Heti alkuun voin sanoa, että minulla ei ole kokemusta pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, mutta silti haluan sanoa oman mielipiteeni.
Kuten täällä moni jo kertoikin, on avioliitto kahden ihmisen välinen liitto ja ongelmien ilmetessä näiden kahden osapuolen tulisi selvittää asiat keskenään eikä etsiskellä lohduttajaa. En ymmärrä miksi avioliitossa (oli se sitten onnellinen tai onneton) elävä ihminen alkaa katsella muita miehiä/naisia heti kun omassa liitossa ollaan vähän aallonpohjalla. Miksi ei voi ensin selvitellä asioita ja kenties erota yhteisestä päätöksestä ja aloittaa ne uudet suhteet vasta sen jälkeen?
En myöskään ymmärrä ihmistä, joka aloittaa seurustelun avioliitossa olevan kanssa. Onneton avioliitto ei ole mikään syy, vaan jos tuo "ulkopuolinen" todella välittää ja mahdollisesti haluaa tulevaisuudessa elää avioliitossa elävän kanssa, niin kyllä hän jaksaa odottaa että pari saa ensin omat asiansa ja suhteensa järjestykseen.
Esim. tässä tapauksessa nimeltä Kati Forss, ei voi mielestäni syyttää pelkästään Katia. Oikeastaan kaikkein suurin vika (jos nyt haluaa väkisin syyllistä etsiä) oli tässä Katin nykyisessä miehessä. Hän etsi lohduttajaa muualta ennen kuin selvitti välinsä vaimonsa kanssa. Ei Katikaan puhdas pulmunen ollut eikä varmasti hänen miehensä exäkään, mutta minä sanoisin että tuo mies oli kaiken pahan alku ja juuri.
En minä silti tuosta Katista välitä. Meidän arvomaailmamme eivät kohtaa varmaankaan miltään osin.
Itse rakastin entistä miestäni, mutta kun ongelmia ilmeni (mieheni näytti selvästi että haluaa erota), sanoin hänelle, että koska rakastan häntä niin paljon, annan hänen mennä ja haluan että hän on onnellinen. Jos hän on onnellisempi jonkun toisen, kuin minun kanssani, niin en halua olla esteenä. Niinpä me keskenämme selvitimme asiamme ja päädyimme eroon ennen kuin liittoomme ehti ilmestyä kolmatta osapuolta. Ja tämän takia ero ei ollut katkera, vaikka olikin kova paikka. Ainakin minulle.
