*** MARRASKUUN ODOTTAJAT 2009 - HEINÄKUUSSA ***
- Viestiketjun aloittaja thor
- Ensimmäinen viesti
Carribbeelle iso ja lämmin :hug: :heart: Olen ihan sanaton ja suruissani kun minäkin olin asennoitunut niin että sinnillä olisi kaikki kuitenkin hyvin :'(
En voi edes kuvitella miten ahdistavalta sinusta on tuntunut nämä viikot, saati nyt kun diagnoosi on tullut :hug: Kovasti voimia teudän koko perheelle!! :hug: :heart:
Senverran haluaisin minäkin kertoa että minulla on myös ystävä jolla vajaa 3-vuotias poika ja hällä ei myöskään ollut toista kammiota ollenkaan. Raskautta seurattiin aika tiheästi loppukuukausina ja ennen synnytystä ystäväni siirrettiin Helsinkiin synnytystä varten. Kun poika syntyi hän joutui hetimiten ensimmäiseen leikkaukseen ja aika pian myös toiseen. Vielä olisi edessä yksi iso leikkaus! Pojalle siis rakennetaan tuo toinen kammio.
Vaikka kuulostaa siltä että eihän tuollaisesta voi selvitä niin tämä pikkumies on kovinkin virkeä/normaali, ihana pikkumies ja kaikki on siis mennyt hänen kohdallaan hyvin!!
Ystävälläni tämä on vika joka periytyy poikalapsiin ja myös sisarukset joutuu tarkkailuun tullessaan raskaaksi. Ystävälläni on enkelipikkuveli jolla on ollut tämä samainen vika mutta siitähän on tietysti 20-vuotta aikaa eikä tuolloin ole lääketiedekään ollut tietty niin huippu kuin nyt!!
Toivottavasti myös tästä olisi apua teille päätöstä tehdessänne :hug:
(.) Olipa ihana keikka :heart: Nyt tosin olo jokseenkin pöllähtänyt mutta kyllä oli hienoo!!!
Mulla vaan tuli joku ahdistuskohtaus siinä loppuvaiheessa ja oli pakko lähtee ulos :/ Ilmeisesti kuumuus, savut ym. teki sitten huonon olon ja harmittaa että viimeinen encore jäi näkemättä :kieh:
Isäntää harmittaa ehkä vielä enemmän...mutta kun tuo ei päästänyt minua yksin mahani kanssa mihinkään
Nyt hakemaan poikia mummulasta...ikävä on niitäkin :heart:
En voi edes kuvitella miten ahdistavalta sinusta on tuntunut nämä viikot, saati nyt kun diagnoosi on tullut :hug: Kovasti voimia teudän koko perheelle!! :hug: :heart:
Senverran haluaisin minäkin kertoa että minulla on myös ystävä jolla vajaa 3-vuotias poika ja hällä ei myöskään ollut toista kammiota ollenkaan. Raskautta seurattiin aika tiheästi loppukuukausina ja ennen synnytystä ystäväni siirrettiin Helsinkiin synnytystä varten. Kun poika syntyi hän joutui hetimiten ensimmäiseen leikkaukseen ja aika pian myös toiseen. Vielä olisi edessä yksi iso leikkaus! Pojalle siis rakennetaan tuo toinen kammio.
Vaikka kuulostaa siltä että eihän tuollaisesta voi selvitä niin tämä pikkumies on kovinkin virkeä/normaali, ihana pikkumies ja kaikki on siis mennyt hänen kohdallaan hyvin!!
Ystävälläni tämä on vika joka periytyy poikalapsiin ja myös sisarukset joutuu tarkkailuun tullessaan raskaaksi. Ystävälläni on enkelipikkuveli jolla on ollut tämä samainen vika mutta siitähän on tietysti 20-vuotta aikaa eikä tuolloin ole lääketiedekään ollut tietty niin huippu kuin nyt!!
Toivottavasti myös tästä olisi apua teille päätöstä tehdessänne :hug:
(.) Olipa ihana keikka :heart: Nyt tosin olo jokseenkin pöllähtänyt mutta kyllä oli hienoo!!!
Mulla vaan tuli joku ahdistuskohtaus siinä loppuvaiheessa ja oli pakko lähtee ulos :/ Ilmeisesti kuumuus, savut ym. teki sitten huonon olon ja harmittaa että viimeinen encore jäi näkemättä :kieh:
Isäntää harmittaa ehkä vielä enemmän...mutta kun tuo ei päästänyt minua yksin mahani kanssa mihinkään
Nyt hakemaan poikia mummulasta...ikävä on niitäkin :heart:
Lämmin kiitos kaikille myötäeläjille. :flower: Tuntuu samalla pahalta kaataa "kakkaa niskaanne", mutta tarkoitus ei ole missään nimessä syyllistää vaan ainoastaan kertoa rehellisesti miten meillä menee...ja olen niin kovin iloinen kaikkien hyvin voipien vauveleiden puolesta. Oma huolettomuus ja auvoinen odotuksen ilo vaan on tuhka tuuleen pyyhkäisty näiden jatkuvien synkkien uutisten varjossa... :ashamed:
Erityiskiitokset Mirkku68 omakohtaisesta kokemuksesta, samoten Jennyli. On lohduttavaa, että näitä selviytymistarinoita löytyy myös joukosta..itsekin paniikinomaisesti olen tietoa koittanut etsiä sekä netistä että kirjoista. On se vaan friikkiä miten äkkiä tulee kaikki omituiset kirjainlyhenteet ja tekniset termit pelottavan tutuiksi. Ja juuri eilen sanoin miehelleni, että tunnen todella pahaa oloa ja huonoa omaatuntoa muistaen miten ennen kävin kaikissa näissä "puhdas elämä lapselle" ja "sydänlapset" tms. hyväntekeväisyyskonserteissa, joissa kerrottiin aina julmia ja joskus todella huimia pienten sydänkeskosten ym. selviytymistarinoita. Ajattelin aina että voi pieniä reppanoita, mutta ei onneksi kosketa minua...niin se vaan elämä yllättää...
