Raskaana - mies painostaa aborttiin, minä en tiedä haluaisinko abortin vai pitää lapsen

Pidä lapsi ja jätä mies. Hyvin pärjäät, niin olen pärjännyt minäkin! Tosin mulla ei ollut ketään painostamassa aborttiin. Lapsellani on ollut koliikkia ja muita vaivoja, mutta hän on maailman ihanin ja aurinkoisin tyyppi. Nyt 7kk enkä koskaan vaihtaisi pois! <3

 

En tainnut kysyä sinulta mitään.

Juu, et kysynyt. Anteeksi. Ajattelin vain muistuttaa, että aika monet kuitenkin ovat vuosia yhdessä ennen ensimmäistä lasta.

 

Juu, et kysynyt. Anteeksi. Ajattelin vain muistuttaa, että aika monet kuitenkin ovat vuosia yhdessä ennen ensimmäistä lasta.

En halua mitään vinku vänky vänkäyksiä kenenkään kanssa, eikä tuossa viestissä ollut mitään suuttumusta tai kettuilua, vaan rehellinen kysymys, johon sainkin asiallisen vastauksen.

Mielestäni olisi hyvä että suoraan kysymykseen jollekin voi antaa sen vastata kenelle kysymys on esitetty.

 

Se on muuten totta, että vauvat kasvavat todella nopeasti.
Sen huomaa aina jälkeenpäin.
Mutta toisin kuin äitini useaan otteeseen lausui, että: "Lapset ovat ihania niin kauan kuin ovat vauvoja." (ajoi tällä ilmeisesti sitä takaa, että vauvat ovat riippuvaisia aikuisesta ja heillä ei ole vielä "omaa" mielipidettä)
Niin, sanon, että lapset ovat ihania, niin kauan kuin ovat lapsia, aikuisenakin.
Elämän oivaltaa lasten kautta.
Moni alkaakin pohtia omaa lapsuuttaan siinä vaiheessa varsinkin.
Mielestäni tietyllä tapaa "raskaampaa" hoitaa lasta on siinä vaiheessa, kun alkaa maailma lapselle avartumaan, tulee asioita eteen, missä on ihan erilainen huoli lapsesta, keskustelut lapsen kanssa.Eli tarkoitan, että ei se fyysisyys tee siitä lapsen hoidosta mielestäni vaikeaa, vaan ennemminkin henkinen puoli.Kun asioita ei voi vain helposti hoitaa "ajattelematta", vaan tarvii käyttää aikaa ja päätään ja eri ratkaisumalleja.

Toivon vain, että Ap kunnioittaisit itseäsi, et ottaisi vastaan uhkailuja.
Ota ne vakavasti.
Se, että kun aikoinaan tein painostettuna abortin, olisin toivonut, että joku olisi linkannut minulle aborttisivun tms.Kuinka kauan kaduinkaan...
Uskon, että sinulla ja lapsellasi on paremmat eväät elämään kuin , jos jäisit katsomaan uhkailuja.En tiedä muuta kuin mitä kerroit, mutta näitä ajatuksia herätti.
Niin ja onnea vauvasta.

 

Voin sanoa, että yyhoona lapsen kasvattaminen ja perheessä lapsen kasvattaminen ovat aivan eri planeetalta. Kyllä sitä pärjää ja se yyhoonakin hyvin menee. Mutta periaatteessa jokainen äiti ja jokainen lapsi ansaitsevat parempaa - kunnollisen isänkin siihen perheeseen.

 

Voin sanoa, että yyhoona lapsen kasvattaminen ja perheessä lapsen kasvattaminen ovat aivan eri planeetalta. Kyllä sitä pärjää ja se yyhoonakin hyvin menee. Mutta periaatteessa jokainen äiti ja jokainen lapsi ansaitsevat parempaa - kunnollisen isänkin siihen perheeseen.

No mitäs tälle miehelle tehtäisiin, että saataisiin hänet tajuamaan velvollisuutensa ja se mitä äiti ja lapsi häneltä oikein ansaitsevat?

