*Tammivauvat 2008*

HEI TAAS..

PIKKUPEIKKO85 Meillähän siis jo raskausaikana tiedettiin että vauva on pieni, ja kasvoi ns. alakäyrällä, lopussa noin viikolla 36-37 alkoi paino jätättää alakäyrältäkin, mutta vauvan vointi mahassa oli todella hyvä, liikkui hyvin ja virtaukset ja sydänkäyrä oli priimaa. Sitten halusivat kuitenkin pienen painon vuoksi käynnistää synnytyksen valvonnassa synnärillä, jotta nähdään miten vauva kestää supistukset, ja hyvinhän hän ne kesti. Synnytyksessä ei ollut mitään ongelmia, ja vaikka olin asennoitunut että vauva joutuu varmaan suoraan lastenosastolle, niin eipä joutunut =) oli niin hyvä kuntoinen et pääsi suoraan vierihoitoon. Kaikki kätilöt ja lääkärit ovat kehuneet et ku on niin tiitterä, virkku ja jäntevä kokoisekseen, ja sanoivat et varmaan äkkiä ottaa kerää painoa, toivottavasti. Koosta jo raskausaikana sanoivat että johtuu varmaan geeneistä, koska olen itsekin ollut rv40 2460g, mutta silti halusivat tarkkailla hänen vointia raskausaikana . Nyt sitten syntymän jälkeenkään ei ole löytynyt mitään muutakaan selitystä koolle kuin geenit, vauvalta ultrattiin pää ja vatsa ja kaikki "löydökset" olivat ihan normaaleja. Tymä kysymys , mut mikö on SGA? Nyt kun ollaan 15 vrk:ta menty eteenpäin ja painoa on jo alkanut kertymään niin itselläkin jo ihan huojentunut mieli =) Oli ylittänyt jo 10 päivän ikäisenä syntymäpainonsa 2120g ja keskiviikkona ois uus punnitus.

Eli se mun synnytyshän meni niin, et käynnistettiin tipalla silloin 11.1 klo. 9.40 ja silloin olin auki jo 3cm ja kanavaa ei enää ollut. Siinä sitten alkoi säännöllisesti supistelemaan, mutta ei mitenkään kovin kipeesti, no sit lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen klo.14 ja olin 4cm auki, hän päätti et kalvot puhkaistaan, sen jälkeen alkoikin ilmeisesti ne "synnytys supistukset" olin niin kipeä samantien ja tuuria oli että ehdin saada epiduraalin, koska pian se ois ollu liian myöhäistä. Poikahan syntyi sitten 15.52 ja ponnistus vaihe kesti 22min, välilihahan multa leikattiin, samantien kun poika oli maailmassa, hän päästi sellaisen parkaisun ettei toista...Eli kaikki päättyi onnellisesti =)

Meillä ollaan kokonaan rintaruokinnalla, välillä meinas tulla epätoivo, mutta sitkeästi ollaan jatkettu. Välillä vaan meinaa huolestuttaa että saako tarpeeksi, mutta kun yleensä nukahtaa rinnalle hyvin tyytyväisesti, niin tyrkytäpä siinä lisämaitoa. No keskiviikkona sitten näkee onko painoa tullut lisää, hope so...

Ristiäisiä ei olla vilä suuniteltu, täytyy varmaan heti ens viikon alussa ne hommata..
Kummeista, onko niiden lukumäärä jotenkin sidottu, vai voiko olla esim.6 kun haluaisin kaikki 3 läheistä, niin kai niiden puolisotkin täytyy pyytää, niin tulis yhteensä 6

Yöt on meillä välillä katkonaisia kun meillä syödään 2-3 tunnin välein kokoajan koska vauva niin pieni, välillähän tuo meinaa haluta tiheämminkin tisulille.Tuntuu välillä hieman raskaalta, kun ei meinaa ottaa pelkkää pulloa ku olen pumpannut, vaan haluaa aina myös tissille...

