**SVT-rytmihäiriö (sydämen tiheälyöntisyyskohtaukset)**

[QUOTE="nappi";24201079]elikkä oon 17wee tyttö ja kaikki alko about 13vuotiaana kuhuomattii et leposyke ihan liian korkea, yleensä joku 100/min. Noo 14ween alko sit vähä tykyttelee, oon urheilija ja aina urheilussa tai sen jälkeen esiintyy. Sit ikää oli ehk 15 ja olin rampannu kaiken maailman lääkäreil aina sydänultrasta rasituskokeisiin, ekgt sun muut, epäiltiin että joku läppä vuotaa mut ei. Sit 16 ween meni sietämättömäks, pulssi 300, pyörryin pari kertaa niin että ei urheilusta sitte mitää tullut. Noo pari holtterii ja asia selvä, ablaatioon. No se tehtiinki sitte nukutuksessa, aamulla sairaalaan, puoliltapäivin saliin ja 6 aikaan heräsin heräämössä. Seur aamuna kotiin, hyotyä ei ollut, sillä ei saatu rytmihäiriötä päälle vaikka 3h yritettiin. Kotii vaa ja sanottii voevoe pärkäile. Annattii kuitenki holtteri mukaan. Ku sitte lääkäri katto nauhan, järkyttyi hän sykkeen korkeudesta, 350\min ja kestosta. Soitettii takasi ja laitettii ablaatiojonoo uudestaa. Noh, se tehtii sit huhtikuussa, just ennen ku täytin 17 ja täl kertaa hereillä. Kamalaa oli, ihan kaikki sattu enkä saanuku iha vähä kipulääkkeitä, jotta rytmäri tulis esiin, mutta EI.. Vieläkään ei saatu esiin tarpeeksi pitkäää rytmärii, jotta voitaisiin hoitaa, saatiin aikaan vaan joku alle puol min...noh, heräämöön ja osaatolle, seur iltapäivän kotiin, lääkkeeksi emconcor, 5mg/päivä. Ei voi mitään, liikkuminen on jäänyt vaikka sitä rakastin, lääke ei pidä täysin kaikkea poissa, mutta parempi nyt. Aikuisena yritetään vielä meikussa sitten uudelleen, jospa silloin onnistais. Minulla siis mekanismi ei ole kiertoaktivaatio, eikä välttämättä ole ylim.kohtorataa, vika on tod.näk vasemmassa eteisessä jossain sinussolmukkeissa kuiteski. Hyvää kesää kaikille ja tsemppiä, kannattaa ihmeessä mennä ablaatioon, yleensä siitä on apua[/QUOTE]

Kappalejako lisää luettavuutta paljon. =)

 

Oli hyvä että löysin tämän sivuston, ihan vahingossa. Sain paljon tietoa siitä, etten ainakaan ole yksin ongelmani kanssa.
Flimmeri ja tiheälyöntisyys alkoivat v. 2008 ja heti pari kk:n jälkeen tehtiin ulkomailla ablaatio ja siitä viikon päästä toinen. Sekään ei sitten auttanut ja lääkkeillä pyrittiin pitämään oireita kurissa. Lukuisia kertoja sairaalaan ja sitten tehtiin sähköinen rytminsiirto, sekään ei auttanut ja taas lääkkeillä yritettiin. Lääkkeet lopetettiin sydänlääkärin opastuksella viime syksynä ja sydän alkoi saada valtavia kohtauksia joulukuussa. Aloitin siis uudestaan Cordaronen ja silti kohtauksia tuli, ennenkuin lääke alkoi vaikuttaa...
Ensiavussa annettiin kerran Diapamia ja kuinka ollakkaan sydän rauhoittui sillä. Pari viikkoa sitten olin viimeksi ensiavussa ja sain taas beetasalpaajaa maksimimäärän, se ei auttanut mutta kun antoivat annoksen Diapamia niin Flimmeri loppui siihen??? Millähän tämä on selitettävissä?
Odotan kolmatta ablaatiota, mutta pelonsekaisin tuntein; mitä jos se ei onnistukkaan taas ja/tai olotila vaan huononee. Nytkin on tarpeeksi kestämistä, että pystyy töissä käymään ja ylipäätään olemaan. Hymy on hyytynyt, sille ei voi mitään ja sen on huomanneet kaikki läheisetkin...en voi suunnitella mitään koskaan. Aina täytyy miettiä että onko siellä paikassa sitten ensiapua lähellä tms.
Pelottaa....ja olen todella surullinen omasta ja kaikkien muidenkin puolesta joilla on vastaavia ongelmia. Monikaan ei ole pysyvää apua saanut mistään...mikä on meidän tulevaisuus?

 

"nappi" ja "surullinen", Teidän tarinnat on kyllä ikäviä.
Mä sama virolainen mies kuka tässä ablaatiosta vähään kertoi. Nyt on siitä 8kk. ja vaivoja on edelleen.
Sama juttu ku "surullinen" kirjoittaa...en voi suunnitella mitään koskaan. Aina täytyy miettiä että onko siellä paikassa sitten ensiapua lähellä.
Rasittava sellainen elämä. Käytän joka päivä beetasalpaaja..mutta silti tulee päivittäin pahoja välilyöntikohtauksia.
En pystyy harrastamaan mitään liikuntaa ja myös en uskalla matkustaa mihinkään.

 

Olen nyt rampannut eri lääkärellä.i ekg:ssä ja sydämmessäni on ollut 10 vuotta t-inversio, lepopulssi n. 136/m
nyt minulle tehtiin holter ja kerran vain minut omalääkärini nähnyt sanoi että tykytyskohtauksia tuli esille, mutta "se ei kuulemma ole vaarallista ja koita oppia elämään sen kanssa". todella väliinpitämätöntä kohtelua minun mielestä.kohtaukset tuntuvat erityisesti levossa, en saa nukutuksi kuin joten kuten unilääkkeillä.
käytössäni oli ensin propral max. annostuksella, sitten metohexal max. annoksella , nyttemmin on ollut kokeilussa bisobrolol 3 kertaa 5 mg, se on ollut kaikista paras näistä, mutta ei helpota vapinaa, väsymystä ja huimausta+sydämentykytyksiä. olen käynyt Treen terveystalossa kardiologilla joka sanoi että herkästi otettava myös rasituskoe.en pysty polkemaan kuin noin 3 min. kuntopyörällä.
nyt huolestunut äitini otti yhteyttä taysin sydänpoiiin yksityisvastaanotolle, ja ultrassa ei ollut mitään vikaa, kaikki läpät olivat kunnossa, mutta osa sydämestä oli kärsinyt jonkinasteisia vaurioita, pulssi bisoprololin jälkeen 96/min, niin paljon tolla määrällä bisobrololia?verenpaine oli yksityisellä 112, siis alapaine.
olen 27 vuotias-nainen , jos en huomannut vielä mainita.minulla on kolme sekkua joista yhdellä todettiin juuri läppävika ja sydämen vajaatoiminta, minun täti kuoli kaksi vuotta sitten sydänkohtaukseen. ja omistan vain yhden isoäidin , jolla on sydämen vajaatoiminta.eli sydän ja verisuonitaudit ovat meidän pienessä suvussa.olen nyt käynyt TAYS:in sydänkeskuksen ylilääkärillä tutkimuksissa (ultrassa), mutta se puhu vaan jostain sähköisestä häiriöstä ja nyt odottelee että holter-tulokset saadaan terveyskeskusksesta sinne!
En halua itselleni mitään pahaa, mutta haluan että saisin vihdoin diagnoosin , että tämä vuosien painajainen päättyisi ............olen todella onneton , eikä "arvauskeskuksen" lääkärit sitä paranna.
siksi suosinkin yksityislääkäreitä jotka kuuntelevat potilasta , eivät leimaa "luulosairaiksi", ja määräävät kokeita. Ymmärrän kyllä että kaikilla ei ole varaa yksityislääkäreihin, mutta arvostan suuresti huolissaan olevaa äitiäni, joka maksaa viimeisistä penneistään hoitoni, jotka tulevat tarpeeseen!!!!!
anteeksi tämä tilitys, mutta rankkaa on..........olen epäillyt että minullakin saattaa olla SVT.

