Tapaus Kati Fors

\

Heti alkuun voin sanoa, että minulla ei ole kokemusta pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, mutta silti haluan sanoa oman mielipiteeni.

Kuten täällä moni jo kertoikin, on avioliitto kahden ihmisen välinen liitto ja ongelmien ilmetessä näiden kahden osapuolen tulisi selvittää asiat keskenään eikä etsiskellä lohduttajaa. En ymmärrä miksi avioliitossa (oli se sitten onnellinen tai onneton) elävä ihminen alkaa katsella muita miehiä/naisia heti kun omassa liitossa ollaan vähän aallonpohjalla. Miksi ei voi ensin selvitellä asioita ja kenties erota yhteisestä päätöksestä ja aloittaa ne uudet suhteet vasta sen jälkeen?

En myöskään ymmärrä ihmistä, joka aloittaa seurustelun avioliitossa olevan kanssa. Onneton avioliitto ei ole mikään syy, vaan jos tuo "ulkopuolinen" todella välittää ja mahdollisesti haluaa tulevaisuudessa elää avioliitossa elävän kanssa, niin kyllä hän jaksaa odottaa että pari saa ensin omat asiansa ja suhteensa järjestykseen.

Esim. tässä tapauksessa nimeltä Kati Forss, ei voi mielestäni syyttää pelkästään Katia. Oikeastaan kaikkein suurin vika (jos nyt haluaa väkisin syyllistä etsiä) oli tässä Katin nykyisessä miehessä. Hän etsi lohduttajaa muualta ennen kuin selvitti välinsä vaimonsa kanssa. Ei Katikaan puhdas pulmunen ollut eikä varmasti hänen miehensä exäkään, mutta minä sanoisin että tuo mies oli kaiken pahan alku ja juuri.
En minä silti tuosta Katista välitä. Meidän arvomaailmamme eivät kohtaa varmaankaan miltään osin.

Itse rakastin entistä miestäni, mutta kun ongelmia ilmeni (mieheni näytti selvästi että haluaa erota), sanoin hänelle, että koska rakastan häntä niin paljon, annan hänen mennä ja haluan että hän on onnellinen. Jos hän on onnellisempi jonkun toisen, kuin minun kanssani, niin en halua olla esteenä. Niinpä me keskenämme selvitimme asiamme ja päädyimme eroon ennen kuin liittoomme ehti ilmestyä kolmatta osapuolta. Ja tämän takia ero ei ollut katkera, vaikka olikin kova paikka. Ainakin minulle.

:flower: :hug: IHANA KIRJOITUS,näin mäkin ajattelen

 

\

Heti alkuun voin sanoa, että minulla ei ole kokemusta pettämisestä tai petetyksi tulemisesta, mutta silti haluan sanoa oman mielipiteeni.

Kuten täällä moni jo kertoikin, on avioliitto kahden ihmisen välinen liitto ja ongelmien ilmetessä näiden kahden osapuolen tulisi selvittää asiat keskenään eikä etsiskellä lohduttajaa. En ymmärrä miksi avioliitossa (oli se sitten onnellinen tai onneton) elävä ihminen alkaa katsella muita miehiä/naisia heti kun omassa liitossa ollaan vähän aallonpohjalla. Miksi ei voi ensin selvitellä asioita ja kenties erota yhteisestä päätöksestä ja aloittaa ne uudet suhteet vasta sen jälkeen?

Itselläni on kokemusta sekä pettäjänä että petettynä olemisesta.

Se ei aina ole niin, että aletaan katsella muita heti kun ollaan vähän aallonpohjalla.

Itselläni oli pitkä ja vaikea suhde johon liittyi alkoholia ja sairaalloista mustasukkaisuutta, yksipuolista yrittämistä ja anteeksiantamista vuosikaudet. Itsetunnon vähitellen tippuminen nolliin.
Ennenkuin uskalsin ottaa ratkaisevan askeleen ja kantaa tavarani yhteisestä asunnosta ulos ex-kumppanini ollessa töissä, uskalsin uskoa itseeni ja parempaan tulevaisuuteen vasta kun joku toinen mieshenkilö antoi merkkiä kiinnostuksesta. Aloin taas uskoa, että minua ei ole tarkoitettu pelkästään toisen ihmisen miellyttämiseen ja kodinhoitajaksi kun toinen juoksee kapakoissa. Itse jos tapasin kavereitani, olin heti h.uoraamassa.
Hieno ajatus, että voisi keskustella ja erota ensin yhteisestä päätöksestä jne. jne. mutta valitettavasti aina se ei ole mahdollista.
Näitä keskustelukyvyttömiä löytyy niin miehistä kuin naisista ja yksipuolinen keskustelu ei johda mihinkään. Valitettavasti aina asiat ei mene niinkuin pitäisi tai toivoisi niiden menevän.
Itse en kadu mitään.

 

Olen erään kanssa ihan samaa mieltä että nää asiat ei ole ihan niin musta valkoisia kuin jotkut tuntuu ajattelevan.

Itse olen tuttava piiriissä törmännyt tapaukseen jossa miehen rakkaus loppui , hän oli suhteessaan joutunut vuosia vaimonsa haukkujen ja mäkätyksen kohteeksi, hänen itsetuntoa oli siis nujerrettu vuosia vaimon toimesta eikä vaimo edes itse huomannut tekevänsä sitä. Vaimo ei myöskään huomannut kuinka meitä ystäviä hävetti kun hän "nokki" miestään meidän kuullen.Mies halusi erota mutta vaimo raksti vielä miestään eikä halunnut erota vaan vetosi lasten parhaaseen että perhe säilyisi.Musta olisi ollut väärin jos mies olisi joutunut jäämään rakkaudettomaan elämään haukuttavaksi loppuelämäkseen vain siksi että oli mennyt naimisiin ja tehnyt lapsia naisen kanssa joka ei lopulta sopinutkaan hänelle eikä se todellakaan olisi ollut myöskään lapsille parasta kuunnella jatkuvaa vanhempien torailua.
No lopulta mies oli niin kypsä että meni vieraisiin ja jätti viestit tahallaan puhelimeen kun tiesi vaimonsa salaa niitä lukevan ja niin pääsi eroon vaimostaan. Mä ymmärsin tätä miestä täysin vaikka en pettämistä periaatteessa sallikkaan... kaikki asiat ei niin musta valkoisia.

