Toukokuun toukat 2013 *toukokuussa* MEIDÄN KUU!

Huomenta.

Onnea Myy_76 tyttövauvasta:heart:

Jokohan Tiivi-Taavillakin vauva kainalossa=)

Täällä poksutaan taas viikko lisää=)

petronella ja toukotoukka 38+0 :heart:

 

Onnea taas vauvautuneille, joita tullut taas lisää =D

ässämix sinun jutun perusteella soittelin aamulla synnärille kun ei tuo vaaleanpunerva vuoto lopu. Pyysivät ainakin käymään. Mulla oli lapsivedet tallella, kohdunsuu vähän auki ja kaulaa vielä jäljellä.

No pääsin takaisin kotiin, mutta tekikö sitten sisätutkimus tehtävänsä, nyt on puolisentoista tuntia supistellut tiheästi ja kipeästi. Jos tässä nyt vielä pari tuntia katselis ja lähtis sitten takaisin, huoh =D

Kirjattiin kuitenkin toive polikliinisesta synnytyksestä, jos pääsis supernopeaa kotiin

 

Huomenta huomenta. Just tytön vein hoitoon ja lähen ite kohta neuvolaan. Pitihän se tässävälissä tulla tää palsta tsekkaamaan ja omaa kateellisuutta ruokkimaan . Onnea vauvan saaneille<33 Mää en malta oottaa!!!!!!!

Eilinen oli tosi masentava päivä. Olin niinniin kipeä, liikkuminen oli ihan tuskaa ja tuntu et ei tää vauva tuu ikinä pois. Saa nähä millanen päivä tästä tulee, aamu ainaki oli yhtä paha ku eilen. Kohdunkaula on lyhentyny tässä viikon sisällä 3cm --> 1,5cm, että jotain sentään tapahtuu, mutta suu on edelleen sama mitä rv 28 eli täysin pehmennyt ja ulkopuoli auki sormelle. Ei kyllä millään jaksais enää kahtakaan viikkoa, mut kai se pitäs alkaa asennoitumaan jo siihen että tätä jahkailua (supistelee, ei supistele, supistelee tiuhaan, mutta ei voimistu tarpeeksi) kestää vielä niin kauan, että tuun kertomaan vielä että sain ya-kontrolliajan 3.6, jolloin 42+0. hah

Tulipa katkeraa tekstiä . Kyllä täällä silti ihan hyvin voidaan, jakuvasti on joku homma keskissä.. Seuraava tentti olis 21. tätä kuuta ja viimeinen 14.6. Pitäs vaan tarttua matskuun, mut ku meinaa siivous- ja ompeluhommat kiinnostaa päivä päivältä vaan enempi .

Linea negran huomasin eilen ku tyttö pärräili mahaan ja kysäs et "kuka piiltäny tohon". En oo ikkään kuullu et se vois olla nuin niinkö se mulla on eli alkaa vasta navasta ja jatkuu siitä 10cm ylöspäin. On alka haalea. Tytöltä huomasin aika aikasessa vaiheessa ja se kulki tosi tummana ihan alamahasta napaan asti, muttei yhtään yli.

Minä oikeastaan vähän odotan sitä paria yötä sairaalassa. Pääsee rauhottumaan, eikä tartte huolehtia ku ihtestä ja vauvasta. Ruokaki tuodaan tarjottimella .
Viimeksi olin 1hlö:n huoneessa, mutta just pahimpaan vauvaruuhka-aikaan, joten meitähän oli ahettu sinne kaks äitiä ja kaks vauvaa. En silti kovin pahana kokenu (pääsin sentään huoneeseen eikä tarvinu käytävälle jäädä), vaikka ahdasta olikin. Silloin ainaki pystyin nukkumaan, vaikka naapurivauva oli tosi itkusta sorttia ja äitinsä painoi aina itkun alettua vain kelloa eikä yrittänytkään hoitaa itse!? Kerran kävi niin että kuuntelin aikani sitä itkua ja lähdin käymään vessassa (joka samassa huoneessa) ja huomasin että tämä äiti vain nukkua posottaa eikä reagoi yhtään vauvansa itkuun. Piti ihan tosissaan ravistaa että heräsi, ja tiättäkö mitä -kahtoi vain vauvaa ja painoi kelloa.

Mustasukkaisuus tulee olemaan meillä nyt uusi termi. Toisaalta hankala mun on kuvitella että sitä ylenmäärin ilmenis, vaikka neiti on just sen 2v. Mut ihan hirveästi oottaa jo vauvaa ja joka päivä kyselee kaikennäköstä. Ymmärtää kyllä mikä tuolla mahassa on. Olen aatellu, että mahollisimman paljon ku otan isosiskon mukaan vauvanhoitoon, niin se mustasukkaisuuskin vähenee. Mutta ei voi tietää vielä kuitenkaan miten käy, jännä nähä.