 

Sulta pitäis ottaa ekg silloin kun sykkeet on koholla, niin selviäis onko sulla svt. Mulla ainakin kardiologi sen perusteella totesin svt:n ja sain lähetteen ablaatioon.
En ole varma, mutta jos kilpirauhasessa on jotain häikkää, niin aiheuttaako se tuollaista vaivaa? Onko sulla kilpirauhasarvot katottu?

 

Luinpas ajatuksella uudestaan. Se TAYS:n sydänkeskuksen ylilääkäri on luultavasti tarkoittanut sillä sähköisellä häiriöllä juurikin svt:ä. Joten odottele vaan rauhassa että saavat ne holterin tulokset sinne niin tutkivat ne!

 

Nostelenpa vanhaa viestiä kun itse kärsin samaisesta vaivasta.

 

Ei muita?

 

eka SVTn katetriablaatio tehtiin 5/2012 ja meni 3kk kun tuli uudelleen. Ablaatiossa ei saatu kokonaan sitä hermoa tuhottua,joten uusiutu. Nyt toinen n 3viikkoa sitten. Operaatio oli hieman erilainen kun ensimmäinen,eri kardiologi,teki jokaiselle katerille oman reiän,kun ensimmäisessä molemille puolille reiden yläosaan yksi iso viilto,mistä kaikki sisälle. Nyt tehtiin nivusiin. Polttaminen kesti nyt melkein pari tuntia,eka kerralla poltti vain pari kertaa hyvin nopeasti. Tuli sitten toinenkin kardiologi joka sitten oli ensin apuna ja lopuksi tuli tekemään polttamisen. Oli ilmeisesti vaikeassa kohdassa ja teki jyrkän mutkan. Toimenpide itsessään ei todellakaan ollut mukava,välissä tuli tunne että käsken lopettaa,että se oli nyt tässä. Nyt on pari kertaa tullut tunne että sydän muljahtaa ja pulssi nousee,mutta menee n 5-10 min ohi,ei siis lähde kiertämään sinne radalle. Olen yrittänyt lukea täältä netin syövereistä onko muilla ollut samnlaisia tuntemuksia? Ilmeisesti yrittää sinne vanhaan rataan lähteä,mutta kun sitä ei enää ole niin loppuu. Tosin lääkäri lupasi että 99% todennäköisyydellä nyt loppuu kun eka kerralla luvattiin 95% Tähän nyt on vain luottaminen. Sekin ihmetyttää että joillakin n joku kontrolliaika toimenpiteen jälkeen ja joillakin jatketaan muutama viikko vielä lääkitystä,mulla lopetettiin kaikki kertaheitolla eikä kontrollia kuulemma tarvi.

 

Lohdullista tietää että muillakin on vastaavanlaisia rytmihäiriöitä kuin itselläni.
Olen itse kärsinyt nopealyöntisyys rytmihäiriöistä aivan lapsesta saakka. Häiriöitä tulee noin pari-kolme kertaa vuodessa, tällöin syke on todella korkealla muutamasta minuutista tunteihin. Apua itselleni on ollut muun muassa runsaasta veden juomisesta kohtauksen alettua ja selälleen menosta ja siinä rauhallisesti hengitettyä, joku lääkäri joskus neuvoi myös että oksetusta kannattaa myös kokeilla, kuin myös vagustimulaatiota.
Voisin mennä ablaatioon, mutta en ole siihen vielä rohkaistunut menemään, mutta olen ajatellut että mikäli nämä häiriöt lisääntyvät niin siihen menen kyllä sitten.
Minulla on ollut satunnaisesti myös toisenlaisia rytmihäiriöitä, lisälyöntejä, joihin olen saanut beetasalpaajaa, nämä ovat tuntuneet epämiellyttävinä muljahduksina ja joskus häirinneet yöuntakin pahasti.
Kaikenkaikkiaan nämä sydäntuntemukset ovat kaikki epämiellyttäviä, mutta onneksi kuulemma vaarattomia, joten yritän vaan nauttia näistä elämäni päivistä ja olla ajattelematta koko asiaa silloin kun häiriöt eivät ole päällä.
Stressi, väsymys, liika kahvin juonti, alkoholi, suuret tunteet, kovat äänet ym. Vaikuttavat omaan vointiini monesti negatiivisesti.
Toivon kaikille teille samoista/samankaltaisista vaivoista kärsiville kovasti tsemppiä ja hirmuisesti elämäniloa, koitetaan sinnitellä ja tehdä vaivojemme kanssa elämästä elämisen arvoista ja kokemusrikasta joka tapauksessa <3

