**PikkuKakkosta toivovat VOL 21**

Onpas täällä ollut kiva jännitysnäytelmä Briannalle ja snowballilla. Älkää vielä menettäkö toivoanne, ihan hyvin saattaa vielä selkeä plussakin tulla. Jokusen päivän kun vielä odottelee... plussatuulia puhalletaan kaikki oikein urakalla!

Ihanaa, synnytyksistä ollut puhetta! Elämäni ihanin päivä, ehdottomasti. Vaikka kivut oli kauheita, mutta se mitä tuli palkaksi oli aivan uskomatonta. Ei sitä tunnetta osaa kuvailla... Mulla oli ihan perussynnytys, jotain 10 tuntia avautumisvaihe ja ponnistusvaihe 20min. Imukupilla piti auttaa, sillä pojan pää oli vinossa ja olin jo ihan loppu (en ottanut epiduraalia vaan ihan ilokaasun avulla sinnittelin). Episotomia tehtiin, koska imukuppia käytettiin. Osastolla olin neljä päivää, kun ei meinannut maito nousta. Se osastoelämä olikin aikamoista, tunteet pinnassa. Niin ja siis poika syntyi laskettuna päivänä. Jos nyt tärppäis, niin ikäeroa häneen tulisi 2v8kk eli aika iso ikäero jo. Mutta oikeesti, en välttämättä olisi jaksanut liian pientä ikäeroa. Mua jo nyt vähän hirvittää, miten pärjäisin kahden lapsen kanssa... Mutta kyllä sylissä on tilaa kahdelle lapsellekin :heart:

Ihanaa juhannusta kaikille!

 

Hei kaikille!

Varovaisesti ilmoittaudun joukkoonne pikkukakkosta toivomaan. Keskusteluanne on tullut seurattua jo jonkin aikaa, mutta nyt uskaltauduin kirjoittamaan. Mukavaa seurata teidän samassa tilanteessa olevien mietteitä.

Tänään siis kp 4/28 ja yk 1. Nämä siis ensimmäiset kunnon menkat synnytyksen jälkeen ja päästään toivottavasti vihdoin tositoimiin pikkukakkosen yrityksessä. Voipi tosin olla, että menkoissa tulee olemaan epäsäännöllisyyttä, koska imetystä vasta nyt lopettelen. Yhdet niukat menkat oli jo muutama kuukausi sitten, mutta tuskinpa ovulaatiota on vielä edes tapahtunut synnytyksen jälkeen. Esikoinen on nyt siis melkein 9 kk ja toivotaan pikkusisarusta pienellä ikäerolla.

Miten teillä muilla käynnistyi hormonitoiminta/kuukautiset synnytyksen jälkeen? Minulla ainakin näyttäisi, että imetys on estänyt ja hidastanut menkkojen alkamista.

Olipa mukava todella lueskella synnytyksistä. Omani ei ollut helppo (käynnistetty synnytys, sydänäänten romahtaminen, melkein 3. asteen repeämät jne.), mutta toipuminen on ollut yllättävän nopeaa. Ei niitä kipuja enää muistele kuukausien päästä ja rankasta synnytyksestä huolimatta valmiina ollaan taas uudelleen koitokseen.

Mitä parhainta juhannusta kaikille!

 

snowball muistan tuon hoitsun! Se tuli jeesaa imetykses ja otti ja laitto muksun oikeeseen asentoo ja tarkisti viel imuotteen. Aika napakka mamma. Mulla oli muuten se oven viereinen peti.

Miten me nyt ollaan näin samanlaisia? Ite ompelen harrastuksena lähinnä, töitä teen kaupanalalla. Ja meillä on koiria! Vieläkö ollaan samiksii?

empompii mä en olis pystyny synnyttää ilokaasulla, siis niin törkeet kivut ennen epiduraalia et huh huh. Mulla supistukset tuntu kokonaan selässä ja mä luulin et vähintään selkä katkee. Mut epi toi kyllä helpotuksen, koko loppu 3h meni kivuitta, ihanaa.

Kuukai tervetuloa! Hormoonitoiminnan käynnistymisestä olen itekkin täälä kysellyt ja toisilla alkaa menkat vaikka täysimetys toisilla ei imetyksen aikana ollenkaan. Itse kuuluu tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Esikko vuoden ja imee kerran päivässä eikä menkkoja vaan näy. Neuvolassa kyllä väitää että munasoluja kypsyy vaikka ei menkkoja oliskaan. Eli toivoa on.

Sullakin takan kuppisynnytys, onpas meen pinossa näitä paljon. Onko toi nykyään kovin yleistä et otetaan kupit ym käyttöön? Epparista oon kuullut et toisis sairaaloissa se tehdään rutiinilla lähes kaikille ja toisaalla taas ei meinata leikata millään.

