*Tammivauvat 2008*
- Viestiketjun aloittaja Saaru
- Ensimmäinen viesti
Ulkoilu:synnärillä sanoivat että ulos vaan heti koska nyt lauhat ilmat.alkuun 15 min ja joka päivä voi lisätä ulkoilun pituutta.yleensä vie viikon ja sit voi jo antaa nukkua ulkona.
pakkasraja on alkuun -10.
meillä syntymäpaino saavutettu että siksikin uskalsin lähteä ulos viemään.eilen oltiin 30min.
pakkasraja on alkuun -10.
meillä syntymäpaino saavutettu että siksikin uskalsin lähteä ulos viemään.eilen oltiin 30min.
Gorthaur Mullakin tosiaan tuota välilihaa leikattiin ja 20 tikkiä laitettiin. Omasta synnytyksestä on nyt vielä niin vähän aikaa, että vielä paraneminen kestää. Eilinen päivä tuntui menneen todella hyvin, eikä alakertaan sattunut juuri lainkaan. Tänään taas toisella puolella tuntuu ikävää kirvelyä ja istuminen on TAAS vaikeeta. Eilen kyllä istuskelin aika pitkän aikaa, että mulla kipu voi johtua myös siitä. Ja tosiaan omasta synnytyksestä on vain viikko. Itsekin ajattelin, että pitänee tuonne kurkkailla, että mitäs siellä on tapahtunut.
Niipa:mulla repesi epparihaava esikoisen aikaan ilmeisesti liiasta istumisesta ja nostelusta.eli jos kipu on lisääntyny niin saattaapi olla kyse siitäkin.kyllähän se siitä ajan kanssa paranee joka tapauksessa.
suosittelen kumminkin paljon makuulla oloa tai sit ainakin istumista reiän päällä, mulla oli uimarengas käytössä.
Sektiosta:mulle neuvotiin et 1kk on toipumisaikaa nosteluiden ym. kanssa.sen jälkeen voi varovasti alkaa tekemään normaaleja asioita, en sit tiedä saako heti nostella kauppakasseja tai isompaa lasta...
olen ajatellut et kävelylle voi mennä hiljaksiin mut en ole itse vielä ulkoillut muuta kun seisoskellen ulkosalla.
suosittelen kumminkin paljon makuulla oloa tai sit ainakin istumista reiän päällä, mulla oli uimarengas käytössä.
Sektiosta:mulle neuvotiin et 1kk on toipumisaikaa nosteluiden ym. kanssa.sen jälkeen voi varovasti alkaa tekemään normaaleja asioita, en sit tiedä saako heti nostella kauppakasseja tai isompaa lasta...
olen ajatellut et kävelylle voi mennä hiljaksiin mut en ole itse vielä ulkoillut muuta kun seisoskellen ulkosalla.
Heips! Jälkijunassa tullaan, mutta mahtuiskos mukaan?
Poikula syntyi Satk:ssa jo 4.1 klo:2:08; 3930g, 51,5 cm ja pipo 36,5 cm. 3. lapsi
Arki koitti meille nyt ma, kun isyysloma päättyi ja nyt olen poikien kanssa tässä päivisin. Syksyllä eskarin aloitteleva tytsy on puolipäivähoidossa ja ti ja to iltapäivät srk:n kerhossa. Helpottaa kyllä mun arkea, kun kaipailee ikäistään seuraa ja touhua päiviin. Samalla ennakoidaan väsyttämästä mua liikaa, kun oli edellisestä synn.jälkeistä masennusta. Nyt vointi hyvä ja mul menee estradiolia naishormonia lääkityksenä. Mua hoitava m. Aito esiintyi eilen perhefoorumiohjelmassa, jos joku sattui katsomaan.
Ristiäiset ovat tulevana lauantaina 2.2. Pidetään ne vanhassa pappilassa, jossa enemmän tilaa ja paikkana on ihan juhlava. Väkeä on tulossa 30 hlö:ä. Leipomukset tuo leipuri suoraan paikanpäälle, joten ei ole siitäkään mitään stressiä. Systeri luvannut siellä toimia emäntänä, kun muutenkin on keittiöpuolen immeisiä. Pappi kävi tänään kotona käväisemässä ja valmistautumassa puhetta varten.
Vauveli on tähän asti ollut rauhallinen tapaus. Yöllä nukkuu sellaisia 4 h pätkiä. Osittaisimetyksellä mennään. Ollut sitä jo laitokselta asti, koska alkuun hällä meinasivat sokerit laskea liian matalalle. itsellä oli odotusaikana sokerit hieman koholla. 2-v poika on ajoittain mustis vauvelille ja eilen ehti kraappasee pientä otsasta. Se käy niin äkkiä! Ja hänkin kun ensin pitää vauvaa hyvänä ja sitten mieli muuttuu ja kraappasee.
Ihania vauvakuvia teillä, omasta photo tuolla profiilissa
Mukavia vauva-aikoja kaikille!
t. Soikku
Poikula syntyi Satk:ssa jo 4.1 klo:2:08; 3930g, 51,5 cm ja pipo 36,5 cm. 3. lapsi
Arki koitti meille nyt ma, kun isyysloma päättyi ja nyt olen poikien kanssa tässä päivisin. Syksyllä eskarin aloitteleva tytsy on puolipäivähoidossa ja ti ja to iltapäivät srk:n kerhossa. Helpottaa kyllä mun arkea, kun kaipailee ikäistään seuraa ja touhua päiviin. Samalla ennakoidaan väsyttämästä mua liikaa, kun oli edellisestä synn.jälkeistä masennusta. Nyt vointi hyvä ja mul menee estradiolia naishormonia lääkityksenä. Mua hoitava m. Aito esiintyi eilen perhefoorumiohjelmassa, jos joku sattui katsomaan.
Ristiäiset ovat tulevana lauantaina 2.2. Pidetään ne vanhassa pappilassa, jossa enemmän tilaa ja paikkana on ihan juhlava. Väkeä on tulossa 30 hlö:ä. Leipomukset tuo leipuri suoraan paikanpäälle, joten ei ole siitäkään mitään stressiä. Systeri luvannut siellä toimia emäntänä, kun muutenkin on keittiöpuolen immeisiä. Pappi kävi tänään kotona käväisemässä ja valmistautumassa puhetta varten.
Vauveli on tähän asti ollut rauhallinen tapaus. Yöllä nukkuu sellaisia 4 h pätkiä. Osittaisimetyksellä mennään. Ollut sitä jo laitokselta asti, koska alkuun hällä meinasivat sokerit laskea liian matalalle. itsellä oli odotusaikana sokerit hieman koholla. 2-v poika on ajoittain mustis vauvelille ja eilen ehti kraappasee pientä otsasta. Se käy niin äkkiä! Ja hänkin kun ensin pitää vauvaa hyvänä ja sitten mieli muuttuu ja kraappasee.
Ihania vauvakuvia teillä, omasta photo tuolla profiilissa
Mukavia vauva-aikoja kaikille!
t. Soikku
Onnea kaikille synnyttäneille! :heart:
Meillä oli eka neuvola tänään. Pimu on jo 53cm ja painaa 4485g eli painostakin huomaa, että maito maistuu
Oikea silmä tuppaa vähän rähmimään ja sitä nyt pitää "pumppailla" ja seurata. Lääkäriltä saa sitten apua siihen, jos kauan jatkuu. Onneksi silmä ei punoita, joten silmätulehdusta siinä ei kuulemma ole.
Meillä oli eka neuvola tänään. Pimu on jo 53cm ja painaa 4485g eli painostakin huomaa, että maito maistuu
Oikea silmä tuppaa vähän rähmimään ja sitä nyt pitää "pumppailla" ja seurata. Lääkäriltä saa sitten apua siihen, jos kauan jatkuu. Onneksi silmä ei punoita, joten silmätulehdusta siinä ei kuulemma ole.Heippa ulkoistin masupojumme ma klo 23.49. Jässikällä oli komeat mitat 52 cm ja 4100g. Synnytys meni hyvin ja tänään päästiin kotiin. Poju syö ja nukkuu hyvin, toivotaan että jatkuu näin.
Hyppään minäkin kyytiin. Odotuspuolella harvakseltaan kirjoittelin, raskauden loppupuolella en "ehtinyt" kirjoittelemaan itse, mutta hyvin tiiviisti seurailin taustalta teidän muiden menoa ja meininkiä.
Meille syntyi esikoispoika 19.1.2008 klo 12.48, 3882g, 52cm
Laittelen synnytystarinaa paremmalla ajalla.
Hitsi kun säädin kuvien kanssa...katsotaan jos nyt sit sais jotenkin laitettua linkkiä edes...
http://i266.photobucket.com/albums/ii251/Katius79/Kuva020.jpg
http://i266.photobucket.com/albums/ii251/Katius79/Kuva007.jpg
http://i266.photobucket.com/albums/ii251/Katius79/Kuvia004.jpg
Meille syntyi esikoispoika 19.1.2008 klo 12.48, 3882g, 52cm
Laittelen synnytystarinaa paremmalla ajalla.
Hitsi kun säädin kuvien kanssa...katsotaan jos nyt sit sais jotenkin laitettua linkkiä edes...
http://i266.photobucket.com/albums/ii251/Katius79/Kuva020.jpg
http://i266.photobucket.com/albums/ii251/Katius79/Kuva007.jpg
http://i266.photobucket.com/albums/ii251/Katius79/Kuvia004.jpg
Heipsan!
Pakko tännekin välillä änkeä taas "ennakkoon".
Mulle sanottiin ohjeeksi että vauvaa painavampaa ei saanostaa sektion jälkeen ja 4 viikon kuluttua hiljalleen saa lisätä nostovastusta. Sama oli tyräleikkauksen kanssa.
Eipä kummempaa mulla ollutkaan. Täällä mahan kanssa möllötellään...
Palaillaan taas.
:wave:
Pakko tännekin välillä änkeä taas "ennakkoon".
Mulle sanottiin ohjeeksi että vauvaa painavampaa ei saanostaa sektion jälkeen ja 4 viikon kuluttua hiljalleen saa lisätä nostovastusta. Sama oli tyräleikkauksen kanssa.
Eipä kummempaa mulla ollutkaan. Täällä mahan kanssa möllötellään...
Palaillaan taas.
:wave:
Saaru: Eipä tuo mitään. Meillä la olis ollut 28.1.
Synnytyksestä (jos joku näin pitkää stooria jaksaa lukea):
Pe-iltana 18.1. kävin saunan jälkeen nukkumaan rauhallisin mielin, ilman supistuksia, joita ei oikeastaan ollut ollut aiemminkaan. En siis osannut mitään odotellakaan. Puolen yön aikaan käänsin kylkeä ja *hups* lapsivedet meni. Lorisi ihan kunnolla pitkin lattioita kun nousin ylös.
Soitin sitten Kättärille ja ohjeistivat tulemaan rauhassa, parin tunnin sisällä kuitenkin. Ei supistuksia vieläkään havaittavissa. Eikä mitään muitakaan tuntemuksia... :|
Haettiin mun äiti vielä mukaan matkaan, puoliso kun etukäteen pelkäsi, ettei kykenisi koko aikaa olemaan mun tukena ja turvana.
Perillä oltiin 01.15 ja päivystykseen piti ensin mennä. Siellä sitten ovesta sisään päästyä vasta supistukset alkoivatkin tulemaan. Ja oikeastaan heti tosi kivuliaina. Vähän aikaa ehdittiin siellä olemaan. 02 jälkeen jo sitten siirryttiin synnärin puolelle. Siinä vaiheessa olin kyllä jo tosi kipeä. Päivystyksestä asti olin oksentanut aivan älyttömästi ja se jatkui. Ilokaasua sain sitten ensi hätään. Tosin, vaikka ymmärsin miten sitä piti hengitellä, en sitä pidemmän päälle halunnut kun olo oli muutenkin kamala ja oksentelu jatkui. Halusin vaan kävellä ympäri huonetta ja ravata edestakaisin. Tässä vaiheessa vauvan päähän laitettiin elektrodi, jolla sydänääniä seurattiin, jotta sain hieman enemmän liikkumatilaa.
Vähän ennen 04 tuli sitten vihdoin anestesialääkäri :saint: helpottamaan oloa ja sain epiduraalin. Voi sitä autuuden tunnetta kun se rupesi vaikuttamaan. Ihanaa. Sain sitten jonkin aikaa levättyä rauhassa, mutta kunnolla en kuitenkaan nukahtanut. Tukihenkilöt onneksi saivat unen päästä hetkeksi kiinni. Mua vaan laulatti sängyssä kun oli niin hyvä olo
Loppuihan sekin ilo aikanaan ja kivut palasivat... Sain kuitenkin lisäannoksen epiduraaliin, joka auttoi joten kuten. Ensimmäisen epiduraalin yhteydessä sain oksitosiinitipan, jotta supistukset eivät kuitenkaan katoaisi. Kohdunsuu aukesi kyllä koko ajan ihan mukavasti.
07 oli sitten vuoronvaihto ja sain kätilön lisäksi myös opiskelijan huoneeseen. Heidän aikanaan sain vielä 2 lisäannosta epiduraaliin, joista ei ollut mitään apua enää. Sanoivat jälkeenpäin, että joko niillä ei enää ollut vaan tehoa tai sitten katetri oli liikahtanut pois paikoiltaan. Tuska oli mitä hirvein ja kätilö pyysi toisen hoitajan laittamaan minulle pudendaalipuudutuksen (häpyhermoon ilmeisesti). Siitäkään ei ollut mitään iloa.
Kun kohdunsuu oli jossain vaiheessa aamua kokonaan auennut, rupesivat ehdottamaan minulle ponnistamista, jotta vauva laskeutuisi alaspäin. Hirveän huudon ja tuskan kanssa yritin sitten ponnistaa aina supistuksen tullessa, ja kun käskettiin, mutta vauva ei vaan tuntunut laskeutuvan. Ja minä se vaan ponnistin ja huusin ja itkin. Tätä sitten kestikin aika kauan. Lopputuloksena se, ettei vauva vaan edelleenkään laskeutunut. Ja minä yritin olla vaikka missä asennoissa.
Lopulta joskus 12 aikaan lääkäri pyydettiin paikalle arvioimaan tilannetta. Sisätutkimuksia toisensa perään... Tämä lääkäri sitten soitti paikalle vielä osastonlääkärinkin. Totesivat molemmat, että vauva on liian ylhäällä siihen nähden, että saisin häntä enää ponnistamalla ulos. Kätilö oli arvioinut hieman aiemmin, että vauvan olisi virhetarjonnassa. Kasvot edellä ilmeisesti. Lääkäri arvioi, että vauvan pää ja lantio olisivat epäsuhdassa, joten vauva ei mahtuisikaan tulemaan, vaikka mitä tekisi. Pian oli huoneessa käytävällä sattumalta ollut anestesialääkärikin, joka tuli myös tutkimaan. Seisoin sängyn vierellä tuskissani ja huusin lääkäreille, etteivät taida ymmärtää, että kuolen siihen kipuun ja että olen totaalisen väsynyt kun en ole nukkunut koko yönä :$ heh, niinhän ne kaikki varmaan ovat väsyneitä tuossa vaiheessa. Voi hitto miten niille huusinkaan :ashamed: Sitten kuulin oman huutoni ja itkuni keskeltä sanan "sektio" ja huokaisin helpotuksesta. Anestesialääkäri lupasi minulle pian helpotusta ja sitä rupesin sitten kärttämään heti paikalla tänne nyt!! Siinä minua rauhallisesti siirrettiin sängystä toiseen ja koko poppoo marssi ulos huoneesta ja minua vietiin leikkaussaliin.
Leikkaussalissa sitten taas sängynvaihtoa ja tuskaa. Kesken järjettömän kipeän supistuksen sai anestesialääkäri laitettua minulle spinaalin ja siitä ihanasta nopeasta helpotuksesta olisin ollut valmis vaikka mitä antamaan. Siihen loppuivat kivut ja kärsimys.
