Miten suhtaudutte lasten kavereihin, jotka pyytävät ruokaa?

Meillä lähes joka päivä ruoka aikaan kavereita ja jossain vaiheessa söivätkin meillä usein. He sitten tottuivatkin nopeasti siihen, että ruokaa aina saa ja kyselivätkin "mitäs tänään on ruokana jne?" Meidän lapset eivät kuitenkaan koskaan syö heillä vaikka heidän ruoka aikaan siellä olisivatkin kylässä. Aloin sitten hieman muuttamaan linjaa ja sanoin heille, että käykäähän kotona syömässä tms. Nyt välillä tarjoan leipää tai jotakin, mutta pakko oli tuosta "syöttämisestä" vaihtaa linjaa kun joka päivä oli ylimääräisiä suita pöydässä ja aina ei kuitenkaan ole ruokaa ylenmäärin.

 

Ymmärrän kyllä jos päivittäin ei halua ruokkia toisten lapsia jos rahasta on tiukka. Tuntuu kyllä jotenkin törkeältä, että ei tarjota jos vieraita sattuu olemaan juuri ruoka-aikana. Itse sen ajattelee jotenkin ihan peruskohteliaisuutena, että annetaan vaikka siitä vähästäkin.

 

Ehdottomasti annan ruokaa kaverille, jos hän on ruoka-aikaan meillä leikkimässä. Noloa, jos lapsen täytyy pyytää.

 

Ymmärrän kyllä jos päivittäin ei halua ruokkia toisten lapsia jos rahasta on tiukka. Tuntuu kyllä jotenkin törkeältä, että ei tarjota jos vieraita sattuu olemaan juuri ruoka-aikana. Itse sen ajattelee jotenkin ihan peruskohteliaisuutena, että annetaan vaikka siitä vähästäkin.

tän takia on musta parempi et ei oteta vastaan vieraita niin et ovat ruoka-aikaan paikalla (jos siis ei ole tarjota eikä haluta tarjota ruokaa). silloin ei tarvii lasten katsella kun muut syö eikä tule kiusaantunut olo kellekään.

 

Itselle kotona on jo taottu päähän, että aina vieraille kanssa. En edes osaisi olla antamatta kylässä oleville ruokaa ja käydä itse syömään. Vaikka etenkin opiskeluaikaan rahan kanssa oli tiukilla, niin sitten jaettiin vähemmät murkinat vaan useemmille. Tosin muutaman kerran piti ootella vieraiden lähtöä ennen ruuan laittoa, kun kotona ei ollut makaronin lisäksi jääkaapissa edes valoa :ashamed:

 

Mulla on tapana aina tarjota jotakin. Jos joku sattuu olemaan ruoka-aikana paikalla niin varmasti saa ruokaa halutessaan, muuten sitten annetaan välipalaa suurimpaan nälkään. Myös minun lapseni saa kavereillaan välillä ruokaa taikka muuta naposteltavaa.

 

Mä oikein tykkään jos saan tarjota jotain syötävää, niin aikuisille kuin lapsille. Ihan onnessani olen tuputtamassa milloin mitäkin .

Muistuikin mieleeni kun olin hiljan jäänyt äippälomalle esikoisen kanssa (joka ei siis vielä ollut syntynyt) ja mies opiskeli Tekussa. Hän sitten yks kerta kysyi että voisko tulla opiskelukaverinsa kanssa meille syömään. Että jaksaisinko tehdä jotain ruokaa.

Oli pojat vähän vaivautuneita kun olin tehnyt ruoat, salaatit, leiponut sämpylät, tehnyt jälkiruoat ja vielä kahvin kanssa kakkua .

Mutta mä olin onnessani kun pääsin tarjoilemaan

 

Tarjoan ihan mielelläni lapsen kavereille ruokaa/ välipalaa. Yleensä tulee tehtyä sen verran, että yhdelle ylimääräiselle tyttöselle riittää myös (meillä yksi tytär). Yleensä onkin ne pari kaveria, jotka enemmän käyvät. Ovat kyllä niin läheltä, että usein lähtevätkin ruoka-aikana kyllä kotiapäin itsekin syömään. Mutta siis, tarjoan ruokaa, mielelläni.