Sellaista meillä

Piku ja Taavi 15vrk

 

Meillä myös tulee oleen nimiäiset neidillä emme kumpikaan kuulu kirkkoon enään.... nimi on kyllä kaikilla tiedossa on vaan paljon helpompaa pojillekkin (7v 4V ) sekä isosiskolle (reilu 1v) että kutsutaan vauvaa nimellä eikä vauva tai sisko...

tässä kotiutumista ootellaan neiti syntyi 250108 klo 0506 49.5cm ja 3820g

 

Huomenta hei!
Piku, mun mielestä kummeja saa olla maksimissaan just tuo 6hlö. Ainakin mun veljen tyttö sai 6 kummia, 2 pariskuntaa ja 2 ystävää. Ja tavallaanhan pariskuntana jos on kummina niin vois laskee et ne on yks..juu nou..
Meillä tulee kummeja 5 hlö, yks pariskunta, siskoni ja 2 ystävää, toinen ei kuulu kirkkoon, nii sitä ei vaan kirkonkirjoihin laiteta.
Meilläkään nimi ei sinänsä mikään salaisuus ole, pikkuepun kanssa samoilla linjoilla olen. Helpompi pojille ku saavat kutsua veljeään oikealla nimellä. Meillä kuiten vieläkin aika vahvasti Aatto nimikin käytössä (mulla ainakin). Mutta vielä hankalampaa se ois ollu poikien sitten 2kk jälkee oppia oikeaan nimee ja luopua Aatto-nimestä. Tuolla msn;n puolella sen oon jo paljastanutkin
mut hei! Vaippa-galluppia..
Kellä mitäkin käytössä? Kestoja vai kerttiksiä?
Meillä mennää ihan kerttiksillä ja nyt ollu pampperseja, mut jotenkin tuntuu et ne tarttuu peppuu kiinni,jos siellä on vaikka pikku rupsu nii se jotenkin "kuivahtaa" ja tarttuu koko vaippa peppuu. Joten varmaa ens kerralla kokeillaan liberoja..

Mut nyt aamutouhuilut kutsuu

Saaru

 

Huomenia kaikille. B)

Vaipoista: Kertakäyttöisillä mennään ja Pampers on osoittautunut parhaaksi meillä, Liberot ei istu yhtä hyvin. Tarkoitus olisi myös kestoja kokeilla, mutta toistaiseksi ei oo energia riittänyt siihen, saas nähdä miten käy.. Jospa tässä arjen tasaannuttua saisi aikaiseksi.

Imetyksestä: Rintamaidolla ollaan tähän mennessä pärjätty ja yllättävän hyvin on imetys lähtenyt käyntiin, olin varautunut siihen että on hankalaa, mutta tää poju on sellainen syöppö että on tissi kelvannut paremmin kuin hyvin ihan alusta alkaen. Toivottavasti riittää maito jatkossakin, ainakin pikkumiehellä riittää ruokahalua.

Ristiäisistä: Me päätettiin kastaa poika kun kuulutaan molemmat kirkkoon, vaikkakin itselläni on ajoittain ollut hieman ristiriitaiset tunteet kirkkoa kohtaan. Ei olla naimisissa ja halutaan pojalle miehen sukunimi, joten joudutaan hieman odottamaan että saadaan isyydentunnustus-paperit maistraatissa kuntoon. Käytiin jo keskiviikkona hoitamassa isyydentunnustus alta pois, mutta kestää jonkin aikaa ennen kuin maistraatista tulee vahvistus..Eli varmaankin helmikuun lopulle yritetään saada ristiäiset järjestettyä. Nimi on vielä salaisuus eikä ihan varmasti päätetty, tai lähinnä mietitään kutsumanimeä vielä. Kauheasti kaikki tietysti jo kyselevät, mutta aiotaan pitää salaisuutena kastepäivään saakka.

D-vitamiinista: Tänään aloitettiin ja th:n suosituksesta ostettiin Jekovit:ia. Pitäisi kuulemma aiheuttaa vähiten vatsavaivoja, saas nähdä! Onko muilla millaisia kokemuksia?

Ainiin, mä kovasti neulon pojalle sitä villanuttua minkä aloitin jo raskausaikana. Mies tossa kyseli, että valmistuuko se ennen pojan 18-vuotissynttäreitä.. Mutta oon päättänyt näyttää ja saada sen valmiiksi ajoissa ja käyttöön siihen mennessä kun 60-kokoiset vaatteet on sopivia. B)

Iidukka ja Poika 16 vrk

 

Moikka kaikille =)
Ilmottaudun ketjuun mukaan. pakko tunnustaa et olen "vakoillut" odotusajan tätä palstaa aika säännöllisesti . Nyt sitten päätin rohkaistua ja liittyä teihin.

Tyttö syntyi 22.1 klo.10.45 viikkoilla 39+0 kokoa oli komeat 3420g 48cm. Suunniteltu sekstio oli jo tehty, mut ei tytsi malttanu enää olla pidempää masussa :ashamed: . Eilen kotiuduttiin sairaalasta ja nyt alkaa sit tosi toimet. Niin ja ensimmäinen lapsi tosiaan.. Jännää aikaa :$

 

niin siis sectio, ups!

