*Helmikuun Hehkeät 2011, JOULUKUU*

Ankka,Niin.... toisellehan se voi olla ylpeyden aihe jos paino pysyy samassa sillon kun lähtiessään sitä on jo yli tarpeen,ja minä kyllä ymmärrän sen. Ite oon normipainonen lähtiessään ja yleensä keränny ihan hyvin painoa raskauden aikana ja mun mielestä näin kuuluukin. Ja henk.koht. olin hiukan kauhuissani kun se viimeks oli menny miinuksen puolelle.
Ja mitä taas tulee sf mittaan,tärkeintä siinä kai on se et menee suht tasasesti ylöspäin saman mittaajan mitatessa,eli ei isoja notkahduksia suuntaan tai toiseen. Mulla kun on ollu eri mittaajia,niin ollaan käyty yläpuolella ja nyt siis alapuolella,mut en ota siitäkään ressiä,kun tiedän et mittaaja ei ole sama. Tuleehan sitä joskus ihmeteltyä miten erilaisia odotuksia meillä kaikilla on,mut sen verran tässä oon maailmaa nähny ja eri odottajia ihan livenäkin että en tosiaan ajattele että joku sf mitan koko tekis parempaa tai huonompaa,eihän sitä siitä käyrältä millään voi mitata
Mutta kyllä minä sallin toiselle sen hyvän mielen siitä kun on just esim.painotavoitteessaan onnistunut tai jos se sf mitan keskikäyrällä pysyminen tuntuu hyvältä. Meillä kaikilla on eri odotukset ja kyllähän niistä pitäs kaikista saada keskustella täälä palstalla.
Mut tosi ikävähän se on jos näistä pahoittaa mielensä... Ehkä ei vaan pitäs ottaa kamalan henk.koht... tosin en oo nyt niin tarkasti lukenut kaikkien kommentointia toisill,ikävä jos siellä suoranaista vihjailua on ollut:hug:

 

En usko että täällä kukaan tahallaan on halunnut kirjoituksillaan loukata, ulosanti vaan saattaa olla näin tietokoneen näppikseltä jotain ihan muuta mitä on ajatellut sanovansa. Itse en ole henkilökohtaisesti verrannut omaa raskauttani kenenkään muun odotukseen, mulla on nyt kolmas raskaus ja kaikki ovat keskenäänkin olleet niin erilaisia etten voi verrata edes niitä keskenään. Jokainen meistä on yksilö, niin fyysisesti kuin mentaali-puolellakin, joten onhan se aivan mahdotontakin yrittää sovittaa meitä samaan muottiin, jollakin on pieni ja jollakin iso maha, kaikilla on omat odotuksensa/tavoitteensa/ilonsa/pelkonsa, eikä niitä pidä kenenkään vähätellä. Ei täällä mun silmiin ole ketään suoranaisesti arvosteltu, mutta ymmärrän kyllä täällä on helppo loukkaantua, kuten aina nettikeskusteluissa voi käydä..

Ei täällä kenellekään kunniamerkkejä jaeta sen perusteella kenellä on pieni (tai iso) sf-mitta, tai kenellä on paino noussut vähiten. Vertailukin on tässä tilanteessa niin mahdotonta, että ei kai sitä kukaan ihan oikeasti edes yritä?!

kaikella ystävyydellä,

neitiniisku

 

Mulla on myös tuo sf-mitta iso ja painoa on tullut ja reilusti. Esikoiälkuitenkin ollut ultrassa ihan viikkoihin sopivan kokoinen.
Moni ei usko että täältä olisi vain yksi tulossa, masu on vain iso ja vauvoja tulossa vain yksi.
Lapsen hoidon järjetäminen synnytyksen ajaksi Mulla meinaa vähitellen iskeä paniikkia asian suhteen, ollaan vasta muutettu uudelle paikkakunnalle eikä tunneta täältä kuin koiriemme kasvattaja. Pikkuhiljaa pitäisi alkaa järjestämään pojan hoitoa, mutta mies on vain sitä mieltä että onhan tässä vielä aikaa...Joo-o onhan tässä aikaa, mutta kun se aika menee ihan kauheaa vauhtia. Erilaisia suunnitelmia on ilmassa, mutta pitäisi alkaa jotain lyömään lukkoon.
En haluaisi vaivata appiukkoa (asuu 600km:n) päässä, mutta pakko kai se on...Anoppia en tänne halua, se pistää kaiken sekaisin sinä aikana kun olen sairaalassa ja sit menee iäisyys, että saa kaiken kohdalleen. Olen kai vain kiittämätön...

 

... niin ja kun siihen sf-mittaan ei voi ees ite mitenkään vaikuttaa. Mua tympi kaksosia odottaessa, kun ihmiset kommentoi mun mahaa, että eihän toi mikään kauheen iso ole. No, eihän se tietenkään ollut HETI sen näköinen kuin olis viimesillään ollu. Ymmärrän kyllä, että ei ne sitä millään pahalla sanoneet, mutta jostain syystä sitä vaan veti hernettä nenään tollasistakin kommenteista. Tässä raskaudessa yks mun työkaveri on koko ajan mitätöiny mun raskautta sanomalla, että oon lihonu (kun oikeesti vauvamaha on kasvanu) tai, että oon vanha akka. Se heittää noita muka huumorilla. Oon aatellu, että se on vaan kade.

Mun miehen kummityttö soitti tännän, että niiden digiboksi on rikki, eikä poika näe Muumeja. Mies tietty oli luvannut laitteen hakea ja yrittää korjata sen. Minä näin punaista. Sanoin sille, että niin onhan se niiden digiboksi ja se, että niiden poika näkee Muumit paljon tärkeempi kuin tuo meidän vauvanhuoneen valmistuminen (se on ihan alkutekijöissään ja on tosi paskamaista asua tän rempan keskellä). Mies siihen, että ny sitä on alkanu oikeesti kaduttaan, kun tuli ryhdyttyä tähän vauvan tekoon :'( . Tuolla se nyt värkkää sitä huonetta. Meillä ei oikeesti oo kauheesti aikaa sitä tehä, kun mies on viikot töissä ja sektioaika tulee varmaan oleen viimeistään tammikuun puolenvälin paikkeilla ja tää jouluhässäkkäkin on tässä välissä ja pitäis käydä miehen äitiäki kattomassa itärajalla... Lisäksi tää vauvahan voi alkaa syntyä milloin vaan. Veisivät laitteensa huoltoon tai tulisivat vastapalvelukseksi auttaan meitä

-Happis ja pikku-Kalle 32+5

 

Voi happihyppy:hug: Toi miesten ajattelemattomuus on joskus niin tympäisevää...:headwall:
Auneliini+Jaakko 29+0 POKS!!

 

Niin, en tosiaan tarkoittanut etteikö siitä painon kurissa pysymisestä SAISI iloita, tottakai! Eniten kiehuttaa se, että neuvoloissa tuntuu olevan todellakin luokittelut "hyvä odottaja - huono odottaja"-ryhmiin ja sen parempi mitä hoikemmassa kunnossa äiti pysyy tai mitä pienempää mahaa kantaa! Mulla tuli esikoisesta 13kg ja tosiaan se sf-mitta yläkäyrän yläpuolella ja kyllä se th sai todella pahasti mut peloteltua kun oli sitä mieltä että jättivauva tulee. Tässä raskaudessa on jo nuo lukemat täynnä, mutta onneksi th on nyt eri maata...niitä menneitä pelkoja ei vaan niin vaan pyyhitäkään nyt. Mutta se siitä. Musta tuntui että saatoin tulkita nyt tiettyjä juttuja väärinkin :ashamed: Silti tuo mikä pistää silmään foorumilla kuin foorumilla, ryhmässä kuin ryhmässä, kuinka th:t kehuvat asiakkaitaan painon laskusta/paikallaan pysymisestä! Eli se raskauden arvo riippuu ulkoisista asioista?! Hoikkuudesta? En tiedä onnistunko nappaamaan kaikkia tähän asiaan liittyvät korviini ja olenko kuitenkin aivan hakoteillä tai otan asiat liian henkilökohtaisesti omien kokemusteni perusteella, mutta sellainen fiilis on syntynyt.

Vanhemman lapsen hoidon järjestämisen suhteen meillä jännitetään kuinka mahtaa käydä. Siskon pitäisi tulla lasketun ajan tienoilla meille esikoisen kanssa synnytyksen ajaksi(välimatkaa meillä reilusti yli 100 km), tosin hänellä alkaa työt maaliskuun alussa ja kun LA meillä vasta 27.2 niin saapa nähdä onnistuuko...! Eiköhän tuosta viimeistään ystävien tuella selvitä, ei auta kuin sumplia sitten kun on aika. Miehen toivoisin voivan olevan kanssani sairaalassa,hän kun ei pääse ajelemaan sairaalaan/takaisin...

Sellaisia taas. Happihypylle vielä :hug:

 

Ankka jos viittasit siihen, kun muistin sut (tai sun esikoisen) väärin tuolla kerhon puolella ponnistuksista jutellessa, niin anteeksi. Mulla ei ainakaan ole ollut tarkotus pahottaa sun tai muiden mieltä, olin vain muistissani sekottanu sut johkin toiseen. :snotty:

Mitä sf-mittaan tai isoon mahaan tulee niin täältä löytyy molemmat. :wave: Mutta niin oli esikoisestakin, välilä jopa reippaasti yläkäyrän yläpuolella. No eipä ollu iso vauva, himpun alta 3,5 kg. Tälläkin kertaa sf on yläkäyrillä (oisko ollu 29 viime neuvolassa, rv 30+0), joskin hiukan tasasemmin kuin esikoisella, jolla se pomppi ylös ja alas (yhtä lukuunottamatta tällä kertaa saman ihmisen mittauksia, joten siksi vähän ehkä tasasempia tuloksia. Ja muuten tuo yksi eri ihmisen mittaama oli se notkahdus siinä käyrässä tälläkin kertaa..).

Oon sanonut ennenkin ja sanon vieläkin, että mä en tosta sf:stä paljon piittaa. En sille mitään voi ja oikeasti se aiheuttaa monelle turhaa huolta, kun on sitten siellä yläkäyrällä (ja silti syntyy ihan normaalikokoisia vauvoja).

Painonnousu mulla on itsellä tavotteena pitää kurissa, ettei turhia tulis. Esikoisen raskaus oli mitä oli joka kantilta ja siinä tuli kerrytettyä ihan riittämiin. =) Ja nyt näiden sokrupokrujen takia ois hyvä, että pysyis tasasempana ja mahd. pienenä. Mutta en mä siitäkään stressaa eikä mua suoraan sanottuna niin hetkauta, mitä muilla on tullut. Jokainen tavallaan jne. Itse syön ja liikun vointini mukaan silleen, että sokerit on kurissa, mutten todellakaan mitenkään yritä laihduttaa tms. Jos nousee, sitten nousee, jos pysyy tasasena, niin bueno. Ainoa, millä tietoisesti siihen koitan vaikuttaa, on se turhan herkuttelun välttäminen. ...sitä ei tarttee vaaka, minä enkä vauvakaan juuri nyt..

Esikoinen ja synnyttämään lähteminen on juu aiheuttanut pulmaa täällä päässä. Ainoa, joka meille vois esikoista tulla kattomaan, on mummi, joka asuu monen sadan kilsan päässä. Joten todennäköisintä on, että lähden eka yksin taksilla ja mies tulee perästä sitten, kun pääsee, jos pääsee. Synnyttää voin yksinkin, mutta tuota tyttöä ei voi jättää yksin kotiin. Toki voisin viedä sen tuohon yhdelle sukulaiselle, joka asuu lähempänä, mutta fakta on, että tyttö ei oo siellä niin paljoa ollut ja menis varmaan ihan sekaisin/paniikkiin, jos se sinne keskellä yötä heitettäisiin. Joten mieluummin teen niin, että se saa nukkua kotona rauhassa ja mies tulee sitten, jos/kun pääsee mukaan. Ihanteellisinta ois meilläkin, että homma tapahtuis arkipäivänä, hoitopäivän aikaan.

Happihyppy voisitko vihjasta vähän niin kuin ohimennen, että hei meilläkin voitais ottaa apukäsiä vastaan tuon rempan kanssa, että saadaan valmiiksi.. Eihän sitä tiiä, jos vaikka tuliskin apuja. ..mutta joo. Mulla oli kanssa toiveissa, että remppa ois kaikenkaikkiaan valmis ennen vauvan tuloa, mutta niin ei käy. Hyväksyn sen jo. Jos nyt edes jotain sais tehtyä vielä, mutta joh, kesken jää. Mutta onneksi sitä ehtii vielä sittenkin, kun vauva on jo maailmassa.

 

Pää tyhjänä, ja väsymys painaa. Miten sitä voikin olla niin kiukkuinen, jos on vähänkään väsynyt. No onneksi voin kohta mennä nukkumaan.