Ihanaa vauva-arkea, niille joille sen voi jo toivottaa! Ja meille vielä vauvoja mahassa kasvattaville oikein roppakaupalla kärsivällisyyttä ja tsemppiä<3.

Valjakka rv 39+2

 

Samanlaisia fiiliksiä,kun valjakalla. En malttaisi odottaa enää minäkään,vaikka luultavasti tulee olemaan viimeinen raskaus omalla kohdallani,joten pitäisi nauttia,mutta kun on niin kipeä:ashamed:Liikkuminen ei todellakaan ole enää sulavaa ja kivutonta,kauheita sähköiskuja tulee reisiin,eilen oli ensimmäinen niin raju,että jalka meni alta ja lyyhistyin lattialle,onneksi en satuttanut itseäni: /Kaikenlainen liikkuminen saa aikaan mahan kovettumisia ja autolla istuessa tulee myös epämukava olo,kun puristaa...Vessassa saa rampata kaiket yöt ja kaiken lisäksi iski vielä flunssa
Ihmiset kyselee ja ihmettelee,että vieläkö olet yhdessä koossa yms....

Jotain positiivistakin,että mukavaa kun on lämpöisemmät ilmat ja aurinko paistaa,vaikka helpompi olisi olla nämä säät niin,että vauva olisi jo syntynyt=)

Anteeksi vaan tämä valitusvirsi:ashamed:,mutta ei oikein ole kenelle purkaa tuntojaan,miehellekään kokoajan viitsi sanoa mihin sattuu yms...ja lapsien kanssa pitäisi jaksaa olla iloinen ja kärsivällinen....

 

Tännehän se kaikki onkin tarkoitus purata, eikös vaan?

Onpa taas tullu vauvauutisia :flower: ihan meinaa kateudesta vihertyä!

Tänään POKSUPÄIVÄ 38+0 :heart: tule tule jo vauveli....

mamsen+ toka tyttö

 

Onnea poikavauvoista murona, kakaravaara ja ässämix :heart:

Paljon onnea pikku prinsessasta Myy_76 :heart:

Kuulostaapa Chrissy72:n tilanne jännittävältä

Osastolle meno synnytyksen jälkeen ahistaa vähän... Mikkelissä ei taida olla kuin 4 hengen huoneita, perhehuoneita ainakaan ei ole. Vessoja ja suihkuja taisi olla koko osastolla kaksi, jos en ihan väärin muista. Ja minä inhoan joidenkin hoitajien yli-innokasta (turhaa) hössötystä. Viimeksi oli kauhea haloo, kun menin vaihtamaan ekan vaipan vauvalle ihan itse. Olisin tottakai tarvinnut opiskelijan kädestä pitäen ohjausta, olihan vasta kolmas oma vauva hoidettavana...! Ja jotkut hoitajat tulee herättämään yöllä kysyäkseen, onko vauva syönyt ja pissannut. Muutenkin yöuni on huonoa siellä, sit vielä tullaan tökkimään hereille, jos onnistuu nukahtamaan :stick: Käytäväpaikalla odottelu kuulostaa kyllä tosi tympeältä!

Mulla ei muuten ole tämä raskaus pahemmin yöunta häirinnyt, ellei satu olemaan sellainen asento, että vatsalihakset on liian kovalla venytyksellä, ja herään hillittömään pistokseen. Vessaan ei tarvitse nousta, kylkeä herään kääntämään. Aika usein herään vieläkin selälläni! Muistelen, etten aiemmissa raskauksissa enää tässä vaiheessa kääntynyt unissani selälleen... Viime yönä vauva herätti monottamalla kylkiluihin, kun olin kääntynyt puoliksi mahalleen nukkumaan.

Mustasukkaisuudesta vielä, meillä tosiaan hankalinta oli tokan vauvan kohdalla. Kuopus taas oli helppohoitoinen ja nukkui hyvin alusta asti. Esikko (silloin melkein 6v.) oli niin ylpeä, kun osasi nukuttaa vauvan päiväunille Nytkin isommat odottaa innoissaan, että pääsevät hoitamaan vauvaa. Kuopus suhtautuu pienellä varauksella, varmistelee, ettei vauva pölli hänen leluja jne. Mutta innoissaan ovat kaikki masua silittelemässä ja kyselemässä mitä vauva puuhaa.

Tsempit petronellalle ja valjakalle ja kaikille muillekkin kärvistelijöille! :hug:

Mulla oli toissa iltana ihan mielettömät liitoskivut, kun vauva mylläköi ja puski päätään lähtökuoppiin. Eilen käytiin ostosreissulla ja tuskaista menoa oli hyllyjen välissä vaappuminen. Sama juttu tänään, pakko pysähdellä haukkomaan henkeä kivusta. En uskalla lähteä viikonloppuna hautajaisiin : / Voi olla, ettei autossa istumisesta tulisi enää mitään. Eilen ajettiin vaan puoli tuntia suuntaansa, hautajaisiin ois 2h/ suunta. Kunnon supistuksia tulee edelleen, jos ois säännöllisiä, niin alkaisin touhuta lapsia hoitoon ja sen jälkeen autoa kohti Mikkeliä.