Lauantaina 19.1. klo 12.48 sitten syntyi ihana poika. Ja kaikki kärsimys oli sen arvoista.
1,5 tuntia piti heräämössä lepäillä ennen kuin pääsin osastolle ja perheeni ja vauvani luokse.
Se mikä minut yllätti, oli se, että leikkaava lääkäri tuli sitten maanantaina juttelemaan kanssani synnytyksestä (tai lähinnä sektiosta). Kertomaan siis mitä tapahtui. Se tuntui hyvältä. Sanoi siinä sitten, ettei hänen mielestään kyse ollut kuitenkaan virhetarjonnasta eikä lantion koosta. Hän oli katsellut paikkojani sisältä käsin leikkauksen aikana ja tuli tähän johtopäätökseen. Epäili sitten, että ehkä supistusten teho ei riittänyt. Ja se, että minulla voimat täysin lopussa olivat syynä sektiopäätökseen.
Samana päivänä tulivat yllätysvisiitille myös aamuvuoron kätilö + opiskelija. Vitsi. Kyllä pikkuisen hävetti, mutta onneksi ovat tottuneet kaikenlaiseen. Pitäisihän minunkin se jo tietää kun itse kätilöksi opiskelen Nyt ainakin tiedän mitä on odotettavissa. Hekin halusivat keskustella synnytyksesta ja kertoilivat hieman kellonaikoja ja muitakin faktoja synnytyksenkulusta. Minullahan ei tietenkään ollut mitään hajua mihin aikaan mitäkin oli tapahtunut.
Sekä lääkärin että kätilöiden käynnit olivat minusta tarpeellisia ja tärkeitä. Niistä jäi todella hyvä mieli. Nyt kuuluu heräämisen ääniä, joten äidin velvollisuudet kutsuvat. Palailen taas paremmalla ajalla lukemaan ja kirjoittelemaan.
-Katia ja poika 1vk 5pv
Synnytyksestä (jos joku näin pitkää stooria jaksaa lukea):
Pe-iltana 18.1. kävin saunan jälkeen nukkumaan rauhallisin mielin, ilman supistuksia, joita ei oikeastaan ollut ollut aiemminkaan. En siis osannut mitään odotellakaan. Puolen yön aikaan käänsin kylkeä ja *hups* lapsivedet meni. Lorisi ihan kunnolla pitkin lattioita kun nousin ylös.
Soitin sitten Kättärille ja ohjeistivat tulemaan rauhassa, parin tunnin sisällä kuitenkin. Ei supistuksia vieläkään havaittavissa. Eikä mitään muitakaan tuntemuksia... :|
Haettiin mun äiti vielä mukaan matkaan, puoliso kun etukäteen pelkäsi, ettei kykenisi koko aikaa olemaan mun tukena ja turvana.
Perillä oltiin 01.15 ja päivystykseen piti ensin mennä. Siellä sitten ovesta sisään päästyä vasta supistukset alkoivatkin tulemaan. Ja oikeastaan heti tosi kivuliaina. Vähän aikaa ehdittiin siellä olemaan. 02 jälkeen jo sitten siirryttiin synnärin puolelle. Siinä vaiheessa olin kyllä jo tosi kipeä. Päivystyksestä asti olin oksentanut aivan älyttömästi ja se jatkui. Ilokaasua sain sitten ensi hätään. Tosin, vaikka ymmärsin miten sitä piti hengitellä, en sitä pidemmän päälle halunnut kun olo oli muutenkin kamala ja oksentelu jatkui. Halusin vaan kävellä ympäri huonetta ja ravata edestakaisin. Tässä vaiheessa vauvan päähän laitettiin elektrodi, jolla sydänääniä seurattiin, jotta sain hieman enemmän liikkumatilaa.
Vähän ennen 04 tuli sitten vihdoin anestesialääkäri :saint: helpottamaan oloa ja sain epiduraalin. Voi sitä autuuden tunnetta kun se rupesi vaikuttamaan. Ihanaa. Sain sitten jonkin aikaa levättyä rauhassa, mutta kunnolla en kuitenkaan nukahtanut. Tukihenkilöt onneksi saivat unen päästä hetkeksi kiinni. Mua vaan laulatti sängyssä kun oli niin hyvä olo
Loppuihan sekin ilo aikanaan ja kivut palasivat... Sain kuitenkin lisäannoksen epiduraaliin, joka auttoi joten kuten. Ensimmäisen epiduraalin yhteydessä sain oksitosiinitipan, jotta supistukset eivät kuitenkaan katoaisi. Kohdunsuu aukesi kyllä koko ajan ihan mukavasti.
07 oli sitten vuoronvaihto ja sain kätilön lisäksi myös opiskelijan huoneeseen. Heidän aikanaan sain vielä 2 lisäannosta epiduraaliin, joista ei ollut mitään apua enää. Sanoivat jälkeenpäin, että joko niillä ei enää ollut vaan tehoa tai sitten katetri oli liikahtanut pois paikoiltaan. Tuska oli mitä hirvein ja kätilö pyysi toisen hoitajan laittamaan minulle pudendaalipuudutuksen (häpyhermoon ilmeisesti). Siitäkään ei ollut mitään iloa.
Kun kohdunsuu oli jossain vaiheessa aamua kokonaan auennut, rupesivat ehdottamaan minulle ponnistamista, jotta vauva laskeutuisi alaspäin. Hirveän huudon ja tuskan kanssa yritin sitten ponnistaa aina supistuksen tullessa, ja kun käskettiin, mutta vauva ei vaan tuntunut laskeutuvan. Ja minä se vaan ponnistin ja huusin ja itkin. Tätä sitten kestikin aika kauan. Lopputuloksena se, ettei vauva vaan edelleenkään laskeutunut. Ja minä yritin olla vaikka missä asennoissa.
Lopulta joskus 12 aikaan lääkäri pyydettiin paikalle arvioimaan tilannetta. Sisätutkimuksia toisensa perään... Tämä lääkäri sitten soitti paikalle vielä osastonlääkärinkin. Totesivat molemmat, että vauva on liian ylhäällä siihen nähden, että saisin häntä enää ponnistamalla ulos. Kätilö oli arvioinut hieman aiemmin, että vauvan olisi virhetarjonnassa. Kasvot edellä ilmeisesti. Lääkäri arvioi, että vauvan pää ja lantio olisivat epäsuhdassa, joten vauva ei mahtuisikaan tulemaan, vaikka mitä tekisi. Pian oli huoneessa käytävällä sattumalta ollut anestesialääkärikin, joka tuli myös tutkimaan. Seisoin sängyn vierellä tuskissani ja huusin lääkäreille, etteivät taida ymmärtää, että kuolen siihen kipuun ja että olen totaalisen väsynyt kun en ole nukkunut koko yönä :$ heh, niinhän ne kaikki varmaan ovat väsyneitä tuossa vaiheessa. Voi hitto miten niille huusinkaan :ashamed: Sitten kuulin oman huutoni ja itkuni keskeltä sanan "sektio" ja huokaisin helpotuksesta. Anestesialääkäri lupasi minulle pian helpotusta ja sitä rupesin sitten kärttämään heti paikalla tänne nyt!! Siinä minua rauhallisesti siirrettiin sängystä toiseen ja koko poppoo marssi ulos huoneesta ja minua vietiin leikkaussaliin.
Leikkaussalissa sitten taas sängynvaihtoa ja tuskaa. Kesken järjettömän kipeän supistuksen sai anestesialääkäri laitettua minulle spinaalin ja siitä ihanasta nopeasta helpotuksesta olisin ollut valmis vaikka mitä antamaan. Siihen loppuivat kivut ja kärsimys.
Lauantaina 19.1. klo 12.48 sitten syntyi ihana poika. Ja kaikki kärsimys oli sen arvoista.
1,5 tuntia piti heräämössä lepäillä ennen kuin pääsin osastolle ja perheeni ja vauvani luokse.
