NinaTT! Kerrohan, miksi lasta ei saisi kiittää, kehua ja kannustaa?

Entä silloin jos lapsi oppii vaikka 3v lukemaan tai joitain liikunnallisia taitoja huomattavasti ikätovereitaan edellä? Tarviiko häntä silloinkaan kehua? Eikö hänellekin ole ihan yhtämerkityksellistä löytää se ilo vaikka sitten lukemisesta ja pyöräilystä kuin sille lapselle joka oppii nuo normiajassa? Vaikka nuo taidot aikuisen näkökulmasta tulisivat harvinaisen aikaisessa ja voisivat hämmästyttää niin onko sillä sitten lapselle mitään merkitystä, tarviiko lapsen itsensä edes ymmärtää tehneensä tässä jotain erityisen hienoa? Hän vain oppi jonkun asian mikä hänestä on kivaa ja se siitä. =)

Olen varmasti väärä ihminen näistä keskustelemaan kun meidän lapsilla pienetkin jutut ovat vaatineet sitä treenaamista ja ponnisteluja, harvempi juttu on tullut ihan itsestään ja luonnostaan. Siksi varmasti riemu on suuri niin äidillä kuin lapsellakin kun joku uusi taito kaiken työn ja huolen jälkeen saadaankin hiottua kuntoon.

Ehkä poikkeuksellisen "taitava" lapsi on sellainen jolla joku juttu alkaa sujua ihan itsestään, ilman sen ihmeämpää työtä tai harjoittelua. Mutta voisin kuvitella että ihan normaalilapsissa jotka ikätasonsa mukaisesti oppivat juttuja on sellaisia joille jonkun yksittäisen asian oppiminen on ollut haastavaa. Lapsi on ehkä itsekin ollut monesti pettynyt kun homma ei suju ja sitten kun se lopulta onnistuu niin ilo voi olla molemminpuolinen, vaikkei siis yleisesti ajatellen ole kysymys sen isommasta jutusta. Mutta siltikin, jos näkisin terveenkin lapseni tehneen työtä jonkun asian eteen ja siinä lopulta onnistuvan niin kyllä ihan automaattisesti kehuisin häntä, paitsi siitä uudesta taidosta, myöskin siitä miten sisukkaasti hän on tehnyt töitä sen eteen.

Ei tarvitse kehua, mutta en ylläty, jos tulee kehaistua Sanotaanko niin? Ylipäätänsä kehut (ja kolikon toinen puoli rangaistukset) ovat varsinaisessa kasvatustyössä mun mielestä huonoja työkaluja. Mulle tulee mieleen niistä manipulaatio :/

Ja sun kanssa on hiukka hankala keskustella tästä just sen takia, että sun lapselle (lapsille?) on vähän eri aikataulut ja odotukset ku terveelle lapselle

 

1v yksin pihalla :/ ihan sama vaikkä laatikko olis talossa kiinni niin en jättäisi lasta yksin pihaan.
ottaisin lapsen kainaloon veisin kotio jos pakko olisi lähteä.
alle 3v ei saa jättää yksin pihalle ikinä ,sossu voi puuttua asiaan aikas nopsaa

Kun ei se jää sinne pihalle jostain kumman syystä Joten ei mitään hätää

 

ja nina ei vastaile kysymyksiin mitkä koskee tulevaisuutta ^^ ylläri

 

Kun ei se jää sinne pihalle jostain kumman syystä Joten ei mitään hätää

Mua kiinnostaisi tietää, miten toimit sitten, jos 2v haluaakin kokeilla rajojaan ja kieltäytyy tulemasta kanssasi sisälle?

 

ja nina ei vastaile kysymyksiin mitkä koskee tulevaisuutta ^^ ylläri

No mikä kysymys multa on nyt menny ohi. Kerro toki.

 

Kun ei se jää sinne pihalle jostain kumman syystä Joten ei mitään hätää

Mua kiinnostaisi tietää, miten toimit sitten, jos 2v haluaakin kokeilla rajojaan ja kieltäytyy tulemasta kanssasi sisälle?