 

d-vitamiinista meillä saa d-tipat neuvolasta....

vaipoista... oon ostanut muutaman paketin muumin 2-4kg vaippoja varastoon ja joku paketti vaippoja on liberokassissa minkä saa sairaalasta mukaan kotiin....

 

Vaipat:meillä käytössä pampersin 2 koko ja muutama näyte on niitä liberon 2 kokoa.1 koko oli jo heti syntymästä pieni.kestiksiä tuskin aloitan koskaan,mä vaan koen ne työläänä ja toisaalta olen laiska ottamaan asioista selvää :ashamed: niihin pitää niin hyvin perehtyä.pitäishän sitä kyllä olla ekoihminen 2000 luvulla mutta...
Imetys:rintamaidolla täällä mennään.tyttö on aika tiheäsyöttöinen niinkuin sisko aikanaan.välillä on päiviä että nukkuu enemmän mut sit on ollut 2 päivää kun on valvonut ison osan päivästä ja vaan syönyt.yöllä syö 3-4 tunnin välein.
Ristiäiset:meillä ristiäiset maaliskuun puolessa välissä ja 2 parasta ystävää tulee kummeiksi.meillä ei ole pakko pyytää puolisoita.esikolla tosin kummeina kaveripariskunta.jotenkin oli tosi vaikea löytää enempää kummeja koska haluan kummeiksi todella läheiset ihmiset joiden kanssa yhteydenpito pysyy varmasti sen seuraavat 15 vuotta.ja koska esikolla 2 kummia niin en voi toisellekaan niitä enempää pyytää.nimi on salaisuus mutta onneksemme nimi sopii tosi hyvin tytölle eli ei tarvinnut alkaa keksiä uutta.

d-vitamiinit:mä aloitan tipat vasta kun saan omat kipulääkkeet pois ja hetkinen pitäis myös rautaa syödä kun hemppa pääsi sektiossa laskemaan alle sadan.

Muuten meillä menee hyvin mutta itsellä ollut hieman vaikeuksia sopeutua siihen ettei ehdi esikon tarpeisiin vastata samalla tavalla kun ennen.joka asiaan saa sanoa että ihan kohta kun äiti on eka syöttänyt siskon...tuntuu vaan pahalta.mut kyllä siihen varmaan tottuu pian että on vaan saatava aika jaettua tasapuolisesti.
sit kun vielä oma kuntoutuminen kesken niin ahdistaa välillä.haluis jo ulkoilla ja leikkiä esikon kanssa täysillä mut vielä olis 3 vkoa hiljaiseloa pidettävä...
haavakipua ja kudoskipuja on vielä vähän mutta uskon että ensi viikolla ollaan jo tosi hyvällä mallilla toipumisen suhteen.

HeMa ja tyllerö 9vrk

 

Tervetuloa mukaan Ada

Iidukka noi jekovitit on mahaystävällisimmät, ku ovat vesipohjaisia, mutta ne maistuu ihan kauhialle :x maistappa. D-tipat sekä devitolit on sitten öljypohjaisia eikä maistu millekään. Mä ostin noita devitoleja ja ne on käynyt ihan hyvin. Aattelin et kokeilen ensin niitä ja jos tulee mahapuruja niin vaihdan jekovitteihin.
Annan pojalle myös samalla aina Rela-maitohappoja, jos säästyis mahpuruilta muutennin ja kuulemma saattais ehkäistä allergioilta. Itekin söin koko raskausajan maitohappoja.

Nyt iltahommiin ja poikia laittaa nukkumavalmiiksi..

Saaru ja poijjaat

 

Vaipoista. Meillä on käytössä kestot. Öisin ja kyläreissuilla on yleensä mukana kertikset.

Meidän poitsu kyllä tykkää niistä jekoviteista. Ei yhtään irvistä ja vieläpä maiskuttelee niitä. Mahtaa olla kummat makuhermot :xmas:

Imetyksestä. Abbath syö aina yhden tissillisen kerrallaan. Usein vaan se päivän viimeinen ruokinta täydennetään tuttelilla, kun herra kitisee muutoin tunteja... Siis vaikka olisi syönyt hetki sitten.

Meillä taitaakin olla nimijäiset sittenkin vasta 16. 2. On pieniä järjestelyongelmia.. Isyyden tunnustukseen sai ajan vasta 11.2 ja ukko haluaa niin kiivaasti oman sukunimensä pojalle, niin oli sitten pakko siirtää. Ei niillä nimijäisillä muutoin kiire ole, mutta tuleva kummi on nyt rv 33:lla niin siinä mielessä on kiire. Tuolloin suunniteltuna päivänä olisi rv 37 niin luultavasti oltaisiin ihan hyvissä ajoin vielä. Muutoin se siirtyy maaliskuun loppupuolelle tai jos oikein huonosti käy niin menisi huhtikuun puolelle.

