Ruumillinen kuritus

Se, että laki ei sinänsä estä vanhempia pahoinpitelemästä lastaan, antaa se kuitenkin yhteiskunnalta singnaalin että se ei ole oikein. Onneksi ei ole tilastoa, kuinka paljon pahoinpitelyt lisääntyvät, kun lasten pahoinpitely laillistetaan.

 

[QUOTE="Tuikku";24755859]Lapsen näkökulmasta molemmat ovat raakaa pahoinpitelyä, joka turmelee lapsen sielun. Miksi se on niin vaikea ymmärtää?[/QUOTE]

Tokihan me kaikki ymmärrämme mitä laki siitä ajattelee, mutta lain asenne ei tee siitä totta. Todellisuudessa se on vain naurettavaa yleistystä mustavalkoisten linssien takaa. MINÄ sain jo 3-4 vuotiaana joskus nahkavyötä paljaalle peffalle aika ankarasti, mutta MINÄ en kokenut sitä raakana pahoinpitelynä eikä sieluni todellakaan ole turmeltunut. Olen erinoimaisen tasapainoinen, mielikuvitusrikas, optimistinen ja luova sielu. Mutta tietääkseni minäkin olin lapsi ja minäkin olen ihminen. Siis mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että vain koska SINÄ kuvittelet jonkin asian olevan niin-ja-näin ja päätösvaltaiset isokihot sattuvat ajattelemaan samoin, ei tee siitä totta joka ikisen maailman lapsen kohdalla.

Ja miljoonannen kerran osoitan viimeaikaisten laajojen ja läpikotaisten tutkimusten tuloksia. Ne jotka itsepäisesti väittävät näitä 'pahaa', 'turmelee', 'julmaa', 'ei mitään hyvää', selvästikään eivät vain usko sanomaansa vaan oikein haluavat asian olevan niin. En näe mitään järkeä kieltää tieteellisiä ja psykologisia faktoja positiivisista ja ei-harmillisista vaikutuksista. Sellainen kun ei ole kovin rakentavaa ja on lisäksi pahoinvointia kylvävää.

 

.

Olet ilmeisesti provo?

 

Olet ilmeisesti provo?

No, pakko sen on olla. Ei kukaan voi olla sentään noin pässi.

 

Tokihan me kaikki ymmärrämme mitä laki siitä ajattelee, mutta lain asenne ei tee siitä totta. Todellisuudessa se on vain naurettavaa yleistystä mustavalkoisten linssien takaa. MINÄ sain jo 3-4 vuotiaana joskus nahkavyötä paljaalle peffalle aika ankarasti, mutta MINÄ en kokenut sitä raakana pahoinpitelynä eikä sieluni todellakaan ole turmeltunut. Olen erinoimaisen tasapainoinen, mielikuvitusrikas, optimistinen ja luova sielu. Mutta tietääkseni minäkin olin lapsi ja minäkin olen ihminen. Siis mikä siinä on niin vaikea ymmärtää, että vain koska SINÄ kuvittelet jonkin asian olevan niin-ja-näin ja päätösvaltaiset isokihot sattuvat ajattelemaan samoin, ei tee siitä totta joka ikisen maailman lapsen kohdalla.

Ja miljoonannen kerran osoitan viimeaikaisten laajojen ja läpikotaisten tutkimusten tuloksia. Ne jotka itsepäisesti väittävät näitä 'pahaa', 'turmelee', 'julmaa', 'ei mitään hyvää', selvästikään eivät vain usko sanomaansa vaan oikein haluavat asian olevan niin. En näe mitään järkeä kieltää tieteellisiä ja psykologisia faktoja positiivisista ja ei-harmillisista vaikutuksista. Sellainen kun ei ole kovin rakentavaa ja on lisäksi pahoinvointia kylvävää.

Vaikka sinä oletkin varmaan ollut jo lapsena jotenkin kieroutunut ja tykännyt remmistä paljaalla peffalla ei se tarkoita että ne "biljoonat" (vai miten sinä joka kohdassa ilmaiset?) tykkäisivät siitä. Jokainen pahoinpidelty kokee asian omalla tavallaan enkä ole kovinkaan montaa lasta tai aikuista tavannut joka olisi sinun laillasi tykännyt hakkaamisesta. On ihan järjetöntä edes yrittää sanoa miltä jostain lapsesta tuntuu se että häntä kuritetaan vaikka itsestä se olisi ollut kuinka kivaa.

 

Vaikka sinä oletkin varmaan ollut jo lapsena jotenkin kieroutunut ja tykännyt remmistä paljaalla peffalla ei se tarkoita että ne "biljoonat" (vai miten sinä joka kohdassa ilmaiset?) tykkäisivät siitä. Jokainen pahoinpidelty kokee asian omalla tavallaan enkä ole kovinkaan montaa lasta tai aikuista tavannut joka olisi sinun laillasi tykännyt hakkaamisesta.

Tuskinpa olisin itkenyt sen aikana ja käyttäytynyt paremmin jatkosaa, jos olisin ollut tuolla tavoin kieroutunut. Ja olin muuten melkolailla keskivertolapsi eli en hankkiutunut vaikeuksiin erityisen paljoa. Jos olisin tykännyt "hakkaamisesta" kuten te niin itsepäisesti haluatte sitä kutsua, olisin rikkout sääntöjä ja hölmöillyt joka välissä.

On ihan järjetöntä edes yrittää sanoa miltä jostain lapsesta tuntuu se että häntä kuritetaan vaikka itsestä se olisi ollut kuinka kivaa.

1.) Minä en koskaan sanonut, että se oli mielestäni kivaa. Osoita missä muka sanoin niin.
2.) Äskeinen sanomasi pätee myös toisin päin. On ihan järjetöntä edes yrittää sanoa miltä jostakin lapsesta tuntuu se, että kuritetaan vaikks itsestä se olisi tuntunut raa'alta pahoinpitelyltä.

 

Meillä jaettiin lapsena niin ruumiillista, kuin henkistäkin ("v*ttu sä olet tyhmä, idiootti, ilkeä, kauhea kakara, joka olisi pitänyt abortoida" tms.) kuritusta.
Henkinen kuritus jätti jälkensä. Minulla on vanhempiini hyvin etäiset välit.
Ruumiillisesta kurituksesta en kanna katkeruutta sisälläni.

Sanonta "minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa" pitää paikkansa.
Itse sätin (henkisesti) joskus lapsiani kohtuuttomasti ja joka kerta koen tästä syyllisyyttä, koska tiedän miten se vaikuttaa lapsiin. Silti se sättiminen tulee kiukuspäissä ulos suustani.

 

Tuskinpa olisin itkenyt sen aikana ja käyttäytynyt paremmin jatkosaa, jos olisin ollut tuolla tavoin kieroutunut. Ja olin muuten melkolailla keskivertolapsi eli en hankkiutunut vaikeuksiin erityisen paljoa. Jos olisin tykännyt "hakkaamisesta" kuten te niin itsepäisesti haluatte sitä kutsua, olisin rikkout sääntöjä ja hölmöillyt joka välissä.



1.) Minä en koskaan sanonut, että se oli mielestäni kivaa. Osoita missä muka sanoin niin.
2.) Äskeinen sanomasi pätee myös toisin päin. On ihan järjetöntä edes yrittää sanoa miltä jostakin lapsesta tuntuu se, että kuritetaan vaikks itsestä se olisi tuntunut raa'alta pahoinpitelyltä.

Kertoisitko vielä kuinka usein lasta pitää pahoinpidellä että hän oppii ihmisten tavoille? Vai onko tässäkin biljoonia eri tapoja?
Miten vertaisit sitä että esim. työpaikkakiusaamista käsitellään aina uhrin kokeman perusteella siihen että lapsen pahoinpitely olisi aina pelkästään hyväksi? Siis kysymättä, miltä siltä pahoinpitelyn uhrista tuntuu?
Entä minkä ikäisen lapsi saisi kurittaa vanhempiaan?

 

Kertoisitko vielä kuinka usein lasta pitää pahoinpidellä että hän oppii ihmisten tavoille? Vai onko tässäkin biljoonia eri tapoja?

1.) Lasta ei saa pahoinpidellä.
2.) Lapsi on yksilö. Se on otettava huomioon aivan kaikessa mitä tulee elämään lapsen kanssa.

Miten vertaisit sitä että esim. työpaikkakiusaamista käsitellään aina uhrin kokeman perusteella siihen että lapsen pahoinpitely olisi aina pelkästään hyväksi?

En pysty verataamaan, koska en ole milloinkaan väittänyt, että lapsen pahoinpitely olisi lapselle hyväksi, saatika sitten pelkästään hyväksi. Sinun ja muiden mielipiteesi jakavien tulkinta näkemyksistäni on teidän oma ongelmanne.

Entä minkä ikäisen lapsi saisi kurittaa vanhempiaan?

Miksi niiden pitäisi saada? Heidän vanhempiaan kurittavat poliisi ja muut viranomaiset. (Ja joskus sovitusti isä ja äiti toisiaan.) Lapsia kuritetaan juuri siksi, että sitten kun he aikuisina ovat omien vanhempiensa kurin ja määräysvallan ulottumattomissa ja siirtyvät viranomaisten kurin ja määräysvalan alle, he eivät olisi täysin kusessa ja jatkuvasti putkassa/tuomioistuimen edessä.

Kuten aiemmin viittasin, kuritusoikeus kulkee lain mukaisessa auktoriteettivalta-järjestyksessä. Käsittääkseni poliiseillakin on oikeus voimankäyttöön tarpeen vaatiessa ja saattavat saada noottia jos voimaa käytettiin tarpeettomasti.

Lapset ovat tämän auktoriteettitasojen alimpana eli eivät omaa oikeutta kurittaa ketään, koska lähtökohtaisesti heillä on vähiten kokemusta elämästä ja he tietävät vähiten mitä ovat tekemässä ja kykenevät vähiten rationaaliseen ajatteluun. (<--Yleistys. Joku lapsi voi olla varsin rationaalinen ajattelija ja joku aikuinen häntä vähemmän.) Ja tästä lasten keskenkasvuisuudesta johtuen fiksu vanhempi muistaa, että he eivät kasvata vain lapsia vaan tulevia aikuisia. Eli positiivinen vahvistus, sanallinen elämänohjeistus, ymmärrys ja hellyydenosoitukset ovat vähintään yhtä tärkeää kuin kuritus.

 

[QUOTE="höh";24755627]Mietin tätä asiaa siltä kannalta että mikä olisi laillisen kurituksen ja pahoinpitelyn ero. Ihmisen käsi on kuitenkin niin erilainen ja voimaa on vaikea säännöstellä. Kuritus tulisi jotenkin saada vakioitua. Tietty sovittu lyöntivoima selkäsaunoihin ja luunappeihin. tukistuksiin vakioitu ote ja vetonopeus ja vedon pituus. Lasten piiskaamiseen tarvittaisiin kone. Näitä piiskauskoneita voisi sittten palstalla vertailla. Olisiko joku tietty ikä jonka jälkeen piiskaaminen ei olisi sallittua vai säilyisikö vanhemman oikeus kaiken ikää? paljon on vielä ratkaisemattomia asioita.[/QUOTE]

Mielestäni tuollaisesta kiinnipitäminen olisi mahdotonta ja yhtä mahdotonta viranomaisille valvoa. Ja mitä tuohon koneen käyttämiseen piiskaukseen...Minä ainakin olisin friikahtanut pahemman kerran, jos vanhempani olisivat sitoneet mut johonkin koneeseen ja antaneet sen läiskiä mua, vaikka olisivatkin itse olleet kauko-ohjain kourassa. Siis mielestäni on äärimmäisen olennaista, että selkäsaunassa on mukana fyysinen läheisyys joka luo tietynlaista turvallisuuden tunnetta. "Polvien poikki"-asento on ideaalisin, koska siinä on eniten fyysistä kontaktia ja läheisyyttä joka tuo mukanaan myös lämpöä eikä vain kipua ja tiukkuutta - ja vanhempi voi helposti välillä osoittaa ihan hellyyttäkin esim. lempeästi hieromalla lapsen selkää tai silittäen tämän hiuksia jolloin sessiossa on rakkaus mukana kahdella tasolla; voimankäytöllä ja hellyydellä. Koneeseen iskiessä kaikki muu paitsi kipu katoaisi. Ja tosiaan, sitoahan se lapsi siihen koneeseen pitäisi, muutenhan se karkaisi siitä heti. Koneet kuuluvat aikuisleluihin. Eivät lastenkasvatukseen.

 

Mielestäni tuollaisesta kiinnipitäminen olisi mahdotonta ja yhtä mahdotonta viranomaisille valvoa. Ja mitä tuohon koneen käyttämiseen piiskaukseen...Minä ainakin olisin friikahtanut pahemman kerran, jos vanhempani olisivat sitoneet mut johonkin koneeseen ja antaneet sen läiskiä mua, vaikka olisivatkin itse olleet kauko-ohjain kourassa. Siis mielestäni on äärimmäisen olennaista, että selkäsaunassa on mukana fyysinen läheisyys joka luo tietynlaista turvallisuuden tunnetta. "Polvien poikki"-asento on ideaalisin, koska siinä on eniten fyysistä kontaktia ja läheisyyttä joka tuo mukanaan myös lämpöä eikä vain kipua ja tiukkuutta - ja vanhempi voi helposti välillä osoittaa ihan hellyyttäkin esim. lempeästi hieromalla lapsen selkää tai silittäen tämän hiuksia jolloin sessiossa on rakkaus mukana kahdella tasolla; voimankäytöllä ja hellyydellä. Koneeseen iskiessä kaikki muu paitsi kipu katoaisi. Ja tosiaan, sitoahan se lapsi siihen koneeseen pitäisi, muutenhan se karkaisi siitä heti. Koneet kuuluvat aikuisleluihin. Eivät lastenkasvatukseen.

No tuo nyt vasta sairasta onkin. Että toisella kädellä läimitään pakarat punaisiksi ja kirveleviksi ja toisella kädellä muka vaan siliteltäisiin lapsen kultakutreja..
Kyllä huomaa että sinuakin on lapsena piesty, kun haluat jatkaa samaa kantaa muille. Jos oikeasti olisi ISOJA ja OIKEIN tehtyjä tutkimuksia joilla olisi todistettu että lapsen kurittaminen väkivaltaisesti on OK, niin eiköhän siitä olisi jo kohistu melkoisesti maailmalla.

 

No tuo nyt vasta sairasta onkin. Että toisella kädellä läimitään pakarat punaisiksi ja kirveleviksi ja toisella kädellä muka vaan siliteltäisiin lapsen kultakutreja..
Kyllä huomaa että sinuakin on lapsena piesty, kun haluat jatkaa samaa kantaa muille.

Vai niin. Enkä edes yritä lähteä selittämään näkemykseni todellista pointtia, koska se on jo moneen kertaan tässä ketjussa todistettu, että mikään ei mene kiihkovastustajien rekisterikeskukseen, ainakaan oikein päin.

Jos oikeasti olisi ISOJA ja OIKEIN tehtyjä tutkimuksia joilla olisi todistettu että lapsen kurittaminen väkivaltaisesti on OK, niin eiköhän siitä olisi jo kohistu melkoisesti maailmalla.

Monilla ihmisillä on semmoinen pirullinen taipumus kuin ylpeys, ja kykenemättömyys myöntää olleensa väärässä. Varsinkin johtaviin asemiin pääseillä. USA esimerkiksi kieltäytyi julkaisemasta näitä todisteita mediassaan kovinkaan laajalti, siinä missä Britannia levitti niitä laajalti omissa lehdissään. Ja onhan niistä kohistu. Netisä minäkin nuo tutkimustulokset löysin. Ja kyllä minusta tuhansien yksityiskohtaiset haastattelut tiukasti aiheeseen liittyen ja satojen valittujen perheiden yli kymmenen vuotta kestänyt seuranta ja tutkinta ovat merkittävän isoja ja päteviä tuloksia tuovia. Varsinkin, kun ne ovat laajempia ja menetelmäopillisesti läpikotaisempia kuin yksikään anti-kuritus-tutkimus joka on tehty.

 

...Äh, no sanon nyt sitten kuitenkin sen, että tuollaa välillä selän hieromisella tai hiusten silittelyllä tarkoitin, että siinä samalla puhuu lapselle rikkeistä ja rangaistukseta ja rakkaudesta vakavasti ja että se taphtuisi lähinnä loppuvaiheessa lyhyen hetken. Tokihan se olisi aika outoa jos vaan hellisi piiskaamisen välissä.

Ja lohduttavalla hellyyden eleellä samalla puhuessa tarkoitus on saada lapsi rauhoittumaan sen verran, että tämä jaksaa kuunnella. Mitä, enkö puhuisi lapselle vakavasti ENNEN kuritusta? Tottakai puhuisin, mutta kun kertaus on opintojen äiti.

En odota, että kukaan anteista käsittäisi pointtini oikein, mutta siltä vaeralta, että joku neutraalimpi tyyppikin jäi ihmettelemään tuota aiempaa, hieman tulkinnanvaraiseksi jättämääni lausuntoa.

 

1.) Lasta ei saa pahoinpidellä.
2.) Lapsi on yksilö. Se on otettava huomioon aivan kaikessa mitä tulee elämään lapsen kanssa.



En pysty verataamaan, koska en ole milloinkaan väittänyt, että lapsen pahoinpitely olisi lapselle hyväksi, saatika sitten pelkästään hyväksi. Sinun ja muiden mielipiteesi jakavien tulkinta näkemyksistäni on teidän oma ongelmanne.



Miksi niiden pitäisi saada? Heidän vanhempiaan kurittavat poliisi ja muut viranomaiset. (Ja joskus sovitusti isä ja äiti toisiaan.) Lapsia kuritetaan juuri siksi, että sitten kun he aikuisina ovat omien vanhempiensa kurin ja määräysvallan ulottumattomissa ja siirtyvät viranomaisten kurin ja määräysvalan alle, he eivät olisi täysin kusessa ja jatkuvasti putkassa/tuomioistuimen edessä.

Kuten aiemmin viittasin, kuritusoikeus kulkee lain mukaisessa auktoriteettivalta-järjestyksessä. Käsittääkseni poliiseillakin on oikeus voimankäyttöön tarpeen vaatiessa ja saattavat saada noottia jos voimaa käytettiin tarpeettomasti.

Lapset ovat tämän auktoriteettitasojen alimpana eli eivät omaa oikeutta kurittaa ketään, koska lähtökohtaisesti heillä on vähiten kokemusta elämästä ja he tietävät vähiten mitä ovat tekemässä ja kykenevät vähiten rationaaliseen ajatteluun. (<--Yleistys. Joku lapsi voi olla varsin rationaalinen ajattelija ja joku aikuinen häntä vähemmän.) Ja tästä lasten keskenkasvuisuudesta johtuen fiksu vanhempi muistaa, että he eivät kasvata vain lapsia vaan tulevia aikuisia. Eli positiivinen vahvistus, sanallinen elämänohjeistus, ymmärrys ja hellyydenosoitukset ovat vähintään yhtä tärkeää kuin kuritus.

Joka välissä sanot ettei lasta saa pahoinpidellä mutta kun se ruumiillinen kuritus on pahoinpitelyä eli sinun väittämäsi kumoaa jo sinällään itsensä.

Yhdelläkään viranomaisella ei ole oikeutta ruumiilliseen kurittamiseen tai rankaisuun. Voimaa saa käyttää vain siinä määrin kuin on tehtävän suorittamiseksi, tuomioistuin antaa sitten rangaistuksen mutta sekään ei pahoinpitele.

Puolustusvoimissa jos jossain on auktoriteettinen järjestekmä ja olet täysin ylempiarvoisesi käskyvallan alaisena. Mutta sielläkään ei saa millään tavalla puuttua toisen fyysiseen koskemattomuuteen.

Kun tätä asiaa ajattelee oikeasti järjen kanssa ja miettii miten maailma muuten toimii, niin sinun perustelusi ovat täysin kestämättömällä pohjalla. Miten sinä esimerkiksi voi tietää miten juuri tietty yksilö kokee pahoinpitelyn ja miten pahoinpitely vaikuttaa lapsen psyykkeeseen? Et tietenkään mitenkään.

 

No sitten on niiden ulkopuolisten psykiatrian alan ammattiauttajien aika astua kehiin ja kaivaa esiin mistä on kyse. Luonnollisesti siis heidät olisi kutsuttu hätiin jo aiemmin, jos olisi vähänkään epäilystä, että syy on jossain muualla kuin lapsen asenneongelmassa. Siitähän kun saa jo paljon selville kysymällä lapselta ja puhumalla lapsen kanssa ja tarkkailemalla tätä varsinkin rikkeiden yhteydessä.

Eli ainakaan sinulla selkäsauna ei edes olisi se viimeinen vaihtoehto...

Alkaa olla minulta viimeisen viestin paikka, tämä keskustelu saa minut voimaan pahoin, mutta kysyn vielä että, millaisista rikkeistä teillä se selkäsauna tulee? Mikä on niin paha asia, että siitä pitää rangaista kivulla?

 

Joka välissä sanot ettei lasta saa pahoinpidellä mutta kun se ruumiillinen kuritus on pahoinpitelyä eli sinun väittämäsi kumoaa jo sinällään itsensä.

Jos tuolle linjalle lähdetän niin mikä tahansa lapsen fyysisesti pakottaminen johonkin mitä se ei halua, on pahoinpitelyä, koska se pahoinpitelee lasta henkisesti - ja teidän mukaan siis pitäisi jäädä kokonaan pois lapsenkasvatuksesta. Muuttakkaa Saksaan, Italiaan tai Uuteen-Seelantiin niin laki on siellä teille vieläkin mieuisampi. Siellä ei saa edes taluttaa lasta kädestä pitäen paikkaan johon lapsi kieltäytyy siirtymästä, ja jos sen tekee ja se ilmoitetaan/huomataan, saa täydet rikosrangaistukset. Kuten joku sanoi jotain sen suuntaista, että on aivan järjetöntä jos vanhemmat eivät saisi edes tuota tehdä, vaan joutuisivat puoli tuntia lepertelemään ja sanallisesti vetoamaan esim. taaperoikäiseen lapseen "ole nyt järkevä, äidillä/isällä on kiire, tulehan nyt tänne". Siinä voi tulla isojakin vaikeuksia koko perheelle vain siksi, että kullannupulla sattui olemaan huono aamu - sillä herranenkelillä joka ei todellakaan ole vielä tarpeeksi kypsä ajattelemaan rationaalisesti tai kenenkään toisen kannalta kiuin itsensä. Mutta kun se fyysinen pakottaminen johtaa henkiseen pahoinvointiin niin eihän nyt missään nimessä saa!!1!

Ja yhtä järjetöntä on, jos lapsen jonka kohdalla on todennut ei-fyysisten keinojen toimivan hitaasti tai ei tarpeeksi tehokkasti, ei saa käyttää ruumiillista kuritusta edes tilanteessa, jossa lapsen henki on/oli vaarassa. Tämä täyskieltolaki on mielipuolinen. Tähän suuntaan jatkaessa on jäljellä enää lahjonta ja sen myötä vanhempiaan kiristävät lapset sekä läjä tempauksiinsa kuolleita lapsia ja teinejä.

Yhdelläkään viranomaisella ei ole oikeutta ruumiilliseen kurittamiseen tai rankaisuun. Voimaa saa käyttää vain siinä määrin kuin on tehtävän suorittamiseksi, tuomioistuin antaa sitten rangaistuksen mutta sekään ei pahoinpitele.

No mutta hetkinen. Eikös näissä teidän argumenteissa olekaan kyse siitä mitä kuritus tekee ihmiselle HENKISESTI? Ja viimeksi tarkastaessani mikä tahansa kuritus ja pakottaminen tuntuu pahalta ja on näin ollen henkisesti pahoinpitelyä. Ja edelleen, uusimmat tutkimukset osoittavat, ettei tavallinen fyysinen kuritus ole sen tumelevampaa kuin mikään muukaan, päinvastoin.

Ja kyllä, monien ammattilaistutkijoiden tekemä ja vanhemmanpuolesien, kliinisen -ja kehityspsykologian tohtorin johtama, laajin ja menetelmäopillisesti läpikotaisin tähän mennessä tehty tutkimus lasten kehityksestä (joka kesti vieläpä yli kymmenen vuotta) on minulle paljon painavampi ja pätevämpi ohjenuora kuin jonkun satunnaisen työläiskaduntallaajan henkilökohtainem uskomus ja mielipide. Sama koskee psykologianprofessorin tekemää tuhansien lasten ja teinien haastatteluja ja niistä kokoamaansa dataa, ja samaisen professorin tutkia rikosrekistereitä. Nekin painavat minulle enemmän kuin satunnaisen kaduntallaajan mielipide. Ja kyllä, tällaisessa asiassa hallituksen tyypit siellä persiillään istumassa ja päätösvallastaan humaltuneina ovat tasan yhtä tavallisia kaduntallaajia kuin tekin, kun verrataan noita tutkimuksia johtaneisiin.

Siis huomatkaa; en luota vain pikaisesti harrastelijoiden tekemiin tutkimuksiin, vaan ammattilaistutkijoiden, ammattilaispyskologien vetämiin vuosikausi kestäneisiin. Toista niistä johti vuosikymmeniä alallaan monipuolisesti toiminut ja palkitu psykologi. Niin, ja sokerina pohjalla on tietenkin minä itse ja monet ystäväni ja ihmiset joiden kanssa olen keskustellut, jotka olemme elävä esimerkki noiden tutkimusten tuloksista. Luottamustani lisää vielä sekin, että yksikään anti-kuritus-tutkimus ei tietääkseni ole ollut läheskään yhtä laaja ja menetelmäopillisesti oikein tehty, kuin mitä tuo toinen noista luottamistani on.

Kun tätä asiaa ajattelee oikeasti järjen kanssa ja miettii miten maailma muuten toimii, niin sinun perustelusi ovat täysin kestämättömällä pohjalla. Miten sinä esimerkiksi voi tietää miten juuri tietty yksilö kokee pahoinpitelyn ja miten pahoinpitely vaikuttaa lapsen psyykkeeseen? Et tietenkään mitenkään.

En ole väittänytkään tietäväni. Näiden väittelyiden ongelma on se, että toinen osapuoli ei näe tavallista ruumiillista kuritusta pahoinpitelynä ja toinen osapuoli näkee. Meidän puoli katsoo sekä kuritusasioita, että lapsia monitahoisena ja ei-niin-yksiselitteisenä, mitä asia todellisuudessa onkin. Teidän osapuoli ja tällä hetkellä laki, katsoo sitä täysin musta-valkoisin lasein. (Että sitä joko tykätään "hakkaamisest" tai sitten sitä pidetään raakana pahoinpitelynä ja kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa ei ole. Just joo. Ja lehmät lentää.) Tällä hetkellä tieteen -ja psykologian saralla meidän puolemme on voitolla, mutta lain kirjaimen saralla teidän puoli.

Eli ainakaan sinulla selkäsauna ei edes olisi se viimeinen vaihtoehto...

Kurituksessa kyllä, lapseni hyvinvoinnin suhteen ei tietenkään. Jos lapseni vaikuttaisi kärsivän ruumiillisesta kurituksesta, kun muu ei tehoa, tai jos sekään ei tehoaisi, luonnollisesti jättäisin sen pois ja hakisin hänelle ammattiapua.

millaisista rikkeistä teillä se selkäsauna tulee? Mikä on niin paha asia, että siitä pitää rangaista kivulla?

Ei tule, kun ei ole lapsia, mutta sitten joskus kun on...Esim. hengenvaarallisen tilanteen aiheuttaminen joko itsensä tai toisten ihmisten kannalta...Tai varastaminen (ainakin jos se tapahtuu toisen kerran edellisestä tulleen ei-fyysisen rangaistuksen jälkeen), jatkuvat "mustat" valheet (eli valheet joista on oikeasti harmia eikä edes hyvää-tarkoittavaa motiivia)...tai sitten, jos mikään muu ei tehoa (eli jos mielihyvä rikkeen sisällöstä on lapselle niin paljon korkeampi kuin kärsimys ei-ruumiillisesta rangaistuksesta.) Mutta huomatkaa, että selkäsauna ei aina tarkoita minuuttitolkulla kestoa. Joskus riittää vähempikin. Minulle kivun määrä ei ole siinä pääasia ja on aina suhteessa rikkeeseen ja lapsen ikään ja muissa tilanteissa todettuun kipukynnykseen. (Esim. 6-vuotias serkkupoikani ulvoi kuin syötävä tökättyään sormenpäänsä kuumaan silitysrautaan, siinä missä joku toinen lapsi olisi saattanut vain vähän itkaista tai ei sitäkään.) Mutta milloinkaan en tuottaisi lapselle ruhjeita tai muita vammoja. Peruspointti on se, että lapsi alkaa yhdistää kivun väärintekoon tai hengenvaaraan - se voi olla paljon tehokkaampaa ohjaus -ja suojelumielessä kuin esm. lapsi yhdistämässä vain tunnin saarnan tai hetkellisen vapauden riiston asiaan.

 

En viitsi pahoittaa mieltäni lukemalla tätä ketjua. Liian moni kuitenkin kehuu tietävänsä mitä tekee, samalla kun pahoinpitelee lastaan.

Lapsi on ihminen siinä kuin aikuinenkin. Kuinka moni pitäisi ihan ok:na esim. luunappien antamista omalle puolisolle tai ystävän tukistamista? Kuinka moni ei tuntisi oloaan nöyryytetyksi tällaisen "normaalin" ojentamisen jälkeen?

Etkö sinä sitten tuntisi oloasi nöyryytetyksi, jos puolisosi tai ystäväsi laittaisi sinut jäähypenkille, kotiarestiin tai pakottaisi sinut pyytämään joltakin anteeksi?

 

Eli ainakaan sinulla selkäsauna ei edes olisi se viimeinen vaihtoehto...

Alkaa olla minulta viimeisen viestin paikka, tämä keskustelu saa minut voimaan pahoin, mutta kysyn vielä että, millaisista rikkeistä teillä se selkäsauna tulee? Mikä on niin paha asia, että siitä pitää rangaista kivulla?

Muistan saaneeni tukkapöllyä, kun olin lapsena mennyt keskelle autotietä (nopeusrajoitus 80km/h) ja pysäytellyt siellä autoja. 5-vuotiaana. Tiesin, ettei niin saa tehdä, tie kulki meidän talon vieressä ja olin juossut sinne kielloista huolimatta. Tukistus oli tuossa tilanteessa täysin aiheesta enkä todellakaan olis muuten käsittänyt, miksei sinne tielle saanut mennä kun ne autot kuitenkin aina pysähtyivät, kun menin niiden eteen. Mitäpä sinä olisit tehnyt, lukinnut minut sisään? Ei tullut traumoja, enkä mennyt sen päivän jälkeen enää ikinä tielle. Lopputulos oli siis oikein

 

Ja ennen kuin joku tulee kritisoimaan siltä pohjalta, ettei minulla ole omia lapsia ja en siis voi mitenkään tietää mistä puhun...Olen työskennellyt vuosia kaikenikäisten lasten kanssa nimenomaan kasvatusteemaisesti, joten ei tarvitse kuin ottaa joku sadan kertotaulu niin tulee aika hyvä mielikuva siitä millaista se voisi olla omien lasten kanssa niin hyvässä kuin pahassakin, omien lasten joista on vastuussa yöt ja päivät seitsemän päivää viikossa kahdeksantoista vuoden ajan. (Plus tietysti näiden toisten lasten vanhempien kanssa tapahtuva kontakti joka myös on varsin opettavaista.) Eli en minä täällä uskomuksiani ja asenteitani vain itseeni ja tutkimuksiin perusta.

 

Pakko sanoa, että huokaisin ääneen helpotuksesta kun luin ettei "vieras adressin kera":lla ole lapsia!

Muuten en nyt enää jaksa kommentoida, oli sen verran raskas ketju kaikkineen.

 

Ja ennen kuin joku tulee kritisoimaan siltä pohjalta, ettei minulla ole omia lapsia ja en siis voi mitenkään tietää mistä puhun...Olen työskennellyt vuosia kaikenikäisten lasten kanssa nimenomaan kasvatusteemaisesti, joten ei tarvitse kuin ottaa joku sadan kertotaulu niin tulee aika hyvä mielikuva siitä millaista se voisi olla omien lasten kanssa niin hyvässä kuin pahassakin, omien lasten joista on vastuussa yöt ja päivät seitsemän päivää viikossa kahdeksantoista vuoden ajan. (Plus tietysti näiden toisten lasten vanhempien kanssa tapahtuva kontakti joka myös on varsin opettavaista.) Eli en minä täällä uskomuksiani ja asenteitani vain itseeni ja tutkimuksiin perusta.

Sanon sen verran, että on AIVAN eri asia kun on omia lapsia. Voi olla ettet sinäkään loppujen lopuksi pystyisi satuttamaan pienen lapsesi suloista siloista kehoa. Toivon ainakin niin, koko sydämeni pohjasta!

 

Sanon sen verran, että on AIVAN eri asia kun on omia lapsia. Voi olla ettet sinäkään loppujen lopuksi pystyisi satuttamaan pienen lapsesi suloista siloista ruumista. Toivon ainakin niin, koko sydämeni pohjasta!

Sorry, mutta lapsella on keho!

 

Sorry, mutta lapsella on keho!

Kuulostikin kauhealta tuo ruumis :|, ja mietin hetken että mitä muuta siihen laittaisin. Korjaan alkuperäiseen nyt kuitenkin.

 

Sanon sen verran, että on AIVAN eri asia kun on omia lapsia. Voi olla ettet sinäkään loppujen lopuksi pystyisi satuttamaan pienen lapsesi suloista siloista ruumista. Toivon ainakin niin, koko sydämeni pohjasta!

Voi kuule. Puhut taas ihmisestä jota et edes tunne. Olen niin lapsirakas, että riskeeraan henkeni kenen tahansa lapsen pelastamiseksi, ja jos tuohonkin pystyn, ei taatusti olisi mikään kynnys satuttaa oman lapsen suloista siloista ruumista jos näkisin sen parhaaksi hänen hyvinvoinnille ja hengensäilymiselleen. Lisäksi asiaan vaikuttaa edelleen omat lapsuuden kokemukseni jotka eivät ole tehneet minusta arkailevaa auktoriteettihahmoa sekä nuo ammattilaisten tutkimukset. Ainoa mihin en pystyisi, olisi taaperoikäisen satuttaminen, nöyryyttäminen ja se ruhjeiden tuottaminen eikä kävisi mielessäkään edes yrittää.

Toisten ihmisten lapsia - minään ikäisiä - en ruumiillisesti kurita, koska ne ovat toisten ihmisten laps6ia ja siis vain heillä on oikeus päättää mikä on omalle lapselleen sopiva kuritus - mutta koska päivähoidossa on pakko tehdä _jotain_ on päädyttävä jäähyihin ja sensellaisiin, tehosivat ne tai ei.

 

[QUOTE="eee";24760658]Etkö sinä sitten tuntisi oloasi nöyryytetyksi, jos puolisosi tai ystäväsi laittaisi sinut jäähypenkille, kotiarestiin tai pakottaisi sinut pyytämään joltakin anteeksi?[/QUOTE]

Aikuisen käsityskyky on erilainen kuin lapsen. Aikuiset osaavat keskustella, ymmärtävät syy-seuraussuhteita, pyytävät ja antavat anteeksi, ja ottavat opikseen. Aikuisen tehtävä on opettaa näitä taitoja lapselle. Ilman väkivaltaa niin kuin ihmissuhteissa on tapana.