Mutta edistystä on saaneet aikaan kivut, vauva on laskeutunut kuulemma kolmen sormen verran. Tänä aamuna oli neuvolakäynti. Paino oli viimein laskenut vähän, ja hyvä niin! Sitä ennen tuli parissa viikossa melkein pari kiloa. Muut jutut lyhyesti:
RR 127/68
Hb 128
Sf-mitta 33cm
Sykkeet 130 molemmin puolin
RT

Sf-mitta kauhistuttaa! Mulla on edellisissä raskauksissa ollut sama mitta vasta viimeisellä neuvolakäynnillä! Keskikäyrällähän tuo nyt on, mutta nämä mun +4kg vauvelit on olleet keskikäyrän alapuolella. Mikähän jätti mahtaa olla tulossa. On alkanut tuntua siltä, etten yritä synnyttää ilman puudutusta. Muuten en uskalla ponnistaa... Spinaali ois toiveissa viime metreille siis.

Eilen aloitin kasailemaan sairaalakassiin liivinsuojia ym tarpeellista, jos tänään katselisi kasaan loput, mitä voi etukäteen pakata. Kukkapenkit sain viimein tänään valmiiksi, auringonkukat ja siemenet pääsi kunnon multaan

Cherrie_ 37+5

 

Onnea kaikille vauvan jo saaneille!:flower:

Itsellä edelleen epätodellinen olo koko synnytyksen suhteen. Varmaan paljon kertoo se, että
synnytyskassit on pakkaamatta enkä ole edes hommannut mitään tekemistä sinne että saan
ajan kulumaan.

Kai sinne kuitenkin viimeistään 22 päivän päästä on lähdettävä. Silloin olisi mennyt tasan
10 päivää yli ja täällä ne siinä vaiheessa käynnistää.

Onko muilla samanlaista epätodellista oloa synnytyksen suhteen kuin minulla?

Vyöhyketerapeutilla olen nyt käynyt viikon välein jo reilun kuukauden ajan. Tarkoituksena olisi
että siitä olis sitten synnytyksen yhteydessä jotain apua.
Viime kerralla sain myös homeopaattisia pillereitä joitten pitäisi aiheuttaa supistuksia. Eipä ole
suppareita näkynyt. Pitkiä lenkkejä teen ja rehkin muutenkin pihalla ym. mutta ei aiheuta
supistuksia.

Tiiteli 38+2

 

Swegmark Swegmark-imetysliivit väreissä Valkoinen kategoria Naiset - Imetysliivit - Ellos

Näitä imetysliivejä suosittelen kokeilemaan. Toivottavasti linkki toimii.

 

Saa purnata, sitä vartenhan täällä toisiamme tuetaan . Ja kaikki varmasti myös ymmärtää miksi purnataan.
Mua kanssa ärsyttää ihmiset jotka kyselee, joko puhelimitse tai muuten että "Etkö sä nyt vieläkään oo synnyttänyt?" No en, olisin kyllä ilmoittanut jos näin olis käynyt, mutta kiva kun oot noin huolissas |O.

Mä olin niin ajatellut että tänään synnyttäisin mutta ei. Tuntuu että välillä saattaisi vähän supistella, mutta se on lähinnä sellasta että "supistaakohan mua vai tunkeeko vauva itseään alemmas mikä aiheuttaa kipua". Mulla ei toisaalta enään tän päivän jälkeen oo sovittuna mitään joten sopii vauvan saapua, sitten kun hänelle sopii.

Nyt kun Cherrie muistutti, niin muistin kanssa ton todella ärsyttävän yöllisen herättelyn sairaalassa. Just oot nukahtanut, ehkä ensin imettänyt vauvaa jonkun tunnin, ja just kun pääset uneen niin joku tulee siihen tuuppimaan että onko vauva syönyt . Olipas ärsyttävä muisto, taidankin haluta nopeasti kotiin.

Mulla on vielä sairaalakassi pakkaamatta, vauvan vaatteet laitoin jo kantokoppaan odottamaan, mutta omat tavarat vielä odottavat. Voi olla että odottavatkin siihen asti kun lähdetään, ei olis ensimmäinen kerta . Oon sentään kirjoittanut ylös mitä tarvitaan, jos tulee lähtö niin lapun kanssa on helppo mennä kämppää ympäri ja pakata tavaroita.

tiiteliltä piti kysymäni että mitä apua tosta vyöhyketerapiasta on, tai pitäis olla?

Armin 39+5

 

Onnea paljon Kaanalle ja koko perheelle tytöstä!

