vierailija
Jos mun mies nyt yhtäkkiä tekis noin, nii jaa-a.....enpä osais sanoa mitä tekisin. Mut meidän parisuhde ei olekaan kunnossa. Ja todennäköisesti tekisin sit itse samanlailla.
Eli jos näkee jonkun vanhan kamun baarissa ja se pyytää istumaan iltaa pidemmälle, pitää kieltäytyä koska mies/nainen suuuttuu?En tiedä mikä ap:n tapauksessa tilanne oli, mutta mun nähdäkseni on eri asia olla jonkun ystävän luona istumassa iltaa ja jäädä sinne yöksi, kuin olla baarissa "törmätä vanhaan tuttuun", mennä sen luokse jatkoille ja "sammua sohvalle".
No hei kiitti, että saan siunauksen sulta elää elämääni valitsemallani tavallaEli jos näkee jonkun vanhan kamun baarissa ja se pyytää istumaan iltaa pidemmälle, pitää kieltäytyä koska mies/nainen suuuttuu?
No ihan miten itse tykkäätte elämänne elää, kaipaan itse aika paljon enemmän vapautta ja onneksi sitä saankin. Voin vaikka lähteä parille ja innostua ihan hyvällä omatunnolla jäämään neljään, tai lähteäkin kamulle jatkoille ja palata aamulla kunhan olen nukkunut. Ellei sitten olla sovittu vaikka joku romanttinen ilta yhdessä, sitten palailen ihan "ajallaan" kotiin. En jaksa ihan kaikkea aikatauluttaa, muutenkin tarpeeksi kiire.
No jos sellainen ei edes kiinnosta niin eipä siinä ole mitään ongelmaa sitten. Ikäväähän se olisi jos haluttaisi kovasti saada enemmän vapautta, mutta toinen alkaisi vain mököttämään. Sukulaisista löytyy parikin tällaista. Todellakin kiinnostaisi ne jatkot ja jatkojen jatkot edes kerran vuodessa "mutta kun vaimo/mies suuttuu, meillä ollaan sovittu että klo.23 takaisin kotiin" ja jos tämä 23 ylittyy, alkaa kauhea pommitusmäkätys. Oikeasti, käy niin sääliksi! Nämä ihmiset ovat kaikki 40-50v.No hei kiitti, että saan siunauksen sulta elää elämääni valitsemallani tavalla
Meissä on ehkä sekin ero, että meillä alkaa olla sen verran ikää, että noi jatkot on jo nähty ja koettu aikapäiviä sitten. Tuskin kummallakaan on pienintäkään kiinnostusta moiseen, saati, että jaksaisi edes notkua baarissa valomerkkiin asti.
Sitten ne on varmaan valinneet kumppanikseen vääränlaisen ihmisen. Meillä on niin, että oma mieheni ei pysty nukkumaan, ellen ole vieressä. Se heräilee siihen asti ja valvoo, että tulen kotiin. Kyllä mä sen ymmärrän, että joitakin saattaa pistää pikkasen vituttamaan kun on valvonut yön venaten toista himaan ja sitten pitäisi hoitaa muksut seuraavana päivänä, ja toinen nukkuu autuaan onnellisena krapulaansa pois. Tunnen yllättävän monta ihmistä, joiden nukkuminen häiriintyy, kun kumppani on poissa. Tuskin mikään harvinainen ilmiö.No jos sellainen ei edes kiinnosta niin eipä siinä ole mitään ongelmaa sitten. Ikäväähän se olisi jos haluttaisi kovasti saada enemmän vapautta, mutta toinen alkaisi vain mököttämään. Sukulaisista löytyy parikin tällaista. Todellakin kiinnostaisi ne jatkot ja jatkojen jatkot edes kerran vuodessa "mutta kun vaimo/mies suuttuu, meillä ollaan sovittu että klo.23 takaisin kotiin" ja jos tämä 23 ylittyy, alkaa kauhea pommitusmäkätys. Oikeasti, käy niin sääliksi! Nämä ihmiset ovat kaikki 40-50v.
Meille kaikille tuli jo selväksi että te ette tykkää jatkoista. Te ette enää mene koska teitte sitä varastoon, ihmeellisen mahtavaa.Sitten ne on varmaan valinneet kumppanikseen vääränlaisen ihmisen. Meillä on niin, että oma mieheni ei pysty nukkumaan, ellen ole vieressä. Se heräilee siihen asti ja valvoo, että tulen kotiin. Kyllä mä sen ymmärrän, että joitakin saattaa pistää pikkasen vituttamaan kun on valvonut yön venaten toista himaan ja sitten pitäisi hoitaa muksut seuraavana päivänä, ja toinen nukkuu autuaan onnellisena krapulaansa pois. Tunnen yllättävän monta ihmistä, joiden nukkuminen häiriintyy, kun kumppani on poissa. Tuskin mikään harvinainen ilmiö.