 

Se on muuten totta, että vauvat kasvavat todella nopeasti.
Sen huomaa aina jälkeenpäin.
Mutta toisin kuin äitini useaan otteeseen lausui, että: "Lapset ovat ihania niin kauan kuin ovat vauvoja." (ajoi tällä ilmeisesti sitä takaa, että vauvat ovat riippuvaisia aikuisesta ja heillä ei ole vielä "omaa" mielipidettä)Niin, sanon, että lapset ovat ihania, niin kauan kuin ovat lapsia, aikuisenakin.
Elämän oivaltaa lasten kautta.
Moni alkaakin pohtia omaa lapsuuttaan siinä vaiheessa varsinkin.
Mielestäni tietyllä tapaa "raskaampaa" hoitaa lasta on siinä vaiheessa, kun alkaa maailma lapselle avartumaan, tulee asioita eteen, missä on ihan erilainen huoli lapsesta, keskustelut lapsen kanssa.Eli tarkoitan, että ei se fyysisyys tee siitä lapsen hoidosta mielestäni vaikeaa, vaan ennemminkin henkinen puoli.Kun asioita ei voi vain helposti hoitaa "ajattelematta", vaan tarvii käyttää aikaa ja päätään ja eri ratkaisumalleja.

Toivon vain, että Ap kunnioittaisit itseäsi, et ottaisi vastaan uhkailuja.
Ota ne vakavasti.
Se, että kun aikoinaan tein painostettuna abortin, olisin toivonut, että joku olisi linkannut minulle aborttisivun tms.Kuinka kauan kaduinkaan...
Uskon, että sinulla ja lapsellasi on paremmat eväät elämään kuin , jos jäisit katsomaan uhkailuja.En tiedä muuta kuin mitä kerroit, mutta näitä ajatuksia herätti.
Niin ja onnea vauvasta.

Isäni ajattelee vähän tähän tyyliin. (Valitettavasti).

 

Isäni ajattelee vähän tähän tyyliin. (Valitettavasti).

Ikävää Kunpa asia olisi toisin.
On vain hyväksyttävä radikaalisti, että muita emme voi muuttaa.Kyllähän se palan tuo kurkkuun, mutta onneksi voi tehdä valintoja helpottaakseen omaa/lastensa elämää.
Ainakin, kun tekee toisin omille lapsilleen, voi tietyllä tavalla korjata vääryyttä.

 

Olenko ainoa, jonka mielestä tuntuu pahalta pilata elämä mieheltä, joka ei voi vaikuttaa asiaan mitenkään vaan saa seurata sivussa kun tyttöystävä tekee mitä haluaa? Hirveä tilanne, sympatiat hepun puolella, vaikka tottakai se riski pitäisi tietää aina kun seksiä harrastaa ja hirveän lapsellista järkyttyä jos vahinko käy, ihan mahdollistahan se on vaikka ehkäisisi miten oikein tai olisi steriloitu. Sama oli mun miehellä aikanaan pelkona ja vaati ehdottomasti tuplaehkäisyn ja keskeytetyn ennen kuin uskoi, että minä en lapsia halua. Paha se on sellaisesa tilanteessa tehdä mitään kun haluaa parisuhteen ja seksiä, mutta jos jokin menee pieleen niin hinta on taas kova.

Jos tuossa tilanteessa pitää lapsen koska katkeroituisi abortin takia miehelle, niin eikö silloin yhtään taas pode syvää syyllisyyttä siitä, että pilaa tieten tahtoen taas toisen elämän ja mies katkeroituisi äidille? Ihan kummin päin teet, niin joku kärsii kuitenkin. Ja luultavasti lapsikin, mikäli isää ei kiinnosta tippaakaan. Abortti voi olla kamala kokemus, mutta se voi olla ihan helppo juttukin jos siihen asennoituu niin, itsestähän se on kiinni. Minä en ole koskaan kokenut yhtään negatiivista ajatusta asiasta vuosienkaan jälkeen ja kyllähän niitä lapsia ehtii vielä tekemään vaikka menisikin nuorena keskeytykseen. Lääkkeellinen abortti ei ole keskenmenoa ihmeellisempi asia kuitenkaan.

Mutta minulle avioliittoni onkin aivan kaikki kaikessa ja lapsen takia olisin jäänyt paitsi upeimmista asioista elämässä ja joutunut elämään kurjan ja yksinäisen elämän lapsi riippakivenä, joten minulle valinta olikin paljon helpompi, enkä näinollen voi arvostella.