Riippuu ihan tilanteesta! Jos tässä pihassa 2v haluaa jäädä hiekkikselle vaikka mä menen sisälle niin jääkööt.

Mutta en usko, että pieni lapsi kovinkaan kauas haluais äitistään mennä. Varsinkin ku tietää, että kyseessä ei ole mikään valtapeli mikä pitää voittaa, vaa saa ihan itse päättää.

 

1v yksin pihalla :/ ihan sama vaikkä laatikko olis talossa kiinni niin en jättäisi lasta yksin pihaan.
ottaisin lapsen kainaloon veisin kotio jos pakko olisi lähteä.
alle 3v ei saa jättää yksin pihalle ikinä ,sossu voi puuttua asiaan aikas nopsaa

Kun ei se jää sinne pihalle jostain kumman syystä Joten ei mitään hätää

Juu ei munkaan 1v jää ilman äitiä/isää pihalle vaan seuraa kuin koira perässä, toista on sitten tuo 3,5 v jolla tuppaa olemaan vähän eri tahto. Ainakin jos pikkusirarus haluaa mennä sisälle niin hän ei...
Ai niin mutta mähän voin jäädä sinne hiekkalaatikolle sen isomman kanssa ja antaa pienemmälle avaimet jotta voi mennä sisälle kun kerran haluaa.
Jos sille tulee nälkä niin jääkaapissa on sormiruokaa

 

jaa-a.. mitäköhän tuostakin tulee... muutakuin sanomista..

Jos lapsen annetaan KAIKKI asiat päättää itse niin miten tulee toimia tilanteessa jolloin tulisi totella toista aikuista esim. koulussa ( sikälimikäli laps sinne menee ) jossa on pakko tehdä joitain asioita vaikka ei huvittais tiettyyn tahtiin..

anteeks nina mut musta sä teet lapselles enemmän hallaa kuin hyvää..

 

Entä silloin jos lapsi oppii vaikka 3v lukemaan tai joitain liikunnallisia taitoja huomattavasti ikätovereitaan edellä? Tarviiko häntä silloinkaan kehua? Eikö hänellekin ole ihan yhtämerkityksellistä löytää se ilo vaikka sitten lukemisesta ja pyöräilystä kuin sille lapselle joka oppii nuo normiajassa? Vaikka nuo taidot aikuisen näkökulmasta tulisivat harvinaisen aikaisessa ja voisivat hämmästyttää niin onko sillä sitten lapselle mitään merkitystä, tarviiko lapsen itsensä edes ymmärtää tehneensä tässä jotain erityisen hienoa? Hän vain oppi jonkun asian mikä hänestä on kivaa ja se siitä. =)

Olen varmasti väärä ihminen näistä keskustelemaan kun meidän lapsilla pienetkin jutut ovat vaatineet sitä treenaamista ja ponnisteluja, harvempi juttu on tullut ihan itsestään ja luonnostaan. Siksi varmasti riemu on suuri niin äidillä kuin lapsellakin kun joku uusi taito kaiken työn ja huolen jälkeen saadaankin hiottua kuntoon.

Ehkä poikkeuksellisen "taitava" lapsi on sellainen jolla joku juttu alkaa sujua ihan itsestään, ilman sen ihmeämpää työtä tai harjoittelua. Mutta voisin kuvitella että ihan normaalilapsissa jotka ikätasonsa mukaisesti oppivat juttuja on sellaisia joille jonkun yksittäisen asian oppiminen on ollut haastavaa. Lapsi on ehkä itsekin ollut monesti pettynyt kun homma ei suju ja sitten kun se lopulta onnistuu niin ilo voi olla molemminpuolinen, vaikkei siis yleisesti ajatellen ole kysymys sen isommasta jutusta. Mutta siltikin, jos näkisin terveenkin lapseni tehneen työtä jonkun asian eteen ja siinä lopulta onnistuvan niin kyllä ihan automaattisesti kehuisin häntä, paitsi siitä uudesta taidosta, myöskin siitä miten sisukkaasti hän on tehnyt töitä sen eteen.

