Näin huomioit temperamentiltaan erilaiset sisarukset: ”Ei ole oikeudenmukaista, jos vaativampi lapsi saa kaiken huomion”
Sisarusten temperamenttierot vaativat vanhemmilta mukautumiskykyä. On tärkeää, että vanhemman huomio riittää kaikille lapsille.
Samassa perheessä voi elää temperamentiltaan hyvinkin erilaisia lapsia. Siinä ei sinänsä ole mitään kummallista – onhan vanhempienkin temperamenteissa eroavaisuuksia.
Tilanne voi kuitenkin saada vanhemmat hämilleen: miten kasvattaa lapsia, jotka ovat temperamenteiltaan täysin erilaiset?
– Sisarusten suuret temperamenttierot ja niiden huomioiminen voivat vaatia vanhemmilta joskus paljon miettimistä ja reagointia. Tärkeää on tunnistaa lasten temperamentit, jotta tietää, miten kunkin lapsen kanssa tulee toimia, sanoo lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lasten ja nuorten psykoterapeutti Riikka Riihonen.
Temperamenttierot korostuvat pettymystilanteissa sekä silloin, kun vanhempi joutuu rajoittamaan lasta. Toiset lapset reagoivat näihin tilanteisiin hyvinkin kiivaasti, kun taas toiset ovat tunnereaktioissaan maltillisia ja sopeutuvaisia.
– Erot voivat olla suuria myös uusiin asioihin suhtautumisessa. Yksi lapsi voi olla jännittäjä, ja toinen saattaa pitää yllätyksistä. Toisille taas rutiinit ovat tärkeämpiä kuin toisille. Myös reagointi iloisiin asioihin saattaa olla sisaruksilla erilaista: toiset ovat räiskyviä, toiset tunneilmaisussaan vaisuja, Riihonen listaa.
Etsi aktiivisesti kompromisseja
Arjen tilanteita, joissa temperamenttierot näkyvät, on lukemattomia. Herkästi reagoiva lapsi voi esimerkiksi tarvita ruuan välittömästi nälän yllättäessä, vaikka sisarus olisi valmis odottamaan.
Siirtymätilanteet voivat olla yhdelle lapselle helppoja, kun taas toinen tarvitsee runsaasti ennakointia. Temperamentiltaan rohkea lapsi saattaa uudessa paikassa olla heti valmis säntäämään leikkiin, kun taas sisarus tarvitsee sopeutumisaikaa ja aikuisen turvaa.
– Vanhemman täytyy tällöin mukauttaa omaa toimintaansa ja etsiä kompromisseja, jotta tilanteissa päästään eteenpäin, Riihonen tuumaa.
Kompromissi voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että perhe lähtee rohkean ja sosiaalisia kontakteja janoavan lapsen toivomille leikkitreffeille, mutta vanhempi tarjoaa paikan päällä tukea ja tarvittaessa syliä lapselle, jota uusi tilanne jännittää.
Vastaavasti se voi tarkoittaa, että päiväkodin jälkeen kotona puuhaillaan rauhallisesti jonkin aikaa, jotta herkästi virikkeistä kuormittuva lapsi saa palautua hoitopäivästä. Tämän jälkeen vilkkaampi sisarus saa taas harrastaa äänekkäämpiä puuhia.
Tärkeää on siis huomioida lasten erilaiset tarpeet ja pyrkiä vastaamaan niihin sen sijaan, että kohtelisi lapsia täysin samoin temperamentista riippumatta.
Huomioi, sanoita ja selitä
Kun yksi lapsi on muita herkempi reagoimaan, voi helposti käydä niin, että tämä alkaa saada muita enemmän vanhempien huomiota. Vanhempien onkin hyvä aktiivisesti tarkkailla tilannetta ja huolehtia, että myös sisarukset tulevat huomioiduiksi.
– Ei ole oikeudenmukaista, jos herkempi ja vaativampi lapsi saa kaiken huomion. Myös sävyisämpiä ja sopeutuvaisempia lapsia pitää muistaa huomioida, vaikka he eivät toisikaan tarpeitaan yhtä näkyvästi esille, Riihonen painottaa.