Maanantaina tosiaan vielä erikoislastenkardiologin tutkimus, ja sitten toivon mukaan saamme riittävästi faktaa ja totuuksia, ettei tarvitse tunnemyrskyssä yrittää pähkäillä oikeaa ja väärää päätöstä. Joten viimeistään tiistaina palaan vielä eetteriin ja jo kovin tutuiksi tulleiden marrasmasujen pariin..
Kaikille rauhaisaa viikonloppua ja rauhoittavaa rakenneultraa niille, keillä se vielä on edessä. Älkää kantako huolta, jos ei sukupuolta paljastu. Kyllä se ehtii synnytyssalissa paljastua, pääasia että kaikki muu on kunnossa!!
:hug:
caribbee ja kovasti potkiva sinni 20+5
Erityiskiitokset Mirkku68 omakohtaisesta kokemuksesta, samoten Jennyli. On lohduttavaa, että näitä selviytymistarinoita löytyy myös joukosta..itsekin paniikinomaisesti olen tietoa koittanut etsiä sekä netistä että kirjoista. On se vaan friikkiä miten äkkiä tulee kaikki omituiset kirjainlyhenteet ja tekniset termit pelottavan tutuiksi. Ja juuri eilen sanoin miehelleni, että tunnen todella pahaa oloa ja huonoa omaatuntoa muistaen miten ennen kävin kaikissa näissä "puhdas elämä lapselle" ja "sydänlapset" tms. hyväntekeväisyyskonserteissa, joissa kerrottiin aina julmia ja joskus todella huimia pienten sydänkeskosten ym. selviytymistarinoita. Ajattelin aina että voi pieniä reppanoita, mutta ei onneksi kosketa minua...niin se vaan elämä yllättää...
Maanantaina tosiaan vielä erikoislastenkardiologin tutkimus, ja sitten toivon mukaan saamme riittävästi faktaa ja totuuksia, ettei tarvitse tunnemyrskyssä yrittää pähkäillä oikeaa ja väärää päätöstä. Joten viimeistään tiistaina palaan vielä eetteriin ja jo kovin tutuiksi tulleiden marrasmasujen pariin..
Kaikille rauhaisaa viikonloppua ja rauhoittavaa rakenneultraa niille, keillä se vielä on edessä. Älkää kantako huolta, jos ei sukupuolta paljastu. Kyllä se ehtii synnytyssalissa paljastua, pääasia että kaikki muu on kunnossa!!
:hug:
caribbee ja kovasti potkiva sinni 20+5
Carribbeelle voimia, voin vain kuvitella miten järkyttävää tuollainen diagnoosi on saada, ja kuitenkin kuinka sitä varmasti jokainen loppuun asti yrittää toivoa parasta ja pitää yllä sitä toivon kipinää.
Ja minun mielestä myös niistä vaikeista asioista pitää kirjoittaa, et sinä ole kakkaa kenenkään niskaan kaatanut eikä se ole mitään valittamista, ei se elämä ole aina nami namia. Koitahan jaksella :hug: :heart:
Ja minun mielestä myös niistä vaikeista asioista pitää kirjoittaa, et sinä ole kakkaa kenenkään niskaan kaatanut eikä se ole mitään valittamista, ei se elämä ole aina nami namia. Koitahan jaksella :hug: :heart:
Onnea poksujille :flower:
Täälläkin vauva on kokoajan monottamassa,varsinki sillon kun mä syön jotain niin sillon tulee potkuja oikee urakalla.
Tänää olen käyny kaikkien muksujen kanssa skanssissa.Luulin ensin että en kyllä pääse mitenkään menemään kaikkien kaa bussilla mut yllättävän hyvin se sujui.
Täälläkin vauva on kokoajan monottamassa,varsinki sillon kun mä syön jotain niin sillon tulee potkuja oikee urakalla.
Tänää olen käyny kaikkien muksujen kanssa skanssissa.Luulin ensin että en kyllä pääse mitenkään menemään kaikkien kaa bussilla mut yllättävän hyvin se sujui.
Oon alkanu epäileen että mulle on nyt puhjennu astma...mulla on ollu allergioita jonkun verran aina ja atooppinen iho, eli oli tavallaan ihan odotettavissakin että joskus puhkee..:/ mun tädillä kanssa atooppinen iho ja sai astman päälle parikymppisenä vasta. Happi ei kulje, varsinkaan iltaisin/öisin. Tuntuu kun ei keuhkoihin vaan kulkis tarpeeks happea ja hengitys usein pihisee , muita allergia oireita, vaikka on satanukki esiintyy
Nyt kysyisinkin että onko muilla kokemusta astmasta raskauden aikana? Maanantaina ajattelin nyt VIHDOINKIN varata sen lääkäri ajan, kun kuulin että astma voi hoitamattomana olla jopa vauvalleni vaarallinen, ja aiheuttaa happivajetta tai ennenaikaisen synnytyksen.. Erityisesti tuo jälkimmäinen alkoi mietityttämään kun harjoitus supistuksia tulee melko paljon jo nyt..
Että tällasta tällä kertaa, tuntuu että stressaan nyt muutenkin kaikesta ja kaikki ahdistaa, aloin tänään kaupassakin itkeä ihan yhtäkkiä kun on kaikesta niin kova huoli koko ajan :ashamed:
Saya ja tyty 20+1
Nyt kysyisinkin että onko muilla kokemusta astmasta raskauden aikana? Maanantaina ajattelin nyt VIHDOINKIN varata sen lääkäri ajan, kun kuulin että astma voi hoitamattomana olla jopa vauvalleni vaarallinen, ja aiheuttaa happivajetta tai ennenaikaisen synnytyksen.. Erityisesti tuo jälkimmäinen alkoi mietityttämään kun harjoitus supistuksia tulee melko paljon jo nyt..
Että tällasta tällä kertaa, tuntuu että stressaan nyt muutenkin kaikesta ja kaikki ahdistaa, aloin tänään kaupassakin itkeä ihan yhtäkkiä kun on kaikesta niin kova huoli koko ajan :ashamed:
Saya ja tyty 20+1
caribbeelle hirmuisesti jaksamista ja haleja. se on aikamoinen tunnemyrsky ja itkupainotteinen huomio, kun ilmoitetaan ettei kaikki olekkaan aivan kunnossa ja samalla kaikelta putoaa pohja. itse olen pohtinut tuhanteen kertaan omia vasta-aineasioita ja usein huomannut vuodattavani valtavia krokotiilin kyyneliä asian takia että miksi juuri minä? kiva juttu että asiasta on tullut positiivisia kokemuksiakin, sekin varmasti piristää mieltä edes hitusen, tokihan jokainen lapsi on erilainen. et sinä paskaa nakkele jutuillasi niskaan, huonot uutiset pitää jakaa, ei raskaus ole aina pelkkää ruusuista unelmaa vaan se voi olla yöttömiä öitä ja itkuisia , sumeita päiviä. jokaiselle odottajalle muistutus että mitä vaan voi tapahtua ja omasta hyvin menneestä raskaudesta pitää ottaa kaikki ilo irti. tulehan kertomaan mitä erikoistohtori antaa arvioksi. päätöksesi on varmasti oikea, mihin sitten ikinä tuletkin. kyse on lapsen lisäksi myös hyvin pitkälle omasta jaksamisesta ja mielenterveydestä jos asiaa joutuu vatvomaan monia, monia kertoja. ja silloin ei ole kellään varaa tuomita toisen päätöksiä. hurjasti jaksamista :hug: ja anteeksi jos teksti oli jotenkin negatiivisesti ilmaistu, ei ole tarkoitus pahoittaa ainakaan lisää herkkää mieltä.
heituska ja mörkö
heituska ja mörkö
caribbeelle perheineen kovasti voimia. toistan monien puheita että päätöksenne tulee olemaan oikea olipa se mikä tahansa.
ja minunkin mielestä palstan tarkoitus on juuri se että täällä voi jakaa ne iloiset,surulliset ja vaikeat asiat. en ole enää ollut niin ahkera palstalainen mutta edellisen lapseni kohdalla palsta oli elämäni ja kyllä kaikki tunteeni tuli kerrottua, ehkä liiankin tuttavallisesti, mutta onneksi en ole joutunut niistä kärsimään.
piipero86 & vuokralainen 21+4
ja minunkin mielestä palstan tarkoitus on juuri se että täällä voi jakaa ne iloiset,surulliset ja vaikeat asiat. en ole enää ollut niin ahkera palstalainen mutta edellisen lapseni kohdalla palsta oli elämäni ja kyllä kaikki tunteeni tuli kerrottua, ehkä liiankin tuttavallisesti, mutta onneksi en ole joutunut niistä kärsimään.
piipero86 & vuokralainen 21+4
Voi caribbee paljon voimia ja jaksamista koko perheelle tähän vaikeaan tilanteeseen :hug: :hug: :hug: Minäkin niin jaksoin uskoa ja luottaa pikkuiseen Sinniin. Raskas taakka on teille annettu kannettavaksi :'( Ja et todellakaan kaatanut mitään niskaamme, tämä on paikka jossa asioista saa puhua ja sitä vartenhan täällä olemme että toisiamme tuemme, tilanteessa kuin tilanteessa!
Milli ja ( ehkä tyttö ) poks 24+0 :heart:
Milli ja ( ehkä tyttö ) poks 24+0 :heart:
carubeelle iso halaus täältäkin :hug:
Tiedän mitä käyt läpi tällä hetkellä. Itse olin samassa tilanteessa -01. Odotin silloin keskimmäistä tytärtäni ja hänkin marraskuinen. Rakenneultrassa tuli ilmi rakenteellinen vaikeasti hoidettava poikkeavuus http://www.fimnet.fi/finnanest/lehdet/2002/no_5/a_tuominen.pdf
Silloin vuonna 2001 näitä lapsia selviytyi n.50%.
Ilmitulo oli täysi shokki minulle. Pääsin naistenklinikalle vasta viikolla 22 ja minulle tarjottiin melkeinpä ensitöiksi aborttia, johon olisin päässyt 24 viikon jälkeen vasta. Oli heinäkuu ja luvan saanti olisi kestänyt, joten minulle jopa ehdotettiin että sikiön iäksi laitettaisiin papereihin pari viikkoa vähemmän jotta se menisi läpi
Melkein jo suostuin, mutta lopulta päätinkin jatkaa raskautta. Minun oli annettava mahdollisuus minun vauvalleni ja nähdä itse miten asiassa tulee käymään? En halunnut antaa periksi, vaan halusin antaa lapselleni mahdollisuuden.
Raskausaika oli todella raskasta aikaa. Yhtenä päivänä uskoin täysin että pieni tyttöni jaksaa elää ja jaksaa tulevan leikkauksen ja taas toisena päivänä suunnittelin mielessäni hautajaisia. Varsinaista vuoristorataa siis koko odotus.
Tyttäreni syntyi sitten suunnitellusti ja siirrettiin lastenteholle lastenklinikalle. Neljän päivän iässä suoritettiin iso leikkaus ja sitten odotettiin. Hän toipui hyvin ja siirtyi normaalille kirurgiselle osastolle. Loppujen lopuksi hänet on leikattu 4 kertaa koko elämänsä aikana. Meillä kävi tuuri ja sain pitää lapseni. Tosin hänellä todettiin kehitysvammaisuus sitten 2,5vuotiaana. Eli hän on ja tulee aina olemaan erilainen. Rakennepoikkeavuus joka hoidettiin vastasyntyneenä ei näy oikeastaan muuta kuin arpena rinnassa. Kukaan ei voisi kuvitellakaan millainen sekasorto siellä vauvan kehon sisällä on ollut joskus ja tilalla goretexia jolla pallea paikattiin. Itse olen onnellinen että aikoinaan tein ITSE oman päätökseni, eikä kukaan muu tehnyt sitä puolestani ja painostanut. Elämä erityisen lapsen kanssa, sairaalassa ensimmäiset 5kk:tta vietetty aika, sen jälkeiset monet kymmenet lääkärikäynnit on olleet joskus todella raskaita, mutta kaiken sen jälkeen silti rakastan tytärtäni niin paljon! :heart:
Se miksi matka vanhemmuuteen täytyy alkaa joidenkin kohdalla niin raskaalla ja koettelevalla tavalla on niin väärin :'( Äiti on se joka sen raskaimman ja suurimman päätöksen joutuu tekemään, kukaan muu ei voi tehdä sitä kenenkään äidin puolesta. Siihen tarvitaan paljon voimia, oli se mikä tahansa. Se vain täytyy tehdä huolella. :hug:
Ja tällaisesta asiasta on puhuttava ja siitä on kirjoitettava vaikka tänne marraskuisten ketjuun. Siksi tämä ketju on perustettu, että me äidit saamme jakaa niitä surullisia ja iloisia asioita täällä samassa elämäntilanteessa olevien kanssa! :hug: :heart: Itse puhuin niin paljon asiasta että lopulta suunnilleen kyllästyin puhumaan koko aiheesta. Kun päästin sen kaiken skaalan tunteita ulos puhumalla, itkemällä,ym, niin selviytyminen koko asiasta vauvan syntymän jälkeen oli helpompaa.
Toivotan caribbee sinulle hurjasti voimia mihin ikinä päädytkin :hug: :heart:
Ja jos nyt sitten pikkuisen kehtaa vielä laittaa omaa napaa..
Rakenneultra takana eilen rv 20+4. Vauvelilla kaikki kunnossa ja pallean kohta myös tarkasti katsottuna ja oli kunnossa. Minulle rakenneultrasta on jäänyt jonkinmoiset traumat, joten pyydän eritoten palleankaaren tarkistusta :| Vian uusiutuminen minun kohdalla on minimaalisen pieni, koska minulla on uusi mies, mutta silti menneet kummittelee :ashamed:
Painoarvio 343g ja vastaa viikkoja 20+2 eli tarkasti katsottuna 2 päivää pienempi, mutta siis vastaa viikkoja silti
Ja vauveli oli hyvin näyttäväisellä tuulella ja sukupuolta sitten katseltiin jos jonkinmoisesta kuvakulmasta, eikä ulokkeita löytynyt Eli niinkuin arvelin sydänäänien perusteella, meille tulee neljäs tytär tähän huusholliin :heart: :heart: :heart: Mies hiukan "kauhuissaan" Haluaa muuttaa autotalliin jossain vaiheessa :kieh:
Myllää kovasti varsinkin kun pitäisi nukkumaan käydä
Chira ja pikku pötkyläinen rv 20+5
Tiedän mitä käyt läpi tällä hetkellä. Itse olin samassa tilanteessa -01. Odotin silloin keskimmäistä tytärtäni ja hänkin marraskuinen. Rakenneultrassa tuli ilmi rakenteellinen vaikeasti hoidettava poikkeavuus http://www.fimnet.fi/finnanest/lehdet/2002/no_5/a_tuominen.pdf
Silloin vuonna 2001 näitä lapsia selviytyi n.50%.
Ilmitulo oli täysi shokki minulle. Pääsin naistenklinikalle vasta viikolla 22 ja minulle tarjottiin melkeinpä ensitöiksi aborttia, johon olisin päässyt 24 viikon jälkeen vasta. Oli heinäkuu ja luvan saanti olisi kestänyt, joten minulle jopa ehdotettiin että sikiön iäksi laitettaisiin papereihin pari viikkoa vähemmän jotta se menisi läpi
Melkein jo suostuin, mutta lopulta päätinkin jatkaa raskautta. Minun oli annettava mahdollisuus minun vauvalleni ja nähdä itse miten asiassa tulee käymään? En halunnut antaa periksi, vaan halusin antaa lapselleni mahdollisuuden.
Raskausaika oli todella raskasta aikaa. Yhtenä päivänä uskoin täysin että pieni tyttöni jaksaa elää ja jaksaa tulevan leikkauksen ja taas toisena päivänä suunnittelin mielessäni hautajaisia. Varsinaista vuoristorataa siis koko odotus.
Tyttäreni syntyi sitten suunnitellusti ja siirrettiin lastenteholle lastenklinikalle. Neljän päivän iässä suoritettiin iso leikkaus ja sitten odotettiin. Hän toipui hyvin ja siirtyi normaalille kirurgiselle osastolle. Loppujen lopuksi hänet on leikattu 4 kertaa koko elämänsä aikana. Meillä kävi tuuri ja sain pitää lapseni. Tosin hänellä todettiin kehitysvammaisuus sitten 2,5vuotiaana. Eli hän on ja tulee aina olemaan erilainen. Rakennepoikkeavuus joka hoidettiin vastasyntyneenä ei näy oikeastaan muuta kuin arpena rinnassa. Kukaan ei voisi kuvitellakaan millainen sekasorto siellä vauvan kehon sisällä on ollut joskus ja tilalla goretexia jolla pallea paikattiin. Itse olen onnellinen että aikoinaan tein ITSE oman päätökseni, eikä kukaan muu tehnyt sitä puolestani ja painostanut. Elämä erityisen lapsen kanssa, sairaalassa ensimmäiset 5kk:tta vietetty aika, sen jälkeiset monet kymmenet lääkärikäynnit on olleet joskus todella raskaita, mutta kaiken sen jälkeen silti rakastan tytärtäni niin paljon! :heart:
Se miksi matka vanhemmuuteen täytyy alkaa joidenkin kohdalla niin raskaalla ja koettelevalla tavalla on niin väärin :'( Äiti on se joka sen raskaimman ja suurimman päätöksen joutuu tekemään, kukaan muu ei voi tehdä sitä kenenkään äidin puolesta. Siihen tarvitaan paljon voimia, oli se mikä tahansa. Se vain täytyy tehdä huolella. :hug:
Ja tällaisesta asiasta on puhuttava ja siitä on kirjoitettava vaikka tänne marraskuisten ketjuun. Siksi tämä ketju on perustettu, että me äidit saamme jakaa niitä surullisia ja iloisia asioita täällä samassa elämäntilanteessa olevien kanssa! :hug: :heart: Itse puhuin niin paljon asiasta että lopulta suunnilleen kyllästyin puhumaan koko aiheesta. Kun päästin sen kaiken skaalan tunteita ulos puhumalla, itkemällä,ym, niin selviytyminen koko asiasta vauvan syntymän jälkeen oli helpompaa.
Toivotan caribbee sinulle hurjasti voimia mihin ikinä päädytkin :hug: :heart:
Ja jos nyt sitten pikkuisen kehtaa vielä laittaa omaa napaa..
Rakenneultra takana eilen rv 20+4. Vauvelilla kaikki kunnossa ja pallean kohta myös tarkasti katsottuna ja oli kunnossa. Minulle rakenneultrasta on jäänyt jonkinmoiset traumat, joten pyydän eritoten palleankaaren tarkistusta :| Vian uusiutuminen minun kohdalla on minimaalisen pieni, koska minulla on uusi mies, mutta silti menneet kummittelee :ashamed:
Painoarvio 343g ja vastaa viikkoja 20+2 eli tarkasti katsottuna 2 päivää pienempi, mutta siis vastaa viikkoja silti
Ja vauveli oli hyvin näyttäväisellä tuulella ja sukupuolta sitten katseltiin jos jonkinmoisesta kuvakulmasta, eikä ulokkeita löytynyt
Eli niinkuin arvelin sydänäänien perusteella, meille tulee neljäs tytär tähän huusholliin :heart: :heart: :heart: Mies hiukan "kauhuissaan" Haluaa muuttaa autotalliin jossain vaiheessa :kieh: Myllää kovasti varsinkin kun pitäisi nukkumaan käydä
Chira ja pikku pötkyläinen rv 20+5
caribbee, komppaan niin monia muitakin tähän aiheeseen kommentoineita: tämä on nimenomaan se paikka, jossa keskustellaan myös niistä vaikeista asioista. Et kaada meidän niskaamme mitään. Olemme täällä kaikki tukemassa toisiamme (tämän on todellakin tässä viime päivinä huomannut) ja minusta on aivan uskomattoman ihanaa, kuinka paljon tähän asiaan on löytynyt kommentteja ja myös niitä onnellisia tarinoita. :heart: Joten siis kiireen vilkkaa ensi viikolla tänne kertomaan spesialistin näkökanta, sitä varmaan moni täällä odottaa. :hug:
thor, aika kauan joudut odottelemaan mahdollista apua vaivoihin. Tsemppiä sinnekin :hug: ja yritetään lyllertää eteenpäin!
( . ) Meidän lapset ovatkin hyvätapaisia jo sikiöstä alkaen. Jumppaavat minkä ehtivät (varsinkin äsken kun mamma vetäisi pussillisen karkkia), toinen alhaalla ja toinen ylhäällä. Omasta mielestäni tunnen tökkäisyt ulkopuolellekin, mutta kun mieheni laittaa käden vatsalleni, jumppa loppuu kuin seinään. Meidän lapset ei siis isiä suostu potkimaan, ei sitten millään. Ja mies todennäköisesti luulee, että mä kuvittelen koko potkut...
thor, aika kauan joudut odottelemaan mahdollista apua vaivoihin. Tsemppiä sinnekin :hug: ja yritetään lyllertää eteenpäin!
( . ) Meidän lapset ovatkin hyvätapaisia jo sikiöstä alkaen. Jumppaavat minkä ehtivät (varsinkin äsken kun mamma vetäisi pussillisen karkkia), toinen alhaalla ja toinen ylhäällä. Omasta mielestäni tunnen tökkäisyt ulkopuolellekin, mutta kun mieheni laittaa käden vatsalleni, jumppa loppuu kuin seinään. Meidän lapset ei siis isiä suostu potkimaan, ei sitten millään. Ja mies todennäköisesti luulee, että mä kuvittelen koko potkut...
Tuo Chiran kirjoitus oli niin ihana että ihan itku tuli...Niin totta joka sana!! :heart:
Tosiaan meidän tytär taas oli täysin normaali, terve,10 pisteen vauva kun syntyi.
Ja sitten* pam* 1v neuvolassa neuvolan täti varovaisesti alkoi puhumaan että nyt pitäisi viedä neurologisiin tutkimuksiin tyttöä kun ei kehittynyt ikäistensä tahtiin. Olinhan itsekin ihmetellyt kun vauva ei lähde yhtään ryömimään,eikä osannut kääntyä jne mutta ajattelin vaan koko ajan että kun on muutenkin niin rauhallinen että kyllä se siitä..
Tässä pointtina se että aina kaikkia vammoja ei edes ultrassa löydetä,kaikki on mitä parhaimmin ja sitten vaan matto vedetään alta myöhemmin..Silti olen niin onnellinen että Hanna on juuri meidän tyttäremme ja meille niin suunnattoman rakas juuri sellaisena kuin on :heart: Välillä raivostuttaa ja v*tuttaa suoraansanottuna,koska eihän kehitysvammaisen lapsen kanssa helppoa ole mutta se on vaan elämää :hug:
(.) Huomenna vihdoin rakenneultra ja pelottaa ihan kauhiasti..eilen illalla oli taas masukki oikein jumppatuulella se vähän rauhoittaa mieltä..
hannanmamma 21+1 :heart:
Tosiaan meidän tytär taas oli täysin normaali, terve,10 pisteen vauva kun syntyi.
Ja sitten* pam* 1v neuvolassa neuvolan täti varovaisesti alkoi puhumaan että nyt pitäisi viedä neurologisiin tutkimuksiin tyttöä kun ei kehittynyt ikäistensä tahtiin. Olinhan itsekin ihmetellyt kun vauva ei lähde yhtään ryömimään,eikä osannut kääntyä jne mutta ajattelin vaan koko ajan että kun on muutenkin niin rauhallinen että kyllä se siitä..