Meistähän on siis kumpikin bilettänyt ja juossut jatkoilla, jatkojen jatkoilla ja venahtaneilla reissuilla yli 15 vuotta ennenkuin lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe. Eli siis... ei kiinnosta.
Ei tarvitse samaa asiaa jankata.Sitten ne on varmaan valinneet kumppanikseen vääränlaisen ihmisen. Meillä on niin, että oma mieheni ei pysty nukkumaan, ellen ole vieressä. Se heräilee siihen asti ja valvoo, että tulen kotiin. Kyllä mä sen ymmärrän, että joitakin saattaa pistää pikkasen vituttamaan kun on valvonut yön venaten toista himaan ja sitten pitäisi hoitaa muksut seuraavana päivänä, ja toinen nukkuu autuaan onnellisena krapulaansa pois. Tunnen yllättävän monta ihmistä, joiden nukkuminen häiriintyy, kun kumppani on poissa. Tuskin mikään harvinainen ilmiö.
Meistähän on siis kumpikin bilettänyt ja juossut jatkoilla, jatkojen jatkoilla ja venahtaneilla reissuilla yli 15 vuotta ennenkuin lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe. Eli siis... ei kiinnosta.
Tuollaisissa tilanteissa voi tietenkin laittaa kotona olevalle viestin, että jään kaverin sohvalle nukkumaan. Olen itse joskus jäänyt esim. siksi, että ei kauheasti ole huvittanut lähteä räntäsateessa tai syysmyrskyssä keskellä yötä väsyneenä bussipysäkille ja yöbussiin istumaan. Tosin olen kyllä laittanut siitä viestin tai soittanut, ettei toinen huolestu. Sittenhän hän voi nukkua ilman, että täytyy miettiä, pääseekö toinen hyvin kotiin.Sitten ne on varmaan valinneet kumppanikseen vääränlaisen ihmisen. Meillä on niin, että oma mieheni ei pysty nukkumaan, ellen ole vieressä. Se heräilee siihen asti ja valvoo, että tulen kotiin. Kyllä mä sen ymmärrän, että joitakin saattaa pistää pikkasen vituttamaan kun on valvonut yön venaten toista himaan ja sitten pitäisi hoitaa muksut seuraavana päivänä, ja toinen nukkuu autuaan onnellisena krapulaansa pois. Tunnen yllättävän monta ihmistä, joiden nukkuminen häiriintyy, kun kumppani on poissa. Tuskin mikään harvinainen ilmiö.
Meistähän on siis kumpikin bilettänyt ja juossut jatkoilla, jatkojen jatkoilla ja venahtaneilla reissuilla yli 15 vuotta ennenkuin lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe. Eli siis... ei kiinnosta.
Hihih... ihastuttavaa, jos se krapulainen saa herätä lasten kanssa 6 aamulla ja toinen nukkuu pitkään. Loistava järjestely. Mä en ole ennen kuullut tämmösestä.Ei tarvitse samaa asiaa jankata.
Valvomisharmituksen ymmärrän minäkin, se tässä ei kuitenkaan tuntunut olevan se pääharmi? Saa tietty korjata jos olen väärässä. Tuollaisissa tilanteissa voisi sitten sopia, että se kotiin jäänyt saa vaikka seuraavana aamuna nukkua pitkään. Me vuorotellaan muutenkin jos on väsyttävää.
Jos mun mies on poissa niin mun mielikuvitus laukkailee niin pahasti, etten uskalla mennä nukkumaan yläkertaan. Sitten nukun sohvalla ja kömmin viereen jos tulee yöllä kotiin. Taas oli pari yötä poissa ja nukuin sitten sohvalla niskat kipeänä.
No ei millään yöbussilla kuljeta missään nimessä eikä missään kelissä!!!! Sitä huonompaa vaihtoehtoa ei olekkaan.Tuollaisissa tilanteissa voi tietenkin laittaa kotona olevalle viestin, että jään kaverin sohvalle nukkumaan. Olen itse joskus jäänyt esim. siksi, että ei kauheasti ole huvittanut lähteä räntäsateessa tai syysmyrskyssä keskellä yötä väsyneenä bussipysäkille ja yöbussiin istumaan. Tosin olen kyllä laittanut siitä viestin tai soittanut, ettei toinen huolestu. Sittenhän hän voi nukkua ilman, että täytyy miettiä, pääseekö toinen hyvin kotiin.