Se mikä minut yllätti, oli se, että leikkaava lääkäri tuli sitten maanantaina juttelemaan kanssani synnytyksestä (tai lähinnä sektiosta). Kertomaan siis mitä tapahtui. Se tuntui hyvältä. Sanoi siinä sitten, ettei hänen mielestään kyse ollut kuitenkaan virhetarjonnasta eikä lantion koosta. Hän oli katsellut paikkojani sisältä käsin leikkauksen aikana ja tuli tähän johtopäätökseen. Epäili sitten, että ehkä supistusten teho ei riittänyt. Ja se, että minulla voimat täysin lopussa olivat syynä sektiopäätökseen.
Samana päivänä tulivat yllätysvisiitille myös aamuvuoron kätilö + opiskelija. Vitsi. Kyllä pikkuisen hävetti, mutta onneksi ovat tottuneet kaikenlaiseen. Pitäisihän minunkin se jo tietää kun itse kätilöksi opiskelen
Nyt ainakin tiedän mitä on odotettavissa. Hekin halusivat keskustella synnytyksesta ja kertoilivat hieman kellonaikoja ja muitakin faktoja synnytyksenkulusta. Minullahan ei tietenkään ollut mitään hajua mihin aikaan mitäkin oli tapahtunut.Sekä lääkärin että kätilöiden käynnit olivat minusta tarpeellisia ja tärkeitä. Niistä jäi todella hyvä mieli. Nyt kuuluu heräämisen ääniä, joten äidin velvollisuudet kutsuvat. Palailen taas paremmalla ajalla lukemaan ja kirjoittelemaan.
-Katia ja poika 1vk 5pv
Heipsan ja viikonlopun alkuja!
Meillä tänään neuvola pikkumiehen kanssa. Saapa nähä kui sitä on kasvettu. Omasta mielestä poika on kasvanu ihan kauhiasti. Ja muutenkin on nyt virkeempi, kattelee, jutteleen yms. Sitterissäkin niin tomeran istuskelee. Kyllä se aika menee nopsaa :'( kohta se juoksee..
Iltasella ajateltiin joskos piipahdettais mun työpaikalla morjenstaan kavereita ja saapi Aatto-herra käydä näytillä :heart: Jännää sinänsä kui ikävä muka mulla on töihin. Ei sinänsä töitä, mutta kaikkia niitä kavereita. Meillä on siellä niin hyvä poppoo ja mulla siellä tosi monta hyvää ystävää! Yks sieltä tulee kummiksikin :heart:
Nyt on ollu pari hyvää yötä, kuhan nyt Aatto pitäis tuon. Ois hyvä, niin jaksais sitten paremmin ku sais itekki nukuttua. Oikee arki ku alkaa ens viikolla ku mies menee töihin. Aamut sitten täällä ollaan nelistää ja kerhotkin pitäs hoitaa. Saas nähä kui matka taittuu tällä poppoolla. OOnkin pähkäillyt kui kulettaa nyt talvi tuota 3v poikaa. Keväällä heti pääsee sekin pyörällä, mut nyt. Reippaasti se kyl jaksaa kävelläki, mutta useasti meinaa tulla noita känkkiskohtauksia, niin siinä ollaanki pulassa jo tuolla matkalla änkyrä iskee.
Maanantaina oiskin kerhossa kuvaus. Koitan joskos saisin kaikki kolme poikaa sisarkuvaan. Haasteellista, varsinkin ku keskimmäinen on päättänyt ettei halua kuvatuksi tulla ollenkaa..*huoh* Ei auta ku koittaa lahjoa
Mutta näillä eväillä viikonloppua kohden..AInii ja esikko pääsee huomenna taas mummulaan yökyläileen.
Saarulainen ja poijjaat
Meillä tänään neuvola pikkumiehen kanssa. Saapa nähä kui sitä on kasvettu. Omasta mielestä poika on kasvanu ihan kauhiasti. Ja muutenkin on nyt virkeempi, kattelee, jutteleen yms. Sitterissäkin niin tomeran istuskelee. Kyllä se aika menee nopsaa :'( kohta se juoksee..
Iltasella ajateltiin joskos piipahdettais mun työpaikalla morjenstaan kavereita ja saapi Aatto-herra käydä näytillä :heart: Jännää sinänsä kui ikävä muka mulla on töihin. Ei sinänsä töitä, mutta kaikkia niitä kavereita. Meillä on siellä niin hyvä poppoo
ja mulla siellä tosi monta hyvää ystävää! Yks sieltä tulee kummiksikin :heart: Nyt on ollu pari hyvää yötä, kuhan nyt Aatto pitäis tuon. Ois hyvä, niin jaksais sitten paremmin ku sais itekki nukuttua. Oikee arki ku alkaa ens viikolla ku mies menee töihin. Aamut sitten täällä ollaan nelistää ja kerhotkin pitäs hoitaa. Saas nähä kui matka taittuu tällä poppoolla. OOnkin pähkäillyt kui kulettaa nyt talvi tuota 3v poikaa. Keväällä heti pääsee sekin pyörällä, mut nyt. Reippaasti se kyl jaksaa kävelläki, mutta useasti meinaa tulla noita känkkiskohtauksia, niin siinä ollaanki pulassa jo tuolla matkalla änkyrä iskee.
Maanantaina oiskin kerhossa kuvaus. Koitan joskos saisin kaikki kolme poikaa sisarkuvaan. Haasteellista, varsinkin ku keskimmäinen on päättänyt ettei halua kuvatuksi tulla ollenkaa..*huoh* Ei auta ku koittaa lahjoa
Mutta näillä eväillä viikonloppua kohden..AInii ja esikko pääsee huomenna taas mummulaan yökyläileen.
Saarulainen ja poijjaat
taidanpa minäkin tänne liittyä..poika syntyi siis rv 39+5 18.1 klo 9.07.
Meillä on alkanut menemään hyvin. Ulkoiltu ollaan kovasti ja koiratkin tykkäävät pojasta.
Mitenkäs teidän vauvelit nukkuvat yönsä? Poitsu on nukkunut viidenkin tunnin yöunia, mutta nyt kaksi viimeistä yötä on mennyt kahden tunnin unilla, siis herää 2 tunnin välein syömään, mitään mahavaivoja ei ole..taisi olla vaan vieraskorea ja nukkua alussa hyvin nyt sitten mietinkin että eikö saa maitoa tarpeeksi, vaikka sitä on tulee paljon, etten usko että johtuu siitäkään. pumppailen aika ahkertsti päivisin nukkuu pidempiä pätkiä..mutta eihän ton pumppaamisenkaan pitäisi maidon tuloa vähentää tai laimentaa? eikös sen pitäisi olla päinvastoin?
toivottavasti huolitte mut tänne, en oo niin kovin ahkeraan ehtinyt kirjoitteleen tonne tammikuisiinkaan :ashamed:
nyt syömään..
tyttönen ja poika 2 vko :wave:
Meillä on alkanut menemään hyvin. Ulkoiltu ollaan kovasti ja koiratkin tykkäävät pojasta.
Mitenkäs teidän vauvelit nukkuvat yönsä? Poitsu on nukkunut viidenkin tunnin yöunia, mutta nyt kaksi viimeistä yötä on mennyt kahden tunnin unilla, siis herää 2 tunnin välein syömään, mitään mahavaivoja ei ole..taisi olla vaan vieraskorea ja nukkua alussa hyvin
nyt sitten mietinkin että eikö saa maitoa tarpeeksi, vaikka sitä on tulee paljon, etten usko että johtuu siitäkään. pumppailen aika ahkertsti päivisin nukkuu pidempiä pätkiä..mutta eihän ton pumppaamisenkaan pitäisi maidon tuloa vähentää tai laimentaa? eikös sen pitäisi olla päinvastoin? toivottavasti huolitte mut tänne, en oo niin kovin ahkeraan ehtinyt kirjoitteleen tonne tammikuisiinkaan :ashamed:
nyt syömään..
tyttönen ja poika 2 vko :wave:
No, nyt oon minäkin vihdoin päässyt tällepuolelle kirjoittelemaan.