 

Ilmoittaudun mukaan keskusteluun!

Kuten odotus-puolelle kävinkin jo eilen kirjoittamassa, että meille syntyi suunnitellulla sektiolla pieni prinsessa 22.1.2008 klo:8.55. Pituutta neidillä oli 48 cm ja painoa 3120g laitokselta päästiin vihdoin kotiin eilen.

Synnärikertomusta, eli kaikki leikkauskammoiset jättäkää lukematta:

Tiistai aamuna ilmoittauduimme lapsivuode osastolle vähän ennen seitsemää, verikokeiden ja oma kätilön tapaamisen jälkeen pääsinkin kävelemään leikkaussaliin jo kahdeksan jälkeen. Lääkärikään ei ehtinyt osastolle ultraamaan (tarkistavat tarjonnan ennen leikkausta), kun leikaussalissa jo kaipasivat. Salissa sain sitten tipan käteeni, ja monta mittausanturia. Lääkärin tarkastuksen jälkeen (en muuten ois enää suostunu leikkauspöydältä pois nousemaan vaikka vauva olisi asentoa vaihtanutkin) pistivät spinaalipuudutteen ja pian alkoikin "tunto" ja liikuttelukyky kadota alaruumiista. Tässä vaiheessa kätilö tuli miehen kanssa saliin ja leikkaus alkoi. Leikkaus itsessään tuntui "hassulta", eli koko ajan tunsi, että jotain tehdään, mutta kipua ei tuntunut yhtään. Hetken kuluttua kuuluikin ensimmäiset parkaisut (kätilö kertoi jälkeenpäin, että oli alkanut rääkymään heti kun peppu oli ollut ulkona, vaikka pää vielä sisällä). Vauva näytettiin meille nopeasti, minkä jälkeen kätilö tarkisti vauvan kunnon, laittoi navan ja pika kapaloinnin jälkeen antoi vauvan mun rinnan päälle. Hetken saimme tulokasta ihastella, minkä jälkeen tyttö lähti isänsä ja kätilöiden kanssa osastolle odottmaan, että pääsisin sinne.

Ompelun jälkeen jouduin heräämöön tarkkailuun reiluksi tunniksi (tarkkaa aikaa vaikea arvioida, kun ei seinällä ainakaan siinä kohdassa minkä näin ollut kelloa). Heräämössä aika ehti käydä tosi pitkäksi, samaa seinää tuijotellessa, vaikka hoitajat välillä ehtivätkin juttelemaan. Olin siis itse ihan hyvässä kunnossa ja kova hinku oli osastolle.

Osastolla vauva oli punnittu ja mitattu isän avustuksella ja vauva oli päässyt isän paidan alle ihokontaktiin lämmittelemään, kun oli hieman vajaalömpöinen. Suunnilleen puoli kahdeltatoista pääsin osastolle ja pääsimme harjoittelemaan ensi-imetystä.

Ensimmäisen vuorokauden sain tipalla lisää nestettä, illalla pääsin nousemaan hetkeksi ylös sängystä, mutta muutoin olin makuulla. Mies hoitikin kaiken muun vauvan hoidon, paitsi imetyksen. Keskiviikkoaamuna pääsin kunnolla ylös sängystä, mutta kauhean pitkiä aikoja ei kerralla jaksanut ylhäällä olla. Illalla vatsa alkoi kuitenkin kramppaamaan ja muutama päivä olikin sitten enemmän ja vähemmän tuskainen. Vatsa ultrattiin ja röntgen kuvattiin, mutta muuta kuin ilmaa sieltä ei löytynyt. Tulehdusarvot olivat kuitenkin nousseet sen verran korkealle, että sain antibiootteja suoraan suoneen sununtai aamuun asti. Eilen olo alkoi olla jo niin hyvä, että enää en sairaalassa olisi halunnut maatakkaan, vaan alkoi jo haluamaan omaan kotiin, ja ennen kaikkea omaan sänkyyn!

Nyt sitten harjoitellaan vauva-arkea kotioloissa, neuvolan terkka kävi tänään jo kotikäynnillä (tikkien poiston takia näin nopeasti kotiutumisen jälkeen). Imetys näyttää ainakin nyt alkavan lupaavasti ja maitoa riittää. Leikkaushaava on parantunut todella hyvin, eikä ole juurikaan kipeä (syön tosin särkylääkkeitä).

