Vuoden 2008 lapsettomuushoidoista plussanneet

Painon kanssa en siis ole onneksi ainoa tuskailija.
Mulla kun on jo nyt 9kg siirtopäivästä ja kun siihen lisää sen 8kg joka tuli hoidoista niin alkaa ahdistaan. Kiloja lätisee näköjään nyt jo 1kg/viikko ja laskettu aika vasta joulukuun lopulla.......

Eilen en päässyt hammaslääkäriin, tänään uusi yritys. Panadolit ei enään auta, leukaa sattuu niin ettei pysty syömään. kamala kuinka hampaat kärsii näköjäään raskauden aikana, onneksi saa kelalta nekin rahat takaisin raskaana ollessa, kannattaa hyödyntää

Meikäläisen masusta näkee kans aika hyvin miten kaveri makailee. Illalla sillä on lempi asento, poikittain ja ilmeisesti työntää jaloillaan itseään selkä edellä napaa kohti. Siinä se tuntuu aina köllivän, pääsee silittelemään selästä ja taputtelemaan hellästi pepulle :heart:

nyt jonottamaan....voih

tiltalitti ja viuhti 25+4

 

aktivoituisin tähän pinoon

Toukokuussa oli edessä eka IVF ja samalla löysin Kakplussan pinot
- toukokuu meni IVF pinossa ollessa ja samalla "korkkasin" myös Pömppikset. Sitten tuli ihme ja plussa, ja alkoi mun varsinainen piinailu. En tänne odotuspuolelle oikein millään uskaltanut, sentään alkuraskauden hermoilijoissa olin. Nyt elokuusta lähtien olen ollut totaalisessa pimennossa, edes lukemassa en ole käynyt, jotenkin vaan toivon, että aika kuluu ja viikkoja kertyy ja sit uskallan aloittaa aktiivisen odotuksen ja aktiivisemman palstailunkin. Tätä pinoa olen kesän aikana käynyt kyllä lukemassa ja tuttuja nimiä täällä onkin - ainakin Finttu taisi olla myös toukokuun pinossa ja Miru, Pömppisten perustaja, eikös vaan?

Jospa nyt saisin hyviä uutisia maanantaina rakenneultrassa niin eiköhän tämä tästä... Taustalla aitopelko että kaveri ei ole kunnossa. Takana jotensakin raskas viikko, kun ensin oli virtsassa valkuaiset kohollaan, masukipuja, maatessa vahvoja näköhäiriöitä/huimausta ja pelko alkoi jälleen nostaa päätään (alkuraskaus oli vuotorikasta epätoivoa). Eilen puhdas virtsa, viime yö mahan liikkeitä ja pistoja ihmetellessä... eli ihanaa että Naistenklinikan ultra odottaa ylihuomenna.

Yhden kysymyksen heitän: miten teillä on neuvolakäynnit ohjelmoitu? Kävin viikolla 8 tai 9 neuvolassa "kirjautumassa" ja sain materiaalia. Todettiin, että neuvolakäynnit alkaa varsinaisesti vasta rakenneultran jälkeen, noin viikolla 22. Onko teillä muilla näin? Olen pari kertaa käynyt neuvolassa sydänääniä kuuntelemassa, kun oma usko on loppunut, eli omasta pyynnöstäni ovat suostuneet kuuntelemaan - mikä helpotus. Kaipaisin kyllä niin että olisi jo säännöllisiä käyntejä ja saisi huoliaan vähän jakaa. Lokakuun alussa onneksi neuvola ja sitten siitä kai joitain viikkoja eteenpäin ja on eka lääkäri.

Aurinkoista lauantaita kaikille!

 

ja vielä nuo viikot perään, eli 19+5

 

Morjens morjens Meikku :wave: ja teretulemast joukkoon! Ja kukkia: :flower:
Miksi ihmeessä sä olet noin kauheen epäileväinen, ettei sun masulla olis kaikki kunnossa? Tottakai odottajat aina hiukan sitä miettii, mutta useimmiten kuitenkin kaikki on ok. Koita vaan huokaista jo. Etkö sä ole käynyt niskapoimu-ultrassa lainkaan? Mulle se tehtiin joskus rv 12 noin. Samalla otettiin jotain verikokeita.
Mulle oli "järjestetty" melkein seitsemän viikon väli neuvolakäynneissä, mut kävin kuuntelemassa äänet perjantaina.
Noista näköhäiriöistä en osaa sanoa, mutta eikös ne viittaa raskausmyrkytykseen, mut mun mielestä pitää olla verenpaineetkin tosi ylhäällä ja vielä jotain muuta, en muista mitä. Mutta voihan raskaana olevalla olla muutenkin näköhäiriöitä, silloinhan ei esimerkiksi saa mennä optikolle lainkaan. Ja klassinen niskahartiajumituskin aiheuttaa kaiken maailman silmäoireita, jos on nikamat sopivasta kohtaa kireenä. Toivottavasti mun teksti ei saanut lisästressiä aikaiseksi, tarkoitus oli kuitenkin rauhoitella.
Älä turhia murehdi, sun on jo aika alkaa nauttia tuosta olotilastasi. Mäkin yritän, vaikka tää vieläkin joskus tuntuu ihan uskomattomalta.

