40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)

johanna68 siulle laitan extra halitusrutistuksen täältä:heart::hug::heart:

Elämä ON välillä niin pepusta ja sitä ei voi ymmärtää, ei niin millään - miksi miulle näin kävi!??..ymmärrän hyvin kysymyksesi.

Juuri nuo "arjen" askareet - pihan laitto(ruusut) pienen tyttösesi kanssa puuhailut, pitävät siut koossa :) Näin itsekkin koin aikoinani kun elo oli kurjaa&ahdistavaa parisuhteessa/eron aikoihin.

Ja tiedätkös, saatat löytää itsestäsi aivan yllättäviä voimavaroja - usko siihen!!!:heart:

Mikäli väsy&ahdistus käy liikaa päälle, saat varmasti apua - olihan siulla varmasti mahdollisuus käydä ammattiauttajan kanssa juttelemassa?..
Hyvä, että lapselle on järjestetty myös apua.
((muoks)) olitkin kirjoitellut, että siullehin on apua järjestetty - hyvä.


Hirmusti vielä voimia&jaksuja - elämä kuiteskin voittaa ja aurinko pilkahtaa taas yllättäin sinne siun sydämeen ja lämmittää!!:heart:

Lämmöllä.

mur-mur

Ps. siun EI tarvitse pyydellä anteeksi "purkaustasi", täällä on monella muullahin omat ongelmansa ja me ymmärrämme kyllä!! :)
 
Heippa!
johanna 68, kuulostaa kyllä tosi ahdistavallta tuo tilanne, mutta onnittelut sinulle siitä, että pystyt noin hyvin toimimaan. Olet selviytyjä, et ainakaan hullu tai sairas, kuten miehesi väittää.
MInulle tuli mieleen, että jos miehelläsi on "huippujuristi", niin eiköhän sinullekin sellainen löydy. Saat ehkä tukea vaikka lastensuojelun kautta tai sosiaalitoimelta tai terapeutin kautta. ERäällä tuttavallani, jolla oli samankaltainen tilanne, tuli jopa tukihenkilö tuohon auttamaan. Hänkin kävi terapiassa. Ja hän kyllä voitti lastensa oikeudet itselleen. Ota yhteys avun saamiseksi. Selitä tilanne mahd. selväjärkisesti. ONhan miehelläsikin joku , johon tukeutua ikäänkuin.
 
Kiitos mur-mur ja Rinja
Kyllä tässä samassa taistossa taistellaan lapsista, ex on tehnyt lastensuojeluilm. vaikka mistä asioista, nyt yritän saada itselleni vauvasta myös yksinhuoltajuuden, tyttärestä minulla jo onkin.
Minä tapaan oman juristini ensimmäisen kerran vasta 1.6 ja siksi minulla kai näin altavastaaja olo onkin.
 
Mulla myös jalat turvoksissa ja väsyneet joka päivä. Apuna olen käyttänyt jäägeeliä eli semmoista mönjää, jota yleensä käytetään kipeisiin lihaksiin. Löysin ihan Sokoksen kemmarista. Viilentää tosi tehokkaasti jalat, jopa paleltaa välillä.

Toinen keino on jalkahieronta, johon olen valjastanut poikani, 13 ja 12 vee. Puolen tunnin jalkahieronta ja vitonen maksuksi: äiti saa jalkoihin helpotusta ja pojat vähän rahaa. B)
 



Nimimerkki............monesko..........LA

Hepuli71 (38).........2 lapsi...............1.7.2010, TAYS
Star (43)................3 lapsi...............2.7.2010
Päikki (41)..............2 lapsi...............3.7.2010
Jadette (40)............3 lapsi...............6.7.2010
Minni (46)...............2 lapsi...............12.7.2010
Kääkkänä (33)........5 lapsi...............27.7.2010, EKKS
Sukulaku ................2 lapsi...............27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi...............9.8.2010
Nirzu (42)................8 lapsi...............1.9.2010
Pinkki69 (xx)...........x lapsi................6.9.2010
Miina70 (39)...........4 lapsi................6.9.2010, LKS
Emily67 (42)...........1 yhteinen.........xx.xx.xxxx
Roosamaria69 (40).3 lapsi...............17.9.2010, Naistenklinikka
vauvatoive10 (42)..3 lapsi...............28.9.2010 Kätilöopisto
tete-a-tete (41)......5 lapsi...............20.9.2010
miita1969 (40)........3 lapsi...............23.9.2010 Tyks
Discovery (40++)....6 lapsi...............10.10.2010
Unna68 (41)...........3 lapsi...............18.10.2010
Rinja (39)................x lapsi...............15.11.2010
Tirlittan1968 (42)....2 lapsi...............15.11.2010 Jorvi
Jääräpää (xx)..........3 lapsi...............xx.xx.xxxx
Siiri S (39)................1.lapsi..............20.12.2010, TAYS
minnihiiri68(41)........2.lapsi..............22.12.2010, PS
Surina70(40v.).........x lapsi..............23.12.2010 PS
Prima vera (40+)......1 lapsi..............6.1.2011
Riikkaliisa (41)..........4 lapsi..............10.1.2011
Maikki (43)...............2 lapsi...............01/2011

Syntyneet:..............................LA..................Syntynyt
Tirulii (41)................1 yht........24.01.10.........22.1.2010 tyttö :flower:
Äiti murmeli (42).....4 lapsi.......27.01 2010.....1.2.2010, tyttö :flower:
Johanna68 (41)......4 lapsi.......24.4.2010.......28.2.2010 poika :flower:

Kadonneet lampaat
Metsämamma.(43)..xx lapsi..................LA.21.12.2009

Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi
Mur-mur
 
Tervetuloa Prima vera joukkoon.

Jaksuja Johannalle rankkaan tilanteeseen.

Onnittelut ultra- ja neuvolakuulumisita kaikille tasapuolisesti.

Mulla on (vielä??) hyvä tilanne turvotuksen kanssa, ei ole yhtään mitään ja kengät menee jalkaan jne. Vähän on ollut näillä kuumilla ilmoilla nukkuminen ollut hankalaa, viime yön tosin nukuin viikkon tosi hyvin (vain yksi pissallakäynti) ja se on hyvä se.

Mulla vielä äippäloman alkuun 2,5 viikkoa... B)

Minni 32+3
 
johanna68 Tiesitkö että voi myös saada maksuttoman oikeus avustajan kunnalta, sitä voisit kysyä..Minulla oli aikoinaan ja kävi kotona katsomassa ja arvioimassa omaisuuden..en jäänyt näin miehen jalkoihin ja sain oikeutta itselläni, sama ihminen myös laati tapaamis oikeudet paperille ja elatusmaksujen suuruuden, ja se paperi on ollut tosella tarpeen. Kannattaa laittaa mustaa valkoiselle asioista.
Omia puoliaan täytyy pitää.
Ja kun oikeusavustajalle puhuminen auttoi muutenkin, osasi laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja monta pelkoa jäi pois..ja itse selvisi paremmin kaikista loukkauksista ja p....n puhumisesta kun sai varmuutta ammattiihmiseltä siitä miten asiat oikeasti ovat..
Vaikean liiton taaksen jättäny olen myös. Pienin lapsista oli silloin vajaan vuoden ikäinen, ja lapsia yhteensä on 4..Kaikesta olen kuitenkin selvinnyt vaikka rankkaa oli monet kerrat.
 
Kiitos kaikille, mä olen aivan loppu ja sen vuoksi tein tänään päätöksen jonka ex:lle ilmoitin,mä luovutan mun on ihan pakko, koska mun pää ei yksinkertaisesti kestä, en kykene hänen vaateisiinsa, aikatauluihinsa, koska mulla on noi lapset en voi juosta lasten kanssa 8h päivässä selvittelemässä asioita, mun on oltava heille läsnä, eli jätän koko paskan taakseni ja maksan sen hinnan suuresta rakkaudestani että menetin kaiken, mutta sainpahan ainakin 2 ihanaa mukulaa
Koittakaa ymmärtää
 
prima vera
Johanna :hug: :hug: :hug:

Tulin just Jorvin päivystyksestä, massiivinen vuoto alkoi iltapäivällä ja lähes kananmunan kokoinen oli isoin hyytymä. Tuli siinä sivussa sitten tämän vuoden itkut itkettyä, kyllä niin paljon itkin. Mutta pikkuisella kaikki on hyvin, koko oikea ja sydämensyke löytyi. Mikä helpotus. Ehkä katkennut verisuoni aiheutti, ei mitään tarkkaa syytä löydetty.

Primavera ja pikkuinen sisukas sissi (6+6)
 
Prima vera
Tiedän tuon tunteen, säikähdyksen, minulla oli runasta vuotoa lähes koko raskauden ajan, juoksin päivystyksessä tosi useasti, ikinä ei selvinnyt mikä vuodon aiheutti, raskaudesta en uskaltanut ns nauttia, pelko oli vain läsnä ja sitten vielä, kun kohdun suu oli auki ja pehmeä tosi huonoilla viikoilla.
Pienokaiseni syntyikin sitten rv32 1250g 40cm
nyt takana on teho-osasto, keskolat ja kotona siis olemme ja poika voi todella pulleasti :)
Vaikka nyt minulla onkin tosi rankkaa, niin osaan iloita lapsistani

Eli ei se vuoto aina, raskauden loppumista tarkoita, hienoa että sinulla oli kaikki hyvin
 
Johanna68 paljon voimia ja jaksuja!! :hug: Itse olen ollut samassa tilanteessa!Erosin tyttärieni isästä heidän ollessaan vielä pieniä!Kasvatin kaks pientä tyttöä yksin,josta nuorempi sairasteli jatkuvasti ja sitä on jatkunut vuosia...Selvisin siitä,vaikka välillä oli tosi rankkaa!!Ja sitten neuvolakuukumisiin:paino on mulla kertynyt tähän asti vaan 900g =) =) En meinannut uskoa korviani,kun neuvolatäti kertoi sen mulle!! :eek: Hyvähän se vaan on,kun sitä painoa kuitenkin on ennestään liikaa!!Meidän poju voi hyvin ja syke hänellä oli 135-140!Olen nyt kaks viikkoo testannut verensokerit kotona ja neuvolatäti oli sitä mieltä,että lähettää mut Porvoon sairaalaan lisätutkimuksiin varmuuden vuoksi + ylimääräinen ultra samalla,missä niiden kuulemma on pakko antaa painoarvio vauvasta,koska riskinä on että tulee iso vauva!!Rakenneultrassa ei kerrottu meille oikeastaan mitään mittoja,eikä annettu painoarviota!! :( :( Olin tosi pettynyt!!Onko täällä muita,jolle on käynyt samoin??Meille vaan kerrottiin että kaikki on vauvalla hyvin!!No,sehän toki on se tärkein!!

Miita1969 + Walter 22+1 =)
 
johanna 68, voimia sinulle täältäkin. Jos ratkaisusi on helpottanut oloasi, oli se oikea. Eihän maallinen mammona ole mitään henkisen hyvinvoinnin rinnalla! :hug:
prima vera, hui , mikä säikähdys, mutta onneksi kaikki hyvin!
Samon miita1969, hyvä, että kaikki hyvin.
Itsellä ei mitään ihmeempää, tasaisesti koetetaan mennä.
 
Tsemppiä ja :hug: Johannalle raskaaseen elämäntilanteeseesi. Toivottavasti jaksat jotenkuten ja saat maitoa herumaan pienelle miehelle.

Täälläkään ei minkäänlaista painoarviota ole saatu. Kysyinkin sitä neuvolassa ja täti tuumasi, että ihan normaalikokoiselta "käteen" tuntuu. Kesäkuun alussa pääsen sitten ultraan kun tehdään synnytystapa-arvio. Äippäloma täälläkin häämöttää viikon päässä :D

Jadette 33+3
 
Voi Johanna :hug: Sinulla on todella ne kaikkein arvokkaimmat aarteet, lapset. Miehet eivät vaan sitä tajua....olen itse myös lähtenyt aikoinani vain omat ja lasten vaatteet mukanani..oli paljon helpompi niin, kun toinen oli niin sen materian perään..ei jaksa asioista riidellä, ymmärrän kyllä sinua kovasti. Tuulimyllyjä vastaan on turha taistella!


Sain eilen äitipolilta myös ateriainsuliinit, eli pikainsuliinit...vapaapäivinä kotona pistän, töissä meinaa laskea turhankin alas välillä. Toivo voi hyvin ja se oli pääasia, siellä se mönki menemään ja oli vähän äkäinen varmaan kun mentiin herättämään :)

Pitäisi lähteä illaksi töihin ja ei kyllä sitten yhtään huvita! Mutta siitä ei saa varmaan sairaslomaa :LOL:
Paitsi jaloista vois kyllä saada, vasen nilkka on välillä noin kolminkertainen normaaliin verrattuna..yöt on aika rankkoja välillä.