Maija ja Tyttö 6 vrk

ps. toivottavasti ketään ei haittaa, että kirjoittelin myös "hieman erilaisen" synnärikertomuksen.

 

meidän piti kotiutua tänään mutta ei sitten vielä päästykkään kun pikkuselta kuulu sivuääni sydämmestä (niin kuulu siskoltaankin reilu vuosi sitten) tänään tehtiin jo kokeita ja huomenna sitten vielä sydämmen uä ...
ja eilen illalla sitten meidän 1v pääsi sairaalaan kanssa osastolle kun vinkuu nyt sitten itse kuljen 2 osaston välillä :attn: tänään todettiin tällä neidillä RS-virus eilen kainalolämpö oli 39,9 tänään onnex ei niin korkeita lukuja oo ollut tosin säännöllinen kuumelääkitys pitää siittä huolen....


ei auta pitää mennä :wave: :wave: vaavin tykö :wave:

 

Hei!

Mäkin nyt sitten tuun tänne puolelle. Eli siis synnytyskertomuksen kirjotinkin jo tuonne odotuspuolelle. elikkä 24.1 aamulla alkoi vettä tihkuttamaan (edellisenä iltana oli menkkajomotusta, tosi niukkaa rusehtavaa vuotoa ja yöllä muutamia supistuksia) ja sitten aamupäivän supisteli säännöllisesti ja kipeästikin, mutta loppuivat puolenpäivän aikaan. Iltapäivällä mentiin vedenmenon vuoksi näytille, ja synnärillä sitten supistukset alkoivat säännöllisinä 5 min välein n klo 16. Siitä edistyi sitten suht nopeesti, en olis aikasempien synnytysten perusteella uskonutkaan, miten nopeesti. Saliin pääsin n klo 18.30 ja spinaalipuudutuksen sain, sekä ilokaasua. Tyttö syntyi nopeesti 2 min ponnistusvaiheella yhdeksän jälkeen. Kipeempää oli kuin aikasemmin, mutta nopeempi ja oikein onnistunut synnytys kaikin puolin muuten. Eilen kotiuduttiin, rinnat pysyneet nyt paremmassa kunnossa kuin aiemmin. Neito on syönyt vähän harvemmin, kuin sisaruksensa, ja heti, kun maitoa alkoi tulemaan vähän enempi, aloin käyttää rintakumia. Nyt syö n 2 h välein täällä kotona. Illalla syö ja kitisee useemman tunnin ennen rauhottumistaan. Mulle oli hiukka uusi tieto se, että syy, miksi vauvat tankkaa aina iltasin niin tiheesti on se, että maito on aamupäivällä rasvasinta ja illalla laihinta. Mitat siis 3820g ja 51cm, py 35 cm.

Ristiäisistä: meillä on nimikin vielä hakusessa, kummeista puhumattakaan! Tosi vaikea juttu.

Vaipoista: meillä käytössä nyt kokonaista yhden päivän kokemuksella kestovaipat, öisin oon ajatellu käyttää kertakäyttösiä, sekä kodin ulkopuolella myös.

Pikkuepulle tsemppiä sinne osastojen välille! Toisaalta helpompi sun ehkä käydä siellä isomman luona, kun oot vielä ollu itsekin sairaalassa. (saat esim ruuat, ja vauva voi olla hoidossa siellä sen ajan, kun oot isomman luona...) Mutta tosi rankkaa. Toivottavasti sivuääni on joku harmiton juttu. Tuota rs-virusta on nyt sairaalat pullollaan...

Mekin ollaan flunssan kourissa. Isommat lapset oli jo pahemmin onneks viime viikolla, mut mies ja minä ollaan nyt.. Toivottavasti ei pikkuinen sairastu.

 

Ai niin, ja Maija, kaikki vauvat synnytetään, joko alateitse tai sektiolla, että kaikki synnytyskertomukset on erilaisia. Kiva oli lukea sektiokokemuksesta.

 

Heips!

Tuolla toisella puolella jo ilmoittauduin, mutta siis täällä nyt uudelleen.. 11.1.08 syntyi pikkupoika 50cm, 3246g ja pipo 35. Onnea ja ihmetystä on riittänyt!!