 

Minulla on ystävä (miespuolinen, töiden kautta), joka asui mieluummin lastensa kanssa kuin yksin heistä erossa, vaikka oli parisuhteessaan hyvin onneton. Siksi muutti pois vasta, kun oli uusi puoliso katsottuna. Seksiä heillä ei tosin ollut (harvinaista?) ex-vaimon selän takana, vaan vasta kun mies oli virallisesti lähtenyt. Väärinhän se on silti, tiedän, mutta ymmärränkin toisaalta.
Mies muutti suoraan uuden naisystävänsä luo, sillä hänellä ei olisi ollut varaa hankkia omaa asuntoa, kun maksoi yksin talon velkaa, jossa ex-vaimo ja lapset vielä asuivat. Ex-vaimo ei suostunut muuttamaan pois, jotta talon olisi voinut myydä, sillä aikoi saada miehen palaamaan keinolla millä hyvänsä. Yhdessä vaiheessa hankki uuden asunnon, mutta oli salaa perunut sen. Mies maksoi, sillä ei halunnut, että "lapsilta menee katto pään päältä".

 

\

Mitäs olette mieltä tästä "julkisuuteen hinnalla millä hyvänsä" tyypistä? Henkilökohtaisesti tällaiset tyypit etoo mua.

Toivottavasti ei Kaikki uusperhekuviot ole näin alkaneet..Kuka voi rehellisesti tunnustaa että on tullut perheen "väliin". Varmaan suurin osa uusperheen äideistä mutta siitä ei kehdata vain tunnustaa..

Oletpa katkera...
Meillä uusperhekuvio alkoi kaikipuolin hyvin. Mieheni tapasin, kun hänen nuorin lapsensa oli puolivuotias. En mennyt mihinkään väliin, vaan mieheni oli jo erossa lapsensa äidistä. He olivat ja ovat edelleenkin hyvät ystävät, vaikka joskus lapsen asioista riitelevätkin.
Minä ja lapsen äiti tullaan juttuun varsin hyvin keskenämme, soittelemme ja näemme toisiamme. Istummepa jopa joskus samassa kahvipöydässä. Synttäreitä vietetään kaikki porukalla!
Mitäs siihen sanot??<br><br>

 

Oletpa katkera...
Meillä uusperhekuvio alkoi kaikipuolin hyvin. Mieheni tapasin, kun hänen nuorin lapsensa oli puolivuotias. En mennyt mihinkään väliin, vaan mieheni oli jo erossa lapsensa äidistä. He olivat ja ovat edelleenkin hyvät ystävät, vaikka joskus lapsen asioista riitelevätkin.
Minä ja lapsen äiti tullaan juttuun varsin hyvin keskenämme, soittelemme ja näemme toisiamme. Istummepa jopa joskus samassa kahvipöydässä. Synttäreitä vietetään kaikki porukalla!
Mitäs siihen sanot??
[/quote]

Hienoa. Taisivat kumpikin osapuoli olla kyllästyneitä toisiinsa, ts. luopuminen tehty, koska silloin ei tosiaankaan harmita uudet kumppanit ja toimeen voidaan tulla (koska varsinainen eroprosessi tehty).

Itse olen sitä mieltä, että toisia voi katsoa, vaikka suhteessa periaatteessa kaikki hyvin: ollaan ehkä sitouduttu liaan varhain, pelätään perheenlisäyksen tuomaa vastuuta tai ties mitä. Jos taas ei ole em. tyyppiä, olisi hyvä koettaa selvittää ajan kanssa ongelmat, jos lapsia on. Kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäkiä.

Kurjalta vaan tuntuu ne suhteet, joissa ero tulee pian lapsen syntymän jälkeen.

 

\

Oletpa katkera...
Meillä uusperhekuvio alkoi kaikipuolin hyvin. Mieheni tapasin, kun hänen nuorin lapsensa oli puolivuotias. En mennyt mihinkään väliin, vaan mieheni oli jo erossa lapsensa äidistä. He olivat ja ovat edelleenkin hyvät ystävät, vaikka joskus lapsen asioista riitelevätkin.
Minä ja lapsen äiti tullaan juttuun varsin hyvin keskenämme, soittelemme ja näemme toisiamme. Istummepa jopa joskus samassa kahvipöydässä. Synttäreitä vietetään kaikki porukalla!
Mitäs siihen sanot??

Hienoa. Taisivat kumpikin osapuoli olla kyllästyneitä toisiinsa, ts. luopuminen tehty, koska silloin ei tosiaankaan harmita uudet kumppanit ja toimeen voidaan tulla (koska varsinainen eroprosessi tehty).

Itse olen sitä mieltä, että toisia voi katsoa, vaikka suhteessa periaatteessa kaikki hyvin: ollaan ehkä sitouduttu liaan varhain, pelätään perheenlisäyksen tuomaa vastuuta tai ties mitä. Jos taas ei ole em. tyyppiä, olisi hyvä koettaa selvittää ajan kanssa ongelmat, jos lapsia on. Kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäkiä.

Kurjalta vaan tuntuu ne suhteet, joissa ero tulee pian lapsen syntymän jälkeen.

[/quote]


Minun täytyy tunnustaa että rakastuin naimisissa olevaan mieheen ja hän minuun. Miehellä oli kaksi pientä lasta ja salasuhteemme kesti puolisen vuotta.
Sen jälkeen mies ilmoitti vaimollensa haluavansa eron joka oli tietysti hänelle kova paikka.
Lapsiin ovat välit kunnossa ex-vaimon päinvastaisista yrityksistä huolimatta. Ymmärrän myös hänen katkeruutensa mutta jokainen joka on ollut kunnolla rakastunut tietää ettei sillä ole mitään väliä onko toinen ihminen vapaa vai varattu. Tunteilleen kun ei voi mitään, en ainakaan minä.

