Vihaan äitejä ketkä tuovat 1-2v. lapsiaan päivähoitoon.

Onko sulla osoittaa tilastoja, joiden mukaan alle 2-vuotiaden päivähoito olisi Suomessa viime vuosina yleistynyt?

Tilastoja ei ole näyttää, mutta olettaisin teidän huomanneen lähipiiristänne ja ehkä töidenkin kautta saman.

 

[QUOTE="viera";29384927]voi pientä, kun et tajunnut lainkaan. Päivähoidossa ei ole mitään vikaa, mutta turha päteä kotiäitiydellä, kun todellisuudessa ei itse hoida niitä muksujaan, vaan yhteiskunta auttaa paljon. Ja tuo malli on yhteiskunnan kannalta kaikista pahinta![/QUOTE]

Voi pientä... Ap puhui pienten lasten (alle 2-3v) kotihoidosta. Siitä että jäädään työelämästä pois hoitamaan noita lapsia kotiin minkä olen nämä vuodet tehnyt. Näinköhän niiden alle 2-3v lasten kotihoitoon liittyy se että vammaiset isosisarukset ovat koulussa ja välillä tilapäishoidossa?

Mitä tulee siihen että lapset hylätään toisten hoitoon jo heti synnäriltä, sitä en koe tekeväni. Uskoisin että meidän vauvat ja taaperot ovat loppupelissä olleet enemmän vanhempiensa hoidossa kuin keskiverto suomalaisvauvat joita voidaan jättää jo varsin pieninä mummolle muutamiksi tunneiksi, yökyläänkin jo vuoden iässä jne.

Eli juu, olen mielestäni ollut pienissä ja noissa isommissakin lapsissani varmaan kiinni sen mitä keskivertoäiti. Vai oletko itse oikeasti niin kiinni eka-tokaluokkalaisissa että viet ja haet heidät koulusta etkä jätä koskaan hetkeksikään yksin ilman valvontaa? Aika intensiivistä tuo kotona vammaisten lasten kanssa olo on ja siksi on kaikille - myös näille pikkusisaruksille- hyväksi että isommat ovat välillä tilapäishoidossa jolloin voidaan pienten kanssa viettää tavallisempaa arkea.

Toki vammaiset lapset maksavat yhteiskunnalle paljon. Jos haluat uutta kadehtimista niin poika sai juuri uuden pyörätuolin. Väärin varmaan juu, mutta ei nyt kuulu tähän aiheeseen.

 

Pakko kysyä, että mitä pätemistä kotiäitiydessä oikeasti edes on? Jee, oon onnistunut tekemään lapsia ja nyt ei tarvii mennä töihin? Wuuhuuuu....

Niinpä.

 

[QUOTE="a.p";29384999]Tilastoja ei ole näyttää, mutta olettaisin teidän huomanneen lähipiiristänne ja ehkä töidenkin kautta saman.[/QUOTE]


Tässä tiedoksesi THL:n tilastoraportti lasten päivähoidosta vuonna 2012:

Viimeisten kymmenen vuoden aikana päivähoidossa olleiden alle 0–1-vuotiaiden osuudet vastaavanikäisestä väestöstä ovat pysyneet melko samoina, vain pieniä osuuksien nousuja ja väliin laskujakin on tosin havaittavissa kyseisenä ajanjaksona. Päivähoidossa olleiden neljä- viisi- ja kuusivuotiaiden osuudet vastaavanikäisestä väestöstä ovat sen sijaan kasvaneet. (s. 5)

Eli THL:n mukaan 0-1 -vuotiaiden osuus päivähoidossa olevista lapsista ei ole lisääntynyt vuosina 2003-2012. Jos sinun oman työpaikkasi pienten ryhmissä on aikaisempaa enemmän alle 1-vuotiaita, et voi sen perusteella tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä.

 

Voi ap. Siinähän se mun huolenpidon raja meneekin. En vain jaksa ymmärtää tuota ikuista kommenttia "miksi tehdä lapsia, jos niistä ei jaksa huolehtia". Olen aina 100% vastuussa lapsista olin sitten töissä tai kotona. Töiden ajaksi tarvitsen apua lasteni hoitamisessa. Siinä ei ole kyse siitä ettenkö haluaisi heistä pitää huolta.