Esikoisen hoidon järjestely synnytyksen aikana. Melkein helpompaa on meille, jos vaikka synnytys käynnistyy virka-ajan ulkopuolella, niin on lähimmät muutaman sadan metrin päässä valmiit tulemaan. Mutta jos keskellä työpäivää, niin sitten pitäisi kyllä myös löytyä apua, mutta nämä on niitä varavaihtoehtoja. Mutta jokatapauksessa hoito järjestyy varmasti. Ja vaikka joutuisinkin olemaan laitoksella vauvan kanssa usean päivän, niin mies voi käydä töissä ja esikoista tulee sitten hoitamaan vaikka pappa, joka on jäänyt just eläkkeelle. Esikoisen kummitäti on myös kotona hoitamassa taaperoaan, joten häntäkin voi käyttää päiväaikaan ja mies pystyy onneksi sumplimaan helposti töitään ja tekemään etätöitä tai jäämään lomalla.

Hurjia pakkasia on tänne etelä-suomeen luvattu. Mitenköhän sitä taas tarkenee mennä huomenna neuvolaan. Toivottavasti bussi ei ole yhtään myöhässä.

 

wc-ankka :hug: Itse ainakin olen iloinnut painoni pienestä noususta paristakin syystä. Kun aloin odottaa esikoistani painoin 24kg vähemmän kuin nyt ja silloin tuli 17kg lisää, en kyllä millään tavalla tuosta stressannut, vaikka neuvolassa alkoivat jo lopussa huomauttelemaan, koska painon nousu oli loppujohteista. Osa kiloista lähti helpostikin pois, mutta sitten vuosien varrella on tullut kerättyä jo vähän liikaa tuota ylimääräistä omaan makuuni. Toinen syy on tuo jo alkuvaiheessa saatu raskausdiabetesdiagnoosi, jonka takia olen miettinyt mitä viitsin syödä ja mitä en. Nyt en enää niin hirveästi pelkää joutuvani sektioon jättikokoisen vauvan takia, mutta en silti halua ottaa riskejä. Esikoinen siis syntyi sektiolla ja kun 3 tuntia jouduin heräämössä odottelemaan tietoa pojan voinnista, kun hänet vietiin melko nopeasti lastenosastolle saamaan happea hengityksen narinan vuoksi, päätin ,että mikäli voin vain sektion välttää, niin mielelläni sen teen. Sisko onneksi tuli tiedottamaan pojan voinnista silloin, kun heräämössä vietin kuitenkin noin 6 tuntia. Sf- mitta on kyllä ylärajoilla, mutta se nyt on aika luonnollista, koska tuossa mahan päällä on tuo läskikerros ja ei kukaan neuvollassakaan ole siitä maininnut. Muihin en ole itseäni vertaillut. Entiseen neuvolakorttiini kyllä silloin tällöin . Kirjoittelen kyllä aika sekavasti, kun ei nuo ajatukset oikein pysy enää nykyään koossa, että toivottavasti kukaan ei ole höpötyksistäni loukkaantunut... Paino muutenkin on nykyaikana vähän tuollainen hankala asia oli sitä sitten liian vähän tai paljon. Itsekin jonkun kerran olen herneen nenuuni vetänyt asiasta. Ja samoin lakkasi pikkuveljeni tapaamasta tiettyjä tuttujaan, kun jaksoivat joka kerta toitottaa sitä ,että ei mies saa olla noin laiha.... Tietämättä kuitenkaan laihuuteen johtaneista syistä yhtään mitään.

Happihypylle :hug:

Meillä onneksi tuo esikoinen pärjäilee ihan itsekseen kotosalla (15v) =) . Senverran olen asiaa kuitenkin miettinyt, että jos nyt toinen (kolmas) pikkuinen satuttaisiin saamaan, niin voi sitten toimia lapsenvahtina tälle nyt tulevalle synnytyksen aikana. Hänkin on jo tuota lapsenvahti asiaa mietiskellyt ja ilmoitti jo, että kunhan tuntipalkasta keskustellaan, niin hän voi hoitaa pikkuveljeään tarvittaessa, mutta kakkavaippoja ei kyllä vaihda

Kantoliinoista itse hommasin jo trikoisen kantoliinan, kaverilta saan joitain kudottuja lainaan ja manducan saan joko kaverilta tai siskolta. Olen jo näillä kaverin ja siskon lapsilla noita testaillut ja tykännyt kovasti. Itselläni kun on vielä ongelmia ollut noiden olkapäiden kanssa, niin helpottaa tuota kantamista kovasti.

(.) Selkäkivutkin ovat sitten tulleet ilokseni :/ . Niiden takia olen nyt sitten taas saikulla.... Ja niiden ja suppareitten takia tietokoneella istumiseni on ollut aika rajoitettua, joten en ole täällä kauheasti kirjoitellutkaan. Nyt kuitenkin keksin, että meillähän on tää miniläppäri, jonka kanssa voinkin istua nojatuolissa rennosti ja pääsen taas lueskelemaan teidänkin kuulumisia ja tietenkin päivittelemään omiani. Nyt olen kuitenkin ollut jo ihan positiivisella mielellä suurimman osan ajasta, kun tämä odotus alkaa jo olemaan kohta lopussa. Aika ainakin on tuntunut nyt menevän sellaista vauhtia, ettei mene kuin enää hujaus kun vaavikin jo syntyy.

Seepia ja Sintti 29+5

 

Ankka: Minä ymmärrän täysin mitä tarkoitat! Mulle on jokaisessa raskaudessa sanottu neuvolassa (eri tädit joka kerta), että se 12-13 on normaali ja "tavoiteltava" painnonnousu, joka johtuu pääosin lapsivedestä, vauvasta, verimäärän lisääntymisestä yms. yms. Siksi on tuntunut todella oudolta, että nyt on jotenkin yleisesti (ei siis tässä keskustelussa, vaan ihan yleisesti odottajien parissa) alettu ihannoida sitä, että paino ei nouse ollenkaan (eli odottaja itse asiassa laihtuu) tai nousee hyvin vähän. Itse olen aika neutraali ihmisten kyselyistä painostani tai mahani koosta, enkä siitä loukkaannu, mutta huolestunut olen siitä suuntauksesta, että painon pysyminen ennallaan raskausaikana on jotenkin tavoiteltavaa niin monella. Toki, jos painoa on ennestään liikaa, se on ihan ymmärrettävää. Ja minäkään en tällä nyt tarkoita loukata ketään, asiaa olen vain ihmetellyt muuallakin kuin täällä.