Onnea paljon muronalle ja koko perheelle pojasta!

Onnea paljon kakaravaara ja koko perhe pojasta!

Onnea kovasti ässmix ja perhe pojasta!

Onnea paljon Myy_76 ja koko perhe tytöstä!

Tsemppiä kaikille jotka vielä kärvistelevät!

(.) Elikkä maanantai yönä alkoivat tulla hieman kivuliaat ja epäsäännölliset supistukset. Ne jatkui koko päivän, mutta siitä huolimatta päätin lähteä shoppailemaan tytöille legginsejä. Se oli kyllä aivan tuskaa koko reissu ja hieman seitsemän jälkeen supistukset tulivat säännöllisinä ja todella kipeinä viiden minuutin välein. Hieman ennen kahdeksaa lähdettiin sairaalaan ja siellä olin jo 5cm auki. Sain heti spinaalin ja vauva olikin kahden ponnistuksen jälkeen ulkona 22.28. Kokonaiskestoksi kirjattiin 3,5 tuntia. Terve, reipas poika tuli mitoilla 3725g, 51 cm ja päänympärys 35,5cm. Olikin kaikista lapsistamme isoin. Vierailijat tiesivät pojan koon ja yllättyivät kuinka pieni hän kuitenkin on. Kotiin päästiin tänään eli oltiin n.1,5 vrk sairaalassa. Synnytyksen jälkeen oli kyllä hyvä ja vapautunut olo. Olisin voinut juosta maratonin, ei tullut yhtään repeämää ja kaikki meni kuin oppikirjoissa. Olo oli epätodellisen hyvä. Verta ei tullut ollenkaan ja olo on pysynyt hyvänä, lääkkeitä ei ole tarvinnut ottaa ollenkaan.
Itse en viihdy yhtään sairaalassa ja melkein itkin kuinka haluan heti kotiin, täällä ei vaan lastenlääkärit suostu kotiuttamaan ennen kuin vuorokauden tai mielellään puolentoista kuluttua. No, onneksi mies, lapset ja äiti kävivät eilen meille seuraa pitämässä ja aika meni suht nopeasti.
Täällä on kahden hengen huoneita ja maanantai-tiistai välisen yön nukuin samassa huoneessa toisen naisen kanssa, joka onneksi kotiutettiin tiistaina ja sain olla omissa oloissani kotiin lähtöön asti.
Meillä ei onneksi sairaalassa enään yöllä herätellä, kurkkaamassa kyllä käydään. Päivällä ravataan sitäkin useammin kyselemässä samoja asioita monta kertaa ja tuputtamassa lääkkeitä vaikkei niitä tarvitsisikaan. Se minua raivostuttaa kun alkaa tuntea, että joku on koko ajan kyttäämässä eikä saa olla hetkeäkään rauhassa.

Tiivi-Taavi & Poika 2vrk

 

Tiuku Tuikkunen: Siellä osastolla ei ollut remppaa, tekivät jotain paloturvallisuusjuttuja siinä kerroksen aulassa. Saivat sen kyllä tänään valmiiksi. Siellä oli tehty entiseen vauvojen hoitohuoneeseen vauvateho ja uusi vauvojen hoitohuone oli siirretty siivouskomeroon, joten aamutoimet tehtiin omissa huoneissa. Punnitukset ja muut tehtiin kyllä siinä komerossa, samoin lääkärintarkastus. Huoneissa oli sellainen muovilaatikko missä oli vaippoja, desinfiointiainetta, vaatteita ja muuta mitä tarvitsee.

 

Onnea Tiivi-Taaville pojasta:heart:

 

Paljon Onnea kaikille vauvan saaneille!

Poksun jo etukäteen huomista 39, iik. Täälläkin edelleen vähän epätodellinen olo...
Meillä vauvan syntymän aikoihin muuttokin edessä ja vähän kauhistuttaa tuleva.

 

Armin Vyöhyketerapian pitäisi kypsyttää, pehmittää paikkoja valmiimmaksi.
Rentouttaa lihaksia ja vähentää kivunlievityksen tarvetta. Paljon olen kuullut positiivisia
kokemuksia. Itse en ole aikaisemmin kokeillut joten nähtäväksi jää onko rahat menneet hukkaan.

 

Paljon onnea Tiivi-Taavi ja perhe pojasta :heart:

Juu täälläkin vähän epätodellinen olo synnytyksen suhteen, ei meinaa pysyä perässä, miten pitkällä omat viikot jo on. Meinaa ahistaa, kun neuvolatäti hössöttää ennen la:ta syntymisestä. Itse en jaksa uskoa, että tulisi ennakkoon, vaikka onkin laskeutunut tosi paljon jo. Liian nopeaan on viikot karanneet, viimeinen vauvamasu menossa ja haikeudella silittelen pikkuista touhuajaa.

Vyöhyketerapia kuulostaa mielenkiintoiselta

Saisikohan tänään makkarin järjestykseen, siellä on laatikollinen epämääräistä kamaa, millä ei ole paikkaa. Jäi edellisessä isommassa siivouksessa käymättä läpi, mitä niille tehdään. Haluan saada ne pois pyörimästä ennen vauvan tuloa. Sit vois alkaa laittelemaan vauvalle sänkyä ja putsata hoitotason ja etsiä peppurasvat ym hoitojutut paikalleen laatikkoon. Ja vauvan lelut voisi pestä myös valmiiksi. Osa kangasleluista kävikin pesussa samalla, kun pesin muita pehmoleluja aiemmin keväällä. Kaikenlaista pientä on siis vielä jäljellä viimeisiksi viikoiksi
Supistuksia tulee aamusta asti epäsäännöllisinä, pitävät yllä sellaista levotonta oloa, että mikähän päivä muuttuvat säännöllisiksi ja täytyy lähteä. Vitsit jos jatkuu 3-4 viikkoa samaa rataa...

Cherrie_ 37+6

 

Minullakin on vyöhyketerapia varattuna lauantaiks, en ole ennen kokeilu, hieman jännittää että toivottavasti ei ota kipeetä?

Sellaista kyselisin kaikillta jotka ovat jo synnyttäneet: Onko joku synnyttänyt jossain muussa asennossa kuin siinä perinteisessä selällä puolimakuullaan ?? Ja mielipiteitä?

Tänään on ctg aika ja huomenna neuvola, lauantaina sitten vyöhyketerapiaa. Mielessä ei oikeen ole nytt muuta kuin pelkää raskautta ja synnyttämistä

mamsen rv 38+1 :heart:

 

Onnittelut Tiivi-taaville pojasta!!<3

Mää kans inhoan niitä synnärin yöllisiä herätyksiä. Meijän neiti oli isokokoisena mahottomalla ruokahalulla varustettu heti syntymästä alkaen ja hoitajat kävi aluksi parin tunnin välein ekana yönä herättelemässä syöttämään, huoh. Pyysin, etteivät tulisi ja kyllä ne toiveita totteli, muutenki piti aina listata ylös syönnit ja ajat ja kummasta rinnasta. Ensikertalaisista kai enemmänkin huolehditaan, mikä on kyllä ihan hyvä asia, mutta meillä oli muuten edellinen kerta aivan hieno kokemus synnärin puolelta. Kylläpä ne puhetta ymmärtää ja näkee jos asiat sujuvat. Tietty on erilaisia yksilöitä hoitajissakin .
Josta tuliki mieleen eräs, joka kävi käynnistyksen jälkeen (supparit tapissa 3 min välein) jatkuvasti voivottelemassa, et ku salit on täynnä ja että ootko sä muka oikeasti nuin kipeä ja voi voi ja että ota särkylääkettä ja voi voi.. huoh, ei ollu kaukana että olisin lyönyt.

Ja eikä! Eilen annettiin kaks seuraavaa neuvola-aikaa joista jälkimmäisellä laitetaan sitte ya-kontrolliin lähete. Kumpa Oyssissakin käynnistettäis jo 41+5. Täällä menee niin että 41+5 on aika ya-kontrolliin ja käynnistys 42+0. Ja nytkin käy omalla kohalla niin, että tuo 10päivää yli osuu lauantaille, joten kontrolli on vasta maanantaina 42+0, ja riippuu lääkäristä päästääkö sillonkaan vielä osastolle. Kädet ristissä toivon että tää tulis spontaanisti ennen kesäkuuta.

Eilen kävin ostamassa trikoota ja väsäsin kantoliinan, joka lähtee jo synnärille mukaan. Paria sidontaakin kerkesin jo harjotella nuken avulla, vaikka tyttö oliki näreissään kun äiti pölli "minun oman vauvan". Saa nähdä tuleeko musta liinailija. Esikoisella käytettiin vain kantoreppua. To Do -lista on vielä melkoinen -onneksi, jotta aika kuluu. Sairaalakassi on kuitenki lähes valmiina ja ne mitkä sieltä puuttuu, lukee paperissa.

Tänään oli parempi aamu, pääsin sängystäkin ilman apuja ja kipuja.

Valjakka rv 39+3

 

Heippa.Kauniit ja lämpimät ilmat jatkuu,oltiin jo aamulla ulkona pienempien kanssa
Kuopus oppi miten poljetaan apupyöräpyörällä ja nyt pitäisi olla kokoajan auttamassa liikkeelle lähdössä
Tänään on tytön puhetarapia,saa nähdä miten reissu menee,kun tuo autolla ajo on jo hieman tukalaa välillä: /Aaamusta asti ollut taas supistusherkkä maha,tiedä sitten johtuuko tuosta streptokokkibakteerista vai alkaisko paikat kypsymään....