 

Olenko ainoa, jonka mielestä tuntuu pahalta pilata elämä mieheltä, joka ei voi vaikuttaa asiaan mitenkään vaan saa seurata sivussa kun tyttöystävä tekee mitä haluaa? Hirveä tilanne, sympatiat hepun puolella, vaikka tottakai se riski pitäisi tietää aina kun seksiä harrastaa ja hirveän lapsellista järkyttyä jos vahinko käy, ihan mahdollistahan se on vaikka ehkäisisi miten oikein tai olisi steriloitu. Sama oli mun miehellä aikanaan pelkona ja vaati ehdottomasti tuplaehkäisyn ja keskeytetyn ennen kuin uskoi, että minä en lapsia halua. Paha se on sellaisesa tilanteessa tehdä mitään kun haluaa parisuhteen ja seksiä, mutta jos jokin menee pieleen niin hinta on taas kova.

Jos tuossa tilanteessa pitää lapsen koska katkeroituisi abortin takia miehelle, niin eikö silloin yhtään taas pode syvää syyllisyyttä siitä, että pilaa tieten tahtoen taas toisen elämän ja mies katkeroituisi äidille? Ihan kummin päin teet, niin joku kärsii kuitenkin. Ja luultavasti lapsikin, mikäli isää ei kiinnosta tippaakaan. Abortti voi olla kamala kokemus, mutta se voi olla ihan helppo juttukin jos siihen asennoituu niin, itsestähän se on kiinni. Minä en ole koskaan kokenut yhtään negatiivista ajatusta asiasta vuosienkaan jälkeen ja kyllähän niitä lapsia ehtii vielä tekemään vaikka menisikin nuorena keskeytykseen. Lääkkeellinen abortti ei ole keskenmenoa ihmeellisempi asia kuitenkaan.

Mutta minulle avioliittoni onkin aivan kaikki kaikessa ja lapsen takia olisin jäänyt paitsi upeimmista asioista elämässä ja joutunut elämään kurjan ja yksinäisen elämän lapsi riippakivenä, joten minulle valinta olikin paljon helpompi, enkä näinollen voi arvostella.

Olet lapseton ja nautit sellaisesta elämästä.Muistanko oikein, että Ap haluaa pitää lapsen?
Mitä sinulla ei ole, et voi tietää.
Se on näkemyksesi nyk. elämästäsi ja abortistasi.Olen hieman närkästynyt, että kuinka joku voi ottaa abortin, joka on oma valinta elämän keskeytyksestä noi keveästi ja verrata sitä jopa keskenmenoon, johon ei itse voi vaikuttaa.
Hienoa, että sinulla on omanlaisesi elämä, mutta en osaa kyllä hypätä rooliisi, sillä
meillä on niin paljon eriävät mielipiteet.
Minulle kun lapset ovat kaikki kaikessa.Myös lasten kanssa voi elää matkustellen, kokien asioita mitä lapsettomatkin elävät.Enkä tarkoita mitään alkoholielämää.Olen kuitenkin itse absolutisti.
Kuinka paljon sinusta lapset ovat esteenä elämälle, jota elät?Voisitko vastata, kiitän.

 

[QUOTE="uskovainen";29463840]No mitäs tälle miehelle tehtäisiin, että saataisiin hänet tajuamaan velvollisuutensa ja se mitä äiti ja lapsi häneltä oikein ansaitsevat?[/QUOTE]

Hankitaan lapsi jonkun toisen kanssa. Taikka sitten hankitaan hänelle kunnon isä.

 

Kuinka paljon sinusta lapset ovat esteenä elämälle, jota elät?Voisitko vastata, kiitän.

Minäkin olen lähes absolutisti, kuten myös mieheni suurimmaksi osaksi (juomme ruuan kanssa viiniä joskus korkeintaan) ja matkustelemme vain kerran vuodessa johonkin kauemmas, enkä ymmärrä miten se liittyy mihinkään (vai oletetaanko lapsettomien aikuisten elävän aina jotain pidennettyä teini-ikää ja tekevän hirveästi kaikkea kovin ihmeellistä?) ja minusta abortti ei ollut mikään ihmeellinen kokemus, minkäs teet. Vaikka miten sitä yritti ajatella, niin ei se pahalta tuntunut, oudolta korkeintaan, eikä tämä koko asia liity tähän nyt muuten mitenkään, mutta selitetään sitten kun ystävällisesti pyysit