Yksi kaveri pari vuotta sitten tuli vähän "röyhkeäksi", saattoi ihan sisälle tullessa jo ilmoittaa, että hänellä on sitten nälkä. Mikään tarjottu ei sitten kelvannut kuitenkaan, ruoalle nyrpisteltiin, milloinkaa ei kiittänyt ja kerran kuulin, kun sanoi tytölle, että "eikö teillä ole parempia herkkuja" Lapseni sanoi itse sitten siihen, että syö kotonasi ennenkuin tulet meille Tyttöjen välit sitten viilenivätkin, ei ole meillä viime aikoina käynyt ollenkaan. Olin vähän häkeltynyt tuollaisesta käytöksestä.

 

Jotkut lapset osaa olla tosi huonokäytöksisiä...

 

ei

 

hyvin käyttäytyville, kilteille lapsille tarjoan mielelläni niin ruokaa kuin välipalaakin. röyhkeille kerjäläisille ei heru mitään muuta kuin vettä pahimpaan janoon. minä nimittäin olen emäntä tässä talossa ja minulle kukaan pikkutyranni ei tule määrittelemään, että mitä meillä tänään vieraille tarjottaisiin!! olen aivan ehdoton tässä asiassa.

 

Mä oikein tykkään jos saan tarjota jotain syötävää, niin aikuisille kuin lapsille. Ihan onnessani olen tuputtamassa milloin mitäkin .

Muistuikin mieleeni kun olin hiljan jäänyt äippälomalle esikoisen kanssa (joka ei siis vielä ollut syntynyt) ja mies opiskeli Tekussa. Hän sitten yks kerta kysyi että voisko tulla opiskelukaverinsa kanssa meille syömään. Että jaksaisinko tehdä jotain ruokaa.

Oli pojat vähän vaivautuneita kun olin tehnyt ruoat, salaatit, leiponut sämpylät, tehnyt jälkiruoat ja vielä kahvin kanssa kakkua .

Mutta mä olin onnessani kun pääsin tarjoilemaan

Mä olin joskus myös tälläinen, ihana oli kun toisille sai tehdä. Siinä vaiheessa vaan kun se vaihtui joka päiväiseksi naapurien lasten syöttämiseksi siitä meni maku ja olen siis pyrkinyt nyt pois siitä. Syökööt edes välillä kotona.

 

Minä kyllä tarjoisin sitä ruokaa ihan pyytämättäkin!

Minäkin sanon samoin vielä tässä vaiheessa, kun eipä meillä vielä noita pojan ruokavieraita ole näkynyt (poika on vasta 2,5 v.). Mutta kyllä meillä ainakin lapsuudessa kaverit söivät aina samassa pöydässä. Ikävähän sitä on nälissään leikkiä. :|

 

tulitko ajatelleeksi, ettei sillä lapsella ole kotona kaikki hyvin tia ei ole ruokaa? olisin antanut. köyhä antaa vähästäänkin.

No ei kai se nyt yleensä näin ole?
Jos lapsela kamala nälkä ja matkaa kotiin jonkin verran niin kyllä nyt ruokaa antaisin vaikkei ruoka aika meillä oliskaan.(jos eilistä jääkaapissa, tai sit välipalaa )
Ja sillon jos on niin tulen kysymään että onko kaverilla nälkä ja haluaako syödä meillä.

 

Kyllä ruokailut piti lopetta sillä jääkaapin ovi alkoi aukeilee vieraiden toimesta niin sakeaan!
Pidä vain linja odottakaa kun tytär syö!Opiskelijan budjetti usein on aika tiukka!En todella ymmärrä niitä lapsosia jotka menee toisen jääkaapille omia aikojaan!Samoin kävellään ruokapöytään kuin kotona!Kylässä ollaan ni myös sen mukaiset tavat!Jos pyydän jonkin kylään niin tarjoan jotain kivaa ja valmistaudun sitten sen mukaan!Perimmäisenä juttuna lapsille tulis opettaa tapoja!Eletään kuin pellossa eikä välitetä entisistä hyvistä tavoista piu pauta! Tavat kunniaan !

 

On kyl sellasiakin tilanteita, että olen varannu just esim. jonkun pihvin per nenä ruuaksi. En voi silloin tarjota vieraille, meillä on monta lasta ja pakko kai noi omat on ensin ruokkia. Siis tämä yleensä niin, ettei ole sovittu kaverin tulosta ja lapsi tuo kaverin suoraan koulusta...

 

hyvin käyttäytyville, kilteille lapsille tarjoan mielelläni niin ruokaa kuin välipalaakin. röyhkeille kerjäläisille ei heru mitään muuta kuin vettä pahimpaan janoon. minä nimittäin olen emäntä tässä talossa ja minulle kukaan pikkutyranni ei tule määrittelemään, että mitä meillä tänään vieraille tarjottaisiin!! olen aivan ehdoton tässä asiassa.

Olen täysin samaa mieltä!!!!!!

 

sanokaas mammat ihan käsi sydämellä, et kuin moni teistä on jättänyt opettamatta lapselleen, et kylässä ei kerjätä, kylässä ei mennä norkoilemaan keittiöön, kylässä ei mennä misään herran nimessä kaapeille ja jääkaapille jne jne. näitä röyhkimyksiä kun tuntuu riittävän pilvin pimein...

 

tulitko ajatelleeksi, ettei sillä lapsella ole kotona kaikki hyvin tia ei ole ruokaa? olisin antanut. köyhä antaa vähästäänkin.

No ei kai se nyt yleensä näin ole?
Jos lapsela kamala nälkä ja matkaa kotiin jonkin verran niin kyllä nyt ruokaa antaisin vaikkei ruoka aika meillä oliskaan.(jos eilistä jääkaapissa, tai sit välipalaa )
Ja sillon jos on niin tulen kysymään että onko kaverilla nälkä ja haluaako syödä meillä.

Jos meillä ei ole ruoka-aika, niin meillä ei myöskään välipaloja syödä... Sori, mutta talossa talon tavoilla. Selvennykseksi: meill monta lasta, heillä kavereita, ja jos yhdelle vieraalle väsäisin välipalaa, söis kaikki sitä (omat ja muutkin vieraat) ja sit jäis ruoka ruoka-aikaan kokonaan syömättä.

 

tarjoan aina kavereille jos haluavat. minusta olisi kauhea sanoa että mene kotiisi syömään...miten itse suhtaudut jos sinun lapselle sanotaan noin?

 

Kyllä pitää olla vanhempien kanssa erikseen sovittu jos meillä syövät, en tosiaan ala automaattisesti kaikkia meillä poikkeavia naapurin lapsia syöttelemään.

 

No jos meillä on pojalla joku kaveri kylässä, niin pyrin etukäteen kysymään vanhemmilta, saako lapselle antaa ruokaa. Jos vanhemmat antaa luvan, niin tarjoan ruokaa, mutten pakota syömään.

 

On kyl sellasiakin tilanteita, että olen varannu just esim. jonkun pihvin per nenä ruuaksi. En voi silloin tarjota vieraille, meillä on monta lasta ja pakko kai noi omat on ensin ruokkia. Siis tämä yleensä niin, ettei ole sovittu kaverin tulosta ja lapsi tuo kaverin suoraan koulusta...

tähän saa lienee muutoksen kun sanoo ettei sellainen sovi. musta on muutenkin kohteliasta kysyä aina ennen vierailua et passaako tulla.

 

Riippuu ihan siitä kaverista. Kun on tullut uusia kavereita, olen pyytänyt kaveria soittamaan kotiin ja kysymään, saako syödä ruuan meillä. Samalla olen tiedustellut mahdolliset ruoka-ainerajoitukset. Joskus on käynyt niin, että olen varannut esim kalaa ruuaksi ja junnulla on ollutkin kotiin tullessani täällä kala-allerginen kaveri. Silloin en tietenkään tarjoa lapselle ruokaa, mutta kerron kyllä lapselle syyn siihen. Kun kaveriporukka on tullut tutuksi, olen oppinut tietämään, kuka saa syödä kyläpaikassa (kaikki vanhemmat kun eivät pidä siitä, että lapset syövät muualla kuin kotona) ja mitä ruoka-ainerajoituksia kenelläkin on. Yleensä mulla on ruokaa niin paljon, että siitä riittää parille kaverillekin - ja tarvittaessa lykätään lisää vihanneksia peliin - ja yleensä meillä myös vieraat lapset syö.

 

jos meillä ruoka tai välipala aikaan niin kutsun pöytään.