Vuosimallia -91

Plussatuulia paljon kaikille ja toivottavasti jollakin tärppää ennen, kun tänne seuraavan kerran eksyn :heart: Me lähdetään aamulla vauvanhakureissulle, joten nyt pakko koittaa saada unta, että jaksaa Tuun sit kertomaan kaiken oleellisen, kun ollaan kotiuduttu!

 

Mua ihan jännittääidamaria123 puolesta. Toivottavasti kaikki menis hyvin!!:flower:

Mulla on semmonen ketutus päällä. Miehelle oli maksettu ihan liian vähän palkkaa, ei mitään tietoa miks. Ne menee justiinsa laskuihin, ei riitä ees ruokaan. Eikä ole mitään tietoo millon taas tulee rahaa..:S

 

Rutkasti tsemppiä ja voimia idamaria123n synnytykseen! Toivottavasti pian saadaan ihania vauvauutisia :heart:
Meillä menee tänään tyttö mummolaan yökylään! Luvassa olis muutamat kirppari- ja kauppakierrokset Porissa miekkosen kanssa ja sitten tietysti ihanaa illanviettoa
Mites muiden mammojen viikko lähtee käyntiin?

 

hyvältä kuulostaa mamma91 Täällä viikko lähteny käyntiin tylsään tuttuun tapaan, eli siivoomalla

 

Tsemppiä vauvanhaku reissulle!
Meillä alkoi miehellä iltaviikko ;s tympeää. Tuntuu, että koko päivän on yksin kotona.
Täälä on monta nuorta äitiä; jotka ovat saaneet esikoisensa ollessaan 16-18 vuotiaita.
Saako kysyä, että kuinka sukulaiset ja ystävät asian silloin ottivat? Katosiko ystäviä?
Vaikka mä olin "vasta" 19 kun rupesin Turo-Eemiliä odottamaan, niin mulla ainakin ystäväpiiri muuttui täysin. Monet jättivät pitämättä mitään yheyttä, mutta on niitäkin ihania jotka ovat tukena
Sehän vain on hieno asia kun on nuoria äitiä. Nuorena sitä jaksaa. Meillä öiti ja mun mumma sanoi kun kerrottiin, että meille tulee vauva, että hyvä juttu, nuorena ne lapset pitää tehdä, paikat paulautuu ja sitä jaksaakin paremmin. Ja kun omat lapset lentävät pois pesästä niin on omaa elämääkin jäljellä ja näinhän se on. JA on se ihanaa kun munkin äiti on vasta 39 v niin sen kanssa on aina voinut puhua mistä asioista vain ja kuinka vain. Aina ymmärtää, koska hänen nuoruudestaan on niin vähän aikaa.

 

Joo eli siis mä olin 17 ku meidän tyty synty, mies oli 18. Mun äiti otti raskauden tosi hyvin, mutta isä oli alkuun vähän kärkäs. Siinä kävi sit loppujen lopuks just niin niinku osasin odottaaki, eli ku tyttö synty niin mun isä oli ihan myyty
Suurin osa mun kavereista on lapsirakkaita niin he kyllä ovat paljon kyselleet tytöstä ym, mut harvoin heitä näen koska muutin n. 2 vuotta sitten tän miekkosen perässä 550 kilometrin päähän lapsuuden maisemista. Toisinaan se vähän surettaa, mutta mulla on täällä ihanaa uutta sukua nyt kun naimisiinkin ollaan menty :heart:
Niin ja miehen suku ja vanhemmat otti raskauden myöskin tosi sydämellisesti vastaan, ei olis voinu parempaa toivoa =)
Esikoinen oli ehkä pari kk vanha ku anoppi alko jo kyseleen, että koskas toinen? On myöskin sitä mieltä, että lapset lyhyellä ikäerolla

 

kiva kuulla ai te olette myös naimisissa

 

Juu tänä kesänä ollaan menty. Olittekos te naimisissa vai kihloissa vai mites se meni?