Elikkä tyttö syntyi 24.1.2008 klo 10.46 raskausviikolla 41+1 . Painoa neidillä oli ruhtinaalliset 3820 g ja pituutta 52 cm. Kätilöt salissa ja osastolla sanoivat tytön olevan pitkä ja hoikka, johon minä totesin, että isäänsä tullut... Kotia tulimme maanantaina ja nyt tässä harjoitellaan elämään viiden hengen perheenä. Isommat lapset ovat hyvin ottaneet vastaan vauvan tulon: esikoinen (poika) vähän arastalee vauvaa (pelkää vissiin että vauva menee rikki), mutta on hyvin kiinnostunut kuitenkin neidistä. Keskimmäinen (tyttö) taas hoitaisi vauvaa vaikka jatkuvasti ja tykkää halailla ja koskea vauvaa (nukkeleikkien seurausta kai).
Tässäpäs olisi minun synnytyskertomus, jonka kopsasin tällekin puolelle tuolta odotus-puolelta:
Elikkäs:
Viime viikon torstaina (rv 41+1) eli 24.1.2008 kello 5.00 mieheni lähti aamuvuoroon varmistettuaan minulta ettei supistellut ja eihän minulla silloin supistellut. Koko yö oli mennyt hyvin nukkuessa. No, tilanne muuttuikin sit heti klo 6.00, jolloin alkoi heti aika kivuliaat supistukset ja ne olivat heti 10 minuutin välein. Miehelle soitin 7.00 aikaan ja kerroin tilanteen. Omat vanhempani hälytin lastenvahdeiksi 7.15 ja miehelle soitin ja käskin lähteä ajamaan kotiin. Lähdimme ajamaan sairaalaan 8.00 maissa ja silloin supisteli jo 5 minuutin välein ja kipiämmin. Sairaalamatkalla supistukset tulivat jo 3 minuutin välein. Sairaalanpihalla ne lyhenivät 2 ja kun oven ripaan tartuin niin ne oli jo 1 minuutin välein. Olin silti ihan varma, että tullaan taas takas pian kotiin niinku silloin "turhalla reissulla, jonka tein 4 päivää aiemmin sairaalaan. Mutta sanoinkin miehelleni, että saavat vauhdittaa synnytystä, jos supistukset loppuvat, että kotiin en enää lähe odottamaan. No, sisätutkimuksessa olinkin jo 6 cm auki ja siinä vaiheessa supistukset olivatkin jo tosi kipeitä. Ilokaasua sain onneksia alkaa vetään salissa spinaalipuudutusta odotellessa. Jännättiin kätilön kans, että ehdinkö edes saada sitä, kun synnytys eteni niin nopiaa, mutta onneksi sain ja silloin tilanne helpottui. Sain alkaa ponnistamaan puoli tuntia spinaalin saannin jälkeen. Tyttö syntyi klo 10.46. Ponnistusvaihe oli nopea eli 6 min. Tikkejä laitettiin 2, kun tuli pari pientä nirhamaa tuonne alas. Vauva oli syntyessään näitä meidän aikasempia lapsia paljon isompi eli 3820 g ja 52 cm, pipo 35,3 cm. Synnytys siis kesti säännöllisistä supistuksista 2,5 h ja olin todella onnellinen, kun supistukset eivät tällä kertaa loppuneetkaan ja siis ei tarvinnu sitten käynnistää. Olin yllättynyt, kun saimme tyttövauvan. Minulla kun oli raskausajan ajatuksena, että masussa ois poikavauva (mies puhui tytöstä koko ajan). Olen todella onnellinen, että saimme terveen vauvan, sukupuolella ei ole meille näiden meidän kolmen lapsen odotusajan myötä ollut merkitystä, vaan vain se, että saisi terveen ja normaalisti kehittyneen vauvan. Ja varsinkin nyt mulle merkitsi tuo terve vauva todella paljon sen minun syksyllisen leikkauksen jälkeen.
Maanantaina sitten kotiuduttiin, kun vauvalla seurattiin keltaisuutta (arvot oli onneksi matalat) ja nyt opetellaan tätä kolmen lapsen kotielämää. Onneksi mun mies on kotona meijän kans kokonaista 31 päivää.
Että tällainen oli minun synnytykseni. Siitä(kin), kuten aikaisemmista synnytyksistä jäi hyvä mieli: synnytys meni hyvin ja nopeasti ja kätilö oli mukava ja tsemppaava.
No, nyt täytyy lähteä itse syömään (vauva nukkuu nyt), että jaksaa itsekin ja että maidon tulo ei loppuis (onneksi näyttää maitoa tulevan hyvin).
Tammiäiti, joka on nyt 2 tytön ja 1 pojan onnellinen äiti
Elikkä tyttö syntyi 24.1.2008 klo 10.46 raskausviikolla 41+1 . Painoa neidillä oli ruhtinaalliset 3820 g ja pituutta 52 cm. Kätilöt salissa ja osastolla sanoivat tytön olevan pitkä ja hoikka, johon minä totesin, että isäänsä tullut... Kotia tulimme maanantaina ja nyt tässä harjoitellaan elämään viiden hengen perheenä. Isommat lapset ovat hyvin ottaneet vastaan vauvan tulon: esikoinen (poika) vähän arastalee vauvaa (pelkää vissiin että vauva menee rikki), mutta on hyvin kiinnostunut kuitenkin neidistä. Keskimmäinen (tyttö) taas hoitaisi vauvaa vaikka jatkuvasti ja tykkää halailla ja koskea vauvaa (nukkeleikkien seurausta kai).
Tässäpäs olisi minun synnytyskertomus, jonka kopsasin tällekin puolelle tuolta odotus-puolelta:
Elikkäs:
Viime viikon torstaina (rv 41+1) eli 24.1.2008 kello 5.00 mieheni lähti aamuvuoroon varmistettuaan minulta ettei supistellut ja eihän minulla silloin supistellut. Koko yö oli mennyt hyvin nukkuessa. No, tilanne muuttuikin sit heti klo 6.00, jolloin alkoi heti aika kivuliaat supistukset ja ne olivat heti 10 minuutin välein. Miehelle soitin 7.00 aikaan ja kerroin tilanteen. Omat vanhempani hälytin lastenvahdeiksi 7.15 ja miehelle soitin ja käskin lähteä ajamaan kotiin. Lähdimme ajamaan sairaalaan 8.00 maissa ja silloin supisteli jo 5 minuutin välein ja kipiämmin. Sairaalamatkalla supistukset tulivat jo 3 minuutin välein. Sairaalanpihalla ne lyhenivät 2 ja kun oven ripaan tartuin niin ne oli jo 1 minuutin välein. Olin silti ihan varma, että tullaan taas takas pian kotiin niinku silloin "turhalla reissulla, jonka tein 4 päivää aiemmin sairaalaan. Mutta sanoinkin miehelleni, että saavat vauhdittaa synnytystä, jos supistukset loppuvat, että kotiin en enää lähe odottamaan. No, sisätutkimuksessa olinkin jo 6 cm auki ja siinä vaiheessa supistukset olivatkin jo tosi kipeitä. Ilokaasua sain onneksia alkaa vetään salissa spinaalipuudutusta odotellessa. Jännättiin kätilön kans, että ehdinkö edes saada sitä, kun synnytys eteni niin nopiaa, mutta onneksi sain ja silloin tilanne helpottui. Sain alkaa ponnistamaan puoli tuntia spinaalin saannin jälkeen. Tyttö syntyi klo 10.46. Ponnistusvaihe oli nopea eli 6 min. Tikkejä laitettiin 2, kun tuli pari pientä nirhamaa tuonne alas. Vauva oli syntyessään näitä meidän aikasempia lapsia paljon isompi eli 3820 g ja 52 cm, pipo 35,3 cm. Synnytys siis kesti säännöllisistä supistuksista 2,5 h ja olin todella onnellinen, kun supistukset eivät tällä kertaa loppuneetkaan ja siis ei tarvinnu sitten käynnistää. Olin yllättynyt, kun saimme tyttövauvan. Minulla kun oli raskausajan ajatuksena, että masussa ois poikavauva (mies puhui tytöstä koko ajan). Olen todella onnellinen, että saimme terveen vauvan, sukupuolella ei ole meille näiden meidän kolmen lapsen odotusajan myötä ollut merkitystä, vaan vain se, että saisi terveen ja normaalisti kehittyneen vauvan. Ja varsinkin nyt mulle merkitsi tuo terve vauva todella paljon sen minun syksyllisen leikkauksen jälkeen.