 

Joo-o.. Mulla taitaa olla nykyään kanssa tuollainen SVT juttu.. soitin kerran lekurille ja se sanoi ettei nuo tykytykset oo vaarallisia ja nuorella iällä ne ovat ns. hyvälaatuisia rytmihäiriöitä joita ei ole syytä pelätä.
Tykytyksiä voi tulla fyysisen pitkäkestoisen rasituksen jälkeen, kuten esimerkiksi olin edellisen viikonlopun/pääsiäisen 3-4pv ollut puusavotassa ja iltaisin ennen nukkumaanmenoa tykytyksiä tuli kun pääsi rentoutumaan.
Tykytykset muistuttivat lähinnä elohiirtä/lihaskramppia mutta ne olivat säännöllisiä.
Kun hengitys hidastui ensin sydän löi namraalisti ja sitten kolme nopeaa lähes tauotonta kahden lyönnin ryhmää kuin ** ** **, ja sykkeen noustessa tai hengityksen tihentyessä sydän löi normaalisti * * * * * * * *. Joka kerta kun henditin hitaasti tuntui kuin sydän ois halunnu varmistua siitä että mun kroppa saa sitä verta ja pysyy toiminnassa.

Että ei sitä omasta mielestä voi niin rennosti kyllä olla pelkäämättä kun itestäkin tuntuu että jossainvaiheessa se lopettaa pumppaamasta tai saa slaagin kun nukkuu.

Noita rytmihäiriöitä mulla on ollut nyt noin kuukauden verran. Nyt on vaan alkanut taas mietityttään kun ei pitäis olla stressiä, en juo kahvia, en oo harrastanu rasittavaa urheilua, muuta kuin kevyttä pyöräilyä, niin mistä voi sitten kiikastaa???

Juon kyllä TODELLA paljon teetä mm. ruusunmarjateetä, minttuteetä ja Indian Chai teetä jossa on kanelia, inkivääriä, mustaateetä, kaardemummaa, mausteneilikkaa.
En tiedä miten paljon teessä on esim kofeiinia, kun juos sitä kuitenkin teenkeittimellisen tai pari päivän aikana. http://www.herkuttelijat.fi/html/index2.php?area=L2_ajassa_uusi&item=teeta_aamusta_iltaan

Onko jollain tietoa teen kofeiinipitoisuuksista? ja voiko se olla osa syypää tähän mun juttuun.
En uskalla enää syödä kofeiinipillereitäkään, vaikka se on melkeen ainut keino mun pysyä hereillä kun luen kirjaa.

Kävin juuri hiljattain myös verenluovutuksessa vaikka tiesin rytmihäiriöistäni, toistaiseksi hengissä ja rautakuuri auttaa taas jaksamaan portaat ylös kolmanteen kerrokseen kun kotiin tulee mutta näistä rytmihäiriöistä ois kiva päästä, jotta vois taas nukahtaa rauhassa.

 

Hei oiskohan ideaa alkaa käymään tyyliin joogatunneilla?
Varsinkin jos on ressiä. Vois toimia.