Minä en voisi elää elämääni jos olisi lapsia, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan puolisoni ei niitä halua ja kokisi sen tuhoavan elämäsä. Miten onnellinen elämä ihanan puolison kanssa onnistuisi jos toinen vihaisi arkea ja tietäisin, että olisin tehnyt jotain niin kamalaa tärkeimmälle ja rakkaimmalle ihmisille? Vaikka lasten takia ei menettäisi mitään konkreettista, niin se että toinen ei niitä missään tapauksessa olisi halunnut riittäisi pilaamaan koko homman jo ja katkeroittamaan. Minulla ei ole muutenkaan mitään mielipidettä lapsista, ei herätä mitään tunteita oikeastaan, mutta olen iloinen siitä että muut saavat niistä iloa.

Syyllisyys olisi musertava tietenkin ja varjostaisi elämää. Käytännössä, jos esimerkkejä ihan käytännön elämästä haluat, hellyys, hemmottelu, pitkät keskustelut, yhteiset harrastukset ja aktiivinen, rikas seksielämäkin jäisivät hyvin pitkälti pois kuvioista kun ei voisi nauttia toisesta tai edes saada nautintoa kun se ei lasten kotona ollessa onnistuisi ilman traumaja kenellekään. Lemmikitkin pitäisi varmaan lopettaa tai myydä kun ei vain olisi aikaa enää ja vaaratilanteet olisivat mahdollisia. Lopputuloksena olisi kaksi kärttyistä, onnetonta, katkeraa ja kiukkuista ihmistä pidemmän päälle kun tarpeet ei menisi yksiin elämän kanssa ja valtaosa ennen tärkeistä asioista jäisi pakostakin pois ja tuntuisi varmasti hyvin hylätyltä ja yksinäiseltä kun ei saa sitä mitä kaipaa ja tarvitsee ja mihin on tottunut. Kai se on kun on tarpeeksi kauan elänyt hyvää elämää, niin sen menettäminen olisi liian suuri isku, vaikka ne menetettävät asiat yksistään eivät olisikaan niin isoja.

Mutta joo, takaisin aiheeseen.

 

Minusta täysin sinun päätös. Mies on jo käyttäytymisellään ilmaissut mielipiteensä. Minulle ainakin tuollainen mies olisi saman tien historiaa. En ikinä olisi yhdessä miehen kanssa, joka toivoisi keskenmenoa, "pelleilee" lyövänsä mahaan yms.
Pidät lapsen tai et, niin mieluummin kuitenkin heivaa tuollainen mies jorpakkoon!!

 

Päätät sä lapsen suhteen ny mitä tahansa niin aiva ekana laitat lusikat jakoon tuon "miehen" kans. Älä haaskaa ainoaa elämääsi tuollaasen sekopään kans.

Mitä tulee ap:n ikään niin ei oo mun mielestä nuori jos saa tuos iäs lapsen, ihan normaali ikä saada lapsi. Itte sain likan 24-vuotiaana.

 

kyllä abortti noin nuorena on paras ratkaisu.

24-v ei ole nuori! Ihanteellisessa synnytysiässä, ennen saatiin jo vuosia nuorempina lapsia.

 

Aika harva 24-vuotias on kypsä äidiksi... Siinä vaiheessa ei vielä tiedä elämästä mitään, ei suruista eikä murheista,ei siitä mitä elämästään haluaa, ei kolmenkympin kriiseistä, ei mistään. Miksi pitäisi tuhlata nuoruusvuodet olemaan yksinhuoltajana lapselle, joka on saanut alkunsa vahingossa, ja täysin väärän henkilön kanssa???

Ju huomaa rivien välistä, että tässä ketjussa aborttia vastustavat uskikset. Ette voi ajatella että koko maailma tekisi niin kuin teidän uskonnossa sanotaan. Abortti tehdään vaiheessa jossa vauvaa ei vielä ole olemassa, on olemassa vain pieni limapallo, josta jossain vaiheessa raskausta alkaa muodostua sikiö. Ei ole oikein syyllistää nuoria ihmisiä abortista- joskus abortti on ainoa oikea vastaus.