Finttu 16+3

 

Finttu, sun tekstis itseasiassa jopa rauhoitti, kiitos Jotenkin on vaan sekanen olo...olen niin pitkään pitänyt tätä "ole neutraali-älä innostu" asennetta, yritän sillä kai suojella itteeni että jos käy huonosti niin kestäisin paremmin. Mikä ei ole edes totta, koska en usko että keskenmenoon voi oikein varautua. Jotenkin tää lapsettomuuskuvio iskee tässä vaiheessa kovalla kouralla - pelko siitä että nyt jos tässä on se "once in a lifetime" raskauskerta ja se menee myttyyn. Uusi IVF jotenkin pelottaa ja kummittelee, vaikka IVF meni ihan ok - ei pahoja oireita yms.

Niskapoimu oli viikolla 13 ja sen jälkeen tuntui hyvältä...sitten meni viikko, pari ja pelokkaat ajatukset alkoi nostaa päätään. Onneksi mies on koko ajan ollut positiivinen ja tietty koittanut saada mua mukaan Emmä epätoivoinen ole ollut kuin muutaman kerran,mutta niinku itse sanon, että "neutraali", koittanut jotenkin unohtaa kaiken tän. Pelottaa vähän, mutta kasvava vatsa on tuonut uskoa - onneksi. Olen vakaasti päättänyt että jos rakenneultrassa on kaikki hyvin, niin saan alkaa nauttia tästä, täysin rinnoin. Miten toi ylihuominen voi jännittääkään näin...

 

Meikku tervetuloa kovasti ja nyt otat iihan rauhallisesti, tämä on käsky =) Olethan sä jo kuitenkin aikas pitkällä joten olisin kyllä jo aika luottavaisin mielin. Mutta tiedän ettei se ole helppoa. Mä huokasen kunnolla vasta kun saan tämän vaavin putkautettua maailmaan=) Mutta ei se hermoilu tosiaan auta asiaa yhtään. Mä en ole uskaltanut heittää vielä mun ivf lääkkeitä/ruiskuja pois tai siis viedä apteekkiin takaisin mitä on jäänyt jäljelle. Ja meillä on kuitenkin 24 alkiota pakkasessa. Mä mietin, että jos ne onkin väestöliitolla kämmänneet meidän alkiot jotenkin tms. Just joo.

Ja olen muuten säilyttänyt molemmat raskaustestit jotka tein, miettikää pisutikut on kaapissa, hyi hitto!

Mä en olisi uskonut, että mulle iskee pesänrakennusvietti. Nyt kuitenkin huomaan jynssääväni rätti kädessä mitä ihmeellisimpiä paikkoja mihin kellon aikaan tahansa. Vaikka kuinka päätän, että tänään en tee mitään niin sitten taas ollaan rätti kädessä puunaamassa jotakin=)

Mä huomaan ainakin, että raskaus vaan vahvistaa mun tempperamenttia. Saan tiltit todella helposti asiasta kuin asiasta ja sitten kun oikein kiehun niin se tunne ei meinaa millään helpottaa.

Tässä mun APUA LISTA:

- kiloja tulee varmasti se 20kg jollei jopa enempi, ja kun kaikki on masussa (onneksi myös tisseissä) niin voitte kuvitella minkä mallinen kohta olen, heh!
- synnytys, kuinka pitkä kipumaratoni...huh
- kohta ei omaa rauhaa ollenkaan, vauva määrää tahdin
-saanko kohta nukkua enää juuri ollenkaan?
- en voi heittäytyä kohta sohvalle silloin kuin haluan
-en voi lähteä minne haluan milloin haluan jne jne jne

Marica pirttihirmu ja poju vk 30+4

 

Meikku, tervetuloa myös omasta puolestani. Ja onnea plussasta, vaikka siitä onkin jo vähän aikaa. Meillä kyllä neuvolakäynnit ovat olleet tasaisesti 4 vkon välein. Aika ihmeen pitkä väli sulla on ollut käyntien välillä. Joka kerta on ainakin meillä tsekattu yleisesti vointi, sydänäänet, paino, hemoglopiini, virtsa jne.

Tiiti ja Tiltalitti, ihanaa, että täällä on muitakin kohtalotovereita vauvan poikittaisen asennon suhteen. Olen kyllä optimistinen sen suhteen, että vaavi vielä kääntyy viim. rv 34 paikkeilla.

Marica, kyllä täälläkin on pissatikut säästössä. Voi aina välillä sitten ihailla ja miettiä sitä onnen tunnetta, joka testipäivänä vallitsi.

Raitiksella onkin sitten varmaan jo kaikki tarvikkeet ym. kasassa. Mekin edistettiin tänään asiaa ja haettiin Ikeasta pinnis ja hoitopöytä. Mies myös aloitti vauvan huoneen maalaamisen. Niin, ja pe saatiin äitiyspakkauskin. Olipa siellä tosiaan paljon kamaa. Olin hieman skeptinen etenkin niiden vaatteiden suhteen, mutta aika moni niistä kuitenkin oli ihan jees ja hyvin yhdisteltävissä muiden vaatteiden kanssa. Muutama juttu ainoastaan tökki ja pahasti...

