Syyskuun söpöläiset 2014 <3 *helmikuussa*

Heippis!

Suurensuuret pahoittelut menetyksen kohdanneille, teitä oli taas aivan liikaa :'( On se suuri vääryys, kun näin käy, voimia..

Vaan toisessa ääripäässä monet saaneet hyviä ultrauutisia, onnittelut niistä! Ja uusiakin tullut, tervetuloa!

Kauheasti saatte kyllä tekstiä aikaan, itsellä vielä niin epäuskoinen olo tästä kaikesta ettei oikein osaa edes jutella aiheesta raskaus uskon oikeasti sitten joskus kuuden viikon päästä... Vaikka kai tämä totta on, pari päivää tauolla olleet oireet palasivat entistä pahempina, maha on kuin potkupallo turvotuksesta ja viimeisimpänä tuli sitten äsken tisseistä maitoa kun tulin saunasta. Enkä ole imettänyt öö... Kolmeen vuoteen. Hassua, esikoisen raskausaikana ei tullut tipan tippaa, mutta nyt on ihan kuin olisi maitopaakkuja tissit täynnä ja tekis mieli iskee kaalikääreet

Neuvolassa kävin eilen ja pääsen sitten synnytystapa-arvioon sektion ja vauvan koon perusteella, lisäksi laittoi lähetteen pelkopolille jossa edellinen synnytys käydään läpi. Olo on niin helpottunut tuosta kyllä Mulla oli muuten jo nyt hemoglobiini tipahtanut marraskuisesta 140->120, joten aloittelen raudan syönninkin varmaan piakkoin.

Höh ja taas, mulla menee koko ilta lukemiseen ja nyt on ihan taas tyhjä pää että mitä piti kirjoittaa, pitäis alkaa käydä täällä varmaan useammin. Joka tapauksessa hyvää vointia kaikille :wave:

Tuzzi 7+0

 

Sisso: kiva juttu, että vanhempiakin odottajia tulee mukaan (enkä enää ite oo vanhimmasta päästä! )
Tänään itsellä ollut niin hyvä olo, että jotenkin epäuskoinen fiilis, oonko sittenkin kuvitellut kaiken.

No, ma labra ja 24.2. Nt-ultra varmaan tekevät oloa taas todellisemmaksi tän paksuna olemisen suhteen.

Ilokarpalo ja Pipana 10+2

 

Aniko Sama mulla,ei aamuisin oo mitään mutta auta armias kun mennään iltapäivän puolelle ni tadaa,jossei rannekkeet ole ranteissa(ja ne kyllä on,en uskalla ottaa niitä enää pois)ni olo on jäätävä ja täysin lamaantunut.

Toista odottavat/jo useamman lapsen omaavat Onko teillä ollu sellanen olo,et vauva tulee vaan mukana kaiken muun keskellä,siis sillai et ei sitä muista ajatella eikä pohtia kun on esikoinen/muut lapset jo siinä.En oo ees vauvanvaatteita tai mitään katellu ja nyt on tullukkin sellanen olo et onkohan siellä kaikki kunnossa(hengissä se kyl on koska sykkeet kuuluu dopplerilla)mutta on vähän liian ns.huoleton fiilis!Eihän tää nyt ressaamalla parane mut esikoisen aikaan se elämä käänty heti sihen vauvaan eikä muuta ajatellukkaa,nyt se maha vaan kasvaa tossa sivussa...Oonkohan mää ihan hullu?

Unista Viime yönä olin synnyttänyt pojan.Uh,mulla on tän poika asian kanssa tekeminen(toivon hartaasti toista tyttöä),onneks rakenne ultrasta onvielä puolet jäljellä raskautta valmistua henkiesti toiseen sukupuoleen(mikä ei varmasti tee edes tiukkaa mut nyt vaan tuntuu siltä)

nurmo ja pikku-baby II 10+3

 

Käynköhän liian harvoin vanhemmillani, kun eilen illalla lähetettyyn "voinko tulla huomenna sinne" -viestiin vastattiin aamuviideltä "joo voit, mikä hätänä?" Hätänä! No ihan se on hätänä, että on tehnyt koko viikon mieli äidin tekemää perunamuusia, ja sitä on vain _pakko_ saada. Tänään lienee siis edessä äidille kertominen, eli alanpa nyt valmistautua vuoden suurimpaan paskamyrskyyn. Ei tosin haittaa, kunhan saan sitä perunamuusia.