 

Vaikutukset ja riskit

Kofeiini on piriste, joka vaikuttaa keskushermoston toimintaa kiihdyttävästi. Kofeiini vaimentaa väsymyksen tunnetta ja lisää vireyttä sekä valppautta. Kofeiinin piristävä vaikutus on hyvin yksilöllistä ja se kestää muutamasta tunnista jopa kymmeniin tunteihin kofeiinin määrästä ja henkilön aineenvaihdunnasta riippuen[22]. Piristävän vaikutuksensa vuoksi kofeiini voi aiheuttaa unihäiriöitä.
Kofeiini saattaa aiheuttaa jo pieninä annoksina sydämentykytystä ja vapinaa kofeiiniherkille ihmisille, raskaana oleville naisille ja lapsille. Euroopan Unionin elintarvikealan tiedekomitea suositteleekin kofeiinin kulutuksen vähentämistä raskauden aikana.[22] Yhdessä epidemiologisessa tutkimuksissa jo 200 mg kofeiinia eli 2,5 desilitraa kahvia päivässä kaksinkertaisti keskenmenoriskin raskaana olevilla naisilla[23]. Eläinkokeet eivät kuitenkaan ole vahvistaneet kofeiinin riskejä raskaanaolevilla ja epidemiologisten tutkimuksien tulokset ovat kokonaisuutena ristiriitaisia[24].
Kofeiinin käytöllä voi olla lukuisia muitakin haittavaikutuksia. Kahvi saattaa aiheuttaa sydämen tykytystä ja vapinaa [22] Myös vatsavaivat ja monenlaiset ruoansulatusvaivat ovat mahdollisia[25]. Psyykkisiä haittoja ovat muun muassa masennus, ahdistus, paniikkioireet ja paniikkihäiriö. Lapsille päivittäinen käyttö voi aiheuttaa levottomuutta ja hermostuneisuutta [26] Kofeiini kiihdyttää myös hikoilua, sydämen lyöntitiheyttä ja virtsaamista. Kofeiinipitoisten juomien ei kuitenkaan ole todettu aiheuttavan nestevajausta kohtuullisilla annoksilla. [27][28]
Kofeiini lisää kuivasilmäisyysoireita, jo kaksi kupillista päivässä on liikaa kuivasilmäisyydestä kärsivillelähde?.
Kertymisen ansiosta kofeiini saattaa aiheuttaa farmakodynaamisia vaikutuksia, jotka ylittävät aivojen toleranssimekanismit.[29]
Eläinkokeissa kofeiinin on havaittu tuhoavan hippokampuksen soluja ja estävän uusien solujen syntymistä rotilla. Rottien muisti ja oppiminen häiriintyivät kofeiinin vaikutuksesta tutkimuksissa.[30]
Koska kofeiini toimii diureettina, eli sillä on nestettä poistava vaikutus, voi sen käytöstä seurata kaliumin puutetta. Kaliumin puutteen oireita ovat mm. lihasheikkous ja rytmihäiriöt. [31]. Diureettien käytön yhteydessä määrätään yleensä myös kaliumia, ehkäisyyn 1–2 g/vrk ja hoitoon 2–4 g/vrk. [32]

 

Flimmeri ja SVT on eri asiat...

Äitini kuoli SVT:n aiheuttamaan tiheälyöntisyyskohtaukseen (oli kyllä muutenkin vakavasti sairas, muttei sydänsairas).

 