Lasten hoidosta synnytyksen aikana: Meillä on edessä suunniteltu sektio, joten lapset joko menee mummolaan tai mummo ja ukki tulee pariksi päiväksi meille. Mutta jos joudun lähtemään sairaalaan yllättäen (kuten viime yönä meinasi käydä), menen luultavasti yksin ja mies tulee sitten, kun mummo ehtii tänne (noin tunnin ajomatka). Sitä olen miettinyt, että mitä jos lähtö tulee yllättäen päiväaikaan miehen ollessa töissä, mutta hänellä kestää tulla tähän tai sairaalalle about 15 minuuttia, joten odottelen sitten sen aikaa tässä tai jos on hätätapaus, niin lapset tulee ambulanssiin mukaan ja mies saa ottaa heidät sairaalalla hoiviinsa.

Mulla siis tosiaan kävi jo mielessä sairaalaan lähtö viime yönä, kun alapäässä oli aivan älytön paineen tunne ja kivuttomat supistukset eivät loppuneet levollakaan. Kolmisen tuntia kärvistelin, mutta sitten onneksi loppuivat ja sain nukuttua loppuyön. Jos toistuu uudestaan, niin sitten on kyllä lähdettävä kohdunsuun tilanne tarkistuttamaan. Jotenkin mulla on vaan tosi vahva olo siitä, että tämä ei masussa pysy helmikuulle asti. En tiedä mistä johtuu, mutta sellainen fiilis mulla vaan on. Kahdesta ekasta "tiesin", että eivät synny aikaisemmin, sairaalakassinkin pakkasin esikoisesta pari päivää ennen laskettua aikaa (syntyi täsmälleen 40+0) ja kuopuksesta sinä päivänä kun läksin sektiota varten sairaalaan. Nyt taas tuntuu, että laukku pitänee pakata jo huomenna valmiiksi.

Pitäis vissiin lähteä unta yrittämään, saa nähdä minkälainen yö edessä tällä kertaa.

Commander ja Pepe 30+3

 

Sf-mitasta: Mä oon lihava odottaja, ja esikoista odottaessa mitta meni yläkäyrällä, ja neuvola täti pisti ultraan koko arvioon kun oli sitä meltä että on niin iso vauva tulossa. Tuntui hänestä kädellekin isolta. Kahdesti arviossa kävin, aina oli arvio ihan normaalissa. viikoilla 40+3 kävin synnyrillä kun en liikkeitä tuntenut, kaikki oli kuitenkin ok ja ultrattiin ja tehtiin koko arvio, tuli lukemaksi 3.8kg, poika syntyi 41+3 ja painoi 3580g mutta oli 56cm pitkä! olisiko tuo pituus sitten sotkenut neukkutädin tunnusteluja?
Tässä raskaudessa mitat ollu täsmälleen samoja kuin edellisessäkin, saas nähdä kuin käy

Kiitos teille jotka kommentoitte nuihin äippäraha huoliini, tuskin määrä siis ainakaan paljoa putoaa.

Meillä ei oikein tiedetä mitä se synnytykseen lähtemisen kanssa tehdään... varmaankin äitini tulee meille tai sitten poika menee anopille, molemmat asuu lähellä. Yöllä ei vain ole kiva ajatus poikaa sängystä herätellä, mutta en halua anoppia tänne meille itsekseen "auttelemaan", kaappeja yms siivoilemaan... Kiittämätön minäkin. Olisi niin paljon helpompaa jos äitini tulisi meille, mutta hän on itse menossa helmikuussa laikkaukseen, riippuu siis siitä hyvin paljon, onko missä kunnossa yms.

kukkanen&Elmeri 29 + 0!

 

Iltaa

Kultatiuku minulla sama ongelma, mutta pissa puhdas eikä viittauksia tulehdukseen ole vauva vaan osaa rummutella oikeeseen kohtaan, että tulee sellainen tunne

Happihyppy jospa miehesi vaan on stressaantunut tuskin tarkoitti ollenkaan mitään tuollaista onhan tää joulun alla aina muutenkin stressaavaan ja nyt kun lapsikin on tulossa :hug:

Minä en täällä palstalla ole ottanut ainakaan henkilökohtaisesti kenenkään mittoja suuntaan tai toiseen kaikki ollaan erilaisia odottajia ja mikään käyrä ei sitä sano onko hyvä vai huono odottaja

Petipuuhista nyt eilen kun puuhasteltiin niin oon aika 100 varma, että alkoi supistella heti perään ja oli kipeitä... ja nyt on paikat kipeenä ja vihloo joten voipi olla ettei ihan heti ainakaan oteta uusiks :/

Meillä on nyt tuparit/pikkujoulut pidetty ja toisia bileitä ei tarvii pitääkkään Piti olla pienimuotoiset juhlat jotka ylläri paisui ihan kunnolla kunnon juoppojuhliksi, minä ainoana selvänä tietenkin ja hermohan siinä meinas mennä kun aikuiset ihmiset kaataa kaljaa sun muuta paskaa joka paikkaan...Onneks lähti baariin viimesetki joskus puolen 1 aikaan yöllä...En voinu mennä nukkumaan ennenkö sain siivottua suurimman osan ja tänä aamuna oli pakko pestä kaikki lattiat ja sun muut pinnat, kun kävi nenään niin kauhea haju! Onneks tuparit on vaan kerran!

Mulla on selkä kipeytyny nyt ja tuntuu ettei istuminen tai seisominen tai mikään auta!! muutama työputki ois jäljellä joten nyt yritän itteeni tsempata jaksamaan, mutta jos alkaa enemmän kipeytyä aion suosiolla jäädä pois :/

Pe olis tarkoitus sukuloimaan lähteä ja samalla käydä ikeassa. Haluan ostaa sieltä taitettavan hoitopöydän kuitenkin ja lipaston vauvan vaatteille

Pakkanen vaan kiristyy ulkona on jo 25c eiiiii kiva pyöräillä kotiin vaikka matkaa on vaan 2km niin naama jäätyy :/

Happynow ja pienimies 29+4 :kiss:

 

Painosta ja sf-mitasta: Omalla kohdalla olen tyytyväinen tuohon vähäiseen painon nousuun juuri sen takia kun tuota läskiä on tuossa vyötäröllä ja oli ennen raskautta. Jos painolukema on kolminumeroinen ja pituutta se hukkapätkän verran niin siinä syy tyytyväisyyteni. En kuitenkaan arvostele tai puntaroi mitä muut ajattelevat tästä. Ja kun on vielä tuo rd niin pakko vähän katsoa mitä suuhunsa laittaa, tosin näin jouluna nuo piparit houkuttavat liikaa :ashamed: mutta onneksi sokerit on ok.
Ja sf-mitasta en niinkään tajua edes mitään kun ensimmäistä odotan. Kunhan nyt kävin kertomassa teille neuvolakuulumisia.
Ei ollut tarkoitus mollata/aiheuttaa pahaa mieltä kenellekään kirjoituksellani. Jos tämä nyt siitä lähti liikkeelle. Tuntuu ettei oikein tuo ajatuskaan kulje... dementia tulossa???

Minnis ja Dude 32+5

 

Painosta ja sf-mitasta pakko kommentoida munkin. Itse olen normaalipainoinen, tai mieluummin -kokoinen, sillä painoindeksi on 26. Olen ollut aina paljon painavampi kuin miltä ulkoapäin näytän ja jo teininä sain tästä itselleni kompleksin, kun kaikki terkat aina kauhistelivat painoani, vaikka olin tosi hoikka! (Minulla on painavat luut )

Mulla paino on noussut 10 kg (jos katsotaan ekasta neuvolakäynnistä, muutama kilo enempi jos oletetusta ennen raskautta -painosta). Ja mulle on huomauteltu koko raskauden ajan painon noususta, meinasin kimpaantua terkalle kun +700g/vko noususta hän kommentoi "vauva ei selitä tuosta kuin 200 g/vko, loput on läskiä!". HAH! Itse tutkin lihavuutta ja väitän että mulla on vähän enemmän tieteellistä faktaa hallussa painon noususta, ei tullut mieleen että painon nousu voisi olla vaikka NESTETTÄ, eikä LÄSKIÄ??

Mä vetäisen tästä aiheesta aina herneen omaan nenääni, sillä paino on mulle aika herkkä asia Mutta yritän pitää mölinät mahassani sillä koen itse tietäväni paremmin tämän, tässä tapauksessa Mutta olen samaa mieltä teidän muiden kanssa, että on aika sairasta että tämä nykyajan alhaisen painon ihannointi ulottuu jo raskauteen asti. En siis tarkoita nyt haukkua niitä jotka eivät ole kerryttäneet kiloja, jokainen raskaus on yksilöllinen ja pääasia on että äiti ja vauva voivat hyvin! Mutta se, että ne (me) joille kiloja kertyy, luodaan se mielikuva, että painon nousu on vain huono asia ja esikoista odottaessani minä henkilökohtaisesti saan tästä sen "huono äiti/odottaja" mielikuvan itsestäni. Vaikka eihän se sitä tarkoita. Mutta kuitenkin...

No, ennenkuin tämä menee tämän pidemmälle, niin totean vain loppuun, että tsemppiä meille kaikille, suurella osalla on enää se viimeinen neljännes jäljellä! Hui!

pokemoni & myttynen 19+6 (5 päivää lomaan! )

 

Painonnousu ja sf Laitanpa minäkin lusikkani soppaan Esikoisen aikana painoa tuli 22,5 kiloa (lähtö-bmi 22,5), josta puolet tuli viimeisen kolmen kuukauden aikana. Jos paino nousisi samassa suhteessa, tästä painoa tulisi n. 18 kiloa (lähtö-bmi 22), joka olisi minusta tosi mahtava juttu. Toivon, että painoa tulee, jotta on maitokiloja, joista imettää taas pitkään. Tällä kertaa loppupään painonnousu jäänee ikävä kyllä pienemmäksi, kun tytön hoitaja lomautetaan vuoden vaihteesta, emmekä ala sopeuttamaan arkajalkaamme kahdeksi kuukaudeksi osa-aikaisena uuteen paikkaan. Siksi se vähentää painonnousua, kun en voi piparihiireillä samaan malliin kuin näin yksin kotona ollessa XD

Ja se sf-mitta oli minulla esikoisesta koko ajan yläkäyrällä/yli ja isoa (4kg +) povattiin ultrallakin. Ja pah, standardi 49cm ja 3520g tuli! Nyt sf on alakäyrällä ja ultralla povataan pientä, joten?? Siskon pojat on molemmat ultralla sanottu kilolla päin prinkkalaa, esikoisesta meinasivat, että 3,3 kg (synt. 4,3kg) ja kuopus 4,2 kg (synt. 5,2 kg). Kun minä lähdin esikoista synnyttämään sf oli viikkoa ennen 38 cm (laskeutunut kolme viikkoa aiemmin), sisko synnytti esikoisensa edellisen päivän 34 cm kohdusta. Eli sf ei kerro mitään. Ja vaihtelee paitsi mittaajan mukaan, myös vauvan asennon mukaan. Minulla on vauveli ollut tässä joka kerta isommilla viikoilla mitatessa poikittain, eikä se ainakaan kasvata kohdunpohjan korkeutta...

Synnytys ja lapset Meille suurinta ongelmaa tuottaa ns. virka-aika. Koska hoitopaikka menee alta, ei meillä ole oikein hoitopaikkaa miehen työajaksi (6-14 ja matkat). Vanhempani pääsevät paikalle yölläkin, matkaa heiltä tähän on noin 30 minuuttia. Omat vanhempani ovat työelämässä, samoin molempien sisarukset ja miehen vanhemmat ovat jo niin iäkkäitä (n. 80v) ja huonokuntoisia, ettemme voi käyttää heitä lapsenhoitoapuna edes varttituntia, saati päivää. Eiköhän me jotain keksitä.

Kotiäitiys häämöttää. Tosiaan tarkoitus oli, että esikko olisi ollut hoidossa 2pv/vk helmikuun loppuun saakka, mutta perjantaina kunta päätti lomauttaa hoitajan 1.1. eteenpäin. Tyttö pääsisi päiväkotiin, mutta stressi käy pimulle liian kovaksi, kun ottaa paitsi lapsen luonteen, myös odotettavissa olevan elämänmuutoksen luoman stressin. Aamulla hoitaja sanoi, että hän yrittää päästä ensi viikolla työterveyshuoltoon pitkään jatkuneen kivun vuoksi ja epäili, että kirjoittavat saikkua. Eli jäänen ensi viikolla jo tytön kanssa kotiin. Varahoitopaikkana on siis kunnan puolesta tuo päiväkoti ja sinne emme tyttöä vie (varsinkaan joulunalusviikolla pöpöjä hakemaan).

 

Meitä odottajian on monenmoisia, toiset toivovat kiloja lisää toiset eivät.. Itse kuulun niihin joille kiloja kertyy helposti ja "liikaa" jos jotain taulukoita ja keskimääriä katsoo. En kuitenkaan aio kantaa huolta kiloasiasta tai isosta sf-mitasta (kaikesta muusta huolehdinkin vähän liikaa). Esikoisesta kiloja tuli pitkälti yli 20 kiloa ja kaikki lähti. Nyt taitaa olla tulossa iso lapsi taas ja vatsa on valtava (ja sitä kyllä jaksaa kaikki päivitellä). Onneksi neuvolassa ei olla kauheasti takerruttu tuohon painon nousuun ainakaan vielä kun sokeritkin on olleet kunnossa.

