Tässä kasvatustilanteessa tekisi mieli nauraa, mutta se ei kannata – Asiantuntija antaa paremman vinkin
Asiantuntija toteaa, että jokaisesta yksittäisestä tilanteesta ei kannata ottaa paineita.
Toisinaan kun pienet lapset vihastuvat vanhemmilleen, syntyy koomisia tilanteita. Lapsukaisten sanavarasto vielä kehittyy, joten pikkuväen mielestä lähes mikä tahansa sana sopii haukkumatarkoitukseen.
Kaksplussan jutuissa lukijat ovat jakaneet hilpeitä muistojaan siitä, kun lapsi on nimitellyt vanhempaansa retiisiksi tai uhannut, että vie tulevaisuudessa vanhempansa ”vain yhden tähden vanhainkotiin”.
Aikuisen korviin tällaiset kiukunpurkaukset kuulostavat huvittavilta. Kasvatusmielessä tilanne on mutkikkaampi: miten tulisi toimia, kun lapsi selkeästi yrittää loukata mutta hänen valitsemansa sanat eivät oikeastaan ole kovin loukkaavia?
Lue myös: Lopeta lapsen kiusoittelu näistä 6 aiheesta, jotta et nakerra hänen itsetuntoaan
Tunneilmaisua vai testausta?
Jokainen vanhempi tuntee oman lapsensa, sanoo Anna Puusniekka Mannerheimin Lastensuojeluliitosta. Puusniekka työskentelee vanhemmuuden tuen asiantuntijana.
Toteamuksellaan Puusniekka tarkoittaa, että lapsen äityessä haukkumaan tai uhkailemaan vanhemman tehtävä on arvioida, mitä lapsi yrittää käytöksellään ilmaista. Aivan ensimmäisenä on hyvä punnita, onko lapsi vihastunut vai pyrkiikö hän testaamaan vanhempiaan.
Jos kyse on lapsen suuttumuksesta tai riitatilanteesta aikuisen ja lapsen välillä, Puusniekan mukaan on tärkeää muistaa, että lapselle suuttumuksen tunne on todellinen huvittavasta ulosannista huolimatta. Niinpä nauraminen hassuille sanavalinnoille ei ole kovin hyvä vaihtoehto.
Koska lapsen tarkoituksena on ollut loukata, aikuinen voi puuttua hänen käytökseensä siitä lähtökohdasta, että nimittely tai uhkailu ei ole soveliasta.
– Lapsi on omassa mittakaavassaan sanonut pahinta mahdollista, mitä toiselle voi sanoa. Häntä ei tule vähätellä. Vanhemman tehtäväksi jää kohdata lapsen tunne, sanoittaa sitä ja auttaa ilmaisemaan tunnetta tavalla, joka ei pahoita toisen mieltä.
Toisinaan kyse voi olla vanhemman testaamisesta, jota harrastavat etenkin uhmaikäiset sekä noin eskari-ikäiset lapset. He elävät vaihetta, joka on voimakasta itsenäistymisen ja kielellisen kehityksen aikaa.
Puusniekka toteaa, että hassusti nimittelevä lapsi on saattanut kuulla jonkin uuden sanan, jonka merkitystä hän ei täysin tiedä. Vanhemman seurassa sanan vaikutusta on turvallista testata. Tällöin vanhempi voi avata keskustelun siitä, mitä lapsi ajattelee sanan tarkoittavan.
Kun lapsi uhittelee ja pyrkii sanoillaan loukkaamaan, vanhemman on edelleen tärkeää pysyä rauhallisena, johdonmukaisena ja välttää provosoitumista.
Lue myös: Lapsi hokee kakka-pissi-pippeliä – noloa vai ei? Vanhemman oma häpeä lietsoo lällättelyä
Käytöksen taustalla on aina jokin syy
Puusniekka huomauttaa, että lapsen ilmikäyttäytyminen ei aina ole sitä, mitä lapsi sisimmässään tuntee. Riita ruutuajasta voi olla selkeä tapaus, mutta monesti uhma ilmentää muitakin asioita kuin erimielisyyttä, kuten pelkoa tai väsymystä.
– Vaikka vanhemmasta saattaa tuntua, että lapsi tahallaan kiusaa, käytöksen taustalla on aina jokin syy tai tarve.
Jos lapsen purkaus tulee kuin tyhjästä eikä hänen käytökselleen keksi äkkiä syytä, Puusniekka suosittelee miettimään, mitä lähiaikoina on tapahtunut. Lapsi on ehkä kokenut jotain kurjaa päivähoidossa, kun vanhempi ei ole ollut paikalla. Lapsi saattaa käytöksellään myös toisintaa jotain todistamaansa tilannetta, joka on jättänyt hänet hämmentyneeksi.
Joskus katse peiliin on tarpeen. Jos vanhempi on itse viime päivinä tiuskinut lapselleen ja vuorovaikutus on koostunut lähinnä kieltämisestä, yleinen ilmapiiri kotona voi olla ankea. Mikäli arki on ollut todella aikataulutettua ja kiireistä, lapsi on saattanut kuormittua vanhemman huomaamatta.
Tällöin vanhempi saa toimia salapoliisina selvittäessään, mihin tarpeeseen lapsi toivoo hänen vastaavan. Kyse voi olla niin huomion, hellyyden kuin rauhoittumisen tarpeesta.
Lue myös: 7 tapaa kieltää lasta sanomatta ”ei”
Mitä jos pokka pettää?
Puusniekan mukaan on inhimillistä, että vanhemman pokka toisinaan pettää, vaikka lapsi olisi tosissaan. Sen kaltaiset nimittelyt kuin senkin kuivunut koppakuoriainen voi olla vaikeaa vastaanottaa vakavalla naamalla.
– Jos vanhempi purskahtaa tahattomasti nauruun, hän voi rehellisesti sanoa, että en naura sinulle vaan minua alkoi naurattaa tuo ajatus siitä, mitä sanoit. On siis tärkeää tuoda ilmi, ettei vähättele vakavissaan olevaa lasta.
Lapsen sanailuista voi sitä paitsi olla ylpeä, Puusniekka toteaa. Ilmaukset ilmentävät nerokuudessaan lapsen mielikuvitusta ja logiikkaa. Kuitenkin jos haukkuminen – edes huvittava sellainen – on lapselle toistuva tapa, vanhemman on syytä rajata sitä.
Puusniekan mukaan yksittäisen tilanteen saa silti purkaa niin, että kehaisee, miten hauskan ilmaisun lapsi keksi. Se on oiva tapa antaa lapselle positiivista palautetta hänen taidoistaan ja hyvä reitti vastata lapsen senhetkiseen tarpeeseen, kuten juuri myönteisen huomion kaipuuseen.
– Tilanteita lasten kanssa tulee ja menee ihan valtavasti. Elämälle ja arjen hassuille jutuille saa antautua, kaikki ei ole niin vakavaa, Puusniekka rohkaisee.
Jokaisesta yksittäisestä tilanteesta ei siis kannata ottaa paineita. Niin kauan kuin perusasiat ovat kunnossa, hirveän pieleen ei voi mennä.
Lue myös: Saako lapsi hepulin pienimmästäkin vastoinkäymisestä? Toimi näin, kun draama alkaa seuraavan kerran
Jaa oma kokemuksesi