35+ Lapsettomat

Aurikselle onnittelut, mahtavaa!!
Vilkas itse kävin n. 10 päivän välein akupuntiossa ja n. neljä kertaa. Ollaan tosiaan Stellan kanssa käyty samassa paikassa ja se ei ole pelkkää akupunktiota, vaan kiinalainen lääkäri katsoo joka kerta kielen ja antaa ravitsemusvinkkejä jne. Ja me ollaan Stellan kanssa luettu samaa kirjaa, jossa nimenomaan puhutaan tuosta korkeasta fsh:sta, että länsimaisella lääketieteellä ei ole muita hoitovaihtoehtoja siihen useinkaan kuin ivf tai luovutetut, mutta kiinalaisessa lääketieteessä on eri systeemit ja se on jotain 6000 vuotta vanhaa.. no, mutta muhun ei ole tehonnut mikään, siksi epäilen, että vika on joku synnynnäinen. Ihmettelen kyllä Stella että oot saanut noin paljon tietoa sieltä ns. diagnooseista, itse yritin myös udella, mutta ei suostunut kertomaan.

Tuosta stressistä.. se on kyllä hankalaa, kun tuntuu, että aina on hoidon aikana kaikkea muutakin. Viime hoidon aikana olin oikeudessa, kun olen taistellut homekämpästä ja olin todella stressaantunut, nyt isälläni todettiin syöpä ja kaikennäköistä muuta.. Mutta nyt viime hoitoon tein kyllä kaikkeni, elin koko alkuvuoden terveellisesti, liikuin jne., mutta lopulta olen tullut siihen tulokseen, etten vaan kertakaikkiaan voi tehdä mitään, syy on joku sellainen.

 

Kiitos tervetulotoivotuksista :flower:
Tsemppiä myös kullekin, piinaajille ja hoitoa odottaville. Ihanaa, kun on palsta, jossa moni muukin pähkäilee samoja asioita kuin itsekin. Vaikka eihän se mitään ihanaa ole että näitä pähkäillään. Ehkä kaikella odottamisella oon kuitenkin joku suurempi opetus, tiedä häntä?

Soulmama oletko Kuopiossa vai Jkl:ssä In-tiimissä? Itse olen Kuopiossa ja mietin jo vaihtoa Lappeenrantaan Felicitakseen, mutta kokeillaan nyt tuo elokuun hoito vielä Kuopiossa.

Lappeenrannassa olisi jatkoa ajatellen myös luovutusmunasoluhoitoa, mutta heillä ikäräjana on 42 v. eli siirron tapahtuessa pitää olla sen alle. Tuo vähän harmittaa, koska ei keretä tuohon, jos jonoakin on. Vaikka kelan korvauksissa ikäraja menee alle 43 v. Menemme sitten varmaan ulkomaille luovutushoitoon, jos siihen lähdetään.

 

Mitä te teette että saatte pään kasattua? Olen itkenyt siitä lähtien kun ystäväni vauva syntyi. Tuntikausia, päiväkausia, yökausia. Normaalisti nukun kuin tukki, nyt monta vuorokautta hereillä. Tässä välissä on tullut kaksi uutta raskausuutista. Eihän näiden pitäisi koskettaa, mutta tunnetasolla päässä pyörii vain pakonomainen kela, että meidän osalta kaikki on turhaa ja että joudun elämään lopun elämäni verraten itseäni näihin onnellisiin, kaikissa asioissaan onnistuviin ihmisiin, enkä tule sitä kestämään. Kun mies sanoo että kyllä meitä vielä onnestaa, ensimmäinen ajatus (ennen kuin rationaalinen minä yrittää väliin) on, että hän ei vain "vielä tiedä". Mistä nää hirveät ajatukset tulee? Olen aivan poikki. Pelottaa.

 

Sunnuntaita naiset!

Anja voi sua. Kuulostaa siltä että alat oleen ihan loppu tän asian kanssa. Jos muutenkin ottaa koville, vielä kun satelee eri suunnilta noita vauvauutisia, ei ainakaan asiaa paranna. Mä en muista oletko jo käynyt, mutta jos et niin mene juttelemaan jonkun psykologin tms kanssa. Mulla oli alkuvuodesta samantapainen tilanne, en saanut nukuttua ja ajatukset junnas vaan tätä yhtä asiaa, oli masennusta. Mä kävin silloin psykologisen sairaanhoitajan juttusilla, ja se auttoi kun sai purkaa omaa mieltään painavia asioita. Mä onnekseni jouduin saikulle käsisärkyjen takia, ja siinä sen saikun aikana pääsin siitä unettomuudesta ja sain kelattua asioita rauhassa ja pääni koottua. Se unettomuus pahentaa vielä lisää sitä sun olotilaa. Jos mahdollista, hae ihmeessä saikkua ja koita saada nukuttua. Sun on pakko hoitaa itses kuntoon, se on nyt kaikkein tärkeintä. Ihan tulevia hoitoja ajatellenkin. Koita jaksaa :hug:

Mä oon kanssa miettinyt vyöhyketerapiaa tai kiinalaista akupunktiota. Tavallisessa akupunktiossa olen käynyt muiden syiden takia joskus, ja siitä ei ainakaan siinä tapauksessa ollut mulle mitään apua. Tääkin on siis vasta pohdinnassa. Ai miten niin minä saamaton?? :saint:

 

Anja, komppaan Iinestä noissa ehdotuksissa. Ei kannata antaa tuon olon päästä liian pitkälle.

Mietin että nämä hoidothan saattavat laukaista naisessa jotain todella syviä prosesseja jotka eivät välttämättä lopulta edes liity lapsen saamiseen. Se on vain aiheena niin intensiivinen, että nostaa pintaan muuta(kin).

 

Anja :hug: tunteet kuuluu niin vahvasti tähän lapsettomuuteen, että et varmaan ole ainoa noiden mietteiden kanssa. On varmaan ok, että välillä käy melko syvälläkin pettymysten kanssa. En tiedä mikä itselläni on auttanut eteenpäin... ehkä harrastukset ja eläimet, mutta kyllä se lapsettomuuden suru on paljonkin satuttanut ja kulkee möykkynä rinnassa matkan varrella. Enää sillä ei vaan ole niin suurta tilaa ja yritän hyväksyä eteentulevat tilanteet. Myös pieni toivonkipinä on vielä kytemässä, jonka avulla kai jaksaa eteenpäin.

 

Solakka Silakka ollaan Jkl:n In-Tiimissä. Syksyllä päästää kunnalliselle, mutta toimenpiteet hoidetaan käsittääkseni maksusitoumuksella In-Tiimissä. Oon ollu ainakin tähän mennessä tyytyväinen lääkäriin.

Anja , jos ahdistus alkaa olemaan noin syvä, suosittelen myös keskustelua ammatti-ihmisen kanssa. Ei kannata päästää ahdistusta liian isoksi, se ei edesauta raskautumistakaan. Voimia! :flower:

Tänään sit isketään Pregnyl napaan ja huomenna inssiin. Jännää. Isäntäkin tuntuis jännäävän... =)

 

Hei,

pääsenkö mukaan palstailemaan? Olemme mieheni (minä 40 v. ja mieheni 37 v.) kanssa yrittäneet lasta jo lähes kolme vuotta. Meillä ei ole vielä lapsia ja esikoista on siis pitkään toivottu. Hoidoissa olemme olleet melkein kaksi vuotta. Varsinaista syytä lapsettomuuteen ei ole löytynyt. Munasoluja on tullut melko hyvin, mutta kelvollisia alkoita ei ole kovin montaa per hoito jäänyt jäljelle. PAS-siirtoihin on päästy vain pari kertaa, koska suurin osa alkoista ei ole selvinnyt pakastuksesta/sulatuksesta .

Meillä on nyt jo 5. IVF menossa. Kaksi alkiota siirrettiin viikko sitten maanantaina. Yritämme pitää toivoa yllä, vaikka kyllä se näin monta hoitoa läpikäyneenä alkaa olla jo tosi vaikeaa. Lähdimme tähän viidenteen hoitoon, koska 4. IVF:n tuoresiirrosta plussasin viime vuoden lopussa, mutta kyseessä oli kohdunulkoinen. Se antoi kuitenkin toivoa, että raskaus on mahdollinen. Sitä ennen en ollut koskaan saanut plussaa raskaustestiin. Meillä oli myös kolmannessa ja neljännessä hoidossa parempia alkioita kuin ekassa ja tokassa, joten sekin kannusti vielä jatkamaan. Tämä samalla kannustuksena niille, jotka miettivät, että montakohan hoitoa kannattaa yrittää .

Olemme mieheni kanssa päättäneet, että periksi emme anna. Mieheni jaksaa kannustaa minua ja uskoo vahvasti, että kyllä me vielä onnistutaan. Olemme kyllä miettineet jo lahjoitettuja munasoluja, jos ei omilla soluilla vauvaa saada.

Lueskelin ketjua, mutta nyt en muista, että onko täällä muita piinailemassa? Mulla on siis pp6 menossa ja veritestiin menen klinikalle tulevana perjantaina 11.6. Alkiot olivat siirrettäessä hitaanlaisia; kolmepäiväisinä vain 6- ja 5-soluisia. Siirtohetkellä tuo uutinen masensi, mutta toivon kuitenkin, että ne olisivat sitäkin sitkeämpiä ja pysyisivät kyydissä sen yhdeksän kuukautta .

Välillä henkinen jaksaminen on todella koetuksella. Surettaa miehenikin puolesta, kun hän on tämmöisen ikälopun ottanut vaimokseen, eikä vauvaa kuulu. Kun hoitoja aloitettiin, niin eipä käynyt mielessäkään, että näin monta hoitoa meille tehdään. Luulin luottavaisin mielin, että raskaus alkaa jo paljon aiemmin. Onneksi tätä ei silloin tiennyt.

Toivon teille kaikille jaksamista omissa vaiheissanne. Halaus :hug: pettymyksen kokeneille. Yritetään kaikesta huolimatta pitää positiivista mieltä ja uskoa tulevaan . Sitä te kyllä täällä tunnutte tekevänkin, mikä on ihana asia. Totta kai välillä on surut surtava ja sen jälkeen taas jatkettava eteenpäin.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

terkuin,
MariAnne

 

Voi Anja-rassu... Olen ihan samaa mieltä edellisten kanssa: käy juttelemassa jonkun ammatti-ihmisen kanssa, jos suinkin pääset. Ollaan varmasti kaikki oltu välillä ihmeissämme, miten syviä toivottomuuden tunteita lapsettomuus voi aiheuttaa. Itse olen jopa pelästynyt omia reaktioitani ja miettinyt, että eihän tämä tilanne anna nyt aihetta tällaiselle itkulle ja masennukselle... Mutta sitten olen muistanut, ettei tässä mistään "tilanteesta" olekaan kyse. Kyse on vuosikausia kaihertaneesta ongelmasta, joka on vähitellen syventynyt, ja jossa jokainen uusi käänne kasautuu aina edellisen päälle. Ja ongelma itse on ihan perustavaa laatua oleva biologinen ongelma: ihmisen tarve lisääntyä. Ei se ole mikään tunneasia johon pitäisi "asennoitua" paremmin... Joten paras hakea apua heti, kun alkaa ahdistaa liikaa - ollaan nimittäin silloin todella avun tarpeessa!

 

Tervetuloa MariAnne ! Toivotaan että tuot plussatuulia tähän ketjuun. :wave:

 

MariAnne tervetuloa joukkoon! :flower: Hermoja piinapäiviin! Ja plussauspeukkuja :heart:
Kerroit, että 3. ja 4. ivf saitte parempia alkioita, muistatko oliko lääkityksissä tai jossain muussa eroa edellisiin?

Soulmamalle tsemppiä tänään inssiin!

 

MariAnne Tervetuloa! Tällä hetkellä piinaillaan siis sinä, minä ja Frangipani. Sä oot seuraava testaaja. Vai unohdanko nyt jonkun? Hienoa lukea, että olette jaksaneet noin pitkään yrittää ja plussannutkin olet. Itsellä ei tahdo usko riittää, vaikka vasta yksi icsi takana ja nyt siis sen ainokainen pas.

Anja Suosittelen tosiaan ammattiauttajaa. Itse käyn terapeutilla ja se on suuri tuki. Puhutaan lähinnä juuri lapsettomuudesta ja hoidoista. Se auttaa jaksamaan, kun tietää, että on viikottain 45 minsaa aikaa puhua ihmiselle, joka ei vähättele tätä tuskaa. Mä nimittäin en ihmettele, miksi tää tuntuu niin musertavalta. Lapsettomuushan tekee koko elämästä ihan erialisen kuin mistä on haaveillut ja mitä "normaaleilla" on. Elämä ilman lapsia on tyystin erilainen kuin sellainen elämä, jossa voi kasvattaa omat lapset aikuisiksi ja sitten joskus toivoa ja lapsenlapsiakin. Musta on ihme, että me yleensä pystytään jatkaan elämää "niinkuin mitään ei olisi tapahtunut". En voi käsittää, miten joku voi vähätellä ja ihmetellä, että "eihän se nyt niin kauheaa voi olla".

ON: Pessimismi jyrää... tuntuu niin kaukaiselta ajatukselta, että musta tulisi joskus äiti.

Mulla alkaa lugevapaa vasta vajaan 2 vkon päästä. Ne on NIIN ällöjä... Suosittelen muuten kaikille kestopikkuhousunsuojia. Ei tule liimaongelmia.

 

Soulmama Täällä ollaan peukut pystyssä. Onnea inssiin.

 

Pikainen piipahdus. 2 hyvän kokoista follia oli kasvanu, eivät olleet vielä irronneet. Miehen simpat oli ok, hyvä määrä ja hyvä liikkuvuus. Toimenpide ei tuntunut missään. =) Nyt sit ennen juhannusta saa tehdä testin, jos täti ei tule ennen sitä. Eli Liisa liityn piinailijoihin. :kieh:

 

Soulmama perästä tullaan....Meillä oli tänään inssin ultra, siellä näkyi myös 2 hyvän kokoista follia ja kaksi pienempää, johtofolli oli jo 23mm joten irrotuspiikki jo TÄNÄÄN ja huomenna inssiin, jännää, ennakkoon lääkäri veikkaili inssiä n. perjantaille. Jos huomenna kaikki menee hyvin niin sitten piinailua ja loppuviikosta luget kehiin ja mullakin ennen juhannusta testailu B)

 

Onnea Soulmamalle! Muista laittaa villasukat jalkaan

Kuulostaa hyvälle Vilkas! Ainakin lääkkeillä ollaan saatu vastetta ja folli on hyvin kasvanut, lupaavaa. Olisko hauskaa, jos kaksi hedelmöittyisikin heti samalla kertaa.. Ai Luget määrättiin inssiinkin, niitä ei mulla ollut. No, mutta sehän on varmaan hyvä, että tukee vaikka ällöjä ovatkin.

 

Pikainen piipahdus multakin. Tää piinistely menee kyllä hermoon...

Anja :hug: Komppaan tässä Liisaa. Itse en ole vielä ammattiapuun turvautunut, mutta jossain vaiheessa kyllä kävin niin syvällä, että tarvetta olisi ollut. "Normaalit" lähipiirin ihmiset, eli ystävät ja perheenjäsenet usein eivät osaa suhtautua. Vaikea asia heillekin käsitellä, jos omaa kokemusta ei ole. Selviytymiskeinot ovat varmasti yksilöllisiä. Mua on auttanut esimerkiksi se, että aloitin ihan uuden viikoittaisen harrastuksen (yksin!), jossa pääsin itselleni täysin uusien ihmisten pariin. Puutarhan hoito on myös tietynlaista terapiaa - miten saankin siellä kaiken kasvamaan ja tuottamaan uutta, mutta oma kroppa vihoittelee kuukaudesta toiseen? :headwall: Eikä sovi unohtaa tätä ihanaa vertaistukipinoa. Surffaan myös aktiivisesti ns lapsettomuusblogeilla, joista löytyy samalla tavalla ajattelevia ihania naisia. Tässä yksi suosikkini positiivisimmasta päästä, josta varastan mantroja päiviini:

http://impatientfemale.blogspot.com/p/fertility-affirmations.html

Tervetuloa uudet joukkoon tummaan! Tsemppiä kanssapiinistelijöille MariAnnelle, Liisalle ja Soulmamalle. Tsemppiä huomiseen inssiin vilkas, mä en inssissä tuntenut mitään - jännitin vain pirusti! Luiskahti kuulemma helposti sisään vasemmalta(?) ja lähtönopeus oli riittävä...

Ootte ihania :flower:

 

Frangipani aivan mahtava toi linkki =) . Pitäisi laittaa kaikki tauluksi seinälle. Mukavia piinispäiviä sinne.. toivotaan, että päivät sujuu joutuisaan..

Mitä kuuluu Iinekselle? Joko teillä oli se suunnittelukäynti?

 

Iines-74 Kiitos vinkistä! Kävin lukaisemassa Sharlinin tietoiskun progesteronista, mutta valitettavasti en osannut tulkita sitä omaan tilanteeseeni. Mietin vaan sitä, että jos se on liian alhainen, niin estääkö se raskautumasta?

Vilkas75 Valitettavasti meillä ei ole mitään realisitisia mahdollisuuksia mennä yksityiselle, joten pakko vaan tyytyä jonottamiseen, vaikka kello käy...

 

Kiitos tervetulotoivotuksista! On tosi kiva "jutella" ja jakaa kokemuksia.

Anja :hug: Toivottavasti olosi on edes vähän helpottanut. Tunne, että kaikki muut ympärillä raskautuu ja saa vauvoja, on todella raskas lapsettomuuden tuskan kanssa kamppaileville. Meillä ei ystäväpiiriin ole kovin paljon vauvauutisia tänä aikana tullut, koska suurimmalla osalla on jo lapsia. Yhden ystäväpariskunnan vauvan kummeiksi meidät valittiin ja kummityttömmekin on jo yli vuoden. Kastetilaisuutta pelkäsin etukäteen, mutta hyvin se sit loppujen lopuksi meni. Jotta tää elämä ei olis liian helppoo, niin tietysti työkaverit raskautuu tuosta vaan ja naapureille on myös tullut tänä aikana vauvoja tai raskausuutisia. Yhdet naapurit saivat kaksoset. Yks mun työkaveri on saanut tänä aikana kaksi keskenmenoa ja sen jälkeen vauvan, joka on jo yli 1-vuotias. Noita uutisia kuulleessaan tulee todella tuskainen olo, että miksi ei meille. Yritän silti ajatella, että jollain keinolla vielä jonain päivänä meilläkin on lapsi. Se vähän lohduttaa.