Esikoisen kohdalla muistan,että tultiin öisin kyselemään vauvan syöntiä ja piti merkata pahvikelloon kellonaika milloin syönyt...Kohtuakin paineltiin monta kertaa,kun taas viimeksi ei kovin montaa kertaa kohtua paineltu ja kauheesti ei häiritty,kelloo sai soittaa,jos tarvi kipulääkettä....=)Esikoisen aikaan oli yksi vanhempi kätilö,joka kohteli minua nuorta äitiä ihan eri tavalla kun kahta muuta vanhempaa,oli minulle tosi tyly....TAYS:ssa on mukavaa,kun joka huoneessa vessa ja suihku,vaikka ne täytyykin jakaa viereisen huoneen kanssa,siis ovat siinä huoneiden välissäSilloin kun sain esikoisen oli 3 hengen huoneet ja käytävällä vessat ja suihkut....

petronella ja toukotoukka 38+1:heart:

 

Synnytysasennoista
Minä suosittelen ehdottomasti jotain pystyasentoa. Paras asento on ollut polvillaan lattialla ja
mies istui tuolissa ja nojasin ja roikuin hänessä.
Lähes yhtä hyvä kokemus synnytysjakkarasta.
Sänkyyn puoli-istuvaan mua ei saa kirveelläkään. Joskus kokeillut ja suunnilleen pakokauhu
siinä tuli.
Mut nää on tosi yksilöllisiä juttuja ja kannattaa kokeilla eri asentoja. Yleensä se minkä etukäteenkin
kuvittelee itselleen hyväksi on myös se paras.
Nyt ajattelin että tuota polvillaan-asentoa voisi kokeilla synnytyspalloa vasten. Yksi kaveri on
sitä kehunut. Ja mielellään otan avaavat supistuksetkin vastaan juuri siinä asennossa.

 

Mä kokeilin ensin kylkiasentoa, mistä ei tullut mitään. En jotenkin yhtään hahmottanut, mihin suuntaan piti ponnistaa ja miten homma toimi. Perinteinen puoli-istuva toimi mulle. Ensisynnyttäjänä ei tietty oo muusta kokemusta. Mut kai 20 minuutin ponnistusaika on ihan tehokas, joten asento lienee sopinut?

 

Mää kans ponnistin esikolta (12min) puoli-istuvassa pitäen itse polvitaipeista miehen ja kätilön avustuksella. Muu asento ei olisi varmaan edes onnistunut, kun epiduraali vei jaloista voimat. En ollut kovin perehtynyt nuihin asentoihin ja ainut mitä kätilö ehdotteli oli juurikin tämä perinteinen puoli-istuva. Mielenkiinnolla odotan millainen kokemus tästä toisesta tulee . Haluaisin jo päästä hommiin!

 

Onnea taasen vauvan saaneille! Noita synnytystarinoita on tosi kiinnostavaa lukea.

Huojentavaa kuulla, etten ole ainoa, jota tuo osastovaihe hiukan ahdistaa... Mä oon kuullut kyllä tarinoita ystävystymisestä synnärillä, mutta täytyy sanoa, että ainakin viimeksi sosialisointi oli vihoviimeisenä mielessä siinä synnytyksen jälkeen, kun oma vointikin oli mitä oli... Kyllähän siellä kaikki on samassa veneessä, mutta silti verta vuotavana ja murjottuna kaipasin sitä omaa rauhaa, mitä onneksi viimeksi sainkin (esim. söin aina huoneessa puolimakuulla kun istuminen sattui, mies toi mulle ruuat - poistuin huoneesta vain pumppaamaan ja suihkuun...).

Meillä oli viimeksi tavallaan perhehuone, tosin se oli normiosastolla ja tosi pieni. Se oli kaiketi ainoa mahollisuus meille päästä perhehuoneeseen, kun pojalta piti mittailla sokereita ja mulle laitettiin uudet antibiootit tippumaan 3 h välein.

Meitä ei herätelty muuten kuin siinä, kun mulle sitä antibioottia vaihettiin myös öisin. Oikeastaan ollaan mietitty, että tosi vähän me saatiin apuja mihinkään, eikä osattu pyytääkään. Mutta eniten mua jäi vaivaamaan se maitopolitiikka osastolla. Pojalle annettiin lisämaitoa matalien sokereiden takia ja mulla ei tullut maitoa. No, sitä maitoa piti lähestulkoon rukoilla ja sitten sitä annettiin niin vähän, että vauva huusi kiukkuisena kun jäi syöttöjen jälkeen nälkä. Mietin jo, että otan omat tuttelit mukaan tällä kertaa. :kieh:

Ymmärrän kyllä sen imetyksen tukemisen jne. mutta mä olin niin huonossa hapessa ettei multa vaan tullut maitoa... Eikä se imetys sitten koskaan onnistunutkaan, kun poika tottui pulloon eikä suostunut rinnalle. Pari viikkoa pumppailin ja se oli siinä. Nyt oon päättänyt, että miten ikinä käykään, ainakaan en suostu potemaan huonoa omaatuntoa. Viimeksi itkin ja luin netistä imetysjuttuja ja itkin lisää... Huoh. (Onneksi terkkari näki missä tilassa olin eikä painostanut mua mihinkään suuntaan...)