 

itse petettynä ja jätettynä haluan sanoa sanasen tähän väliin. Eli tiedän, että mun ja exän välien viilenemisen aiheutimme minä ja ex, ihan yhdessä. Ero oli siinä, että minä tiedostin ongelmat jo kauan ja yritin puhua ja saada exää lähtemään terapiaan minun kanssa yhdessä selvittämään asioita. Jotenkin kuitenkin lause: "MEISSÄ ja tässä avioliitossa on nyt jotain pielessä. Haetaan YHDESSÄ asioihin apua ja tukea" kääntyi exän korvissa lauseeksi : "blablabla, sussa on vikaa, blablabla mee hoitoon". Ex kuittasi tämän sanomalla, etten kuitenkaan oikeasti tarkoittanut, että mussakin olis vikaa. Eli ihan sama mitä exälle sanoin, hän oli jo päättänyt mielessään, että minä syytin häntä kaikesta. Uudella avokilleenkin on sanonut, että aina vain haukuin ja mollasin... Kai se siltä exästä on kuulostanutkin jos ei ole koskaan uskonut kun olen puhunut omista virheistäni ja vioistani. JA niinpä sen sijaan että ex olisi ollut halukas edes yrittämään katsoa voisiko meidän avioliiton yhteistoimin vielä pelastaa, hän etsikin vain uuden eukon kenen luo muuttaa. En ole koskaan väittänyt, etteikö minussa olisi ollut vikaa (edes silloin kun vielä yhdessä oltiin), olen myöntänyt, että nalkutin helposti yms. Mutta kun exän mielestä minä en ole koskaan kohdellut häntä reilusti. Käskee minun vaan katsoa peiliin, että mitä minä tein hänelle, että hänen täytyi lähteä. No, minä olen sinne peiliin katsonut ja kohdannut sieltä silmästä silmään osasyyn meidän ongelmiin. En kuitenkaan koko-syyllistä. Sen sijaan, vaikken ihan varma enää avioliiton lopulla rakkaudestani ollutkaan, olisin ollut valmis kokeilemaan vielä ulkopuolista apua, jos vaikka sillä olis jotain saanut vielä pelastettua edes lasten takia. Mutta ex toimi tuossa tilanteessa erittäin epäreilusti valehtelemalla ja pettämällä ja kieltämällä oman osuutensa ongelmiin. Häntä syytän eniten tästä tilanteesta. Kuitenkin jos exän uusi avokki olisi ollut fiksu ihminen (hän tiesi jo ennen pettämistä, että exäni oli naimisissa, että hänellä on kaksi pientä lasta) hän ei olisi alkanut exäni kanssa suhteeseen ennen kuin ex olisi selvittänyt asiat loppuun minun kanssani.

 

\

itse petettynä ja jätettynä haluan sanoa sanasen tähän väliin. Eli tiedän, että mun ja exän välien viilenemisen aiheutimme minä ja ex, ihan yhdessä. Ero oli siinä, että minä tiedostin ongelmat jo kauan ja yritin puhua ja saada exää lähtemään terapiaan minun kanssa yhdessä selvittämään asioita. Jotenkin kuitenkin lause: "MEISSÄ ja tässä avioliitossa on nyt jotain pielessä. Haetaan YHDESSÄ asioihin apua ja tukea" kääntyi exän korvissa lauseeksi : "blablabla, sussa on vikaa, blablabla mee hoitoon". Ex kuittasi tämän sanomalla, etten kuitenkaan oikeasti tarkoittanut, että mussakin olis vikaa. Eli ihan sama mitä exälle sanoin, hän oli jo päättänyt mielessään, että minä syytin häntä kaikesta. Uudella avokilleenkin on sanonut, että aina vain haukuin ja mollasin... Kai se siltä exästä on kuulostanutkin jos ei ole koskaan uskonut kun olen puhunut omista virheistäni ja vioistani. JA niinpä sen sijaan että ex olisi ollut halukas edes yrittämään katsoa voisiko meidän avioliiton yhteistoimin vielä pelastaa, hän etsikin vain uuden eukon kenen luo muuttaa. En ole koskaan väittänyt, etteikö minussa olisi ollut vikaa (edes silloin kun vielä yhdessä oltiin), olen myöntänyt, että nalkutin helposti yms. Mutta kun exän mielestä minä en ole koskaan kohdellut häntä reilusti. Käskee minun vaan katsoa peiliin, että mitä minä tein hänelle, että hänen täytyi lähteä. No, minä olen sinne peiliin katsonut ja kohdannut sieltä silmästä silmään osasyyn meidän ongelmiin. En kuitenkaan koko-syyllistä. Sen sijaan, vaikken ihan varma enää avioliiton lopulla rakkaudestani ollutkaan, olisin ollut valmis kokeilemaan vielä ulkopuolista apua, jos vaikka sillä olis jotain saanut vielä pelastettua edes lasten takia. Mutta ex toimi tuossa tilanteessa erittäin epäreilusti valehtelemalla ja pettämällä ja kieltämällä oman osuutensa ongelmiin. Häntä syytän eniten tästä tilanteesta. Kuitenkin jos exän uusi avokki olisi ollut fiksu ihminen (hän tiesi jo ennen pettämistä, että exäni oli naimisissa, että hänellä on kaksi pientä lasta) hän ei olisi alkanut exäni kanssa suhteeseen ennen kuin ex olisi selvittänyt asiat loppuun minun kanssani.

Olen todella pahoillani puolestasi :hug:

Musta tossa sun kirjoituksesta paistaa aika hyvin läpi se että sun exällä on ehkä rakkaus loppunut jo ennen kuin sulla kun ei ole edes halunnut apua hakea vaan vain ulos suhteesta.Mä luulen että sellaista suhdetta on aika mahdoton pelastaa jos toisella ei ole mitään halua siihen .

Itse kun erosin edellisestä miehestäni , oli tunteeni niin kuollut etten missään nimessä olisi halunnut mennä puimaan liittoa ammatti auttajalle vaan mun kohdalta se liitto oli ohi ja jälkeenpäin olen ollut onnellinen siitä sillä olen löytänyt tosi rakkauden ja sellaisen miehen joka sopii just mulle kuin nakutettu.

Toivon että olet löytänyt itsellesi uuden rakkauden ja onnen :hug:

 

Kuulostaa tutulta. Olen myös jätetty ja petetty. Olimme mieheni kanssa kimpassa ihan nuoruudesta lähtien, n. 20 vuotta. Monta vuotta yritin todella ymmärtää ja kiinnittää huomiota omaan käytökseeni. Yritin kaikkeni, puhuin ja tein kaiken että olisin saanut edes hitusen kunnioitusta. Mutta kun ei niin ei. Olin mielestäni ns. liiankin kiltti. Tein yksin kaikki kotityöt, meillä on neljä lasta. Kaikki rahani menivät kodinhoitoon ja lapsiin,sekä maksoin laskuja aina kun vaan oli rahaa. Koin ettei mua kunnioitettu lainkaan. Mies tuli ja meni niinkuin halusi. Pikkuhiljaa vuosien saatossa niin uskomattomalta kuin se tuntuu, ajauduimme yhä enemmän erillemme. Ei ollut enää seksiä, koska ei ollut tunteita. Yritin puhua miehelleni ja ymmärsin,että sellainen vaihe kuuluu avioliittoon. Annoin hänelle vapautta ja omaa aikaa (sitä oli kyllä ollut aina muutenkin..) No, se päättyi siihen, että hän petti, ilmoitti että hänellä on toinen nainen, muutti pois, haukkui minut kaikille ystävillemme millainen p.aska olin ollut...mitään vikaa ei hänestä kuulemma löytynyt. Olin tietysti katkera siitä, että yksinomaan mua syytettiin kaikesta, mutten pullikoinut millään tavalla vastaan. En soitellut perään, en mitään. Jopa mieheni uusi vaimo haukkui mua ympäri kyliä, vaikkei ollut mua edes tavannut koskaan.. ?? Exä tietysti oli valistanut häntä millainen muka olin..mielestäni koin hirvittävää vääryyttä, siihen meni pari vuotta ennenkuin uskoin, etten ole täysi mätä. Exä erosi jo ajat sitten tuosta "ihanasta toisesta naisesta".. Meillä rakkaus kuoli hoitamattomana, niin luulin. Mutta kun nyt olen ollut jo vuosia uuden mieheni kanssa, niin huomaan, kuinka ihanaa elää ihmisen kanssa, joka kuuntelee mitä mulla on sanottavaa, ottaa mut huomioon, on aidosti kiinnostunut miten mun päiväni on mennyt, on huomaavainen jne. Seksi ja läheisyys kuuluvat tiiviisti suhteeseemme, sanalla sanoen olen löytänyt onnen ! Tätä on nyt kestänyt seitsemättä vuotta, koskaanhan ei voi tietää mitä elämä tuo tullessaan, mutta nyt olen onnellinen, enkä tunne itseäni alhaisemmaksi kuin muut ihmiset..henkisiä vaurioita tosin jäi ikuisiksi ajoiksi, mutta selviän ihanan mieheni avulla :heart:

 

jos on varattu A ja vapaa B, niin kyllähän A tekee silloin väärin eikä B jos he päättävät edetä suhteeseen saakka.

puhutaan että nyt taas ihastuin ja rakastuin, mutta pitäähän aikuisten ihmisten tietää vastuunsa jos on perheellinen ja pitää housut jalassa. jos antaa kaikkien tunteidensa ja viettiensä viedä, niin silloin kannattaa mieluimmin pysytellä sinkkuna.

vaikka se onkin enemmän sen perheellisen kun sen sinkun ongelma, nämä perheiden hajoamiset - niin on ne aina väärin lapsia kohtaan. eikä siinä paljon lämmitä nyxien eikä äxien ajatukset kyllä se liitto oli jo muutenkin haloamassa.

en tiedä kuka on kati fors mutta jokaisen pitäis vastata omista teoistaan ja miettiä ennen kun saa lapsia, tulenko tekemään kaikkeni näiden lasten eteen.

 

kummaa touhua taas, tai taitaa olla nää jäteyt kun täällä taas natkuttaa kamalista miestensä uusista vaimoista.. totuus on se sanokoon kuka mitä vaan kukaan ei lähde mukavasta toimivasta suhteesta haahuilemaan toisen matkaan!! miksi lähtisi jos on onellinen ja kaikki hyvin.. miksi nämä jätetyt exät eivät vi sitä myöntää, van pitää syytellä aina muita.. käsittämätöntä.. ja ainahan vika on siinä ex puolison nykyisessä tottakai kaiken pahan alku ja juuri!! lapsellista aikuisilta ihmisiltä.. ei minun ainakaan tulisi mieleen lähteä mieheni luota, miksi lähtisin olen onnellinen.. :heart: kyllä suhteessa on vikaa kun toisen matkaan lähdetään. ja onko terveellistä että lapset katsovat ja elävät vanhempiensa kierossa rakkaudettomassa suhtessa.. tuskimpa väitän että on parempi että vanhemat ovat erillään ja ehkä molemmilla on uusi rakkauden täyteinen suhde, lapset soputuvat nopeasti uusiin tilanteisiin riippuu vain paljolti miten heille asiat kerrotaan.. mutta tuo katkerana toisen syyttely ja haukkuminen varsinkin vieraan ihmisen ei johda mihinkään :kieh:

 