Mulla oli tosiaan iisi synnytys, mutta lapsi joutui 4h synnytyksestä vauvateholle, sokerien takia. Se oli kova paikka, kun toinen vietiin pois ja oot ihan hormooni pöllyssä. 3 päivää Kerttu oli vauvalassa ja mä istuin pumppaamassa maitoa, jottei imetys menis ihan ketuille. Ikävä oli kova, varsinkin kun huonekaverilla oli vauva vierihoidossa.

mulla on tosi tylsä jussi, mies töissä ja yksin lapsen kanssa kotona ja lapsi nyt päikkäreillä...

 

Oli pakko tulla lukemaan näitä juttuja vaik onkin juhannus, kotona ollaan ja sain poitsun nukkumaan ajoissa kerrankin
Täälläkin koettu imukuppi synnytys, joten aika yleistä näyttää olevan..Ponnistus vaihe venyi yli tuntiin ja kivut oli aikamoiset vaik epiduraali olikin...avautumisvaihe tais kestää sen 17h,muistan kyllä kaikki kivut joten pieniä pelonsekaisia tunteita synnytystä kohtaan on :/ mut kaiken kestää kun vaan sais pienen vaavelin joskus...Nyt pitäis olla ovulaatio päivät käsillä joten toivotaan parasta ja eikun hommiin =)

 

Brianna: Mie olen koulutukseltani insinööri ja teen myynti-insinöörin hommia, lisäksi meillä on koira ja kissa. Koiria oli ennen kaksi, mutta muutama vuosi sitten jouduttiin vanha sakemanni-herra nukuttamaan ikiuneen. Nyt on varaus päällä toisesta koirasta, eli joulun aikaan (jos astutus elokuussa onnistuu), niin koiruuksia on sitten taas kaksi :heart: Niin ja kaiken kukkuraksi meilläkin on mies töissä, kohta tulee kotiin kylläkin Tää ei kohta ole enää todellista...

 

Hyvää juhannusta!

Täällähän on ollut aktiivinen keskustelu

Mun synnytys kesti virallisesti 7h, josta ponnistamista n. 40min. Oikeasti se kesti melkein 18 tuntia, mutta kun sain epiduraalin niin supistukset loppu kahdeks tunniks ja laskivat sitten siitä kun ne alko uusiks... Mä menin synnyttään avoimin mielin, mutta kun jämähdin 3cm niin kivut oli niin älyttömät, että totesin, etten varmaan jaksa niin kauaa että olisin 10cm, joten otin epiduraalin. Sitten se mömmö lakkas auttamasta kun olin auki 5cm... Mutta siitä ei sitten mennytkään kun 1,5h ja pääsin ponnistaan, mutta oli se 1,5 tuntia vaan pirun kipeetä hommaa!!! Myös kipu yllätti aivan täysin, koska kuvittelin sen olevan sellasta vatsan seudun yleistä kipua, mutta mulla kaikki kipu kohdistu vain ja ainoastaan nivusiin ja häpyluuhun. Mutta nyt siis uusi kuume päällä

Mä toivosin meidän lapsille n.2 vuoden ikäeroa. Menkat mulla alko siis 11kk synnytyksen jälkeen ja epparikaan ei kyllä oikein parantunut.

Imukuppi synnytyksiä tehdään esim. Keski-Suomessa n 8% kaikista synnytyksistä. Tuli vaan mieleen kun noista imukuppien määrästä oli puhetta.

Voi kun monet plussais! Mä vähän tässä jotenkin ounastelen, että mulla taitaa alkaa ovis lähestyä...limista päätellen, en kyllä varma oo...

 

dindei: jeee, nyt saa onnitella! :heart: Toivottavasti nähdään myös maaliskuun pinossa!

Kuukai tervetuloa! :flower:

Synnytys: käynnistettiin rv 42+0 raskausmyrkytys epäilyn vuoksi. Tiesin alusta asti, että käynnistykseen joudun. Jotenkin emme vaan miehen kanssa osanneet edes kuvitella sitä tilannetta mihin synnytysvalmennuksessa valmennetaan että synnytys alkaisi itsestään. Joten seuraavassa raskaudessa kysyn taas ne ensisynnyttäjän kysymykset, että mistä tiedän että milloin pitää lähteä!

Mielellään en enää käynnistettyä synnytystä ota. Supistukset tuntuvat tulevan todella rajuina ja juurikin niin konemaisesti. Tuntui, että kroppa ja mieli ei aina ehtinyt mukaan kun lääkkeet päättivät aiheuttaa taas yli käyrien menevän supistuksen joka kahden-neljän minuutin välein.