Synnyttämään lähteminen on mietityttänyt juuri tuon hoidon järjestymisen kannalta. Esikoista käynnistettiin niin ei tullut "normi"lähtöä, jännittää miten käy nyt.. Pitääkö lähteä yön selkään.. Onneksi molemmat mummit asuvat samassa kaupungissa, että eiköhän hoito löydy.

Vatsa painaa tosi alas ja tuntuu olevan täälläkin pissahätä koko ajan.. Supistuksia en oikein osaa tunnistaa kun viimeksi niitä oli vain lopuksi käynnistettäessä (ja olivat aika hurjan kivuliaita). Öisin on tuntunut vähän menkkamaista jomotusta, mutta en ole mitään mahan kiristelyä huomannut.. tiedä sitten mitä on.

Blue ja pienokainen 32+3 (vai oliko 31..apua en pysy enää mukana)

 

Painosta ja sf mitasta Itse tosiaan olen seurannut aikalailla tarkkaan tuota nousua vaikka neuvolasta sain luvan nostaa ihan reippaastikkin painoa tuon liian alhaisen bmi:n takia.
En kuitenkaan nyt ole ihan täysillä lähtenyt siihen "tavoitteeseen" vaan syön normaalisti edelleen, en käytä valkoisia jauhoja, pastaa, perunaa ym..
En syö suklaata taikka muita kuolattavia herkkuja, saati pizzaa taikka sipsejä, en nyt enkä normaalisti koska ne ei kuulu ruokavaliooni vaikka himoitsenkin toisinaan noita rasvapaukkuja niin en ole niihin sortunut koska tiedän että voin yksinkertaisesti huonosti sen jälkeen:x.

Painoa on tullut nyt 7,5kg jota pidän ihan normaalina itselleni.
Sf mitta on 26cm ja vyötärössä mennään 86cm joten masu toki on kasvanut mutta mitasta huolimatta aika pieni.


Mutta myönnän rehellisesti että näin tuossa serkkuani joka 6viikkoa edellä , samankokoinen lähdössä ollut a nyt kerännyt painoa 25kg niin mietin mielessäni että mahtaa olla tukala olla, ja sanoihan tuo itsekkin saa syyttää itseään mitä on suustansa alas tunkenut, mutta tuossa toki oli nestettäkin aikamoinen määrä mukana.
Jokatapuksessa olo oli tukala ja hengitys vaikea, sanoi itsekkin.
Ei sitä kuitenkaan ajatellut että voi kauheaa tai miten tuo on noin nostanut painoa vaan lähinnä ajattelin tuota vointia nyt.


Liikkeet itselläni tuntuu ainoastaan navan kohdalla ja ala-vatsassa, kyljissä ja ylhäällä ei tunnu mitän eikä siellä näytä olevankaan mitään muuta kuin tyhjää..
Muuten on jumalattoman vilkas kaveri, bilettää 20/7 eli muljuttaa ihan olantakaa.:heart:

ostokset Hankittu ollaan nyt:
Pinnasänky Ikeasta penkojaisista löytyi 15e =)
Vaunut 380e
kaukalo 60e
vaatteita vähäsen ja kaikki edelleen mustia :ashamed: n.100e
tuttipulloja/tutit 60e
hoitoalusta saatiin
sitteri 15e

Äitityspaketti ei ole tullut vieläkään Vaikka on ollut matkalla jo 26.11 alkaen, eipä tietoa kellään missä seikkailee..Ehkä helmikuuksi tulee perille

Esikoinen hoitoon Tää onkin hauska Meillähän poika täyttää 16vuotta joten yllättäen tarvinee juuri sitä hoitoa tai lähinnä tiukkaa valvovaa silmää
Ei vaan... pärjää yksin oikein hienosti, ainoa pieni stressi on että juuri silloin LA:n päivänä on yhteishaut päällä ( jossa piti olla vanhempi mukana, uusi juttu itselleni mutta opo sanoi että kuittaa mun puolesta jos satun olemaan sairaalassa silloin) samoin TET-alkaa samana päivänä kun on LA mutta eiköhän se selkeenny

Työt tosiaan loppui siis pakolliset ja nyt käyn vain vierailevana tähtenä napsauttamassa muutamat hiukset jos mieli tekee ja tylsäksi aika käy, muutan ajattelin
kuluttaa aikaa uimassa,salilla, ostoksilla rauhassa...tehdä jouluhömpötyksiä ja käydä kaikenlaisissa hoidoissa =) Hemmotella itsekkäästi itseäni niin paljon kuin mieli tekee
Ajattelin ottaa tammikuusta alkaen lymfaa, ihan jo sen takia että tuota turvotusta saisi vältettyä ja rentoutumisen takia myöskin. Suosittelen jos vain mahdollista päästä sellaiseen...

 

Heh, sama juttu kuin tillukkaalla. Jää syöpöttelyt täälläkin vähemmälle kun esikoinen jää äidin "vahdiksi" kotiin joululta Oltaisiin kanssa jatkettu osa-aikaisena pph:lla, mutta se ei onnistu vaan olisi pitänyt viedä päiväkotiin. En halua uuteen paikkaan poikaa viedä joten jää äitin kanssa kotiin. Täytyy siihen asti yrittää lepäillä.. Tulisi siitä pojalle liikaa elämän muutoksia kun tulee vauva ja jos joutuisi vielä toiseen hoitopaikkaan, lisäksi meille on se muuttokin tulossa tässä jossain vaiheessa.

 

Ensinnäkin, kiitos teille, jotka huojensitte huoltani pissahätä-asiassa!

Kommentoin minäkin vielä tuota painonnousu- ja sf-mitta-asiaa.

Itseäni lähinnä kiusaa neuvolan terkkarin suhtautuminen painonnousuun. Terkkari on ehdottoman varma, että herkuttelen painoa itselleni, näin ainakin tulkitsen sananvalinnoista. Paino oli noussut 8.6kg viikkoon 30+6 mennessä. Viimeisin painonnousu viikkoa kohden oli 550g, ja siitäkin tokaisi, että on noussut liian reilusti. Toisaalta osaan päästää nuo kommentit läpi korvieni, koska tiedän, etten ole syömällä itseäni lihottanut. Turvotusta on tullut ihan selvästi jo viikkoja sitten, mutta terkkari ei sitä ota kuuleviin korviinsakaan.

