Meillä oli viime vuoden hoidot juuri sellaisia että vain vähän muniksia saatiin kasvamaan ja se pettymys sen ainoan oljenkorren pettämisestä on ihan valtava. Mekin lähdettiin hiukan liian optimistisesti hoitoihin, kun kuvittelin ivf:n olevan juuri se, jolla epätoivhoisimmatkin kuiiutenkin onnistuu. On tässä luulot kyllä karissut pikkuhiljaa... Millä kaavalla ja hormonilla teidän edellinen yritys oli, enkeli? Siirto vaan tuntui vähän epämiellyttävältä Voi olla, että sektion jälkeen on tullut kiinnikkeitä kohtuun. Meinasitko siis huomenna aamulla jo testata? Ja Joseliinille myös onnittelut! Nythän täällä käy kunnon kuhina, ihanaa! :heart: Te jotka ootte kemiallisen kokeneet niin onko teidän pitänyt pitää välikierto hoidoissa vai oletteko saaneet jatkaa heti? Mietin vaan nyt että mitä tässä pitäisi tehdä... Toinen IVF edessä jos sille tielle lähdetään. mut jos on ollakseennega niin ehtii sitten pari päivää masistella ennen pääsiäisturnausta. Yleensä sortunu viimeistään testaamaan pp8 eli nyt jo tsempannu! Just nyt kun kirjotan, tosi kovia nippailuja tuntuu selän puolella... Muutama päivä sitten nauroimme tyttären ja tyttären poikaystävän kanssa miesten erilaista piuhoitusta, mutta mieheni kommenteihin negan jälkeen mun huumori ei kyllä riittänyt. Mut aika kummaa että olet saanut tollaset ohjeet klinikalta? Mulle kun sanottiin siirron että voit täältä lähteä kotiin vaikka kärrynpyöriä tehden eikä sillä ole mitään vaikutusta, mitään et voi liikkeilläs tai liikkumattomuudellas tehdä alkion kiinnittymisen estämiseksi tai edesauttamiseksi, se kun tosiaan kiinnittyy jos kiinnittyy... Tosin raaputin sitä plussaikkunaa ja pystyviiva katosi o_o Toivotaan, että kaikki menee tällä kertaa hyvin. Meillä klinikalla ohje siirron jälkeen oli että 3 päivään ei seksiä, ei hyppimistä vastaavaa liikuntaa, ei saunaa eikä ammekylpyä. Mutta niin olen kyllä jokapaikasta lukenut ja kuullut, että nainen ei juuri omalla toiminnallaan voi edistää tai estää alkion kiinnittymistä. Hirveää jos mies vielä sellaisesta syyllistää! Mä on monta kertaa löytänyt syyllisen lääkkeistä tai lääkäreistä. Useimmiten lääkäreistä Meilläkin mies on yleisesti reagoinut erilailla hoitojen aikana ja joskus todella vähättelevästi mun tuntemuksiin. Ihmettelee miksi olen masentunut, ahdistunut tai kiukkuinen. Hän ei yleensä osaa yhdistää sitä hoitoihin ja hormoneihin. Tilanne on kokoajan päällä vaikka mitään kriittistä ei olisikaan meneillään. Voikun ne miehetkin aloittaisivat oman keskustelupalstan ja jakaisivat tuntemuksiaan! Ne sais varmaan vähän selvyyttä omille fiiliksillensä ja huomata, että ei oo yksin ajatustensa kanssa. Voi että mä lukisin niin sitä palstaa salassa Toivottavasti viivat vahvistuu. Eikä kahta kemiallista voi tulla peräkkäin... ) Ainoa oire, johon voisin luottaa olisi hyperi. Lääkäri nimittäin sanoi, että ultrassa näkyi sen verran nestettä, että saan todennäköisesti ainakin lievän hyperin, jos raskaus alkaa. Ja kääntäen, jos olo pysyy hyvänä, raskaus ei ole alkanut. Toistaiseksi vointi on mennyt vain parempaan suuntaan Pistin kuitenkin vielä eilen viimeisen Pregnylin, en sitten tiedä voiko se siirtää menkkoja. Rinnat mulla on nyt kipeytyneet, mutta kai sekin johtuu sitten jostain muusta. Kaikkihan on tietenkin mahdollista kunnes kunnon vuoto alkaa, mutta eihän tämä nyt hyvältä vaikuta. 