Leikkaussali oli loppuajan koko ajan valmiudessa hätäsektioon ja muistan sitä pyytäneenkin monen otteeseen kun voimat eivät enää riittäneet. En saanut. Lääkäri päätti vetää lapsen imukupilla. Elämäni pisimmät 45min! Lapsi syntyi sinisenä ja en ehtinyt nähdä kuin pienet jalat kun sit jo lapsi vietiin. Hän ei hengittänyt. Myöhemmin meille tultiin kertomaan, että tosiaan saimme pojan ja poika hengittää ja on nyt viety keskolaan virkoamaan. Poika syntyi lopulta aamuyöllä rv 42+1 pisteillä 5-6-8. Vasta päivällä sain lapsen viereen. Siitä alkoi yhteinen taival.. :heart:

Ja aika todellakin kultaa muistot! Sanoin heti synnytyksen jälkeen, että en enää halua synnyttää, mutta jos nyt joku sanoisi että seuraava synnytys tulisi olemaan aivan samanlainen, niin lähtisin heti silti synnyttämään. Mitä sitä ei lapsensa eteen kärsisi..

ON: tänään on dpo 5 ja mahassa on tuntunut ihme viiltokipuja. Dpo 5-10 aikoihinhan tapahtuu kiinnittyminen. Toiveikkaana sitä tietenkin olettaa viiltokipujen johtuvan kiinnittymisestä..

 

kirjotan minäkin mun synnytken: 29.9.2004 heräsin siin kello 7 ja tunnin ehdin pyöriä pitkin kämppää kunnes ukko nousi ja kyseli että lähdettäiskö jo? 9 aikaa oltiin sairaalas ja salissa kun oli hiljasta niin ottivat heti saliin ja tekivät tutkimukset. olin auki 7sormelle jonka ja siis olin silloin 40+4 siis kun tää alko No joo puhkasivat kalvot ja sit alko ne tuskalliset supistukset lonkissa oli tunne että jalat putoo lonkkien kohdalt pois. yritin olla ja hielutella itteeni lauleskelin tai hyräilin tuiki tuiki tähtöstä.

11.00 laski pojan sydän äänet punaselle viivalle ja kiire hälyttää kätilöt ym huoneeseen ja olin auki kyllä mut poika ei ollu laskeutunu alas päin vaan oli samas kohtaan kun tulessamme. joten lääkäri päätti kutsuu apua että imukupilla otettaan ulos ja ite vedän pelkkää happea siin vaihees että saadaan sydänäänet vihreelle viivalle. anestesialääkäri saapu ja anto epiduraalin jonka jälkeen hävis tunto lantiosta alas päin "brittiläinen synnytys" niin kun kätilöt ja lekuri vitsailivat. ja poika näki päivän valon kello 11.55 :heart: mittoja oli komeat 52cm ja 4530g pisteet 8-9-8 (lötkö, haisi, väri, eikä huutanu)

synnytken jälkeen pääsin suihkuun jonne sit pyörryin. verta oli pääsy valuu liikaa.. herättyäni makasin sängyllä ja aloin itkee miehelle "että älä jätä ja se oli vahinko" okei pieni pelästyminen

ei jääny mitään pelkoa tai muuta synnytkestä. kätilö joka otti vastaan oli ihanan tohelo sai unohtamaan pelot ym.. ainut mist sain antaa negaa oli se että 2seuraavaa päivää yritin päästä lääkärin vastaan otolle koska paikat oli kipeenä ja eivät suostunu heti vaan kolmantena päivän ja silloin lekuri kurkkas alapäähän ja se oli erittäin pahasti tulehtunu tulehdusarvot oli 120 ja hb 80 jonkin tulehdu oli siis jo ennen synnytystä josta olin jo sanonu neuvolas että kutiaa ja polttaa alapäätä neuvolas sanoivat vaan että hiiva mutta jotain muuta se oli koska poika haisi mädälle lihalle kun tuli rinnalle ja samoin alapää!!!! :x :x

mutta muuten ei ole mitään syytä miks en mene synnyttämään ja osaan pyytää parempaa tarkkailua jos on jotain mikä ei kuulu olla..

aih se piti viel mainita että kun poika synty sillä oli isot kivekset siis ISOT ja tummat.. johon yks hoitaja/lekuri sano että voi olla pahakin sairaus että ei vältti elä 5v pidemmälle..

ja poika oli keltainen kun synty.. sekin olis kuullema maksa tai munuaiset mutta loppuenlopuks sillä ei ollu yhtään mitään tästäkin sanoin loppu raportissa että älkää nyt herran jumala tehkö mitään diaknoseja ennen kun on 100 varmuus..