\

\

itse petettynä ja jätettynä haluan sanoa sanasen tähän väliin. Eli tiedän, että mun ja exän välien viilenemisen aiheutimme minä ja ex, ihan yhdessä. Ero oli siinä, että minä tiedostin ongelmat jo kauan ja yritin puhua ja saada exää lähtemään terapiaan minun kanssa yhdessä selvittämään asioita. Jotenkin kuitenkin lause: "MEISSÄ ja tässä avioliitossa on nyt jotain pielessä. Haetaan YHDESSÄ asioihin apua ja tukea" kääntyi exän korvissa lauseeksi : "blablabla, sussa on vikaa, blablabla mee hoitoon". Ex kuittasi tämän sanomalla, etten kuitenkaan oikeasti tarkoittanut, että mussakin olis vikaa. Eli ihan sama mitä exälle sanoin, hän oli jo päättänyt mielessään, että minä syytin häntä kaikesta. Uudella avokilleenkin on sanonut, että aina vain haukuin ja mollasin... Kai se siltä exästä on kuulostanutkin jos ei ole koskaan uskonut kun olen puhunut omista virheistäni ja vioistani. JA niinpä sen sijaan että ex olisi ollut halukas edes yrittämään katsoa voisiko meidän avioliiton yhteistoimin vielä pelastaa, hän etsikin vain uuden eukon kenen luo muuttaa. En ole koskaan väittänyt, etteikö minussa olisi ollut vikaa (edes silloin kun vielä yhdessä oltiin), olen myöntänyt, että nalkutin helposti yms. Mutta kun exän mielestä minä en ole koskaan kohdellut häntä reilusti. Käskee minun vaan katsoa peiliin, että mitä minä tein hänelle, että hänen täytyi lähteä. No, minä olen sinne peiliin katsonut ja kohdannut sieltä silmästä silmään osasyyn meidän ongelmiin. En kuitenkaan koko-syyllistä. Sen sijaan, vaikken ihan varma enää avioliiton lopulla rakkaudestani ollutkaan, olisin ollut valmis kokeilemaan vielä ulkopuolista apua, jos vaikka sillä olis jotain saanut vielä pelastettua edes lasten takia. Mutta ex toimi tuossa tilanteessa erittäin epäreilusti valehtelemalla ja pettämällä ja kieltämällä oman osuutensa ongelmiin. Häntä syytän eniten tästä tilanteesta. Kuitenkin jos exän uusi avokki olisi ollut fiksu ihminen (hän tiesi jo ennen pettämistä, että exäni oli naimisissa, että hänellä on kaksi pientä lasta) hän ei olisi alkanut exäni kanssa suhteeseen ennen kuin ex olisi selvittänyt asiat loppuun minun kanssani.

Olen todella pahoillani puolestasi :hug:

Musta tossa sun kirjoituksesta paistaa aika hyvin läpi se että sun exällä on ehkä rakkaus loppunut jo ennen kuin sulla kun ei ole edes halunnut apua hakea vaan vain ulos suhteesta.Mä luulen että sellaista suhdetta on aika mahdoton pelastaa jos toisella ei ole mitään halua siihen .

Itse kun erosin edellisestä miehestäni , oli tunteeni niin kuollut etten missään nimessä olisi halunnut mennä puimaan liittoa ammatti auttajalle vaan mun kohdalta se liitto oli ohi ja jälkeenpäin olen ollut onnellinen siitä sillä olen löytänyt tosi rakkauden ja sellaisen miehen joka sopii just mulle kuin nakutettu.

Toivon että olet löytänyt itsellesi uuden rakkauden ja onnen :hug:

Asiaa kirjoitat. Ei monillakaan ole halua suhdetta pelastaa ja jatkaa. Oma mieheni tajusi jo puoli vuotta häiden jälkeen valinneensa väärän puolison. Jäi suhteeseen vain lapsen vuoksi (vaimo ilmoitti olevansa raskaana, kun mies etsi kämppää johon muuttaa), kunnes lopulta kuitenkin lähti. Suhteemme alkoi, kun mies oli vaimolleen ilmoittanut tahtovansa eron, vaikka saman katon alla vielä olivat (taloudellisista syistä) enkä pidä itseäni syypäänä siihen, ettei mieheni exäänsä enää rakastanut ja halunnut liitossaan jatkaa. Ex-vaimo tietysti syyttää minua heidän avioliittonsa rikkomisesta...

 

\

kummaa touhua taas, tai taitaa olla nää jäteyt kun täällä taas natkuttaa kamalista miestensä uusista vaimoista.. totuus on se sanokoon kuka mitä vaan kukaan ei lähde mukavasta toimivasta suhteesta haahuilemaan toisen matkaan!! miksi lähtisi jos on onellinen ja kaikki hyvin.. miksi nämä jätetyt exät eivät vi sitä myöntää, van pitää syytellä aina muita.. käsittämätöntä.. ja ainahan vika on siinä ex puolison nykyisessä tottakai kaiken pahan alku ja juuri!! lapsellista aikuisilta ihmisiltä.. ei minun ainakaan tulisi mieleen lähteä mieheni luota, miksi lähtisin olen onnellinen.. :heart: kyllä suhteessa on vikaa kun toisen matkaan lähdetään. ja onko terveellistä että lapset katsovat ja elävät vanhempiensa kierossa rakkaudettomassa suhtessa.. tuskimpa väitän että on parempi että vanhemat ovat erillään ja ehkä molemmilla on uusi rakkauden täyteinen suhde, lapset soputuvat nopeasti uusiin tilanteisiin riippuu vain paljolti miten heille asiat kerrotaan.. mutta tuo katkerana toisen syyttely ja haukkuminen varsinkin vieraan ihmisen ei johda mihinkään :kieh:

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä toteat, jos mies elää siinä epätyydyttävässä suhteessa ja pitää rinnalla sitä salarakasta, siis kimpikaan ei "saa" miestä?

Minusta olisi parempi valita jompi kumpi, elleivät tietysti kaikki ole tyytyväisiä. Voihan sillä vaimollakin olla se toinen, tai sitten ollaan toverisuhteessa, jolloin asialla ei suurta merkitystä.

On myös miehiä, joitka vaihtelevat "uusia onnejaan" tiheään, ts. ei se uuteen onneen pysähdy. Sitten on liuta ex-vaimoja ja eri liittojen lapsia. Missä silloin vika? Näitä löytyy tuttavapiiristäni (sekä näitä kuvaamiani miehiä, että jossain vaiheessa nyx/ex-naisia).

 

\

vaikka se onkin enemmän sen perheellisen kun sen sinkun ongelma, nämä perheiden hajoamiset - niin on ne aina väärin lapsia kohtaan. eikä siinä paljon lämmitä nyxien eikä äxien ajatukset kyllä se liitto oli jo muutenkin haloamassa.

Mun mielestä lapsen etu ei ole aina että perhe säilyisi ehjänä.Musta paljon suurempaa tuhoa lapselle tuottaa nähdä kun vanhemmat riitellee koko ajan ja eivät ilmiselvästi edes rakasta toisiaan.

 

\

kummaa touhua taas, tai taitaa olla nää jäteyt kun täällä taas natkuttaa kamalista miestensä uusista vaimoista.. totuus on se sanokoon kuka mitä vaan kukaan ei lähde mukavasta toimivasta suhteesta haahuilemaan toisen matkaan!! miksi lähtisi jos on onellinen ja kaikki hyvin.. miksi nämä jätetyt exät eivät vi sitä myöntää, van pitää syytellä aina muita.. käsittämätöntä.. ja ainahan vika on siinä ex puolison nykyisessä tottakai kaiken pahan alku ja juuri!! lapsellista aikuisilta ihmisiltä.. ei minun ainakaan tulisi mieleen lähteä mieheni luota, miksi lähtisin olen onnellinen.. :heart: kyllä suhteessa on vikaa kun toisen matkaan lähdetään. ja onko terveellistä että lapset katsovat ja elävät vanhempiensa kierossa rakkaudettomassa suhtessa.. tuskimpa väitän että on parempi että vanhemat ovat erillään ja ehkä molemmilla on uusi rakkauden täyteinen suhde, lapset soputuvat nopeasti uusiin tilanteisiin riippuu vain paljolti miten heille asiat kerrotaan.. mutta tuo katkerana toisen syyttely ja haukkuminen varsinkin vieraan ihmisen ei johda mihinkään :kieh:

TÄÄ PUHUU TÄYTTÄ P.ASKAA. EI ASIAA VOI NOIN IRROTTAA KOKONAISUUDESTA. ETTÄ PETTÄÄ JOS EI OO ONNELLINEN. OLET SANALLA SANOEN TODELLA TYHMÄ. Toivottavasti kolahtaa omaan nilkkaan joskus, niin SITTEN tiedät mistä puhut.

 

\

\

kummaa touhua taas, tai taitaa olla nää jäteyt kun täällä taas natkuttaa kamalista miestensä uusista vaimoista.. totuus on se sanokoon kuka mitä vaan kukaan ei lähde mukavasta toimivasta suhteesta haahuilemaan toisen matkaan!! miksi lähtisi jos on onellinen ja kaikki hyvin.. miksi nämä jätetyt exät eivät vi sitä myöntää, van pitää syytellä aina muita.. käsittämätöntä.. ja ainahan vika on siinä ex puolison nykyisessä tottakai kaiken pahan alku ja juuri!! lapsellista aikuisilta ihmisiltä.. ei minun ainakaan tulisi mieleen lähteä mieheni luota, miksi lähtisin olen onnellinen.. :heart: kyllä suhteessa on vikaa kun toisen matkaan lähdetään. ja onko terveellistä että lapset katsovat ja elävät vanhempiensa kierossa rakkaudettomassa suhtessa.. tuskimpa väitän että on parempi että vanhemat ovat erillään ja ehkä molemmilla on uusi rakkauden täyteinen suhde, lapset soputuvat nopeasti uusiin tilanteisiin riippuu vain paljolti miten heille asiat kerrotaan.. mutta tuo katkerana toisen syyttely ja haukkuminen varsinkin vieraan ihmisen ei johda mihinkään :kieh:

TÄÄ PUHUU TÄYTTÄ P.ASKAA. EI ASIAA VOI NOIN IRROTTAA KOKONAISUUDESTA. ETTÄ PETTÄÄ JOS EI OO ONNELLINEN. OLET SANALLA SANOEN TODELLA TYHMÄ. Toivottavasti kolahtaa omaan nilkkaan joskus, niin SITTEN tiedät mistä puhut.

taidat kuule ite ihan olla :headwall: :headwall: :headwall: ja tiedän kyllä ihan mistä puhun itelläs taitaa olla vaan järjes vikaa :kieh:

 

\

\

\

kummaa touhua taas, tai taitaa olla nää jäteyt kun täällä taas natkuttaa kamalista miestensä uusista vaimoista.. totuus on se sanokoon kuka mitä vaan kukaan ei lähde mukavasta toimivasta suhteesta haahuilemaan toisen matkaan!! miksi lähtisi jos on onellinen ja kaikki hyvin.. miksi nämä jätetyt exät eivät vi sitä myöntää, van pitää syytellä aina muita.. käsittämätöntä.. ja ainahan vika on siinä ex puolison nykyisessä tottakai kaiken pahan alku ja juuri!! lapsellista aikuisilta ihmisiltä.. ei minun ainakaan tulisi mieleen lähteä mieheni luota, miksi lähtisin olen onnellinen.. :heart: kyllä suhteessa on vikaa kun toisen matkaan lähdetään. ja onko terveellistä että lapset katsovat ja elävät vanhempiensa kierossa rakkaudettomassa suhtessa.. tuskimpa väitän että on parempi että vanhemat ovat erillään ja ehkä molemmilla on uusi rakkauden täyteinen suhde, lapset soputuvat nopeasti uusiin tilanteisiin riippuu vain paljolti miten heille asiat kerrotaan.. mutta tuo katkerana toisen syyttely ja haukkuminen varsinkin vieraan ihmisen ei johda mihinkään :kieh:

TÄÄ PUHUU TÄYTTÄ P.ASKAA. EI ASIAA VOI NOIN IRROTTAA KOKONAISUUDESTA. ETTÄ PETTÄÄ JOS EI OO ONNELLINEN. OLET SANALLA SANOEN TODELLA TYHMÄ. Toivottavasti kolahtaa omaan nilkkaan joskus, niin SITTEN tiedät mistä puhut.

taidat kuule ite ihan olla :headwall: :headwall: :headwall: ja tiedän kyllä ihan mistä puhun itelläs taitaa olla vaan järjes vikaa :kieh:

täällähän on taas korkea keskustelun taso aiheesta

 