Kati & Pablo rv 26+5

 

Tervetuloa Meikku :flower: . Kuulostaa kyllä jokseenkin tutulta noi sun hermoilut sekä pitkät neuvolavälit. Mä kävin myös kerran kuuntelemassa sydänäänet np-ultran ja rakenne-ultran välissä, kun rupes oikein ahdistamaan ja liikkeitä ei silloin vielä tuntunut. Mutta tosiaan nyt olen ottanut sen asenteen, että nautin tästä, ja jos jotain sitten menee pieleen, niin siihen ei kuitenkaan voi valmistautua ja ihan yhtä hirveää se joka tapauksessa on. Jännitin myös hirveästi rakenneultraa, mutta kaikki oli kuitenkin hyvin. Uskon, että sullakin olo helpottaa rakennultran jälkeen ja kun liikkeet tuntuvat säännöllisesti. Kannattaa myös tehdä mukavia asioita, mistä itse nauttii, niin sekin saa oman olon tuntumaan paremmalta!

Voi että kun mullekin tulis pesänrakennusvietti. Nyt vaan laiskottaa, enkä jaksa mitään huhkia täällä. Ruokaa kyllä voisin laittaa koko ajan ja pari kertaa olen ruvennut leipomaan yömyöhällä, kun on tullut sellainen olo, että nyt on marjapiirakkaa saatava ja äkkiä! Tavallisesti leivon korkeintaan, jos on vieraita tulossa.

Mullakin on raskaustestitikut säästössä, samoin kun puregon-kynä ja ovistikut... Koskahan niistä malttais luopua?

Miru, onnea vaunuvalinnalle! Ette sitten päätyneet niihin Easywalkereihin? Mä en tiedä osaanko mä ikinä päättää, mitä haluan, joten saa nähdä miten meidän käy. Uskon kyllä että ne Emmaljungat on ihan hyvät, täällä kuitenkin tiet aurataan suht nopeasti ja jos ne isot renkaat kääntää eteen, niin varmaan pääsee jonkinlaisessa sohjossakin etenemään.

Hankintoja ei edelleenkään ole tehtynä paljon mitään. Tiedän kyllä suunnilleen, mitä isompia hankintoja tullaan tekemään ja pongailen niitä nyt sitten nettikaupoista, Huuto.netistä jne. Eli sitten jos tästä joudun täyslepoon ennen aikojani, niin voidaan ne sitten tilata tai mies hakea. Tuleva mummi on myös hankkinut jotain vaatetta ym. joten eiköhän tässä ole ihan hyvin pullat uunissa. Nyt tällä viikolla olokin on ollut tosi hyvä, joten jos ei tilanne yhtäkkiä muutu, niin aikaakin pitäisi valmisteluihin vielä olla ihan hyvin!

Oon muuten mennyt laskuissa sekaisin. Oiskohan nyt sitten 22+6? No sinnepäin ainakin!

Hyvää lauantai-illan jatkoja kaikille mammoille!

 

Tervetuloa Meikku ja onnea, sinähän jo ole pitkällä odotuksessa.

Mulla kans täällä pikku kylässä on ollu 4 viikon välein neuvola. Ultrissa olen juossu kun on tullut sellainen tunne että nyt on oikeasti nähtävä se ipana ja että olenko oikeasti raskaana.

Minä olen luopunut lääkkeistä koska niissä menee päiväyskin umpeen ennen kun niitä olisi päässyt/joutunut käyttämään. Ne meni onneksi kiertoon toiselle tarvitsevalle. Pistä hyvä kiertämään jne...

Mä kans siivosin kaapit ja taas lähti kamaa kiertoon. Kyllä sitä rojua ihminen nurkkiinsa haaliikin. Pitäis vielä seiniin laittaa hyllyt, hävittää vanha kirjahyllyn pätkä ostaa toinen vaatekaappi ja vuodesohva. Vaunut pitäis tilata ja pinnasänky katsella valmiiksi. Noh, jos sit loman jälkeen.

Piti tänään lähteä metsästämään mutta viuhti oli sitä mieltä että mamma ei nyt kävele turhia. Poju painaa nyt niin kovasti tonne kohdun suulle kun kävelee, varmaan pää alaspäin nyt kun potkutkin tuntuu mäiskivän maksaa kiitettävästi.

Kertokaa kuinka saan suklaanhimon loppumaan, tää alkaa olemaan jo ihan kamalaa. Illalla oli yhdentoista aikaan ajettava abc:lle ostamaan maraboun maitosuklaata. Ja sitä menee joka päivä. Lisä kromia olen jo syönyt viikon. Olen kokeillu syödä leipää ja hedelmiä kun himo iskee mutta ne ei auta Ihmekkö tuo kun kiloja paukkuu nykyään niin paljon. Saan varmaan sapiskaa taas neuvolassa.

ja nyt alkoi sit himottaa marja piirakkaa.......

Tiltalitti ja viuhti 25+5

 

Huomenta =)
Tuttu tunne tuo pelko vauvan kunnossaolosta Meikku. Siitä ikävä homma, että voi viedä osan odotuksen nautinnosta, joten jos vaan jotenkin pystyy rauhoittamaan itseään olisi hyvä (helpommin sanottu kuin tehty)... Voi kuulostaa hölmöltä, mutta itselleni yksi etappi oli rv 22 ylitys, jolloin ei puhuta enää keskenmenosta vaan ennenaikaisesta synnytyksestä. Tämän jälkeen hieman rauhotuin, vaikka toki pelko iskee välillä vieläkin, ja niinkuin Marica sanoi tulee varmaan kestämään sinne saakka kun vauvan saa syliin. Tarkemmin ajateltuna ei ehkä lopu silloinkaan...

Täälläkin neuvolakäynnit ollut n. kk välein. Ilmeisesti asut pk-seudulla kun NKL.lla käyt? Kyllä pitäisi suunnilleen samat käytännöt olla, kannattaa rohkeasti vaatia säännölllisiä käyntejä!En ole tuollaisesta ikinä kuullutkaan, että vasta rv 22 jälkeen säännölliset käynnit.
Lääkärillä en neuvolassa ole käynyt, enkä aio käydä. Jostain syystä ei luottamus tk-lääkäreihin ole kovin kova, enkä halua ketään mahdollisesti kokematonta lääkäriä kopeloimaan itseäni


Hauska tuo Marican apua-lista, täälläkin on aika pitkä apua!lista päänupin sisällä. Oikeastaan vasta nyt alkanut tulla kaikenlaisia pelkoja/negatiivisia fiiliksiä asiaa kohtaan, ja välillä olen ihan helisemässä ajatuteni kanssa. :headwall: Jokainenhan valmistuu äitiyteen käsittelemällä erilaisia pelkoja ym., mutta tuntuu että ainakin itsellä tämä puoli jäänyt aiemmin lähes täysin väliin lapsettomuusrumban kanssa, ja aiemmassa vaiheessa raskaudessa ei ole ollut tilaa asiaa miettiä. Lisäksi välillä väkisin ajattelee, vaikka tietää ettei asiat mene niin,ettei pitäisi olla mitään negatiivista ajateltavaa, koska lapsi on niin kovin toivottu, haluttu ja vaivalla alkuun saatu. Onko muilla samanlaisia fiiliksiä joskus?

Mukavaa sunnuntaita kaikille! Pitää varmaan lähteä pienelle happihyppelylle, vaikka tuo harmaa sää ei oikein houkuttele ulkoilemaan.

 

Syyssunnuntaita!

Meikku, ihanaa, että vihdoin uskaltauduit tänne ajatuksiasi jakamaan. Eikö helpota huomata, ettei käsittämättömien pelkojen kanssa ole todellakaan yksin vaan kyllä ne kaikkia meitä vaivaa. Nyt silti suosittelen, että alat oikeasti nauttimaan raskaudesta, uuden elämän kasvattamisesta masussasi ja olemaan ylpeä itsestäsi ja pikkuisestasi. Siksi viimeistään nyt, että kulman takana odottaa jo nämä loppua koden lisääntyvät vaivat, jotka välillä tuppaavat tulla nautinnon eteen. Tosi asiassa, en ole mitään vielä itsekään jännittänyt niin kuin rakenneultraa, mutta sen jälkeen tuli todella rauhallinen olo vauvojen suhteen.
Mua on myös seurattu neuvolassa 4 vko välein ja kaksosraskauden vuoksi keskussairaalan äitiyspolilla samaisen 4 vkon välein, joten seurantaa on ollut 2 vkon välein. Aika käsittämätön tuo saamasi ohjeistus - kannattaa noudattaa Annulin neuvoa ja vaatia säännöllistä seurantaa.

Tiltaltti, onko sun hemogobiini kohdillaan? Mulla kun se oli kaikkein alhaisimmillaan, oli aibvan uskomaton makeanhimo. En tiedä, onko noilla mitään yhteyttä toisiinsa, mutta itsellä se väheni huomattavasti, kun rautaa olin popsinut muutaman viikon.

Enni, katsotaan nyt sitä vaunuasiaa vielä, mutta en noita Easywalkereita ainakaan halua. Haluan vaunut, joissa vauvoilla on mahdollisimman mukavaa ja näppärät matkarattaat hankitaan varmaan muutaman kuukauden jälkeen joka tapauksessa. En tiedä kiusaako muita keskeneräiset asiat, mutta mulla nämä tulee uniin ja heräilen levottomana miettien, mitkä ominaisuudet on kaikkein tärkeimpiä juuri meille.

Annuli, toi sun juttusi kolahti täällä. Olen monesti joutunut ihan itseni kanssa vääntämään, kun olo on ollut oikein epämukava ja suonikohju on saanut itkemään tai muuten vaan oman kehon muuttuminen ikiliikkujasta lyllertäväksi taapertajaksi. On tullut olo, että nyt EI SAA VALITTAA - tätähän minä olen niin kauan toivonut. Samaa mietin sitten kun vauvat ovat syntyneet ja jos/kun tulee hetkiä, jolloin vaan ei jaksa...Onko silloin lupa valittaa?? Eiköhän yritetä antaa itsemme olla kuitenkin ihmisiä heikkouksinemme ja koettaa osata ajatella myös itseämme. Ihan varmasti silloin jaksamme paremmin ja olemme parempia äitejä :heart:

Painoa on mullakin se 9 kiloa siirtopäivästä tullut lisää. Kriisi oli tuossa kuukausi sitten, mutta nyt en enää stressaa.

Suosittelen happihyppelyä kaikille. Ihan kirpeä syyspäivä parhaimmillaan. Itse innnostuin tekemään pihalla syyshommia - tahti oli hieman hitaampaa kuin ennen, mutta pihalla kuokkiminen aina yhtä ihanaa

 

APUA!!!!! Jakakaa tämä tuska kanssani ja kertokaa, että en ole ainoa....

Mä painan 14,2kg enemmän kuin alkionsiirtopäivänä!!!!!!!!


Denina vastaa:
Ala huoli, mullakin tullu kiloja alkionsiirtopaivasta tahan paivaan jo 14kg ja raskausviikko 28+4, huh! Ja otin hoitojen aikana myos noin 8kg lisaa joten painan yli 20kg normaali minasta. Mutta eikos tama vauva ole se tarkein, kuka oikeasti murehtii omaa ulkonakoaan liikaa kun on saavuttanut kauan odotetun haaveen ja tullut raskaaksi.... Mulle ainakin tarkeinta on saada lapsi terveena maailmaan! :heart: On narastysta, turvotusta, liikakiloja, vaikeaa hengittaa ja liikkua mutta sittenkin on niiiiin ihanaa olla raskaana!

 

Sorry, ei oikein toi lainaus onnistunu vaan meni siniseksi koko minunkin teksti....

 

Kiitos Denina tuestasi!

Mä voinen kuitenkin huokaista helpotuksesta hetkeksi tuon painon suhteen.. Lauantaiaamulla painon nousua alkionsiirtopäivään oli tosiaan 14,2kg mutta tänä aamuna enää 10,7kg! Oli vissiin vähän hiilariturvotusta lauantaina kun oltiin käyty perjantaina miehen kans kiinalaisessa. Saatoin vetää seisovasta pöydästä ehkä "vähän" liikaa paistettua riisiä... B) B)

Kaikki viime viikon pissavaivaan liittyvät jutut on historiaa.. Vauva taisi nimittäin kääntyä takaisin perätilaan ja yhtään ei tunnu porausta kohdunsuulla. Sen sijaan uutena juttuna alkoi perjantaina kutina.. Välillä aika hermoja raastavaakin kun koko ajan rapsututtaa jostakin. Lähinnä käsiä, sormien välejä, korvanlehtiä, päätä, kylkiä, mahaa, pohkeita, niskaa.. On sitten tullut luettua kaikki mahdollinen raskaushepatoosista ja lauantai-iltana oli pakko soittaa svo:lle, että mitä teen ja voinko odottaa maanantaihin. Sain luvan seurailla kotona jos vaan pärjään ja maanantaina sitten neuvolan kautta labraan ottamaan maksakokeet. Labralähete on jo mutta verikokeisiin vasta huomenna kun ne onkin paastokokeita.

Välillä tuntuu, että olenko jotenkin luulosairas... :ashamed:
Mutta toisaalta kun mieskin on sen huomannut. Juteltiin aamulla, että mun kanssa on kuulemma ihan kiva nukkua mutta kun nenä on koko ajan tukossa ja vetelen sitä limaa tietty unissani sisäänpäin ja toinen käsi on koko ajan rapsuttamassa jotain paikkaa niin kyllä siinä toisenkin nukkuminen pakostakin vähän häiriintyy..

Pakko jakaa teidän kanssa vielä tämän aamuinen kauppareissu..
Vein miehen töihin ja kävin sellaisessa halpakaupassa kattelemassa kaikenlaista. En ole koskaan ennen siellä käynyt. Myyjäpariskunta (noin 50-vuotiaita) jutteli keskenään siinä kassojen luona ja minä kattelin paristoja kassoja vastapäätä. Yhtäkkiä se nainen sanoi miehelle, että "tuo räjähtää pian". Samassa mies kysyi multa suureen ääneen, että "koska sä räjähdät?" En oikein tiennyt, että miten suhtautua mutta vastaisin sitten, että toivottavasti en ainakaan kolmeen viikkoon vielä. Mies jatkoi kyselyään..
Onko ensimmäinen? On..
Potkiiko? Joo, tosi paljon..
Kusettaako? Heh.. joo, koko ajan.. (siis kysyi tosiaan ihan noilla sanoilla!!)
Jännittääkö? No eipä oikeestaan..
Mikä sä oot ammatiltas? Kuutta viikkoa vaille sairaanhoitaja.
Meinaakko lukea loppuun asti? Toki. Sitten joskus.. Oon mä jo melkein kymmenen vuotta tehny hoitoalan töitä.
Sitten nainen tuumas, että siksi sua ei jännittäkään kun oon hoitaja. Niinpä.. Ja hipsin seuraavan hyllyn väliin turvaan.