Muutenkin tullut noita mielitekoja nyt enempi, yksi päivä lähdin käymään keskustassa saadakseni tietyn kahvilan tiettyä muffinsia...

Eilen oli tuonne Mitäs nyt -osioon laitettu linkki virtuaaliseen vauvakirjaan, ei sinne vielä kauheasti täytettävää ole, mutta olipahan ainakin omasta mielestäni kiva katsella jo etukäteen. Itselläni on useampikin vauvakirja ja haluan omallekin lapselle muutaman Tässä vielä linkki: https://kidmemo.com/

Fritang 8+2

 

Uskaltaisiko sitä sanoa POKS, vaikka vieläkin tätä muotisanaanne vierastan kun se tuo mieleen poksuvat sikiöpussit ja lapsiveden lorinan - 8+0 kuitenkin tänään Oksettaa ja nukuttaa ja tissejä särkee ja olo on sentimentaalinen. Eiliset neuvolassa asetetut ruokarajoitukset ottavat pannuun. Raskaana kuin mikä, siis!

Nurmon kysymykseen: omasta mielestäni suhtaudun raskauteeni tosi rennosti siitäkin huolimatta ettei ole varaa mihinkään varhaisultriin ja dopplerille on vielä liian aikaista. Jotenkin kaikki väkevät raskausoireeni ovat rauhoittavia, sainhan aiemminkin vaikealla raskaudella kaksi tervettä lasta. Puolisoni mielestä hölisen kuitenkin vauvasta ja oireistani koko ajan! Ja onhan raskaus ihan koko ajan mielessä, vaikea olisi unohtaa kun olo on niin kurja ja yhtä aikaa tyytyväinen edellä mainituista syistä.

 

Nurmo: esikoista odotan, mutta silti samantyyppiset fiilikset. Ihan aluks oli hieman hössötystä, mutta nyt pari viikkoa sellainen olo, että oon aika lailla keskittynyt muihin asioihin. Yks tekijä varmaankin se, että aloitin uudessa työpaikassa tammikuun alulla ja on ollut paljon perehdyttävää ja työ vienyt ajatuksia. En usko, että haittaa mitään, jos rullailee arkea eteen päin kuitenkin pitäen huolta voinnistaan. (Ruokavalio, päihteettömyys, sopivasti unta).

Lisäksi tuli mieleen, että ehkä viel useammin toista/kolmatta ym. odottavilla ajatukset ei pyöri vatsassa vaan arjessa. Yks mun kaveri, kellä parivuotias lapsi ja nyt raskaana, sanoi ainakin ajatelleensa tosi vähän raskautta. Se vaan etenee omalla painollaan siinä ohessa.

( . ) olo on ollut paljon parempi jälleen. Mulla näytti menevän niin, että 6. vkon alusta 8. vkon puolivälin oli vaikea, ja sit yllättäen 10. vkolla oli vaikeita päiviä. Nyt 11. vkon alettua on useampi hyvä päivä takana, ja todella toivon että huono olo ei enää palaisi!

Ilokarpalo ja Pipana 10+3

 

Nurmo kyllä tämä maha todella nyt tulee tässä sivussa, kun on esikoinen huollettavana. Toki päivittäin tulee asiaa ajateltua, mutta ei samassa mittakaavassa kuin esikoisesta. Edes plussatestin teko ei saanut niin valtaisaa tunnemyrskyä aikaan, vaikka toivottu lapsi on tämäkin. Suurin osa vaatteista ja tarvikkeistakin on tallella, joten shoppailumaniaakaan ei pääse nyt toteuttamaan oikeastaan odotan vaan että vuoden päästä alan päästä eroon noista pienimmistä vauvanvaatteista, meillä on varastossa laatikkokaupalla vaatetta ja säilytystilaa on muutenkin vähän. Ehkä siis realistisemmin ollaan tällä kertaa liikenteessä

 

Suuret pahoittelut kaikille menetyksen kohdanneille :hug: ihan kauheeta, toivottavasti ei joutuisi enää kukaan kokemaan

Hirveesti taas tullut tekstiä ja ajatuksena oli kommentoida vaikka mihin mut nyt lyö kyllä aivot tietysti niin tyhjää että en yhtään muista mitä pitikään kirjoittaa. Ensimmäinen viikko uudessa työssä takana ja joka aamu oon joutunut heräämään kuudelta, niin enköhän sitten tänäänkin herännyt. Yritin makoilla sängyssä mutta huutava nälkä pakotti nousemaan. Taisin odottaa sitä syömistä liian pitkään kun aamu alkoikin maittavan aamiaisen sijaan pönttöä halailemalla Hassua, arkisin päivällä koko ajan pieni pahoinvointi ja sitten tasan klo 16 naps alkaa aivan hirveä olo ja ilta menee oksentaessa ja sängyssä maatessa. Viikonloppuisin oksennan sitten koko päivän. Että viikonloppuja odotellessa jne:headwall:


Crocus76 kerroit että sulla on aikasemmissa raskauksissa ollut hematoomaa ja siitä johtuvia vuotoja. Mulla kanssa todettiin hematooma ihan alussa ja edelleen vuotelee. Välillä ei tule mitään ja sitten taas ihan kunnolla. Saanko kysyä oliko sun hematoomasta johtuvat vuodot ihan kirkasta verta vai sellasta ruskeaa? Itsellä lähinnä vaaleanruskeaa ja välillä punertavanruskeaa.

Unista puhuttiin täällä, niin juuri viime yönä näin unen ensi joulusta jossa joulua oli meidän kanssa viettämässä ihana pikkuinen söpö tonttupuku päällään. En erottanu oliko tyttö vai poika. Sitten toisen unen näin alkuviikosta missä oltiin rakenneultrassa ja vauvan kasvot olivat ihan kuin isänsä kun tämä oli pieni ja pienet killuttimetkin löytyi jalkojen välistä. Nyt oon sitten näiden ihanien unien vastapainoksi nähnyt unia myös np-ultrasta josta löytyi viikolla 9 kuollut vauva ja sektiosta missä vauva ei selviydy. Ihan kauheeta, tuntuu että menee järki näiden pelkojen kanssa:'(

Miten muuten te jotka saitte np ajan postitse? tuliko kuinka nopeasti/paljon ennen ultraa? Mulla neuvolasta kohta 2vk ja mitään postia ei oo tullut. Maanantaina lähen töistä aikaisemmin kun meen antaa labrat nii samalla aattelin soitella ja kysyä että mikäs tilanne.

Mukavaa ja leppoisaa lauantaita kaikille!

eemiliah ja pikkuinen 9+5:heart:

p.s. doppleri tuli alkuviikosta eikä ainakaan vielä oo kuulunut mitään. Siinähän sanotaan että viikon 12 jälkeen mutta silti... plööh. Miten muut kuullut?

 

eemiliah: mulle tuli eilen np-aika postitse ja se on 28.2. eli tasan kolme viikkoa etukäteen sain tiedon. ja ekasta neuvolasta mullakin melkein 2 vk nyt.

Mä oon kanssa miettiny tota doppleria. Mut sit myös mietin et petynkö/panikoinko, jos en vielä saakaan ääniä kuuluviin... Mulle sanottiin varhaisultrassa, että on taaksepäin kallistunut kohtu ja mitä oon lueskellu niin ymmärsin, että silloin voi kestää pidempään ennen kuin kuuluu mitään. Mutta ois se vaan ihanaa, jos pystyis ite kuuntelee! Eli malttia, malttia...

Aniko & pomppi 9+1

 

Mietin ihan samaa np-ultrasta että miten aika tulee.soitin aiemmin ilmoittaakseni että vko 9 ei olla suomessa niin sillon ei näkynyt vielä edes lähetettä! Voiko niin käydä et unohtavat neuvolasta laittaa lähetteen,ei kai. Hyvää aamua kaikille.Tekisi mieli hankkia dobleria ja toisaalta taas ei
10+0 mutta mä en tahdo poksua

 

Terveisiä täältä sohvan ja sängyn väliltä huutelen minäkin välillä! Eli lukemassa käyn monta kertaa päivässä kuulumisenne ja onneksi niitä tuleekin paljon Muuta en tällä hetkellä paljon teekkään, eilen sain saikkua ensi torstaihin asti kun on se alkuraskauden ultra ja sitten tilanteen mukaan pyydän ultraavalta lääkäriltä lisää jos tarvin. Hävetti kyllä todella paljon soittaa töihin kun tiedän että jäävät ihan pulaan, sopersin vaan jotain siitä että mulla on "joku virus"...

