Kaikki myötätuntoni sinulle lapsuutesi traumoista ja sinänsä siis ymmärrän miksi et pysty katsomaan tätä asiaa lainkaan neutraalista näkökulmasta. Ja kaikki kunnioitukseni vahvuudestasi hakea terapia-apua ja olla muuttumatta vanhempiesi kaltaiseksi!
Toivoisin kuitenkin, että edes yrittäisit ajan kanssa ymmärtää, että potkimisella, muksimisella, pieksämisellä, sylkemisellä saatika aseilla uhkailulla yms. ei ole mitään tekemistä maailmanhistorian käsityksen kanssa mitä tulee normaaliin ruumiilliseen kotikuriin. Jo 1800-luvulla ellei jopa aiemmin, tuollainen (ja paljon vähempikin) luokiteltiin pahoinpitelyksi ja viimeistään myöhemmin ko. kaltaiset vanhemmat sairaiksi. Ikävä kyllä, kaikki pahoinpitelyn uhrit eivät saa apua vaikka hallitukset säätäisivät miljoona lakia. Kautta historian, kun puhutaan vanhempain ruumiillisesta kurituksesta lapselleen, se tarkoittaa oletusarvoisesti ja notmaaleimmillaan aivan tavallisia hyvästä syystä annettuja läpsäisyjä, luunappeja ja selkäsaunoja jotka eivät tuota ruhjeita.
Jos luet joskus linkittämäni adressin, ehkä ymmärrät, että sillä vaaditulla muutoksella ei ole mitään tavoitteita sinun kokemasi kaltaisen kohtelun suuntaan. Pahoinpitely ja kotikuri ovat kaksi aivan eri asiaa. On julmaa ja surullista, että jotkut vanhemmat eivät sitä eroa ymmärrä. Se ei kuitenkaan saisi tarkoittaa rakastavien ja varovaisten vanhempien oikeuksien viemistä. Psykovanhempien hillitsemiseen voitaisiin aivan hyvin käyttää muuita keinoja muiden lakien kautta.
Adressissa muuten psykoanalysoin myös syytä miksi lasten lyöminen asiallisimmillaan ja inhimillisimmillään ei yleensä tuota lapselle traumoja ja voi joidenkin kohdalla olla tavallaan tarpeellista - mutta vahvimmat argumentit siihen osoittaa faktapohjaiset tutkimustulokset viime vuosilta.
En kuitenkaan ole aivan varma kelpaako traumaattinen lapsuutesi enää kahdentoista vuoden terapian jälkeen hyväksi selitykseksi sille, että menit vetämään Fritzit ja ruotsalaisäidin johtopäätöksiisi lainaamastasi kommentistani. Ko. kommenttini luonnollisesti tarkoitti kotikurin tiimoilla, koska ketjuna ihe on kotikuri. Ja herra Fritzin teoilla ei ollut mitään tekemistä kurinpidon kanssa. Ei sitteen millään muotoa tai missään suhteessa. Ja lapsenmurha? Tuskin tarvitsee perustella miksi murha ja kurinpito ovat täysin eri planeetoilta. Fritzi/lapsenmurha-vertailusi meni aika lahjakkaasti hyvän maun yli, jo muutenkin saati sitten keskusteluketjun aiheeseen nähden.
Tiedän, että varsinkin negatiivisissa tunnekuohuissa tulee sanotuksi asioita joita ei ehkä pitäisi, mutta mietihän ensi kerralla kahdesti ennen kuin painat lähetä-nappia. Tekstimuotoisessa keskustelussa kun on se etu, että kaiken saa miettiä rauhassa ennen kuin kukaan saa tietää, mutta se haitta, että sanottu asia on ikuisesti kaikkien nähtävillä. En minä itseni takia tästä nyt paasaa...Uskon vain, etten ole ainoa joka pitää tuota sanomaasi jokseenkin mauttomana.
Jotta nyt kenellekään wi varmasti jäisi epäselväksi:
En todellakaan ajattele, että Fritzin perheen isä ja lapsensa murhannut ruotsalaisäiti tiesivät mikä on lapsilleen parasta. Mielipiteeni koski vain ja ainoastaan terveitä vanempia ja kotikuri-teemaa.