Kotona ollaan oltu jo tovi, onnea on vähän varjostanut huoli, tässä ekoina viikkoina, mutta onneksi nyt asiat tutkittu ja kaiken pitäisi olla kunnossa! Siis pikkuinen piti hengityksessä kummallisia taukoja ja asiaa tutkittiin sairaalassa (jouduttiin siis kotiutumisen jälkeen menemään uudelleen kahdeksi päiväksi.. mutta selvisi, että "tauot" täysin vaarattomia ja jäänevät pois hiljalleen Mutta sitten kun rutiinisti ultrattiin vauvan päätä (kun tsekattiin tuota hengitys asiaa),niin hengitysasian puitteissa kaikki oli ok, mutta sitten löytyi vesirakkula, eli kysta oikean aivokammion vierestä/läheltä, en edes tarkkaan tiedä.. mutta SUUREN pelästyksen jälkeen saimme lääkäriltä kuulla että kysta ei vaikuta mitenkään vauvan kehitykseen, hermostoon tms. ja todennäöisesti häviää itsekseen pois. Pikkuisella siis kaikki hyvin, ja ei tarvitse tehdä mitään toimenpiteitä, huh!! Netistä sitten lueskelin noista kystistä, ilmeisesti aika yleisiä ovat vauvoilla ja jo sikiöillä, onko kellään kokemusta?

Nyt vihdoin päästään nauttimaan vauva-arjesta todenteolla, ilman huolia!

Ihanata vauva-aikaa kaikille!

 

Heipsan.

Minä ajattelin tulla vähän kuokkimaan kun tuolla odotuspuolella alkaa olemaan aikasen hiljaista. Ei kukaan kai enää jaksa valittaa.

Niin, ja Maija, samaa mieltä dinomamman kanssa olen, että on kiva lukea myös noita sektiokertomuksia. Itselle kun jäänyt tavallaan sektiopelkoa, niin on mukava kuulla et miten ne muilla menee. Minulla tosin kun ei ollut suunniteltu.

Pikkuepulle jaksamisia sinne kahdelle osastolle :heart:

Tuosta rintamaidosta tai sen vahvuudesta mullakaan ei tietoa aijemmin. Olen aina vaan ajatellut että iltaisin "säkit "olleet jo niin tyhjillään että tarvinnut tankata useammin. Sekin onneksi tasoittuu nopsaan. Mäkin olen kyllä kaks purkkia hätävaramaitoa hankkinut kaappiin mieltä rauhoittamaan.

Iltojen jatkoja vaan kaikille. Eipä aikaakaan kun mullakin se tuhisija köllii sylissä. :wave:

 

Jaahas, täällä alkaa elämä pikku hiljaa voittamaan. Huomenna mennään neuvolaan ja odotan innolla että miltä ne omat arvot näyttää. Olo alkaa siis pikku hiljaa parantua, ei nukuta enää koko aikaa ja taitaa tuo kunnon rautakuuri laittaa arvotkin kohdalleen. HUomenna olisi viimeinen veritulpan estolääkityksen piikki ja totesin ettei musta mitään piikittelijää kyllä saa. Eli oma olo siis alkaa pikku hiljaa olla kohdallaan, mitä nyt toi alapää on edelleen sairaan kipee. Mutta toisaalta viiden tunnin operoinnin jälkeen mitä muuta voi odottaakaan????????

Meillä mennään tuttelilla, poika ei suostu tissiä syömään ja vaikka olen lypsänyt niin ei sieltä mitään tulekaan. Hirmuisesti kaveri syö, pitäisi siis itsellä tulla ihan ruiskuamalla että riittäisi. No edellinenkin on kasvanut tuttelilla, joten en ota stressiä.

Mutta koska isommat miehet ovat uimassa ja pikkumies nukkumassa niin mä syöksyn sohvalle kirjan pariin hetkeksi.

SAARU; miten sä saat ton kuvan laitettua tohon tekstin perään?? Voisin laittaa meidän "Irmelistä" kuvaa.

Nuuskis

 

Nuuskis, aijaa.com -in kautta linkitän kuvat, son helppo ja nopee. Sen toisen url-linkin liittää vaan tänne niin tulee toi pieni kuva, joka isonee ku sitä klikkaa
Olipa kiva kuulla sustakin taas :heart: ja kiva että alkaa olo paraneen! Toivotaan että se "värkkikin" korjaantuis ja paranis pian :saint:

Musta taas tuntuu et synnytys on jo kaukainen muisto vain. Kauhia ku aika kuluu nopsaa...Tuntuu että ollaan oltu tällä kokoonpanolla jo kauan Mut saa nähä, rankka arki pukkaa päälle ens viikolla ku mies palaa töihin. Kauhulla odotan kerhomatkoja kui ne onnistuupi |O Noo, ei auta ku toivoo parasta.