Tähän on pakko nyt kommentoida, että ei aina ole kyse tuollaisesta. Itse saatan jonkun hyvän ystävän kanssa vaan istua iltaa ja juttua voisi riittää vaikka aamuun asti. Ei aina siinä, että on jonkun luona yötä, ole kyse mistään kreisibailaamisesta ja ison porukan sekavista jatkoista, jonka jälkeen jengillä on vuosituhannen krapula.Meistähän on siis kumpikin bilettänyt ja juossut jatkoilla, jatkojen jatkoilla ja venahtaneilla reissuilla yli 15 vuotta ennenkuin lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe. Eli siis... ei kiinnosta.
Ai, en ole kyllä itse koskaan kuullut tuollaisesta ongelmasta ja aika epänormaalilta ja rajoittavalta se kuulostaa. Meillä ainakin jo työmatkat olisi aika paha ongelma, jos toinen ei pystyisi niiden aikana nukkumaan.Sitten ne on varmaan valinneet kumppanikseen vääränlaisen ihmisen. Meillä on niin, että oma mieheni ei pysty nukkumaan, ellen ole vieressä. Se heräilee siihen asti ja valvoo, että tulen kotiin. Kyllä mä sen ymmärrän, että joitakin saattaa pistää pikkasen vituttamaan kun on valvonut yön venaten toista himaan ja sitten pitäisi hoitaa muksut seuraavana päivänä, ja toinen nukkuu autuaan onnellisena krapulaansa pois. Tunnen yllättävän monta ihmistä, joiden nukkuminen häiriintyy, kun kumppani on poissa. Tuskin mikään harvinainen ilmiö.
Meistähän on siis kumpikin bilettänyt ja juossut jatkoilla, jatkojen jatkoilla ja venahtaneilla reissuilla yli 15 vuotta ennenkuin lyötiin hynttyyt yhteen ja perustettiin perhe. Eli siis... ei kiinnosta.
Olisi se kotiin kävely myrsky-yönä varmaan huonompi vaihtoehtoNo ei millään yöbussilla kuljeta missään nimessä eikä missään kelissä!!!! Sitä huonompaa vaihtoehtoa ei olekkaan.
Seuraavana aamuna, ei sinä aamuna kun krapulainen palailee kotiin.Hihih... ihastuttavaa, jos se krapulainen saa herätä lasten kanssa 6 aamulla ja toinen nukkuu pitkään. Loistava järjestely. Mä en ole ennen kuullut tämmösestä.
Ei siitä sitten enää mitään hyötyä ole???Seuraavana aamuna, ei sinä aamuna kun krapulainen palailee kotiin.
??? Ai, mulla mielenkiinnonkohteet on muuttuneet kyllä aika radikaalisti vuosien varrella. Enkä koe, että mielenkiintojeni kohteiden muuttuminen tekisi minusta jotenkin eri ihmistä, kuin mitä ennen olen ollut. En siis määritele minuuttani sen perustella, minkä minäkin aikakautena tunnen mielekkääksi.Ai, en ole kyllä itse koskaan kuullut tuollaisesta ongelmasta ja aika epänormaalilta ja rajoittavalta se kuulostaa. Meillä ainakin jo työmatkat olisi aika paha ongelma, jos toinen ei pystyisi niiden aikana nukkumaan.
En ymmärrä myöskään logiikkaa jälkimmäisessä jutussasi. Jos 15 vuotta on nauttinut jatkoista ja jatkojen jatkoista, miten sitä nyt yht´äkkiä täysin mielenkiinnon kohteet muuttuu parisuhteen myötä? Ei minulla ainakaan, sama ihminen olen kuin ennenkin. Tietysti jatkoja on näin perheellisenä harvemmin, useimmilla on lapset kotona eikä jatkopaikkojakaan siis niin ole ja aamulla ei ole välttämättä tilaisuutta levätä niin pitkään. Mutta yhtä lailla tilaisuuden tullen on kiva mennä jatkoille kuin joskus parikymppisenä. Jos jokin asia on ollut kivaa nuorena, miksei olisi vanhempanakin, eikä tälleen vajaa 4-kymppisenä sentään vanhuudenvaivat vielä minulla ainakaan jaksamista rajoita.
Aloittajan jutussa en näe mitään aihetta hermostumiselle, mutta kuten todettua ihmiset ovat erilaisia. Mustasukkaisuuden ja kontrollinhalun pitäisi olla molemmilla suht samalla tasolla, jotta suhde pidemmän päälle toimii. Omassa parisuhteessani nämä ovat onneksi molemmilla aika minimitasolla, mustasukkaisuutta siedän huonosti.
Ai, kyllä mulle vaan. Voin joskus nukkua vähän varastoon ja toisinaan sitten taas selviän helposti vähilläkin unilla. Hyvä puoli tässä nuoressa äitiydessä tuo.Ei siitä sitten enää mitään hyötyä ole???
