Maanantaihuomenia =)
Kiitos tosiaan
Pipalle hienosta uudesta ketjusta, kyllä meidän kelpaa =)
Raskauspäiväkirjasta oli puhuttu..vaikka olen yleensä TODELLA tunnollinen ja pikkutarkka, niin en ole saanut sitä aloitettua. Kävin jo kirjakaupassa etsimässä jonkinlaista odotuskirjaa, mutta en sellaista löytänyt. Meillä on jäänyt tuo masun kuvaaminenkin ainakin toistaiseksi yhteen kertaan (sekin viime viikolla). Täytynee ryhdistäytyä että edes jotain muistoja jäisi odotusajasta.
Rokotteen kävin hakemassa viime torstaina ja selvisin melko vähin oirein. Ainoastaan rokotuskohta tuli kipeäksi seuraavana yönä ja haittasi nukkumista, mutta ei onneksi sen enempää
Nenäsumuista sen verran että mies kiikutti minulle apteekista sitä merisuolaliuosta, oli sillä ihan oikea nimikin, mutta en valitettavasti muista. On tehonnut ihan kivasti..sitä samaahan voi käyttää myös vauvalle. Olen käyttänyt myös allergiasumuja ja Lomudal oli ainankin raskaana olevalle soveltuva merkki, vaikkakin sumut lasketaan paikallishoitovalmisteeksi ja niitä voi käyttää suht vapaasti vaikka pakkauksessa lukisikin että ei suositella raskaanaoleville.
Äitiyspakkauksen parasta tilausajankohtaa olen miettinyt. Tietääkö konkarit missä vaiheessa se "kannattaisi" tilata että saa ensi vuoden pakkauksen. Jättäisikö suosiolla ensi vuoden puolelle, vai käyvätkö jakamaan jo tämän vuoden puolella uutta pakkausta????
Parisuhde voi mainiosti. Ainahan niitä riitoja tulee ja menee, mutta tällä hetkellä on jotenkin tosi seesteinen fiilis molemminpuolin. Meillä on tosiaan rankka raksa-aika melkein takanapäin ja ollaan oltu TOSI väsyneitä, joten ihana saada se entinen ihana mies takaisin. Raksan aikaan kun ei hirveästi ehdi toista huomioimaan, mut nyt asiaan on pikkuhiljaa tullut parannus ja ollaan otettu tarkoituksella yhteistä aikaa . Ja vauvallakin on tietysti oma vaikutuksensa asiaan :heart: :heart: Tuntuu ihanalta kun mies joka välissä kokeilee massun kokoa =)
Omaa napaa..en ole ehtinyt käydä mahakuvia kattelemassa, mutta kuvittelisin että masu on edelleen hyvin pieni. Toisaalta ihan kiva juttu, koska ei rajoita elämää juuri lainkaan. Vähän nyt enempi puuskututtaa, mut olen pystynyt harrastamaan ratsastustakin aivan entiseen tapaan. Toki hiukan varovaisemmin ja vähempi "riskejä" ottaen. Tarkoitan tällä että raskausratsuna tällä hetkellä vanha poniherra, johon luotan kuin vuoreen
Aiemmin ratsutin ravureita treenimielessä, mutta tämä on hiukan liian riskialtista
Josta tuli mieleen, että minuun on iskenyt aivan älytön heppakuume ja olen vakavasti harkinnut hevosen ostamista/ottamista ylläpitoon. Raskausaikahan on varmasti juuri paras aika tällaiselle hankinnalle
Olen saanut jostain päähäni, että jumiudun vauvan tultua kotiin enkä ymmärrä/pääse sieltä lähtemään ellei ole jotain pakottavaa syytä ottaa omaa aikaa. Ja jos ei ole omaa aikaa niin olen kireä kuin viulunkieli ja hypin seinille. Onkohan tää nyt jotain raskausajan panikointia...Olen aina kammoksunut äitejä jotka hautautuvat kotiinsa eivätkä puhu lasten synnyttyä mistään muusta kuin vaipanvaihdosta ja imetyksestä, sekä skitsoilevat jokaista pientä inahdustakin.
Eikä ole tarkoitus loukata ketään äskeisellä, koska varmasti se pieni täyttää koko maailman ainakin aluksi, mutta toivon että itse onnistun säilyttämään maalaisjärjen ja suhteellisuudentajun hormonimyrskyistä huolimatta. Onhan lapsia saatu maailman sivu ja jos perheen lähtökohdat on hyvät niin kunnon kansalaisia on tullut ainakin suurimmasta osasta =)
Tänään olisi kauan odotettu
rakenneultra :heart: Jännitttää jo kovin, varsinkin se sukupuoli
Jos sitä edes nähdään..sukulaiset on varmoja että tyttö on tulossa, koska maha on niin pieni
Pieni antaa elonmerkkejä itsestään jo hyvin kovin potkuin, joten aktiivisuudesta ei ole epäilystäkään
Varsinkin viikonlopun aikana potkut on napakoituneet kovasti. Eivät vielä satu, mutta tuntuvat välillä jokseenkin epämiellyttäviltä, varsinkin yöaikaan.
Nyt aamupalalle..
IntoOlivia 21+2