Ja sä taas harvinaisen tyhmä. Kyse on valinnoista, joita vanhempien on tehtävä lastaan ajatellen. Ei siltä pohjalta, että "kun mä haluun". Ja tässä oli kyse vuoden ikäisestä ja viikosta. On ihan eri asia selittää neljävuotiaalle, että "äiti ja isi lähtee nyt pienelle reissulle ja tulee sitten hakemaan sut kyllä kotiin". Vuoden ikäiselle ei kannata selittää mitään, kun se ei ymmärrä. Vuoden ikäinen vaan ihmettelee päivästä toiseen, missä äiti ja isi on.
Baarireissu tai hartausreissu, kumpikaan ei ole mikään pakkotilanne. Pakkotilanne on esimerkiksi se sairaalareissu. Tämä on musta vähän vastaava tilanne: äiti ja isi on pihejä eivätkä raaski ostaa lapselle turvaistuinta, vaan kuljettavat lasta sylissä. Se on lapselle vaarallista, mutta vanhemmat ovat päättäneet tehdä tällaisen ratkaisun tietäen sen, että lapselle voi käydä huonosti. Toisaalta lapsi voi loukata itsensä tosi pahasti kotona ja kiire sairaalaan on kova. Taksiasema on tuossa vieressä, mutta ambulanssin tulo kestäisi niin kauan, että taksilla olisi sitten jo perillä. Taksissa ei ole istuinta, mutta sairaalaan on pakko päästä. Siinä kohtaa pienempi paha on ottaa se lapsi syliin ja hurauttaa taksilla sairaalaan kuin jäädä odottamaan ambulanssia tai turvaistuinta ja vaarantaa lapsen henki sillä. Molemmissa tapauksissa lapsi on vaarassa, jos tulee kolari. Ensimmäisessä kohdassa se on välinpitämättömyyttä, toisessa kohdassa pakkotilanne.
Eli: äiti ja isi tahtoo viikon lomalle. Tietävät kyllä, että lapsella on todennäköisesti heitä ikävä eivätkä ota huomioon tilannetta lapsen kannalta. Toisaalta samainen äiti joutuu viikoksi sairaalaan ja isäkin on jossain vinkuintiassa työmatkalla eikä pääse kotiin. Pakkotilanteessa pitää tyytyä isovanhempiin. Lapsella on kova ikävä, mutta sairaalaankaan sitä lasta ei voi jättää. Molemmat tilanteet voivat aiheuttaa lapselle kriisin, mutta ensimmäisen kohdalla sen voi välttää, toisen kohdalla ei.
Joko meni perille vai selitinkö liian vaikeasti?