Ei tarvitse kehua, mutta en ylläty, jos tulee kehaistua Sanotaanko niin? Ylipäätänsä kehut (ja kolikon toinen puoli rangaistukset) ovat varsinaisessa kasvatustyössä mun mielestä huonoja työkaluja. Mulle tulee mieleen niistä manipulaatio :/

Ja sun kanssa on hiukka hankala keskustella tästä just sen takia, että sun lapselle (lapsille?) on vähän eri aikataulut ja odotukset ku terveelle lapselle

Varmasti ovatkin manipulaatioa, lapsihan pyritään saamaan toimimaan tietyllä tavalla. Mutta tämä yhteiskunta ja aikatulut vaan ovat sellaisia että edellyttävät useinkin tietynlaista toimintaa. On paikkoja joihin pitää mennä tiettyyn aikaan ja monia tapoja mitä pidetään suotavina ja helpointa tietty on että alpsen saisi mahdollisimman varhain toimimaan näiden mukaan.

Täytyy lähteä vanhemman määräämään aikaan hoitoon/kerhoon/lääkäriin, on hyvä pukea säähän ja tilanteeseen sopivat vaatteet päälle, on hyvä osata syödä asiallisesti jne. Jotenkin vain tuntuu helpolta kehumalla ja kannustamalla tukea lasta toimimaan näissä "oikein". Oli sitten kysymys terveistä tai erityislapsista.

 

Ihmisillä on kovin huono kuva lapsista Ihan ku ne ei osais koskaan tehdä hyviä päätöksiä ja aina pistävät hanttiin ku voivat. Eivätkä ymmärrä puhetta ollenkaan.

chrissy, sanoisitko sä päättäväs itse omasta elämästäs?

 

Mitenhän tämä lapsi jota ei olla koskaan kehuttu (=palkittu) tai kielletty (=rangaistu) tulee toimeen yhteiskunnassa ja koulujärjestelmässä jotka perustuvat nimenomaan palkitsemiseen ja rankaisemiseen? Oikeesti? Ja muutenkin NinaTT on sanonut et heillä toimitaan lapsen ehdoilla eli koskaan ei käsketä esim. pois hiekkalaatikosta ja sisälle vaan siellä istutaan niin kauan kun lapsi haluaa. Miten sellainen lapsi osaa toimia koulussa jossa on hyvin selvät aikataulut ja siellä sillä "omalla tahdolla" ei ole paljon väliä?

En todellakaan istu hiekkalaatikolla niin kauan ku tytölle sopii. Johan tämä on käyty läpi. Mä meen kotiin sitten ku mulle sopii. Jos tytölle ei sovi, niin jääkööt hiekkikselle.

Lapsi toimii omilla ehdoillansa, minä omillani. Perheemme ei ole lapsikeskeinen vaikkakin lapsentahtinen.

Jos koulujärjestelmä ei lapsilleni sovi niin sitten voivat oppia kotona. Meillä on toisaalta kotonakin sääntöjä, joten en näe, miksei lapsi tottuisi sääntöihin muuallakin.

Saanko mä vaan kysyä et miten teillä pidetään noista säännöistä kiinni jos lasta ei kehuta hyvästä käytöksestä eikä kielletä "väärästä" käytöksestä? Siis mä ymmärrän et vielä toimii sen 1v:n kanssa mutta miten sä toimit sitten kun se on 3v ja kyseenalaistaa kaikkea? Haluaa kokeilla omalla tavalla? Kokeilee mitä tapahtuu kun rikkookin sääntöjä? Ja sitä se aivan varmasti tekee jos on normaalisti kehittynyt lapsi.

 

Suurimmasta osasta ihmisiä tulee ihan täysipäisiä, kasvatuksesta huolimatta/sen ansiosta. Ihan miten itse haluaa asian nähdä. Siitä syystä en ymmärrä, miksi kasvatuksesta niin kovin pitäisi kiistellä. Sitä paitsi jokainen on oma persoonansa, jokainen lapsi myös ja minusta tämän seikan pitäisi eniten vaikuttaa siihen, miten lapsen kanssa toimitaan.