Ja viera, ymmärsin kyllä ajatuksesi kotiäitiydestä. Itse en vain vedä samanlaisia rajoja kuin sinä. Jos me kaikki oltaisiin vain äitejä joista osa on kotona ja osa käy töissä.

 

Niinpä.

sun asenne on suoraan perseestä

 

Madicken04, kyse on ollut alle 2v lasten viemisestä hoitoon.

Sinun kantasi on tullut jo hyvin selväksi, ja kaikki tietää kyllä erityis/vammaisista lapsistasi. Tuskin kukaan kokee ettei vammaisten perheiden vanhempien kuulu saada apua lasten hoidossa ja apuvälineiden hankkimisessa. Siitä ei tässä ole ollenkaan kyse, ymmärrät varmaan itsekin?

 

Voi pientä... Ap puhui pienten lasten (alle 2-3v) kotihoidosta. Siitä että jäädään työelämästä pois hoitamaan noita lapsia kotiin minkä olen nämä vuodet tehnyt. Näinköhän niiden alle 2-3v lasten kotihoitoon liittyy se että vammaiset isosisarukset ovat koulussa ja välillä tilapäishoidossa?

Mitä tulee siihen että lapset hylätään toisten hoitoon jo heti synnäriltä, sitä en koe tekeväni. Uskoisin että meidän vauvat ja taaperot ovat loppupelissä olleet enemmän vanhempiensa hoidossa kuin keskiverto suomalaisvauvat joita voidaan jättää jo varsin pieninä mummolle muutamiksi tunneiksi, yökyläänkin jo vuoden iässä jne.

Eli juu, olen mielestäni ollut pienissä ja noissa isommissakin lapsissani varmaan kiinni sen mitä keskivertoäiti. Vai oletko itse oikeasti niin kiinni eka-tokaluokkalaisissa että viet ja haet heidät koulusta etkä jätä koskaan hetkeksikään yksin ilman valvontaa? Aika intensiivistä tuo kotona vammaisten lasten kanssa olo on ja siksi on kaikille - myös näille pikkusisaruksille- hyväksi että isommat ovat välillä tilapäishoidossa jolloin voidaan pienten kanssa viettää tavallisempaa arkea.

Toki vammaiset lapset maksavat yhteiskunnalle paljon. Jos haluat uutta kadehtimista niin poika sai juuri uuden pyörätuolin. Väärin varmaan juu, mutta ei nyt kuulu tähän aiheeseen.

Tuon rajauksen pitäisi olla 0-2v. koska meidänkin ryhmässä on alle 1-vuotiaita.

Kaikessa lienee se kultainen keskitie paras. Ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Ei liian paljoa, eikä liian vähän. On hyvä että lapsella on tunnesiteitä muihinkin hoitajiin kun omiin vanhempiin, mutta vauva ja taapero tarvitsee ensisijaisen hoitajan.
Se ei tarkoita etteikö isovanhemmat voi hoitaa lasta, mutta kokopäiväistä päiväkotihoitoa en suosittele, eivätkä kolleganikaan. Järjestään kaikki päivähoidon ammattilaiset eivät voi ymmärtää mikä se lapsen paras silloin on, kun hän joutuu liian varhain eroon äidistä/isästä ahdistavaan paikkaan?

Vammaiset lapset tarvitsevat erityistukea ja on tietenkin täysin OK. En usko että heillekään on hyväksi joutua vuoden ikäisenä ulkopuolisen hoitoon.

 

sun asenne on suoraan perseestä

Ok. Minusta vaan kotona pienten normimuksujen kanssa on varsin leppoisaa.

 

Ok. Minusta vaan kotona pienten normimuksujen kanssa on varsin leppoisaa.

No miksi se on liikaa pyydetty, että yrittäisi sen pienen kanssa pärjätä siellä kotona?