Tässä parin päivän aikana olen ollut ehkä pari tuntia maksimissaan vuorokaudesta jalkeilla, muuten makaan sängyssä tai sohvalla tai lastenhuoneessa. Tällä pääkoneella en jaksa istua joten kommentointi on jäänyt vähäiseksi mutta kunhan olo paranee niin varmasti osallistun enemmän. Mies teki smoothien aamupalaksi ja se meni taas ihan kivasti alas. Tuli myös ihan kivasti ylös ja nyt teki samanlaisen uudestaan Laatoituksen jälkeen onneksi on hetken aikaa parempi olo, nyt pääsin käymään suihkussa ja hetkeksi tähän.

Lapset eivät kummemmin ole ihmetelleet muuta kuin tyttö kysyi eilen että "äiti mikä sulla on? no kun sä syöt niin paljon herkkuja!" pyysin siis kauppareissulta paria eri sorttia keksejä kun ajattelin että jospa ne menisivät alas

C & virus 6+4

 

Hep,

Tämä nainen pöpähtää kohta näiden pelkojensa kanssa mutta jospa en tällä kertaa ilahduta teitäkin niillä. Äiti ja mies ehdottivat ammattiapua (olisiko tuosta nyt loukkaantunut vai otettu) mutta tuskinpa sellaista tähän löytyy. Synnytys ei pelota pätkääkään (sitä odotan kovasti, oli niin upea kokemus) vaan se, että päästäänkö edes sinne saakka. Olotilat eivät ole muuttuneet suuntaan tahi toiseen mutta kai sitä edelleen ollaan raskaana kun ei menkkojakaan kuulu. Lasketaanhan sekin oireeksi! Ainiin, ja ne 10 plussatestiä.

Kotidoppleria voin suositella kaikille jotka sitä pohtivat, kannattaa vilkaista huuto.netistä mistä niitä saa parilla kympillä. Omani ostin sieltä taannoin ja kyllä sitä tuli koko rahan edestä käytettyä. 11+5 saatiin ekan kerran äänet esiin ja siitä sitten joka päivä nautittiin jupsutuksesta. Erityisen hyvä se oli niinä hetkinä kun tuntui, että vauva oli ollut kovin vaisu koko päivän. Joskin tuosta on muistutettava, että potkujen vaimenemisessa ei saa doppleriin sokeasti luottaa! Silloin saatetaan tarvita oikeaa apua, vaikka pieni sydän siellä ahkerasti läpättäisikin.

Ihan en voi allekirjoittaa sitä, että toisen odotus menisi täysin taka-alalla juuri noiden pelkojen takia. Ilman noita varmasti kyllä niin olisi. Onneksi tuo 1v. vie kyllä oman osansa äidin ajasta ja pitää sillä tavalla kiinni arjessa. Olenkin tässä yrittänyt pitää meitä kiireisenä kerhoilun ja leikkitreffien parissa ja ajoittain siinä jopa onnistunut. Tänään edessä ravintolapäivällinen mummon kanssa ja sitä odotan ihan innolla Esikoinen on osoittautunut varsinaiseksi seuramieheksi ja jaksaa istua nätisti koko aterian ajan jos vain mutustettavaa ja ihmeteltävää riittää.

-Napsi 7+1-

 

Mitäs me huonovointiset

Nyt taas hymyilyttää mut pia voi taas itkuttaa. Hormoonien piikkii vaa kaikki, se on pitkä piikki se

Nyt otin ekan sairasloma päivän. Joudun kyl varmaa noi seuraavatkin vuorot olee pois, pystys olemine nii tuskaa..