Meillä on perheessä kaksi adhd-vanhempaa ja todennäköinen adhd-lapsi. Olen siis tullut siihen tulokseen, että mitään ismejä, periaatteita tai sääntöjä on turha meillä korostaa. Ne ei kuitenkaan toimi, eikä niitä jaksa noudattaa tai edes muista noudattaa Tunnen itseni ja lapseni ja toimin ihan tilanteen mukaan, käytän sanaa "EI!", kehun, komennan, ylistän ja pidän kuria siten kuin parhaalta näyttää&tuntuu. Tiedän, että näen ja koen maailman eri tavalla kuin muut ihmiset ja totta kai se vaikuttaa myös siihen, miten lapseni kanssa olen.

 

Ihmisillä on kovin huono kuva lapsista Ihan ku ne ei osais koskaan tehdä hyviä päätöksiä ja aina pistävät hanttiin ku voivat. Eivätkä ymmärrä puhetta ollenkaan.

chrissy, sanoisitko sä päättäväs itse omasta elämästäs?

Kyllä mun lapset osaa ja pystyy tekemään hyviä suorastaan loistavia päätöksiä, välillä tekevät vääriä/huonojakin ja oppivat siitä. Mutta silti kehun heitä ja myöskin torun huonosta ei toivotusta käytöksestä.

Tulevaisuutta silmällä pitäen: tilanne: lapsesi näpistää kaupasta? miten selität poliisille että lasta ei saa rangaista ei toivotusta käytöksestä - tai miten itse toimit kun ET kerran huomauta vääristä päätöksistä. Sehän oli lapsen oma päätös varastaa ei kenenkään muun.

 

Ihmisillä on kovin huono kuva lapsista Ihan ku ne ei osais koskaan tehdä hyviä päätöksiä ja aina pistävät hanttiin ku voivat. Eivätkä ymmärrä puhetta ollenkaan.

chrissy, sanoisitko sä päättäväs itse omasta elämästäs?

Kyllä mun lapset osaa ja pystyy tekemään hyviä suorastaan loistavia päätöksiä, välillä tekevät vääriä/huonojakin ja oppivat siitä. Mutta silti kehun heitä ja myöskin torun huonosta ei toivotusta käytöksestä.

Tulevaisuutta silmällä pitäen: tilanne: lapsesi näpistää kaupasta? miten selität poliisille että lasta ei saa rangaista ei toivotusta käytöksestä - tai miten itse toimit kun ET kerran huomauta vääristä päätöksistä. Sehän oli lapsen oma päätös varastaa ei kenenkään muun.

No tällaista tilannetta ei tietenkään tule koska tyttö on kasvatettu ymmärtämään et teko on väärin ja ei kannattava. Tyttö ei koskaan edes harkitsisi tekevänsä mitään sellaista koska hän osaa tehdä aina vaan hyviä ja järkeviä päätöksiä. Ei sitä tarvi miettiä et mitä jos noin kävisi, koska niin ei tule koskaan käymään. Vai mitä Nina?

 

Ihmisillä on kovin huono kuva lapsista Ihan ku ne ei osais koskaan tehdä hyviä päätöksiä ja aina pistävät hanttiin ku voivat. Eivätkä ymmärrä puhetta ollenkaan.

chrissy, sanoisitko sä päättäväs itse omasta elämästäs?

Kyllä mun lapset osaa ja pystyy tekemään hyviä suorastaan loistavia päätöksiä, välillä tekevät vääriä/huonojakin ja oppivat siitä. Mutta silti kehun heitä ja myöskin torun huonosta ei toivotusta käytöksestä.

Tulevaisuutta silmällä pitäen: tilanne: lapsesi näpistää kaupasta? miten selität poliisille että lasta ei saa rangaista ei toivotusta käytöksestä - tai miten itse toimit kun ET kerran huomauta vääristä päätöksistä. Sehän oli lapsen oma päätös varastaa ei kenenkään muun.

ninaTT:n lapsihan ei koskaan varastaisi kaupasta, koska hän ymmärtää automaattisesti, että se on väärin!

 

No juu, meikäläisellä on taas jäänyt tämä pointti ymmärtämättä tässä vapaassa(?) kasvatuksessa. Mutta ihan yleisesti ja lyhyesti: miten lapsi oppii ymmärtämään toiminnastaan mikä on oikein ja mikä väärin, jos sitä ei saa hänelle ilmaista? Kun kuitenkin elämme niin monenlaisten sääntöjen ja tapojen ympäröiminä niin näkisin jotenkin lapsen oikeutena jos saada aikuiselta ohjausta siitä miten hänen kuuluisi erilaisissa tilanteissa toimia.

Pystyykö lapsi todella aikuisen toimintaa seuratessaan näkemään tämän toiminnasta sen oikean linjan, ilman että sitä hänelle millään lailla korostetaan?

 

No juu, meikäläisellä on taas jäänyt tämä pointti ymmärtämättä tässä vapaassa(?) kasvatuksessa. Mutta ihan yleisesti ja lyhyesti: miten lapsi oppii ymmärtämään toiminnastaan mikä on oikein ja mikä väärin, jos sitä ei saa hänelle ilmaista? Kun kuitenkin elämme niin monenlaisten sääntöjen ja tapojen ympäröiminä niin näkisin jotenkin lapsen oikeutena jos saada aikuiselta ohjausta siitä miten hänen kuuluisi erilaisissa tilanteissa toimia.

Ei mitenkään, sillä lapsen pitää antaa toimia ihan fiilispohjalta.

Näitä vapaan kasvatuksen hedelmiä korjaillaan nykypäivänä. Rakkaus on rajoja.

 

Kai oletetaan, että lapsella on sisäsyntyinen moraali ja käsitys oikeasta&väärästä?

Meillä sovellettiin pehmeämpää kasvatusta viime aikoihin saakka. Lapsen impulsiivisuus ja taipumus jumittaa, "ylikeskittyä" yhdistettynä lyhyeen pinnaan&räjähtävään temperamenttiin vaativat kuitenkin sitä, että vanhempi on selkeämpi ja auttaa itsesäätelyssä silloin, kun lapsi ei selkeästi siihen itse kykene.

 

No juu, meikäläisellä on taas jäänyt tämä pointti ymmärtämättä tässä vapaassa(?) kasvatuksessa. Mutta ihan yleisesti ja lyhyesti: miten lapsi oppii ymmärtämään toiminnastaan mikä on oikein ja mikä väärin, jos sitä ei saa hänelle ilmaista? Kun kuitenkin elämme niin monenlaisten sääntöjen ja tapojen ympäröiminä niin näkisin jotenkin lapsen oikeutena jos saada aikuiselta ohjausta siitä miten hänen kuuluisi erilaisissa tilanteissa toimia.

Pystyykö lapsi todella aikuisen toimintaa seuratessaan näkemään tämän toiminnasta sen oikean linjan, ilman että sitä hänelle millään lailla korostetaan?

Pieni lapsi matkii vanhempiansa ja häntä on helppo ohjata hienovaraisesti hyväksyttyyn toimintaan. Jotenkin se pääajatus tässä kait on se, että ollaan rehellisiä. Ei jaotella tekemisiä tai ihmisiä "hyvään" ja "huonoihin" vaa puhutaan avoimesti siitä, mitä kukin yhteisön jäsenistä tai yhteisö yhteisönä haluaa. Mikään käytös tai tapa ei siis ole "paha", eikä kukaan ihminen voi olla "paha". Sen sijaan minä näen tämmöset asiat tärkeinä ja mulle ei tuollainen sovi. Mua ei saa kohdella tietyllä tavalla ja toisaalta tämmöisestä minä tykkään.

Isompi lapsi ja nuori puhuu jo ja hänen kanssaan voi siis monimutkaisempiakin asioita käsitellä. Eniten lapset oppivat matkimalla. Tyttö näkee, että mä istun ruokapöydässä ja syön. Hän tekee itse samoin. Kiipeilee jonkun verran pöydälle, mutta se on mun syytä |O Meillä ei ollu tuoleja yhdessä vaiheessa, niin laitoin tytön pöydälle istumaan Nyt sitten luulee, että pöydällä on hyvä istua. Mutta noin yleensä... Mä puen aamulla päälle. Tyttö rupes n 1-vuotiaana itse yrittämään pukemista. Kaikenlaista voi oppia seuraamalla esimerkkiä. Jos tyttö epähuomioissaan on purru mua, niin mä pussaan ja puhallan ja halailen takasin, en rankaise. Ja kappas... Tyttö oppii, että nuo ovat hyväksyttyjä toimintatapoja. Ja tykkää hirveästi puhallella mun kasvoihin Halaaminen on myös ihan ykkösjuttu.