Tässä pointtina se että aina kaikkia vammoja ei edes ultrassa löydetä,kaikki on mitä parhaimmin ja sitten vaan matto vedetään alta myöhemmin..Silti olen niin onnellinen että Hanna on juuri meidän tyttäremme ja meille niin suunnattoman rakas juuri sellaisena kuin on :heart: Välillä raivostuttaa ja v*tuttaa suoraansanottuna,koska eihän kehitysvammaisen lapsen kanssa helppoa ole mutta se on vaan elämää :hug:
(.) Huomenna vihdoin rakenneultra ja pelottaa ihan kauhiasti..eilen illalla oli taas masukki oikein jumppatuulella
se vähän rauhoittaa mieltä..hannanmamma 21+1 :heart:
kauniisti kirjoitettu chira :hug:
kirjoita tänne vaan carribbee kun siltä tuntuu,niin kovasti sydämessä kosketti että minä ainakin haluankin tietää mitä teille millonkin kuuluu :heart:
tänään poksuu rv 23 ja sen kunniaksi mies tunsi aamulla ensinmäiset liikkeet masun päältä :heart:
rv 22+0
kirjoita tänne vaan carribbee kun siltä tuntuu,niin kovasti sydämessä kosketti että minä ainakin haluankin tietää mitä teille millonkin kuuluu :heart:
tänään poksuu rv 23 ja sen kunniaksi mies tunsi aamulla ensinmäiset liikkeet masun päältä :heart:
rv 22+0
caribbeelle suuren suuri halaus :hug: ja jaksamista vaikeiden asioiden keskellä. chira osasi muotoilla sanat paremmin, täälläkin herkistyin kun sitä tekstiä luin.. ja tänne saa purkaa kaikki olot hyvät ja huonot, sitä vartenhan meillä tämä palsta on!
itse tulin just visulahdesta, onhan ylimainostettu paikka.. !
ja POKSUU 22!!
tupuna ja myllykkä 22+0 :heart:
ke 4d ultra, jänskättää! onko muut menossa 4d ultraan?
itse tulin just visulahdesta, onhan ylimainostettu paikka.. !
ja POKSUU 22!!
tupuna ja myllykkä 22+0 :heart:
ke 4d ultra, jänskättää! onko muut menossa 4d ultraan?
Voimia caribeen perheelle :hug:
Tästä onkin todella pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne ja nyt päätin käydä täällä lukaseen kirjoituksianne ja itsekkin kirjoittaa jotain=) Minulla on laskettuaika siirtyny 25.11.2009. Ja tyttö olisi tulossa=) Arvelin jo itsekkin, että tyttö tulee, nimittäin raskaus on ollut niin erillainen/ todella helppo. Olen pystynyt urheilemaan jne. Ja minulla tekee mieletömästi mieli hedelmiä ja kasviksia ja niitä menee päivässä=) Viikkoja nyt 20+4 ja pari viikkoa olen vauvan potkuja tuntenut. Huomenna olisi neuvla ja ensimmäine sf-mitta otetaan. Ultrassa vauvalla oli painoarvio noin 350g. Aivan ihania ultrakuvia saatiin liuta mukaan. Nyt olen oikein urakalla ruvennut hankkimaan tytölle vauvanvaatteita ja voi, että välillä ihan tippa linssissä saa olla, ku ajattelenkin tätä meidän tulevaa typykkää, suoraansanottuna niin onnellinen olen=) Hyviä jatkoja kaikille!
Tästä onkin todella pitkä aika, kun olen viimeksi kirjoitellut tänne ja nyt päätin käydä täällä lukaseen kirjoituksianne ja itsekkin kirjoittaa jotain=) Minulla on laskettuaika siirtyny 25.11.2009. Ja tyttö olisi tulossa=) Arvelin jo itsekkin, että tyttö tulee, nimittäin raskaus on ollut niin erillainen/ todella helppo. Olen pystynyt urheilemaan jne. Ja minulla tekee mieletömästi mieli hedelmiä ja kasviksia ja niitä menee päivässä=) Viikkoja nyt 20+4 ja pari viikkoa olen vauvan potkuja tuntenut. Huomenna olisi neuvla ja ensimmäine sf-mitta otetaan. Ultrassa vauvalla oli painoarvio noin 350g. Aivan ihania ultrakuvia saatiin liuta mukaan. Nyt olen oikein urakalla ruvennut hankkimaan tytölle vauvanvaatteita ja voi, että välillä ihan tippa linssissä saa olla, ku ajattelenkin tätä meidän tulevaa typykkää, suoraansanottuna niin onnellinen olen=) Hyviä jatkoja kaikille!
heippa kaikille!
Kiva massu miyaki =)
Joko olette laittaneet jakkaran eteiseen, kun solmitte kengännauhoja? Täällä tuntuu senverran jo kumartelut masussa, että jakkaraa tarvitaan... kävely tuntuu rasittavan enemmän kuin pyöräily, joten suosin mieluummin fillarointia, kuin kävelyä.
Pikkuinen potkottaa jo tuntuvia potkuja kylkeen...
Kuiskaten 21+1
Kiva massu miyaki =)
Joko olette laittaneet jakkaran eteiseen, kun solmitte kengännauhoja?
Täällä tuntuu senverran jo kumartelut masussa, että jakkaraa tarvitaan... kävely tuntuu rasittavan enemmän kuin pyöräily, joten suosin mieluummin fillarointia, kuin kävelyä.Pikkuinen potkottaa jo tuntuvia potkuja kylkeen...