Moro, kiva kun ihmiset kertovat täällä tarinoitaan joten minä kerron omani. Olen siis alta 30v aktiiviurheilija ja kärsinyt nuoresta asti lisälyönneistä ja sydänperäisistä tuntemuksista joita muistan eniten tuolta jostain kun olin 18-22 v ja biletin paljon, join, valvoin ja poltin röökiä. Kerran krapulassa kun olin juonut yön aikana ison lippuviinapullon ja energiajuomaa niin tunsin kuolevani kun pumppu hakkasi miljoonaa ja pyörryin lopulta lattialle hamuillessani vettä pöydältä. Joskus oli kolme päivää rytmäreitä vaikken ollut edes juonut ja silloinen muija huolestuneena ehdotti lääkäriin menoa. Nauroivat pihalle ja antoivat närästyslääkettä. Viime vuonna olin pitkään pikkukuumeessa ja urheilulääkäri otti kaikki arvot+ekg:n ja sanoi että jotain vikaa täällä on että menehän sairaalaan tutkimuksiin ettei ole sydänlihastulehdus. Lääkäri sitten haukkui minut pystyyn ja väitti että olen itse urheiluharrastuksellani kasvattanut ja mutatoinut sydämeni ja siellä on haarakatkos sekä vasemman kammion hypertrofiaa. Ultra ja thorax röntgen todisti ettei se ole kasvanut vaan siellä on WPW oireyhtymä eli oikorata. Viime ja tänä vuonna tuli sitten pidempiä SVT kohtauksia joista yhden annoin olla yön yli kun en vielä siinä vaiheessa tiennyt että on SVT, yksi pysäytettiin Adenosiinilla ensihoidon toimesta ja yhden kerran se meni itsestään ohi kun minua nostettiin ambulanssiin. Pitkän odottelun (noin 6-7kk) pääsin sitten ablaatioon. Aamulla sairaalaan nestemäisen aamupalan jälkeen ja sitten lopulta puolen päivän jälkeen ablaatioon joka oli todella vaikea kokemus miehelle joka on tottunut kaikenlaiseen kipuun. Katetrit tuntuivat selässä ja rinnassa ja heti kun ne pääsivät sydämeen, alkoi kivuliaat lisälyönnit ja rytmihäiriöt. Olen todella perillä lääketieteestä maallikoksi mutta hoitohenkilökunta ei varoitellut mitään etukäteen meikäläiselle vaan kaikki tuli puun takaa. Päässä asti tuntui rytmihäiriöt ja haukoin happea sykkeet taivaissa kunnes lopulta hoitaja tuli sanomaan että jaha se on sitten eteisvärinässä tuo sydän ja pikaisesti anestesiologi laittamaan ukko unille ja deffalla rytmit kuntoon, tämä toistui kahdesti. Sen jälkeen sain fentanyyliä IV:nä ja olin nukutusten jäljiltäkin hieman pihalla eli loppuaika oli aika iisiä. Löysivät sitten oikoradan ja saivat sen poltettua. Lopulta pumppu ultrattiin uudelleen ja todettiin vasemman kammion ejektiofraktion eli pumppaustehon pienentyneen viimevuodesta 15 prosenttia. Tälle pitää vielä järjestää kontrolliaika ja toivoa että on palautunut sillä muutenhan se tietää vajaatoimintaa todella nuorena. Operaation jälkeen pääsin takaisin osastolle ja olin käynyt kusella 12.00 ennen operaatiota, kello oli tuolloin jotain neljän ja viiden välissä. Vaimoni tuli käymään ja kun en saanut edes päätäni nostaa kun haulipussi oli nivusessa ja se olisi muuten voinut aueta niin yritin sitten vaimon avustuksella kusta pulloon josta ei oikeen tullut mitään. Kuuden aikaan yrittivät ottaa pussia pois ja nostaa istuma-asentoon että saisin edes jotain syötävää, haava alko vuotamaan uudelleen ja taas tunti makoilua.. Seiskalta sitten saivat sen haavan pitämään ja sain leivän syötyä päivän paaston jälkeen. Ysin aikaan pääsin jo vessaan joka oli aika helpottavaa. Huonosti nukutun yön jälkeen sitten kotiin lääkärin käytyä. Rytmihäiriöt ovat toistaiseksi pysyneet poissa ja nivunen on edelleen viikon jälkee hieman kipeä ja musta, odottelenkin tässä malttamattomana että pääsen takaisin treenien pariin. Sen haluan sanoa kaikille että älkää puhuko SVT:stä automaattisesti vaarattomana, ne kenellä on WPW oireyhtymä ja/tai oikorata eteisen ja kammion välissä niin on automaattinen pieni äkkikuoleman riski kun rytmihäiriöt saattavat päästä eteisestä kammioon aiheuttaen kammiovärinän. Asia on aina tutkittava ja vaadittava itse hoitoa kun lääkärit monesti sivuuttavat nuoren ihmisen sydäntuntemukset sillä jokatoinen latvakakkonen valittaa lääkärissä että rintaa ahdistaa.. Meikäläisen elämä jatkuu ennallaan ja asiaa ei mietitä sen enempää, lähdetään sitten saappaat jalassa jos on tarvis mutta murehtimalla ei tätä elämää käytetä Tsemppiä kaikille!