 

Me ollaan kihloissa oltu komisen vuotta jo

 

Aajuu se oli niin! Meki oltiin vähän vajaa 3 vuotta kihloissa ennenku mentiin naimisiin
Ootteko te miettiny naimisiinmenoa? =)

 

Taas mä utelen kaikkea

 

*kolmisen

 

Mä olin 18 ku rupesin oottaan. 19 kerkesin täyttää ennen ku poika synty. Meil oli kaikki kyl vähän järkyttyneitä Mut kyl kaikki muut oli sit tosi ilosia, paitsi mun isäpuoli. Se ei puhunu mulle enää mitään.:ONyt vasta ku poika on 5kk nii on ku koskaan ei ois mitää tapahtunu ja ois hyväksyny tän koko ajan. Ollaan myös oltu naimisissa jo tovi.

 

Kaikki te otte kans jo ehtiny ;D
Ollaan me mietitty, mutta meillä oli aluksi se, että olis 5 kihloissa ennen ku naimisiin ja nyt se on muuttunu siihen, että meidän lasten mitkä silloin on maailmassa niin heidän täytyy osata kävellä. On kiva kun tallustaa sitten sielä perässä <3 Oliko teillä kirkko häät? Suuret pienet?
Ja toinen kriteeri mikä meillä niin se, että en halua olla silloin raskaana! ;D
Inhottavaa tommonen Enkeliini Aina kun lapsi tulee maailmaan, niin se on ilon aihe. Onneksi isäpuolesi on nyt sitten ymmärtänyt ruveta puhumaan !!

 

Mulla sen kun tulee kirjootus virheitä... Siis 5 vuotta kihloissa*

 

Meidät vihittiin maistraatissa ja juhlassa oli n.65 vierasta, eli semmoset aika pienet häät

 

pienet ja kauniit varmasti.

 

Kyllä :heart:

 

Meidät vihittiin kans maistraatissa Ja oli varmaan noin sata vierasta. Mun siskolla oli myös kesällä häät ja täytyypi myöntää että olihan ne vähän hohdokkaammat ku vieraitaki oli semmonen kolmisen sataa Mut tärkeintä meille ainaki oli se et päästiin naimisiin

 

Mutta hyvää yötä kaikille! Lähen nyt nukkumaan että jaksaa taas huomenna herätä aikasin ja touhuilla

 

Nii juu, jos täältä jotku oli satakunnasta ja näki heinäkuun lopulla semmosen lehtijutun satakunnan kansasta mis oli maistraatissa vihitty pariskunta niin se oli me miekkosen kans
Oli etusivulla ja sisäsivulla juttua
Öitä vaan täältäkin kaikille :heart:

 

aivan aivan.

 

mä olin 17 kun rupesin Jannea odottamaan ja kun Janne syntyi olinjo täyttänyt 18. meillä kaikki otti asian todella hyvin mun ja miehen puolelta. oon kanssa samaa mieltä että lapset kannattaa tehdä nuorena. harva vanhempi ihminen enää jaksaa lasten kanssa siihen malliin touhhuta kuin mitä lapset vaatii.

 

Näinpä.

Tää mamitsu kävi tekeen terveystiedon yo-kokeen! Läpi menee ihan laakista, varmasti!
Perjantaina olis sit viel ruotsin yo:sta kirjallinen osa. Sit JOS noi menee läpi ja saan kurssit käytyä niin sais valkolakin loppu vuodesta

 

Heippa, tääläkin olisi yksi tuleva äiti vm 91. Esikoista odotetaan ja viikkoja on nyt 12+3. Eilen oltiin miehen kanssa ensimmäisessä ultrassa ja siellähän se pieni pyöriskeli. Ei oikein tykännyt kun oli nukkumassa ja tultiin ravistelemaan hereille. Mutta vierähti kyllä kivi sydämeltä kun sai varmistuksen että siellä masussa tosiaan joku on ja sillä kaikki vielä hyvin. :heart: Mieskin oli ihan tippa linssissä ja virnisteli loppu päivän hölmön näköisenä. (Itse näytinkin varmaan fiksummalta.. )

Ainiin ja Mamma91:lle onnea kirjoituksiin. Itse kirjoitin viime keväänä ja muistan vielä liiankin hyvin miten stressaavaa se on. Nyt onneksi takana päin se vaihe ja saa vihdoin opiskella jotain oikeasti kiinnostavaa.