 

Onnea Maija M!
Meillä onkin sit ihan samat kokemukset takana.Tosin itse selvisin ilman antibiootteja ja kotiinkin päästiin 3 päivänä.Mulla haavakipuja välillä ja vatsa vielä arka mutta joka päivä paremmin voidaan.Ja olen sen kaikille sanonut että sektio oli mulle loppujen lopuksi se ihanampi synnytys.Ei ollut huolta tai hätää vauvasta ja oma vointikin kokonaisuutena parempi.
Vaikka on valvottuja öitä takana niin silti jaksaa hyvin hoitaa vauvaa ja esikkoa päivisin.Kun vaan malttais tarpeeksi levätä.Jotenkin tulee vaan touhuttua vaikka leikkauksesta vasta reilu viikko...

 

vastailempa minäkin noihin teitin kyselyihin nyt mitä vielä muistan kun pikaiseen vaan lukasin juttuja.. =)

vaipoista meillä on liberon newborn koko käytössä edellee, poikahan koiutuessan hukkui noihin vaippoihin ja ne oli tuonne kainaloihin asti.. nyt ovat ni ko sopivat.. pamppersista ei meillä ole tykätty kun se sivu on lyhkäsempi niissä ku liberolla ja ovat jotenki hullun mallisia meidän pojalle.. :| ainut plussa ollu siitä pamppersissa et se on ohuempi ko libero, imukyvystä en tiiä onko eroa noissa.. mut me ollaa liberokäyttäjiä siis, kestoja ei olla edes kokeiltu ku minä olen kokenu ne ni hankaliksi..

d-vitamiinista meillä on devitol tipat käytössä ja olleet hyviä.. mulle on hirmu moni sanonu et jekovitit ei mee enää isommalla lapsella suusta alas, kun maistuvat kuulemma "pahalle".. tiiä sit..

maidoista meillä ollaa nan-korvikkeilla, tutteli ei sopinu pojan mahalle, teki väänteitä.. nan on sopinut hienosti.. lisänä meillä vedetää jo peruna-porkkana velliä kun maidot ei riitä nälkää kurissa pitämää.. eli meillä otetaa illlalla ennen yöunille menoa velliä maidolla lantrattuna.. sellainen 40ml on velliä annettu.. oli pakko aloitella ne nyt jo kun poika rupes syömää ennen nukkumaa menoa kokonaisen purkillisen maitoa kerralla ja heräs jo 1-2h päästä vaatimaa lisää evästä.. rintamaito minulla tosiaa loppu jo enne pojan sairaalasta kotia pääsyä..

piku81 juu onhan niitä pieniäkin vauvoja geenien johdostakin.. sga on sellainen pieni kasvusuus eli kasva ns laihana kaveri masussa heikkojen virtauksien tms takia.. googlettamalla tuon sga:aan saa selvemmän vastauksen..

meillä olis huomenna eka neuvola lääkäri.. innolla odotan mitä ukko painaa jo.. 3150g ja 48,5 cm oli viimeks.. siitä siis huomenissa lissää..

meillä myös olis kastajaiset nyt tulevana sunnuntaina.. nimikin on jo päätetty ellei viime hetken pieniä hienosäätöjä tehdä.. mut etunimi on se mico mikä alusta asti ollu.. kovasti saa viikonloppuna siis kakkuja vääntää..

nyt on mentävä unille et jaksaa taas aamulla... :wave:

peikko ja mico

 

Moikka!

Meillä on ristiiset 24.2 klo 12. Juuri tänään sain ajan varattua kirkkoherranvirastosta. Meillä ristiäiset pidetään siis mun vanhempien luona. Juhliin tulee mun 2 lapsuudenystävää, enoni perheineen (vanhin lapsista on sylikummi), äidin täti perheineen (heidän tyttönsä tulee kummiksi) sekä veljeni ja molemmat isovanhempani eli meitä on yhteensä 20 muistaakseni. Ristiäisissä tarjotaan ruoka (kylmä alkupalapöytä ja patapaisti) ja jälkkäriksi kahvia ja kakkua. Ruoka tarjotaan sen takia, kun enoni perhe tulee kauempaa, joten saavat sitten murkinaa mahaan, ennenkuin lähtevät taas ajamaan kotiin päin.

Onkos täällä mitään nimiä vielä paljastettu?
Meidän tytöstä tulee Kristel Eija Dogore, jiosta Eija on mun äidin nimi ja Dogore miehen äidin nimi. Kristel sointuu isoveljien nimiin (Mikael ja Joel).

 

Heips!

SGA on suomeks small for gestatioage, eli vauva on raskauviikkoihin nähden pienen kokoinen.