Maanantaina sitten kotiuduttiin, kun vauvalla seurattiin keltaisuutta (arvot oli onneksi matalat) ja nyt opetellaan tätä kolmen lapsen kotielämää. Onneksi mun mies on kotona meijän kans kokonaista 31 päivää.
Että tällainen oli minun synnytykseni. Siitä(kin), kuten aikaisemmista synnytyksistä jäi hyvä mieli: synnytys meni hyvin ja nopeasti ja kätilö oli mukava ja tsemppaava.
No, nyt täytyy lähteä itse syömään (vauva nukkuu nyt), että jaksaa itsekin ja että maidon tulo ei loppuis (onneksi näyttää maitoa tulevan hyvin).
Tammiäiti, joka on nyt 2 tytön ja 1 pojan onnellinen äiti
Ja vielä unohtui äsken, että:
Saaru: Sinäkö se lisäilet nuita vauvoja tuonne odotus-puolen eka sivulle? Mun kohdalla oli kaikki muu oikein paitsi että meijän neiti ei syntynyt 5.00 vaan 10.46 eli jos viittit joskus, kun ehdit, korjata sen sinne minun tietoihin. Ja lisäksi voit lisätä nuo minun samat tiedot tänne Tammivauvat 2008 -puolelle. Kiitos! =)
Saaru: Sinäkö se lisäilet nuita vauvoja tuonne odotus-puolen eka sivulle? Mun kohdalla oli kaikki muu oikein paitsi että meijän neiti ei syntynyt 5.00 vaan 10.46 eli jos viittit joskus, kun ehdit, korjata sen sinne minun tietoihin. Ja lisäksi voit lisätä nuo minun samat tiedot tänne Tammivauvat 2008 -puolelle. Kiitos! =)
Heips,Alkuperäinen kirjoittaja Saaru:Maanantaina oiskin kerhossa kuvaus. Koitan joskos saisin kaikki kolme poikaa sisarkuvaan. Haasteellista, varsinkin ku keskimmäinen on päättänyt ettei halua kuvatuksi tulla ollenkaa..*huoh* Ei auta ku koittaa lahjoa
Saarulainen ja poijjaat
Tyttö tuhisee tässä kantoliinassa niin ajattelin tänne tulla muutaman sanan kirjoittamaan.
Meillä oli tän viikon maanantaina kerhokuvaus ja olin varma ettei tuo 2v. suostu kuvaan. Psyykkasin kyllä aika lailla etukäteen -ja lopulta lahjoinkin- ja hyvin tuo kuvaus meni (tai no lopputuloksen näkee sitten kun kuvat tulevat
). Vauvakin tuli mukaan sisaruskuvaan; köllötteli 4v. (eilen oli syntymäpäivä ja huomenna sitten juhlat) sylissä. Nukkui tosin koko ajan eikä ollut moksiskaan vaikka mä riisuin ja puin välillä ja syliin mallattiin Mietin, että laitanko vauvaa kuvaan lainkaan kun nukkuu, mutta sitten ajattelin, että sisarus se on siinä nukkuvanankin ja kuuluu kuvaan Muuten vauvan kanssa menee hyvin; paljon vielä nukkuu varsinkin aamupäivisin. Äidinmaitoa tulee runsaasti ja tyttö kasvaa sillä hyvin (ke neuvolassa 2,5vko paino 4,2kg). D-tipat on aloitettu ja vähän vatsaa kipristelee, muttei vielä mitenkään pahasti. Rela-tippoja aloin myös antamaan. Öisin tyttö syö 2 kertaa; nukahtaa yöunille n. 22 ja 00 välillä ja siitä noin 3-3,5 tunnin välein syö. Ihan kivasti siis yöt menee. Tosin nyt kakkonen on kipeänä ja huutelee öisin äitiä viereen. Esikoinenkin on ollut levoton.
Ristiäispäivä on varattu, mutta toinen kummi puuttuu vielä. Ja nimi... Yksi on mieleinen, mutta se on niin mahdottoman yleinen, että jahkaillaan edelleen viitsiikö sitä antaa.
Ulkona ei juuri ole oltu, mutta partsilla vähän totuteltu vaunuissa ulkoilmaan. Nyt sataa muuten lunta tosi reippaasti. Toivottavasti pysyisi tällä kertaa täälläkin maassa!
Tällaista meille. ONNITTELUT vielä kaikille uusille äideille!
Jimena + tyttö, kohta 3 vkoa
Hei täältäkin!
Pikkuinen vetelee unia, niin sain tilaisuuden kirjoittaa - vaikka pitäisi kai itsekin levätä... Ei meinaa malttaa nukkua kun toinen nukkuu, vaikka väsymys onkin välillä valtava.Onko teidän pienokaisille tullut missä vaiheessa rytmiä nukkumiseen? taitaa olla aika yksilöllistä? meillä on nyt viimeiset 4 yötä nukuttu suurinpiirtein samassa rytmissä, nukkumaan noin 22-23, heräilee 01-02, ja 04-05 ja sitten noin 07-08 väillä, eli ikäänkuin kahdet syömiset yössä.. päivät meneekin sitten ihan miten sattuu, toisina päivinä valvoo tosi pitkiä pätkiä ja toisina taas nukkuu koko ajan - onko unen tarve erilainen eri päivinä?
maitoa mulla tulee hyvin, välillä vaan meinaa usko loppua, kun kaveri roikkuu 4-5tuntia "putkeen " (pieniä taukoja pitää, ja nukahtelee välillä) rinnalla... mutta sitten toisinaan syö 20min. ja on kylläinen??? Luulisi että maito olisi jo herunut hänen tasolleen, ettei sitä tuo tankkailu olisi?? Osaako joku kokeneempi sanoa mitä nämä vaihtelevat ruokailun pituudet merkkaa? Onko tavallista? Lapsentahtisesti tulisi mennä, mutta on aikas rankkaa kun menee tuntikaupalla niin että toinen on tissillä.. Annettiin tutti, ja muutama "lohtutissi"-imutus on kaiketi jäänyt sen avulla pois.. olin tuttia vastaan, mutta nyt kun poika imee kunnolla rintaa niin ei kai siitä haittaa imetyksen suhteen ole? Paino on kuitenkin alkanut nyt onneksi pojalla nousemaan Neuvolassa käytiin eilen ja mittaakin oli tullut 2,5cm lisää 2,5 viikossa ja pää oli kasvanut hyvin, paino vähän tosiaan laahaa jäljessä, mutta nousussa kuitenkin
On tämä arki niin ihanaa ja ihmeellistä pikkuisen vauvan kanssa - esikoisen kanssa kaikki on niin uutta.. ei esimerkiksi ollut hajuakaan kuinka paljon laitan vauvalle ulos päälle, mutta uskaltauduin kokeilemaan ja ei kai edes ihan mettään mennyt kun kaveri oli vain vähän lämmin, ei hikinen (pelkäsin että pakkaan liikaa päälle.. )
Nyt tullut paljon omaa napaa... yritän lukea enemmän aikaisempia kirjoituksia ja vastailla mitä osaan! välilihan leikkaushaavan paranemisesta puhuttiin jotain.. täällä meni 2 vkoa etten kyennyt istumaan lainkaan, sitten ihan yhtäkkiä alkoi istuminen sujua ja nyt jo (3 vkoa synnytyksestä) olo on melkein normaali! Toivoa paranemiseen siis on, vaikka ihan kamalaa sen haavan kanssa oli olla se kaksi viikkoa!!!
Kysymys liikunnasta
Miten olette ja milloin aloittaneet liikunnan synnytyksen jälkeen?
Itse olen vasta tämän viikon lenkkeillyt (haava oli tosiaan niin kipeä ettei pystynyt aikaisemmin!!) ja nyt ajattelin että menisin johonkin pehmeään jumppaan, onko se ok kun vielä kohtu ei ole kokonaan supistellut pieneksi ja vatsalihakset ei ole palautuneet? Oliko joku suositus noista vatsalihaksista?
Nyt syömään!