Ovella kun olin poislähdössä niin myyjämies vielä tokaisi, että "Mä teen sulle sitte halvalla ristiäiskakut!" Ahaa. No kiva juttu, pitää muistaa sitten myöhemmin..

B) Siis miten tuohon "Kusettaako?" - kysymykseenki olis pitäny suhtautua.. Tienny oisko pitäny nauraa vai ei.. Niillä on toki leipomo siinä samassa mutta jotenkin ei nyt ihan heti tullu sellanen olo, että tuoltapa hyvät kakut ristiäisiin...

 

pikainen kysymys, millä olette ehkäisseet raskausarpien syntymistä? kenties tummelilla?

Olikos tuo raitapaitaisen halppiskauppa täällä Treella ei keskustassa? toi mieleeni yhden mahdottoman kokoisen halppiskaupan, jos on sama kuin ajattelemani niin heillä on kyllä ihan hyvät mansikkakakut. Niitä on monissa kahviloissa.

 

Heh.. Joo siis Herwoodissa kävin.. B)
Onko ne kakut oikeesti hyviä? 30 hengen kermakakku olis 44e ja kymmenen hengen voileipäkakku 28e.

Raskausarpiin.. Ei ole vielä näkynyt eli en ole tehnyt mitään. Mä sain niitä teininä mahan täyteen ja on tuota röllykkää ollut kai nyt sitten sen verran ennestään, että riittää nyt venymisvaraa.

Ai niin Ronttuli.. Linnainmaan Vapaavalinnassa olis vaipat ja lastentarvikkeet -30% jos on tarvetta. Piti aamulla jotain "pientä" hakea.. Meni 78euroa..

 

heh mä arvasin siis oikein halppishallin ettei vaan ois ollu itte omistajapariskunta. Joskus muinaisuudessa oon ollu töissä sellasessa kahvilassa missä niitten kakkuja oli ja täytyy tunnustaa, että syötyä tuli . Sun täytyy tehä koeostos johki 10 hengen kakkuun.

Mulla toi massukka on alkanu venyyn aikaslailla ja aattelin tota tummelia alkaa testaileen.

Tarvetta kaikennäkösille tarvikkeille olisi, mutta en oo uskaltanu ostaa mitään. Välistä taidan olla ihan vainoharhainenkin :ashamed: . Huomenna menen taas pissinäytettä antamaan ettei vaan oo virtsis tullu ja uus toksonäyte otetaan kun oon tota pihamaata kuokkinu.

Kylläpä on tylsää istuskella yksin kotosalla päivästä toiseen :/ pitäs keksiä jotain tekemistä.

 

Lue mun puolesta tenttiin.... :ashamed:
Huomenna se kuuluisa viimeinen tentti ja mä en oo oikeestaan edes alottanu vielä.. Olis vähemmän tekemistä äippäloman jälkeen jos nyt viittis lukea..

 

Hih, kyllä nauratti Raitis sun kauppareissu
Kaksi asiaa, jotka tekee suomalaisista yllättävän puheliaita ja avoimia ventovieraiden kanssa: raskaus ja koirat. Entisenä koiranomistajana huomasin, että lenkillä kaikki koirailevat ihmiset oli kuin vanhoja tuttuja ja asiasta kuin asiasta puhuttiin ("kun on vähän meidän penillä ollut kakka löysänä.."). Toisaalta raskaana olevalta naiselta voi kysyä:"paljonko on painoa tullut?" tai "onko ollut ummetusta?"...ihan uskomatonta.

Mullepa tuli tänään Kelasta äitiysavustuspäätös - pakkaukset tulee 2 viikon sisään, jippii!! Nyt sitä ollaan virallisestikin tulossa äidiksi. Lisäksi saimme vihdoin tänään piinaavan vaunuasian päätökseen (aaltoliikkeitä!), kun Herquleksista löytyikin soittelemalla meidän toivoma kokonaisuus, piti vain yhdistellä eri myymälöiden varastoja keskenään. Mutta huh, nyt on niin iso stressinaihe saatu pois päiväjärjestyksestä, että ehkäpä ensi yönä nukun hyvin. No okei, lapsivakuutus-asia on tuossa jo kulman takana odottamassa eli ei tässä ihan vielä voida hengähtää.

Marica, sulle piti jo aiemmin kommentoida, että myös mulla on pissatikut haalistuneine viivoineen yhä tallessa. Eihän niitä voi heittää pois. Samoin kuin Puregon-kynä ja Proge-kapselit kaikki ennallaan. Ai miten niin taikauskoinen :ashamed:

Ronttuli: täällä luotetaan raskausarpien ehkäisyssä Body Shopin megarasvaisiin herkkuvoiteisiin. Mä oon addiktoitunut Satsuma-voiteeseen, jossain vaiheessa se himoitti niin, että teki mieli alkaa maistelemaan sitä, onneksi meni vähän ohi sittemmin.