Minä olen käynyt yhden kerran juttelemasa psykologin kanssa. Muuten olen tähän saakka kokenut, että ystävien kanssa juttelu on riittänyt. Yksi työkaverini on todella paljon tukenut mua ja jaksanut kuunnella mun valitusta. Olen kyllä suunnitellut, että jos alkaa tuntua siltä, että juttelu ystävien kanssa ei riitä, niin varaan ajan psykologille. Kyllä ammatti-ihmisen kanssa juttelu auttaa todella paljon.

Voi, kunpa toisinkin tähän ketjuun plussatuulia. Mulla ei juurikaan ole mitään oireita, vatsassa pieniä nippailuja lukuunottamatta. Kohdunulkoisen aikaan mulla oli sentään rinnat turvoksissa ja arat, mutta nyt ei sitäkään. Ehkä pienen pientä arkuutta, mitä on ollut myös kaikissa negahoidoissakin. Jollain tavalla vaan tuntuu, että en varmaankaan ole raskaana. Vaikka on mulla kyllä pieni toivonkipinä, että jos sittenkin plussa tulisi .

Solakka Silakka Mulla oli ekassa ja tokassa hoidossa Puregon, Orgalutran + Pregnyl. 3. ja 4. Menopur, Orgalutran + Pregnyl ja silloin oli siis parhaat alkiot. 5. hoidossa Pergoveris ja Gonal-F, Cetrotide ja Pregnyl. Nyt on lisäksi tyroksiini, kortisoni ja tietty iki-ihanat Luget. Kyllä tässä on jo niin monet lääkkeet, että jo on kumma, jos ei näillä mitään saada aikaiseksi . Onneksi mulla ei ole tullut mitään isompia oireita näistä koktaileista. Nähtävästi tuo kortisoni on vaikuttanut nukkumiseen siten, että olen herännyt aamulla aikaisin tai aamuyöllä, enkä meinaa saada unta. Se voi kyllä periaatteessa johtua jostain muustakin.

Kiitos teille tsemppaajille! Minä pidän myös peukkuja Liisalle, Frangipanille sekä Soulmamalle.
Vilkakselle onnea huomiseen inssiin!

MariAnne :wave:

 

Tsemiä Vilkas huomiseen! Oiskin aika mahti juttu jos kumpikin plussais ennen juhannusta!

Mä täällä naukkailen illan punkku-annosta. Meinasin nyt kokeilla sitä puoli lasia punkkua illassa, kun sitä on monet puhuneet, että voi olla apuja.

Todellakin, kaupunki tuntuu nyt näin kesällä olevan täynnä pystymahasia naisia!Meillä ois perjantaina lähtö moottoripyöräkekkereihin. Oon jo suunnitellu, että täytän kotona siideripulloja limukalla, ettei jengi ihmettele miksi en ota mitään... Isäntä nauraa mun suunnitelmille...

 

Kiitos tsempityksistä! Ja joo Sharlin oispa ihana ajatus =) ja tosiaan tosi positiivisella mielellä kun vastetta tuli näin hyvin noista piikityksistä, piristi kummasti tämän viime viikkoisen fsh-shokin jälkeen. Toivon vaan että huomenna kaikki menis myös hyvin.

Ninnatar toivottavasti saatte pian julkiselta ajan!

 

Tervetuloa MariAnne, ihanaa kuulla, että sullakin on sama meininki, että jatketaan vaan sitkeästi yrittämistä. Itselläni hieman sama kuvio, samat lääkket, ja ivf nro 5 tulossa heti lomien jälkeen.

Anjalle sanoisin kuten muutkin, että kannattaa köydä juttelemassa ammatti-ihmisen kanssa. Niin olen itsekin tehnyt muissa ongelmissa, tämä nyt pysyy jotenkuten hanskassa. Nämä hoidot ovat muutenkin niin rankkoja, että ei näitä kyllä kestä jos on yhtään taipumusta vakavampaan masennukseen!