Terkuin
Maya ja Aarre 3vkoa tasan
Pikkuinen vetelee unia, niin sain tilaisuuden kirjoittaa - vaikka pitäisi kai itsekin levätä... Ei meinaa malttaa nukkua kun toinen nukkuu, vaikka väsymys onkin välillä valtava.Onko teidän pienokaisille tullut missä vaiheessa rytmiä nukkumiseen? taitaa olla aika yksilöllistä? meillä on nyt viimeiset 4 yötä nukuttu suurinpiirtein samassa rytmissä, nukkumaan noin 22-23, heräilee 01-02, ja 04-05 ja sitten noin 07-08 väillä, eli ikäänkuin kahdet syömiset yössä.. päivät meneekin sitten ihan miten sattuu, toisina päivinä valvoo tosi pitkiä pätkiä ja toisina taas nukkuu koko ajan - onko unen tarve erilainen eri päivinä?
maitoa mulla tulee hyvin, välillä vaan meinaa usko loppua, kun kaveri roikkuu 4-5tuntia "putkeen " (pieniä taukoja pitää, ja nukahtelee välillä) rinnalla... mutta sitten toisinaan syö 20min. ja on kylläinen??? Luulisi että maito olisi jo herunut hänen tasolleen, ettei sitä tuo tankkailu olisi?? Osaako joku kokeneempi sanoa mitä nämä vaihtelevat ruokailun pituudet merkkaa? Onko tavallista? Lapsentahtisesti tulisi mennä, mutta on aikas rankkaa kun menee tuntikaupalla niin että toinen on tissillä.. Annettiin tutti, ja muutama "lohtutissi"-imutus on kaiketi jäänyt sen avulla pois.. olin tuttia vastaan, mutta nyt kun poika imee kunnolla rintaa niin ei kai siitä haittaa imetyksen suhteen ole? Paino on kuitenkin alkanut nyt onneksi pojalla nousemaan
Neuvolassa käytiin eilen ja mittaakin oli tullut 2,5cm lisää 2,5 viikossa ja pää oli kasvanut hyvin, paino vähän tosiaan laahaa jäljessä, mutta nousussa kuitenkin On tämä arki niin ihanaa ja ihmeellistä pikkuisen vauvan kanssa - esikoisen kanssa kaikki on niin uutta.. ei esimerkiksi ollut hajuakaan kuinka paljon laitan vauvalle ulos päälle, mutta uskaltauduin kokeilemaan ja ei kai edes ihan mettään mennyt kun kaveri oli vain vähän lämmin, ei hikinen (pelkäsin että pakkaan liikaa päälle..
)Nyt tullut paljon omaa napaa... yritän lukea enemmän aikaisempia kirjoituksia ja vastailla mitä osaan! välilihan leikkaushaavan paranemisesta puhuttiin jotain.. täällä meni 2 vkoa etten kyennyt istumaan lainkaan, sitten ihan yhtäkkiä alkoi istuminen sujua ja nyt jo (3 vkoa synnytyksestä) olo on melkein normaali! Toivoa paranemiseen siis on, vaikka ihan kamalaa sen haavan kanssa oli olla se kaksi viikkoa!!!
Kysymys liikunnasta
Miten olette ja milloin aloittaneet liikunnan synnytyksen jälkeen?
Itse olen vasta tämän viikon lenkkeillyt (haava oli tosiaan niin kipeä ettei pystynyt aikaisemmin!!) ja nyt ajattelin että menisin johonkin pehmeään jumppaan, onko se ok kun vielä kohtu ei ole kokonaan supistellut pieneksi ja vatsalihakset ei ole palautuneet? Oliko joku suositus noista vatsalihaksista?
Nyt syömään!
Terkuin
Maya ja Aarre 3vkoa tasan
Heh, me taidetaankin päästä helpolla.. Poitsu on varmaan jo viikon ajan nukkunut koko yön. Seitsemän aikoihin illalla alkaa vaatimaan tissiä. Tankkaa itseään ehtoon mittaan kolmesta neljään kertaan, sitten menee nukkumaan siinä klo 23-24 ja herää aamusti klo 6-7. Kerran on tosiaan nukkunut jopa sen kahdeksan tuntia
Liikunnasta. Käyn vaan vaunuilemassa muutaman kerran viikossa buranan voimin. Toi eppari on edelleen kipee ja kävelen ilman buranaa kuin olisi jöötit housussa. Jos jollain olisi jotain vinkkiä miten pahasti revenneen pullataikinan saa tosta edestä kiinteytettyä niin neuvoja otetaan vastaan. Jotain kiinteytysjumppaa tms, joka ei kävis ton epparin päälle. Vielä on 6 kiloa jäljellä niistä lähes 18 raskauskiloista jäljellä. Kaikki tietty tossa mahassa ja perspäässä.
Gorthaur ja Abbath <-megapissijä
Liikunnasta. Käyn vaan vaunuilemassa muutaman kerran viikossa buranan voimin. Toi eppari on edelleen kipee ja kävelen ilman buranaa kuin olisi jöötit housussa. Jos jollain olisi jotain vinkkiä miten pahasti revenneen pullataikinan saa tosta edestä kiinteytettyä niin neuvoja otetaan vastaan. Jotain kiinteytysjumppaa tms, joka ei kävis ton epparin päälle. Vielä on 6 kiloa jäljellä niistä lähes 18 raskauskiloista jäljellä. Kaikki tietty tossa mahassa ja perspäässä.
Gorthaur ja Abbath <-megapissijä
Iltaa!
Hetki aikaa istua koneella, toivottavasti... Muutaman kerran tässä jo koitin viestiä laittaa, mutta en ehtinyt kun tuli keskeytys...
Ruokailusta: Meillä tyttö syö samaan tapaan kun maya kirjoitti, eli välillä nopeammin, välillä taas pitkään pienissä jaksoissa. Itseä kanssa mietityttää saako tarpeeksi ruokaa, mutta kai tämmöinen "huoli" kuuluu asiaan näin esikoisen kanssa. Tyttö ainakin vaikuttaa tyytyväiseltä ja päiväpäivältä jaksaa myös valveilla seurustella pidempiä aikoja.
Ulkoilusta/liikunnasta: Itse kaipaan jo kovasti liikkumaan pääsyä, vielä en ole mitään uskaltanut, neuolan terkka kun varoitteli yksin kävelylle lähtemisestäkin, kun on niin liukasta... Mutta tämä tietysti on tarkempaa näin sektion jälkeen kuin alatie synnytyksen.. Maltan myös tuskin odottaa, että pääsisin taas uimaan, oma selkä kun alkaa kipeytyä tästä liikumattomuudesta...
Mutta nyt sohvalle leffaa katsomaan, pitää oottaa seuraavaa syöttökertaa ennen kun itse menen nukkumaan...
Hetki aikaa istua koneella, toivottavasti... Muutaman kerran tässä jo koitin viestiä laittaa, mutta en ehtinyt kun tuli keskeytys...
Ruokailusta: Meillä tyttö syö samaan tapaan kun maya kirjoitti, eli välillä nopeammin, välillä taas pitkään pienissä jaksoissa. Itseä kanssa mietityttää saako tarpeeksi ruokaa, mutta kai tämmöinen "huoli" kuuluu asiaan näin esikoisen kanssa. Tyttö ainakin vaikuttaa tyytyväiseltä ja päiväpäivältä jaksaa myös valveilla seurustella pidempiä aikoja.
Ulkoilusta/liikunnasta: Itse kaipaan jo kovasti liikkumaan pääsyä, vielä en ole mitään uskaltanut, neuolan terkka kun varoitteli yksin kävelylle lähtemisestäkin, kun on niin liukasta... Mutta tämä tietysti on tarkempaa näin sektion jälkeen kuin alatie synnytyksen.. Maltan myös tuskin odottaa, että pääsisin taas uimaan, oma selkä kun alkaa kipeytyä tästä liikumattomuudesta...