En mä vielä tiedä miten mä toimin jokaikisessä tilanteessa (enkä mä ole täydellinen) mutta tää perusfilosofia on tullu pysyäkseen.

 

Ikävä kyllä en kerennyt lukea, kuin osan ketjusta, kun aika aika jo loppui. Hyviä, mielenkiintoisia kirjoituksia Nina TT (tms.). Oli ilo lukea! Sisäistin mielestäni kirjoituksiesi pointin aika hyvin ja melkoisen samoilla linjoilla olen vaikka taidankin kehua sanallisesti lapsiani sinua enemmän. Mutta, täytyy muistaa, että kehuja on monenlaisia. Ei lapsi tarvitse aina sitä sanallista kehua. Hyväksyvä katse ja kosketuskin on kehuja. Samoin läsnäolo ja kiinnostuneisuus lapsen tekemisistä. Rakastaminen ja halaus. lapsen hyväksyminen sellaisenaan kun hän on. Jokaisella on omat tapansa ja menetelmänsä kehua. Positiivinen palaute tavalla tai toisella on kehumista. Sanallisen palautteen voi antaa sadalla eri tavalla vahvistaen lapsen itsetuntoa, ihan ilman valehtelemista ta ylikehumista.

Ok, täysin sekavaa tekstiä, kun ei kerkeä ajatus kulkea kirjoittamisen perässä. Hyviä ajatuksia kuitenkin tässä ketjussa. Pähkäiltävää

Jus näin, kehuminen ei aina tarkoita, että sanotaan onpa nätti piirustus tai osaatpa ajaa hienoti fillarilla yms, vaan se on paljon ilmeitä ja eleitä yms. Ja mielestäni, jos ei kehu lapsen suoritusta vaihtoehtona on "ei mitään", joka tarkoittaa kylmyyttä ja väliinpitämöättömyyttä lasta kohtaan.

Nyt olisi kiva tietää, mitä on ihan oikeasti se kehumattomomuus, jota nina77 tarkoittaa.

Siis olenko minä nyt se ainoa, joka ymmärsi ninaTT:n pointin?Ei ninaTT varmastikaan kasvata kylmää, välinpitämätöntä lasta, jos ei kehuskele ja kiittele jatkuvasti lasta. Tässä näkee hyvin, miten koko ketju paisuu ja paisuu, kun sanoja väännellään ja kirjoitusta luetaan kuin 'piru raamattua'. Vaikea minunkin selittää pointtia nyt yhdellä kädellä puuronkeiton ohessa.

No, sellaisen vaikutelman minäkin sain siitä mihin asti luin, että ihan lämmin ja välittävä vanhempi on kyseessä. Ei mikään kylmä ja välinpitämätön. Joillekin ihmisille pointti vaan ei mene perille vaikka ratapölkystä vääntäisit. Liekkö johtuu siitä, ettei edes halua ymmärtää. Ja mitäpä tuota vääntämään, jos ei ole ymmärtänyt vielä tähän mennessä, niin tuskin mitään ahaa-elämystä on odotettavissakaan

Kyl mä luulen, että ymmärsin pointin ainakin suurimmalta osin, mutta haluan kritisoida sitä. Mun mielestä tästä "kehumattomuudesta" tehdään jotain ihme hienoa oivallusta, vaikka käytännössä me kuitenkin olemme tunteellisia ihmisiä. Jos/kun meillä on tunteet, mielestäni meidän kuuluu käyttää niitä. Jos olemme lapsemme tekemisestä mielissämme, on mielestäni ihan turha sitä yrittää peitellä vain sen varjolla, että yritetään näyttää olevamme mielisämme vain lapsesta ei siitä mitä hän on saavuttanut.