Ei tiedä elämästä mitään? Kirjoitat varmaan itsestäsi. Minulla oli siinä iässä jo elämän rankimmat kokemukset läpikäytyinä, ei ollut eämä huoletonta biletystä tai mitä nyt tarkoitatkaan. Miksi kolmenkympin kriisi pitäis kokea? Entäs jos sitä ei tulekaan?
Kaikki uskovaiset ei myöskään vastusta aborttia, tiedoksesi.

 

Minäkin olen lähes absolutisti, kuten myös mieheni suurimmaksi osaksi (juomme ruuan kanssa viiniä joskus korkeintaan) ja matkustelemme vain kerran vuodessa johonkin kauemmas, enkä ymmärrä miten se liittyy mihinkään (vai oletetaanko lapsettomien aikuisten elävän aina jotain pidennettyä teini-ikää ja tekevän hirveästi kaikkea kovin ihmeellistä?) ja minusta abortti ei ollut mikään ihmeellinen kokemus, minkäs teet. Vaikka miten sitä yritti ajatella, niin ei se pahalta tuntunut, oudolta korkeintaan, eikä tämä koko asia liity tähän nyt muuten mitenkään, mutta selitetään sitten kun ystävällisesti pyysit

Minä en voisi elää elämääni jos olisi lapsia, koska kaikessa yksinkertaisuudessaan puolisoni ei niitä halua ja kokisi sen tuhoavan elämäsä. Miten onnellinen elämä ihanan puolison kanssa onnistuisi jos toinen vihaisi arkea ja tietäisin, että olisin tehnyt jotain niin kamalaa tärkeimmälle ja rakkaimmalle ihmisille? Vaikka lasten takia ei menettäisi mitään konkreettista, niin se että toinen ei niitä missään tapauksessa olisi halunnut riittäisi pilaamaan koko homman jo ja katkeroittamaan. Minulla ei ole muutenkaan mitään mielipidettä lapsista, ei herätä mitään tunteita oikeastaan, mutta olen iloinen siitä että muut saavat niistä iloa.

Syyllisyys olisi musertava tietenkin ja varjostaisi elämää. Käytännössä, jos esimerkkejä ihan käytännön elämästä haluat, hellyys, hemmottelu, pitkät keskustelut, yhteiset harrastukset ja aktiivinen, rikas seksielämäkin jäisivät hyvin pitkälti pois kuvioista kun ei voisi nauttia toisesta tai edes saada nautintoa kun se ei lasten kotona ollessa onnistuisi ilman traumaja kenellekään. Lemmikitkin pitäisi varmaan lopettaa tai myydä kun ei vain olisi aikaa enää ja vaaratilanteet olisivat mahdollisia. Lopputuloksena olisi kaksi kärttyistä, onnetonta, katkeraa ja kiukkuista ihmistä pidemmän päälle kun tarpeet ei menisi yksiin elämän kanssa ja valtaosa ennen tärkeistä asioista jäisi pakostakin pois ja tuntuisi varmasti hyvin hylätyltä ja yksinäiseltä kun ei saa sitä mitä kaipaa ja tarvitsee ja mihin on tottunut. Kai se on kun on tarpeeksi kauan elänyt hyvää elämää, niin sen menettäminen olisi liian suuri isku, vaikka ne menetettävät asiat yksistään eivät olisikaan niin isoja.

Mutta joo, takaisin aiheeseen.

Kiitos, kun selitit.
En kuitenkaan ymmärrä, sillä omaamme niin eri näkökannat.
Toki ymmärrän sen, että on muitakin mielipiteitä, mitkä ovat yhtä lailla oikeita.
Itse olen saanut lapsista niin paljon, että en käsitä, miten voit olla varma asioiden menevän lapsista "pilalle"/kärsivän.Jotenkin tuudittaudun pakostikin ajatukseen, että et vain tiedä/haluat uskotella itsellesi asian noin, jottet kärsisi,
vaikket tietenkään ole sitä mieltä.
Se on hyvä, kun kaksi samanlaista ovat löytäneet toisensa, eivätkä tahdo lapsia.
Uskon, että olette kuitenkin ainutlaatuisia...harvinaisia

 

olin suhteessa jossa ei kaikki ollut hyvin. yhdessä oli päätetty että lapsia emme todellakaan hanki ja vahinko kävi. Tein abortin ja sitä ennen mies jo sössi asiansa niin, että erosimme. En olisi voinut kuvitellakaan pitäväni hänen lastaan - olisi ollut riippana elämässäni loppuelämäni.