Itselläni sokerit tuppaa välillä laskemaan liian alas, ja siksi muistutetaan syömisen tärkeydestä, mutta paino ei sitten saisikaan nousta. Tuo ei mene minun jakeluu. Ristiriitaista mielestäni. Joka raskaudessa olen sen reilun kymmenen kiloa painoa saanut lisää, ja kahdessa ekassa en todellakaan ollut niin painava lähtöpainoltani kuin nyt, sanoivat silloin jopa hoikaksi odottajaksi, vaikka olin normaalipainoinen.

Toinen juttu on tuo sf-mitta, joka itselläni oli valehtelematta rv 30+6 sen 33cm. Terkkari hätäili siitä ja mitenkä ei tiedä miten päin vauva on. Ja lapsivettä tuntui olevan sitten niin maan perusteellisen paljon. Soitti sinne polillekin. Sitten sanoi, että älä nyt vaan huolestu ja kun kysyin, mihinkäs se liian suuri vesimäärä viittasikaan, munuais- vai ruoansulatuskanavan vikaan vauvalla vai mihin, niin jopas häkeltyi, eikä osannut sanoa mitään. Siispä poistuin rauhallisin mielin neuvolasta odottamaan tulevan keskiviikon poliaikaa. Siellä ei mitata painoa eikä sf-mittaa, vaan katsotaan ultralla, miten asiat ovat. Kysyn taas kerran siellä tuosta veden määrästä ja sf-mitasta, jotta voin viedä terveiset neuvolaan. Herkästi neuvolassa ainakin huolia niskaan kasataan, kun sattuu sopiva terkkari kohdalle. Jos olisi eka raskaus tämä, olisin varmasti jo käyttänyt omaisuuden yksityisiin ultriin pelottelujen takia. Toki joskus voi taustalta löytyäkin jokin vika vauvassa, mutta itse pyydän senkin asian vielä varmistamaan. Haluan nauttia tästä odotuksesta sf-mitoista ja painonnoususta huolimatta sen minkä muuttoasioiden keskellä ehdin. Turhan takia en tahdo murehtia. Meillähän kuitenkin on kaiken lisäksi se 50% riski saada geenivirhettä kantava lapsi, joka voi tietää niitä isoja leikkauksia. Sitäkin asiaa olen päättänyt murehtia sitten, jos siihen aihetta ilmenee. Ja uskokaa, että minä jos kuka olen normaalisti aina huolissani kaikesta. Ilmeisesti raskaus rauhoittaa minua!

Kaikista mitoistanne huolimatta mukavaa päivää kaikille!

Kultatiuku ja Nötterö rv32+3

 

Ei tota sf-mittaa tarvii kyllä ressailla.. Mullekin äitipuoli yms muut joilla on jo lapsia sanoi mulle alkuraskaudessa et jos sf heittelee ja neuvolassa yritetään huolestuttaa ni älä kuuntele!

Tänään oli neuvola aamulla, kaikki oli hyvin. Poika majailee oikealla puolella masua edelleen ja pää oli alhaalla.. Häpyluu on ollut nyt 6pv putkeen jo vähän kipeä, tai aina vihloo vähän jos nousen esim. sängystä tai muuten ponnistelen.. ´Mutta nlatäti sano että on normaalia ja hyvä että on vähän kipee, että tietääpähän ainakin että muutoksia tapahtuu ja rupee paikat aukenemaan vauvan tuloa varten
Syke oli +140
Liikkeet ++
Pissa puhdas
Paino +450g/vko
SF-mitta oli 30 ja hypännyt hivenen yli keskikäyrän
Paineet kunnossa
Ens viikon to olis sit nla lääkäri ja pikkusen painoarvio ultralla Ihanaa nähdä poika taas:heart:
Illalla olis sit vielä Joogausta ja miehellekkin opetetaan tunnin lopuksi luontaisia kivunlievitys menetelmiä.. JESS!!

Ihanaa alkavaa viikkoo kaikille!!

Jane & Viltsu 32+6:heart:

 

Painosta: Mulle on myös aivan sama, missä muiden painot huitelee, mutta itse en ainakaan tieten tahtoen syö kahden edestä. Koska sitten synnytyksen jälkeen siinä hormonimyräkässä on kivempaa, että mahtuu edes suurin piirtein omiin vaatteisiinsa, eikä ole pakko mennä ostamaan montaa kokoa suurempia housuja. Vaikka eihän se mitään haittaa, jos on tavallaan siihen valmistautunut. Mutta mitäs sitten, jos imetyksellä ei paino putoakaan. Itse seurasin siskoni painonkeräystä hänen esikoisensa aikaan, samoin painon pudotusta. Ja voin kyllä sanoa, että hänellä se kilojen häviäminen on ollut oikein työn takana. Mutta pääsipäs hän lopulta takaisin mukaviin lukemiin ja mittoihin.
Ja itselle se on aivan mieletön onnistumisen tunne, kun vetää kuukauden päästä synnytyksestä omat vanhat housunsa jalkaan (ei nyt ehkä niitä kaikista kireimpiä). Ja mulla siis on se painonnousutavoite juuri se 12 kg, koska olen alunperin normaalipainoinen. Ja tällä vauhdilla se toteutuu, paitsi nyt on tullut vähän turvotusta, mutta sitä ei lasketa Mutta itselle vain tulee siitä niin hyvä mieli, kun joku kommentoi, että eipä sulle ole tullut paljon painoa. Ja kyllä niin mieltä lämmitti, kun yksi kaveri ostoskeskusreissulla kävi yhdessä liikkeessä ja tuli sitten perässä ja totesi, että ei ollut yhtään varma, että olenko siinä edessä, kun en näyttänyt takaapäin yhtään raskaanaolevalta. Hah, no eihän se maha siellä selässä kasva

Sf-mitta tänään neuvolassa (32+4) oli 28cm tai 29cm, vauveli vähän punki siellä kohdussa, mutta merkkasi kuitenkin tuon 28cm. Ja käsky kävi, että selällään tai puoli-istuvassa asennossa ei pitäisi olla pitkään, vaan vasemmalla kyljellä, tai sitten istua. Vauvan syke hidastui kun siinä lavitsalla makoilin puoli-istuvassa asennossa. Ja sormuksista taas varoiteltiin. Joten eiköhän nyt ainakin mun ole aika jättää sormukset pois kun turvotusta oli tullut vähän. En meinaan halua, että joudutaan katkaisemaan vihkisormus, jos sormet vähän turpoo yllättäen.