 

Heipparallaa! Olipa kiva löytää tällainen ketju. Sain myös 30-vuotiaana samaisen diagnoosin, eli tuon supraventrikulaarisen tiheälyöntisyyden. Siihen asti olin pitänyt sydäntäni aivan normaalina, koska olen aivan pikkulapsesta saakka tuntenut urheillessa samoin. Luulin että kaikista ihmisistä tuntuu siltä! Sydänkäydä, holter, rasitustesti ja sydämen ultraääni kuitenkin paljastivat tuon SVT:n. huvittavaa sinänsä että polkiessani kuntopyörää lääkäri kysyi että miltäs tuntuu, kun pulssi oli 215 ja vastasin että vähän hengästyttää! Eli siis tuokin kertoo sen että en itse tunnista näitä kohtauksia, mulle se on jokapäiväistä elämää. Voin siis ihan helposti esim. puhua juoksulenkillä sykkeen ollessa 200. PAITSI että nyt olen ollut puoli vuotta totaalisessa liikuntakiellossa ja ablaatiopäivämäärä lähestyy, se on siis joulu-tammikuussa. Yhtään en tiedä mitä siellä tapahtuu ja miltä se tuntuu, mutta sitä odotellessa silti... Haluan vain jatkaa aktiivista elämääni!

Muuten, lähisukulaiset laitettiin mulla testaukseen ja kahdelta veljeltä löytyi tämä sama. Mietin vaan että mites tuon oman lapsukaisen (3v) kohdalla, missä vaiheessa lapsia testataan, tietääkö kukaan??

 

Moi! Oon 14 vuotias tyttö ja oon kärsiny noista "tykytyskohtauksista" jo kolme vuotta. Tavallisesti en oo kertonu siit kenellekkää koska en haluu että kukaa huolestuu. Äiti ei oo vieny mua lääkärii koska luulee vaan että mull on paniikkihäiriö. Mulle tulee tän lisäks myös melkeen joka päivä kaikkia tuntemuksia sydemmeen esim. sydän muljahtelee, tuntuu että tunto lähtis ja kaiken laista mitä ei pysty selittämään vaakun sanalla valkoinen. Samankaltaisia tuntemuksia tulee myös rintaan (ei pysty selittämään että missä) ja niitä tulee varsinkin jos miettii niitä. Kuulostaa varmaan oudolta mutta en pysty makaamaan selällää, mahallaa enkä kyljellää ja joudun välttämään eri asentoja tuntemuksien vuoksi. On mahdotonta selittää miltä ne tuntuu mutt niin kamalilta että pelkään usein että kuolen. Oon käyny terkal pari kertaa ja se sano et se ois rytmihäiriötä tää kaikki mutt kaveri kysy lääkärilt ja se sano et paniikkihäiriö ja jotai muuta mutta mun varmaan kannattaa mennä lääkärii... Onko jollain ollu samankaltaisia tuntemuksia?

 

Paniikkihäiriöltä kuulostaa. Kannattaa kilpirauhaskokeet otattaa! Tai oikeastaan vaadi, että ne otetaan.

 

Kiitti ohjeest. Onneks oon menos lääkärii täss kuus mutt en jaksais vaa kärsii ja oottelen koko ajan et milloin se "kohtaus" tulee. Toivottavasti joku tietää tunteen sillä kukaa mun kavereist tai perheest ei ymmärrä milt tää kaikki tuntuu...