\

\

\

\

kummaa touhua taas, tai taitaa olla nää jäteyt kun täällä taas natkuttaa kamalista miestensä uusista vaimoista.. totuus on se sanokoon kuka mitä vaan kukaan ei lähde mukavasta toimivasta suhteesta haahuilemaan toisen matkaan!! miksi lähtisi jos on onellinen ja kaikki hyvin.. miksi nämä jätetyt exät eivät vi sitä myöntää, van pitää syytellä aina muita.. käsittämätöntä.. ja ainahan vika on siinä ex puolison nykyisessä tottakai kaiken pahan alku ja juuri!! lapsellista aikuisilta ihmisiltä.. ei minun ainakaan tulisi mieleen lähteä mieheni luota, miksi lähtisin olen onnellinen.. :heart: kyllä suhteessa on vikaa kun toisen matkaan lähdetään. ja onko terveellistä että lapset katsovat ja elävät vanhempiensa kierossa rakkaudettomassa suhtessa.. tuskimpa väitän että on parempi että vanhemat ovat erillään ja ehkä molemmilla on uusi rakkauden täyteinen suhde, lapset soputuvat nopeasti uusiin tilanteisiin riippuu vain paljolti miten heille asiat kerrotaan.. mutta tuo katkerana toisen syyttely ja haukkuminen varsinkin vieraan ihmisen ei johda mihinkään :kieh:

TÄÄ PUHUU TÄYTTÄ P.ASKAA. EI ASIAA VOI NOIN IRROTTAA KOKONAISUUDESTA. ETTÄ PETTÄÄ JOS EI OO ONNELLINEN. OLET SANALLA SANOEN TODELLA TYHMÄ. Toivottavasti kolahtaa omaan nilkkaan joskus, niin SITTEN tiedät mistä puhut.

taidat kuule ite ihan olla :headwall: :headwall: :headwall: ja tiedän kyllä ihan mistä puhun itelläs taitaa olla vaan järjes vikaa :kieh:

täällähän on taas korkea keskustelun taso aiheesta

eikös tää aihe oo alun alkaen ollu ihan naurettavan lapsellisen!! :headwall: niin eikai muuta viitti kirjoittakkaan!!

 

En edes jaksanut lukea kaikkia juttuja, joten anteeksi jos vastaan aiheen vierestä. kaikilla varmasti oma oikeutettu kantansa.

Yhtä asiaa en ymmärrä tässä "kati fors"-jutussa...ok, kati on rakastunut ukkomieheen, mies on jättänyt perheensä.
Niin millainen mies riepottelee suhdettaan ja esittelee uutta onneaan lehtien palstoilla joka toinen viikko. Jos ei entisen vaimon tunteita ajattelee niin eikö lainkaan lapsien???

 

ehka kyse on siita, etta moraalisesti ja jarkevasti toimittuna edellinen suhde lopetetaan ennenkuin uusi aloitetaan. voihan myos olla, etta vanhaa suhdetta ei lopeteta, ennenkuin uusi on mahdollinen, koska ei haluta olla yksin. tama tietysti tarkoittaa sita, etta vanhassa roikutaan, kunnes parempi tulee nakyviin, mika sinansa on saalittava piirre ihmisessa.

useimpiin suhteisiin kuuluu yla- ja alamakea, monissa ehka suhde olisi paattynyt, ellei suhteelle olisi annettu aikaa selkiintya ja molemmille osapuolille aikaa miettia mita haluavat.

miksi siis rynnata suhteeseen, jos se mies tai nainen on sinulle sopiva, on se viela sopivampi, kun han on virallisesti sinkku. tallaista ihmista voi myos arvostaa. kuka haluaa seurustella tai menna naimisiin ihmisen kanssa, joka ei arvosta itseaan tai muita ihmisia???!!!

 

Kaikenlaisia kommentteja täällä... Tästä asiasta taitaa olla yhtä monta mielipidettä, kuin on ihmisiäkin. Ja taitaa näitä tapauksiakin olla aikalailla erilaisia. Ei siis lähdetä yleistämään. Jos avioliitto kaatuu uuteen naiseen tai mieheen niin: on syitä varmasti jätetyssä, kun ei ole liitto toiselle riittänyt ja suhde ollut tarpeeksi hyvä, ja on syytä varsinkin jättäjässä, joka pettää lupauksensa ja hylkää rakkaansa ja mahd. perheensäkin, ja on varmasti syytä tässä uudessa osapuolessakin, kun ei pidä tunteitaan kurissa ja menee rakastumaan varattuun ihmiseen. Perusteluja, syitä ja syytöksiä puolin ja toisin voi jatkaa loputtomiin... Ihminen nyt vaan on sen sorttinen, että pyrkii onnellisuuteen ja hyvään oloon, joskus itsekkäästikin... Hyväksyy ken tahtoo mutta näin se on....

Kuitenkin lapselle paras on aina ehjä perhe, ja jos ei se ole mahdollista niin yritetään me aikuiset pitää omat kiistamme lapsista erossa ja rakentaa sitten niistä rikkoutuneen perheen puolikkaista kaksi ehjää!!!! Lapset sopeutuvat jos heille annetaan siihen mahdollisuus ja riittävästi tukea!!!!

terveisin: se kolmas ja omalta osaltaan syyllinen

 

Minä vastaan kaikille teille kirjoittaneille ilman katkeruutta ja ilman syyttelyitä.

Minun exäni "petti" uuden naisensa kanssa minua netissä jo pitkän aikaa ennen lähtemistä perheestään. Löysin seksikeskustelut ja tapaamiskeskustelut tietokoneeltani.

Eikö tässäkään tapauksessa kolmas osapuoli tullut välejämme rikkomaan? Kun yritin kaikkeni, että olisimme asioista keskustelleet ja mahdollisesti syitä tutkailleet, ei kiinnostanut se miestä. Etsin vikoja itsestäni:käytöksestäni, ulkonäöstäni, luetteloa voisi jatkaa loputtomiiin...

Soitin jopa tällä naikkoselle ja pyysin häntä "siirtymään" taaemmas hetkeksi, että voisimme miehen kanssa selvitellä asioita. Meillä on 3 lasta! Ei onnistu, kuului ylimielinen vastaus.

Eikö siis tässäkään vielä tullut kolmas osapuoli väliin?

Fiksu nainen olisi siirtynyt taaemmas ja pyytänyt miestä käymään kanssani asioita läpi ja palaamaan asiaan, jos asiat siltä näyttävät. Mutta ei, "pökköä" vaan pesään ja yhteinen isohko ostos miehen kassa, että saa vielä varmemmin vangittua perheellisen miehen itseensä.

Olen elänyt raskaan ajan, noin puolitoista vuotta, siinä sekasotkussa, jossa mies ei tiennyt lähteäkö vai ei. Halusi pitää perheen ja uuden naikkosen. Nyt viimein 2 vkoa sitten sain lopullisen eron.

En tässä valossa jaksa hírveästi tuollaisten väliin tulleiden jorinoita siitä, että katso jätetty peiliin. Sinun/teidän on syytä tehdä se ja kunnolla.

 

Minä vastaan kaikille teille kirjoittaneille ilman katkeruutta ja ilman syyttelyitä.

Minun exäni "petti" uuden naisensa kanssa minua netissä jo pitkän aikaa ennen lähtemistä perheestään. Löysin seksikeskustelut ja tapaamiskeskustelut tietokoneeltani.

Eikö tässäkään tapauksessa kolmas osapuoli tullut välejämme rikkomaan? Kun yritin kaikkeni, että olisimme asioista keskustelleet ja mahdollisesti syitä tutkailleet, ei kiinnostanut se miestä. Etsin vikoja itsestäni:käytöksestäni, ulkonäöstäni, luetteloa voisi jatkaa loputtomiiin...

Soitin jopa tällä naikkoselle ja pyysin häntä "siirtymään" taaemmas hetkeksi, että voisimme miehen kanssa selvitellä asioita. Meillä on 3 lasta! Ei onnistu, kuului ylimielinen vastaus.

Eikö siis tässäkään vielä tullut kolmas osapuoli väliin?

Fiksu nainen olisi siirtynyt taaemmas ja pyytänyt miestä käymään kanssani asioita läpi ja palaamaan asiaan, jos asiat siltä näyttävät. Mutta ei, "pökköä" vaan pesään ja yhteinen isohko ostos miehen kassa, että saa vielä varmemmin vangittua perheellisen miehen itseensä.

Olen elänyt raskaan ajan, noin puolitoista vuotta, siinä sekasotkussa, jossa mies ei tiennyt lähteäkö vai ei. Halusi pitää perheen ja uuden naikkosen. Nyt viimein 2 vkoa sitten sain lopullisen eron.

En tässä valossa jaksa hírveästi tuollaisten väliin tulleiden jorinoita siitä, että katso jätetty peiliin. Sinun/teidän on syytä tehdä se ja kunnolla.

 

\

Minä vastaan kaikille teille kirjoittaneille ilman katkeruutta ja ilman syyttelyitä.

Minun exäni "petti" uuden naisensa kanssa minua netissä jo pitkän aikaa ennen lähtemistä perheestään. Löysin seksikeskustelut ja tapaamiskeskustelut tietokoneeltani.

Eikö tässäkään tapauksessa kolmas osapuoli tullut välejämme rikkomaan? Kun yritin kaikkeni, että olisimme asioista keskustelleet ja mahdollisesti syitä tutkailleet, ei kiinnostanut se miestä. Etsin vikoja itsestäni:käytöksestäni, ulkonäöstäni, luetteloa voisi jatkaa loputtomiiin...

Soitin jopa tällä naikkoselle ja pyysin häntä "siirtymään" taaemmas hetkeksi, että voisimme miehen kanssa selvitellä asioita. Meillä on 3 lasta! Ei onnistu, kuului ylimielinen vastaus.

Eikö siis tässäkään vielä tullut kolmas osapuoli väliin?

Fiksu nainen olisi siirtynyt taaemmas ja pyytänyt miestä käymään kanssani asioita läpi ja palaamaan asiaan, jos asiat siltä näyttävät. Mutta ei, "pökköä" vaan pesään ja yhteinen isohko ostos miehen kassa, että saa vielä varmemmin vangittua perheellisen miehen itseensä.

Olen elänyt raskaan ajan, noin puolitoista vuotta, siinä sekasotkussa, jossa mies ei tiennyt lähteäkö vai ei. Halusi pitää perheen ja uuden naikkosen. Nyt viimein 2 vkoa sitten sain lopullisen eron.

En tässä valossa jaksa hírveästi tuollaisten väliin tulleiden jorinoita siitä, että katso jätetty peiliin. Sinun/teidän on syytä tehdä se ja kunnolla.

Uskotko todella siihen, että ilman tätä kolmatta osapuolta avioliittonne ex-miehesi kanssa olisi onnellinen?

Mitä miehesi mahtoi hakea seksikeskusteluilla netissä? Mitä häneltä puuttui sinun kanssasi?

Vaikuttaa siltä että jokin teidän suhteessanne mättäsi miehesi mielestä. Jos ei olisi tullut tätä kolmatta osatuolta, olisi tullut joku toinen kolmas osapuoli. Syytä on kaikissa teissä kolmessa tai sitten ei syytä kenessäkään. Elämä nyt vaan ei aina kulje kaikille miellyttävällä tavalla, se on hyväksyttävä. Ensi kerralla sinua onnistaa, ja jotain toista epäonnistaa.

Sinä halusit pitää perheesi, toinen nainen halusi miehen johon ihastui elämäänsä. Molemmat haluavat itselleen jotakin, yhtä itsekästä siis molempien toiminta.

Voisin myös sanoa, että fiksu nainen olisi päästänyt heti irti miehestä jota kiinnostivat muut naiset. Kyllä sinäkin ansaitset miehen joka oikeasti haluaa olla sinun kanssasi, eikä haikaile muualle.
Mielestäni on turha tuhlata omaa energiaa (jopa 1,5 vuotta!!) yrittämällä kaikkensa miehen kanssa jota ei enää yhtään kiinnosta, senkin energian voi käyttää sellaisen miehen etsimiseen jota kiinnostaa. Ja niitä on varmasti! Toivottavasti opit tästä kerrasta jotakin.

Tätä se elämä on. Tunteet vaihtelevat ja sen mukana elämän tilanteet. Pysykää itsenäisenä naiset, niin ei tarvitse tuntea järkytystä ja elämän murtumista vaikka äijä lähtisikin. Kyllä me pärjätään ihan hyvin ilman niitäkin, kunhan pelaamme alusta asti korttimme oikein. Mutta jos alkaa riippuvaiseksi ja avuttomaksi, niin sitten ei voi syyttää kuin itseensä.

Tsemppiä!!