Sharlin, mä olen osan diagnooseista päätellyt ihan itse, ja toisaalta se täti on möläyttänyt jotain jos mua on esim. sattunut alaselkään (munuaiset), ja nyt viimeksi kieli oli liian vaalea ja se kuulemma merkkasi matalaa Qi:tä.

Mutta nyt tärkeää asiaa. Se täti on aivan vakuuttunut siitä, että yksikän ivf ei onnistu, ellei tehdä ensin kohdun kaavintaa. Tämän se on sanonut mullekin, ja sitten yksi päivä sattui verhon taakse (juu, eräillä on hieman tuttavallista...) joku toinen hoitolainen (sinä...?), jolle täti myös sanoi samat sanat. Että ei onnistu, ellei suoriteta kohdun kaavintaa epäonnistuneen hoidon jälkeen. Kuulemma sen jälkeen heti onnistuisi, jos muut energiat stemmaa. Jotenkin kuulemma ne hormonit ja kohtuun jääneet alkionjämät vaikuttaa. Mä en kyllä ollut tästä kuullut, mutta ilmeisesti se vaikuttaisi kiinnittymiseen jne. Tutkin netistä, ja ainakin HK Felicitaksessa tuntuu olevan sitä mieltä, että ei vaikuta "normaalioloissa". No mitkä on sitten normaaliolot? Ja kuka sellaisen kohdunkaavinnan edes tekis. Siksi kysynkin, onko teille jollekulle tehty/suositeltu kohdunkaavintaa hoitotulosten paranemiseksi? Ajattelin ottaa tän esille sit syksyllä.

Ja sit vielä sellainen ON: mulla on nyt kierron 38 (!) pv. Ei kuukautisia, ei plussaa testissä. Omituista. Johtuuko tääkin sitten akupunktiosta vai hoitojen lopettamisesta tms. Onko käynyt samaa jollekin?

 

Soulmama ja vilkas Tervetuloa kesäkuun piinailijoihin! Kunpa nyt se plussa sieltä pärähtäisi kun on monta yrittäjää. Toukokuussa plussasi karmilla. Oliko se tosiaan koko kuukauden saldo? No, yksi on aina äärettömän paljon parempi kuin nolla.

Ninnatar Jaksamista odotteluun. Se, jos mikä, on piinaavaa.

Tosta ammattiihmiselle juttelemisesta... Se tosiaan riippuu kunkin tilanteesta, mitä tehdä. Itselläni ei oikein ole ketään, jolle ihan avoimesti puhua. Aina saa vähän varpaillaan odottaa sitä reaktiota ja muiden lapsi- ja raskausylistystä. Olen sen verran pitkällä tällä masennustaipaleella, että saan luultavasti piakkoin Kelalta kuntoutuspäätöksen eli terapiaa pitkälti yhteiskunnan varoilla. Välillä en kyllä tunne itseäni yhtään masentuneeksi... lääkkeetkin ovat auttaneet. Olisi mielenkiintoista tietää, että parantaisiko se lapsen saaminen minut. Vaikea sanoa, mikä johtuu lapsettomuudesta ja mikä jostakin muusta. Joka tapauksessa, ei kannata jäädä tuleen makaamaan vaan hankkia apua. Yksikin juttelukerta oikean ihmisen kanssa voi helpottaa. Sen oikean ihmisen löytäminen voi olla hankalaa ja siksikin kannattaa alkaa etsiä ennen lopullista romahdusta... psykoliginkin aikaa voi joutua myös yksityisellä odottamaan viikkoja. Itse en esmes työterveydestä ole kyllä saanut apua, pikemminkin sitä vähättelyä tässä lapsettomuusasiassa.

 

StellaR en ollut minä =) . Eikä ole mulle suositellut mitään tuollaista. Tarkottaisiko hän kenties hysteroskopiaa, missä poistetaan kiinnikkeet? Olen kuullut, että ulkomailla jotkut yksityiset klinikat tekevät sen aina ennen hoitoja..