Ponnistusasennoista, mä ponnistin viimeksi sekä puoli-istuvassa asennossa että kyljellään. Olin siinä vaiheessa valvonut niin kauan, etten kyllä mihinkään raskaampaan asentoon olisi kyennytkään. Nyt kun pelkopolilla juttelin repeämisistä, niin kätilö sanoi, että niiden kannalta kylkiasento olisi paras, koska siinä kätilö pystyy tukemaan välilihaa. Olin siinä uskossa, että pystympi asento olisi paras (ja ilmeisesti esim. jakkaralla monille tuleekin tosi vähän repeämiä) mutta sitten taas siinä on vaikeampi tosiaan tukea, jos kudosrakenne sattuu olemaan herkkä repeämään.

 

Mun piti vielä kysellä, onko kukaan kokeillut itse itselleen jotain vyöhyketerapia- tai akupistehierontaa synnytyksen käynnistämiseen?

Mä alan olla jo niin valmis synnyttämään, mua jännittää/ pelottaa niin paljon ja haluaisin että tää kärvistely jo loppuisi! Plus että vauvan koko pelottaa. Painoarviot on olleet OK, mutta kun on tää raskausdiabetes, niin eihän sitä voi varmaksi sanoa, miten se kasvu menee nyt lopussa...

 

Onnea kaikille vauvan saaneille :heart: Täällä vavella ikää viikon verran tänään ja nyt jos kertois tässä jotakin stooria...

Ke 8.5. illalla käytiin saunassa ja kateltiin Suomen matsia ja saunassa alkoi supistella, kuten monena muunakin iltana oli ollut. Ne ei ollu kuitenkaan kovin säännöllisiä, mutta ajoittain tuntu kuitenkin aika ikäviltä. En ollenkaan ajatellu siinä vaiheessa, että ne supistukset meinais mitään kummempaa. Supisteli epäsäännöllisesti, kunnes sitten yöllä 2 aikaan lorahti lapsivettä vähän ja sit alkokin samantien alle 5 min välein kipeet supistukset. Miehen herättelin 3 aikaan ja soitettiin mun sisko meille lapsenvahdiksi.

Sairaalassa oltiin to 9.5. klo 4.15 ja supistukset edelleen samanlaisia ja samassa tahdissa koko ajan. Kätilö tutki ja ilmoitti, että olen 2cm auki (vasta!) ja että kohdunsuu on vielä aika takana (sen huomas joo, kun tutkimus kävi niin kipeetä että huh). Sitten kätilö kokeili päällisin puolin vauvaa ja kertoi haluavansa varmistaa ultralla tarjoutuvan osan (???). No, ultraaminen ja paikallaan makaaminenhan oli aika tuskallista siinä vaiheessa, kun supisti 3-5min välein. Kätilö näytti huolestuneelta ja ilmoitti hakevansa toisen kätilön paikalle. Yhdessä siinä tutkailivat ja tää toinen kätilö kyseli,että onko tuntunu muljahtelua viime aikoina. No totta hemmetissä, liikkeet oli enimmäkseen sellasta muljahtelua raskauden loppuvaiheessa... Totesi sit toiselle kätilölle, että toi ei muuten ole pää! Pikkasen säikähdin, kunnes vetivätkin sanansa takas ja sanoivat että eiku on se sittenki pää, hups :headwall:

Aamuvuoro vaihtui ja uusi kätilö tuli tutkimaan ja totesi, että olin auki 4cm. Tutkimuksen aikana loput vedet holahti sängylle. Siinä vaiheessa olin valmis perumaan koko homman, koska mähän olen nopee synnyttäjä ollu aiemmin, joten eihän tää nyt voi kestää tällä lailla. Tässä vaiheessa oltiin oltu eka tutkimushuoneessa, sitten olohuoneessa jumppapallon ja kauratyynyjen kanssa ja taas tutkimushuoneessa ultrattavana joten uusi kätilö ehdotti meille lepohuonetta ja että antaisi mulle jotakin lääkettä. Olin väsynyt ja valmis ihan mihin vaan, jotta olo helpottais. Sain Oxynormia ja kätilö jätti meijät lepohuoneeseen ja sanoi tulevansa paikalle vasta kun soitetaan kelloa, eli että saadaan olla rauhassa. Lääke ei auttanut mitenkään ja kivut oli niin kaameet, että pystyin vaan seisomaan ja nojaamaan sänkyä vasten eli se siitä levosta.

