavapiirissä useampikin tällainen ystävvä, jonka vanhemmat tekee kaikkensa, ettei toisella vaan tule pahamieli. Itse olen saanut lapsena tuntea syyllisyyttä, jos en vaihdakaan omia karkkejani tai lelujani pikku Jannikan kanssa, Vaikka niitä on minulla kaksi tai kun omilla vanhemmilla on taatusti varaa ostaa uusi ja nyt Jannikalla on pahamieli, kun minun lelu on kivempi.

Tällaisia vapaankasvatuksen uhria oli tuttava piirissä useampikin, mutta luonnollisesti en jäänyt sellaisten lasten sydänystäväksi. Meidän luokalla oli muutama koulukiusaajakin ja pari niistä, tiedän niin hyvin, että oli näitä vapaankasvatuksen helmiä myöskin. Ei ole ollut tarvetta opetella käyttäytymään toisten lasten kanssa.

Sosiaaliset taidot puuttuu ja vaikka ei fyysistä väkivaltaa kiusatessa käyttäneetkään, niin henkinen oli sitäkin julmempaa. Kiusaaminen kohdistui usein myös opettjaan, jonka pitäisi vielä peruskoulussa toimia auktoriteettina, mutta eihän koskaan ole tarvinnut vanhempiakaan kuunnella. Luonnollisesti kukaan näistäkään ei sitten jäänyt sydänystäväkseni.

Minun tuttava piirissäni ei vaan valitettavasti ole ketään vapaankasvatuksen helmeä, jonka kanssa oikeasti voisi seurustella ihan normaalisti. Voihan olla, että on sattunut valikoitumaan vaan niitä akania. Tuntuu myös kummalliselle, että osa tuntuu olevan niin ehdottomia, ettei hyväksy edes sitä nippuria tai pientä tukkäpöllyä, ja antaa sellaisen kuvan, että vanhempi on jotenkin epäonnistunut, mikäli jotain tällaista herätettä käyttää.

Maailma vaan ei ole niin mustavalkoinen paikka. Mulle periaatteessa on ihan sama, miten kukakin omat lapsensa kasvattaa. Arveluttaa vaan tuo liian vapaakasvatus ja curling-vanhemmuus. Nämä tällaiset keskustelut herättää kaikenlaisia ajatuksia, ennenkaikkea siitä, millainen vanhempi haluan olla. Syyllisyyttä ei ole kyllä lainkaan enää jostain nippurista, joskaan siitä ei ole koskaan sen kummemmin ollutkaan. Aina toki tilanteiden jälkeen mietin, toiminko oikein, kuten yleensäkin konflikteissa, vaikka se jäisi sanalliselle tasolle.

Tässä nyt jotenkin keskityttiin liikaa tuohon maitopurkin hakemiseen kaupasta. Se sopi vain niin hyvin esimerkiksi. Lasta koko ajan luetaan , jottei tämä vain pahoita mieltään. Tottakai meilläin luetaan tilanteita ja ihmisiä, mutta se ei mene arjen pyörityksen edelle. Vaikka ollaan väsyneitä tai nälkäisiä, se ei oikeuta käyttäytymän miten sattuu, silloin tehdään ruoka tai mennään nukkumaan.

Luunappi on vaan luunappi, selkäsauna on ihan eri asia.Miksi siitä on nyt thty niin tiukka linjan veto? joko tai, mustavalkoinen maailma. Tätä en millään oysty käsittämään. En missään nimessä kannata väkivaltaa vaikka luunapit tai tukkapöllyn hyväksynkin, ainakin niin hienovaraisen, että ei juuri satu, mutta herättää.

 

Mitä mä olen täällä vastauksia lukenut niin yhtäkään curling-vanhempaa en ole huomannut, lapsilähtöisesti kasvattavia kylläkin. Vai olenko ohittanut jonkun kommentin?

"Lapsilähtöisyyttä ei pidä sekoittaa curling-vanhemmuuteen. Psykologi Bent Hougaardin käsite curling-vanhemmuus tarkoittaa sitä, vanhemmat haluavat raivata jokaisen pettymyksen lapsen tieltä, mutta tekevät samalla tälle karhunpalveluksen. Lasten elämä on kuin sileää curling-rataa, elo suojaisa kuin munankeltuaisella. Curling-lapsista kasvaa röyhkeitä aikuisia, jotka eivät kestä vastoinkäymisiä.

Lapsilähtöisyys ei siis tarkoita, ettei lasta samalla tietoisesti kasvatettaisi. Oppiakseen yhteisön jäseneksi lapsi tarvitsee muun muassa tapa-, normi- ja moraalikasvatusta. Lapsi ei voi tietää, mitä hän ei vielä tiedä tai osaa. Koti ei saa olla viihdytyskeskus, jossa määrää alle kouluikäinen. Vanhempia tarvitaan yhä kieltämään, sillä kieltämiseen sisältyy rajan osoittaminen. Lapsi tarvitsee rajoja."

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lok00034

4. Rajoja, rakkautta
= ohjaava, vuorovaikutteinen, lapsilähtöinen kasvatustyyli

http://vanhemmat.mll.fi/hoivaan_ja_kasvatan/kasvatuksen_tapoja_ja_tavoitteita.php#erot

 

mä myönnän kyllä nippailleeni, niskavilloistakin olen ottanut kiinni... ja jäähylle kannetaan välillä ihan kädestä roikottamalla... mutta meillä ei lasta lyödä, retuuteta, tönitä (paitsi kerran kun löi mua isolla leikkitraktorilla päähän niin työnsin pojan kauemmaksi ehkä kovemmin kuin oli tarkoitus.. silmissä vilisti tähtiä ja jouduin tosissaan hillitsemään itseni ettei päässä napsahda...) remmiä en edes harkitse ja niskavilloistakin otan vain kiinni, en siis revi,kisko tai muutakaan.. korvasta on myös otettu kiinni... nämä otetaan käyttöön vain silloin kun tilanne on mahdoton ja järjen puhuminen ei onnistu... normisti meillä käytössä jäähy ja kun lapsi on rauhoittunut niin asia puhutaan... välillä tuon jätkän uhma on niin kamala ja tekee asioita jotka on vaarallisia ja kiellettyjä.. ja tahallisia...
mä olen sitä mieltä että on eriasia pahoinpidellä lasta kuin kurittaa.. niissä on vissi ero.. ja olen myöskin sitä mieltä että lapsi oppii tietyt asiat kun itse ne kokee... kuitenkaan tähän ei kuulu lyöminen taikka potkiminen..

Meillä tuota nippuria käytetään silloin kun lapsi on oikeastaan muista rangaistusmenetelmistä riemuissaan. Saattaa olla iloinen joutuessaan omaan huoneeseen ja siellä hihittää ja hiippailee takaisin, kokeilee huomataanko häntä ja rangaistus on oikeastaan mukava ja jännä. Sylikin on hyvin huono vaihtoehto silloin kun taistellaan, kuka pääsee syliin ja se ei sitten kelpaa että olisi useampi yhtä aikaa, vaan jokainen haluaisi istua yksin sylissä.

Tuli toinenkin juttu mieleen, jossa meillä voi nousta niin iso kiista, että se ei ratkea lopulta millään muulla tavalla, esim. nälkä. Lapsi nirsoilee lounaalla, eikä syö juuri mitään ja hetken kuluttua ennen välipalaa onkin iso sota pystyssä, milloin mistäkin. Tähänkin on ihan selvä syy, mutta en ole todellakaan pakko syöttämisen kannalla, enkä suosi sitäkään, että aina tehdään vaan lihapullia ja pottumuusia, kun siitä tykkää kaikki lapset.

Joskus taas käy niinkin, että lapsi herää aamulla paljon tavallista aikaisemmin, ehkä jopa aamuyöllä, mutta ei enä suostu uudestaan nukkumaan tai ei saa untakaan. Päivällä ollaan tietenkin kovin väsyneitä ja tulee riitaa, mutta ei malta mennä nukkumaankaan, kun toisetkaan ei vielä mene. Sekään ei oikeuta käyttäytymään miten sattuu, vakka silloin lähes aina oma huone toimii tehokkaana keinona rauhoittaa tilanne, kun usein lapsi omassa rauhassa nukahtaa päiväunille.

Nippuri toimii hyvin harvoin käytettynä mielestäni hyvin, mutta tietenkin jos se olisi ihan jokapäiväisessä käytössä ja usein, niin siitä se pysäyttävä ja herättävä teho kyllä katoaa, kun se ei juuri satutakaan.

 

Kekseliäs kasvatus

Lapset tarvitsevat rakkautta ja rajoja. Lasten kasvatus ei ole aina helppo tehtävä - kärsivällisyyttä, huumoria ja
mielikuvitusta tarvitaan. Kurittaminen on paitsi tehotonta myös lailla kielletty. Kekseliäs kasvattaja löytää
positiivisen ja rakentavan tavan ratkoa ongelmia ja osaa myös katsoa maailmaa lapsen silmin.

Kekseliäs kasvattaja ei kurita

Ruumiillinen kuritus kielletään laissa: "Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista muulla tavoin vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää."

Kekseliäs kasvatus perustuu sekä fyysiseen että henkiseen väkivallattomuuteen. Kasvattaja osaa mennä itseensä ja tiedostaa hankalat, pinnaa kiristävät tilanteet. Näihin tilanteisiin etsitään aktiivisesti uusia luovia ratkaisumalleja sen sijaan, että keskityttäisiin ongelmiin ja ristiriitaisuuksiin. Lapset rakastavat vaihtelua, ja epätavalliset, yllättävät ideat tuovat hyvän mielen paitsi lapsille myös neronleimauksen saaneelle vanhemmalle.

Opi tuntemaan itsesi

Kekseliäs kasvatus lähtee siis itsetutkiskelusta. Jokaisen vanhemman olisi hyvä pohtia jokapäiväisiä tilanteita ja syitä, mistä ärtyminen johtuu ja miten asia voitaisiin korjata. Jos jotain epäkohtaa ei voida poistaa, voidaan sen merkitystä ehkä vähentää suuntaamalla huomio muihin tärkeämpiin asioihin.

Vanhempien tulisi myös hyväksyä, että omat harrastukset jäävät vähemmälle lasten ollessa pieniä. Lapset kaipaavat aikaa ja huomiota. Retket, ulkoilu, keskustelu ja muu yhteinen tekeminen on kaikille antoisaa. Kannattaa kuitenkin järjestää joskus aikaa rentoutumiseen myös ilman lapsia.

Raha- ja työhuolet ja vaikkapa kohtuullinenkin alkoholinkäyttö aiheuttavat väsymystä ja ärtyneisyyttä. Tiuskitko lapsille muista syistä johtuvaa kärttyisyyttäsi? Säästä lapsia myös mahdollisuuksien mukaan aikuisten riidoilta.

http://www.lskl.fi/showPage.php?page_id=50