Onneksi lapset ovat keskimäärin hyviä ymmärtämään tilanteita, jos niitä heille vain muistetaan sanoittaa. Riihonen kannustaakin puhumaan lasten kanssa avoimesti.
– Lapselle voi vaikka sanoa, että olen nyt viettänyt paljon aikaa sisaruksen kanssa tästä syystä, ja nyt haluankin tehdä jotain oikein erityistä sinun kanssasi. Molemmille lapsille kannattaa selittää, että on tilanteita, joissa toinen voi saada enemmän huomiota, mutta toisen vuoro koittaa myös.
Lasten temperamenttierot voivat vaikuttaa siihen, kuinka helpolta vanhemmasta tuntuu toimia kunkin lapsen kanssa.
Temperamentti ei oikeuta huonoa käytöstä
Lapsille kannattaa puhua myös yleisesti ihmisten erilaisuudesta. On hyvä tuoda esiin, että olemme kaikki erilaisia, ja jokaisella on harjoiteltavaa jossakin asiassa. Näin lapset oivaltavat, ettei kukaan ole toista parempi tai huonompi, vaikka reagoisikin asioihin eri tavalla.
– Aikuinen voi avata asiaa kertomalla esimerkkejä itsestään. Lapsille voi kuvailla, millaisissa tilanteissa itsellä on hermo kireällä, ja milloin taas on rauhallinen. Näin lapset oppivat, että eri tilanteissa voi olla erilaista tunneilmaisua, Riihonen vinkkaa.
On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että temperamentti ei oikeuta huonoa käyttäytymistä.
Vaikka jokainen lapsi tulee kohdata omana itsenään, turvallisuuteen ja toisten huomioimiseen liittyvissä säännöissä ei pidä joustaa temperamentin mukaan. Räiskyvästikään reagoiva lapsi ei saa potkaista sisarusta suutuspäissään.
Ärtymys on sallittua
Temperamenttierot voivat vaikuttaa myös siihen, kuinka helpolta vanhemmasta tuntuu toimia kunkin lapsen kanssa. Yhden lapsen kanssa yhteisen sävelen löytäminen voi tuntua haastavammalta kuin toisen.
Vanhemman voi olla vaikea samaistua lapseen, jonka reaktiotyyli on aivan erilainen kuin vanhemmalla. Toisaalta sekin voi olla haaste, jos lapsi on temperamentiltaan hyvin samanlainen kuin vanhempi itse.
– Tällöin lapsen haasteet voivat olla samanlaisia kuin ne, joiden kanssa vanhempi on itse joutunut painimaan. Vanhempi saattaa nähdä lapsessa omia pulmiaan, ja tämä voi alkaa harmittamaan, Riihonen kuvailee.
Vanhempien ei kuitenkaan tarvitse potea syyllisyyttä siitä, jos yksi lapsista herättää enemmän turhautumista tai ärtymystä kuin muut. Riihosen mukaan on normaalia, että ärtymyksen tunteita herää.
– Monilla on kovin idealistinen käsitys vanhemmuudesta. Ajatellaan, että koko ajan pitäisi tuntea yhtä paljon rakkautta kaikkia lapsia kohtaan. Tosiasiassa tunteet vaihtelevat, ja lapset voivat herättää vanhemmissaan hetkittäin myös raivoa. Nämä tunteet ovat sallittuja.
Yhteinen puuha vähentää kitkaa
Lasten herättämät tunteet kannattaa kuitenkin käsitellä rauhassa, jotta ne eivät heijastu siihen, millä tavalla käyttäytyy ja kohtelee lasta.
On myös tärkeää, että vanhempi ja lapsi saavat hyviä kokemuksia yhdessäolosta silloinkin, kun temperamentit aiheuttavat kitkaa ja yhteistä säveltä on vaikeampi löytää.
– Kannattaa etsiä jokin yhteinen juttu, josta molemmat pitävät. Yhteinen, mukava tekeminen vähentää kitkaa ja vahvistaa lapsen ja vanhemman suhdetta, Riihonen neuvoo.
Anna.fi: 6 syytä, miksi olet erityisen onnekas, jos sinulla on useamman vuoden vanhempi sisarus
Jaa oma kokemuksesi