Klo 10 asti kärvistelin ja sit pyysin kätilön paikalle ja pyysin että päästäis saliin ja että vaikka aiemmin en oo ottanu puudutuksia niin nyt voisin sellaista haluta. Otettiin lepohuoneessa vielä käyrä mun edelleen seisoessa ja nojatessa sänkyyn.

Ennen 11 oltiin salissa ja sain epiduraalin. Se alko vaikuttaa muutaman supistuksen jälkeen niin, että tunsin supistukset enää sellasena paineena, oli aika ihanaa!

Vähän yli 12 olin auki 8cm ja aika pian alko tuntua ponnistamisen tarve. 12.40 sain luvan alkaa ponnistaa ja 12.52 oli vave maailmassa. Ponnistaminen oli ihan huippua, vaikka olin pelännyt että osaanko epiduraalin kanssa sitten ponnistaa ollenkaan oikeeseen suuntaan. Turha pelko, se onnistui hyvin ja lopputuloshan oli maailman ihanin :heart:

Istukkaveren keräsivät talteen, kun olin luovuttajaksi ilmoittautunut. Mitään ommeltavaa ei tullut, ei pienintäkään nirhaumaa ja olo oli synnytyksen jälkeen oikein hyvä.

Heti syntymän jälkeen kätilö totesi, että pojalla on kovin käheä ääni. Samaa toisteltiin synnyttäneiden osastolla kerta toisensa jälkeen ja tottahan se olikin. Poika ei karju tai huuda, inisee vaan. Perjantaina 1vrk iässä sitten lääkäri katsoi pojan ja määräsi tarkkailuun lastenosastolle. Iltapäivällä vein pojan sinne ja illalla piti sitten palata ilman vauvaa synnyttäneiden osastolle. No tietysti itkin ja ulisin hormonihuuruissani, vaikka toki järjellä ymmärsin ettei kukaan halua meitä kiusata, vaan että toimitaan vauvan parhaaksi. Onneksi ihana yöhoitaja antoi mun mennä johonkin tutkimushuoneeseen yöksi, että ei tarvinu mennä meijän omaan 2 hengen huoneeseen, missä toinen hoitelee omaa vauvaansa. Yön lähinnä itkeskelin ja valvoin ja aamulla lähes juoksin ne maanalaiset käytävät lastenosastolle.

Lauantaiaamuna olin siis lastenosastolla ja odotin lääkäriä puolille päivin. Vauva saturoi hyvin ja kaikki muutkin arvot verikokeita myöten oli kunnossa, mutta nyt sitten oli alkanut kellastuminen. Päästiin synnyttäneiden osastolle yhdessä vauvan kanssa ja keltaisuudesta huolimatta meille lupailtiin kotiutumistä äitienpäiväsunnuntaille.

Sunnuntaina lääkäri teki kotiinlähtötarkastuksen ja totesi, että vauvan äänen käheys ja vinkuminen johtuu synnynnäisestä kurkunpään pehmeydestä, jonka ennuste on että ajan kanssa häviää. Bilit koholla, joten käskettiin tulla maanantaiaamuna verikokeisiin ja kuulemaan tulokset osastolle.

Maanantaina bilit oli nousseet ja todettiin, että tarvitaankin valohoitoa. Päästiin lasten kotisairaalan asiakkaiksi ja iltapäivällä hoitaja toi meille kotiin valopatjan ja muut tykötarpeet ja sovittiin että tulee ti-aamuna ottamaan uudet labrat.

Valohoito kotona ei ollutkaan ihan helppoa, mutta onnistui ainakin jotenkin. Ti arvot oli laskeneet sen verran, että lääkäri antoi luvan tulla pois valosta ja sovittiin kontrollilabrat täksi aamuksi. Tänään sitten selvis, että arvot aika samat, kun ti, mutta valoa ei kuitenkaan nyt jatketa, vaan otetaan taas huomenna uudet labrat.

Toivon että huomenna arvot ois jo kunnolla laskusuunnassa ja loppuis tää hoitajien ravaaminen.

Vave on maailman ihanin ja mä nautin imetyksestä ja vaipparallista :heart:

KeepGoing ja vave 7vrk

 

Ompa KeepGoingilla ollut vaiherikas synnytys ja vauvan alkutaipale:O

Muistan hyvin,kun toinen tyttömme syntyi ja hän joutui lastenosastolle ja itse olin huoneessa missä toisella äidillä oli vauva,kuinka pahalta se tuntui:'(Hänellä kävi paljon vieraita ja jossain vaiheessa kun koetin levätä tai surra,niin eihän siitä mitään tullutSitä koetti olla vahva siellä vauvan luona ja kun palasi synnyttäneiden osastolle syömään yms...,niin tuli se romahdus....

Ponnistusasennoista: parhaiten minulle sopinut puoli-istuva,kyljellään ei osannut ponnistaa oikeaan suuntaan ja muita asentoja ei ole tullut kokeiltua.