 

[QUOTE="a.p";29385046]Tuon rajauksen pitäisi olla 0-2v. koska meidänkin ryhmässä on alle 1-vuotiaita.

Kaikessa lienee se kultainen keskitie paras. Ei liian aikaisin eikä liian myöhään. Ei liian paljoa, eikä liian vähän. On hyvä että lapsella on tunnesiteitä muihinkin hoitajiin kun omiin vanhempiin, mutta vauva ja taapero tarvitsee ensisijaisen hoitajan.
Se ei tarkoita etteikö isovanhemmat voi hoitaa lasta, mutta kokopäiväistä päiväkotihoitoa en suosittele, eivätkä kolleganikaan. Järjestään kaikki päivähoidon ammattilaiset eivät voi ymmärtää mikä se lapsen paras silloin on, kun hän joutuu liian varhain eroon äidistä/isästä ahdistavaan paikkaan?

Vammaiset lapset tarvitsevat erityistukea ja on tietenkin täysin OK. En usko että heillekään on hyväksi joutua vuoden ikäisenä ulkopuolisen hoitoon.[/QUOTE]

Nyt aletaan jo lähestyä samoja linjoja.

Itse en kannata täyspäivähoitoa minkään ikäisille, kaikista vähiten noille pienille.

Meillä tosissaan kolmonen aloitti tuon 3 päivää viikossa 5,5h/pvä hpidon 2v8kk ikäisenä moninaisista syistä. Esim hänen oli hyvä oppia paikallista kieltä ja saada leikkiä "terveiden" ikätovereiden kanssa jo ihan mallia saadakseen. Noiden hoitopäivien ajaksi järjestelemme isompien kuntoutuksia, lääkäreitä ja palavereja jotka eivät mielestäni ole enää tuollaisen 3v ikäisen paikkoja.

Täällä kun muut muksut ovat hoidossa jo 1-1,5v ikäisestä, joku harva on kotona 2v asti alkoi olla todella vaikeaa löytää lähes 3v ikäiselle ikäistään -tai mielellään vähän vanhempaakin- seuraa. Tämän tilanteen välttääksemme haluan nelosen aloittavan päiväkodissa jo 1v8kk ikäisenä mitä hän siis elokuussa on. Muuten voitaisiin odotella tammikuuta mutta silloin on vaikeampi saada paikkaa samasta päiväkodista.


Erityislapset nyt ei kuulu tähän joten ei heistä enempää.

 

[QUOTE="a.p";29385069]No miksi se on liikaa pyydetty, että yrittäisi sen pienen kanssa pärjätä siellä kotona?[/QUOTE]

Joskus täytyy ajatella myös lapsen parasta, ei vain sitä mikä äidille on helpointa.


Muoks. Näin siis omasta puolestani. Jollain muulla voi sitten olla muita syitä kuten talous, työelämän joustamattomuus jne.

 

[QUOTE="a.p";29385069]No miksi se on liikaa pyydetty, että yrittäisi sen pienen kanssa pärjätä siellä kotona?[/QUOTE]

Kerrohan vielä, miksi suuntaat tämänkin aloituksen pelkästään äideille? Miksi vain äidin kuuluisi jättäytyä vuosiksi syrjään työelämästä? Meillä joillakin kun on ihan urakin, eikä vaan jotain hanttihommia.

 

Joskus täytyy ajatella myös lapsen parasta, ei vain sitä mikä äidille on helpointa.


Muoks. Näin siis omasta puolestani. Jollain muulla voi sitten olla muita syitä kuten talous, työelämän joustamattomuus jne.

Onko äidille helpointa se, että hän hoitaa lapsia kotona?

Kyllä tämä välillä on aika raskasta, kun on vauva ja useampi isompi lapsi kotihoidossa. Yksi on kyllä jo koululainen, mutta koulupäivät loppuvat todella aikaisin. Lisäksi harrastuksia on paljon.

Vai tarkoititko, että on helppoa hoitaa sitä yhtä pientä mussukkaa kotona sillä välin kun isommat on koulussa+iltapäiväkerhossa ja päiväkodissa?