Mäkä en malta odottaa et tol doppleril alkaa kuulumaa, tuskin ihan viel kumminka mittää saa jyskyttämään kun viikkoja näin vähän. Vaikka kyllä se ultrassa näytti kovaaa jyskyttävän, ihanan selkeästi

t.Emeli 8+0

 

Pahoittelut täältäkin keskenmenon kohdanneille. :hug:

Nurmo EI tule ehkä niin paljon mietittyä raskaana olemista. Lähinnä mietin tulevaa, että miten ensimmäinen suhtautuu uuteen tulokkaaseen ja miten saa asiat taas rullaamaan ja tajuanhan antaa aikaa myös ensimmäiselle lapselle. Miljoona muutakin asiaa pyörii päässä. Ainut mikä nyt harmittaa on tämä väsymys kun illat melkein makaa sohvalla ja yrittää siitä käsin leikkiä ja olla touhuissa mukana.

Yhden unen olen nähnyt ja siinä sain keskenmenon. Muutenkin yöt nukutaan vielä huonosti. Taijan olla niin tajukankaalla etten kerkee unia näkemään=)

On aikamoisia menkka kramppeja välillä. En muista, että aikasemmin olis tälläsia ollut. Maha pömpöttää ihan hirveesti iltaisin ja näkyy jo todella selvästi, vaikka vetää vatsaa sisään. Ensviikolla eka neuvola. Nyt ei ajatus kulje!!! :headwall:

Pahki 7+6

 

NAPSI: apua/tukea on mahdollista saada, jos vaan haluut kokeilla. Esim. neuvolan kautta neuvola psykologialle/tk-psykologille aikaa. Ei tarvi miettiä, onko joku isompi vai pienempi ongelma, ne on siellä sitä varten, että voi yhdessä puhua omista peloista/stressistä ym.

 

Hei vaan kaikille!

Ajattelin minäkin liittyä tähän ryhmään.

Ape/28/2. lapsi/EKKS LA 18.9.

Ensimmäinen lapsi syntyi 2011 34+3 pitkällisen lepohoidon tuloksena. Tuolloin yksinkertaisesti lapsi halusi jo syntyä n. viikolla 28, joten tässä yritetään kaikin keinoin pitää tämä lapsi matkassa mm. pistoshoidoilla ja lasten aspiriinia syömällä. Onkos täällä ketään kohtalotovereita?

Varhaisultrassa oon käyny tämän historian takia jo 6+6, ja uskomatontahan se on, että raskaana ollaan! Hirvittävä kuvotus on ja tissit kipeät, mutta kun yritettiin 7kk, tulos tuntuu hienolta, VIHDOIN raskaana!

Perhe-elämä tuntuu välillä tosi raskaalta, kun oon niin väsynyt ja huonovointinen. Tuntuu, ettei jaksa leikkiä esikoisen kanssa yhtään työpäivän jälkeen, ja suutun tosi helposti. Esikoiseni 2v totesikin: "Äiti on joskus kiukkunen, äiti ei ole aina kiukkuinen."

Tällaisilla fiiliksillä,

Ape 8+2

 

Heippa hei vaan kaikille!

Täällä ollaan oltu pahoinvoinnin takia ke asti poissa töistä. To kävin työterveydessä hakeen saikkua loppu vkoks ja siellä sitten sanottiin että mua ei päästetä enään vanhoihin hommiin.
Eli oli pakko sitten soittaa pomolle ja kertoa raskaudesta ja mitä terkka sano... Eli siirto muihin hommiin ens viikosta.
Voi sitä kyselyjen määrää mikä siitä seuraa... Ahdistaa jo valmiiks kun en halua oikeeta syytä kertoa... Ja kun naisvaltaista on niin tiedättehän kuinka kaikki asiat pitää kysellä ja varsinkin pohtia selän takana... Huoh...
Noh, mutta näillä mennään ja pikkusen hyvinvointi tärkeintä!

Unista täällä ollut puhe. Ite näin kerran unta että syntyi poika.
Tosin muutama jotka raskaudesta tietää on veikkaillut tyttöä johtuen tästä pahoinvoinnista.
Edellisessä odotuksessa ei tälläistä ollut mutta kun se tosiaan päätyi km rv12 niin ei tiedä kumpi olis ollut...

Jaahas. Nyt tarvis alkaa valmistautuun partyihin Ja keksiä syy kysymykselle miksi en juo...

Hyvää lauantain jatkoa kaikille!