Hellu ja 32+4

 

Hellu Kyllä mun on tunnustettava, että itse olen myös samasta syystä tyytyväinen siihen, että painoa ei ole tullut kovinkaan montaa kiloa. Esikoisesta mulla tuli painoa PALJON ja imetysaikana en siitä päässyt eroon, vaikka mitä tein. Ei vaan pudonnut, vaikka resepti ois ollu mikä. Olen laihduttanut ennenkin ja IKINÄ ennen ei ole niin vaikeasti paino pudonnut. Jos jotakin, tuli muutama kilo lisää yrityksistä huolimatta... Paino alkoi pudota vasta, kun viimeinenkin maitopisara oli tisseistä poistunut, sit se humpsahtikin muutaman kilon ihan humauksessa (ilmeisesti olin jonkin verran turvoksissa) ja sen jälkeen kitutahtia, mutta onneksi sentään tasaisesti alaspäin. Ja todella sain tietoisesti olla ihan laihdutusmielellä, en voi leuhkia sillä, että siinä sivussa olisi pudonnut. =)

Joten tuossa mielessä en tahdo yhtään enempää tätä pudotettavaa lisää. Mun ei ollut sinänsä tarkotus raskautua ennen kuin olis ollut vaa'alla huomattavasti pienemmät lukemat, mutta näin nyt kävi ja hyvä niin. Mutta tiedän, mikä urakka on edessä, kun vauva syntyy ja jos se yhtä huonosti lähtee laskuun, niin voi herramunjee.. en kaipaa siihen enää yhtään lisäpudotettavia kiloa.

Onnea niille, joilla paino putoaa iloisesti ja ihan huomaamatta parissa kuussa synnytyksen jälkeen normaaliin. Mulla ei. Ei edes lähellekään.

Mutta edelleenkin: mua ei oikeesti stressaa tai lohduta yhtään se, paljonko muille on tullut painoa enkä edes muista, kuinka paljon kukin on saanut/laihtunut. Mua ihan oikeasti kiinnostaa vain se, mitä mulle itselle tässä tapauksessa on tapahtunut. =)

Niin ja pissa-asiasta: mä ramppaan vessassa ihan jatkuvasti ja jokaisen kumartumisen, istumisen/ylösnousemisen jälkeen saisin mennä taas uudelle istunnolle. Välillä on enemmän, välillä tulee vain liraus, mutta joo, pissa puhdas ja toukkis se vaan siellä rakkoa painelee.

Mut ei se mitään, tulee sentään ulos. Kuinka moni muistaa mun alkuraskauden pissivaivan?

 

Anteeksi, Kärppis, mutta se pissiummetus naurattaa edelleen . Onneksi meni kuitenkin ohi nopeasti.
Itsekin juoksen pissillä vähän väliä. Poika potkii välillä niin kovasti rakkoon, että on nimenomaan juostava Toivottavasti ymmärtäisi jo vähitellen alkaa viettämään aikaansa pää alaspäin kuin perätilassa tai poikittain. Vaikka eihän tässä meillä vielä niin kiire ole...

Tänään kävin melkein hukkareissun tekemässä neuvolassa, kun olin kalenteriini merkinnyt väärälle päivälle lääkärin ajan. Onneksi törmäsin valmennuksia pitävään neuvolantätiin, joka tarkisti milloin se minun aikani nyt olikaan ja otti sitten samalla painon, verenpaineen ja hempan. Kaikissa nousua havaittavissa... Hempassahan tuo on ihan ok ja verenpainekaan nyt mitenkään hälyttävästi ole noussut, mutta juuri kun painosta olemme täällä puhuneet, niin ensimmäistä kertaa siitä huomautettiin (+500g/vk). Mutta osasin kyllä odottaa, kun menin sinne tukevan aamiaisen jälkeen ja turvotuksiakin on tullut jo jonkin verran. Sokerit ovat kuitenkin omissa mittauksissa olleet kunnossa ja pissakin oli puhdas, joten en todellakaan aio nyt tuosta kauheasti huolestua. Huomenna sitten uusi yritys sinne lääkäriin

Seepia ja Sintti 29+6

 

Olen jumittunut tänne taka-alalle... Ei vaan jaksa kirjottaa eikä lukea, ihan tööt tööt koko olo : /

Mua on tuo sf-mitta huolestuttanut kun kävi ketuttamaan marraskuun lääkärin kommentti joka epäsuorasti vihjaisi, että se on liian pieni, viikolla 27+0 22,5 cm ja nyt kun kävin joulukuussa neukussa (eri neuvola, eri mittaaja) oli se edelleenkin aika pieni? viikolla 29+6 25 cm Sain siksi jo viikon päähän uuden mittausajan eli meen nyt torstaina uudestaan ja sit katotaan lähettääkö eteenpäin. Mitähän se nyt sit niinku käytännössä tarkottais vauvan kannalta jos on vähän pienikokoisempi? Hirmusen vilkas kyllä on, oikee adhd et sen puoleen tunnen kyllä ite, että kaikki on kunnossa ja vauva voi hyvin. Mut huolettaa silti. Tosin sanoi neukkutäti sitäkin että kun pieni ja hento olen muutenkin niin eikai se nyt ihan älyttömän suuri se kohtukaan mahdu olemaan....

Taitaa päikkärit kutsua mamia ja vauvaa =) 30+5

 

Murunmami,en olis lainkaan huolissani... suunta on kuitenkin ylöspäin mitassa,ei siis mitään romahdusta alas yms. Itelläni oli 30+3? 26cm,eli lähes samoissa ja ei kyllä ollu huolissaan...

Terveydenhoitajien aika ronskikin huomauttelu painosta ja muista mitoista on musta jotenkin kauheen ammattitaodotonta: /Mulla oli esikkoa ennen bmi 22 ja jossainkohtaa vähän huomautteli et taitaa makea maistua jne. vaikka olin aikas tarkka syömisissä. Liikkumaan en päässy hirveemmin,joten voipi olla osasyy koska nyt kun taas pääsen niin ihan eriä on kyllä painonnousu ollu. No jokatapauksessa,suurempaa kohua ei tosta painosta koskaan noussu vaikka sitä tuli sen 15kiloa. Ja hyvä niin,koska miä taas kuulun siihen porukkaan kellä imetys vie kaikki "mehut"... 2,5kk synnytyksestä' olin entisessä painoissa vaikka söin kuin hevonen ja puolivuotta siitä olin jo 5 kiloa miinuksella.
Nyt indeksi oli lähtiessä 20 ja paino kaikenkaikkiaan noussu hillitymmin ja nyt sit jo miinuksella viimeks,mistä terkakaan ei ihan kauheesti tykänny,vaikka se ei vauvan vointiin vaikutakkaan... ite kyl toivoisin et painoa tulis ens nla käyntiin mennessä,niin tietäs et kaikki ok. Kovin luonnotonta on jos normaalipainonen odottajakaan ei "sais"painoa kerätä....

Repa ja säynävä 31+2