 

ap. vaikka vauva-aika yh:na olisikin rankkaa, et siitä huolimatta tule koskaan katumaan sitä, että olet päättänyt pitää lapsen. mutta aborttia voit mahdollisesti tulla katumaan koko lopun ikäsi.

 

[QUOTE="diibadaa";29466018]ap. vaikka vauva-aika yh:na olisikin rankkaa, et siitä huolimatta tule koskaan katumaan sitä, että olet päättänyt pitää lapsen. mutta aborttia voit mahdollisesti tulla katumaan koko lopun ikäsi.[/QUOTE]

Tuo on kyllä vale. Minä en ole aborttia katunut mutta huonoon suhteeseen tehtyä lasta kyllä.

 

Noniin. Ollaan käyty nyt kahdesti ammattilaisella juttelemassa. Välillä olen jutellut ammattilaisen kanssa itse ja välillä mies on ollut mukana. Eilen oli viimeisin tapaaminen miehen kanssa ja tänään olen menossa iltapäivällä yksin kahdeksi tunniksi. Eilen ilmoitin miehelle, että aborttia en pysty enkä suostu tekemään.
Lopputulos oli se että mies lähti alkoon ja sanoi vaan että kyllä minut vielä aborttiin saa suostuteltua. Menin kaverin luokse ja myöhemmin sitten kotiin kun oli vähän "rauhoittunut". Sanoin miehelle että jos alkaa riehumaan niin lähden samalla oven avauksella takaisin. Tuli sitten laukomaan "totuuksia" vauva-arjesta, missään en voi kuulemma enää käydä vaan kämppään pitää telkeytyä lasen kanssa, en voi olla ystävien kanssa enkä voi käydä missään hoitamassa asioita. Ruuankin laittaminen on kuulemma täysin mahdotonta.
Vauva itkee kuulemma koko ajan enkä saa mitään elämässäni aikaiseksi ja kyllästyn vauvan itkuun ja sitten kadun miten ikinä pidinkään koko lapsen. Tokaisi vaan että siinäpähän sitten kärsit yksin. Mutta rivien välistä luettuna jutut on kumminkin semmoisia että saa sen käsityksen että mies olisi kumminkin jäämässä kuvioihin?

Äsken sitten tilanne räjähti totaallisesti. Jatkoi vaan inttämistä että koska abortti-aika varataan ja vastasin että juurihan eilen perustelin hänelle, etten haluaisi aborttia tehdä. Jatkoi vaan valittamista ja minulla on muutenkin pinna kireällä hormoonien takia + että olen tupakoinut monta vuotta, mutta nyt raskauden takia lopettanut ja vieroitusoireet päällä. Vielä kaikki valitus ja vinkuminen tähän päälle ja painostus aborttiin niin malttini on menetetty lopullisesti.
Mies lähti taas johonkin ja itse olen lähdössä kohta sinne keskusteluun. Tuolle miehelle olisi tosiaan jotain tehtävä...

Kävin eilen vuokravälitysfirmoissa ilmoittamassa että raskaana ollaan. Ollaan miehen kanssa jo oltu jonossa, mutta asuntoa ei vain ole kuulunut, joten toivottavasti nyt tärppäisi pikkuhiljaa...

 

Älä vaan anna miehen jatkuvan nalkutuksen muuttaa päätöstäsi.Toivottavasti saat pian oman asunnon, sillä mieshän painostaa todella rumasti. Mene kavereille/vanhemmille tai jonnekin, jos et jaksa miestä.

 

Lemppaa mies nyt hyvän sään aikana. Raskausaikana etsit mamma-piirin, jonne kotiudut ja kun teillä on kaikilla omat pienokaiset, voitte jelppiä toisianne (=verkossto). Välillä se vanhemmuus sitoo eikä ole hohdokasta, mutta sitten on ne toiset hetket, jotka pyyhkivät kaiken kuran pois mielestä.

 

(((( voimatsemppihalaus )))) olen lapsen pitämisen kannalla..

 

[QUOTE="alkup.";29479436]

Kävin eilen vuokravälitysfirmoissa ilmoittamassa että raskaana ollaan. [/QUOTE]

Hommaa sellainen kämppä, johon sulla on varaa ilman miestä. Suosittelen muuttamaan ilman häntä.