*emppu* 8+2 (muistaakseni)

 

Napsi: jos neuvolapsykologia ei jostain syystä oo tai jono on pitkä, voi myös etsiä netistä yksityisen psykoterapeutin ja käydä kokeilukäynnillä. Se maksaa, mut jos mies/ vanhemmat haluu sponssata pari käyntiä niin voi kokeilla, toimiiko kemiat terapeutin kanssa. Itse oon päättänyt jo etukäteen, että jos jotkut tunteet tai ajatukset alkaa näin hormonipöllyissä ottaa valtaa, varaan heti neuvolan kautta tai yksityiseltä konsultaatioajan, jolla voidaan yhdessä pohtia tilannetta. Sekä itseni että läheisteni takia oon todennut olevan parempi ottaa tukea, kun ongelmat ei oo vielä suuren suuria. Ja psykologit on siitä hyviä, että ne yleensä kuuntelee hyväksyvästi eikä koskaan käännytä pois tai vähättele syytä, miksi oon ottanut yhteyttä. Mulle on aiemmin ollu apua helpottamaan oloa stressaavissa elämäntilanteissa. (eikä tosiaan oo tarvinnut miettii, viiraako päässä tai ei, vaan on saanut jeesiä stressiin)

 

Ape: Täällä tavallaan kohtalotoveri. Lapset syntyneet rv34 ja rv30+2, tosin mulla syynä molemmista selittämätön lapsivesien meno. Pitkät levot on kuitenkin tuttuja ja raskauden keston epävarmuus. Lastettuaika on tällä kertaa vain kelaa varten, meillä eletään jo ajatuksella, että jossain vaiheessa kesää meille syntyy vauva. Toivottavasti vasta loppukesästä nin, että sairaala-aika ei venyisi toivottoman pitkäksi.

 

KoiKoi Meillä kanssa henkisesti odotellaan elokuun alun vauvaa. Monet sanovat, että eihän sitä koskaan tiedä, mitä tapahtuu, mutta realisti täytyy olla. Minulla ennenaikaisuuden syytä ei tiedetty. Kohdunkaula oli 2kk n. 4mm ja sain täydellisen lepokäskyn, hyvä että suihkussa sain käydä! Minulla on tukostaipumus APC-resistenssi ja raskausajan diabetes. Vähän veikkailtiin lääkärissä näin jälkeenpäin, että ennenaikaisuuden syy on voinut olla tukos jossakin. Toivotaan nyt, että vältyttäisiin pitkiltä makuuhetkiltä sairaalassa. Voimia ja tsemppiä raskauteesi!

 

Heippa kaikille!

Miettisin, että onko muilla jo selkeästi mielihaluja johonkin? Tietysti täällä on niin eri vaiheissa vielä ihmiset, ettei kaikki voivat edes ajatella syömistä, mutta niillä kenellä vointi on jo tasaantunut.
Täällä olen huomannut selkeän himon mehuun! Sitähän on pakko saatava, joskus niin järkytävä himo, että suoraan purkista ryystään miehen aamupalamehut kitusiini.
Nyt olin sentään sen verran kohtelias, että kävin ostamassa oman mehukattikanisterin. Ja ikinä ennen en ole ollut mehu ihminen, en edes lapsena.


*Kukkis 10+2

 

Minä himoitsen suolaisia herkkuja, jotka neuvolantäti minulta eilen kielsi >:-( Mutta se on helppo selittää, ne auttoivat pahoinvointiin! Nyt olen yrittänyt torjua sitä näkkileivällä ja kiisselin juomisella, siitäkin on apua pahoinvoinnin helpottamisessa.

Raskaushimoista tuli mieleeni, aviomieheni kotimaassa uskotaan yleisesti sielunvaellukseen, ja että raskaudenaikaiset mielihalut tulevat suoraan vauvan edellisestä elämästä. Eli jos äiti himoitsee vaikkapa raakaa lihaa, masussa oleva vauva on ollut edellisessä elämässään metsästäjäsoturi, tai petoeläin... ;-) Mutta jos taas himoitsee terveellisiä asioita kuten tuoreita vihanneksia, vauvaa pidetään edistyneenä ja hyveellisenä sieluna. Lasketaankohan mehu niihin? :-D

 

Heipss.
fritang kerro ny mikä oli vanhempien reaktio? Ja hei,kiva toi linkki. piti itelle tallentaa koneelle, jotta saa myöhemmin aloittaa.