 

Onko äidille helpointa se, että hän hoitaa lapsia kotona?

Kyllä tämä välillä on aika raskasta, kun on vauva ja useampi isompi lapsi kotihoidossa. Yksi on kyllä jo koululainen, mutta koulupäivät loppuvat todella aikaisin. Lisäksi harrastuksia on paljon.

Vai tarkoititko, että on helppoa hoitaa sitä yhtä pientä mussukkaa kotona sillä välin kun isommat on koulussa+iltapäiväkerhossa ja päiväkodissa?

Eli koululaisilla tulis olla pidemmät päivät, että se helpottais teidän kotimammojen työtaakkaa? Onhan niistä kova työ...

Mulla on 10kk ikäinen ja 3-vuotias, eikä vielä tähän päivään mennessä ole raskasta päivää tullut. Okt:ssa asutaan, iso piha, eikä ongelmia huolehtia tässä lomalla ollessa myös niistä. Niin ja minä muuten opiskelen tässä samalla. On tää vaan niiiiiin raskasta....

 

Onko äidille helpointa se, että hän hoitaa lapsia kotona?

Kyllä tämä välillä on aika raskasta, kun on vauva ja useampi isompi lapsi kotihoidossa. Yksi on kyllä jo koululainen, mutta koulupäivät loppuvat todella aikaisin. Lisäksi harrastuksia on paljon.

Vai tarkoititko, että on helppoa hoitaa sitä yhtä pientä mussukkaa kotona sillä välin kun isommat on koulussa+iltapäiväkerhossa ja päiväkodissa?

No ainakin näitä 2v ikäerolla olevia on leppoisaa hoitaa kotona. Helpommalla pääsisi jos ei tarvisi tuota päiväkotiin viedäkään.

Myös 1v ikäero olisi ollut ihan ok jos vauva ei olisi ollut poikkeuksellisen (siis ihan muidenkin, lasten kanssa työskennelleiden mielestä) vaativa ja tietty se että esikoinen oli vielä paljon sairasteleva, kehitystasoltaan huomattavasti matalammalla oleva "vauva" jonka kanssa sai juosta kuntoutuksissa, lääkäreissä yms. Päälle varhain herännyt huoli vauvan kehityksestä eli en pidä tuota ihan "normaalitilanteena" mutta ei sekään niin hirveän raskasta ollut. Kerhoiltiin paljon, leikkipuistoiltiin, käytiin vauvauinnissa, erityislasten jumpparyhmässä (mikä oli ehkä vähän vähemmän loistava idea kahden kävelemättön kanssa ).


Luonnollisesti se kun paikalla on kaksi kehitysvammaista autistia muuttaa kuvioa melkoisesti ja silloin onkin välillä raskasta. Ihan oikeasti raskasta. Mutta sehän taas ei mitenkään liity tuohon pienten lasten kotiäitiyteen?

 

Eli koululaisilla tulis olla pidemmät päivät, että se helpottais teidän kotimammojen työtaakkaa? Onhan niistä kova työ...

Mulla on 10kk ikäinen ja 3-vuotias, eikä vielä tähän päivään mennessä ole raskasta päivää tullut. Okt:ssa asutaan, iso piha, eikä ongelmia huolehtia tässä lomalla ollessa myös niistä. Niin ja minä muuten opiskelen tässä samalla. On tää vaan niiiiiin raskasta....

Ei tarvitse olla koululaisella pidemmät päivät. Koulu loppuu eri aikaan kuin kerho. Autoa ei ole. Odottelen joka päivä vauvan ja parin kerholaisen kanssa että koululainen pääsee koulusta. Aika on liian lyhyt että ehdittäisiin välissä kotiin syömään lounasta. Mutta aika pitkä näillä ilmoilla päivittäin odotella. Raskaaksi arjen tekee nimen omaan se, että viemistä ja hakemista on paljon.

Kiva että sinulla on helppoa.

 

No ainakin näitä 2v ikäerolla olevia on leppoisaa hoitaa kotona. Helpommalla pääsisi jos ei tarvisi tuota päiväkotiin viedäkään.

Myös 1v ikäero olisi ollut ihan ok jos vauva ei olisi ollut poikkeuksellisen (siis ihan muidenkin, lasten kanssa työskennelleiden mielestä) vaativa ja tietty se että esikoinen oli vielä paljon sairasteleva, kehitystasoltaan huomattavasti matalammalla oleva "vauva" jonka kanssa sai juosta kuntoutuksissa, lääkäreissä yms. Päälle varhain herännyt huoli vauvan kehityksestä eli en pidä tuota ihan "normaalitilanteena" mutta ei sekään niin hirveän raskasta ollut. Kerhoiltiin paljon, leikkipuistoiltiin, käytiin vauvauinnissa, erityislasten jumpparyhmässä (mikä oli ehkä vähän vähemmän loistava idea kahden kävelemättön kanssa ).


Luonnollisesti se kun paikalla on kaksi kehitysvammaista autistia muuttaa kuvioa melkoisesti ja silloin onkin välillä raskasta. Ihan oikeasti raskasta. Mutta sehän taas ei mitenkään liity tuohon pienten lasten kotiäitiyteen?

Kai minä sitten vaan olen todella epäkelpo äidiksi. Olen jotenkin saanut itselleni uskoteltua, että moni muukin kokisi tällaisen arjen raskaaksi. Siksi he ovat vieneet sisarukset päiväkotiin ja iltapäiväkerhoon. Itse olen vaan päättänyt jaksaa. Tämä vuosi on tiukin, mutta koko ajan helpottaa.

 

Ei tarvitse olla koululaisella pidemmät päivät. Koulu loppuu eri aikaan kuin kerho. Autoa ei ole. Odottelen joka päivä vauvan ja parin kerholaisen kanssa että koululainen pääsee koulusta. Aika on liian lyhyt että ehdittäisiin välissä kotiin syömään lounasta. Mutta aika pitkä näillä ilmoilla päivittäin odotella. Raskaaksi arjen tekee nimen omaan se, että viemistä ja hakemista on paljon.

Kiva että sinulla on helppoa.

Eikö koululainen osaa itse kävellä/pyöräillä koulusta? Kun mun ystävän lapsi kyllä ihan ite hoiteli nuo koulumatkat kun alkuun autettiin.

Eikä se odottaminen, vieminen ja hakeminen kyllä mun mielestä mitään raskasta ole, ota välipalat mukaan. Ja kerhoonkaan ei ole pakko viedä, kyllä ne lapset pärjää ilman kerhojakin.

 

[QUOTE="a.p";29384999]Tilastoja ei ole näyttää, mutta olettaisin teidän huomanneen lähipiiristänne ja ehkä töidenkin kautta saman.[/QUOTE]

Onko tässä enemmän ongelmana se että lapset aloittavat päivähoidon nuorempana (mistä en osaa sanoa, omista suomalaisista tutuista löytyy niin heitä jotka hoitavat lapsia kotona vähintään 3v, mielellään eskariin asti kuin näitäkin jotka laittavat 9kk:n päivähoitoon) vai se että pienillä on liian pitkiä päiviä?

Tietty jos työt sitä vaatii niin ei niitä lyhentääkään voi, mutta millainen vaikutus hoitopäivien pituuteen mahtaa olla sillä että ennen lapsen hakemista käydään kaupassa ja hoitelemassa omia asioita, lapsi laitetaan hoitoon vapaapäivinä jne? Kokevatko jotkut vanhemmat sitten että se taapero on juurikin niin hankala asiointikaveri että kaikki mahdollinen hoidetaan ilman häntä ja päivähoito joustaa, isomman lapsen voi sitten ottaakin jo mukaan kun tämä osaa käyttäytyä ja tämän kanssa voi neuvotella.

Ihan siis ajatuksina kun mietin miksi juuri nämä pienet olisivat heitä ketkä haetaan viimeisenä hoidosta. Loogisesti luulisi että heidän kanssaan yrittäisi pitää sen hoitoajan miniminä.

 

Kai minä sitten vaan olen todella epäkelpo äidiksi. Olen jotenkin saanut itselleni uskoteltua, että moni muukin kokisi tällaisen arjen raskaaksi. Siksi he ovat vieneet sisarukset päiväkotiin ja iltapäiväkerhoon. Itse olen vaan päättänyt jaksaa. Tämä vuosi on tiukin, mutta koko ajan helpottaa.

En tiedä mikä on epäkelpo, ainakin täällä jotkut pitävät minua täysin epäkelpona.

Toki jokainen kokee asiat erilailla, omista lähtökohdistaan ja varmaan on vaikutusta silläkin kuinka monta pientä siellä kotona on. Kahden kanssa kädet varmaan riittää yleensä paremmin kuin viiden kanssa (mikä oli yhden tutun tilanne; kaksosvauvat ja kolme muuta alle kouluikäistä kotihoidossa), mitä muita kotitöitä pakettiin kuuluu, kuinka saa apua puolisolta tai muilta läheisiltä. Ja tietty ne lapsetkin on erilaisia, meillä ei ylivilkasta taaperoa ole koskaan ollut vaan kaikki ovat olleet pieninä varsin rauhallisia liikkeissään.

Mutta siis vastasin vain oman kokemukseni perusteella, omasta tilanteestani. Väsyyhän sitten jotkut sen yhdenkin lapsen kanssa. Esim eilen kaupassa törmäsin lasten ex-päiväkotikaverin äitiin ja kyselin miten heillä on joulut mennyt ja tytön koulu alkanut. Kuulemma todella raskasta, hermot meinaa jo mennä ja on ihan loppu lomailusta, koulussa pelkkiä ongelmia jne. Ja heillä on vain se yksi lapsi kahden aikuisen hoidettavana.

 

Pakko kysyä, että mitä pätemistä kotiäitiydessä oikeasti edes on? Jee, oon onnistunut tekemään lapsia ja nyt ei tarvii mennä töihin? Wuuhuuuu....

Kysy tuolta hurrilta.

 

[QUOTE="viera";29385240]Kysy tuolta hurrilta.[/QUOTE]

ja mitä minun lasteni hoito liittyy tähän? En ole vuosiin ollut kotiäiti. Enkä ole koskaan kuullut noin typerää kateuskorttia. Tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta jos tietäisin etukäteen niin abortoisin vammaiset. Kyllä, myös sen Downin.

 

[QUOTE="viera";29385264]ja mitä minun lasteni hoito liittyy tähän? En ole vuosiin ollut kotiäiti. Enkä ole koskaan kuullut noin typerää kateuskorttia. Tätähän ei saa ääneen sanoa, mutta jos tietäisin etukäteen niin abortoisin vammaiset. Kyllä, myös sen Downin.[/QUOTE]

Yleensä näillä vammaisuuden vastustajila on aika stereotyyppinen kuva vammaisista.

 

[QUOTE="a.p";29384817]Ei ole yhteiskunnan tehtävä järjestää enää yhtään mitään, vaan vaatia vanhempia ottamaan vastuuta OMISTA lapsistaan! Miksi tehdä lapsia jos heistä ei haluta/voida/kyetä pitämään huolta?[/QUOTE]
Minun tuloni kuopuksesta kotona ollessa oli kotihoidontuki 280e ja lapsilisä n. 200e. Tällähän ei siis makseta edes yksiön vuokraa pääkaupunki seudulla, saati sitten lainaa omakotitalosta. Silti kituutin kotona, kunnes kuopus oli 1vee8kk. Mielestäsi minulla ei siis olisi ollut oikeutta tehdä lapsia ollenkaan?
Ja millä tavalla se sitten olisi ollut lapsista huolenpitoa, jos olisimme joutuneet myymään lapsilta kodin ja muuttamaan pois sukulaisten läheltä jonnekkin Inariin, missä on halvempi asua? Tai mahdollisesti olisimme voineet jättää talvipuvut ja varusteet ostamatta yms..
Hieman nyt tarvitsisit avarakatseisuutta