 

Tälläsen testasin aamusti, antakaa tulla, näettekö te mitään?

snowball uskomatonta, meillä on kans sakemanni! Meen pitää kohta sopii treffit nähdään ollaanks me saman näkösiiki

hurjia synnytyksiä teillä minskulla kaamee kokemus. Olipa typerää porukkaa, mitä hittoa alkavat heittelee mitää diaknooseja ennen ko mitää on tutkittu!

Mimialla kans ihan kamalaa, tuo on kyl ihan järkyttävää jos vauva viedään pois sinisenä, siinä äiti sitten arpoo mitä tapahtuu, onneks kaikki nyt hyvin.

Mulla tulehtu kohtu sitten synnytyksen jälkeen ja sanoin jo sairaalassa et se haisee pahalle, ja moni sitä katto ja sano vaan et joo kyllä sen kuuluu tuoksua ja näyttää ihan normaalille. Lopulta 5vk synnytyksestä vedin ulos kaksi puolen nyrkin kokoista hyytymää! Ja sain lopulta antibiootit.

nyt jännään et näättekö te mitää kuvassa vai kuvittelenko mä.

 

Brianna: Jee :heart: Ihan selvähän toi on, Pitäisköhän munkin... Kyllä meidän ihan oikeasti pitää varmaan treffata jossain, on kyllä ihan uskomatonta toi samankaltaisuus. Itseasiassa nykyinen koira ja se jonka varasin ei oo sakemanneja, mut haluisin kyllä semmoisen(kin) taas meille :heart: Just tossa miehelle sanoin kun kattelin poliisikoira Rexiä et tahtoo itsellekin, mut se muistutti, että jonkun pitää ehtiä kouluttamaankin se koira, ei se muuten semmoinen ole Meidän vanha herra oli siinä suhteessa aivan ihana kun oli koulutettu (miehen koira...) niin sitä pystyi pitämään vapaana missä vaan ja välillä tuntui, että se lukee ajatuksia :heart: Toista on tuon nykyisen koiran kanssa, se on ihan päinvastainen kun Sakemanni. Siinä missä toinen menee vaikka p-edellä puuhun miellyttääkseen niin tämä nykyisen rotuinen vilkaisee olkansa yli ja tuumaa, että "mee ite jos kiinnostaa" ja jatkaa omia hommiaan.

 

snowball Eli joku muukin näkee tuon haamun tossa. Hmm... Huomenna testaan vielä ja jos se antaa väriä pitää maanantaina käydä ostaan ihan kunnon testi, mä en vaan luota noihin tikkuihin.

Minkäs rotuinen teen toinen on?

Meillä on kans(!) toinen just tollanen, sitä ei paljo nappaa mitä mutsi käskee vaan se menee omia polkujaan, tää sakemanni (mikä on miehen koira!) on kuin ihmisen mieli.
Vuosi sitten kotoa löyty vielä kolmas koira dobberi, mut enään nää kaks, sakemanni ja kiharakarvainen noutaja.

Aika huvittavaa tää samankaltaisuus

Nyt testiä kehiin nainen, viivanpaikka voi olla muuttunut haamuloiseks....

 

Brianna: Kyllä mie nyt oon vahvasti sitä mieltä et noissa testeissä näkyy aina se prkl viivanpaikka :headwall: Ei oo väriä ei :headwall: Mie en testaa ennen maanantaita, jos nyt sit se täti ei tule ennen sitä... Niin ja meillä on pystykorva :heart: Harrastatteko te sen kiharakarvaisen kanssa ihan käytännön metsästystä? Sano nyt vielä et asutte okt-talossa missä ei oo naapureita ihan vieressä ja mies on valtiolla töissä...?

 

snowball no hö.
Jospa täti ei tuukkaa niin sitten maanantaina uus testi.

Kiharaisen kanssa ei oo harrastettu metsästystä, kyllä se metsällä varmasti toimis jos joku sen kans lähtis. Mies on nuorempana paljonkin metsästänyt, nyt ei enää moneen vuoteen.

Yks huti, asutaan taajamassa, haaveillen talosta ei missään ja yks osuma: mies on valtiolla töissä!

 

Brianna, varovaiset onnittelut :heart:

Kuukai, kyselit tuosta menkkojen alkamisesta synnytyksen jälkeen. Mä täysimetin 4 kk ja ekat menkat tuli varmaan 2kk synnytyksestä ja siitä alkaen säännölliset. Imetin poikaa 1v2kk ja ensimmäiset 10 kk tosi aktiivisesti.

Synnytys oli mulla tosi helppo. Noin puolen päivän aikaan lapsivettä alkoi tihkuttamaan. Neuvolantäti oli sitä mieltä, että voi ihan rauhassa mennä neuvolasta kodin kautta ja siitä sitten sairaalaan. No, mä olin neuvolasta kotona siinä vähän ennen yhtä ja parisen tuntia oltiin vielä kotona ja tuli mm. tyhjättyä astianpesukonetta, syötyä ja järjesteltyä paikkoja. Supistuksia ei varsinaisesti tuntunut, muuta kuin "menkkakipua" ja selkää särki.

Sairaalaan tultiin kolmen jälkeen, josta sitten käyrille tarkkailemaan suppareita ja lapsen liikkeitä. Siinä sitten makoiltiin tunti ja tasaseen suppareitakin tuli, mutta olivat sitä voimakasta menkkakipua edelleen. Sitten kätilön tarkastukseen ja hän vähän oli sitä mieltä, että otatko nyt vielä sairaalan vaatteita vai käyttekö vielä vaikka kahvilla ennen. Mä sanoin, että kannattaisi nyt ainakin tsekata ne paikat, koska meidän suvussa synnytellään aika vauhdilla. Siinä sitten katsottiin tilanne, ja paikat olivat 3 cm auki! Totesi kätilö vaan, että laitetaanpa päälle tuo sairaalapaita, missä selkä auki - synnytys on käynnissä. Siitä jatkoimme sitten tarkkailuhuoneen puolelle, jossa kävin suihkussa (auttoi ihanasti suppareihin ja tuli hyvä olo), käytin kaurapussia ja vielä jumppapalloa. Klo 19 aikaan päätin, että haluaisin jotain kivunlievitystä ja siinä vaiheessa olinkin sitten 4-5 senttiä auki ja siirryimme synnytyssaliin, jossa sain epiduraalin noin 19.30. Epiduraali auttoi tosi hyvin ja mulla oli jonkin aikaa aivan taivaallinen olo, kun usean kuukauden selkäsäryt katosivat ja totesinkin että haluan tuota lääkettä myös kotiin No, sitten siinä ysin pintaan alkoi taas sattua aika kunnolla ja pyysin saada epiduraaliin lisätehoa (oli sillä pumpulla tuo versio ) mutta siinä vaiheessa aloinkin olla kokonaan auki ja vaihtoehtona oli tuo kohdunkaulan puuduttaminen(?). Sen laittaminen oli mulle tuskaa ja kätilö joutui laittamaan sitä useamman kerran kun en pystynyt olemaan paikallani ja meinattiin jo luovuttaa. Mutta onnistu se sitten vihdoinkin. Pian sen jälkeen tulikin tarve ponnistaa ja se ponnistusvaihe pääsi alkamaan. Kesto oli noin 40 min ja oli kyllä lievityksestä huolimatta aika tuskaa ja meinasi jo loppua usko itseen. Mutta sieltä se poika vain syntyi klo 22.14 ja sai 9 pistettä. Sen jälkeen istukka tuli ulos ja sitten suihkuun. Aivan ihana fiilis ja kivut tosiaan unohtuivat sillä hetkellä!

Lähdimme sitten kärräämään poikaa ja mua synnytysosaston puolelle ja siinä matkalla kätilö alkoi kuunnella pojan hengitystä, että kaikki ei olekaan kunnossa. Olin niin väsynyt synnytyksestä etten oikein tajunnut mitä tapahtuu. Pääsimme perhehuoneeseen ja sairaanhoitaja sitten sanoi, että ottaisivat pojan hetkeksi tarkkailtavaksi heidän huoneeseensa. Seuraavaksi sitten tulikin lääkäri klo 2 yöllä sanomaan, että poika on viety teholle ja hänelle on laitettu antibioottia menemään kanyylin kautta. Ei oikein osannut sanoa, mikä häntä vaivasi. No, surkea olohan siinä tuli ja sain sitten nukahtamislääkkeen jotta saisi edes hieman voimia kerättyä. Aamulla menimme heti sinne teholle katsomaan miten poika voi ja siellä hän oli lämpölampun alla piuhoissa kiinni, koska mitattiin myös happisaturaatioita ja sykettä. Koska siellä oli juuri lääkärikierros menossa, niin meidät ajettiin sieltä pois aika pian. Seuraavaksi menimme päivällä katsomaan poikaa sinne teholle, ja siinä vaiheessa hän sai jo lisähappeakin. Mä menin varmaan jonkin asteiseen shokkitilaan ja en pystynyt muuta kuin itkemään. Onneksi mies oli siellä mukana ja piti kasassa pakettia. Eivät siinä vaiheessa osanneet sanoa mitään tilanteesta ja jälleen poistuimme osaston puolelle odottelemaan. Iltapäivällä sitten poika olikin siirretty happikaappiin kaikkine letkuineen ja tippoineen ja siinä vaiheessa tuli jo aivan sairas epätoivo, kun ei vain tiennyt mitä tulee tapahtumaan. Onneksi kuitenkin seuraavalla visiittikerralla sanottiin jo, että lisähappea ei enää tarvita, mutta pidetään varmuuden vuoksi siinä happikaapissa. Siinä sitten meni pari päivää kun kävimme katsomassa poikaa siellä tehon puolella ja jotenkin olen ollut aika sumussa ne päivät kun näin jälkikäteen ei oikein muistakaan mitään. Sunnuntaina poika siirrettiin teholta tarkkailun puolelle ja pääsimme sitten auttamaan paremmin vaipanvaihdossa ja syöttämisessä. Onneksi sentään jonkin verran sai kontaktia ottaa. 6 päivää yhteensä sairaalassa ja kaikki hyvin loppujen lopuksi. Synnytys ei siis pelota, mutta kaikki se muu...

 

************* Lauantai 26.6. JUHANNUSPÄIVÄ **************

MUKANA:




Lulun......................tyttö 08/08...................kp 58/27-31* yk 1
waaka...................esikoinen 09/08...............kp 50/72 *yk 4
Dakota Paws.........esikoinen 08.....................kp 50/31-40* yk 3
Onkovaikeeta.........poika 04/03.....................kp 44/27 *yk 2
MT79...................esikoinen 10/08................kp 34/28-39* yk 8
snowball................tyttö 05/09....................kp 33/34-35* yk 5
Manna K................poika 07/09....................kp 32/29-31*yk 2
Jopatu.................esikoinen 12/09................kp 29/28-32* yk 2
dada....................tyttö 09/09....................kp 27/32-40* yk 3
Koiramamma..........poika 09/08....................kp 21/29 *yk 1
mimia85................poika 02/09....................kp 19/25-28*yk 2
Novelle78..............poika 10/08....................kp 18/27-29 *yk 6
sirpaleina..............tyttö 07/09.................... kp 17/33-57* yk 4
juuri.....................tyttö 04/08....................kp 17/28-32 *yk ?
Pössi.....................esikoinen 12/08.................kp 17/25-31 *yk1
Kamomilla -81........tyttö 12/08.....................kp 15/42 *yk 9
empompii...............poika 07/08....................kp 14/28 *yk 3
kukkaiskeiju............tyttö 07/09....................kp 14/? *yk1
sofku....................tyttö 04/08...................kp 14/31 *yk 2
Meep....................esikoinen 02/09............... kp 13/24-26* yk1
Minsku82...............poika 09/04....................kp 10/29 *yk 31
Kuukai....................esikoinen....................... kp 5/28 ja * yk1
Niiskunenä-78........poika 01/09.....................kp 4/28 *yk2
mensku.................esikoinen 02/10...............kp
Brianna.................tyttö 06/09....................kp
Heathy..................esikoinen 12/08..............kp
Memmu86..............tyttö 03/08....................kp
maria-08................esikoinen 12/08...............kp
ina21.....................poika 6/07.....................kp
2Ruusis...................esikoinen 12/05.............kp
yllätysvauva...........esikoinen ??/07...............kp
Hyzenthlay..............tyttö 06/09....................kp
spica.........................................................kp


TAUSTAILEMASSA:

Kuu-mami
riina82
miimuli24
Kristen
nereida

HAAMUILIJAT




Brianna 26.6.


PLUSSANNEET :



2010

Kesäkuu: Mymmy, Lumikuningatar (yk27), Anlini (yk1), Sanuliini, Peppioliina (yk9), dindei (yk 2)
Toukokuu: Toive81 (yk7), Jeccika (yk4)
Huhtikuu: Teargas (yk 2), Neito84 (yk 1), manna-(yk?)mimma86(yk2),Coreline (yk?)
Maaliskuu: jiinas (yk 8), RiikkaVaan (yk ?), Suklaanappi (yk 9), PäivikkiV (yk 2), Annsku (yk 2),
Helmikuu: Cleopatra (yk 1), Aisla (yk 1), Menhit (yk 1), manna-(yk 1), Haikara (yk 2), Tipsutin (yk 3), t 77 (yk 20), Magia82 (yk 7), Ninnu-87 (yk 3), Pirtsi (yk 1), Pirtsi (yk 5), toive81 (yk 6)
Tammikuu: tyyty85 (yk ?), Mousse (yk 5), Tähdenlento1 (yk ?), Gwenhwyfar (yk 3), Magia82.( yk 6), cora85 (yk 1), Äiskä80 (yk 10), Sutinaa ( yk 9), heikku (yk 3), mama-L(yk2), Emmabella (yk2), Himputti (yk 31)

 

Nyt on taas päivitykset tehty. Briannan siirsin haamuilijoihin odottamaan viivan vahvistumista

Ja kiva saada uuttakin porukkaa tänne, koska aika moni on pääsemässä täältä tuonne odottavien puolelle! Ettei vaan keskustelut tyrehdy =)

 

niiskunenä Mun esikoinen on syntynyt 2/09 ja tänään on kp 13/24-26, yk1.

dindei Nyt oon tosiaan n. puolessa välissä kiertoa. Jos tätiä ei ala kuulumaan, niin viimestään 5.7. olis tarkotus testata.