Prima vera mulla oli sitä vuotoa kanssa välillä ja syyksi epäiltiin just tuota kohdunsuulla olevaa suonta..eli ei hätää :hug:

Kaunista hellepäivää kaikille meille :heart:

T. Unna ja ihana Toivo 18 tasan :heart:
 
Johanna :hug:

Voih...täälläkin on lämmin sää (ja nopeesti kasvanut maha) tuntunut jo jonkun verran voinnissa. Tähän asti onkin tullut porskutettua menemään ihan normaalisti...ehkä sitä on hiukan syytä hidastaa tahtia :D

Jalkakrampeista olette jutelleet. Mulla on magnesium illalla otettuna ehkä auttanut jonkun verran suonenvetoihin ja sitten runsas nesteen juominen erityisesti iltaisin myöskin. Siinä onkin siten vaan tasapainoilua nestemäärän kanssa ettei tarvii yön aikana rampata viittä kertaa vessassa :LOL:

Monella jo äitiysloma ihan tuota pikaa alkamassa :heart: Meillä alkaa sitten kova jännääminen kun on useammalla laskettu aika jo heinäkuussa.

Mulla on vielä muutama viikko töitä ja sitten heinäkuussa pidän kesälomaa ja elokuun alusta sitten äippälomalle heti loman perään. Aika pian mullakin sitten onneksi lomat alkamassa B)

Meidän ipanalla on kyllä hyvin erilaisia päiviä. Joinakin hädin tuksin tunnen liikkeitä ollenkaan ja sitten tänään on taas mellastanut ympäri mahaa niin että koko kumpu hytkyy. Mikä lienee tarmonpuuska hänellekin tullut.

Multakin puuttuu tuolta pinosta muuten tietoja: Mun ikä 40, 1. lapsi tulossa ja Naistenklinikalle mennään. Jos viitsit Minni päivittää jossain vaiheessa. Kiitos! :flower:

Aurinkoista perjantai-iltaa kaikille!

Pinkkis 24+4
 
Johannalle voimia täältäkin, itsekin kun olen vaikeassa tilanteessa niin ymmärrän tuskasi en vain ole oikein jaksanut kirjoitella mitään.
Oliko teillä kauan jo vaikeaa vai tuliko ongelmat yllättäen ihan puun takaa?
Meillä on ollut ajoittain vaikeata koko suhteen ajan, olen vain uskonut rakkauteen ja siihen että SITTEN KUN sitä ja tätä niin kaikki on hyvin, viimeinen oli tuo sitten kun mies valmistuu uuteen ammattiin ja sitten kun meillä on vauva.
Nyt molemmat ovat toteutuneet, tai vauva on vielä mahassani, mutta avioero on vireillä ja ensi viikolla lähestymiskieltoasian käsittely ja olen käynyt poliisilla, lastensuojelussa, rikosuhripäivystyksessä ja vaikka missä jossa on todellakaan olisi ikinä villeimmissä ajatuksissakaan kuvitellut joutuvani asioimaan.
Kaikki on mennyt niin rikki ja pilalle, ettei tätä ikinä enää saa korjattua, mun on nyt ollut pakko riisua vaaleanpunaiset lasit päästäni ja katsoa totuutta silmiin ja yrittää suojata itseni ja lapseni jatkossa.
Silti pelottaa, yksin jääminen, vaikka tiedän että pärjään kyllä, mutta olen niin pettynyt kaikkeen että eihän tämän näin pitänyt mennä. Että jään yksin vauvan ja velkojen kanssa ja kaikenlaista uhkaa saa pelätä tulevaisuudessakin. Välillä pelkään että masennun ihan täysin kun mies lopulta häädetään täältä, romahdan ihan ja joudun jonnekin hoitoon, toisaalta ajattelen että jos olen kestänyt täysipäisenä tänne saakka kestän kyllä tämänkin ja jonakin päivänä taas kävelen vahvasti omilla jaloillani ja katson aurinkoon pää pystyssä.
 

Yhteistyössä