Poika haluais kutsua mun miestä isäksi...

Miten tää liittyy asiaan? Jos pojan isä käy täällä joskus ja jouluna poikaa hakemassa, ja silloinkin odottaa portin pielessä? Miksi heille tulis tarve kutsua iskäksi? Eikä poika kotona ollessaan puhu isästään juurikaan koskaan. Eikä kysele, että koska pääsee isän luo...

Niin, nyt. Mutta entä jos tilanne on tulevaisuudessa toinen, ja exäsi aikuistuu ja alkaa viettää enemmän aikaa poikansa kanssa, tutustuu samalla poikansa sisaruksiin jne. Joo, on jossittelua, mutta mahdollista.

 

Ja sitten taas kun sisarukset ovat vanhempia, niin heidän tulee myös päästä sinne toisille synttäreille ja toiselle mummolle joka toinen viikonloppu? Koska on tosi raakaa, kun toisilla on enemmän tai vähemmän kuin toisilla

 

[QUOTE="vieras";23176179]Asiat eivät välttämättä ole niin mustavalkoisia kuten kuvittelet. Oletko kysynyt tältä biologiselta isältä mitä hän haluaa?

Otan kantaa näihin asioihin kärkkäästi, koska lapseni on minulle tärkein asia maailmassa ja elän täydellisessä helvetissä.[/QUOTE]

En kuvittele asioiden olevan mustavalkoisia, sitähän ne eivät ole koskaan. Itse puolestasi oletit suoraan, että bioisä varmasti haluaisi riemusta kiljuen lähivanhemmaksi, mitä minun on vaikea uskoa jos kiinnostus lasta kohtaan on tuolla asteella. Itse olen koko lapsuuteni kasvanut tilanteessa, jossa biologinen isäni on omasta halustaan tavannut minua korkeintaan sen kerran kuussa. Isäpuoleni puolestaan on se, joka on ollut oikeasti läsnä ja saatavilla ja jonka oikeasti koen olevan isäni. Miksi en siis olisi saanut alkaa kutsua isäpuoltani isäksi, koska se hän minulle on, sanan jokaisessa merkityksessä.

 

[QUOTE="vieras";23176194]Niin, nyt. Mutta entä jos tilanne on tulevaisuudessa toinen, ja exäsi aikuistuu ja alkaa viettää enemmän aikaa poikansa kanssa, tutustuu samalla poikansa sisaruksiin jne. Joo, on jossittelua, mutta mahdollista.[/QUOTE]

miten joku voi ajatella näin typerästi? siskoillahan on oma isä, miksi heille tulisi tarve kutsua veljen bio-isää isäksi? tarve isäksi kutsumiselle kun kumpuaa siitä arjesta ja yhdessä elämisestä, joten sun jossittelu on ihan mahdoton, paitsi jos ap palaisi yhteen poikansa isän kanssa ja heistä tulisi perhe.

 

[QUOTE="vieras";23176194]Niin, nyt. Mutta entä jos tilanne on tulevaisuudessa toinen, ja exäsi aikuistuu ja alkaa viettää enemmän aikaa poikansa kanssa, tutustuu samalla poikansa sisaruksiin jne. Joo, on jossittelua, mutta mahdollista.[/QUOTE]

No jos oikeasti tuollanen ihme käy, niin kutsukoon iskäksi. Ei se kutsumanimi tosiasioita miksikään muuta. Eniten mua epäilyttää kuitenkin se, että se on poika, joka ei halua isäänsä paremmin tutustua.....ainakaan nyt ei ole osoittanut mitään haluja olla isänsä kanssa yhtään sen enempää, kuin isä on nyt häntä pitänyt. Sääli sinänsä, sillä meillä on välimatkaa vain jotain 20km eli mahdollisuuksia ois vaikka mihin.

 

miten joku voi ajatella näin typerästi? siskoillahan on oma isä, miksi heille tulisi tarve kutsua veljen bio-isää isäksi? tarve isäksi kutsumiselle kun kumpuaa siitä arjesta ja yhdessä elämisestä, joten sun jossittelu on ihan mahdoton, paitsi jos ap palaisi yhteen poikansa isän kanssa ja heistä tulisi perhe.

Pojallakin on oma isä. Ja tarve voi tulla siitä, että veljellä on kaksi isää ja kun veli on veli, niin meilläkin (pikkusiskoilla) on.

Ja jossitellaan lisää. Entä jos ap ja nykyinen mies eroavat, tulee uusi mies ja taas uusia sisaruksia, kuka on silloin isä ja kenelle?

