Heippa!
Kiitoksia kaikille kommenteista tuohon lapsenhoitopähkäilyyni. Totta on, että lapsi pärjää kyllä yhden yön hyvin mummon hoivissa, tuohon vaan liittyy paljon kaikenlaisia juttuja - saisi mies ihan halutakin olla lapsen kanssa välillä kahdestaan (ja toisaalta uskon, että haluaakin, ellei vaan mitään suurempia ongelmia tule, mutta ryytymysten kanssa oon mäkin saanut painiskella esim. hänen ollessaan työmatkoilla) ja sitten toisaalta mua vähän harmittaa sekin, että en voi omaa äitiäni pyytää olemaan pojan kanssa juuri sillä hetkellä, joka on mulle niin elämää mullistava. Itse asiassa äitini erikseen pyysi, etten soittaisi hänelle, jos tulee sairaalaan lähtö keskellä yötä. :'( Isä sanoi siihen, että soita sitten hänelle.
Eli jos mun vanhemmat eivät ole jakamassa meidän perheen suurta tapahtumaa, en haluaisi tavallaan appivanhempienkaan olevan, vähän vaikea selittää - olen harvinaisen lapsellinen yli kolmekymppinen, ei voi mitään...
Nyt on
Hysteerisellä ja
Delfiinillä ainakin jännät paikat! Ja
Heilillä vasta onkin. Mun on tosi vaikea ajatella, että sulla alkaa jakaantuminen tapahtua jo huomenna =) Onnea matkaan! :flower: :hug:
Voi kääk, yksi entinen koulukaveri soitteli, se on aina vähän painajaisen paikka. Ko. henkilö on herttainen mutta aika muissa maailmoissa oleva, noin lievästi sanottunakin outo. En tiedä, miksi hän on pitänyt kaikki nämä vuodet yhteyttä, kun on aika yksipuoliseksi jäänyt yhteydenotto. Hän vähän säälittää mua, kun hänellä ei ole kaikki ihan kunnossa ja kavereitakaan ei pilvin pimein, mutta en vain jaksais... Nyt mua rupes ihan älyttömästi risomaan se, että hän halus tavata ja kutsua tällä kertaa luokseen, kun hän oli viimeksi meillä. Sanoin ensin nätisti ja sitten vähän suorasukaisemmin, että en kyllä lähde raahautumaan Helsinkiin (Hyvinkäältä) viimeisilläni raskaana villin pikkupojan kanssa ensin junalla ja sitten kävellen ja ratikalla. Että ehkä hän ymmärtää vielä joku päivä, jos hänellä on lapsia. Kyllä oli vaikea saada asiaa perille. Sanoin, että tervetuloa kuitenkin meille, ja hän oli että no pitäisikö sitten sopia jotain. Mä siihen, että onkohan parempi kuitenkin nyt antaa meidän tilanteen tästä vähän selkiytyä, kun ei tiedä, milloin pikkuinen syntyy, ja hän oli, että no selvä, soitellaan sitten myöhemmin, mutta siis sävy oli jotenkin sellainen, että oli kuin ei olisi yhtään ymmärtänyt, miksi en nyt kertakaikkiaan jaksa sopia mitään suurisuuntaisempaa. Ja hän kertoi kaveristaan, joka ei jaksa lähteä Klaukkalasta tapaamaan häntä, kaverilla tosin neljä lasta. :| Joo, ihmettelenpä mokomaa jaksamattomuutta. Sanoin sitten suoraan, että mulla on ihan kotona olemisessa nyt tarpeeksi. (On ihanaa nähdä paikallisia mammakavereita ja toki olisi muitakin, jotka mutkattomasti itsensä kylään kutsuisivat, mutta kun tuon ihmisen kanssa ei mikään ole mutkatonta. No hohhoi, ja huonon omantunnon sain itselleni vielä, kun varmaan nyt pahoitin hänen mielensä.)
No siirtyillään odottelemaan synnytystä taasen, Antto haluaa katsoa tietsikalta Autot-leffan Frank-leikkuupuimuria
T. Kalenteri ja Paapau 38 + 4