Anopin kans käytiin tänään kirpparilla ja kaupoos.. Tietysti vauvanvaatteita anoppi innolla hypisteli. minä vähä aina katoon ympärilleni ettei vaa näy tuttuja. Halpa-hallissa hypisteltiin nallehaalaria ja sit yhtäkkiä meille ihan vento vieras tuli anopille juttelemaan ja se oliki anopin serkku. se ei siis sinällään ollut tuttu, mutta tunsi anopin sisarukset ja on niiden kans ilmeisesti tekemisis. Miehen veli on kuulemma kans jo anopilta kyselly et koska se näkyy päälle päin ja odottaa jo kovasti vauvaa. Se on mun kans saman ikänen, eikä sillä oo vielä tyttöystävääkään. Ei ainakaan meille oo kertonu.

Tänään on olo ollu hyvä ja oon uskaltanu jopa maistaa taas kahvia. Ihme kyllä se on pysynyt sisällä. Kauheen paljo en oo kerrallaan juonu. Korkeintaan puoli kuppia. Käytii tos illasta sedän tykönä ja kerrottiin sielä sit että meille tulee vauva. ovat meille nii läheisiä ni ajateltiin että niille voi kertoa. Niillä on itellä kans 3 pientä lasta tai no ei ne ny enää nii pieniä oo. muistaakseni 9,8,6 vuotiaat. 6vllä on kehityshäiriä ja ei oo ihan oman ikäisensä tasolla. ihana tapaus. Ne oli niin onnellisia meidän puolesta. Alkovat heti jo miettii mitä niiltä löytyys sitte, ettei tarvi ostella. sedällä oli nii hauskaa ku se aatteli että sen pikkuveljestä tulee jo paappa. sanoo soittavansa ny illalla mun isälle että mitäs paapalle kuuluu. oli niillä niin hauskaa. Ja kovasti tuli tukea heti ja kannustivat että kaikki menee hyvin.
Mulla on niin sellane varma olo tästä että kaikki menee hyvin. Vaikkei oo kuullu sydänääniä eikä paljo muuta varmuutta oo ku että menkat ei oo alkanu ja plussa on testiin ilmaantunu.

Peikkotytsy 7+6 Huomenna jo kaheksa viikkoo täynnä. ))

 

Eemiliah: mulla hematooma vuosi aluksi niin että tuli ihan kunnon verta ja paljon sitte tuli kunnon kokosia maksapaloja eli hyytymiä jonka jälkeen pahin vuotaminen rauhottu. Sitte sitä tuli vaihtelevasti ruskeaa vanhaa verta ja joskus ihan punasta ja joskus hyytymiäki..eli kaikkea mahollista..koitahan jaksella se on hermoja raastavaa!

Juominen ei maistu, pakko ois juoda ettei kuivu..

Aika vähän oon unua nyt nähny onneksi! On taipumusta nähä melkosia painajaisia ootusaikana

Hirveä väsy ja palelu..huono olo koko ajan ja pastilli maistuu suussa eli mikään ei maistu ku jälkimaku saa kaiken tuntumaan vastenmieliseltä..oksua ei oo tullu vielä (onneksi) kertaakaan toivon että saan kiittää rannekkeita..

C ja kullannuppu 7+2

 

2 viikkoa taas vierähti.

Sairaalassa olin viime maanantaista keskiviikkoon :/ Pahoinvointi yltyi aivan järkyttäväksi ja heikko olo kun 2vko en ollut syönyt juuri mitään. Paha olo rauhottui mutta kuitenkin pahoinvointu ja oksentaminen on arkista
Unia on ollut paljon enemmän kuin yleensä. Välillä painajaisia joihin sitte herään peloissani. Lähinnä on liittyneet menetyksiin
Kaksosodotus nyt ainakin pahoinvointi tripla määrä.edellisiin raskauksiin verrattuna. Innolla sekä pelolla odotan tulevaa!

Taidan siirtyä nyt sohvalle ja viettää lauantai-iltaa pahoinvoinnin kera.

Tsemppejä kaikille!

Saara ja Tuplat 10+4