Kuiskaten 21+1
Aurinkoista sunnuntaita kaikille B)
Sellasta kyselisin et onks täällä muita odottajia joilla satunnaisesti tulee vieläkin huonovointisuutta et pitää ihan oksentaa? Täällä nimittäin viikot nyt 22+3 ja edelleen viikoittain ainakin kerran laatta lentää |O Kuitenkin muuten olo ihan normaali mut sit välillä tulee sellanen huononolon aalto.
Sit tosta rakenneultran sukupuoliarviosta tiedustelisin et kuinka varmasti te muut siihen luotatte ja ootteks ostanu jo sen perusteella paljon esim vaatetta (vaalenpunasta/sinistä ) Itelle sanottiin rakenneultrassa et varmaan poika tulee mut en joteski uskalla siihen täysin luottaa. Lähipiirissä sattunu paljon virhearvioita. Muun muassa mun siskolle sanottiin pojan odotusaikana useemmassa ultrassa et tyttö tulee ja hups, poikahan sieltä synty
Täällä on muuten yks jolla ei myöskään oo ollu vielä lääkärineuvolaa :wave: Tiistaina olis ihan perusneuvola niin täytyypi siellä kysästä siitä.
Vauva on ollu pari päivää kumman hiljanen. Sekin taas pistää huolettaan...
Ellen ja vavi 22+3
Sellasta kyselisin et onks täällä muita odottajia joilla satunnaisesti tulee vieläkin huonovointisuutta et pitää ihan oksentaa? Täällä nimittäin viikot nyt 22+3 ja edelleen viikoittain ainakin kerran laatta lentää |O Kuitenkin muuten olo ihan normaali mut sit välillä tulee sellanen huononolon aalto.
Sit tosta rakenneultran sukupuoliarviosta tiedustelisin et kuinka varmasti te muut siihen luotatte ja ootteks ostanu jo sen perusteella paljon esim vaatetta (vaalenpunasta/sinistä ) Itelle sanottiin rakenneultrassa et varmaan poika tulee mut en joteski uskalla siihen täysin luottaa. Lähipiirissä sattunu paljon virhearvioita. Muun muassa mun siskolle sanottiin pojan odotusaikana useemmassa ultrassa et tyttö tulee ja hups, poikahan sieltä synty
Täällä on muuten yks jolla ei myöskään oo ollu vielä lääkärineuvolaa :wave: Tiistaina olis ihan perusneuvola niin täytyypi siellä kysästä siitä.
Vauva on ollu pari päivää kumman hiljanen. Sekin taas pistää huolettaan...
Ellen ja vavi 22+3
ellen- kyllä luotan asiantuntevan ultraajan arvioon sukupuolesta, kaksi ensimmäistä meille kerrottiin aikanaan, ja sukupuoli piti paikkansa, nyt tässä odotuksessa näkyi niin selvästi poika, ettei voi erehtyä , joten kyllä uskallan ostaa poikamaisia vaatteita, jos niitä sopivasti eteen osuu.
, joten kyllä uskallan ostaa poikamaisia vaatteita, jos niitä sopivasti eteen osuu.pakko valittaa tänne, maha on jo niin hirveän iso että kivut on aikamoiset, olin kuvitellut että loppuraskaus (siis n viimenen kuukausi) voisi olla näin tuskallista, mutta että jo tässä vaiheessa,huh huh!! ei jaksa kauaa kävellä, jalkoja alkaa särkemään, selkää särkee ja mahaan ja kylkiin sattuu. oivoivoi miten voi olla kaikki vaivat. varmaan kun tullut painoa niin lyhyessä ajassa niin paljon niin huomaa helposti kaikki poikkeavuudet.
mahdun omiin farkkuihini vielä, nappi ei tietenkään mene kiinni, mutta se kertoo siis siitä että kaikki tämä 12kg on aika lailla mahassa, mieskin sanoo etten ole mistään muualta isontunut, siis en jaloista,peffasta, yläkropasta, vain mahasta. ja se et omat farkut menee jalkaan, sehän sen todistaa.
pelkään vaan, kun loma loppuu 2vkon päästä, että onko musta töihin enää, hävettäis jäädä nyt jo saikulle ku ei kuitenkaan supistuksia tai muuta sellasta, vaan tää tuskanen olo. onko muilla jo samanlaista? yritän kohta laittaa kuvan mahasta tänne..
tupuna ja myllykkä 22+0 :heart:
mahdun omiin farkkuihini vielä, nappi ei tietenkään mene kiinni, mutta se kertoo siis siitä että kaikki tämä 12kg on aika lailla mahassa, mieskin sanoo etten ole mistään muualta isontunut, siis en jaloista,peffasta, yläkropasta, vain mahasta. ja se et omat farkut menee jalkaan, sehän sen todistaa.
pelkään vaan, kun loma loppuu 2vkon päästä, että onko musta töihin enää, hävettäis jäädä nyt jo saikulle ku ei kuitenkaan supistuksia tai muuta sellasta, vaan tää tuskanen olo. onko muilla jo samanlaista? yritän kohta laittaa kuvan mahasta tänne..
tupuna ja myllykkä 22+0 :heart:
