Hyvää jo alkanutta vuotta Tammimasuille!!!
Ajattelin jaksaa nyt rustaa jonkinlaisen synnytyskertomuksen...
Eli..
Tilanne 3 viikkoa ennen synnytystä: Supisteli päivittäin, välillä säännöllisesti alle 5 min välein, kivuliaasti. Pari kertaa kävin jo synnytyssalissa asti kokeilemassa onneani, mutta aina supistukset tyssäsi eikä niitä avitettu lääkkeillä koska oli alle 38 raskausviikkoa. Kohdunkaula oli jo tässä vaiheessa kadonnut ja olin 5cm auki. Ja limatulppa irtoillut parin viikon aikana.
Tilanne Rv 38+1 23.12.2007 klo.03:00
Herään taas säännöllisiin supistuksiin.. Ovat heti niin kivuliaita että en pysty olemaan enään sängyssä. Yritin siinä kävellä ja keinua keinutuolissa, mutta mikään ei auttanut tilanne paheni joka supistuksen jälkeen. Supistuksia tuli 2-7min välein. Herätin mieheni kertoakseni, että nyt mun on pakko lähtee käymään sairaalassa, että saan kipulääkettä. Tuolloin ajattelin, että taas vaan käyn synnärillä kääntymässä ja tulen kohta takaisin kotiin. Mieheni katseli hetken aikaa kun kärvistelin lattialla aina supistuksen tullen ja totesi, että soittaa ja herättää anopin meille vahtimaan esikoista, että lähdetään yhdessä sairaalaan...
Klo. n.04:30 Soitin sairaalaan. En taaskaan saanut lupaa mennä päivystykseen vaan suoraan synnytysosastolle. (syy: koska paikat oli jo edellisellä käynnillä niin kypsät) Siinä sitten mies haki anopin ja minä kärvistelin jo itkun kera...
Klo. n.05:30 Sairaalassa... Suoraan synnytyssaliin käyrille. Sain heti ilokaasun kaverikseni =) Jos ihan suoraan saan sanoa niin EI siitä hyötyä ollut, mutta keskityin ainakin aina supistuksen tullen hengittämiseen enkä siihen kipuun. Kätilö tutki paikat ja totesi, että edelleen on 5cm auki, mutta lapsi on laskeutunut alemmas. (vertasi viikon takaiseen tilanteeseen) Kätilö pyysi jos kykenisin olemaan vielä hetken ilokaasun kaverina ja lupasi epiduraalin kunhan tilanne on vähän edennyt. Aika mateli... Ei mennyt kauaa kun ns. anelin epiduraalia.. Klo. 07:00 Sain kuin sainkin "epin". Aluksi tuntui kuin selkä puutuisi, mutta hetken siinä tunnusteltuani tajusin ettei "epi" vaikuta tavalla jolla pitäisi. Kätilö tutki paikat ja sanoi, että lapsen pää on vähän vinossa ja siitä johtuu että supistukset tuntuu puudutuksesta huolimatta. Kyllä meinas itku tulla.. Päätettiin yhteistuumin, että puhkaistaan kalvot jotta saadaan homma eteenpäin klo.07:25. Siitä sitten mentiinkin oikein ryminällä kohti loppua.. Avautuminen pääsi kunnolla etenemään.. äkkiä olin 8cm auki! Siinä kohtaa taas turvauduin kaveriini ilokasuun =) Kohta kuului kätilön suusta, että 10cm auki saa alkaa ponnistaa heti kun tuntuu siltä. Olin hetken ällikällä lyöty! Nyt jo ponnistamaan, vastahan mä tulin tänne!!! (esikoista synnytin 15h) Siinä sitten odotin hetken ja aloitin ponnistamaan. Kätilö ja mieheni kannusti hienosti vieressäni kun puoli-istuvassa asennossa ponnistin 10 minuutissa poikani tähän maailmaan aaton aattona klo.08:40 <3
Pojalla painoa 3645g, pituutta tasan puoli metriä ja pipo 35,5cm.
Apgar/1min oli 9 (värin takia)
Mutta sitten heti ensimmäisenä yönä alkoi vaikeudet.
Sokeri arvot romahti pojalla totaallisesti. Jouluaatto aamuna teholle mennessä arvo oli enään 1,7. (normaali yli 3,0) Teholla heti glukoosi tippaan. Siinä vierähti sitten pari päivää. Itse kotiuduin jo aattona. Sitten kun sokeri arvot saatiin kuriin alkoikin bilirubiini arvot heittelehtiä. Siinä sitten meni taas pari päivää kun niitä seurattiin ja poika makoili sinivalossa.
Eilen saatiin pikku prinssimme vihdoin kotiin!!!!! Vähän yli viikko meni sairaalassa.. Nyt harjoitellaan vauva arkea koko perheen voimin <3
Meiming & Kaapo 1vko+2pv
... neljä päivää laskettuun aikaan...
:attn: