Vertaistukea muista nuorista mammoista!

Mitä sä opiskelit?

Me oltiin tänää pojan kans vähän autoajelulla. Vietiin tuo ukkeli töihin aamulla ja sit ajeltii vaan. Sit käytiin hakemas mun veli mukaan ja huristeltiin mummolaan!:D Oli kyl tosi kivaa. Jotenki paljon raikkaampi ja vapaampi olo maalla. Vitsi, haluisin ite muuttaa omaan kotitaloon maalle, jonnekkin mistä ois isompaan kaupunkiin sit joku 30-60 kilsaa. Se ois ihanaa:D
 
Pitäisköhän munkin siirtyä myös tän ketjun puolelle? :D Eli 19 vuotias viikon vanhan pojan äiti Jyväskylästä. Poika siis syntyi 22. päivä (38+5), painoa 3630g ja pituutta 52,5cm. Synnytys kesti 18h 50min, ponnistusvaihe 1h 9min eli tekemistä oli, mutta kaikki tuon pienen arvoista :heart:
 
mä menen samalla ajatuksella että illalla jos vaan tarvetta on niin pulloa tyttö saa. viime yönä veti 6 h unta putkeen. yöllä kanssa pikkasen pullosta lisää tavaraa kun tyttö pukkaa nukahtaa tissille alta 10 min ja herää 30 min päästä nälkään uudellee. saan sitten mäkin nukkua kun tyttö on pidempään täynnä.
 
Kun tuo meiän pikkunen oli ihan pieni, se nukku yöt tosi hyvin. Saatto nukkua kans joku 5-6 tuntia heräämättä. En tiiä sitten mikä nyt on, ku ei se meinaa nukkua ollenkaan. Aina ku saan illalla nukutettua ja lasken sänkyyn nii on heti hereillä. Ja sitä saattaa kestää monta tuntia ennenku saan sen rauhottuun. Päivisin välillä sama juttu. Öisin herääkin monta kertaa yössä syömään. Oon yrittäny antaa enemmän kiinteetä päivällä ja puurot oon yrittäny alottaa mutta puuroja ei suostu syömään ja kiinteetä ei syö mun mielestä yhtään sen enempää. Yritän sitte antaa monta kertaa päivässä tai pari kertaa päivässä. Melkeen oon kateellinen teille ku saatte yöllä nukkua:D:D
 
Kyllä on mieli maassa ;'(... Käytiin sitten niiiiin inhottavan ja mulkun tätini luona hakemassa pinnasänky meille.
Tämä sänky on oman äitini vanha, jostain 60-luvulta, joten se on periaatteessa äitini oma, mutta oli säilössä tädillä.

Ennenkin on noita konflikteja ton tädin kanssa ollu mutta nyt oli vika tikki !!!

Mentiin sinne käymään, niin johan alko heti se urputus. Eka tuli sitä, kuinka pitää jo tässä vaiheessa pinnasänky hakea kun alkio on vasta niin pieni ! Sitten tuli seuraavaksi että joko rattaatkin on jo hankittu, ihme kun ei ole. Minua haukuttiin vastuuntunnottomaksi 18-vuotiaaksi mitään aikaan saamattomaksi nuoreksi.
Haukuttiin sitä, kuinka olen lopettanu kouluni kesken muutamaan kertaan, kerjännyt vanhemmilta rahaa, saanut uudet tietokoneet ja puhelimet ja kaikki.
Tosiasiassa en ole saanut uutta tietokonetta, enkä puhelintakaan.
Kaikenlisäksi kertaakaan en ole vanhemmiltani natissut rahaa, taikka edes lainannut kun olemme yhteen mieheni kanssa muuttanut asumaan pari viikkoa heti sen jälkeen kun täytin 18 ELI KUN ELATUSVELVOLLISUUS ON LOPPUNUT !

Mun isosisko itseasiassa on se joka on jättänyt saman verran kouluja kesken, saanut 2008 joululahjaksi uuden tietokoneen, kerjänny vanhemmilta rahaa ja lainannut senkun ehtinyt, HÄN EI OLE SAANUT TUOLTA TÄDILTÄ MITÄÄN TÄLLÄSTÄ PASKAA NISKAAN ! Kappas vaan minä sain JA JOPA MINUN MIEHENI KEHTASI HAUKKUA PYSTYYN TAAS KERRAN !!!

Minä ostin ITSE OMILLA SYNTTÄRILAHJARAHOILLANI jopa huonekalut uuteen asuntoonkin. Kaikki ollaan itse maksettu joka penniä myöten.

Haukuttiin sekin, kuinka vastuuntunnottomia nuoria me ollaan, kun tässä iässä muka väännetään kakaroita ja sanoi että: "Katotaan vaan mitä sossutädille sanotte sitten, kun se kysyy että otatteko te vastuuta?".
Siis kehtaa tommosta paskaa sysätä meidän niskoille, kun olen raskaana ja ei ollu vielä ensimmäinen kerta, puhui päälle ja haukkui minun miehenikin niin lyttyyn kun ei edes tunne kunnolla ko. ihmistä.
Ei olla mitään tehty sille ja silti tuli paskaa niskaan senkun ehti...

Alkaa tulemaan jo oikeasti paha olo ja epäilemään itseään, että mitä vikaa oikeasti minussa on kun niin monet ihmiset osaa olla niin älyttömän ilkeitä nykyään, kun ei ole edes mitään pahaa tehnyt ?
Alkaa epäilemään oikeasti itseään ja koko raskautta, ei pahalla tavalla vaan sillein että oisinko mä muka oikeasti niin huono äiti ?! Tollaset ihmiset tekee oikeasti niin pahan olon, että masentaa ja ahdistaa !
On taas päivälle ollu draamaa ja eikä tämä tähän varmana lopu, huoh .....
 
mä nyt kuulin äidiltäni monet suorat vinoilut ja paljon ei niin suoria. hän itse sai veljeni 24 vuotiaana kun oli ollut melkein 10 v töissä niin minun valintani ei ollut hyvä. olen valmistunut ammattiin mutta minusta riippumattomista syistä ollut työtön tätä raskautta ennen puoli vuotta eli ennen äitiyslomaa vuoden. tähän tilanteeseen oli niin huono tehdä lapsi. laitan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos nää jutut jo. viimeset 10 v melkein äitini on kritisoinut päätöksiäni siihen on jo niin tottunut.
 
Vieläkö mahtuu porukkaan lisää nuoria äitejä?

Itselläni on ikää 18 vuotta, ja likka on vähän reilu 1,5v, eli maaliskuussa 2009 syntynyt. Ja toista odotellaan syntyväksi taas maaliskuussa 2011. Mies pian 24v täyttävä.

Joku aijemmassa viestissään kertoi tädistään joka aika karkein sanoin kritisoi. Meillä myös oma tätini esikoisen saatuani kertoi minulle miten jollekkin olisi suuri lottovoitto adoptoida tyttäreni, ja tyttö saisi varmasti rakastavan kodin ja minä saisin elää nuoruuteni kuten monet muutkin nuoret.
Tuolloin ilmoitin hänelle jyrkästi että minä olen valintani tehnyt, ja lapsella on varmasti hyvä ja rakastava perhe ihan ilman adoptioon antamistakin.

Nyt seuraavasta raskaudesta tätini onnitteli jo vilpittömästi, eikä millään tavalla epäillyt ratkaisuamme vaikka olin jo valmistellut oman kantani esittämisen hänelle koska aavistelin että vastaanotto olisi sama kun aijemminkin että nuori äiti ei voi olla hyvä kasvattamaan lasta tasapainoiseksi ja onnelliseksi ihmiseksi.
 

Yhteistyössä