Mutta nyt sohvalle leffaa katsomaan, pitää oottaa seuraavaa syöttökertaa ennen kun itse menen nukkumaan...
tosta syömisestä, kyllä meilläkin poika on tyytyväinen syöttövälit, viime yönä heräsi vain kerran syömään ja nyt aamulla seitsemän aikaan. oli eilen illan hereillä ja melkein koko ajan tissillä, välillä nukahtaa siihen mutta kun röyhtäyttää niin eikös herää ja toiselle tissille.
tuon oon kanssa huomannut että jaksaa olla päivisin pidempiä pätkiä hereillä..
tuon oon kanssa huomannut että jaksaa olla päivisin pidempiä pätkiä hereillä..
Täällä tytöllä vaihtelee kovasti tuo syömistahti.välillä tankkaa koko ajan ja välillä pidempiä tankkausvälejä.Illalla syö koko ajan ja jotenkin vaikeaa saada häntä nukahtamaan.yleensä menee sinne 23-24 asti..
yöllä nukkuu välillä 3-4 tunnin pätkiä ja välillä 2 tunnin jaksoissa syödään.
itse tässä odottelen että pääsis kävelylenkeille mut tosrtain lyhyt neuvolalle kävely osoitti ettei vielä ole niiden aika.Haava kipeytyi aikalailla kävelystä ja talvikelit on muutenkin haastavat kun pelottaa jos kaatuu tämän kipeän mahan kanssa.
yöllä nukkuu välillä 3-4 tunnin pätkiä ja välillä 2 tunnin jaksoissa syödään.
itse tässä odottelen että pääsis kävelylenkeille mut tosrtain lyhyt neuvolalle kävely osoitti ettei vielä ole niiden aika.Haava kipeytyi aikalailla kävelystä ja talvikelit on muutenkin haastavat kun pelottaa jos kaatuu tämän kipeän mahan kanssa.
Syömisestä: Täälläkin tuntuu, että poika on tissi suussa "kokoajan"..Paino kuitenkin oli noussut kahdessa viikossa reippaasti, 800g ja nyt siitäkin punnituksesta on viikko ja varmasti tullut taas reilusti lisää, huomaa itse että poika on jatkuvasti painavampi kantaa ja vaatteet käy pieniksi. Eli täällä ruoka siis maistuu.
Välillä oonkin ollut huolissani, että riittääkö maito, mutta tosiaan paino nousee ja poika jaksaa hereilläkin olla ja ihmetellä päivä päivältä pidempiä aikoja, joten eiköhän sitä maitoa tule riittävästi. Tosiaan esikoisen kanssa sitä on huolissaan kaikesta mahdollisesta kun ei ole aiempaa kokemusta vauvanhoidosta!
Tuttia yritin tänään tarjota ensimmäisen kerran, ja vähän aikaa oli tyytyväinen tutti suussa kunnes sylki pois. Täytyy varmaan yrittää ruveta tarjoamaan tuttia kun tuntuu että osa rinnalla olosta on vain sellaista "lohtusyömistä" ja tykkää vain olla se tissi suussa. Mikä on hieman raivostuttavaa kun tuntuu ettei mitään muuta ehdi tekemään.
Yöllä syödään myös usein, mitään rytmiä ei ole, tai en ole ainakaan huomannut. Poika on suurimman osan yöstä meidän vieressä, helpottaa syöttöjä. Yleensä nukahdan itse uudelleen saman tien kun poika alkaa syödä. Hyvä niin, koska muuten jäisi unet tosi vähiin.
Ristiäisistä: Nyt on päivä sovittuna ja se on 24.2. Kummeja tulee kolme. Nimi on periaatteessa päätetty, mutta on luonteeltani sellainen että aina soudan ja huopaan, joten saa nähdä pysytäänkö tässä alkuperäisessä suunnitelmassa.
Lauantaisin terkuin väsynyt Iidukka ja Poika 3 vkoa
Eli täällä ruoka siis maistuu. Välillä oonkin ollut huolissani, että riittääkö maito, mutta tosiaan paino nousee ja poika jaksaa hereilläkin olla ja ihmetellä päivä päivältä pidempiä aikoja, joten eiköhän sitä maitoa tule riittävästi. Tosiaan esikoisen kanssa sitä on huolissaan kaikesta mahdollisesta kun ei ole aiempaa kokemusta vauvanhoidosta!
Tuttia yritin tänään tarjota ensimmäisen kerran, ja vähän aikaa oli tyytyväinen tutti suussa kunnes sylki pois.
Täytyy varmaan yrittää ruveta tarjoamaan tuttia kun tuntuu että osa rinnalla olosta on vain sellaista "lohtusyömistä" ja tykkää vain olla se tissi suussa. Mikä on hieman raivostuttavaa kun tuntuu ettei mitään muuta ehdi tekemään. Yöllä syödään myös usein, mitään rytmiä ei ole, tai en ole ainakaan huomannut. Poika on suurimman osan yöstä meidän vieressä, helpottaa syöttöjä. Yleensä nukahdan itse uudelleen saman tien kun poika alkaa syödä.
Hyvä niin, koska muuten jäisi unet tosi vähiin.Ristiäisistä: Nyt on päivä sovittuna ja se on 24.2. Kummeja tulee kolme. Nimi on periaatteessa päätetty, mutta on luonteeltani sellainen että aina soudan ja huopaan, joten saa nähdä pysytäänkö tässä alkuperäisessä suunnitelmassa.
Lauantaisin terkuin väsynyt Iidukka ja Poika 3 vkoa
Voi onnellisia joilla vauvat nukkuu hyvin. Ei sinänsä, kyllä meilläki Aatto nukkuu ihan hyvin, mutta herää kyllä useamman kerran syömään. Ja hankalaa tässä nyt on että ite taijan nukahtaa ennen poikaa uudestaa, niin tahtoopi poikakin jäädä viereen. Nukkuma asento on sitten mitä on :| Nytki on päästä ristiselkää asti niska-hartiat-selkä jumissa. Kovasti koitan kyllä sinne liikettä antaa et helpottais. Sauvakävelylläkin pitäs enemmän vissiin koittaa käydä et helpottais. Mut toivon kovasti että Aatto pitäs etes tuon nukkumisen, kokemusta on tuolta keskimmäiseltä niin kauhiat uniongelmat. Vasta näin jälkeenpäin hoksii et kui väsyny sitä silloin olikaan. Silloin vaa kuiten porskutti etiäpäin ku oli pakko.
Mutta joo..
Perjantaina meillä oli Aaton kanssa neuvola ja kovasti mies oli kasvanu, elikkäs oma maito riittänee.
Aatto 4vko (päivää vajaa kalenteri kk):
paino: 5,1kg
pituus: 56,5
pipo: 39,2cm
Asiasta toiseen..
Tuli tuossa mieleen että onko kellään kokemusta semmoisesta tuttipullon lämmittimestä, ei siis semmoinen termari vaa semmonen missä voi tuttipullossa lämmittää maitoa??Tässä on kuiten edessä tuo pulloruokinta (jossain vaiheessa) niin ja jos yöllä pitää syöttää niin pitäs alakerrasta lähtee hakee maitoa ja lämmittää. Tuollainen vehe helpottais tuota ramppaamista. Onko se hyvä? Lämmittääkö nopsaa? Kiva ois kuulla kokemuksia, ennen ku ostamaan ryhdyn..
Sunnuntai-terkuin-Saaru
Mutta joo..
Perjantaina meillä oli Aaton kanssa neuvola ja kovasti mies oli kasvanu, elikkäs oma maito riittänee.
Aatto 4vko (päivää vajaa kalenteri kk):
paino: 5,1kg
pituus: 56,5
pipo: 39,2cm
Asiasta toiseen..
Tuli tuossa mieleen että onko kellään kokemusta semmoisesta tuttipullon lämmittimestä, ei siis semmoinen termari vaa semmonen missä voi tuttipullossa lämmittää maitoa??Tässä on kuiten edessä tuo pulloruokinta (jossain vaiheessa) niin ja jos yöllä pitää syöttää niin pitäs alakerrasta lähtee hakee maitoa ja lämmittää. Tuollainen vehe helpottais tuota ramppaamista. Onko se hyvä? Lämmittääkö nopsaa? Kiva ois kuulla kokemuksia, ennen ku ostamaan ryhdyn..
Sunnuntai-terkuin-Saaru