 

Tietääkö joku mistä sydämmen tiheälyöntisyyskohtaukset johtuu ja voiko niitä estää? Olen kohta 15v tyttö ja olen kaksitoista vuotiaasta saakka saanut tiheälyöntisyyskohtauksia varmaan 20. En ole käynyt lääkärissä enkä syö lääkkeitä ja siksi haluisin tietää miksi se tulee ja voiko sitä estää.

 

Mulla myös todettiin keväällä svt. Olen nyt 28 vuotias ja tosiaan näin kauan on mennyt ennenkuin 1 kohtaus tuli. Sen jälkeen kohtauksia on tullut useampia ja sydän muutenkin muuttu kummalliseks. nyt odottelen että postilaatikkoon tipahtaa aika ablaatioon. Syön tällähetkellä emconcoria.. pisin kohtaus on kestänyt noin 4 tuntia, ja useamman kerran on tehty rytminsiirtosiirto sairaalassa. Jännittää tuo ablaatioon meno ihan kauheasti, mutta Kait se on pakko.

 

Käy juttelemassa lääkärissä, kun näitä rytmihäiriöitä on niin erilaisia ja eri asioista johtuvia. Itselläni on ylimääräisiä sähköratoja sydämessä ja nuo svt:t johtuvat niistä.

 

Hei!
Aina jos tuntuu itsestä pahalle niin menkää lääkäriin.
Koulun terveydenhoitajatkin osaa auttaa ja varaavat aikaa lääkärille, jos on alaikäinen ja oma terveys huolestuttaa.

Keuhkoröntgenissä, labran ekg:ssä ja holtteria 24h pitäneenä, niin minulla todettiin juuri subraventikulaarinen takykardia.
Seuraavana hommassa on jutella oma lääkärin kanssa. Tuloksissa luki, että voi harkita beetasalpaajaa, mutta onko tuo jollain alentanut verenpainettakin lisäksi? Pahasti?
Verenpaineen laskuun kun mulla ei ole tarvetta.

Entä miten teillä muilla on seurattu tätä? Kerran vuodessa ekg?
Pidättekö ite millaista päiväkirjaa tmv. jos kohtauksia tulee?

Onko teillä suvussa muilla sydänoireita, samaa SVT:tä?
Entä lapsilla, onko testattu holtterilla tai muulla jos on oireita?

 

Minä sain sydämen "tykytyksiin" Emconcor nimisen lääkkeen. Meni kyllä pitkään ennen kuin tohdin ensimmäisen kerran niitä syödä, mut yks yö mies sitten sanoi, että ehkä olis kuiteskin paras kokeilla. Ja se kyllä auttoi, varmaan syke nopeus puolittui samantien. Onneksi moiset vaivat ovat olleet nyt pitkään pois.. Pelottaa jo ajatuskin, että sydän rupeis taas hakkaamaan tuhatta ja sataa.... =(

Itselläni alkoi nämä kohtaukset 15v sitten ja määrättiin orlocia mutta minulla on normaalit verenpaineet n. 90/70 ja pulssi 55-60 niin toinen lääkäri otti orlocin pois koska laskee painetta vaarallisen alas. Kohtauksen aikana, kuten tänään paineet 87/45 ja pulssi 197-220, olisi orloc laskenut paineet vaarallisen alas. Nyt svt saatu kiinni, koska kohtaus kesti lähes tunnin ja ampparipojat ehti paikalle. Jatkohoitoa odotellessa, mutta "onnellinen" kun asia alkaa selvitä ja saan oikeaa hoitoa eli leikkaus tai laserilla johtimen poltto edessä.

 

Vastaan tähän omat kokemukseni svt:stä. Minulla vaivannut varmaan jo 20v. Viime vuonna saatiin ekg:lle kohtaus. Nyt olen katetbrilaatioon menossa. Hiukan jännittää operaatio. Viimeisin iso kohtaus kesti 40 min ja ei todellakaan mukavaa. Pulssi koko ajan yli 200 mutta RR alhainen. Normaalisti pulssini on 40-50 ja 90-100 yläpaine ja alapaine 70-80 jonka vuoksi lääkitys ei sovi minulle. Paineet menisi liian alas. Leikkaus ainoa hoito.