Raitis, lukutsemppiä viimeiseen rutistukseen!!! Ehkäpä se sujuu huomattavasti helpommin kuitenkin nyt kuin sitten pikkuneidin kanssa. Ja toivotaan, ettei maksa-arvoissa olisi häikkää!

Harmaasta kelistä huolimatta lokoisaa maanantaita kaikille!

Miru 26+0

 

Hih, täälläkin naurattaa raitiksen kauppareissu!!
Miruliinin kans samoilla linjoilla siitä, että koirat ja raskaus saavat ihmiset juttelemaan ja paljon. Ihan outoa, kun saa/joutuu ihan tuntemattomille kertomaan raskausvaivoistaan mitä kummallisimmissa tilanteissa. En ole ikinä ennen ollut näin kiinnostava muiden ihmisten silmissä .

Kiloja tullut melkein 20 ja vielä n. 2.5 viikkoa laskettuun aikaan eli ehtiihän noita vielä kerätä, etenkin jos menee pari viikkoa yliajalle. Jos kilon viikossa veilä lihoo, niin hyvinkin pääsee vielä 24 raskauskiloon.. :ashamed:

Mutta pääasia on, että raskaana ollaan ja vauva tulossa =)

 

Joo, melko koominen kauppareissu ollut Raitiksella. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että täysin vieras ihminen kysyy, että milloin "räjähdät"? Voi hyvänen aika...

Mun yks kaveri vannoi raskausarpien ennaltaestämisen nimeen siten, että joi tosi runsaasti vettä koko ajan ja rasvasi päivittäin lähes "hullun lailla". No, ehkä vähempikin riittää, mutta eiköhän noi ne konstit ole.

Te pidemmällä raskaana olevat, olisinkin tässä taas kysellyt, että onko kellään jouduttu vauvaa kääntämään / yrittää kääntää ulkoisesti siinä rv 36 paikkeilla? Voi olla, että meillä se on edes, jos vauva oikein parkkeeraa tuohon poikittais- / perätila-asentoon. Millaista se oli ja onnistuiko käännös, vai päättikö baby käännähtää takaisin?

Kati & Pablo rv 27+0

 

Äh!Kirjoitin äsken pitkät tekstit ja ne hävis johonkin...eikun alusta...Kiitokset vielä kaikille "nettituesta" :hug:
Pääsin nyt vaihteeksi kotia makoilemaan. Kivempihan se on kotona makoilla kuin osastolla.
Koko ajan taas pelottaa, et millon joudun taas takaisin...viimeks en kerenny olla kotona kuin 3 päivää ja tuli lähtö takaisin.
Täytyy vaan yrittää pitää pää kylmänä ja mieli hyvänä...liika stressi ja paniikki ei auta asiaa mitenkään. otan vaan päivän kerrallaan...jokainen päivä lisää on vauvalle hyvä olla vielä kohdussa. Jotenkin en ole yhtään yllättynyt, että tää loppuraskaus on ollut näin vaikeeta, olihan ylipäätään tän raskauden alulle saaminen vaikeuksien takana. Varmaan meillä kaikilla lapsettomuushoidoilla plussanneilla on ollut tavallista vaikeampi raskaus, ainakin siinä mielessä, että pelot on olleet koko raskauden ajan varjostamassa tätä odotuksen iloa.

poitsu on vielä perätilassa. Viime sairaalareissun aikana kääntyi vähäksi aikaa oikein päin.
Huomasin kääntymisen kun vauva meni ensin poikittain masussa ja koko maha levisi kuin pannukakku sivuille ja vauva otti vauhtia ja potki hurjasti sivulle ja sitten oltiin pääalaspäin ja se oli mullekin helpotuksen tunne, kun potkut tuntui ylhäällä, eikä enää inhottavasti tuolla alapäässä ja se paineentunne alhaalla helpotti myös. Ei kyllä kestänyt kauan kun vauva kääntyi taas väärinpäin.
Nyt sain vierustoverilta sairaalasta hyvän neuvon, millä voi ite auttaa vauvaa kääntymään oikein päin. Eli musiikin ja taskulampun avulla. Vauvat on niin uteliaita et saattavat kääntyä musiikkia ja valoa kohti. Kokeilin tota heti ja nyt tunsin eilisen päivän potkut sivussa...eli jotain kääntymisen yritystä on ollut...nyt kyllä potkii taas tuonne alas.
Huomenna on synnytysvalmennuskurssi. Multa jäi se viimeviikkoinen välistä, kun olin osastolla. Nyt ajattelin kysyä kätilöltä akupunktiota/homeopatiaa avuksi vauvan kääntymisessä. Täälläpäin käytetään paljon homeopatiaa. Mulla on homeopaattista lääkettä nyt supistuksiinkin. Ei siitä ainakaan haittaa ole.Kokeilu kannattaa.
Sairaalassa sanottiin, et jos ei ole kääntynyt 34 viikkoon mennessä, niin sitten mun on mentävä sairaalaan riskisynnyttäjien neuvontaan. Sitten on varmaan leikkaus edessä.
Mä en halua, että yrittävät vauvaa väkisin mahan päältä kääntää, siinä on omat riskinsä. En tiedä tekeevätkö edes jos istukka on edessä? Oon kuullu, et yleensä vauvoilla on hyvät syynsä olla perätilassa, harvemmin ovat vaan huviksensa väärinpäin.
Jos poitsu haluaa tulla pylly edellä, niin sitten saa mun puolesta tulla. Mutta suosiolla sitten keisarileikkauksella.

Mitä ulpikselle kuuluu? Oletko vielä yhtenä osana?

Raitikselle onnea ja peukutukset viimeiseen tenttiin! Voi mikä kauppareissu sulla ollut. Kaikkea sitä ihmiset laukookin suustaan.

Meikku tervetuloa mukaan!Ja myöhäiset onnittelut plussasta!

Ulpu78, Onnittelut ihmeplussasta! :flower: ja pahoittelut rakkaan hevosen poismenosta. Tervetuloa uudestaan!

Kuunkulta ja poitsu rv 32+2

 

Kuunkulta, kiitti kommenteistasi vauvan kääntymisasiassa. Luin yhdestä kirjasta (Suuri äitiyskirja) myös, että itse voi myös edesauttaa vauvan kääntymistä olemalla tietynlaisessa asennossa noin 10 min kerrallaan. Toinen taisi muistaakseni olla jotenkin oma takapuoli pystyssä ja toinen jokin muu. Tarkistan nää vielä.

 

Kuunkulta, mukavaa, että olet vaihteeksi kotosalla. Sun periaate - päivä kerrallaan - on hyvä neuvo meille kaikille. Mitäpä sitä miettimään ja murehtimaan, sillä kun tosiaan on todistetusti negatiivisia vaikutuksia itse asiaan. Erittäin järkeenkäypää myös, että vauvalla on jokin syy perätilassa oleiluunsa - miksi siis sitä tasapainoa kohdussa väkisin järkyttämään? Voi hyvin ja ota rennosti :heart:

Mun täytyy alkaa nyt seurustelemaan vaavien kanssa - iltaysin jumppa alkoi taas villinä =)

 

Huvittava tosiaan tuo Raitiksen kauppareissu =) Musta on ihan normaalia, että joku tuttu kysyisi että koska sä räjähdät mutta että tuntematon kaupanmyyjä.. ja se että kusettaako, heh. Siitä tulikin mieleen, että olen "treenannut" rakkoani niin, että en välttämättä herää enää öisin pissalle ollenkaan. Sitä pystyy siis treenaamaan näköjään. Musta tuntuu, että mulla on nyt parempi pidätyskyky kuin koskaan ennen, heh. Mutta pierua en pysty aina enää välttämättä pidättelemään ainakaan nauraessa.. niin piti sitten tämäkin jakaa teidän kanssa, heh.

Kati en olisi vielä huolissani vauvan asennoista. Mä huomaan ainakin, että meidän vaavi vaihtelee kovasti vielä asentoa. Ja huomenna alkaa jo vk 32. Olen kuullut, että vauvan kääntäminen on sellaista hienovaraista silittelyä ja ohjailua. Ei siis sellaista murjomista mikä voisi äkkisältään tulla mieleen.

Itsellä ei vielä ole raskausarpia mikä on todellinen ihme kun masunahka on venynyt ihan uskomattomiin mittoihin. Itse kyllä rasvaan joka suihkun jälkeen varsinkin tissit ja masun hyvin. En tiedä onko sillä merkitystä. Ja ehtiihän niitä vielä tulla. Itse olen enempi huolissani siitä miten tää venynyt vatsanahka joskus palautuu, ettei jää sellainen tyhjä pussi roikkumaan Ja toivoisin, ettei tissit lörpähdä imetyksen jälkeen, heh. On varmaan aika laiha olo kun tää masu joskus lasehtii. On tästä kyllä hyötyäkin, mua harvoin nykyään palelee. Usein on suorastaan hiki! Ja normaalisti olen aikamoinen vilukissa, aina villasukat jalassa. Pitää nyt nauttia tästä lämpöpatterista kylminä syysiltoina=)

Mä juuri mietin, että toivottavasti hb ei taas ole laskenut kun väsymys on mieletön vaikkei tekisikään juuri mitään. Toki tää syyspimeys vaikuttaa varmasti omalta osaltaan. Kahvi vähän piristää. Ei tulisi mieleenikään enää palata töihin. En pysyisi varmaan edes hereillä. Iltapäivisin varsinkin ramasee ihan mielettömästi. Niin ja nukun tällä hetkellä kevyesti sen 12h yössä. Toivottavasti meidän vaavi tottuu siihen jo kohdussa, että meillä nukutaan useampi tunti putkeen =)

Harmi, että vatsalaukulle jää tässä vaiheessa vähempi tilaa masussa. Sen huomaa siitä, että vaikka ei syö mitään ihan älytöntä satsia niin saattaa hetken päästä olla niin ähky ettei ole tosikaan. Ja mä olen normaalisti kova syömään vaikka hoikka olenkin. Tai ainakin olen ollut =)

Marica