Hanne_ Jokoha siel on pikkunen?
zapata Eiköhä siel rakenne ultras kaikki oo hyvin!
Ammiina Jaksamisia odotteluun ja varmasti sieltäkin tulee hyviä uutisia!
Tervetuloa
Rosamunda ja
Mamuska7 hyppää mukaan vaa, ku hormoonitki noussu nuin hyvin!!
Miirabell Voimia odotteluun, nyt aivan varmasti tulee pitkät viikot. Kyllä se pieni sydän rupee kohta siellä sykkimään, pidetään peukkuja! :heart:
Marlin Sähä oot kohta iha voiton puolel jo!
Equus Miten meni?
Ja nyt paaaaljon ).( tai oikeestaan iltasin näin (.)
Vähä taustaa ennen: En oo lapsen tekemisestä puhunut kenellekään perheen jäsenelle enkä sukulaiselle, parille parhaimmalle ystävälle vain. No kotona käyminen sen toisen keskenmenon jälkeen oli aika raskasta, ku kaikki heitti koko ajan läpäl, että oonko raskaana, ilman mitää tietoa mistään.
Tuntu nii pahalta aina naureskella ja sanoo, että en mä ny viel... he he...
No sitte mä päätin että kerron mun nuorimmalle isosiskolle, koska se oli se innokkain kyselijä, että oon kaks keskenmenoo saanu, että jos nyt lopettais ne raskaus utelut, ettei tunnu kovin hyvältä. Jee! yksi oli siis pois pelistä.
Ja kerroin viikko sitte että oon raskaana uudestaan.
No äiti oli huomannu että jotain on tekeillä, ku perheen "auringon paiste" on pilvessä. Oli sitte tolta kyseiseltä siskolta kysyny tietääkö se, että joku ois hätänä. No sisko oli sitte menny kertomaan noista keskenmenoista. Tuli pieni kiukku ku olisin halunnu ite sitten kertoo noista jos/kun tää raskaus nyt niin pitkälle etenis että uskaltais kertoo. No ne oli sitte puhunu noista asioista ja äiti oli arvannu että jotain raskaus juttui on tekeillä (MISTÄ hitosta ne sen voi tietää??!
) No pelkäsin että äiti o vähä loukkaantunu ku en oo kertonu ja pelotti kans, että tuleeko sieltä joku saarna nyt sit ku joskus uskallan kotii mennä.
Mun äiti on sellanen että ollaan saatu tehdä omat päätökset oli ne sitten hyviä tai huonoja, se ei oo ikinä puuttunu sillai mihinkää, eli on antanu elämän opettaa. On se saattanu jotain sanoo mutta ei suoraan ikinä mitään. Hyväksyny aina kaiken mitä sitte ollaankaan elämiemme kanssa päätetty tehdä (meitä siis 6 lasta, vanhi 31, nuorin 19). Tietenkin ohjannut ja niin pois päin, mut se ny ei oo se pointti tässä.
No mamma oli sit siskolle sanonu että pitäähän ne lapset tehdä nuorina ja jos ne keskenmenot on johtunu siitä ku oon alkanu e-pillereitä syömää niin "nuorena". (15v. ja miten se noistakaa mitää tietää ku ei noista olla puhuttu!
) Ja ei sen reaktio kuulema ollu mitenkää ihmeellinen.
Äitiä on siis pohjustettu asiasta, eli ei tuu ihan puskista. Toivon niin että ne ois sitte onnellisii ja ottais asian hyvin sitte ku mennää kertomaan, mietin kanssa että puhuukohan se tosta isälle mitään. Oon tytöistä nuoriin ja siis isin pikku rinsessa, sekä ensimmäinen koko katraasta jolle lapsi on tulossa! Apua! Ja oon koko ajan miettiny että iskälle kertoisin ensimmäisenä. Vaikka jollain kauppa reissulla. Meillä on ollu tapana että lähden sen kanssa kaupungille ku kotiin meen, saadaa olla vaa kaksin.
Sunnuntaina on siskon valmistujaiset, just ton joka tietää. Kysyin mitä se leipoo, nii just jotain tuorejuusto kakkuja ja mä heti sanoin ettenhä mä voi niitä syödä!
sitte se rupes miettii päätänsä puhki että mitäs sitte se tekee. No mä sanoin että tuskin siel kukaa mitää epäilee jos syön vaa kääretorttuu ... ja siitä sitten päästiin siihen että se on äidille kertonu ja niin.
tässä sitä nyt sit ollaan!
Jännityksellä odotan sunnuntainan että ottaako se puheeksi koko asiaa, pitäskö mun ottaa puheeks, pitäskö mun nyt kertoo että oon raskaana?
