Pitkästä aikaa tulin tänne palstalle, ja nähätvästi tätäkin ketjua on nosteltu.
Paljon on tapahtunut viimeisen viestini jälkeen, osa aika ikävää juttua. Eli me ollaan ihan kunnolla otettu yhteen mun veljeni kanssa, mun mies oli mun vieressä, ja isä kanssa. Tästä on nyt kaksi viikkoa aikaa. Veli ja isä tulivat käymään, ja mun veli pyysi, ettei mieheni olisi paikalla, koska on kuitenkin perheen ulkopuolinen. Mies ei siihen suostunut, hän on vannonut, että on aina paikalla, kun veljeni näen.
Ja mä annoin tulla täydelltä laidalta. Veli oli selittely-kannalla, mutta kun homasi, että mä olen tiukkana, ja annoin tulla, että hän kohtelee siskoaan noin, mitä jos mun vauvani olisi kuollut, niin veli alkoi itse huutamaan. Kaikki oli mun vikaani, mä olen maailman vaikein ihminen jne. Hetken kuunneltuaan mun mieheni sanoi, että jos mun veli ei hakeudu hoitoon, ei hänellä ole asiaa meille. Veli yritti käydö kiinni mieheeni, isä ja mieheni toki saivat sen estettyä. Eli tuo tapaaminen oli ihan tulokseton.
Isä kuitenkin muutti kantaansa, ja on alkanut kannustamaan veljeäni hakemaan ammattiapua. Jossain välissä aiemmin hänellä oli ongelmia jonkin miehen kanssa baarissa, ja veli heitettiin ulos tappelun takia. Kaiki oli veljen mielestä sen toisen syytä.
En tiedä mihin tämä tästä etenee, mutta positiivista on isän kanta: veli tarvitsee apua. Ihan eri ihmiseksi on muuttunut, en tiedä kyllä miksi.
Toivottavasti hänen silmänsä aukeavat, ja huomaa tarvitsevansa apua, mutta ennen sitä me emme tule näkemään.
Mä tiedän olevan liiankin tiukka, mutta minua ei yksikään mies ikinä lyö, ei ikinä!