 

NinaTT!! Miten voit sallia, että lapsesi menee kerhoon, saatika kouluun? Siellähän lapsia vasta opetetaankin ja neuvotaan! Sitäpaitsi näiden sinun metodiesi mukaan, lapsen pitäisi itsestään oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Hänen pitäisi oppia itsestään olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Ilman vanhemman ihmisen seuraa.

 

No juu, meikäläisellä on taas jäänyt tämä pointti ymmärtämättä tässä vapaassa(?) kasvatuksessa. Mutta ihan yleisesti ja lyhyesti: miten lapsi oppii ymmärtämään toiminnastaan mikä on oikein ja mikä väärin, jos sitä ei saa hänelle ilmaista? Kun kuitenkin elämme niin monenlaisten sääntöjen ja tapojen ympäröiminä niin näkisin jotenkin lapsen oikeutena jos saada aikuiselta ohjausta siitä miten hänen kuuluisi erilaisissa tilanteissa toimia.

Pystyykö lapsi todella aikuisen toimintaa seuratessaan näkemään tämän toiminnasta sen oikean linjan, ilman että sitä hänelle millään lailla korostetaan?

NinaTT ja muut samoin ajattelevat ovat korostaneet että lapsi syntyy luontaisesti fiksuna - me jotka toimimme toisin teemme lapsistamme tyhmiä.
Lapsi siis luontaisesti tietää mikä on oikein ja mikä väärin, me jotka kehumme ja torumme poistamme lapseltamme tämän kyvyn ymmärtää oikean ja väärän.

Joku tuolla noin 10 sivua sitten peilasi asiaa työelämään, kyllä mä kehun mun alaisiani ja meijän toimari kehuu mua jos ollaan työt erityisen hyvin tehty tai esim joustettu (silloin yleensä vielä palkitaankin vaikka ylityökorvauksin) Niin onko toi ylityökorvausten maksaminen sitten väärin sehän on PALKINTO

 

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

 

NinaTT!! Miten voit sallia, että lapsesi menee kerhoon, saatika kouluun? Siellähän lapsia vasta opetetaankin ja neuvotaan! Sitäpaitsi näiden sinun metodiesi mukaan, lapsen pitäisi itsestään oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Hänen pitäisi oppia itsestään olemaan vuorovaikutuksessa erilaisten ihmisten kanssa. Ilman vanhemman ihmisen seuraa.

Lapset voivatkin oppia lukemaan ja kirjoittamaan ihan "itsestään", ilman mitään varsinaista opetusta =)

Vanhemman ihmisen seuraa tietenkin tarvitaan, jotta lapsella olisi joku malli mitä seurata ja tutkia. Jos jotain, niin lapset tarvitsevat enemmän eri-ikäisiä ihmisiä ympärillensä. Ihan vauvasta vaariin. Meidän yhteiskunta taas tykkää eristää ihmiset omiin lokeroihinsa; aina kaikki tietyn ikäiset tiettyyn ryhmään ja mahdollisimman vähän sekoittumista.

En tiedä onko tyttö koskaan menossa mihinkään kerhoon ja koulustakin voidaan neuvotella. Mm steinerkouluilla on vapaampi ote lapsiin. Vaikkei kaikki kuulemani niistä ole positiivista, silti kallistuisin mieluummin steiner-koulun puolelle kuin tavalliseen, kunnalliseen peruskouluun. Itellänikin aika huonoja kokemuksia niistä.

 

eikö lapsen moraalinen käsitys synny oppmisen kautta. Eikö se ole meidän vanhempien tehtävä opettaa lapselle et mikä on oikein ja mikä väärin?

Mä en usko tohon et pieni 1-3v voi tietää mikä tasan on oikein ja mikä väärin jos ei vanhempi ole sitä kertonut.. ja kantapään kauttako kaikki on itse opittava?! kova on elämänkoulu tiedossa..

Kun mikään ei ole "oikein" tai "väärin". On olemassa tapoja joista toiset pitävät ja toiset eivät. Ei ole olemassa "pahuutta" ja "hyvyyttä" ja ne olisivat jotenkin kiveen hakattuja.