 

No jos oikeasti tuollanen ihme käy, niin kutsukoon iskäksi. Ei se kutsumanimi tosiasioita miksikään muuta. Eniten mua epäilyttää kuitenkin se, että se on poika, joka ei halua isäänsä paremmin tutustua.....ainakaan nyt ei ole osoittanut mitään haluja olla isänsä kanssa yhtään sen enempää, kuin isä on nyt häntä pitänyt. Sääli sinänsä, sillä meillä on välimatkaa vain jotain 20km eli mahdollisuuksia ois vaikka mihin.

Oletko jutellut eksäsi kanssa siitä, että poika alkaa vieraantua hänestä?

 

[QUOTE="vieras";23176225]Pojallakin on oma isä. Ja tarve voi tulla siitä, että veljellä on kaksi isää ja kun veli on veli, niin meilläkin (pikkusiskoilla) on.

Ja jossitellaan lisää. Entä jos ap ja nykyinen mies eroavat, tulee uusi mies ja taas uusia sisaruksia, kuka on silloin isä ja kenelle?[/QUOTE]

Komppatikomp tälle! Tämä on se minkä minäkin haluaisin tietää... mitä tapahtuu jos ero tulee ja tilanteet muuttuu?

Toisekseen kiinnostaa myös, että mitä AP:n nykyinen mies suhtautuu siihen, että hänen lapsensa sanovat jotakuta toista isäkseen?

 

[QUOTE="vieras";23176225]Pojallakin on oma isä. Ja tarve voi tulla siitä, että veljellä on kaksi isää ja kun veli on veli, niin meilläkin (pikkusiskoilla) on.

Ja jossitellaan lisää. Entä jos ap ja nykyinen mies eroavat, tulee uusi mies ja taas uusia sisaruksia, kuka on silloin isä ja kenelle?[/QUOTE]

Hyvä pointti.

Onko jokainen uusi miesystävä teidän mielestänne lapsienne isä?
Vittu te teette lapsistanne henkisesti tosi sairaita ja kieroutuneita.

Se biologinen isä on isä, eikä muutu muuksi. Muut voi olla vaikka tukihenkilöitä tai imurikauppioita.

 

[QUOTE="vieras";23176231]Oletko jutellut eksäsi kanssa siitä, että poika alkaa vieraantua hänestä?[/QUOTE]

Ollaan puhuttu asiasta ja monasti on ollut puhetta, että isä ottais poikaa enemmän. Mutta ne on jääneet puheen asteelle....eksällä on aina muka niin monta rautaa tulessa, kun on nämä uuden puolison lapset, työt ja pitäis vielä vapaa-aikaakin olla..... Muutaman kerran on käynyt niin, että on pojan ottanut ja puhe on ollut viikonlopusta, mutta onkin tuonut seuraavana päivänä takasin tai vienyt äidilleen, kun on tullut "jotain menoa".

 

Ollaan puhuttu asiasta ja monasti on ollut puhetta, että isä ottais poikaa enemmän. Mutta ne on jääneet puheen asteelle....eksällä on aina muka niin monta rautaa tulessa, kun on nämä uuden puolison lapset, työt ja pitäis vielä vapaa-aikaakin olla..... Muutaman kerran on käynyt niin, että on pojan ottanut ja puhe on ollut viikonlopusta, mutta onkin tuonut seuraavana päivänä takasin tai vienyt äidilleen, kun on tullut "jotain menoa".

En usko että kerrot koko totuutta.

 

Komppatikomp tälle! Tämä on se minkä minäkin haluaisin tietää... mitä tapahtuu jos ero tulee ja tilanteet muuttuu?

Toisekseen kiinnostaa myös, että mitä AP:n nykyinen mies suhtautuu siihen, että hänen lapsensa sanovat jotakuta toista isäkseen?

Kysyin mieheltä tota ja vastas, että jos sellanen tilanne joskus tulee, että erotaan eikä häntä omat lapset kiinnostais pätkän vertaa, niin eipä hän ansaitsekaan tulla kutsutuksi isäksi.

 

Sanot, että teillä on hyvät välit muttet osaa keskustella exäsi kanssa ja sinusta olisi omituista jos hän tulisi perheineen teille synttäreitä juhlimaan. Poikasi saa sanoa ja tehdä teillä mitä huvittaa mutta ne asiat ei kuuli isille omien sanojesi mukaan ja toisinpäin!

Nykyisen miehesi lapset saavat sanoa ketä tahansa isäkseen, jos sellainen tilanne tulee ja se ei ketään haittaa... teillähän on kauheen autuasta toi elämä

 

[QUOTE="vieras";23176243]En usko että kerrot koko totuutta.[/QUOTE]

Miten niin? Mitä aihetta mulla ois valehdella kun koko ajan koitan saada poikaa ja isää viettämään enemmän aikaa yhdessä? Ei se ole multa pois, jos isä haluaa viettää aikaa poikansa kanssa. Päinvastoin. Mä oon useesti mun miehelle sanonut, että mulla itellä on tosi paska olo eksän puolesta, koska näkee poikaa niin vähän eikä poika mielellään mene hänen luokseen.

 

miksi te aikuiset tätä murehditte? antakaa lapsen valita ja KUNNIOITTAKAA hänen valintaa.

joku vastasi tuolla ekalla sivulla jo lyhyesti: lapsi päättää.

ja just niin se on. lapsi ei ketään kovin heppoisin perustein ala isäksi kutsumaan.

 

Ollaan puhuttu asiasta ja monasti on ollut puhetta, että isä ottais poikaa enemmän. Mutta ne on jääneet puheen asteelle....eksällä on aina muka niin monta rautaa tulessa, kun on nämä uuden puolison lapset, työt ja pitäis vielä vapaa-aikaakin olla..... Muutaman kerran on käynyt niin, että on pojan ottanut ja puhe on ollut viikonlopusta, mutta onkin tuonut seuraavana päivänä takasin tai vienyt äidilleen, kun on tullut "jotain menoa".

Voisit käyttää tätä saadaksesi eksän ymmärtämään, miksi pojalla on tarve kutsua miestäsi isäksi. Ehkä se saa eksän ajattelemaan asioita ja muuttamaan joko tilannetta tai suhtautumista siihen.

 

Monta kertaa olen tähän vastannut. Kyllä hyväksyn, jos poika eläisi jokapäiväistä arkeaan siellä. POika itse on sanonut, että "Riikka" ei ole hänen äitinsä. Kyse on siitä, että poika kokee mun miehen isäkseen ja itse haluaa siksi kutsua.

Poika on sitten palautettava todellisuuteen. Olisi todella törkeätä valheessa elämistä jos annatte pojan kasvaa siinä uskossa, että miehesi on hänen isänsä. En ihmettelisi jos pojalle tulee aikuisena mielenterveysongelmia.

Itselleni tuli isäpuoli ollessani 6-vuotias. Kun äitini ja isäpuoli ehdottivat, että me lapset voisimme kutsua isäpuolta isäksi, tuntui ajatus väärältä, valheelliselta ja inhottavalta. Näin siitä huolimatta, että tapasimme isäämme vain harvoin.

Joidenkin naisten ajattelutapa on, että isällä ei ole juurikaan väliä, eikä varsinkaan sillä kuka on biologinen isä. Meille miehille biologinen isyys on tärkeätä.

 

Kysyin mieheltä tota ja vastas, että jos sellanen tilanne joskus tulee, että erotaan eikä häntä omat lapset kiinnostais pätkän vertaa, niin eipä hän ansaitsekaan tulla kutsutuksi isäksi.

Mutta sinun poikasi isää kiinnostaa. Kerran kuussa on huimasti enemmän, kuin ei koskaan.

 

Sanot, että teillä on hyvät välit muttet osaa keskustella exäsi kanssa ja sinusta olisi omituista jos hän tulisi perheineen teille synttäreitä juhlimaan. Poikasi saa sanoa ja tehdä teillä mitä huvittaa mutta ne asiat ei kuuli isille omien sanojesi mukaan ja toisinpäin!

Nykyisen miehesi lapset saavat sanoa ketä tahansa isäkseen, jos sellainen tilanne tulee ja se ei ketään haittaa... teillähän on kauheen autuasta toi elämä

Nyt sä vääristelet. Lueppa uudelleen. Mä sanoin, että mulla olisi mitään sitä vastaan, että tulisivat tänne viettämään juhlia, vaikka se saattais tuntua hassulta. Enkä oo sanonut että poika saa tehdä ja sanoa mitä huvittaa. Olen sanonut, että saa kutsua miestäni isäksi, kun se kerran on hänelle tärkeää, mutta olen myös sanonut, ettei mieheni siltikään ole hänen oikea isänsä.

Ja tosiaan jos pojan sisarukset haluaisivat kutsua eksääni nimellä iskä, niin siitä vaan, koska tiedän itse, ettei sitä tuu koskaan tapahtumaan.

 

Nyt sä vääristelet. Lueppa uudelleen. Mä sanoin, että mulla olisi mitään sitä vastaan, että tulisivat tänne viettämään juhlia, vaikka se saattais tuntua hassulta. Enkä oo sanonut että poika saa tehdä ja sanoa mitä huvittaa. Olen sanonut, että saa kutsua miestäni isäksi, kun se kerran on hänelle tärkeää, mutta olen myös sanonut, ettei mieheni siltikään ole hänen oikea isänsä.

Ja tosiaan jos pojan sisarukset haluaisivat kutsua eksääni nimellä iskä, niin siitä vaan, koska tiedän itse, ettei sitä tuu koskaan tapahtumaan.

Kaikki ongelmat johtuvat sinun asenteestasi ja käytöksestäsi, katso peiliin.

 

[QUOTE="ooo";23176258]Poika on sitten palautettava todellisuuteen. Olisi todella törkeätä valheessa elämistä jos annatte pojan kasvaa siinä uskossa, että miehesi on hänen isänsä. En ihmettelisi jos pojalle tulee aikuisena mielenterveysongelmia.

Itselleni tuli isäpuoli ollessani 6-vuotias. Kun äitini ja isäpuoli ehdottivat, että me lapset voisimme kutsua isäpuolta isäksi, tuntui ajatus väärältä, valheelliselta ja inhottavalta. Näin siitä huolimatta, että tapasimme isäämme vain harvoin.

Joidenkin naisten ajattelutapa on, että isällä ei ole juurikaan väliä, eikä varsinkaan sillä kuka on biologinen isä. Meille miehille biologinen isyys on tärkeätä.[/QUOTE]

Se ero on just siinä, että minä tai mieheni ei olla koskaan ehdotettu, että vois alkaa kutsumaan isäksi. Poika on itse sanonut, että haluaa kutsua.

 

"oon koittanu pojalle sanoa, että ei tarvi isille kertoa"

"Iskä sanaa ollaan täällä käytetty, mutta se sitten lipsahtaa mummilassa, niin kielletään sanomasta."

"Mutta toisaalta ajattelen, että poika on isällään niin vähän, että mitä se kuuluu sinne mitä meillä kotona tehdään. Ei poikakaan saa kertoa asioita, mitä isin luona tehdään. Aina kysyn pojalta, jos/kun on siellä ollut, että mitäs te puuhasitte. Vastaus on aina, että niistä ei puhuta......"

Ja se, että sanot sen tuntuvan hassulta, jos he tulisivat teille juhlimaan mutta se ei tuntuisi hassulta, että pienemmät sisarukset sanovat kahta miestä isäkseen vain koska halu kumpuaa lapsista itsestään???

 

"oon koittanu pojalle sanoa, että ei tarvi isille kertoa"

"Iskä sanaa ollaan täällä käytetty, mutta se sitten lipsahtaa mummilassa, niin kielletään sanomasta."

Tämä pojan toimesta, samoin silloin, kun puhun pikkusiskolle.

"Mä en ole ikinä pojalle väittänyt tai edes sanonut, että mun mies olis hänen isänsä. Päinvastoin olen sanonut, ettei ole, vaan isi on isi"

Mikä tässä on epäselvää? Poika kutsuu miestäni iskäksi ja tietää silti, ettei tämä ole hänen "oikea" isänsä. Vaan oikea isä on se, jota poika kutsuu isiksi.

"Mutta toisaalta ajattelen, että poika on isällään niin vähän, että mitä se kuuluu sinne mitä meillä kotona tehdään. Ei poikakaan saa kertoa asioita, mitä isin luona tehdään. Aina kysyn pojalta, jos/kun on siellä ollut, että mitäs te puuhasitte. Vastaus on aina, että niistä ei puhuta......"

Ajattelen joo...mutta en mä sitä pojalle ole sanonut, että meidän asiat ei kuulu isille.

Ja se, että sanot sen tuntuvan hassulta, jos he tulisivat teille juhlimaan mutta se ei tuntuisi hassulta, että pienemmät sisarukset sanovat kahta miestä isäkseen vain koska halu kumpuaa lapsista itsestään???

Tää nyt on pilkun nussimista. Ei se tee eksästä sisarusten isää, jos jostain kumman syystä päätäisivät tätä alkaa kutsumaan lempinimellä iskä. Mutta tosiaan, miksi ees haluaisivat?

 

Ymmärrätkö itse että viesteissäsi näkyy erittäin selvästi se että SINÄ haluat että poika sanoo miestäsi isäkseen?

 

[QUOTE="vieras";23176314]Ymmärrätkö itse että viesteissäsi näkyy erittäin selvästi se että SINÄ haluat että poika sanoo miestäsi isäkseen?[/QUOTE]

Mä olen samaa mieltä!