Brianna Mä en osannu imukuppia pelätä, eikä sitä oikeastaan tarvinnutkaan pelätä. Väliliha leikattiin, joten tuli vain pieni lisärepeämä. En olisi yksin saanut esikoista ponnistettua ulos, joten olin vain tyytyväinen, kun sain apua. Ja alapään tikannut kätilöharjoittelija teki tosi hyvää jälkeä, tikit oli just sopivan kireällä eikä tulehtunut. Tietenkin alapää oli arka synnytyksen jälkeen, mutta olisi se varmasti ollut joka tapauksessa.
Mulla kiinnosti jo esikoisen aikana kestot, mutta ne jäivät sitten kokeiltua. Nyt kun asumme omassa talossa ja näkee konkreettisesti sen, miten paljon jätettä noista kertakäyttövaipoista tulee, niin tarkotus olisi kakkosen kanssa ainakin testata kestoja.
Kyllä tuossa kuvassa minusta väriä on. Jos vain osaan oikeasta kohdasta katsoa, itse en ole noita liuskoja koskaan käyttänyt.

Hurjia synnytys- tai synnytyksen jälkeisiä tarinoita täällä! Myös synnyttäneiden osastolla olleiden huonekavereitten synnytykset oli osa hurjia. Oon kyllä kiitollinen, että esikoisen synnytys meni hyvin, vaikka välillä tuntuikin, etten saa vauvaa puskettua ulos. Jännitin jo, joudunko sektioon sen takia, mutta onneksi en joutunut.

 

Brianna mä tulen tänne kurkkimaan ja puuhkuttaa plussatuulta TOIVOTAAN että viiva vahvistuu ja pääsisit odotuspuolelle :flower:

KAIKILLE TASAPUOLISESTA +++

 

Dindei onnittelut vahvistuksesta ja toivotaan, että Briannan viivaa vahvistuu myös.

Eipä vieläkään näy kuukautisia, joten mun kohtaa varmaan voi korjata sen verran, että eikai tää voi vielä olla yk 2 kun virallisesti se ensimmäinenkään ei sitten ole loppunut... :/

Testin tein muutama päivä sitten ja nega. En sitten tiiä. Kovia menkkamaisia kipuja on nyt ollut koko ajan. Ehkä ne siis sieltä tulee. Tietty vaan pillereiden lopettaminen aiheuttaa tälläistä... :|

 

Nyt jännään ihan sikana et vahvistuuko toi viiva vai ei. Jos huomenna on samantasoinen viiva niin maanantaina satsaan kunnon testiin, sellaseen johon uskaltaa paremmin luottaa.

niiskunenä selviskö lopulta mikä poikaa vaivas? Ikävintä on tuo et lapsella on jotain vaivaa, kyllä sitä itte aina kärsii mielummin kuin miettii lapsen vointia. Teillä on nyt kuitenkin kaikki ok?

Meep en mäkään varmaan muuten olis tota imukuppia pelännyt, mut tosiaan hyvä ystävä synnytti viikon ennen mua ja hänellä kävi imukupin kanssa aika pahasti, sen takia sitä kammosin.
Toi eppari oli kans yks mitä en olis halunnut, mutta tunnin ponnistamisen jälkeen oli vaan helpotus kun kätilö leikkas sen. Tytön pää synty samantein ja pienellä työntämisellä loput.

Olisin halunnut kokeilla synnytysjakkaraa, mutta sydänäänienn takia se evättiin ja vieläkin ajattelen et jos olisi siinä saanu ponnistaa olisin varmasti saanut muksun ulos helpommpin. Seuraavan teen varmasti jakkaralta jos vaan saan.

dindei toivotaa et viiva vahvistuu!

sofku miten pitkällä sun kiertos nyt on, kun tuolla lukee et 14/31?

Kiitos vielä kaikille tsemppauksesta ja tasaisesti plussatuulia!

 

Toivottavasti kaikilla on ollut mukava juhannus. Me olimme kotona ja huomenna lähden pojan kansa mökille, kun mies alkaa tehdä pikku remonttia. Hänellä alkoi nyt talviloma, ja kesäloma on sitten heinä-elokuun vaihteessa.