 

Ultrassa povattu ysin poikavauva syntyi perheeseen 23.1.2008 (rv 39+6)
klo 18:44
Paino 3760g pituus 51cm ja pipo 35cm.

Paremmin laittelen synnärikertomusta kun ehdin, mutta tässä päällimmäiset. Synnytys kesti 12 tuntia, ponnistusvaihe 1h 15min.
Ulostuloa avitettiin imukupilla, koska oli nenä ylöspäin ja minä rättipuhki ja poikki. Väliliha repesi ja sitä jouduttiin myöskin leikkaamaan. 20 tikkiä sain sitten alaosastolle. Kivunlievitykseen otin ilokaasua ja epiduraalin.
Nyt pystyy jo paremmin istumaan,mutta ekat päivät meni lähes maatessa.
Poika on "mulle kaikki ja heti"- tyyppiä ja temperamenttinen.

Koitan tossa jotakin kuvaa laitella, mutta nyt menen lukemaan mitäs täällä on tapahtunut.

Niipa ja Leevi 6pvä

 

Meille syntyi poikavauva 23.1.2008 (rv 42+0) klo 22:27, 3800g, 53cm ja pipo 36cm. Hätäsektioon sitten päädyttiin käynnistyksen kautta, kerroin tosta vähän enemmän tonne odotuspuolelle.

Täällä on oma olo jo aika hyvä, aluksi sairaalassa olin kauhuissani, että miten sitä sektiosta toipuu kun haavaa särkee ja pystyykö liikkumaan, mutta ihan hyvinhän tässä menee, kivutkin on hallinnassa ja oon jo vähentänyt aika lailla särkylääkkeiden syöntiä. Antibioottikuuri on nyt menossa vielä kun oli tulehdusarvot mulla niin koholla.

Vauva on oikein ihana ja mainio ja nyt kun oon pari päivää ollut kotona niin oon saanut pahimman väsymyksenkin nukuttua pois. Sairaalassa en nimittäin oikein meinannut saada nukuttua vaikka vauva ei valvottanutkaan. Tällä hetkellä vedetään päikkäreitä pinnasängyssä, kohta 2 tuntia jo nukkunut.

Täällä mennään rintamaidolla, tuntuu riittävän ja aika usein poika syöpöttelee, nyt tänään on vähän nännit kipeytyneet, toivottavasti ei mee kauhean pahaksi.

Meillä ei pidetä ristiäisiä eikä nimiäisiä, kaikki sukulaiset asuu noin 600 kilsan päässä, joten tuntuis aika hankalalta alkaa nimiäisiä järjestää, kirkkoon me ei kuuluta kumpikaan. Etunimi meillä jo on eli poika on Ilmari (onko Nuuskis toi Ilmari sulla kanssa ihan vauvan nimeksi tulossa?), nimi päätettiin jo ennen syntymää, että jos on poika niin on sitten Ilmari, tytön nimeä ei ees mietitty. Toista nimeä täällä vielä pohditaan. Miten muuten se maistraatin paperi, voiko sen sitten postitse vaan toimittaa maistraattiin? Kyllä kai?

Nyt pitäis miettiä, että mitä sitä tekis kun poika vaan nukkuu tyytyväisenä. Kova halu ois päästä ulkoilemaan mutta ei kait vielä voi ihan mennä, mulle ei pahemmin sairaalassa puhuttu mitään, että miten sitä saa sitten itse lähteä liikkumaan. Kait sitä pitäis rauhassa ottaa vielä jonkun aikaa.

Ihanaa vauva-aikaa kaikille!

Bamboo ja Ilmari 1 vk

 

Onko kellään muulla leikattu epparia? Miten teillä on se parantunut? Sain sairaalassa varmuuden vuoksi antibioottikuurin, siitä se lähtikin paranemaan ihan hyvin. Oli runsaan viikon kipee, ja myöhemmin tuntui jomotuksena. Pissiminen kirveli. Neukkatäti käski tiiraamaan sitä peilin kautta ja oli musta ihan ok näköinen. Viime viikolla se oli kivuton, mut nyt alkanut kirveleen. Se on vähän verestäväkin. Kuuluuko se ihan tähän paranemiseen vai oisko syytä hakee hoitoon?

Bamboo. Maistraatin lappu käsketään toimittaa sinne, kaipa postituskin sitten käy. Toimittamista sekin on.. Täällä annettiin ainakin ohjeeksi, että parin viikon ikäisen vauvan voi viedä vähän ulos 5- 15 min/ päivä ja siitä alkaa pikkuhiljaa lisäämään sitä ulkonaoloa.

Gorthaur ja Abbath 3vk+