En tunne ketään kenllä elämä menisi noin.No jos sellainen ei edes kiinnosta niin eipä siinä ole mitään ongelmaa sitten. Ikäväähän se olisi jos haluttaisi kovasti saada enemmän vapautta, mutta toinen alkaisi vain mököttämään. Sukulaisista löytyy parikin tällaista. Todellakin kiinnostaisi ne jatkot ja jatkojen jatkot edes kerran vuodessa "mutta kun vaimo/mies suuttuu, meillä ollaan sovittu että klo.23 takaisin kotiin" ja jos tämä 23 ylittyy, alkaa kauhea pommitusmäkätys. Oikeasti, käy niin sääliksi! Nämä ihmiset ovat kaikki 40-50v.
Totta. On jatkoja ja on "jatkoja". Omassa ystäväpiirissä nuo keskusteluhetket voi jatkua aamuun, mutta ne yleensä tapahtuu mökkireissuilla tai jossain vastaavassa tilanteessa. Sensijaan jostain juottolasta lähtiessä me ei yleensä jäädä keskustelemaan henkeviä tunneiksi.Tähän on pakko nyt kommentoida, että ei aina ole kyse tuollaisesta. Itse saatan jonkun hyvän ystävän kanssa vaan istua iltaa ja juttua voisi riittää vaikka aamuun asti. Ei aina siinä, että on jonkun luona yötä, ole kyse mistään kreisibailaamisesta ja ison porukan sekavista jatkoista, jonka jälkeen jengillä on vuosituhannen krapula.
En ole kyennyt tuohon nuorenakaan.Ai, kyllä mulle vaan. Voin joskus nukkua vähän varastoon ja toisinaan sitten taas selviän helposti vähilläkin unilla. Hyvä puoli tässä nuoressa äitiydessä tuo.
Tässä niin samaa mieltä. Been there, done that - time to move on. Enkä nyt vaan tykkää enää kiustat itseeni millään krapulalla, tai valvomisen aiheuttamalla (tässä iässä jo päiviä kestävällä) epämääräisellä ololla.??? Ai, mulla mielenkiinnonkohteet on muuttuneet kyllä aika radikaalisti vuosien varrella. Enkä koe, että mielenkiintojeni kohteiden muuttuminen tekisi minusta jotenkin eri ihmistä, kuin mitä ennen olen ollut. En siis määritele minuuttani sen perustella, minkä minäkin aikakautena tunnen mielekkääksi.
Olisin heittänyt roskakoriin jos olisi ilmennyt, etten ole niin vapaa kuin haluan. Miksi helvetissä hukkaisin koko elämäni nuoruudesta vanhuuteen ihmisen kanssa joka ahdistaa ja jota en kykene edes kunnioittamaan tuollaisen käytöksen takia? Olisin paljon mieluummin vaikka ypöyksin kuin mustasukkaisen ihmisen kanssa. En pidä edes lyöntiä niin pahana tai huumekokeilua kuin tuollaista käytöstä.En tunne ketään kenllä elämä menisi noin.
En usko että sinäkään, vaan liiottelet asiaa. Yleensä ne keillä tulee sanomista, on siihen syytäkin. En minäkään ole nyt miehestäni mustasukkainen, kun ei tee mitään hölmöä. Menee minne menee, koska haluaa. Osaa valita menemisensä niin ettei se häiritse perhe-elämäämme. Ja käy kyllä illanvietoissa kavereiden kanssa, mutta meidän perheelle sopivasti. Ja tulee kotiin aivan milloin haluaa, eikä joudu valinnoistaan kuulemaan.
Mutta onhan se miljoona kertaa nähty (ehkä tässä tulee se iän mukana tuoma ero), että suurimmalla osalla ei ole puhtaita jauhoja pussissa, ja suurin osa myös pelehtii muiden kanssa siinä mennessään. Ei Pin kannata huutaa täällä että kaikki jotka ei puolisoonsa luota on sairaan mustasukkaisia ja väärässä.
En minäkään jaksaisi olla suhteessa missä ei olisi luottamusta, mutta harvoin se raudan luja luottamus, ja yhtä luja luottamuksen arvoisuus tulee heti suhteen alussa, vaan joskus on käytävä syvissä vesissä ennen sitä.
Ei suhteita kannata heittää roskakoriin heti kun suhdetta vähän koetellaan, vaan kannattaa katsoa että miten se tasapaino saataisi aikaiseksi.
Toki jos on kyseessä jotain oikeasti isoa, kuten pahoinpitelyä tai huumeiden käyttöä, niin siinä vaiheessa ainakin lapsilleni opetan että kantapäät toiseen suuntaan vaan heti.