Minusta synnyttäminen oli niin hirveää, etten haluaisin sitä toiste tehdä, mutta en kyllä sektiotakaan halua, joten kai se sitten täytyy, jos oikein onnekkaasti käy. Pahinta oli ponnistaminen, joka oli siis aivan helvetillisen tuskallista ja toiseksi pahinta oli muut kivut javäsymys, joka tietysti alensi kipukynnystä ja vei uskon kaikkeen. Oksensin, itkin, nä'in nälkää ja minut katetroitiin ja muuta "kivaa". Kärvistelin 66 h ja valvoin kolme yötä. Lääkärit eivät antaneet lupaa puhkaista kalvoja, koska vauva oli pieni, vaikkakin täysaikainen, 37+6. Paljonko hän muka kasvoi kahdessa vuorokaudessa?!? Kuka hyötyi siitä, että minua kidutettiin niin pitkään? (Retorisia kysymyksiä) Lääkärit eivät edes käyneet minua kertaakaan katsomassa. Lopulta sydänäänet heikkenivät, ja sitten sai puhkoa kalvot ja tehtiin samalla sektiovalmistelut. Alakautta vauva kuitenkin syntyi ja voi hyvin, sokereita lukuun ottamatta.

Briannalle onnea! Hyvältä näyttää. Täällähän tulee plussia ihan koko ajan, mikä on tietysti huippua.

Itse en usko tärppiin tässä ekassa kierrossa, koska mies oli parhaat päivät poissa.
Ei se erityisemmin edes haittaa. Kesällä on ihan mukava vaikka käydä terassilla, kun kaksi edellistä kesää meni kuivin suin. Olin niin neuvokas, että selvitin tuon ovislimajutun itse. Ensi kierrossa voi sitten tarkkailla niitäkin. Samalla opin, että munasarjan nipistely voi olla myös ennen ovulaatiota tai sen jälkeen eli ei ole paljon hajuakaan, koska se ovis lopulta oli. Onko teillä muilla rintojen arkuutta? Milloin ovikseen nähden?

Joku kysyi hormoneista. Minulla alkoivat menkat, kun vauva oli noin 10 kk. Imetin 1 v 4 kk ikäiseksi. Gynegologi sanoi, että hormonit normalisoituvat täysin vasta, kun imetyksen lopettaa kokonaan. Siihen aikaan imetin enää kerran tai kaksi päivässä, mutta se siis kuulemma jotenkin vaikuttaa, muistaakseni estrogeeniin. Ei kuitenkaan toimi ehkäisynä, kuten gyne minulle painotti ja minkä tietysti tiesinkin. Huomasin myös, että kun lopetin imetyksen, limakalvot ovat olleet paremmassa kunnossa. Välillä esim. tuli hiertymiä pyöräilystä, mitä ei ole olut ennen tai sen jälkeen. Että kyllä siinä jokin vaikutus minustakin oli.

Tervetuloa mukaan, Kuukai.

 

Minsku: olipa tyhmästi toimittu kun alkoivat "diagnooseja" sanelemaan, vaikka mitään ei oltu vielä tutkittu pojalta.. :/

Brianna: onnittelut haamusta! :heart: Plussa-aalto näyttäis olevan meneillään! =)

Niiskunenä: ymmärrän hyvin miksi kaikki muu sitten pelottaa/jännittää. Tosi kovia kokemuksia teillä oli..

Meep: hei, meillä on saman ikäinen poika kuin teidän esikoinen! Mikä päivä teillä on synnytty? Meillä synnyttiin 20.02 :heart: Olisi mukava päästä samaan odotusketjuun, kun on saman ikäinen esikoinen. Olisi kiva kuulla sitten miten teillä arki sujuisi..

 

Ai niin vielä. Meillä käytetetään kestovaippoja päivin öin. Ainoastaan matkoilla ei käytetä eli huomenna mökille lähtee kertiksiä. Muutenkin olisi ainakin osakestoiltu, mutta siirryttiin täyskestoiluun ohivuoto-ongelmien takia jo parikuisena eikä sitä nykyään edes mieti, kun on niin tottunut kestoihin. On ne niin kauniitakin ja tosiaan sopii meille hyvin.

 

Brianna Mullakin kiinnosti synnytysjakkara, mutta kun oltiin tutustumassa synnytyssaliin, meille sanottiin, että ensikertalaiselle sitä ei suositella. On kuulemma hankalempaa löytää sitä oikeaa ponnistustekniikkaa siinä. Voisi kakkosen kanssa sitten kysyä, josko sitä saisi kokeilla.

mimia85 Meidän esikoinen syntyi päivää aiemmin kuin teidän, eli 19.2. Olis kyllä tosiaan kiva lukea, miten muilla saman ikäeron omaavilla menee. Pitää pitää peukkuja pystyssä, että päästään samaan odotuspinoon.

 

onnee brianna! :flower: